Kun ulkomaalaislaki uudistettiin vuonna 2004, alkuun kirjattiin lain tarkoituksesta tähän tapaan:

1 § Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset.

Tästä voi saada sen käsityksen, että on pyritty siirtymään uuteen aikaan, jossa ”ulkomaalainen” ei enää ole pelottava muukalainen, ”alien” tai rajan tälle puolelle salaa pudotettu desantti.

Luulisi asian olevankin niin, että Suomen kannattaa suhtautua muunmaalaiseen ihmisenä, joka voi, jos sattuu Suomeen tykästymään, jäädä tänne pysyvästi elämään ja rakentamaan yhteiskuntaa. Ja juuri siksi myös Suomeen saapumista pitäisi edistää ja auttaa niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman juohevasti ja miellyttävästi. Suomalaisittain.

Lakia ei tarvitse kuitenkaan lukea kuin viidenteen pykälään, kun synkkä totuus selviää: kysymys on muukalaista estävästä ja rankaisevasta laista:

5 §  Ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittaminen

Lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Kuudennessa pykälässä sitten aletaankin jo setviä oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia iän selvittämiseksi.

Hyvästä alusta huolimatta lain henki on se, että muukalaiset pyrkivät tänne petollisin mielin tai ovat joka tapauksessa haitaksi. Lain tarkoitus on tarkoin määritellä, kuinka heidän saapumistaan vaikeutetaan ja ennen kaikkea se, millä konstein heidät saadaan nopeasti ulos maasta. Enkä nyt puhu ainoastaan pakolaisista, vaan kaikista ihmisistä, jotka yrittävät livahtaa Suomeen. Naimaan, laskemaan lapsiaan, töitä tekemään, opiskelemaan tai lomailemaan.

Johtuuko lain hengestä se, että ulkomaalaispoliisi on rankaiseva, kyttäävä ja pelkäävä instituutio? Usein rynnäkkövarusteissa. Miksi muuten meidän poliisimme kohtelisi pakolaisiakin niin epäkunnioittavasti ja suorastaan raa’asti, kuin tässä Suomen Kuvalehden artikkelissakin kerrotaan? Suu tukkoon tyynyllä ja me toimimme, kuten laki sanoo.

Onko pakolaisnainen eläin, kuin kanarialintu, jonka häkin päälle voidaan heittää huivi, jotta hän vaikenisi?

Missä viipyy lain tarkoituksen mukainen maahanmuuton edistäminen ja kansainvälisen suojelun antaminen ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen?

Olisikohan mitenkään mahdollista saada syntymään suomalaisissakin sellainen asennemuutos, että ihminen on ihminen, vaikka voissa paistaisi? Se voi olla hidasta, kun ministereitä ja maan korkeimpaa johtoa myöten meillä on kiihottajia, joille muunmaalainen ei oikein ole samanarvoinen. Mahdotonta se ei ole.

Voisimme aloittaa siitä, että edes yhteiset palvelijamme, viranomaiset, toimivat ulkomaalaislain mukaan. Se tarkoittaa siis tässä tapauksessa, että he noudattavat lakia myös hyvissä asioissa ihan kirjaimellisesti, jos ei rohkeus ja sivistys vielä riitä lain 1. pykälän määrittämään lain henkeen.

Toisin sanoen: ulkomaalaisen kohtelussa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Pitäköön siis sisäministeriö näin alkuun huolta siitä, että

🙂 ulkomaalainen saa soittaa läheisilleen tai avustajilleen

🙂 ulkomaalaista ei kohdella väkivaltaisesti tai halventavasti

🙂 pakolaisena maahan saapunutta ei kohdella rikollisena, ei edes maasta
poistettaessa

🙂 ihmistä ei lähtökohtaisesti pidetä epäilyttävänä tai vaarallisena. Ei, vaikka hän olisi ulkomaalainen, eikä poliisinkaan taholta.

Seuraava harjoittelun vaihe voisi sitten olla se, että lopetetaan tahdonvastaiset palautukset epäinhimillisiin oloihin. Sekin asia on perustuslaissamme säädetty.