Onko mahdollista väistää äärioikeiston uhkaa?

Me tiedämme nyt, että Venäjän kansaa ei voi syyttää äärioikeistolaisen, demokratian vastaisen hirmuhallituksensa hyökkäyksestä Ukrainaan. Pelko pitää kansan hiljaisena. Vaikka vastustajia olisikin, niin sanotut vaalit ovat jo vuosikymmeniä olleet sellaiset, että oppositiolla ei ole ollut aitoa mahdollisuutta demokraattiseen vallan vaihtoon. Pelko omasta ja omaisten turvallisuudesta pitää suut supussa ja panee jopa puolustamaan hallituksen toimia.

Entäpä me suomalaiset, olemmeko me tänä päivänä missään vastuussa poliittisen ilmapiirin kovenemisesta ja äärioikeiston noususta Suomessa? Kuinka pitkään annamme äärioikeistolaisten öykkäreiden toimia eduskunnassa, kutoa seittejään hallintokoneiston ympärille, hankaloittaa demokraattisten päätösten toteutumista ja halvaannuttaa yhteiskuntaa? Onko äärioikeiston nousu valtaan mahdollista myös Suomessa?

Ilmapiirin koveneminen voi olla kiinni hyvinkin vähäiseltä tuntuvista, lähes huomaamattomista seikoista. Nettikeskustelun sivistymättömät öykkärit ja puolueiden julkirasistit ovat toki näkyviä, mutta heillä ei ole kykyä kääntää koko kansan mieltä. Kerronpa esimerkin isällisestä hivuttamisesta, millä kansakuntaa liikutellaan:

Kansallissankari Teemu Selänne jakoi v. 2016 kaverinsa Aleksi Valavuoren kanssa maahanmuuttajia törkeällä tavalla mustamaalaavaa tekstiä, vaati maahanmuuton rajoittamista ja väittipä maahanmuuttajien joukkoraiskanneen ystävänsä tyttären. Rikosta ei ollut poliisitutkinnassa eikä Selänne suostunut myöhemmin todistamaan väitteitään.  Mitään seuraamuksia tuollaisesta kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ei ollut. ”Tolkun ihmiseksi” presidentti Niinistön suosiollisella avustuksella nostettu Selännehän sai puhua, mitä rasistinen sylki suuhun toi. Aärioikeistolainen väki hurrasi. Kun on rasismin hyväksyvä presidentti kaverina, on lähes koskematon.   

Nyttemmin pakolaisvastaiset, rasistiset puheet ovat nousseet meillä valtavirtaan. Presidentti Niinistön lukuisat lausumat ovat antaneet oikeutuksen ajatella sadoista tuhansista Suomen asukkaista, että heissä voi olla jotain epäilyttävää, vaarallista ja pelottavaa. Presidentin aiempi suhtautuminen korostuu nyt, kun ukrainalaiset turvapaikanhakijat saavatkin asiallisen, jokaiselle pakolaiselle toivottavan ja kuuluvan kohtelun. Presidenttimmekin kertoo laittaneensa vähän omia rahojaan heidän tuekseen. Kun tulijat ehkä Niinistön mielestä ovat lähes oikeauskoisia ja oikean värisiä ihmisiä, onkin suhtautuminen hyvin erilaista. Ja kuitenkin silloin ja nyt on kysymys hätää kärsivistä, sotaa pakenevista ihmisistä ja irakilaisten ja somalien kohdalla vainon ja kidutuksen takia pakenevista – juuri heistä, joille olemme sitoutuneet antamaan kansainvälistä suojelua.

On hienoa, että pakolaiset eivät nyt ole uhka ja maahan saa tulla ilman byrokraattisia viivytyksiä. Joku voisi kysyä, eikö nyt ole mitään vaaraa siitä, että emme ollenkaan tiedä, keitä ja missä kaikki pakolaiset ovat. Tuskin on, niin kuin ei ollut aiemminkaan. Jokaisessa populaatiossa on rikoksen tielle ajautuvia yksilöitä, mutta irakilaiset ja somalit olisivat voineet täsmälleen ukrainalaisten tavoin tulla suljetuiksi kansakunnan syliin ja päästä heti nauttimaan tarvitsemistaan palveluista. Heidän ihmisyytensä vain haluttiin laskea alempaan kastiin ja heidän kohtaamisensa tavallisten suomalaisten kanssa yritettiin rajoittaa minimiin. Ehdotettiinpa kokoomuksesta jopa rangaistusta pakolaisia auttaville yksityisille kansalaisille.

Miksi me sallimme tällaisen rotuerottelun? Miksi valtakunnan korkein johto on siinä yksi sanansaattajista ja hyväksyttäjistä? Kuka on vastuussa siitä, että äärioikeiston valta lisääntyy? Onko demokraattisessa valtiossa mahdollista päättää toisin?

Kyllä on, äänestäjillä on valta. Äänestäjä voi miettiä, kannattaisiko äänestää toisin, kun kokoomuksen siirtymä perussuomalaisten kainaloon on entistä selvempi ja vain vähän aikaa sitten mahdottomana pidetty hallitusyhteistyö tuntuu nyt kovasti kiihottavan. Äärioikeistolainen rasisti ja natsi pääsee valtaan vain, jos äänestät sellaista.