Suomi voisi, jos haluaisi, olla Kanadaa parempi

Tunnen ison joukon ihmisiä, jotka täysin pyyteettömästi, omaa vapaa-aikaansa uhraten tekevät töitä paremman Suomen puolesta. Moderoivat FB-ryhmiä, laativat aloitteita ja tiedotteita, kirjoittavat postia kansanedustajille, virastoihin, mediaan. Olen ihaillen seurannut myös sitä, millainen upea organisaatio on syntynyt virallisten toimijoiden rinnalle pitämään huolta turvapaikanhakijoista. Eikä vain kutomaan villasukkia, vaan kotouttamaan, opettamaan kieltä ja tapoja, kuuntelemaan ja seisomaan rinnalla heidän vaikeassa ja ahdistavassa tilanteessaan.

Tämän vuoden alussa luotiin vain muutamien päivien aikana valtava verkosto tukemaan turvapaikanhakijoiden mielenilmausta Helsingissä ja muissa vastaanottokeskuskaupungeissa. Käännökset arabiaksi, darin ja pashtun kielille, englanniksi ja ruotsiksi ja näistä suomeksi syntyivät kuin taiottuina ja samalla tavalla järjestyivät lehdistötiedotteet, poliitikkojen lobbaus, ohjelmalliset tapahtumat, yhteistyö eri tahojen kanssa, terveydenhoito, kokkaus, kerjäys, korjaus, kuljetus ja kalkatus. Ilman rahaa, ilman pomoja, ilman isompia kahnauksia. Aivan hetkessä jo sadat ihmiset olivat työn touhussa – korvauksetta.

Mikä mieletön voima ja into tuollaisissa ihmisissä on, ja mikä hyvyys!

En voi käsittää, miksi valtiovalta Suomessa ei näe näitä ihmisiä voimavarana. Miksi heidän työnsä on muuttunut melkein kuin taisteluksi valtiovaltaa vastaan? Maamme johto voisi käyttää heidän energiaansa yhteiseksi hyödyksi. Heitä pitäisi nostaa esille esimerkkeinä siitä, millaista väkeä tämä synkkä, pohjoinen maa on synnyttänyt ja kertoa kaikesta sitä hyvästä, mitä näiden ihmisten työ tuottaa: rakkautta, välittämistä, itsensä uhraamista toisten eteen. Ja myös tietoa, ymmärrystä, älyä ja tunnetta.

Canada's PM Trudeau shakes hands with a Syrian refugee during Canada Day celebrations on Parliament Hill in Ottawa
Kanadan pääministeri Justin Trudeau tervehtii sydämellisesti maahan saapuvia pakolaisia. Kuva: Chris Wattie, Reuters

Miksi emme kaikki yhdessä nauti noista positiivisista tunteista ja pyri tekemään Suomen pakolaispolitiikasta sellaista, että se olisi muidenkin kansojen katseen kestävää ja sellaista, josta voisimme olle ylpeitä? Miksi maamme johto on nuivaa ja epäluuloista ja varpaillaan muutaman tuhannen kovasanaisen rasistin vuoksi? Olen varma, että joukossa on kuitenkin enemmistö sellaisia ihmisiä, joille yhtäläisellä ihmisarvolla on merkitystä ja jotka mieluummin näkevät Suomen toivon ja rauhan airueena, kuin äärioikeistolaisuuden ja fasistisen politiikan hyväksyjinä ja esiin marssittajina. Miksi katsomme kaihoten ja ihaillen Kanadaan päin, kun meillä itsellä on pienessä, joustavassa maassa mahdollisuus tehdä kaikki paljon heitäkin paremmin?

IMG_7606
Kanadan pääministeri Justin Trudeau halaa pikkuista Omar Ahmadia kuin omaansa. Kuva: Melinda Cheevers

Oletteko huomanneet, päättäjät, millaisia rinkejä on syntynyt, kun ihmiset haluavat työllistää edes yhden hyvän tyypin vuorollaan ja järjestää mahdollisimman monelle mahdollisuuden jäädä maahan ja välttää kauhulla odotetun pakkopalautuksen? Oletteko ottaneet oppia siitä, valtiojohto, kuinka vaikeasti työllistyvät työllistetään?

Yhteisöllisyys on avainsana. Vähän tarvitaan myös uutta ajattelua, tai oikeastaan vanhan palauttamista ja vaikkapa sen hyväksymistä, että maahanmuuttaja joutuu alkuun tekemään sellaista työtä, joka ei vastaa hänen koulutustaan. Pitäisi hyväksyä ja ottaa mahdollisuutena sekin ajatus, että meillä on nyt maassa ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan työn kuin työn pystyäkseen hankkimaan elannon itselleen ja perheelleen. Eikä tämä tarkoita orjatyötä, armas vasemmisto, joskus täytyy ottaa huomioon sekin, että työ itsessään on se, mitä ihmisen on hyvä päästä tekemään siihen saakka, että kotoutuu ja saa kaikki voimavaransa käyttöön.

Kielitaidon ja yhteiskunnan tuntemuksen myötä pakolaisena maahan tulleella on sitten mahdollisuus kehittää itseään, opiskella tai hankkia mieluisampia töitä. Pienyritysten ja osuuskuntien kautta he pystyisivät lähes heti maahan saavuttuaan tarjoamaan monenlaisia palveluja: siivousta, remonttitöitä, pyykkäystä, kokkausta, leipomista, puutarhanhoitoa, metsänhoitoa, lastenhoitoa, vanhustenhoitoa, seuranpitoa, kuljetusta. Eikä sitä pitäisi pitää mahdottomana ajatuksena myöskään kouluttamattomalle suomalaiselle. Moni työtön voisi sitä paitsi saada toimen samanlaisessa avustavassa työssä, jota nyt tehdään vapaaehtoistyönä: kotouttamisessa, ohjauksessa, sparrauksessa ja tukihenkilönä.

IMG_7608
Kanadan pääministeri Justin Trudeau arvostaa myös huivipäisiä kannattajia. Kuva: Sean Kilpatrick, Canadian Press

Kaikesta tästä seuraisi se, että tekemättömät työt löytäisivät tekijänsä, pienyrittäjyys löytäisi uusia uria, ihmisten toimeliaisuus lisääntyisi – ja sitä myötä hyvinvointi. Ei pidä ajatella niin, että heti on oltava kultasuonessa kiinni ja päästävä kunnon palkoille, jos aikoo jäädä maahan. Ei pakolainen ole hetkessä siinä tilanteessa, mutta työn ja tuen avulla hän pääsee kiinni elämään ja yhteiskuntaan.

Suomi ei ole saanut vasta kuin pienen tuntuman pakolaisista. Heistäkin ollaan jo lähes kotoutuneita pakkopalauttamassa. Uusia kuitenkin tulee, ja paljon. Toivottavasti heidän kohdallaan jo keksitään jotain muutakin tekemistä, kuin istuttamista vuositolkulla kasarmeissa jännittämässä oleskelulupaa. Sen voisi takuulla järjestää huomattavasti nykyistä nopeammin ja muutenkin alkaa suhtautua positiivisemmin siihen, että uudet kansalaiset ovat hiukan eri näköisiä kuin entiset.

Muuten tässä käy pian niin, että kaikkien 70-vuotiaiden on ryhdyttävä synnytystalkoisiin.

 

 

 

Mainokset

Älä tänne yritä, tötterötukka!

Eräs ystäväni toimii vapaaehtoisena turvapaikanhakijoiden avustajana, on monen pakolaisen sijaisäiti, kaveri, opettaja ja ankkuri tässä maassa. Hän seuraa myös tiiviisti pakkopalautettujen kohtaloita ja vaihtaa kännykällä monet hyvät yöt ja huomenet pelokkaiden nuorten kanssa siellä jossakin.

Yksi asia, mikä häntä Suomen maassa tänään pahasti häiritsee, on kielenkäyttö. Perustaisi hän bloginkin, jossa kertoisi tunteistaan, mutta työnantaja suhtautuu nuivasti rasisminvastaiseen toimintaan. Minäpä näytän teille, mitä ystäväni kirjoitti:

”Älä tänne yritä, tötterötukka, me olemme sentään olleet talvisodassa!

Tötterötukka. Läpsyttelijä. Juhlapaikanhakija. Discorahan hakija. Älypuhelin. Uudet lenkkarit. Kuka niiden satuja uskoo, paitsi kukkahattuhyysärit.

Ai oikeestiko tuonkin tarinan uskot, kyllähän ne keksii vaikka mitä kidutusta, kristinuskoon kääntymistä, vainoa, homoutta, että saisivat jäädä tänne meidän rahoilla loisimaan.

Ja kyllä virkamiehet siellä virastoissaan osaavat tehdä oikeat päätökset. Jos ihmisen lähipiiri on kotimaassa tapettu ja tappouhkaukset ulottuvat Suomeen asti, niin jos ne siellä virastossa sanovat, että älä suotta pelkää, sinne vaan, niin päätös on oikea. Älkää vinkuko, aikuiset miehet. Koska talvisota, jatkosota ja sotaveteraanit.

Siinä keskustelupalstojen kuravettä turvapaikanhakijoista. Ynseydellä, kuuntelematto-muudella ja halveksunnalla ei näytä olevan rajaa. (Tämä oli sentään laimeaa kuravettä, sakeinta en tohdi siteerata.)

Nyt kirjoitan – tämän yhden kerran – sen, mitä minun tekisi mieleni kirjoittaa jokaisen vihakommentin jatkeeksi.

Sinä läpsyttelijöistä ja tötterötukista puhuja, et ole joutunut kertomaan vieraille ihmisille ahdingostasi kotimaassa. Siksi et voi eläytyä. Kuvitellaan sen sijaan jotain arkisempaa. Menet lääkäriin valittamaan kipua oikeassa nilkassa. Lääkäri katsoo vasenta rannettasi ja lupaa hoitaa sen pikaleikkauksella kuntoon. Sinä yrität änkyttää – huonosti kieltäsi ymmärtävän tulkin välityksellä – että ei vasen eikä ranne vaan oikea ja nilkka. Sinua ei kuunnella, koska tilanne vaatii pikaisia toimia. Teitä raajavammaisia kun on nyt niin  paljon. Ranteesi operoidaan kiireellä ja huonosti. Ei valitusoikeutta. Kipeän nilkan lisäksi sinulla on nyt toimimaton ranne, ja lopulta käy niin, että sormet on amputoitava. Ei valitusoikeutta, koska virkamies teki ammattitaidolla ja -ylpeydellä oikean päätöksen. Ja koska kiire. Eikä siellä talvisodan kenttäsairaalassakaan niin tarkkaa ollut.

Ja sitten ne nuoret. Useimmissa suomalaisperheissä nuoria autetaan oman elämän alkuun ja vihreälle oksalle. Pohditaan opiskelupaikan valintaa, kustannetaan kalliita valmennuskursseja, jotta nuori pääsee oikikseen tai lääkikseen. Etsitään opiskelija-asuntoa, kalustetaan kämppää. Nuori on aikuistuttuaankin tervetullut äidin makaroni-laatikolle tai parhaassa tapauksessa paahtopaistille. Jotkut äidit ja isät pörräävät nk. helikopterivanhempina opiskelevan nuoren ympärillä. Kaikki verkostot heitetään veteen, että nuori saisi hyvän kesätyö- tai harjoittelupaikan.

Mutta kun kyseessä on orpo 18-vuotias afgaaninuori, jolla ei ole sukua, lähipiiriä, verkostoa, koulutusta eikä kesätyöpaikkaa, hänet on ihan ok heittää hänelle vieraaseen maahan saatesanoin: olet nuori ja terve mies. Koetat nyt vaan väistellä niitä talebaneja siellä. Yritä pärjätä. Tai ihan sama.

Kabul Turvatalo 2
Suomesta pakkopalautettu nuori lähetti tämän kuvan Kabulin turvatalosta, jossa hän nyt oleskelee uskaltamatta juuri ulos mennä.

No, lämpimikseni tässä kirjoittelin. Erehdyin ainakin siinä kohtaa, että suomalaislapsista ja -nuorista puhuttaisiin somessa erityisen lempeästi. Ei puhuta. Räkänokkia ja mätäpaiseita ne ovat, kertoo uutinen Ylellä. Olisikohan tässä kielenkäytössä nyt kaiken kaikkiaan korjaamisen paikka?”

Vieläkö tuon asian saisi korjattua? Miten aikuiset oppisivat puhumaan normaalein termein myös sellaisista asioista, jotka heitä pelottavat, harmittavat tai ärsyttävät? Herkkäuskoiset ja vähän epävarmat ihmiset ovat menneet rasistipoliitikkojen ansaan ja toistelevat suu vaahdossa heidän keksimiään niljasanoja.

Kuinka kukaan vieras voi tänne kotoutua, jos nuorisokin suorastaan kasvatetaan vihaamaan omia ikätovereitaan? Onko myös empatiakyky kokonaan katoamassa?

Pian ei ehkä kukaan enää voi odottaa saavansa apua aidon hädän hetkellä, jos ihmiset eivät osaa osoittaa myötätuntoa kaiken menettänyttä, maailman ääriin pakoon lähtenyttä nuorukaista kohtaan.

Kun arvot vaihtuvat, poliittinen eläin siivoaa pesänsä ja jättää kaverinsa

”On naiivia kuvitella, että hyvin erilaisesta kulttuurista tuleva henkilö rajan ylitettyään omaksuu suomalaisen yhteiskunnan arvot ja käytöskoodin. Suomalainen maan tapa ei ole kaikkien mielestä maailman paras. Joku toinen pitää irakilaista, venäläistä tai kiinalaista tapaa kaikkein parhaana.”

”Suomessa joko pidetään kiinni esimerkiksi sukupuolten tasa-arvosta ja työpaikkojen pätevyysvaatimuksista tai sitten niistä aletaan lipsua eri verukkeilla suvaitsevaisuuden tai kulttuurirelativismin nimissä. Vuosikymmenien tasa-arvotyötä ei voi heittää hukkaan. ”

”Kotoutuminen Suomeen vaatii monenlaisia asioita. Suomen on tarjottava apua kielen, kulttuurin, lakien ja yhteiskuntatiedon oppimiseen, mutta maahanmuuttajan itsensä on haluttava kotoutua.”

Maria Lohela Sebastian Tynkkynen

Ne jotka ovat seuranneet maahanmuuttajavastaista keskustelua viime vuosina, huomaavat tietyt perushokemat: erilaisesta kulttuurista tuleva ei voi sopeutua, tasa-arvo on menetetty, koska tietyt maahanmuuttajat eivät hyväksy tasa-arvoa, maahanmuuttajia kyllä yritetään kotouttaa, mutta eivät he halua.

Otteet ovat Maria Lohelan blogitekstistä 31.1.2016. Se oli yksi niistä teksteistä, joilla Lohela tapasi pitää lämpimänä suhdettaan perussuomalaisten rasistisimpaan, ns. halla-aholaiseen siipeen. Vaikka puhemiehen nuijan haltijat ovat yleensä luopuneet päivänpolitiikasta, Lohelalle maahanmuuttajavastainen teema on selvästi ollut niin läheinen, että sitä on ollut vaikea pidätellä jopa Suomen protokollan toiseksi korkeimmassa tehtävässä. Rasistisen politiikan jatkaminen suoraan eduskunnan ytimestä on ollut suuri häpeä Suomelle ja outo teko Lohelan valinneilta kansanedustajilta.

Lohela on myös huomiotaherättävällä tavalla hakenut suosiota perussuomalaisten nuorisopoliitikkojen joukossa, osallistunut heidän juhlatilaisuuksiinsa ja julkaissut yhteiskuvia. Hän on selvästi tuntenut läheisyyttä ja yhteishenkeä juuri tuon joukkion kanssa – tai ainakin nähnyt tarpeelliseksi pitää siteet kiinteinä. Myös maakuntien peruspersut ovat usein saaneet korkea-arvoisen vieraan.

Lohela ja Vaasan perussuomalaiset
Vaasan perussuomalaiset ja luotettu vieras (kuvakaappaus Internetistä)

Mutta kuinkas sitten kävikään? Tuli nyhtöpersuus ja oli tehtävä valinta Soinin ja Halla-ahon välillä. Vielä edellisissä vaaleissa halla-aholaisilta äänensä kerännyt rouva katsoikin nyt syystä tai toisesta Soinin sylin itselleen lämpöisemmäksi. Oliko kyseessä pelko puhemiehen paikan menetyksestä?

Tuntuu oudolta, että Lohela on nyt täysin luopunut menneisyydestään. Hän on piilottanut perussuomalaisen bloginsa ja perussuomalaiset Facebook-päivityksensä. Nuo alun tekstitkin piti kaivaa esille Googlen arkistosta. Perussuomalaisten suuri nainen on pettänyt ja hylännyt  äänestäjänsä ja hyväntekijänsä, Jussi Halla-ahon, totaalisesti.

maria lohela 100617
Heti puheenjohtajavaalin jälkeen Lohela oli vielä näin hövelinä. Nyt tämäkin toivotus on pantu piiloon.

Kuultuaan, että joutuu varotoimistaan huolimatta lähtemään puhemiehen pallilta, Lohela kirjoitti Facebookissa: ”Puhemiehen tehtävä perustuu luottamukseen, jonka kulloinkin vain yksi vaaleissa valittu kansanedustaja voi saada. Se on yksi, toki erittäin tärkeä ja poikkeuksellisen arvostettu tehtävä muiden tehtävien joukossa, joihin kansanedustajat sijoittuvat vaalien jälkeen.”

Mistähän Maria ajatteli tuon suuren luottamuksen hankkineensa? Millä eväillä? Oliko tuo luottamus edelleen jäljellä, kun hän nuo rivit kirjoitti?

Mikä mahtoi olla Lohelan suorittaman puhdistuksen tarkoitus? Pitääkö hän
edelleen yllä toivoa pääsystä edes varapuhemiehen paikalle? Onhan hän nyt, pesänsä lakaistuaan, sisäsiisti, vailla rasismin häivääkään ja ihmeellisen arvostettu.

Lohela ja perusnuoret
Perussuomalaiset nuoret osoittamassa luottamustansa puhemiehelle (kuvakaappaus Helsingin perussuomalaisten nuorten sivuilta)

Poliisi noudattakoon lakia

Nainen lintuhäkissä

Kun ulkomaalaislaki uudistettiin vuonna 2004, alkuun kirjattiin lain tarkoituksesta tähän tapaan:

1 § Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset.

Tästä voi saada sen käsityksen, että on pyritty siirtymään uuteen aikaan, jossa ”ulkomaalainen” ei enää ole pelottava muukalainen, ”alien” tai rajan tälle puolelle salaa pudotettu desantti.

Luulisi asian olevankin niin, että Suomen kannattaa suhtautua muunmaalaiseen ihmisenä, joka voi, jos sattuu Suomeen tykästymään, jäädä tänne pysyvästi elämään ja rakentamaan yhteiskuntaa. Ja juuri siksi myös Suomeen saapumista pitäisi edistää ja auttaa niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman juohevasti ja miellyttävästi. Suomalaisittain.

Lakia ei tarvitse kuitenkaan lukea kuin viidenteen pykälään, kun synkkä totuus selviää: kysymys on muukalaista estävästä ja rankaisevasta laista:

5 §  Ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittaminen

Lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Kuudennessa pykälässä sitten aletaankin jo setviä oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia iän selvittämiseksi.

Hyvästä alusta huolimatta lain henki on se, että muukalaiset pyrkivät tänne petollisin mielin tai ovat joka tapauksessa haitaksi. Lain tarkoitus on tarkoin määritellä, kuinka heidän saapumistaan vaikeutetaan ja ennen kaikkea se, millä konstein heidät saadaan nopeasti ulos maasta. Enkä nyt puhu ainoastaan pakolaisista, vaan kaikista ihmisistä, jotka yrittävät livahtaa Suomeen. Naimaan, laskemaan lapsiaan, töitä tekemään, opiskelemaan tai lomailemaan.

Johtuuko lain hengestä se, että ulkomaalaispoliisi on rankaiseva, kyttäävä ja pelkäävä instituutio? Usein rynnäkkövarusteissa. Miksi muuten meidän poliisimme kohtelisi pakolaisiakin niin epäkunnioittavasti ja suorastaan raa’asti, kuin tässä Suomen Kuvalehden artikkelissakin kerrotaan? Suu tukkoon tyynyllä ja me toimimme, kuten laki sanoo.

Onko pakolaisnainen eläin, kuin kanarialintu, jonka häkin päälle voidaan heittää huivi, jotta hän vaikenisi?

Missä viipyy lain tarkoituksen mukainen maahanmuuton edistäminen ja kansainvälisen suojelun antaminen ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen?

Lara pakkoavioliitto
Kotimaahansa pakkoavioliittoon pakkopalautettava nainen Metsälän säilössä v. 2017.            Kuva: Turun Sanomat

Olisikohan mitenkään mahdollista saada syntymään suomalaisissakin sellainen asennemuutos, että ihminen on ihminen, vaikka voissa paistaisi? Se voi olla hidasta, kun ministereitä ja maan korkeimpaa johtoa myöten meillä on kiihottajia, joille muunmaalainen ei oikein ole samanarvoinen. Mahdotonta se ei ole.

Voisimme aloittaa siitä, että edes yhteiset palvelijamme, viranomaiset, toimivat ulkomaalaislain mukaan. Se tarkoittaa siis tässä tapauksessa, että he noudattavat lakia myös hyvissä asioissa ihan kirjaimellisesti, jos ei rohkeus ja sivistys vielä riitä lain 1. pykälän määrittämään lain henkeen.

Toisin sanoen: ulkomaalaisen kohtelussa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Pitäköön siis sisäministeriö näin alkuun huolta siitä, että

🙂 ulkomaalainen saa soittaa läheisilleen tai avustajilleen

🙂 ulkomaalaista ei kohdella väkivaltaisesti tai halventavasti

🙂 pakolaisena maahan saapunutta ei kohdella rikollisena, ei edes maasta
poistettaessa

🙂 ihmistä ei lähtökohtaisesti pidetä epäilyttävänä tai vaarallisena. Ei, vaikka hän olisi ulkomaalainen, eikä poliisinkaan taholta.

Seuraava harjoittelun vaihe voisi sitten olla se, että lopetetaan tahdonvastaiset palautukset epäinhimillisiin oloihin. Sekin asia on perustuslaissamme säädetty.

 

Inkvisitio jälleen käytössä Suomessa

Keskiajalla Espanjanssa käytiin inkvisition voimin viralliseen valtionuskontoon kääntyneiden muslimien ja juutalaisten kimppuun. Inkvisiittorit pyrkivät uskonnollisilla tutkimuksillaan ja kuulusteluillaan varmistamaan, että käännynnäisten veri oli puhdas ja kristinusko oli syrjäyttänyt kerettiläiset ajatukset. Vääräuskoisten tuomiot vaihtelivat katumusharjoituksista mestauksiin.

Inkvisitio 1
Pedro Berruguete, Pyhä Dominicus johtaa autodafeeta, 1475 (Wikipedia)

Samanlaiset kuulustelut ovat nyt käynnissä Suomessa. Virkamiehet käyvät kasteen saaneiden kimppuun omituisin, uskon puhtautta testaavin kysymyksin. Tutkittava ei meillä joudu mestattavaksi, vaikka monen vapisevan kuulusteltavan pelkona kidutus tai kuolema onkin, jos oleskelulupa ei irtoa ja kyyti pakkolennolle odottaa.

Inkvisition oikeuskäytännössä syytetyllä oli vain vähäiset mahdollisuudet puolustautua. Tavallisesti tuomari ja syyttäjä olivat sama henkilö. Niin meilläkin. Vaikka luulisi, että uskonasiat ovat yksityisiä ja korkeintaan uskovan ja hänen seurakuntansa välisiä, niin nyt meillä ovat valtion virkamiehet asettaneet itsensä inkvisiittoreiksi.

Turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similää haastateltiin Kirkko ja Kaupunki –lehdessä. Hänen mukaansa hakijan uskoa ei arvioida millään tietyillä kysymyksillä, vaan kysymykset muotoillaan ”hakijan tilanteeseen sopiviksi”. Mutta sitten toisaalta:

”Turvapaikkapuhuttelussa ei riitä, että turvapaikanhakija ilmoittaa kääntyneensä kristityksi,vaan hänen on pystyttävä kertomaan lisätietoja asiasta. Kyseessä ei silti ole uskonopillinen kuulustelu, eikä tarkoituksena ei ole määritellä, kuka on oikeanlainen kristitty. Hakijan ei siis odoteta tuntevan kristinuskoa ja uskon harjoittamiseen liittyviä yksityiskohtia täydellisesti.

Hakijan pitäisi kuitenkin pystyä omakohtaisesti kuvailemaan esimerkiksi sitä, millainen merkitys kristinuskolla hänelle on tai miten usko näkyy hänen arjessaan. Jos hakija ei pysty kertomaan riittävästi lisätietoja aiheesta, on viranomaisella aihetta epäillä, onko kääntyminen aitoa.”

Peräti kummallisia ovat myös julki tulleet kysymykset:

Raamattu on iso kirja. Mihin kaikkeen olet tutustunut Raamatussa?
Onko kristinuskossa tai Raamatussa asioita, mitä kyseenalaistat tai mistä olet eri mieltä?
Kerro tarkemmin siitä, mitä Jeesus merkitsee sinulle henkilökohtaisesti omassa uskossasi ja siinä prosessissa, kun olet kääntynyt kristinuskoon.
Kerro tarkemmin rukoilemisestasi.
Olet kääntynyt kristityksi viime vuonna. Miten kristillinen vakaumuksesi on kehittynyt tämän vuoden aikana?

Kuinka uskovainen pitää siis olla saadakseen elää Suomessa? Kenellä on oikeus tivata toisen kääntymisen aitoutta? Mitä Raamatun asioita uskaltaisit kyseenalaistaa Inkvisitiotuomarin edessä?

Mielestäni kastetodistuksen tai rekisteröidyn uskonnollisen yhteisön antaman todistuksen jäseneksi liittämisestä pitää olla riittävä todiste uskonnosta. Maahanmuuttoviraston tiedotteessa kerrotaan, että se on saanut seurakunnilta tietoja siitä, miten ne selvittävät henkilön kääntymistä ennen kastetta ja jäseneksi ottamista. Eikö tämä riitä? Miksi Maahanmuuttovirasto ei luota suomalaisiin seurakuntiin? Onko Maahanmuuttovirastolla joku oma lahkonsa ja puhtaat, uskovaiset haastattelijat, joiden vaatimukset kokelaan on täytettävä?

Uskonnollisella ryhmällä on uskonvapaus ja vapaus kastaa tai jättää kastamatta. On vähintäänkin kyseenalaista, että virkamiehet määrittävät sen, kenen kääntyminen on oikeaa ja aitoa.

Uskolla ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, täyttyvätkö ihmisen oikeudet kansainväliseen suojeluun. Toisaalta ei pitäisi olla mitenkään merkillistä senkään, että osa turvapaikanhakijoista kääntyy parin vuoden oleskelun jälkeen kristinuskoon. Siinä voi olla käytännön syitä: lasten koulunkäynti ja opetus helpottuvat, kun lapset saavat olla samoissa ryhmissä muiden lasten kanssa, kiinnittyminen yhteisöön helpottuu, oma uskonnollisuus voi olla yhtä maallistunutta, kuin suurella osalla suomalaisista ja kuuluminen oleskelumaan valtauskontoon järkiratkaisu. Monelle asia taas on pitkän harkinnan tulos, joillekin vilpitön uskoon tuleminen, joillekin sopivan perustan löytäminen itsensä ja perheensä eettiselle ja moraaliselle kasvamiselle. Syitä on monia, eivätkä maallistuneet suomalaiset ole ainoita, jotka ovat nähneet maailmaa ja havainneet, että monen monia uskontoja seuraten voidaan elää läpi hyvä ja täysi elämä. Ihmisellä on myös oltava oikeus salata uskonsa ihan mistä syystä hyvänsä – myös Suomessa.

Jos uskonnon vaihtaminen on annettu perusteeksi turvapaikalle, virkamiesten tehtävänä on osoittaa, että hakija ei joudu pakkopalautettuna vaaraan uuden uskonsa vuoksi – ei sitä, kuinka syvä ihmisen henkilökohtainen usko on.

Maahanmuuttoviraston lehdistötiedotteessa 12.6.2017 kummasteltiin: ”Viime aikoina on esiintynyt kasvavassa määrin hakemuksia, joissa hakija kertoo pelkäävänsä vainoa kotimaassaan, koska on Suomessa kääntynyt kristityksi. Tällaisia tapauksia on viime aikoina ollut useita satoja. Kristityksi kääntymistä käytetään uutena turvapaikkaperusteena turvapaikkapäätöksestä valitettaessa.”

Onkohan tilastollisesti mahdollista, että jos maahan saapuu 30.000 pakolaista, heistä useampi vaihtaa uskontoa kuin silloin, kun pakolaisia tuli vain 2.500?

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo piti paikallislehdille antamassaan haastattelussa tarpeellisena edelleen muokata yleistä ilmapiiriä siihen suuntaan, että uskonnon vaihdossa olisi yleensä kysymys huijauksesta. Perusteluna hänellä oli se, että asia on tullut esille vasta valitusvaiheessa, kun hakemus tai hakemukset eivät ole johtaneet oleskeluluvan saantiin. ”Hakijan puhuttelussa käydään läpi kaikki perusteet. Kuolemaksenikaan en ymmärrä, miksei se tule mieleen. Että hänellä pitäisi olla juristi muistuttamassa, että kerro uskonnosta.”

Onkohan Esko Revolla mitään käsitystä siitä, kuinka herkkä ja yksityinen asia uskonto monelle on ja kuinka pitkiä kuukausia kääntymistäkin mietitään? Voisiko mitenkään olla niin, että uskontoon liittyvät asiat pidetään piilossa niin pitkään, kuin mahdollista? Olisiko siihen vetoaminen joskus se viimeinen oljenkorsi?

Vastatkaapa kaikki suomalaiset kristityt nyt tähän kysymykseen ja päätelkää sitten itse, läpäisettekö suomalaisen inkvisition ja oletteko oikeutettuja oleskelulupaan: ”Milloin päätit antaa elämäsi Jeesukselle?”

Hallittua pelottelua hallitsemattomalla maahanmuutolla

Monen mielestä hallitsematon maahanmuutto alkoi vietnamilaisten  venepakolaisten saapuessa 1970 luvun lopussa. Vielä enemmän säikähdettiin, kun ensimmäiset somalipakolaiset tulivat v. 1990.

Hallitsematon maahanmuutto lisääntyi nopeasti 2000-luvulla.  Päivittäiseksi ongelmaksi asia nousi Jussi Halla-ahon myötä n. vuodesta 2006 lähtien.

Vuonna 2008 hallitsematon maahanmuutto oli jo täysin sekoittanut Helsingin asuntomarkkinat.

IMG_7419

Jytkyvaalit 2011 olivat jo mennä täysin persujen piikkiin. Lupaavat kokoomusnuoret sentään keräilivät osan hallitsemattomasta maahanmuutosta Kokoomukselle. 14.3.2011

Wille Rydman

Timo Soini on yksi taitavimmista hallitsemattoman maahanmuuton käyttäjistä. Jos joltakulta puoluekaverilta siinä sivussa ihan vahingossa lipsahtaa kiihottaminen kansanryhmää vastaan, Timo on aina päässyt pälkähästä lauseella: ”Itse en sanoisi noin.” 12.10.2015IMG_7418

Sauli Niinistö on puheissaan jatkuvasti hyödyntänyt hallitsematonta maahanmuuttoa, vaikka ei haluakaan leimautua sen enempää kokoomuslaisiin kuin perussuomalaisiin kannattajiinsa. 3.2.2016

IMG_7425

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Jokaista Sauli Niinistön hallittua lausahdusta seuraa hallitsematon ryöppy sosiaalisessa mediassa. Se lienee tarkoituskin.IMG_7424

Hallitus rahoitti, Helsingin Sanomat sai käsiinsä Ilta-Sanomat sai käsiinsä ja pian ihan oikeasti julkistettiin mullistava hallitsemattoman maahanmuuton tutkimus. Melkein oli jo ihan oikeata hallitsematonta maahanmuuttoa, kunnes totuus paljastui: https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/poliisiammattikorkeakoulu-puolustautuu-miten-tulevaisuutta-arvioidaan/5755920#gs.twUuwR4 17.2.2016IMG_7422

Vuodet vaihtuvat, haaveet haihtuvat, mutta hallitsematon maahanmuutto pysyy. Sauli Niinistö 7.3.2017 ja 20.5.2017

IMG_7420

IMG_7423

Perussuomalaiset ja Arvo Pohja huolestuvat, että hallitsematon maahanmuutto muuttaa nyhtöpersujen myötä hallitukseen. 14.6.2017IMG_7421

20.8.2017 Sauli Niinistön vaalikampanja ei ole vieläkään alkanut, siksi on hyvä muistaa puhua hallitsemattomasta maahanmuutosta.IMG_7426

Hallitsematon maahanmuutto olisi uhka. Onneksi sitä ei kuitenkaan ole Suomessa sotavuosia lukuunottamatta tapahtunut. Itse asiassa tilanne on ihan päinvastainen, Suomessa ei maahanmuutto ole lisääntynyt vuosiin.

Koska synnytystalkootkaan eivät lähteneet kovin ripeästi käyntiin ja koska niin moni hyvä asia on kiinni väestön lisääntymisestä, voisikin toivoa, että joku onnekas niksahdus tapahtuisi johtajiemme päässä.

He eivät äänten toivossa sortuisi kiihottamaan kansaa maahanmuuttajia vastaan, alkaisivat puhua hallitusta maahanmuutosta ja lakkaisivat lähettämästä pystyviä nuoria ihmisiä pikkuvauvojen kanssa pois maastamme, takaisin sotatantereille, kidutettaviksi, tapettaviksi ja jälleen uusille pakomatkoille.

IMG_7429

Virkamiehestä virkaniekka?

Aamulehden nostettua taas keskusteluun vanhan kiistan mies-loppuisista ammattinimikkeistä ajattelin julkaista uudelleen ehdotukseni vanhan, hyvän niekka-päätteen käyttöönotosta.

Karjalan kielessä oli virkamiestä tarkoittava sana virguniekku eli virkaniekka. Tuosta juolahtihe mieleen, että siinäpä olisikin oiva sana korvaamaan suomen kielen ikävästi sukupuolittuneet mies-loppuiset ammattia kuvaavat sanat: virkamies, lakimies, esimies.

 

paivinerg_akseli muraja
Virkaniekalla on tietoa ja arvovaltaa. Kuva: Akseli Muraja

Ihan ilman ärsyttävää feminismiäkin on selvää, että eduskunnassakin puheet lyhenisivät, jos rouva puhemiehen sijaan voitaisiinkin aina heittää väliin pelkkä kohtelias puheniekka. Samalla päästäisiin muutamasta turhasta ruotsin kielen lainasta, naapurit kun ovat mokomat ombudsman-sanankin myyneet sellaisenaan englannin kieleen.

Jos esimiehestä tulisi esiniekka, johdon arvovalta kasvaisi selvästi. Paljas mies ei kenenkään edessä edusta tietoa ja viisautta, esiniekka sen sijaan tekee sen jo pelkkänä sanana. Jos tiedät ja osaat, voit astua eteemme!

Lohela puhemies
Toivoa sopii, että jatkossa eduskunnan puheniekka on rasismista vapaa. Kuva: Verkkouutiset

 

Lakiniekka kantaisi jo tittelissään tiiliskiven paksuisten opusten sisältämän kiistämättömän tiedon ja osaamisen. Asianiekan ammattinimi loisi arvostusta: kun noin on niekoittunut, pystyy ajamaan kenen hyvänsä asiaa.

Jos talonniekka tulisi kotipihassa lapsia vastaan, hän ei ehkä enää olisikaan se ilkeä, pelättävä olento, vaan tieto- ja taitoniekka, joka kodin apu ja turva.

Myyntiniekka toimii, paloniekka ja tulliniekka samoin. Peräniekka onkin sitten hiukan ongelmallisempi tapaus. Tittelin sukupuolisuus kyllä katoaa, mutta tästä sanasta ei ehkä edeltävien lailla kajahda ammatin, tässä tapauksessa aluksen ohjaamisen, asiantuntemus – mutta yksi poikkeava toki aina mahtuu joukkoon.

Tasa-arvoisen avioliittolain myötäkään ei olisi tarvetta tarkemmin osoitella kotiin jäävän puolison sukupuolta – pikemminkin päinvastoin. Siksi myös kotirouvan tittelin muuttaminen kotiniekaksi olisi perusteltu teko.