Haluaako Suomi lähettää ihmisiä Turkkiin uhrattaviksi?

Nato-huuma meinaa taas Suomessa ryöpsähtää yli. Ulkoministeri Haavisto meni tokaisemaan, että me kyllä kohta mennään Natoon ilman Ruotsia. Tavallisesti harkitseva ja diplomatiankin taitava ministerimme lienee jälleen puun ja kuoren välissä, kun olisi tyydytettävä klikkiotsikkoja kaipaavien toimittajien tarpeet, rähisevän äärioikeiston ja natokiimaisen, sotaa pelkäävän kansanosan tarpeet ja oman hallituksenkin toiveet.

Juuri tässä tilanteessa pitäisi maltti kuitenkin säilyttää. Suomi on Ruotsille paljon velkaa siitä, että Ruotsi on meidänkin puolestamme pitänyt yllä Pohjoismaiden mainetta demokraattisina valtioina, jotka tarpeen tullen auttavat diktatuureista pakenevia vainottuja ihmisiä. Se, että Ruotsissa nyt on Suomea huomattavasti enemmän Erdoganin vihaamia ja luovutettaviksi vaatimia kurdeja, ei suinkaan ole aihe syytellä Ruotsia ja vaatia heiltä toimintaa. Päinvastoin, on jo vihdoinkin aika, että Suomi asettuu tällaisessa tilanteessa tukemaan Ruotsia siellä, missä kyse on ihmisoikeuksista ja vainottujen kansojen hengestä ja terveydestä.

Naton jäsenyys saavutettakoon aikanaan diplomaattisin toimin, neuvotteluin ja Naton oman päätöksentekokyvyn avulla – ei sieluja kauppaamalla. Kannattaako sitä paitsi sellaiseen Natoon liittyä, jossa ei rauhan aikana olla yksimielisiä siitä, että Suomi ja Ruotsi ovat kumppaneita, joita halutaan yhdessä puolustaa? Kuinka sitten kriisin tullessa saadaan päätökset aikaan – pitääkö silloinkin lähettää suomalaisia Turkkiin uhrattaviksi?

Onko Suomi nyt lännessä ja Halla-aho tehnyt parannuksen?

Kun Suomi jätti Nato-hakemuksen, monet riemuitsivat, että Suomi kuuluu vihdoin länteen. Tuollainen riemu oli mielenkiintoista senkin vuoksi, kun edelleen kovasti odotellaan, että Turkin sulho vastaisi myöntävästi kosintaan. Tekeekö liittolaissuhde Turkkiin meistä entistä länsimaalaisempia. Olemmeko nyt lännessä?

Perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa haastateltiin elokuussa 2019 hänen suhtautumisestaan siihen, että Unkaria on vaadittu palaamaan ruotuun ja tunnustamaan EU:n yhteiset arvot ja kunnioittamaan länsimaisen demokratian normeja ja standardeja.

Halla-aho oli sitä mieltä, että Unkarin kovistelu liittyy siihen, ettei maa jaa eurooppalaista ”valtavirtanäkemystä maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä”. Toisin sanoen Halla-ahon mielestä Unkarin harjoittama rasismi ja uusfasismi, korruptio, sananvapauden rajoittaminen ja oikeusvaltio-ongelmat ovat juuri oikeanlaista politiikkaa ja Suomen ja EU:n osoittama kritiikki väärin. Perussuomalainen puolue ei siis ainakaan tuolloin tuntunut jakavan läntisiä arvoja.

Olemmeko nyt sitten lännessä? On Jussi Halla-aho muuttunut ja länsimaistunut? Ovatko perussuomalaiset tulleet järkiinsä? Maahan tuleviin vieraisiin miehiin jäniksen kaltaisella pelolla suhtautuva suomalainen lienee lähempänä entisiä metsäläiskansoja kuin edes itäisiä, sotaisia naapureitamme. Itäänhän perussuomalaiset ovat viime vuodet katsoneet suopein silmin, sillä Putinin harjoittama fasistinen kuri, homoviha ja ulkomaalaisten maahantulon estäminen ovat olleet hyvin perussuomalaista politiikkaa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan tilanne hiukan muuttui. Halla-ahon henkilökohtainen venäläisviha nousi pintaan, ukrainan kielen taito herätti ihastusta ja yhtäkkiä homssuinen kielitieteilijä ja siviilipalvelusmies olikin yksi maamme suurimmista ja median ahkerasti siteeraamista sotataidon asiantuntijoista.

Lähensikö sota Ukrainassa meitä länteen? Se, millaisella innolla mieskansan keskuudessa ruvettiin seuraamaan sotaa ja jokaista tappamisen yksityiskohtaa ja tillittämään videoita hiekkarinteen koloissa lymyilevistä saaliseläimistä, ei vaikuttanut kovin läntiseltä ja rauhaa toivovalta. Vaikutti siltä, että Suomi pelaa sotaisaa tietokonepeliä. Tietokoneen takana kyyristelevät nörtit olivatkin kaikki Halla-ahon ohella arvostettuja sotastrategeja. Läntisemmäksi tämä tuskin on Suomea tehnyt. Amerikkalaisuus, republikaanisuus ja trumpismi ehkä ovat tulleet liki.

Huoli itänaapurin käyttäytymisestä ja mahdollisesta Suomeenkin kohdistuvasta aggressiosta on aiheellinen, mutta sen ei saisi antaa johtaa vihapolitiikan ja fasistisen kukkoilun nousuun oman maan politiikassa.

Nyt on kuitenkin kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo yhtäkkiä kovasti lähentynyt perussuomalaisia.

Kun Jussi Halla-aho v. 2017 valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi, kokoomus ei saattanut jatkaa hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa, koska puolueilla ei ollut sama arvopohja. Orpon mukaan silloin ei arvattu, millaiseksi puolueeksi perussuomalaiset muodostuu. Nyt  perussuomalaisten kanssa voidaankin neuvotella yhteistyöstä. Ovatko perussuomalaiset siis länsimaistuneet, kunnioittavat länsimaisia arvoja ja demokratian perusteita? Tuskinpa. Orpon vallanhimo vain on niin suuri, että millaiset arvot tahansa käyvät, kunhan päästään kaatamaan sote, siirtämään tulovirrat yksityisille toimijoille ja lisäämään oman porukan varallisuutta kansan kurkkua kuristamalla. Näin suurten tavoitteiden vuoksi voidaan vallan hyvin uhrata muutaman väärän näköisen pakolaisen henki ja estää maahanpääsy niistä maista, joiden nuorista miehistä perussuomalaiset eivät tykkää.

Nyt voimme vain toivoa, että enemmistö Suomen äänestysikäisestä kansasta on yhä länsimaisella tiellä ja ymmärtää, että uusfasistien ja rasistien voimin ei demokratia kauan säily. Unkarin ja Puolan kansojen ongelmat ovat kaikuja toisen maailmansodan ajoilta. Perussuomalaisten Riikka Purra toitotti Twitterissä, että puolue ei halua gallupsuosiota, he haluavat valtaa. Sitä ei kerrota, mihin tuo valta aiotaan käyttää. Siltä Petteri Orpokin sulkee silmänsä – tai on sitten asiasta hiljaisesti samoilla linjoilla. Onhan kokoomuksessa vielä Rydmanin poistuttuakin suuri maahanmuuttajavastainen, rasistinen joukkio, joka vesi kielellä odottaa yhteistyötä Jussi Halla-ahon kanssa.

Yllä on jälleen yksi esimerkki Halla-ahon sinnikkäästä myyräntyöstä maahan saapuneiden pakolaisten epäinhimillistämiseksi. Kun on tapahtunut raiskaus, rasistipoliitikko epäilee aina maahanmuuttajaa tekijäksi. Sitä hän ei sano suoraan, sillä hän tietää, että hänen kannattajansa kyllä tietävät, mitä ”mestari” tarkoittaa.

Onko kokoomuksen maine nyt palautettu?

Wille Rydmanin paha sai viimein palkkansa: hän joutui eroamaan kokoomuksesta ja siirtymään vähemmän mairittelevaan perussuomalaiseen puolueeseen. Alaikäisten tyttöjen lähentely toi lopulta niin paljon ikävää palautetta, että kokoomus joutui luopumaan yhdestä puolueen kultamunista.Kokoomukselle on kunniaksi, että ongelmaedustajasta hankkiuduttiin eroon”, otsikoi Kansan Uutiset.  

https://www.ku.fi/artikkeli/4817157-perussuomalaisten-sanat-ja-teot-tyttojen-ahdistelu-oli-vaaliteema-nyt-rydman-kelpaa

Koska artikkelissa käsiteltiin perussuomalaisten kaksinaismoralismia – vaaleissa teemana pikkutyttöjen ahdistelu, mutta nyt ansioitunut ahdistelija kelpaa hyvin jäseneksi – on ymmärrettävää, että halutaan sanoa kokoomuksen toimineen oikein. Se jättää kuitenkin taka-alalle sen, että Rydmanin käytös on toki ollut puolueessa tiedossa ja hänen äärioikeistolainen rasisminsa ilmiselvä osa kokoomuspolitiikkaa jo vuosia. Vasta suuren yleisön älämölö arvojen vastaisesta seksuaalikäyttäytymisestä sai puolueen toimimaan. Ovathan vaalitkin ihan ovella.

Julkaisin vuonna 2016 blogikirjoituksen Rydmanin rasistisesta toiminnasta.

Väestönsiirtosalaliitto, pakolaisten tekemät raiskaukset ja ”taharrush” olivat Rydmanin politiikan keskeisiä teemoja.  

Myös puolueen puheenjohtaja otti kaiken irti tekaistusta taharrush-kampanjasta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001104143.html

Myöhemmin kävi ilmi, että varsinaisia rikostapauksia ei ollut, oli vain ilmeisen pahantahtoisia ilmi-antoja. https://yle.fi/a/3-8696033

Kukaan löydetyistä ns. ahdistelluista ei halunnut tehdä rikosilmoituksia, mahdollisia uhreja tai tekijöitä ei löydetty tai jos löydettiin, tekijät eivät olleetkaan niitä ilmoitettuja afrikkalaisen näköisiä. Kokoon kuihtui koko juttu. Kokoomuslaiset eivät luonnollisesti pahoitelleet maahanmuuttajista levittämäänsä perätöntä tietoa. Tuollaisten intohimoa herättävien huhujen avulla on kätevää harjoittaa maahanmuuttajavastaista politiikkaa leimautumatta liian natsistiseksi.

Tuosta kuusi vuotta sitten keräämästäni Rydman-koosteesta muistui valitettavan surullisesti mieleen myös se, kuinka selvästi tasavaltamme presidentti on maahanmuuttoasiassa äärioikeiston linjoilla. Se on pakolaisten kotoutumisen kannalta ollut todella ikävä asia. Ukrainalaisten pakolaisten myötä on edellisen pakolaisjoukon surkea kohtelu tullut ilmi entistä selvemmin. Sotaa ja vainoa pakenevat nuoret ukrainalaismiehet ovat heti saaneet itselleen ja perheelleen oman kodin ja mahdollisuuden työntekoon, kun kielitaitoiset, seitsemän vuotta maassa olleet irakilaisnuorukaiset saavat edelleen odotella omaansa ja monia työllistyneitäkin on karkotettu takaisin vainottaviksi.

Wille sai kenkää, mutta vanha puolue jatkaa ja uusi on entistä terhakkaampi. Kun presidenttimme uusimmassakin puheessaan flirttaili maahanmuuttajavihalla, vaikka ei enää tarvitse lisää kannatusta, voimme vain arvailla, kenen pussiin hän pelaa.

Onko mahdollista väistää äärioikeiston uhkaa?

Me tiedämme nyt, että Venäjän kansaa ei voi syyttää äärioikeistolaisen, demokratian vastaisen hirmuhallituksensa hyökkäyksestä Ukrainaan. Pelko pitää kansan hiljaisena. Vaikka vastustajia olisikin, niin sanotut vaalit ovat jo vuosikymmeniä olleet sellaiset, että oppositiolla ei ole ollut aitoa mahdollisuutta demokraattiseen vallan vaihtoon. Pelko omasta ja omaisten turvallisuudesta pitää suut supussa ja panee jopa puolustamaan hallituksen toimia.

Entäpä me suomalaiset, olemmeko me tänä päivänä missään vastuussa poliittisen ilmapiirin kovenemisesta ja äärioikeiston noususta Suomessa? Kuinka pitkään annamme äärioikeistolaisten öykkäreiden toimia eduskunnassa, kutoa seittejään hallintokoneiston ympärille, hankaloittaa demokraattisten päätösten toteutumista ja halvaannuttaa yhteiskuntaa? Onko äärioikeiston nousu valtaan mahdollista myös Suomessa?

Ilmapiirin koveneminen voi olla kiinni hyvinkin vähäiseltä tuntuvista, lähes huomaamattomista seikoista. Nettikeskustelun sivistymättömät öykkärit ja puolueiden julkirasistit ovat toki näkyviä, mutta heillä ei ole kykyä kääntää koko kansan mieltä. Kerronpa esimerkin isällisestä hivuttamisesta, millä kansakuntaa liikutellaan:

Kansallissankari Teemu Selänne jakoi v. 2016 kaverinsa Aleksi Valavuoren kanssa maahanmuuttajia törkeällä tavalla mustamaalaavaa tekstiä, vaati maahanmuuton rajoittamista ja väittipä maahanmuuttajien joukkoraiskanneen ystävänsä tyttären. Rikosta ei ollut poliisitutkinnassa eikä Selänne suostunut myöhemmin todistamaan väitteitään.  Mitään seuraamuksia tuollaisesta kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ei ollut. ”Tolkun ihmiseksi” presidentti Niinistön suosiollisella avustuksella nostettu Selännehän sai puhua, mitä rasistinen sylki suuhun toi. Aärioikeistolainen väki hurrasi. Kun on rasismin hyväksyvä presidentti kaverina, on lähes koskematon.   

Nyttemmin pakolaisvastaiset, rasistiset puheet ovat nousseet meillä valtavirtaan. Presidentti Niinistön lukuisat lausumat ovat antaneet oikeutuksen ajatella sadoista tuhansista Suomen asukkaista, että heissä voi olla jotain epäilyttävää, vaarallista ja pelottavaa. Presidentin aiempi suhtautuminen korostuu nyt, kun ukrainalaiset turvapaikanhakijat saavatkin asiallisen, jokaiselle pakolaiselle toivottavan ja kuuluvan kohtelun. Presidenttimmekin kertoo laittaneensa vähän omia rahojaan heidän tuekseen. Kun tulijat ehkä Niinistön mielestä ovat lähes oikeauskoisia ja oikean värisiä ihmisiä, onkin suhtautuminen hyvin erilaista. Ja kuitenkin silloin ja nyt on kysymys hätää kärsivistä, sotaa pakenevista ihmisistä ja irakilaisten ja somalien kohdalla vainon ja kidutuksen takia pakenevista – juuri heistä, joille olemme sitoutuneet antamaan kansainvälistä suojelua.

On hienoa, että pakolaiset eivät nyt ole uhka ja maahan saa tulla ilman byrokraattisia viivytyksiä. Joku voisi kysyä, eikö nyt ole mitään vaaraa siitä, että emme ollenkaan tiedä, keitä ja missä kaikki pakolaiset ovat. Tuskin on, niin kuin ei ollut aiemminkaan. Jokaisessa populaatiossa on rikoksen tielle ajautuvia yksilöitä, mutta irakilaiset ja somalit olisivat voineet täsmälleen ukrainalaisten tavoin tulla suljetuiksi kansakunnan syliin ja päästä heti nauttimaan tarvitsemistaan palveluista. Heidän ihmisyytensä vain haluttiin laskea alempaan kastiin ja heidän kohtaamisensa tavallisten suomalaisten kanssa yritettiin rajoittaa minimiin. Ehdotettiinpa kokoomuksesta jopa rangaistusta pakolaisia auttaville yksityisille kansalaisille.

Miksi me sallimme tällaisen rotuerottelun? Miksi valtakunnan korkein johto on siinä yksi sanansaattajista ja hyväksyttäjistä? Kuka on vastuussa siitä, että äärioikeiston valta lisääntyy? Onko demokraattisessa valtiossa mahdollista päättää toisin?

Kyllä on, äänestäjillä on valta. Äänestäjä voi miettiä, kannattaisiko äänestää toisin, kun kokoomuksen siirtymä perussuomalaisten kainaloon on entistä selvempi ja vain vähän aikaa sitten mahdottomana pidetty hallitusyhteistyö tuntuu nyt kovasti kiihottavan. Äärioikeistolainen rasisti ja natsi pääsee valtaan vain, jos äänestät sellaista.

Saako isänmaan nimissä raiskata?

Suuret sankarit isänmaallisesti Mantaa nylkyttämässä. Kuva: Tony Öhberg, Finland Today

Suomen taistelujoukkueen voitettua kanadalaiset ryntäsivät Suomen sankarit torille joukkoraiskaamaan Mantaa. Vanerista rakennettu aita ei urhoollisia suomalaisia estänyt, eikä poliisikaan edes yrittänyt. Olihan SUOMALAISTEN päästävä näyttämään tunteensa ja nylkyttämään naisen patsasta julkisella paikalla.

Sehän on perinteinen tapa osoittaa isänmaallisuutta.

Eivät kuulemma voineet mieltänsä maltaa, vaikka oli rakennettu aita muistuttamaan, että malttaa pitäisi.

Suuret tunteet täytyy päästä purkamaan. Suomihan voitti!

Mantahan on vain patsas, tavara. Kyllä Suomen Miesten täytyy saada tavaralleen tehdä mitä haluavat.

Voiko raiskauksen ja tuhoamisen todellakin perustella suurella tunteella ja isänmaallisuudella. Voisiko Ukrainassakin?

Suurten tunteiden ja aitojen purkamista on mahdotonta estää. Kuva: Tony Öhberg, Finland Today

15 vuotta pelvotonta rasismin vastustamista

Migrant Tales laati juhlajulkaisun, jonne sain kunnian kirjoittaa omat terveiseni. Julkaisen kirjoituksen täällä omassa blogissani ja toivotan Migrant Talesille pitkää ikää ja peräänantamattomuutta!

Migrant Tales – 15 vuotta suoraselkäistä, peräänantamatonta aktivismia

Migrant Tales täyttää 15 vuotta. Mieleen nousevat oman kansalaisaktivismin alkuajat, kun rasismin syöpyminen suomalaiseen poliittiseen elämään paljastui järkyttävällä tavalla: uusfasistit saivat v. 2011 eduskuntavaaleissa suuren joukkion kansanedustajia ja Hommaforumilla arveltiin, että nyt päästään eteenpäin muslimimaahanmuuttajien alistamisessa, kun Halla-aholla on ”asema”. Oman sukulaismiehenkin häpeällinen esiintyminen samassa joukkiossa mietitytti: Kuinka kertoa, millaisin ansioin nyt noustaan eduskuntaan? Riittääkö, että osaa vihjailla ”yön Timoista” sosiaalisessa mediassa? Koko juttu tuntui suurelta loukkaukselta: kuinka voi minun isänmaassani tapahtua niin, että natsiaate jälleen nousee ja vieläpä kertarysäyksellä eduskuntaan?

Rasismista puhuivat tavalliset kansalaiset julkisesti todella vähän. Helsingin Sanomien kommenttiosioista poistettiin välittömästi mielipiteet, joissa mainittiin Jussi Halla-aho tai joku muu rasistipoliitikko nimeltä. Päätimme, että jotain on meidän tavallisten, sitoutumattomien kansalaistenkin yritettävä tehdä, hiljaisuus on myöntymistä. Avasimme tilimme Uuden Suomen Puheenvuoroon ja julkaisimme ensimmäiset kirjoituksemme. Kommenttipalstat täyttyivät ällistyneistä rasisteista.

Puheenvuorossa tulivat myös tutuiksi Migrant Tales ja Enrique Tessierin kirjoitukset. Tuntui hienolta, että joku julkaisi säännöllisesti ammattimaiseen tyyliin englanniksi rasisminvastaisia artikkeleita ja tietoa yhteiskunnan rakenteellisesta rasismista. Vasta vähän aikaa maassa asuneetkin saivat ajankohtaista tietoa.

Migrant Talesin sivuilta olen vuonna 2012 tallentanut tämän kommentin.

April 11, 2012 at 5:39 am

”Kunniotus Reija Härköselle siitä että taistelee rasismia vastaan, monilta Suomalaisilta ei löydy saman kaltaista uskallusta. We need more people like Reija Härkönen, she’s a good example of a true Finn who seeks righteousness and equality humanrights for everyone, despite color or ethnicity.”

Muistan vieläkin, kuinka hyvältä tuo tuntui! Unohtuivat kaikki solvaukset ja niljakkaat yksityisviestit. Olin varma, että jaksan, jos yksikin ihminen, joka ehkä itsekin on suomalaisen rasismin kohde, ajattelee, että minusta on apua. Kiitos, sinä tuntematon!

Seuraavana vuonna Migrant Tales alkoi julkaista rasisminvastaisia blogitekstejäni. Olin ylpeä kun sain omalta pieneltä osaltani olla mukana tärkeässä julkaisussa. Siitä lähtien olemme tehneet Enrique Tessierin kanssa yhteistyötä. Kiitän lämpimästi merkityksellisestä tuesta ja  ajatusten vaihdosta ja onnittelen rasisminvastaisen Suomen edelläkävijää, Migrant Talesia ja Enrique Tessieriä!

Linkki juhlajulkaisuun:

Törmäily kuuluu vappuun!

Iloisia vapputerveisiä Yleisradiolta!

Mies törmäsi autoihin Pohjois-Esplanadilla, mutta se ei ollut tahallista. Poliisi yritti kyllä pysäyttää auton, mutta olihan se sentään varastamaton musta Mercedes. Ja autossakin oli kyydissä nainen.

Poliisi epäilee, että kuljettaja törmäsi jalankulkijaa jalkaan. Jalankulkija lensi auton konepellin kautta maahan. Hetken kuluttua epäilty törmäsi onneksi vain autoihin, joista yksi liikahti ja törmäsi jalankulkijaan. Jalankulkija lensi kahvilan ikkunasta läpi.

Ymmärrämme yleisön huolen, mutta epäilty kaahailija ei ollut maahanmuuttotaustainen. Videosta näkyi, että hän oli perussuomalaistaustainen, neuvotteleva virkamies Valtiovarainministeriöstä. Epäillyn käyttämä auto oli hänen, mutta poliisi ei vahvista, että hän ajoi sitä.

Neljän poliisin maahan taltuttama rattijuopumuksesta epäilty huuteli, mutta ei mitään muslimitaustaista, kristillistaustaisesta huutelusta emme tässä vaiheessa kerro enempää.

Rattijuopumuksesta epäilty ei missään vaiheessa ole ollut poliisin hallussa. Poliisi ei ajanut häntä takaa.

Mitäpäs sitä, kunniallista perussuomalaista miestä, jonka vappuajelulla ei ollut ideologista taustaa. Poliisia hän ei tahallaan nimitellyt saatanaksi, se lienee hänen uskonnollinen vakaumuksensa.  

Ideologistaustaisen referaattini lähde:

https://yle.fi/uutiset/3-12425490

Voi housutoukka, miten väsyttää!

Harakointia Hollywoodin malliin

Olen huolissani nykysuomalaisen kielen kehityksestä. Twitterissä ihmisten kyky ilmaista kaikenlaisia tunteita on todella kuivunut ja kaventunut.

Tähän malliin:

Vittu että sattuu!

Voi vittu miten väsyttää!

Vittu tuo mun vaimo on sitten vittu ihana.

Vittu mä rakastan elämää.

Mitä vittua nyt pitäisi tehdä, kun printteristä loppu muste?

Mitä sinä vittu siitä asiasta tiedät?

Sen olen jo oppinut, että tästä asiasta ei saa sanoa ja vielä vähemmän kirjoittaa. Vittu on yhtä kiinteä osa nykyihmistä kuin häntä koiraa. On noloa puuttua toisen pyhään!

Haluan kuitenkin nostaa taas esille vaihtoehtoja, ettei kieli köyhtyisi. Ammennan vanhan kansan ehtymättömästä aarrearkusta. Vitun tilalle voisi joskus nostaa miehen elimen:

Elämäntuskaa ja väsymystä: ”Mull’ on tuska tuhniossa, pakko hännänjuuren alla.”

Rikkinäisestä kotitalouskoneesta: ”Jo sun on housutoukka turmellut.”

Ihastuksesta: ”Voi salamato sentään se Luigi on ihana!”

Jos sen pitää vittu olla, mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska naisen on vahvempi, niin tällainenkin tanakka vaihtoehto olisi: Kalu!

Näin sitä käytti vanha kansa: ”Piika minä olin, kalu mull’ oli; sitä minä annoin mitä mull’ oli.”Ja näin se sopisi nuoren kansan suuhun: ”Voi kalu minkä teki!”. ”Voi kalu kun kaluttaa”. ”Kyllä kalu se tyyppi on sitten namu”.  

Oli miten oli, kieli muuttuu eikä meillä vanhoilla ämmillä ole siihen mitään sanomista ja hiekkaakin on siellä. ”Paikka hempee helman alla” tulkitsee nyt tyttöjen ja poikien tunnot. Pojan suussa se on mahtisana, jota uskaltaa alkaa murrosiän kynnyksellä pikku hiljaa salaa viljellä. Tytöt käyttävät sillä valtaansa poikien ylitse. Se on kuin vanhan ajan harakointi: nainen saattoi paljaalla hävyllään tarpeen mukaan joko kirota tai siunata kohteensa.

Myös sotiin lähteviä miehiä saatettiin harakoida. UIkomaisia kieliäkin kannattaa opetella. Putinin jos haluatte harakoida, niin silloin sanotaan ”Putin huilo”.

Lähde: Vanhan kansan sananlaskuviisaus, koonnut ja järjestänyt Matti Kuusi

Suomen presidentin tehtävistä pitäisi poistaa ulkopolitiikan johtaminen

Ruotsin pääministeri Andersson ja puolustusministeri Hultqvist vierailulla Suomessa 5.3.2022

Suomen perustuslaissa määrätään nyt ulkopolitiikasta seuraavasti:

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella

Tämä pitäisi muuttaa muotoon:

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa pääministeri yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta pääministeri päättää eduskunnan suostumuksella

Suomen turvallisuuspoliittisen aseman muututtua dramaattisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö on hoitanut ulkosuhteitamme rauhallisesti ja maltillisesti. Sanna Marin olisi varmasti tehnyt saman.

Koska presidenttimme valitaan suoralla kansanvaalilla, valintaan saattavat vaikuttaa monet muutkin asiat kuin henkilön pätevyys ulkosuhteiden hoitamisessa. Itse asiassa suurelle enemmistölle äänestäjistä tärkeimpiä äänestyskriteerejä lienevät ehdokkaan ulkonäkö, karisma, henkilöhistoria, perhe ja perhetausta, esiintyminen julkisuudessa, huumori ja samaistuttavuus. Ja merkillisen suurelle osalle nykymaailmassa keskisormen näyttäminen, poliittisen elämän sekoittaminen ja kaaoksen ihannointi.

Voi olla hyvin pienestä kiinni, millainen ”julkkis” presidentiksi valitaan. On täysin mahdollista, että seuraava presidentti on esimerkiksi fasistipuolueen räyhäriitta tai -reino, jonka kyvyt, mielenmaltti ja asiaosaaminen eivät kerta kaikkiaan riitä luotsaamaan kansakuntaa kriisitilanteessa.

Tähän mennessä asia ei ole tuntunut kovin merkitykselliseltä, koska presidentin tehtävä on suurelta osin edustuksellinen ja presidenttimme ovat pitkälti keskittyneet maakuntavierailuihin ja kesäisin Kultarantaan muuttamiseen ja siellä edustamiseen ja kansa on tarkkaillut presidenttien perhe-elämää aivan kuten kansa Ruotsin kuningaskunnassa.

Kriisitilanne itärajan tuntumassa on osoittanut, että tasavaltamme tärkeimpiin kuuluvien tehtävien hoito olisi saatava, niin kuin se Ruotsissakin on, sen poliitikon hoitoon, jonka vastuulla on päivittäisen hallituspolitiikan johto ja jolla on ajantasaisin tieto kaikista oleellisista hallintoon liittyvistä tehtävistä. Politiikan johtamisen yhtäkkinen siirtyminen presidentille, kun jotain tapahtuu ulkomailla, ei ole perusteltua, mutta se voi olla häiritsevää pääministerin toiminnalle.

Presidentti voi nytkin halutessaan jopa häiritä pääministerin työtä, niin kuin koronaepidemian alussa kävi, kun presidenttimme tahtoi nyrkkeillä pääministerin kumoon. Sen tilanteen ja kansakunnan luotsaamisen kahden vaikean vuoden läpi Sanna Marin on hoitanut erinomaisen vakaalla ja hienolla tavalla. Talous on jopa niin hyvässä kunnossa, että juuri minkäänlaisia vastalauseita ei kuulu, vaikka hallitus ja lukemattomat muut tahot ovat ilmoittaneet, että Suomi haluaa vastaanottaa suurenkin määrän Ukrainan ja Venäjän pakolaisia. Kuusi vuotta sittenhän se oli ”köyhälle Suomelle” mahdottomalta tuntunut tilanne.  

Presidentti Niinistön kanssa neuvotellessaan presidentti Biden halusi yllättäen soittaa Ruotsin pääministerille, Magdalena Anderssonille. Hänen kanssaan Biden oli jo tavannut turvallisuuspoliittisissa asioissa ja luvannut Ruotsille ehdotonta tukea. Presidentti Biden halusi ottaa Suomen ja Ruotsin johdon yhdessä turvallisuusyhteistyöneuvotteluihinsa. Sekin oli osoitus siitä, että vähän vanhoillisemmankin maailmanmahdin johto on nykyisin hyvin tietoinen siitä, että kaikki asiat hoidetaan naisjohtajien kanssa siinä missä miestenkin.

HALUATKO AUTTAA UKRAINAA?

Ukraina tarvitsee apua. Monet haluavat auttaa heti ja tuntuu, että se on tehtävä itse, kun järjestöt ja keräykset eivät ole tarpeeksi nopeita. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko esim. Ukrainaan autolla ajaminen se paras tapa saada mahdollisimman suuri määrä apua nopeasti perille ja oikeisiin kohteisiin.

Lue tästä SaferGloben toiminnanjohtajan, Maria Mekrin ohjeet auttamisesta. Mekri on saanut mm. siviilikriisinhallinnan koulutuksen ja hänen erityisasiantuntemustaan ovat hauraat alueet, arviointi, rauhan teknologiat sekä yritystoiminnan ja kehitysavun toteuttaminen kriisialtteilla alueilla.

YLEISESTI:

👉 ÄLÄ LÄHDE Ukrainaan tai lähialueille! Auttamisenhalu on niin käsittämätön, ettei koordinaatio enää kestä, joten aiheuttanet enemmän harmia kuin hyötyä.

👉 anna rahaa isoille (kansainvälisille) apuorganisaatioille

—– kyllä, hallintoon menee rahaa mutta eipä mene sitten korruptioon tai järjestäytyneelle rikollisuudelle—

👉 valmistaudu auttamaan ukrainalaisia perheitä Suomessa kun tarve.

👉 viesti aktiivisesti rauhan puolesta ja osoita tukeasi Ukrainalle. Tämä ei sotatoimia lopeta mutta luo painetta Venäjällä ja antaa jaksamista ukrainalaisille.

👉 vastusta russofobiaa Suomessa ja muuallakin. Tuomitse Putinin Venäjän toimet mutta kunnioita venäläisiä sekä Venäjää ylipäätään. Tässä ei ole ristiriitaa.

•vastusta kaikenlaista yksinkertaistamista eli ”me ” ja ”he” retoriikkaa. Älä tue Putinin kuvaa, että länsimaat vihaavat Venäjää ja venäläisiä.

•pyri siihen, ettei konflikti leviä tänne yksilötasolle. Puutu heti jos kuulet huutelua yms. ja muistuta, että niin pelataan Putinin pussiin.

👉 tue venäläisten vastarintaa Putinia vastaan, jos voit. Erityisesti tarvittaisiin sankaritarinoita venäläisistä, jotka sanovat ”ei” sodalle.

👉 päivitä tietokoneesi ja ole kriittinen. Disinformaatiokampanjat ja kyberhyökkäykset oletettavia täälläkin. Suomessa luultavimmin tarkoituksena jakaa väestöä ja luoda epäluottamusta. Pelataan joukkueena.

👉 tue rauhanrakentamista tekeviä toimijoita Suomessa. Jos sinä tai yrityksesi voi kunnolla tukea, lähetä yv.

JOS TÄMÄ EI RIITÄ:

👉 toimi yhteistyössä niiden toimijoiden/ henkilöiden kanssa, joilla on pitkäaikaisia kontakteja Ukrainaan.

👉 kysy paikallisilta toimijoilta (myös Puolassa, Romaniassa ja muilla lähialueilla) mitä he tarvitsevat, koordinoi muiden kanssa.

👉 jos varoituksista huolimatta lähdet itse paikalle, ota rahaa mukaan, yritä ostaa paikallista, ja toimi koordinaatio-ohjeiden mukaan. Älä itse ala soveltamaan. Ostamalla paikallisesti tuet paikallista taloutta. Kysy paikallisilta erityistarpeista varsinkin liittyen lääkkeisiin ja erityistuotteisiin esim. vammaisille; niistä olla pula.

👉 Ota mieluusri mukaan ainakin joku joka puhuu ukrainaa/ venäjää/puolaa/romaniaa. Englannilla ei pärjää.

👉 muista, että logistiikan pitää jatkua ihan loppukäyttäjälle saakka. Ei riitä, että viet pakullisen tavaraa rajalle, ja oletat, että loppukäyttäjät ne tavarat löytävät, tai että paikallisilla on resursseja alkaa niitä jakamaan.

👉 huomioi Ukrainasta pakenevien haavoittuvuus, ja toimi itse turvallisuutta luoden. Ota selvää paikallisista viranomaistoimijoista, niin, että voit ilmoittaa, jos näet esim. mahdollista ihmiskauppaa.

👉 mikäli luot keräyksen, hanki rahankeräyslupa ja raportoi rahasta läpinäkyvästi. Kriisitilanteet saavat huijarit myös liikkeelle, eli hyvä, läpinäkyvä hallinto on erityisen tärkeää.

👉 mikäli haluat tuoda ukrainalaisia takaisin Suomeen, keskitä resurssit, toimi yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa— ja toimi suomalaisen ohjeistuksen mukaisesti. Pikku-autot täynnä ukrainalaisia voi myös ylikuormittaa Suomen rajalla.

👉 Älä lähde jos et ole fyysisesti ja henkisesti hyvissä voimissa & tule takaisin mikäli et enää kykene kunnolla toimimaan.

👉 Tue kaikkia mukanasi lähteviä myös henkisesti: päivittäiset debriiffaukset ja mahdollista lisäapua Suomessa.

👉 anna rahaa suomalaisille rauhanrakennusta tekeville toimijoille

ÄLÄ VAIKEUTA JO ENNESTÄÄN VAIKEAA TILANNETTA, esim:

– viemällä tavaraa mitä ei haluta (ympäristökatastrofi)

-tukemalla vahingossa paikallista järjestäytynyttä rikollisuutta tai korruptiota

-vaarantamalla lisää siviilejä (itsesi)

– viemällä aseita tai aseisiin verrattavia tarvikkeita (on vientirikos, ja luultavimmin joutuvat väärien ihmisten käsiin).

– ymmärtämättä pakolaisten tilannetta, kuten esimerkiksi pelkoa.

https://saferglobe.fi/