Kuukausi: tammikuu 2017

Rehellisyys perus-Suomen perii

~ Reija Härkönen ~ 1 kommentti

Nyt kun ehdokkaita eri tehtäviin perussuomalaisen puolueen organisaatiossa pikkuhiljaa ilmoittautuu, on tarkasteltava vähän tarkemmin porilaista naista, joka on julistanut Jussi Halla-ahon parhaaksi puheenjohtajaehdokkaaksi ja tyrkyttää itseään varapuheenjohtajaksi. Molempien eväissä kun on paljonkin ihmettelemistä.

huhtasaari-kaleva
Kuva: Kaleva

Kansanedustaja Laura Huhtasaari herätti jo kauan sitten huomiotani kirjoitelmillaan Uuden Suomen Puheenvuorossa. Jokainen vähän pidempi teelmä koostui oudoista, yhteensopimattomista kappaleista, jotka oli ikään kuin punottu jonkunlaiseksi kirjoitukseksi koulutytön aineen aloituksen perään. Pikkuisen googlaamalla sitten selvisi, että kirjoitukset oli koostettu tekstivarkauksista, sellaisenaan leikatuista ja liimatuista pätkistä ilman lainausmerkkejä saatikka jotain vihjettä lähteestä.

Kun rouva Huhtasaari nyt yhä ylös yrittää, kurkistin, kuinka hän on kehittynyt tekstivarkaana. Tällaiseen tarkasteluun kannattaa ottaa suoritus, jossa kansanedustaja pyrkii esittämään, että on kiinnostunut muistakin teemoista, kuin muslimien maahanestosta. Tarkastelin siis 14.1.2017 liimailtua kirjoitusta ”Oppisopimus ammatillisen koulutuksen pääväyläksi”.

Seuraavassa Laura Huhtasaaren ”kirjoitus” on lainattu kokonaisuudessaan ja tummennettu. Perässä ovat tekstit siinä muodossa, kuin ne on alun perin kirjoitettu. Kolme lyhyttä lausetta ja lopun silmälasiton visio, jotka kenties ovat Huhtasaaren omasta kynästä, on merkitty kursiivilla. Tekstien varsinaiset kirjoittajat ovat linkkien takana.

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Suomessa peräti 17 prosentilla alle 29-vuotiaista ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Se tarkoittaa noin 116 000 nuorta ilman koulutusta.    

Suomessa peräti 17 prosentilla alle 29-vuotiaista ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Se tarkoittaa noin 116 000 nuorta ilman koulutusta. https://www.yrittajat.fi/sv/node/490783

Meillä on parikymmppisiä nuoria, joilla ei ole lainkaan työkokemusta.

Saksan oppisopimusmalli nostetaan julkisuudessa jatkuvasti esiin hyvänä esimerkkinä työelämän ja koulutuksen välisestä yhteistyöstä.

Saksan oppisopimusmalli nostetaan julkisuudessa jatkuvasti esiin hyvänä esimerkkinä työelämän ja koulutuksen välisestä yhteistyöstä. http://www.tat.fi/oppisopimus-antaa-vapautta-ja-tilaa-kehittya/

Saksalainen oppisopimusmalli toimii erinomaisesti juuri siksi, että niin monelle annetaan mahdollisuus oppia työtä sitä tehdessä. Oppisopimuskoulutuksesta valmistuttuaan 18-vuotias on ollut ”oikeassa työssä” ja oppinut itsenäisyyttä, vastuunkantoa ja ryhmätyötä. Tällaisia taitoja ei opita kirjoista.

Mielestäni saksalainen oppisopimusmalli toimii erinomaisesti juuri siksi, että niin monelle annetaan mahdollisuus oppia työtä sitä tehdessä, ei pelkästään lukemalla asioita kirjoista. Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että oppisopimus on nuorelle loistava keino opetella itsenäisyyttä, vastuunkantoa ja ryhmätyötä sekä päästä työelämään jo opiskelujen lomassa. http://www.tat.fi/oppisopimus-antaa-vapautta-ja-tilaa-kehittya/

Saksan malli on hyvä Saksalle. Suomen yrittäjille Saksan malli kelpaisi Suomeen sovellettuna.

Suomessa ammatillinen koulutus on pitkään perustunut koulunkäyntiin ja sen ohessa työharjoitteluun. Saksassa oppi saadaan töissä ja koulussa käydään hakemassa tarvittavaa lisätietoa. Saksan ja Suomen suurin ero on tällä hetkellä kuitenkin työllisyydessä. Saksassa oppisopimus perustuu keskikokoisten yritysten pulaan työvoimasta, Suomessa töitä ei ole riittävästi.         

Suomessa ammatillinen koulutus on pitkään perustunut koulunkäyntiin ja sen ohessa työharjoitteluun. Saksassa on juuri toisin päin, oppi saadaan töissä ja koulussa käydään hakemassa tarvittavaa lisätietoa. Saksan ja Suomen suurin ero on tällä hetkellä kuitenkin työllisyydessä. Saksassa oppisopimus perustuu keskikokoisten yritysten pulaan työvoimasta. Suomessa töitä ei ole riittävästi. http://yle.fi/uutiset/3-8495564

Suomi on hiukan kuin kilpaurheilija, joka alisuorittaa kansainvälisissä kilpailuissa. ”Ollaan vähän kuin se kaveri, jonka testitulokset ovat maailman kärkeä, mutta joka ei lopulta pääse arvokisoissa finaaliin”, Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen vertaa.

Silti Suomi on hiukan kuin kilpaurheilija, joka alisuorittaa kansainvälisissä kilpailuissa. – Ollaan vähän kuin se kaveri, jonka testisuureet on maailman kärkeä, mutta joka ei lopulta pääse arvokisoissa finaaliin, Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen vertaa.

Ekonomistitohtorit Bengt Holmström, Vesa Vihriälä ja Sixten Korkman kirjoittivat, että me suomalaiset epäilemme omia kykyjämme, kaihdamme riskejä emmekä ymmärrä ottaa oppia muiden kokemuksista.     

Tohtorit sanovat, että me suomalaiset epäilemme omia kykyjämme, kaihdamme riskejä emmekä ymmärrä ottaa oppia muiden kokemuksista. http://www.talouselama.fi/uutiset/suomi-on-taynna-harhoja-kilpailukyvysta-6608473

Hallitus on ottamassa käyttöön koulutussopimuksen ammatillisessa koulutuksessa. Se helpottaa ammattiin opiskelemista, sillä se painottaa työpaikalla oppimista. Oppisopimuskoulutuksen rinnalle tarvitaan uusi vaihtoehto, sillä oppisopimus on yksinyrittäjälle ja pienille työnantajayrityksille liian byrokraattinen ja kallis tapa kouluttaa ja työllistää nuoria.   

Hallitus aikoo ottaa käyttöön koulutussopimuksen ammatillisessa koulutuksessa. Se helpottaa ammattiin opiskelemista painottaen työpaikalla oppimista. Oppisopimuskoulutuksen rinnalle tarvitaan uusi vaihtoehto, sillä oppisopimus on yksinyrittäjälle ja pienille työnantajayrityksille liian byrokraattinen ja kallis tapa kouluttaa ja työllistää nuoria, johtaja Veli-Matti Lamppu Suomen Yrittäjistä sanoo. https://www.yrittajat.fi/sv/node/490783

Koulutussopimuksesta voi joustavasti siirtyä oppisopimuskoulutukseen, kun opiskelijan taidot karttuvat. Tavoitteisiin pääsee askel kerrallaan. Koulutussopimus on yksi askel siihen, että tulevaisuudessa ammatillisen koulutuksen pääväyläksi tulee oppisopimuskoulutus. Päämäärään tarvitaan silmälasien tilalle visio.

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että kansan on hyvä nähdä, kuinka epärehellisin keinoin kansanedustaja tekee työtään. Hän on koulutukseltaan erityisopettaja ja antaa näin myös koululaisille mallia. Uuden Suomen Puheenvuoroon tällaiset sepustukset kelpaavat mainiosti, usein toimitus nostaa nämä erikseen esille, koska rasistikansanedustaja tuo palstalle niin mukavasti lukijoita. Toimitus on kyllä tietoinen Huhtasaaren tavasta varastaa toisten tekstiä.

Varastetuilla eväillä siis pyritään Perussuomalaiset r.p:n varapuheenjohtajaksi.

http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229474-oppisopimus-ammatillisen-koulutuksen-paavaylaksi

Ovatko tolkun ihmiset tolkullisesti rasisteja?

~ Reija Härkönen

Ne ihmiset, jotka sanovat, että syrjäytyneillä, pelokkailla ja kaunaisilla ihmisillä on ihan pikkuisen oikeus olla rasisti, eivät ole mitään tolkun ihmisiä, vaan ehkä ihan pikkuisen rasisteja. He käyttävät hyväkseen toisten ihmisten vihaa, pelkoa ja kateutta ja toivovat, että surkimusten tekemät viharikokset ja kadun rasismi toimisivat niin, että väärää kulttuuria harjoittavia ihmisiä ei enää tulisi maahan ja entisetkin lähtisivät. Että kotimaa säilyisi puhtaan valkoisena ja suomalaisena. Että karjalanpiirakoita ei kukaan väheksyisi.

Jotkut heistä ovat ehkä menneet vipuun ja luulevat vilpittömästi, että rikollisuus on lisääntynyt, kun tuli niin paljon komeita, nuoria arabimiehiä maahan. He saattavat ihan oikeasti olla itsekin vähän pelokkaita ja kateellisia. Mutta heilläkään, vaikka he osaavat esiintyä ja kirjoittaa, ei ole oikeutta ryhtyä syrjimään ja vihaamaan itseään kurjempia. Ei, vaikka he olisivat päässeet toimittajiksi, poliitikoiksi ja presidenteiksi.

Monet rasistisen politiikan tukijat ovat nyt tarttuneet siihen hienoon juttuun, että presidenttimmekin on tolkun ihminen. Hän jopa asettui tukemaan blogikirjoittajaa, joka piti Teemu Selänteen yllättäviä rasistisia purkauksia ja epämääräisten raiskaustietojen levittämistä tolkun ihmisen tekoina. Koskaan ei Selännettä – eikä presidenttiä – kunnolla otettu kiinni tästä jutusta. Kuinka paljon siinä oli ns. vaihtoehtoista faktaa? Miksi lastenklinikoiden kummi käyttää omaa kuuluisuuttaan hyväksi lisätäkseen maahanmuuttajanuoriin kohdistuvaa vihaa?

syyrialaisia-pakolaisia-kanadassa-unicef
Kanadaan turvaan päässeitä syyrialaisia lapsia. Kuva: Unicef

”Tolkun ihmisille” maahanmuuttajat ovat tolkullisia vain silloin, jos he jotenkin nousevat esille massasta, kurjuudesta kuuluisuuteen, eli itse asiassa pärjäävät huomattavasti meikäläisiä paremmin. Presidentti Niinistökin on nostanut esiin joitakin maahanmuuttajia, ehkä kaksi. Toinen heistä oli Makwan Amirkhani, joka vihreälle oksalle päästyään unohti oman lähtökohtansa ja omat vaikeutensa ja hyppäsi tolkun ihmisten kelkkaan. Sieltä hän nyt potkii vähän heikommin pärjänneitä maahanmuuttajanuoria ja kerjää ja saa itselleen kantasuomalaisten ja etenkin äärioikeistolaisten rasistiryhmittymien suosiota.

Toinen tapaus oli itse asiassa hyvin samankaltainen: presidentin lounaspöytiin kivunnut kuuluisien jalkapallonpelaajien sisar, joka avusti Niinistön kampanjassa ja sitten omassa vaalikampanjassaan useammassa blogikirjoituksessa tökki somaleita: älkää siellä nyt somaliperheet opettako nuorillenne väärää kulttuuria, vaan käyttäytykää niin kuin minun perheeni käyttäytyy. Inhimillisiä tapauksiahan nämä sinänsä tässä ilmapiirissä ovat, kun oma lähipiiri ja viiteryhmä tulee koko ajan epäillyksi, syrjityksi ja sadatelluksi vain siksi, että joku maahanmuuttaja jossain on tehnyt rikoksen. Mutta juuri heidän pitäisi ymmärtää, että siirtyminen tyrkkijätolkkujen leiriin on melkein kuin petos, omien hylkääminen.

Ja presidentillisten tahojen tulisi ymmärtää, että niin suomalaisten kuin maahanmuuttajien joukosta syrjäytyneet ovat ihan samaa väkeä. Nuoret ovat yksilöitä, osa heistä pärjää heti omillaan, toiset tarvitsevat enemmän apua. Jos presidentti nostaa mediahuomioon voimalajin edustajan vain siksi, että hän on maahanmuuttaja ja on sanonut muille maahanmuuttajille soo, soo, se tuntuu aika hoopolta. Kaikki tolkulliset ihmiset kasvattavat lapsiaan rakkaudella, parhaiden taitojensa mukaan, yksikään heistä ei kasvata lapsiaan  raiskaajiksi.

Kunniallista politiikkaa ei voi tehdä leikittelemällä vihalla: katsomalla, kuinka paljon yhden ihmisryhmän levittämää vihaa kunnon ihmiset sietävät, kuinka paljon tulee ruumiita vihattujen vähemmistöjen joukossa ja mikä on lopputase, jos poliitikkojen vihaan kiihottamien annetaan syrjäytyä ja vihata rauhassa. Se on raukkamaista toimintaa. Valitsemme poliitikkomme laittamaan syrjäytyneiden asiat kuntoon, ei kiihottamaan heitä toisiaan vastaan. Tolkun ihmisiä eivät äänestäjistäkään ole he, jotka hyväksyvät vihapuheen ja jopa väkivallan – he ovat rasismin ja syrjinnän mahdollistajia ja rasisteja.

 

yle-loldiers
Näinkin hyväntahtoiset tyypit saavat nyky-Suomessa sakkoja rasistisen mielenosoituksen vastustamisesta. Kuva: Yle/Lehtikuva, Kalle Parkkinen

Ei voi myöskään ajatella niin, että jos ihminen on köyhä ja syrjäytynyt, hänellä on valtionjohdon turvaama oikeus käyttäytyä huonosti vielä köyhempiä ja syrjäytyneempiä kohtaan. Rasismi on aina tuomittavaa, olipa rasisti kuinka vihainen tahansa. Ei köyhä edes halua olla paha, mutta paha meissä kaikissa nousee hyvin helposti pinnalle, jos vähän usutetaan.

On täydellistä historiattomuutta toistella, että rasismista olisi vaiettava ja puhuttava vain hyvistä asioista, niin hyvä kertautuu. Tuo ylevä ajatus pitää toki paikkansa yleensä ihmisten kesken, hyvällä saamme aikaiseksi hyvää. Mutta pahassa maailmassa on aina väkeä, joka lähtee huonoille teille. Niin sanotut tolkun ihmiset yrittävät nyt tarttua ihmisten viattomaan pyrkimykseen hyvään ja kieltää rasistipoliitikkojen vastustamisen. Jotkut jopa yrittävät vihjailla, että jotainhan siinä on, kun niin monet heitä äänestävät. Toiset vetoavat sananvapauteen. Tällä kertaa voisimme kuitenkin sallia sen, että rasistien voittokulkuun puututaan, vaikka he herättävätkin kiihkoa ja innostusta.

Ihmisten jakaminen ääripäihin on rasismin vähättelyä ja piilottelua. Ihmiset yritetään saada ajattelemaan, että rasismia vastustavat vain kommunistiset mellakoijat, muut ovat tolkun väkeä. Rasismin torjuntaan on lähdettävä yhdessä, koko kansakunnan. Kaikille, joka ainoalle ihmiselle, on tehtävä selväksi, että ihmisen arvottaminen ihonvärin, uskonnon tai kulttuurin perusteella on väärin ja halveksittavaa.

Toimittajat, kuka pelkää Halla-ahoa?

~ Reija Härkönen

Perussuomalaisissa puuhaillaan innolla puheenjohtajan vaihdosta. Kun ehdolle ollaan asettamassa Jussi Halla-ahoa, joka ei omien sanojensa mukaan ollenkaan ole sovelias johtotehtäviin, mutta on nyt todennäköisesti asettumassa ehdokkaaksi, on tarpeen hiukan ihmetellä, millä eväillä.

halla-aho-ja-viinikainen

Rasistien ”Mestarilla” on kova maine. Jotenkin ihmeellisellä tavalla hän on saanut mediankin pelkäämään itseään niin, että hänelle ei koskaan aseteta oikeastaan muita kysymyksiä, kuin sellaisia maahanmuuttoon liittyviä, joihin hän osaa täräyttää oman, jo entuudestaan tiedetyn vastauksensa. Miksi häneltä ei koskaan kysytä nuorisotyöttömyydestä, liikenteestä, taloudesta, vientiteollisuuden vauhdittamisesta ja muista aiheista samoja kysymyksiä, joita muiltakin poliitikoilta tentataan? Aina hänet kuitenkin kutsutaan paikalle, kun on maahanmuutosta kysymys, vaikka asiantuntijoitakin varmasti olisi olemassa.

Sosiaalisessa mediassa Halla-ahoa harvoin näkyy muualla, kuin omalla Facebook-seinällään. Turvatuissa olosuhteissa, joissa korppiparvi nopeasti lehahtaa suojelemaan johtajaansa, jos joku on hänelle tuhma. Halla-aho itse on aika kömpelö ja ennalta-arvattava eikä pärjää ollenkaan nopeassa sanailussa.

Eräs kohtaaminen Jussin kanssa minulla kuitenkin kerran oli Abdirahim Husseinin seinällä. Siellä hän ilmeisesti arveli pärjäävänsä, koska maahanmuuttajan on vieraalla kielellä vaikea pärjätä väittelyssä. Husu oli tehnyt vähän provokatiivisen avauksen, jossa kertoi puhelimitse kehottaneensa Halla-ahoa pyytämään Suomen muslimeilta anteeksi rikostuomioonkin johtaneita pahoja sanojaan, jos haluaa muiden poliitikkojen tavoin saada kutsun tutustumaan moskeijaan. Niinpä korppi lehahti Husun seinälle, narahti käheästi pari kertaa ja – hupsista – kohta oli kokonainen parvi paikalla. Uskolliset apurit rasistisesta pikkupuolueesta, Muutoksesta, sekä Finnish Defence Leaguen aktiivit häärivät koko ajan nokkimassa ympärillä ja yrittävät esittää Husulle mukamas hankalia kysymyksiä islamista.
Näin keskustelu eteni Halla-ahon ja minun välillä:

Reija Härkönen: Ihan oikea päätös. Jussi Halla-aho ei pyydä anteeksi, vaan jatkaa samaa entistä provokatiivisemmin: hän pitää tuomion saanutta kirjoitusta blogissaan ja on korostanut punaisella ne kohdat, mitkä oikeus määräsi poistettaviksi. Perussuomalaisten johtokin tietää ja ilmeisesti hyväksyy tämän.

Jussi Hallaaho: Vakuutan, etten halua, Husu. Ja siitä olen samaa mieltä, että yhdyskunnalla (kuten toivottavasti myös yhteiskunnalla) on oikeus valita vieraansa.

Reija Härkönen: Niin on, Jussi Halla-aho, ja demokraattisessa järjestyksessä myös meidän yhteiskuntamme on valinnut vieraakseen myös pelkäämiäsi mustaihoisia ihmisiä. Sinun olisi ehdottomasti syytä pyytää anteeksi, jotta pääsisit mukaan ja voisit aloittaa pehmeästi, ystävien saattelemana, tutustumisen vieraisiimme, ystäviimme ja kansalaisiimme.

Jussi Halla-aho: Mielestäni on paikallaan arvostella henkilöä, jolla on 8-vuotias vaimo, ja uskontoa, joka pitää kyseisen henkilön kaikkia tekoja ja toimintapoja ikuisen jäljittelyn kohteena. Eipä muuta, Reija.

Reija Härkönen: Älä Jussi höpötä, on kaikille selvää, että kirjoituksillasi pyrit mustamaalaamaan muslimeita ja etenkin mustaihoisia ihmisiä. Lapsellista touhua, omista peloista ja kaunoista pitäisi aikuisen miehen yrittää pyrkiä eroon ihan toisin keinoin.

Jussi Halla-aho: Reija on taas liekeissä.

Ja 38 tykkäystä lävähtää hetkessä tuon hengentuotteen perään!

Reija Härkönen: Jussi Halla-aho kirjoittaa ”Reija taas liekeissä” ja vasallit peukuttavat salamavauhdilla. Mitään muuta Jussi Halla-aholla ei koskaan olekaan sanottavanaan, tyhjiä pilkkalauseita ja lillillieru-sanastoa. Halla-aho ei pysty puolustamaan agendaansa, koska hänen agendansa on vain pikkusieluista vihanlietsontaa eikä oikeita, vedenpitäviä argumentteja ole sille, että sen värinen ihminen, jota Jussi pelkää, pitäisi pitää poissa maasta.

Jussi Hallaaho: Happivajaus aiheuttaa pysyviä aivovaurioita hyvin lyhyessä ajassa, joten kehotan, ettet odotellessasi ainakaan pidättele hengitystä.

Yksi innokas ihailija tahtoo päästää johtajansa pälkähästä: ”Reija Härkönen, kiihotutko kovastikin sanoistasi?” Jussi Halla-aho tarttuu kiitollisena tarjottuun apuun ja tokaisee näppärästi: ”Taitaa tulla pyykkipäivä Härkösen perheessä.”

Halla-ahon seuraava yritys vetoaa hänen tunnettuun älyynsä:
Jussi Halla-aho: Tämä on hieno ketju. Siitä näkee heti, että suvaitsevaiset ihmiset ovat älykkäämpiä.

Reija Härkönen: Jussi Halla-aho pyrkii, pinteeseen jouduttuaan, vetoamaan tohtorin tutkintoon ja suureen älykkyyteen. Rasistikin voi olla älykäs, mutta kun älykäs rasisti alkaa käyttää älyään johdonmukaiseen vähemmistöryhmän mustamaalaamiseen, ei voi kuin ihmetellä. Rasismin käyttäminen poliittisena aseena on törkeää ja myös Halla-ahon tapauksessa se on jo johtanut rikostuomioon. On Suomen kannalta häpeällinen asia, että meillä on tällaisia kansanedustajia.

Tämä tapahtui aamulla kymmeneltä. Poistun välillä keskustelusta, mutta vilkaisen myöhemmin iltapäivällä, että Halla-aho & kumpp. häärivät edelleen Husun kimpussa. Kirjoitan:

Oli ihan pakko vielä pyykkipäivän ja muiden töiden lomassa tulla kommentoimaan: me kansalaiset teemme töitä ja maksamme veroja, jotta saamme esimerkiksi kansanedustajien palkat ja persujen uuden puoluetoimiston maksettua. Tuntuu pahalta, että pitää maksaa palkkaa tyypeille, jotka lorvailevat koko päivän Internetissä ja nyt tässäkin ketjussa rienaavat maamme yhtä vähemmistöryhmää ja muita kansalaisia. On aikoihin eletty!

Jussi Halla-aho: Ethän sinä, Reija, nyt sentään kaikkien kansanedustajien palkkaa yksin maksa. Voit ajatella asian niin, että sinä maksat esim. (twitterissä päivystävän) Jungnerin palkan, ja että hikiset rasistit maksavat minun palkkani.

Jussi Halla-aho: Lisäksi Reija voi rangaista minua lorvailustani mm. siten, ettei äänestäkään minua toukokuussa.

”Reija Härkönen: Kansanedustaja kirjoittelee: ”Ethän sinä, Reija, nyt sentään kaikkien kansanedustajien palkkaa yksin maksa. Voit ajatella asian niin, että sinä maksat esim. (twitterissä päivystävän) Jungnerin palkan, ja että hikiset rasistit maksavat minun palkkani.” Sovitaan näin. Mutta muistathan siinä tapauksessa Jussi jatkossa sen, että minä ja muu kansa maksamme pakolaisten saamat tuet – sinun on siis turha niistä enää jauhaa ja kiertää Itä-Suomen köyhissä kunnissa herättelemässä epäluuloja maahanmuuttajia kohtaan.

halla-aho-jauhot

Tuostahan sitten riemu repesi. Hirmuinen Halla-aho vaikeni. Keskustelupalstoilla ympäri somea riemuittiin, kun rasistien Mestari oli ”saanut jauhot suuhunsa”. Ja noin pienestä se kuitenkin oli kiinni: että yksi pieni kukkahattutäti uskalsi häntä kovistella ja olla vähät välittämättä ympärillä kuhisevasta säksättävästä parvesta. Mitään muuta sanottavaa Halla-aholla ei ollut agendansa puolustukseksi, kuin se, että 600-luvulla jkr eläneellä Muhammedilla oli 8-vuotias vaimo.

Muutenkin olisi syytä ymmärtää se, että tämän tyylilajin poliitikot eivät ole sisimmältään mitään kovin rohkeita urhoja, itse asiassa päinvastoin, he ovat aikamoisia reppanoita. Ei siis toimittajienkaan pitäisi suotta pelätä, vaan tehdä terävää journalismia ja laittaa demokratiamme ja yhtäläisen ihmisarvon kyseenalaistavat kansankiihottajat lujille.

Kansanedustajien avustajat uusiksi

~ Reija Härkönen

Viime vuosina olemme vähän väliä joutuneet seuraamaan näytelmää, jossa kansanedustajan avustaja ei malta pysyä lestissään, vaan tekee eduskunnasta oman narsisminsa näyttämön, käyttää hyväkseen asemaansa oman julkisuuskuvansa kehittämiseen, alkaa kylvää poliittista tai henkilökohtaista närää tai muuten hakeutuu kyseenalaiseen julkisuuteen.

Jotta tällaiseen tulisi stoppi ja eduskunnan arvovaltaa ei enää enempää myös avustajien toiminnan seurauksena heikennettäisi, ehdotan selkeää muutosta kansanedustajien avustajien palkkaukseen ja toimenkuvaan.

Eduskunnan nettisivuilla kansanedustajan avustajan toimenkuva määritellään näin: ”Työntekijän tehtävänä on avustaa kansanedustajaa valtiopäivätoimintaan liittyvissä valmistelu- ja suunnittelutehtävissä, tausta-aineiston kokoamisessa, viestinnässä, yhteydenpidossa sekä sihteeri- ja toimistotehtävissä. Toimenkuva painottuu kansanedustajan tarpeiden mukaan.”

Kansanedustajat ovat nyt valinneet avustajia kuka mihinkin tarpeeseen: tuomaan pöydälle pikkuporkkanoita, viihdyttämään äänestäjiä eroottisesti latautuneilla nettikirjoituksilla, kiihottamaan kansanryhmää vastaan, muhinoimaan, oppipojiksi ja –tytöiksi. Toiset vain riittävän sieviksi eduskunnassa vierailevien kavereiden saattelijoiksi. Jotkut vanhan tyylin sihteereiksi. Toiset ehkä vain siksi, kun sellainen pitää olla. Suurella osalla toki on tänäänkin pätevä ja asiallinen avustaja.

eduskunta-avustajat-1
Avustajien kelpoisuusehdot vaihtelevat edustajien mukaan.

Julkisuudessa on kuitenkin näkynyt myös eduskunnan kanslian tarve siirtää hankalat avustajat eduskuntaryhmien vastuulle. Sekin olisi ihan mahdollinen ratkaisu, mutta vain siten, että siihen ei liikaa suunnata kansan rahoja, vaan eduskuntaryhmät hoitelisivat tällaisten avustajien palkat puoluetuista.

Kansanedustajilla on nykyään it-järjestelmä ja kätevät taulutietokoneet käytössään. Perinteisen sihteerin tarve on huomattavasti vähäisempi, kuin ennen. Uskon, että ahkerilla, työhönsä asiallisesti ja kunnianhimoisesti suhtautuvilla kansanedustajilla olisi kuitenkin käyttöä avustajille, jotka tekisivät tehtäväkuvauksen mukaista työtä: avustaisivat edustajaa valmistelu- ja suunnittelutehtävissä, tausta-aineiston kokoamisessa ja viestinnässä. Työtehtävien määritelmän perusteella ei olisi ollenkaan tarpeellista palkata avustajiksi esim. blogikirjoittajia tai agitaattoreita – tämä työ, jos kansanedustaja niin haluaa, kuuluu hänelle itselleen.

Edellä mainittuihin avustaviin tehtäviin riviedustajat eivät tarvitse omaa sihteeriä, vaan kanslian palkkaama avustajakunta voi hoitaa tehtäviä keskitetysti. Osaavia avustajia palkkaamalla kulut saataisiin huomattavasti nykyistä systeemiä pienemmiksi. Osa avustajista voisi keskittyä tiedonhakuun ja kirjastovirkailijoiden tavoin hakea ja toimittaa edustajan tarvitsemat tiedot. Pääosin edustaja hoitaisi itse perinteiset sihteerin tehtävät – aivan niin kuin yritysjohtajatkin nykyisin tekevät, kun oman kännykän kalenteri on niin helposti pidettävissä ajan tasalla.

Uudessa järjestelmässä, kun avustajat olisivat eduskunnan vakituisia työntekijöitä, vältyttäisiin osa-aikaisten tai vain vaalikauden kestävien työsuhteiden sopimisesta ja vaikeuksista päättää sopimus, jos avustaja osoittautuu tehtävään kykenemättömäksi. Tai sellaisista tilanteista, että avustaja onkin yhtäkkiä sopimaton, jos edustajan lempi lakkaa leiskuamasta tai avustaja ”ei pysy edustajan tahdissa”.

Millainen edustaja, sellainen avustaja?

Uusi systeemi voisi jopa edesauttaa sitä, että puolueet asettaisivat himpun verran tasokkaampia ehdokkaita vaaleihin. Nythän eduskunnassa on useampi tomppeli, joka ei osaa itse kirjoittaa edes mielipidekirjoituksiaan. Onpa ollut tapauksia, että kansanedustaja on pitänyt avustajaa pääasiallisesti lirkuttelemassa rasistisilla nettisivustoilla ja viihdyttämässä omaa viiteryhmäänsä. Juuri tänään kuulimme, että kansanedustaja ei millään raski luopua rikostuomion saaneesta, sopivan rasistisesta avustajastaan.

Pääperiaatteena pitäisi olla, että jos kansanedustajalla on jotain sanottavaa, hän sanoo sen ihan itse.

Jos sitten puolueet valituttavat kansanedustajiksi henkilöitä, joilta ei kansanedustajan työ käy, puolueet voivat puoluetuellaan kustantaa heille henkilökohtaiset avustajat, jotka ohjailevat edustajan lainsäädäntötyötä ja valiokuntatyöskentelyä, kirjoittavat puheet ja mielipidekirjoitukset ja taluttavat edustajat juhlien jälkeen yöpuulle. Kansan maksama puoluetuki on niin mittava, että puoluetoimiston voisi kuvitella pystyvän antamaan edustajille heidän tarvitseman poliittisen tuen.

Kun avustajat olisivat kanslian valitsemia alansa ammattilaisia, kanslian ei enää tarvitsisi paimentaa kaiken maailman huitukoita ja egomatkalaisia. Eduskunnassa ei ole kanslian työntekijöiden mitään syytä politikoida, vaan, kuten määritelty on, ”luoda eduskunnalle edellytykset hoitaa sille valtioelimenä kuuluvat tehtävät”. Tämä tarkoittaa hallinnollista, avustavaa työtä, ei politiikan tekoa, joka on varattu vaaleilla valituille kansanedustajille.

eduskunta-avustajat-2
Kansanedustajan entinen avustaja käy ohjeistamassa uutta.

Puhtaasti poliittiseen, puolueen propagandatyöhön valjastetut avustajat ja kansanedustajan rinnalla politiikkaan kasvatettavat märkäkorvat puolueet saisivat etsiä ja palkata omin avuin ja kustannuksin.