Mikä saa monet suomalaiset miehet kuvittelemaan, että riittää, kun he vain ovat miehiä? Kuinka pitkälle kantaa vaikkapa sellainen perussuomalaisuus, että hoohakkaraisena ollaan avustajatätien ohjauksessa Euroopan parlamentissa tai persu penkissä istutaan kunnanvaltuustojen kokouksissa antamatta mitään panosta yhteisten asioiden hoitamiseen? Mistä lähtien suomalaiset ovat alkaneet olla halukkaita jättämään hallinnon ääliöiden käsiin? 

Kovasti ällistyttävät myös nämä ukkelit, joita ei ilmastonmuutos pelota, mutta siihen äärimmäisen hyvin perehtynyt ja koko sielunsa voimalla kamppailuun lähtenyt ruotsalaistyttö pelottaa. 

Naisten johtama hallitus on myös nostanut setämiesten säärikarvat pystyyn. En ole koskaan nähnyt vastaavaa ulinaa heikosta, keskustelukyvyttömästä ja epäpätevästä hallituksesta, kun neljän vuoden hallitustyöstä on tehty pari kuukautta. Hallituksen naisten yhteinen saunominen sattui suomalaiseen sieluun syvälle. Yhden naisministerin englannin kielen ääntämyksen kehuminenkin aiheutti närkästystä, onhan suomalaisten miesten kökköenglanti ihan yhtä tärkeää!  

Näyttäisi myös siltä, että meillä Me too -kampanja aiheuttaa muuta maailmaa enemmän vastareaktioita ja puistatuksia. Asia yritetään painaa villaisella ja unohtaa, ettei miehille vain tulisi paha mieli. Miksi ei keskustella enemmän siitä, miten poikien ja miesten on lupa naisia lähestyä? Luulisi, että tällaiset asiat opitaan jo omissa perheissä, mutta onkohan sitä kaikissa perheissä koskaan opittu ja onko nykyään  niin, että oppi tulee sosiaalisesta mediasta? Pitäisikö peruskouluissa järjestää käytös- ja kosiskelukursseja? 

Monet muistavat Napakymppi nimisen1980-luvulla suositun TV-ohjelman, jossa neiti tai herra X valitsevat itselleen kumppanin palkintomatkalle. Järjestään tuossa ohjelmassa olivat naiset ihan fiksun oloisia, mutta suurin osa miehistä kömpelöitä ja kummallisia. En ollut itse edes tunnistanut tätä asiaa, ennen kuin tuolloinen puolalainen esimieheni kysyi, mistä tämä johtuu. Muualta tullut näki selkeämmin eron muun maailman miehiin. Miksi Suomessa miehet keskimäärin ovat niin paljon naisia hömelömpiä? 

Tähän samaan rytäkkään on vielä nostettava ns. Incel-miehet. Meillä on Hommaforum ja moni muu sosiaalisen median alusta pullollaan miehiä, jotka valittelevat naisettomuuttaan. Väistämättä on syntynyt sellainen vaikutelma, että naiskatkeruuttaan purkavat miehet ovat juuri niitä samoja, jotka vihaavat myös vammaisia, vähemmistöjä, feministejä, ”vasemmistolaisia”, eli lähes kaikkea muuta, kuin itseään. Tai ehkä sittenkin eniten itseään ja sitä peitellään käymällä somessa riekkumassa naisten kirjoitusten kommenttiosioissa ja huutamassa rajoja kiinni, jotta muut miehet eivät saisi meidän naisia. 

Yhtenä mallina nettimouhuajille on toiminut rasistien ”mestari”, joka on kertonut nuoruuden huonosta naismäihästä ja nyt näyttää esimerkkiä, että naisia kyllä piisaa, kun on valtaa ja tunnettuutta. Ja sitä taas saa vähemmälläkin karismalla, kun osaa oikealla tavalla vihata ja kiihottaa muitakin surkimuksia vihaamaan. Kuka kertoisi heille, että sellaisiin  miehiin takertuvat naiset ovat hyvin pieni vähemmistö? Erityisen kiihkeän vihan kohde nettinulikoille ovat vierasmaalaisen miehen valinneet naiset. Tuleeko vihaajille koskaan mieleen, että kohteliaisuus ja toisen huomioon ottaminen ovat saattaneet viedä naiselta jalat alta? 

Miksi meillä ajatellaan, että maaseudun poikien ei tarvitsekaan muuta osata, kuin tarttua pyssyynsä ja luikkia metsään kuuntelemaan korpikuusien kuiskintaa? Miksi juuri meillä murrosikä tarkoittaa sitä, että poikalapsen ei tarvitse tervehtiä, katsoa silmiin tai edes vastata, kun kysytään? Jo valmiiksi umpimielisessä maassa ollaan monessa perheessä vain alistuttu siihen, että nuori tuijottaa tietokoneen ruutua yöt pitkät ja käy yhteisissä tiloissa vain hakemassa virvoitusjuomansa. Pitäisihän olla selvää, että murrosikäiset pojat pidetään mukana perheen ja suvun normaaleissa toimissa ja hyvät käytöstavat kuuluvat etenkin heille, joiden hormonitoiminta vilkastuu. On maita, joissa IT-nörtit ja autonasentajat hallitsevat normaalin kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa ja osaavat vaikkapa kaupassa pyytää anteeksi, jos vahingossa tönäisevät toista ihmistä. 

Mitä meillä on tehty poikien eristäytymiselle? Syrjäytymisen ehkäiseminen oli yksi presidentti Niinistön kampanjan kärjistä jo ensimmäisellä presidenttikaudella. Missä ovat pyhät puheet nyt? On käsketty maahanmuuttajien pitää huolta omistaan. Kuinka on käynyt meidän omille? Nyhjöttävätkö jotkut tietokoneen ääressä peräkammareissa ja vuodattavat naisettomuuden tuskaansa ja vieraanpelkoansa vastaanottavaisille vihakanaville? Sieltäkö tulee se sakki, joka äänestää vaaleissa mahdollisimman törkeää öykkäriä? Miksi he eivät ole mukana yhteiskunnassa oppimassa tavoille? Ei tämä ole rahasta kiinni, vaan välittämisestä.

Matkustimme viime vuoden marraskuussa vähän ennen puolta yötä Taksi Helsingin taksilla Helsingin Hietalahdesta hotelliin Elielinaukiolle. Hietalahdessa Nosturin luona mainitsin toiselle kyytiläiselle rakennustöistä, jotka ovat jatkuneet jo vuosia ja tehneet ajoreitin vähän sekavaksi. Taksin kuljettaja puuttui keskusteluun ja aloitti vuodatuksen: ”Se on nyt sellaista, että mitkään työt eivät etene, kun nuo etelän pojat ovat tulleet.” Emme tarttuneet aiheeseen, mutta oletus tuntui olevan se, että matkustajat tulevat mielellään viihdytetyiksi kuljettajan rasistisella sadattelulla. Erottajan kohdalla hän osoitti taksitolpalla odottavia takseja ja sanoi vihaisesti: ”Katsokaa nyt, tuollaista se on, etelän pojat ovat tulleet ja vievät meiltä asiakkaat”.

Emme ryhtyneet vihamielisen kuljettajan kanssa asiasta keskustelemaan. Aseman luokse saavuttaessa hän oli sitä mieltä, että hotellin eteen on hankala ajaa ja halusi jättää meidät taksiasemalle. Suostuimme, ja hän pyysi maksukorttia Sokoksen edessä liikennevaloissa, käytti korttia lähimaksuun ja ajoi sitten reuhakkaasti taksijonon ohitse ja eteen päästääkseen meidät nopeasti kyydistä. Kun pyysin kuittia maksustani, pohjoisen poika hämmentyi: ”En olekaan lyönyt sitä vielä sisään”. Aikansa räpellettyään hän sai kuitin tulostettua, poistuimme taksista ja kävelimme hotellille.

Ei ollut tuo taksimatka erityisen miellyttävä. Mainittakoon, että menomatka sujui samaan hintaan, samassa ajassa, kohteliaan ja miellyttävän etelän pojan kyydissä.

Tiedän, että tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Monet tuttavat ovat kertoneet kuljettajan  rasistisesta paasauksesta. Nyt, kun sovelluksia ja appeja on monenlaisia, niin voisikohan mitenkään saada ladattua sellaista, jolla voisi tilata kohteliaan kuskin? Kaupunkituntemus ei sen sijaan ole niin tarkkaa, onhan autoissa nykyään navigaattorit. Useimmat kuljettajat osaavat myös käyttää sujuvasti maksulaitteita. Me matkustajat kuitenkin odotamme kunnioittavaa kohtelua ihmiseltä ihmiselle.

Nyt kun Silakka-liikkeessä kovasti pohditaan, saako politiikkaa vastustaa siten, että mainitaan, kuka sitä vastustettavaa politiikkaa tekee, jäin jälleen miettimään sitä, kuinka helpolla meillä media ja poliitikkokollegat päästävät rasistiset tyhjänpuhujat. Suomen media puhuu kyllä suorin sanoin ruotsalaispuolueista ja niiden johtajista rasistisina, mutta Jussi Halla-aho saa lähinnä vain kunnioittavia kyselyitä siitä, kuinka sitä maasta heittämistä sitten oikein pitäisi hoitaa.

Toimittaja Kreeta Karvala kehui kerran televisiokeskustelussa, että Jussi Halla-aho on niin valtiomiesmäinen. Valtiomies – mies jonka poliittinen toiminta perustuu vihapuheeseen ja typeriin heittoihin islamista ja muslimeista! Tällaisille toimijoille pitäisi yhteistuumin osoittaa, että heidän käytöstään ei voi hyväksyä ja heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä. Meidän poliitikkomme tuntuvat vain miettivän, kuinka heidän kanssaan voisi tehdä yhteistyötä niin, että paha menisi heidän piikkiinsä, mutta oma puolue porskuttaisi.

Olimme puolisoni kanssa niitä hyvin harvoja tavallisia kansalaisia, jotka varhaisessa vaiheessa, heti vuoden 2011 ikävän vaalituloksen jälkeen, ryhtyivät julkisesti nostamaan esille Halla-ahon puheiden vahingollisuutta. Helsingin Sanomien ja muun median kommenttiosioista poistettiin kommentti heti, jos uskaltautui rasistista politiikkaa kommentoidessa mainitsemaan Halla-ahon tai Soinin nimeltä. Uuden Suomen Puheenvuorossa ilmestymisemme oli järkytys, siellä oltiin totuttu vapaaseen maahanmuuttajavastaiseen agitointiin. Hyvin pian selvisi, että Halla-aholla ei ollut mitään asiallista sanottavaa oman agendansa puolesta.

Tästä esimerkkinä on kommentti, jonka ”Mestari” kohdisti minuun ja puolisooni eräässä Uuden Suomen Puheenvuoron blogin kommenttiosiossa 28.6.2013. Tarkoitus oli keskustella perussuomalaisen viestinnän ongelmallisuudesta:

”Härköset ovat hupaisa pariskunta. Ajattelen joskus hihitellen heidän perhe-elämäänsä, jossa persut näytellevät melko suurta roolia. Härkösten taistelusta persuja vastaan saisi hyvän sarjakuvan johonkin perhelehteen.”

ja vastaukseni siihen:
”Oooo, itse ”Mestari” valistaa kasvonsa pienen Härkösen pariskunnan päälle ja lausuu julki tuomionsa. Ei kai tästä nyt vain seuraa, että koko hommelifoorumin pikkuväki alkaa syytää samaa persukakkaa päällemme? Odotettavissa lienee myös, että joukko rohkeita vasalleja ilmestyy nimimerkillä suosittelemaan tätä äärimmäisen älykästä kommenttia.”

Halla-aho varmisti, että jotain seuraamuksia tällaisesta röyhkeydestä tulisi:
”Tämä on jännittävä päivä Härkösen perheen muutenkin jännittävässä elämässä. Itse Halla-aho kommentoi samassa ketjussa. Ehkä hommelifoorumilaiset vielä lähettävät illan kuluessa ihan oikean Vihapostin. Huh.”

Tuliko postia? Totta kai tuli, mutta ei me välitetty niistä.

Eeppiseksi kommentointi meni helmikuussa 2014, kun Halla-aho kävi häiritsemässä Abdirahim Husseinia Facebookissa ja ajatteli olevansa kannattajakuntansa tukemana turvassa. Halla-aho joutui kiipeliin ja ihailijan tarjoama apu: ”Reija Härkönen, kiihotutko kovastikin sanoistasi?” siivitti Jussin näinkin lennokkaaseen kommentointiin: ”Taitaa tulla pyykkipäivä Härkösen perheessä.” Sen, mitä siitä sitten seurasi, voit lukea blogistani täältä: Toimittajat, kuka pelkää Halla-ahoa?

Huhtikuussa 2015 osallistuimme tuolloiseen uutuuteen, vaalitenttiin yksityishenkilön, Facebook-tuttavan, kotona Helsingissä. Helsingin Sanomat teki jutun tilaisuudesta ja kas, Halla-aholla oli jälleen tarvetta osoittaa sormella Härkösiä: ”Jorma Härkösen vetämä vaalipaneeli, johon osallistuvat Ozan Yanar, Husu Hussein ja Veronika Honkasalo? Sehän on ihan eeppistä. Reijakin vilahtaa taustalla.”

Poimin tähän kommentteja, joita Jussi sai kannattajistaan kirvoitettua:

”Miten tommosista ”turhakkeista” kuten Härköset tehdään julkkiksia?”

”Härköset tekevät karhunpalveluksen noille ehdokkaille. Ei niitä kukaan enään ota vakavasti jos hengailevat Härkösten kanssa. Jos heitä nyt enään pitkään aikaan kukaan vakavasti on ottanutkaan.”

”Tupailta Härkösillä, Hesarikin paikalla.”

”Koko bändi nimetty yksinkertaisemmin: Yks somali, turkkilainen, pari härköstä ja joku outo nainen jonka ajatusmaailma ei ole tältä planeetalta”

”Siellä on varmasti mukavat rinkirunkaukset 😀 hienoa että suvakit ovat näin ”suvakkeja””

”Minä tässä keväällä hiljensin Reijan Usarissa asiallisella, mutta hapokkaalla asiasisällöllä. Laitoin viestin perään muutaman uutislinkin ja Optulan 501-sivuisen mamututkimuksen sillä seurauksella, että täti ensinnäkin poisti viestini ja parin päivän päästä sain elinikäisen porttikiellon Usariin.

Reija ja Jorma Härkönen ovat pariskunta, joka rajoittelee sananvapautta US-blogeissa, järjestelee bannauksia ja toimivat kuten ainakin kunnon politrukit ennen vanhaan N-liitossa. Haiskahtaa aivan mielipidetukokselta, kun on HS:kin mukana. Jatkakoon vaan kissan silityksiä, jos sillä saadaan Suomen poliittistaloudelliset asiat järjestykseen? – Tuskin.”

Tuleva kansanedustajakin mielistelee mestariaan: Mika Raatikainen: ”Hihhii….kiva poppoo. Nerot koolla.”

Eikö olekin valtiomiesmäistä! Kun Halla-aholla on ollut aikaa tähän tyyliin seurata ja yrittää hiljentää vähäpätöisiä, tuntemattomia, poliittista keskustelua käyviä yksityisiä kansalaisia, se osoittaa, että hän joko ei uskaltaudu kunnolliseen debattiin toisten poliitikoiden kanssa tai toiset poliittiset toimijat eivät uskalla tai halua haastaa häntä. Vaalikeskusteluissa tämä tulee esiin siten, että kun Jussi nieleskelee talouskysymykseen vastaukseksi mediassa jonkun usein toistetun väittämän, vaikkapa että meidän on saatava vientiyritykset kilpailukykyisiksi, orpot ja sipilät toistavat vuorollaan: ”Juuri niin kuin Halla-aho sanoi…”

Ei riitä se, että kansalaisliikkeet ja aktiiviset kansalaiset pitävät esillä fasistisen ja rasistisen politiikan ongelmakohtia ja vuosia jatkuneen agitoinnin vaikutusta maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin integroitua. Se on myös poliitikkojen tehtävä. Myös kokoomuksen kannattajien pitäisi ankarasti miettiä, mitä oikein ovat tekemässä, kun sallivat puolueeltaan flirttailun tällaisten toimijoiden kanssa. Halla-ahon salonkikelpoistaminen ja pystyssä piteleminen, kun esitetään oikeita, oikeaan politiikkaan liittyviä kysymyksiä, johtavat vain siihen, että hän saa vuodesta toiseen jatkaa rasistista toimintaa.

Media ei Halla-ahoa haasta, media kaipaa häneltä vain mahdollisimman törkeitä kommentteja, jotta saadaan lehdykälle näkyvyyttä. Ja sitten on se kiltti media, naistenlehdet, jotka ilmeisesti pyynnöstä tekevät parin vuoden välein artikkelin rakkaudesta ja ydinperheestä, jossa Jussi on isä aurinkoinen ja tiskaa. Tehdäänkö muista poliitikoista tällaisia rakkauden vuosipäivityksiä? Miksi ei?

Positiivisen kautta

Yhdessäolon puolesta 

Oman kielen puolesta

Oman kulttuurin harjoittamisen puolesta

Ihmisten puolesta

Vähemmistöjen puolesta

Syrjäytettyjen puolesta

Turvallisen lapsuuden puolesta

Puolesta

Älkää kuitenkaan luulko, että se riittää, että ette sano mitään muita puolueita vastaan. Sanotte te kuitenkin, kun on vaalitaistelu päällä ja keskustellaan taloudesta. Jakautuminen on jo tapahtunut. Ei riitä, että ei ole mitään mieltä. On asetuttava ihmisyyden ja ihmisten puolelle ja osoitettava se sanoin ja teoin. Sitoutumattomankin kuuluu sanoa, että ei hyväksy rasistista kielenkäyttöä. 

Ei riitä se, kun pieniä tummaihoisia lapsia raa’asti kiusataan, että sanotte, että meillä on koulutuslupaus ja kiva koulu -projekti. Meidän on opittava vastaamaan juuri silloin, sillä hetkellä, että tämä lapsi on yksi meistä, yksi minun lapsistani enkä salli sitä, että häntä kohdellaan rasistisesti. Meidän on ymmärrettävä se, että meidän pelkomme siitä, että tuhma rasistisetä tulee ja lähettää meille rumia viestejä, on aivan mitätöntä silloin kun toisaalla on kysymys lapsen koko identiteetistä ja pärjäämisestä tässä somassa maassamme.

Valitettavasti ihmisen vieteistä yksi voimakkaimmista, ahneus, on se, joka rasististakin politiikkaa vie eteenpäin. Keskivertomedia sortuu helposti rasistisen tai rasisteja kutkuttelevan artikkelin tai otsikon väsäämiseen. On paljon mediaseksikkäämpää olla vähän pahis, kuin muistutella yhtäläisestä ihmisarvosta. Tolkun setämiehet Twitterissä sohivat mehiläispesään omilla usutuksillaan, yleensä vain saadakseen vähän huomiota. Ahneutta sekin. 

Ahneutta sekin on, ahneutta osoittaa omaa hyvyyttä, kun kiltit tädit aina ilmestyvät raaintakin rasismia tuomitsevaan keskusteluun sanomaan: ”Voin kuvitella, mitä kaikkea ikävää tuonkin ihmisen elämässä on ollut ja kuinka paha olo hänellä on”. Kyllä, niinhän se voi olla, mutta paha olo ei tee meistä syyntakeettomia. Sosiaalitoimen avun ohjaaminen syrjäytyville on tärkeää, mutta se pitää nostaa esille erikseen. Ihmisen vihaisuuden ja katkeruuden purkamiselle ei pidä antaa hyväksyttyä reittiä muukalaisten mustamaalaamisessa ja pahoinpitelyssä. Ihmisillä ei luonnostaan ole sellaisia viralta pannun pääministerin mainitsemia ”oikeutettuja pelkoja” jotka oikeuttavat ulkomaalaisten, vaan ei kotimaisten raiskausten sairaalloiseen pelkoon. Rasismin ei saa antaa olla keino hankkia kansansuosiota, ei millään poliittisen hierarkian tasolla. 

On tietysti jaloa ajatella, että kun ollaan vaan hyviä toisillemme, niin kaikki on hyvin. Se ei vain toimi silloin, kun on ihmisiä, jotka valitsevat välineekseen pahan ja jotka elävät kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ahneus voittaa tässäkin kohtaa. Ja toisaalta hyvin voivan enemmistön välinpitämättömyys. 

Rasismin vastustaminen on positiivista. Meidän pitää osata sanoa omille poliitikoillemme, että emme halua toisten ihmisten vastustamista, vaan sellaista politiikkaa, joka tuo kaikille ihmisryhmille hyvää.

Nyt kun joukkovoimaa on kertymässä rasismia ja fasismia vastaan, olisi hyvä, että joukot astuisivat esiin mukaan ottavan, ihmistä kunnioittavan politiikan puolesta. Uusi hallitus on jo osin sillä tiellä – annetaan sellaisille pyrkimyksille tukea ja voimaa! Suomen pitää olla turvapaikka meille kaikille.