Ei muuta kuin vedä syvään henkeä ja ala paasata! Tämä oli neuvoni itselleni ennen kuin astuin mikrofonin eteen. Lähimmäiseni ovat huolissaan turvallisuudestani ja tätä puhetta seuraavasta vihapuheiden ryöpystä. Mutta minä en pelkää!

Päätin, että jos viestini teille on se, että meidän kaikkien on uskallettava ja jaksettava enemmän, on minunkin silloin astuttava ulos mukavuusalueeltani blogin sivuilta ja Facebookin syövereistä, otettava muutama askel rohkeuden polulla ja tultava eteenne puhumaan.

Tekään ette pelkää. Te olette ihmisiä, jotka uskallatte kokoontua ja kertoa mielipiteenne natseista julkisella marssilla. Kiitos teille siitä! Tämä on tolkullista, te olette kaikki tolkun ihmisiä! Mutta se ei riitä. Meidän pitäisi saada tänne moninkertainen määrä väkeä, eikä vain tänne, vaan Suomen kaikkiin kaupunkeihin. Natsismin ja rasismin vastustaminen eivät ole vain nuorten ja valveutuneiden, vasemmiston ja uskaliston tehtäviä. Se on meidän kaikkien yhteinen velvollisuus.

Nyt on 9 vuotta puhuttu, että hyvä voittaa pahan ja pahan vastustaminen ei auta mitään, pitää edistää hyvää. Ja niin ovat natsit 9 vuotta lisänneet julkista esiintymistä kaduillamme ja natsimielisten, rasististen, muka demokraattisten puolueiden äänimäärä ja valta on kasvanut.

”NATSIKORTTI!” uusfasistit ja rasistit usein hokevat ja kuvittelevat siten voittaneensaväittelyn, kun natsi-sanan käyttö on mukamas argumentaatiovirhe. Propaganda on edennyt jo niin pitkälle, että osa syyttäjälaitoksestakin yrittää estää natsin sanomista natsiksi vedoten kunnianloukkaukseen. Eihän se sitä silloin tietenkään ole, kun puhutaan henkilöstä, joka on tunnettu uusfasisti ja rasisti tai kun arvostellaan toimintaa, joka muistuttaa natsiaikaa tai joka on omiaan johtamaan vähemmistöryhmään kohdistuviin ennakkoluuloihin ja vihaan.

Muistakaa myös aina, että rasistinen puhe ei ole politiikkaa. Politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Vihalla ja ennakkoluulojen kylvämisellä ei voi edesauttaa yhteisiä asioita ja rauhanomaista rinnakkaineloa. Rasismi on pelkuruutta, rasistiset poliitikot ovat surkeita rassukoita ja pärjäävät vain piileskelemällä itse kiihottamansa vihan varjoissa.

Äärioikeistolaisen propagandan aikaansaamat muutokset yhteiskunnassa ovat aluksi pieniä, lähes huomaamattomia. Käyttämämme termit vaihtuvat, kovenevat ja kylmenevät.
Jos puhuimme ennen maahanmuuttajista, jotkut puhuvat nyt maahantunkeutujista. Maahanmuuttajakaan ei enää ole neutraali sana. Aivan liian usein se tarkoittaa ihmistä, joka on päässyt livahtamaan maahan, pahat mielessä. Vielä useamman mielessä kysymys on henkilöstä, joka on vähän toistaitoinen, kykenemätön sopeutumaan tai ainakin jotain muuta, kuin me OIKEAT suomalaiset. Maahanmuuttajataustaisen saattaa mielestämme päästää eduskuntaankin viiteryhmänsä edustajaksi, mutta meidän pitää itse päättää oikeista asioista.

Yhteisesti omistamamme Yleisradiokin näyttää muun median mukana taipuvan äärioikeiston ikeen alle. Pelkääkö Yle? Onko öyhälistön hyökkäys liian raju ja toimittajat paniikissa, jos uskalletaan käyttää oikeita termejä? Rasisti ei ole kansallismielinen. Ihmisryhmää vastaan kiihottaminen ei ole maahanmuuttokritiikkiä. Turvapaikanhakija ei ole siirtolainen.

Kateus ja ahneus ovat lopulta niin hallitsevia voimia, että ne lyövät leikiten laudalta ihmisoikeudet ja tasa-arvon. Kun joku sukulainen etenee korkeaan asemaan politiikassa, läheisillä on nopeasti selitykset sille, miksi tämä kiltti ja hyvä ihminen on nyt kansanryhmäävastaan kiihottaja. Koska onhan se kuulemma hyvä, että näistäkin asioista saadaan nyt puhua ja pitäähän maahanmuuttokriitikollakin olla sananvapaus – siis vapaus solvata, mustamaalata ja valehdella. Eiväthän he koskaan ole mitään pahaa tarkoittaneet. Ei, vaikka juuri heidän takiaan Suomessakin on lapsia, jotka saavat tarkkaan valita koulureittinsä ja juosta sen kuin henkensä hädässä, etteivät maahanmuuttokriittiset lapset kerkeä lyömään.

Aina on suuri joukko ihmisiä, jotka ovat valmiit tukemaan rasistipoliitikkoja ja omaksumaan heidän inhat ajatuksensa. Äitien kultapojat, jotka eivät olekaan pärjänneet maailmassa niin hyvin, kuin heidän mammansa on sanonut heidän pärjäävän. Heikolle sivistykselle jääneet, hädin tuskin lukemaan oppineet. Narsistiset, itserakkaat ja vallanhimoiset, mutta vähän vaatimattomalla älyllä tai karismalla varustetut. Ja – uskokaa tai älkää – ihan tavalliset mummon mussut ja taaton tassut. Vihaa ja pelkoa on meissä jokaisessa ja nuo tunteet on helppo herätellä ja valjastaa rasistipoliitikon käyttöön.

Kuka meistä haluaa, että natsi-Saksan hirmuteoista edes pieni osa toistuisi Suomessa? Ei mikään kansakunta halua saada kärsiä sitä häpeää, jota osa saksalaisista edelleen kantaa. Älkää te jääkö niiden ihmisten joukkoon, jotka sitten jälkeen päin katuvat, kun ei mitään tullut tehtyä. Haastakaa omia ystäviänne, omaa sukuanne, vieraita ihmisiä netissä, busseissa ja katukahviloissa. Älkää enää vaietko sukusovun nimissä, rasistipoliitikon kuuluu kuulla kunniansa ja joutua häpeään. Myös eduskunnassa. Älkää salliko edustajaltanne rasistista puhetta! Älkääkä pelätkö, ei ole äärivasemmistolaista olla normaali, hyvä ihminen, joka sietää muitakin ihmisiä!

Sanotaan, ettei ihminen opi historiasta mitään. Se ei voi pitää paikkaansa, onhan meidän edes se opittava, että emme salli kiusaamista, syrjintää ja rotuvihaa!

Lopuksi sanon kaikille pop-kappaleen sanoin: Jos epäilyttää mieti kuinka paljon rohkeutta uskallat jättää tällä kertaa käyttämättä.