Arkipäivän elämänohjeita avaruusrasisteille

Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Ymmärräthän, että jos joku käyttää rasismin uhreja puolustaessaan sanoja ja ilmaisuja, joita sinä et ymmärrä tai hyväksy, se ei tarkoita sitä, että sinulla on oikeus vastineeksi käyttää vähemmistöä solvaavia sanoja. Näin tapahtui vastikään Ylellä Marja Sannikan juontamassa viihdeohjelmassa.

Turvallinen tila ei ole paikka avaruudessa. Ilmaisulla tarkoitetaan sitä, että muualta muuttaneilla tai täällä syntyneillä, meitä ohutihoisia vähän tummemmilla ihmisillä täytyy olla sama oikeus kuin kaikilla muillakin saapua mihin hyvänsä paikkaan tai seuraan samoin oletuksin ja yhtä tuntemattomana kadun ihmisenä, kuin kaikki muutkin. Ei täräytetä heti päin naamaa kysymyksiä, joita ei kysytä kaikilta muiltakin: ”Puhutko suomea? Mistä olet kotoisin? Asutaanko kotikylässäsi vielä savimajasssa?”

Vastaukset kaikkiin uteliaisuuttasi kiihottaviin kysymyksiin tulevat kyllä esille ihan samalla tavoin kuin muutenkin ihmisten kanssa keskustellessa. Se, onko saunassa syntynyt, kuuluu keskusteluun vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo tuttuja ja ystäviä.

Kotimaata voi kysyä, jos osallistutaan vaikkapa tilaisuuteen, jossa on tarkoitus tutustua kansainvälisen opiskelijaryhmän jäseniin ja heidän kotimaihinsa. Mutta jos missä hyvänsä tavallisessa tilaisuudessa, missä on sinulle vierasta väkeä, menet kysymään kotimaata joukon tummimmalta, se on ihan sama kuin sanoisit suoraan: ”Sinä et kuulu meihin, olet tullut jostakin”. Ilkeimmillä on mielessä ajatus: ”Sosiaaliturvan takiako tulit”. Ja kuitenkin henkilö voi olla monen sukupolven suomalainen ja vaikka ei olisikaan, hänellä on täällä asuessaan ihan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin. Myös terveyskeskuksen odotustilassa hän istuu ihan saman nuhan kanssa kuin pärskivä kyselijä ja tallasi matkalla samaan kuralätäkköön, kuin sinäkin.

Ajattele, kuinka monta kertaa päivässä, viikossa, kuukaudessa ja vuodessa kaikki he saavat tuon kysymyksen kuulla? Se ei sinusta ehkä ole tuntunut syrjivältä, mutta jos vähän mietit asiaa, opit kyllä olemaan liittymättä kotipaikkatiedustelijoiden laumaan.

Kun sitten television viihdeohjelmassa rasisteja tukeva juontaja johdattelee ja eläkeläistutkija kertoo henkilölle, joka on kutsuttu edustamaan ns. vastapuolta, että kun kerran n…itä on niin heitä pitää saaman n…iksi kutsuman, niin ollaan jo ihan silkan rasismin puolella. Ei kukaan, dementoituneita vanhuksia lukuunottamatta, enää tässä maassa ole epätietoinen siitä, että n-sana on loukkaava ja solvaava ja ihmisten erottelu ja solvaaminen ihonvärin tai syntyperän perusteella on rasistista.

Eikä asia muuksi muutu, vaikka se sana kuinka mukavalta omassa suussa maistuisi ja vaikka sitä on oma mummo käyttänyt, kun sinun synnytystäsi pimeässä saunassa avusti.

Lihallisia iloja

Liha on suomalaiselle konservatiivimiehelle sanoista ihanin. Jopa himoittava nainen tai hänen vartalonsa kaarre on saanut lempinimekseen lihallisia sanoja.

”Kinkku” on ihana nainen tai tämän ihana takapuoli. Urbaani sanakirja tiivistää asian näin: ”tuu tänne kemuihin, tääl on herkkui kinkkui”. 

Kun perusmies puhuu piirakasta, niin lörtsystäkö hän silloinkin haaveilee? Onko herkkuperse syötävää? 

Sakkolihasta puhutaan, kun haaveillaan pääsystä nuoren tyttösen kinkkua leikkaamaan, mutta vielä punniskellaan vaaroja. Kun siitä kuitenkin pahimmassakin tapauksessa vain sakoilla selviää, kiusaus on monesti suuri.

Tärkein ilmaisu kuvaamaan konservatiivin mielestä kunnon suomalaista onkin ”lihaa syövä valkoinen mies”. 

Mahtavatko rinnatkin juuri siksi eniten kiinnostaa, kun konservatiivi tietää, että niissä konservoidaan maitoa, tuota lihan jälkeen seuraavaksi tärkeintä elämän eliksiiriä? 

Kun Helsingin kaupunki kertoi lihan jäävän pois kaupungin tarjoiluista, virtuaaliset ulahdukset kajahtivat. Onko tässäkin takana, niin kuin persu-ulinassa niin kovin usein, naisen kaipuu eli lihan himo? 

Kun konservatiivien räksytystä nyt kuuntelee, joutuu miettimään, mitä sinne koiranleukojen väliin Helsingin kaupungin kokkareilla nyt työnnetään, kun lihaa ei voi? Puruluu? Sitä sitten mässyttäkööt, kun seisovat jäykkinä suomalaisringissä vältellen katsekontaktia vierasmaalaisiin ja muihin muukalaisiin.