Mitä Niinistö lupasi Erdoğanille?

Nato-prosessissa on jäänyt epäselväksi se, mitä Erdoğanille luvattiin, jotta Turkki muuttui Suomelle suopeaksi, kutsui Niinistön Ankaraan, järjesti valtiolliset kunnianosoitukset ja sotilassaattueet.

Ylen Ykkösaamussa 4.3.2023 toimittaja Marjo Näkki haastatteli eduskunnan puhemiestä, Matti Vanhasta, jota tituleerattiin yhdeksi Suomen Nato-päätöksen arkkitehdeista. Vanhanen selitti tarvetta Turkin ymmärtämiseen Nato-prosessissa näin:

”Terrorismi on todellinen turvallisuusuhka Euroopassa ja Turkki varsinkin on joutunut sen kokemaan ja tähän viittasin kun sanoin, että meidänkin on niin kun silmät avoinna tutustuttava Turkin turvallisuushaasteisiin. Ollessamme yhteisessä puolustusliitossa jäseninä Turkin turvallisuushaasteet ovat myös meidän asiamme”.

Toimittaja vastasi: ”Mutta samaan aikaan Turkki pommittaa kurdivähemmistöä”. Tähän Vanhanen pienen hiljaisuuden jälkeen takelteli: ”Höh öh köh köh kyllä se on sellainen asia johon taitaa olla että meidän voimamme eivät tässä prosessissa riitä.”

Presidentti Niinistön saavuttua riemusaatossa Turkista Nato-lupa taskussaan häneltäkin kyseltiin Ykkösaamussa, käytiinkö ihmisoikeuksilla kauppaa ja lupasiko Suomi Turkille jotain. Niinistö vastasi: ”Olen todennut, että me olemme täyttäneet kaiken sen, mitä Madridin tässä asiakirjassa on sovittu. Ja se nyt riittää. Se, että kun sanoin, että tässä on tapahtunut välillä, tarkoitan ja viittasinkin siihen -tarkoitan esimerkiksi sitä, että meidän oikeusviranomaisemme ovat keskustelleet suoraan turkkilaisten kanssa ja ymmärtääkseni, jos siinä jotain on saavutettu, niin se, että vähän paremmin ymmärretään toinen toistemme ajatuksia ja periaatteita myöskin. Tällainen, minusta, sopiminen tässä on äärettömän hyödyllistä, että aletaan ymmärtää sitä, mistä lähtökohdista kukin lähtee.”

Madridissa viime kesänä solmittu yhteisymmärryssopimus päättyy tähän lauselmaan: ”Turkki vahvistaa pitkäaikaisen tukensa Naton avoimien ovien politiikalle ja sopii kannattavansa Suomen ja Ruotsin kutsumista Naton jäseniksi vuoden 2022 Madridin-huippukokouksessa.” Yhteisymmärrystä ei näemmä kuitenkaan vieläkään ole saavutettu ja Ruotsi on toistaiseksi potkittu ulos prosessista. Suomi on alkanut ymmärtää Turkkia.

Twitterissä tutkijat Teivainen ja Jalonen olivat sitä mieltä, että Suomi antoi Turkille periksi uhraamalla Ruotsin, mikä oli Turkin päävaatimus. Jos näin on, tässä ei Suomen kannalta ole kysymys vain Ruotsin pettämisestä, vaan periksiannosta rasismille ja kansanmurhille. Suomi on Turkin kanssa yhtä mieltä siitä, että kurdikansa ansaitsee saamansa kohtelun ja Ruotsi on väärässä siinä, että ei ole Turkin vaatimuksista huolimatta karkottanut vastaanottamiaan kurdipakolaisia. Ruotsi on kautta aikojen harjoittanut Suomea kunniallisempaa pakolaispolitiikka. Oman edun nimissäkö Suomessa nyt jälleen toimitaan epäeettisesti?

Pitää aina muistaa myös se asenne, minkä valtiovallan toiminta yhteiskunnassa synnyttää. Toisen maailmansodan aikaisen Suomen toimista epäillään, että turvapaikan saaneiden juutalaisten pakkopalautukset eivät tapahtuneet minkään virallisen sopimuksen seurauksena, vaan syynä oli ”pikkusieluisten suomalaisten poliisivirkamiesten halu mielistellä saksalaisia virkaveljiään” (Jukka Tarkka).

Näinhän Suomessa on jälleen jo tapahtunut: pakkopalautuksia tehdään ja pienten lasten vanhempia karkotetaan vain siitä syystä että niin voidaan tehdä, vaikka päinvastainenkin, laillinen vaihtoehto on olemassa. Jos kurdeihin nyt aletaan Turkin ja Suomen valtiovallan toivomuksesta suhtautua ynseästi, joudumme jälleen katselemaan rasistisia purkauksia ja varmasti myös pakolaisten synkkää kohtelua ja kaikkien terroristeiksi leimaamista.

Olemmeko käyneet kauppaa ihmisoikeuksilla? Nehän ovat luovuttamattomia.

Mieheltä miehelle nämä Nato-hommat hoidellaan

Me olemme tiiviisti seuranneet presidentin tapaa hoidella Suomen siintävän Nato-kauden ulkopolitiikkaa yhdessä pääministerin kanssa. Kuinka tieto kulkee presidentiltä pääministerille ja muistaako presidentti pitää mielessä, että Suomen tärkein päättäjä on pääministeri ja ulkopolitiikkaa presidentti johtaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa.

Tiedämme, että tämä on nyt presidentille ollut vaikea paikka. Onhan hänen mielestään ilmiselvää, että nämä miesten jutut kuuluvat miehiltä miehille ja sitä ämmää on roikotettava mukana vain muodon vuoksi.

Ennen lähtöään presidentti kirjoitti tiedoksi medialle: ”Tiedossa oli, että siinä vaiheessa kun Turkin presidentti Erdoğan on osaltaan Suomen Nato-jäsenyyden ratifiointia koskevan päätöksensä tehnyt, hän haluaa tavata ja lunastaa lupauksensa suoraan presidentiltä presidentille.” Näin siis tehtiin tiettäväksi, että kun on tärkeä juttu edessä, siellä tarvitaan presidenttiä. Oli luojan lykky, että sekä Suomen että Turkin presidenttinä sattui olemaan mies. Muutenhan tuota kutsua Turkista ei tietenkään olisi tullut.

Kuka ja mikä Turkin presidentti sitten on? Muuta kuin mies? Konservatiivi? Menikö siis lupauksen lunastus konservatiivilta konservatiiville? Diktaattori? Rasisti? Hirmuhallitsija? Pitäisikö seuraavissa presidentinvaaleissa pitää huolta siitä, että ehdokkaina on vain miehiä, jotka tulevat toimeen autoritääristen maiden yksinvaltiaiden kanssa ja osaavat pitää akat kurissa? Ei kai Natoon liittymisestä mitään olisi tullut, jos se kassatyttö olisi päässyt sohlaamaan.

”Puheenparsia Turkin näkemyksistä on kuultu vuoden mittaan paljon”, presidentti kirjoitti. Puheenparsilla presidentti tarkoittanee tässä yhteydessä turhaa lätinää. Presidentillä on koko ajan ollut tiedossa, että Suomella ja Turkilla on yhteiset arvot, niin kuin Soinikin, miesten mies, kerran mainitsi. Armenialaisten kansanmurhasta ei nyt puheenparsia levitellä, se on mitätön sivuseikka, kun presidentti menee presidentin kanssa liittoon ja yhteistyö syvenee entisestään.

Nyt olisi presidentin sitten pidettävä huolta Ruotsinkin asioista. Siellä kun se Kalle Kustaa keskittyy vain miehekkäisiin urheiluautoihin. Se tyttö on tietysti meidän typykkää pätevämpi, ruotsalainen kun on, ja on aika hyvin kuunnellut, mitä presidentti on sille sanonut. Uusi pääministerikloppi on lupaava, mutta ei vielä sisällä miesten jutuissa. Kyllä presidentti vielä Ruotsinkin sinne Natoon hoitelee. Onhan hän koko ajan liikkunut nimenomaan Turkin presidentinhallinnon kanssa sillä aikaa kun se bileprinsessa on juossut Ukrainan presidenttiä liehittelemässä. Presidentti ohjeisti jo sopivasti mediaakin, että Turkin presidentin Ruotsi-arvioita ei pidä nyt repostella. Puhutaan niistä sitten presidentti presidentille.

Näin kommentoi presidentti tulevaa Turkin vierailuansa Twitterissä.

Kokoomuksen vaalieväät: rasismia ja ruisleipää

Vaalien sinimusta pari taistelee samoista äänestäjistä. Kuva: Iltalehti

Helmikuussa sattui Hyvinkäällä kauppareissulla silmiimme kokoomuksen vaaliteltta. Kauppakeskuksen edessä paistettiin isolla joukolla makkaraa ja jaettiin ruisleipää. Suuri banderolli mainosti julkirasistista ehdokasta. Se oli hätkähdyttävää: onhan se tiedetty, että kokoomus liukuu koko ajan oikeammalle ja rasistiset möläytykset ovat eduskuntaryhmässäkin lisääntyneet, mutta että kuljetaan vaalikampanjassakin isoin satsauksin rasistit edellä.

Puoluetta ei voi pestä rasismista puhtaaksi sillä, että kokoomuslainen sanoo: ”Kyllä minä hyväksyn maahanmuuton, meillehän tarvitaan lähihoitajia” tai ”Kyllä tänne ovat tervetulleita kaikki ne, jotka ovat valmiita töitä tekemään”. Molemmat tokaisut sisältävät rasistien yleisesti rummuttamat valheet, että maahanmuuttajat kelpaavat vain alempien palkkaluokkien töihin ja suurin osa heistäkin yrittää päästä tänne laiskottelemaan sosiaaliturvan varaan.

Kokoomus julkaisi vuoden 2021 heinäkuussa maahanmuutto- ja kotiuttamisohjelman, jossa se ehdotti maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten sosiaaliturvan eriyttämistä. Suuri yleisö puuttui  termiin ”kantasuomalainen”, jota pidettiin rasistisena. Termi poistettiin, mutta ohjelma oli ilman sitäkin umpirasistinen. Sehän sisälsi ajatuksen ”meistä kantasuomalaisista” ja niistä muista, jotka eivät ansaitse samaa sosiaaliturvaa, jos jäävät työttömiksi eivätkä heti löydä uutta työpaikkaa. Perustuslain mukaan kaikki asukkaat ovat samanarvoisia.

Maahanmuutto-ohjelman äiti oli Pia Kauma, joka edellisellä vaalikaudella tipahti eduskunnasta kadehdittuaan turhan näkyvästi maahanmuuttajien hankkimia upouusia lastenvaunuja. Tälle kaudelle hän pääsi takaisin ja peräti kolmanneksi varapuheenjohtajaksi touhuamaan vääränlaisten maahanmuuttajien vastustamista.

Kokoomuksen ohjelma oli niinkin selvästi rasistinen, että perussuomalaisten Jussi Halla-aho piti sitä halpahintaisena poliittisena ja populistisena temppuna ja suorastaan varkautena – olihan ehdotetut toimenpiteet Halla-ahon mukaan suurelta osin lainattu perussuomalaisten ohjelmista. Hupaisasti Jussi myöskin mainitsi, että toimista osa ei olisi toteuttamiskelpoisia ilman perustuslain muuttamista. Mutta ovat siis osa perussuomalaisten ohjelmaa. Populistit kisailivat keskenään siitä, kummalla on oikeus olla rasistisempi.

Yle oli tuolloin v. 2021 haastatellut kokoomusväkeä ja tullut siihen tulokseen, että kyseenalaista maahanmuutto-ohjelmaa kannatti suuri osa kokoomuslaisista. Maahanmuuttovastaisuudella eduskuntaan ratsastanut varapuheenjohtaja Elina Valtonen ei halunnut kommentoida. Monet eivät halunneet ottaa kantaa oman ryhmänsä ehdotukseen – joillakin siis ehkä vielä vähän omatunto soimaa – tai oman kannan esille tuominen ei ole omia äänestäjiä ajatellen suotavaa.

Kolmas ryhmäjohdon jäsen, toinen varapuheenjohtaja Jukka Kopra on ilmaissut rasistisen perusvireensä selvästi.  Hän on kertonut suosivansa ”perusporvarihallitusta” ja haluaisi estää  turvapaikan hakemisen Suomen rajalta. Pakolaisista kun suurin osa Kopran mukaan käyttää väärällä tavalla hyväksi järjestelmää. Meillä on paljon yllättävän paljon väkeä, jotka kadehtivat kaiken menettäneiden pakolaisten saamaa tukea, mutta että ihan kokoomuksen ryhmäjohdossa.

Kuka sitten oli tuo kokoomuksen banderollipoika Hyvinkäällä? Tere Sammallahti, vakiovieras Marja Sannikan ja Sanna Ukkolan persumyönteisissä haastatteluohjelmissa. Kokoomuksen rattaille tarvitaan TV:stä tuttuja tekijöitä. Sammallahti on myös yksi Twitterin räyhäkän vihapuhetilin, Päivän Byrokraatin kirjoittajista.

Meille Tere kerskui oleskelleensa Yhdysvalloissa ja siellä huomanneensa, että sosiaaliturvaa ei pidä antaa maahanmuuttajille. Tästä asiasta hän on kirjoittanut blogissaan jo vuonna 2015. Kuvaavaa tuossa kirjoituksessa on Teren ohje, mihin suuntaan maahanmuuttoa olisi vietävä: ”Uudessa systeemissä uusien tulijoiden ensimmäiseksi valintakriteeriksi voitaisiin ottaa perheenyhdistämiset ja toissijaiseksi kriteeriksi esimerkiksi alle 10-vuotiaiden tyttöjen maahan ottaminen.” Rasistien unelmahan on kautta vuosien ollut, että pojat ja nuoret miehet jätettäisiin rajan taa ja maahan ”tuotaisiin” peräkammareiden poikamiehille sopivan nöyrää vaimoväkeä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on noteerannut puolueessaan tapahtuneen uusfasistisen ja putinistisen rasismin virtauksen ja pyörtänyt entiset puheensa arvopohjien erilaisuudesta. Nyt ollaan valmiita samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Persurasismin Orpo kuittaa näin:

”Minusta yksittäisillä sopimattomilla tai rasistisilla puheenvuoroilla ei voi leimata kaikkia perussuomalaisia ja puolueen äänestäjiä. Arvoihini kuuluu se, että annetaan vaaleissa ihmisten äänestää ja kertoa mielipiteensä ja arvioidaan sen pohjalta, millainen hallitus voi syntyä. Tässä ajassa tarvitaan yhteistyötä, ja minusta on väärin rajata jo etukäteen suurta äänestäjäjoukkoa pois.”

Tuosta äänestäjäjoukosta – rasisteista – suuri osa tulee äänestämään kokoomusta. Eihän heitä toki kannata pois rajata. Demokraattisissa vaaleissa äänestäjillä on mahdollisuus päättää, millainen hallitus maahan voi syntyä. Rasismilla ja ihmisten eriarvoistamisella keinottelijoiden en soisi 2000-luvun Suomessa päätyvän hallituksen muodostajiksi.

Haluaako Suomi lähettää ihmisiä Turkkiin uhrattaviksi?

Nato-huuma meinaa taas Suomessa ryöpsähtää yli. Ulkoministeri Haavisto meni tokaisemaan, että me kyllä kohta mennään Natoon ilman Ruotsia. Tavallisesti harkitseva ja diplomatiankin taitava ministerimme lienee jälleen puun ja kuoren välissä, kun olisi tyydytettävä klikkiotsikkoja kaipaavien toimittajien tarpeet, rähisevän äärioikeiston ja natokiimaisen, sotaa pelkäävän kansanosan tarpeet ja oman hallituksenkin toiveet.

Juuri tässä tilanteessa pitäisi maltti kuitenkin säilyttää. Suomi on Ruotsille paljon velkaa siitä, että Ruotsi on meidänkin puolestamme pitänyt yllä Pohjoismaiden mainetta demokraattisina valtioina, jotka tarpeen tullen auttavat diktatuureista pakenevia vainottuja ihmisiä. Se, että Ruotsissa nyt on Suomea huomattavasti enemmän Erdoganin vihaamia ja luovutettaviksi vaatimia kurdeja, ei suinkaan ole aihe syytellä Ruotsia ja vaatia heiltä toimintaa. Päinvastoin, on jo vihdoinkin aika, että Suomi asettuu tällaisessa tilanteessa tukemaan Ruotsia siellä, missä kyse on ihmisoikeuksista ja vainottujen kansojen hengestä ja terveydestä.

Naton jäsenyys saavutettakoon aikanaan diplomaattisin toimin, neuvotteluin ja Naton oman päätöksentekokyvyn avulla – ei sieluja kauppaamalla. Kannattaako sitä paitsi sellaiseen Natoon liittyä, jossa ei rauhan aikana olla yksimielisiä siitä, että Suomi ja Ruotsi ovat kumppaneita, joita halutaan yhdessä puolustaa? Kuinka sitten kriisin tullessa saadaan päätökset aikaan – pitääkö silloinkin lähettää suomalaisia Turkkiin uhrattaviksi?

Onko Suomi nyt lännessä ja Halla-aho tehnyt parannuksen?

Kun Suomi jätti Nato-hakemuksen, monet riemuitsivat, että Suomi kuuluu vihdoin länteen. Tuollainen riemu oli mielenkiintoista senkin vuoksi, kun edelleen kovasti odotellaan, että Turkin sulho vastaisi myöntävästi kosintaan. Tekeekö liittolaissuhde Turkkiin meistä entistä länsimaalaisempia. Olemmeko nyt lännessä?

Perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa haastateltiin elokuussa 2019 hänen suhtautumisestaan siihen, että Unkaria on vaadittu palaamaan ruotuun ja tunnustamaan EU:n yhteiset arvot ja kunnioittamaan länsimaisen demokratian normeja ja standardeja.

Halla-aho oli sitä mieltä, että Unkarin kovistelu liittyy siihen, ettei maa jaa eurooppalaista ”valtavirtanäkemystä maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä”. Toisin sanoen Halla-ahon mielestä Unkarin harjoittama rasismi ja uusfasismi, korruptio, sananvapauden rajoittaminen ja oikeusvaltio-ongelmat ovat juuri oikeanlaista politiikkaa ja Suomen ja EU:n osoittama kritiikki väärin. Perussuomalainen puolue ei siis ainakaan tuolloin tuntunut jakavan läntisiä arvoja.

Olemmeko nyt sitten lännessä? On Jussi Halla-aho muuttunut ja länsimaistunut? Ovatko perussuomalaiset tulleet järkiinsä? Maahan tuleviin vieraisiin miehiin jäniksen kaltaisella pelolla suhtautuva suomalainen lienee lähempänä entisiä metsäläiskansoja kuin edes itäisiä, sotaisia naapureitamme. Itäänhän perussuomalaiset ovat viime vuodet katsoneet suopein silmin, sillä Putinin harjoittama fasistinen kuri, homoviha ja ulkomaalaisten maahantulon estäminen ovat olleet hyvin perussuomalaista politiikkaa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan tilanne hiukan muuttui. Halla-ahon henkilökohtainen venäläisviha nousi pintaan, ukrainan kielen taito herätti ihastusta ja yhtäkkiä homssuinen kielitieteilijä ja siviilipalvelusmies olikin yksi maamme suurimmista ja median ahkerasti siteeraamista sotataidon asiantuntijoista.

Lähensikö sota Ukrainassa meitä länteen? Se, millaisella innolla mieskansan keskuudessa ruvettiin seuraamaan sotaa ja jokaista tappamisen yksityiskohtaa ja tillittämään videoita hiekkarinteen koloissa lymyilevistä saaliseläimistä, ei vaikuttanut kovin läntiseltä ja rauhaa toivovalta. Vaikutti siltä, että Suomi pelaa sotaisaa tietokonepeliä. Tietokoneen takana kyyristelevät nörtit olivatkin kaikki Halla-ahon ohella arvostettuja sotastrategeja. Läntisemmäksi tämä tuskin on Suomea tehnyt. Amerikkalaisuus, republikaanisuus ja trumpismi ehkä ovat tulleet liki.

Huoli itänaapurin käyttäytymisestä ja mahdollisesta Suomeenkin kohdistuvasta aggressiosta on aiheellinen, mutta sen ei saisi antaa johtaa vihapolitiikan ja fasistisen kukkoilun nousuun oman maan politiikassa.

Nyt on kuitenkin kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo yhtäkkiä kovasti lähentynyt perussuomalaisia.

Kun Jussi Halla-aho v. 2017 valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi, kokoomus ei saattanut jatkaa hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa, koska puolueilla ei ollut sama arvopohja. Orpon mukaan silloin ei arvattu, millaiseksi puolueeksi perussuomalaiset muodostuu. Nyt  perussuomalaisten kanssa voidaankin neuvotella yhteistyöstä. Ovatko perussuomalaiset siis länsimaistuneet, kunnioittavat länsimaisia arvoja ja demokratian perusteita? Tuskinpa. Orpon vallanhimo vain on niin suuri, että millaiset arvot tahansa käyvät, kunhan päästään kaatamaan sote, siirtämään tulovirrat yksityisille toimijoille ja lisäämään oman porukan varallisuutta kansan kurkkua kuristamalla. Näin suurten tavoitteiden vuoksi voidaan vallan hyvin uhrata muutaman väärän näköisen pakolaisen henki ja estää maahanpääsy niistä maista, joiden nuorista miehistä perussuomalaiset eivät tykkää.

Nyt voimme vain toivoa, että enemmistö Suomen äänestysikäisestä kansasta on yhä länsimaisella tiellä ja ymmärtää, että uusfasistien ja rasistien voimin ei demokratia kauan säily. Unkarin ja Puolan kansojen ongelmat ovat kaikuja toisen maailmansodan ajoilta. Perussuomalaisten Riikka Purra toitotti Twitterissä, että puolue ei halua gallupsuosiota, he haluavat valtaa. Sitä ei kerrota, mihin tuo valta aiotaan käyttää. Siltä Petteri Orpokin sulkee silmänsä – tai on sitten asiasta hiljaisesti samoilla linjoilla. Onhan kokoomuksessa vielä Rydmanin poistuttuakin suuri maahanmuuttajavastainen, rasistinen joukkio, joka vesi kielellä odottaa yhteistyötä Jussi Halla-ahon kanssa.

Yllä on jälleen yksi esimerkki Halla-ahon sinnikkäästä myyräntyöstä maahan saapuneiden pakolaisten epäinhimillistämiseksi. Kun on tapahtunut raiskaus, rasistipoliitikko epäilee aina maahanmuuttajaa tekijäksi. Sitä hän ei sano suoraan, sillä hän tietää, että hänen kannattajansa kyllä tietävät, mitä ”mestari” tarkoittaa.

Onko kokoomuksen maine nyt palautettu?

Wille Rydmanin paha sai viimein palkkansa: hän joutui eroamaan kokoomuksesta ja siirtymään vähemmän mairittelevaan perussuomalaiseen puolueeseen. Alaikäisten tyttöjen lähentely toi lopulta niin paljon ikävää palautetta, että kokoomus joutui luopumaan yhdestä puolueen kultamunista.Kokoomukselle on kunniaksi, että ongelmaedustajasta hankkiuduttiin eroon”, otsikoi Kansan Uutiset.  

https://www.ku.fi/artikkeli/4817157-perussuomalaisten-sanat-ja-teot-tyttojen-ahdistelu-oli-vaaliteema-nyt-rydman-kelpaa

Koska artikkelissa käsiteltiin perussuomalaisten kaksinaismoralismia – vaaleissa teemana pikkutyttöjen ahdistelu, mutta nyt ansioitunut ahdistelija kelpaa hyvin jäseneksi – on ymmärrettävää, että halutaan sanoa kokoomuksen toimineen oikein. Se jättää kuitenkin taka-alalle sen, että Rydmanin käytös on toki ollut puolueessa tiedossa ja hänen äärioikeistolainen rasisminsa ilmiselvä osa kokoomuspolitiikkaa jo vuosia. Vasta suuren yleisön älämölö arvojen vastaisesta seksuaalikäyttäytymisestä sai puolueen toimimaan. Ovathan vaalitkin ihan ovella.

Julkaisin vuonna 2016 blogikirjoituksen Rydmanin rasistisesta toiminnasta.

Väestönsiirtosalaliitto, pakolaisten tekemät raiskaukset ja ”taharrush” olivat Rydmanin politiikan keskeisiä teemoja.  

Myös puolueen puheenjohtaja otti kaiken irti tekaistusta taharrush-kampanjasta.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001104143.html

Myöhemmin kävi ilmi, että varsinaisia rikostapauksia ei ollut, oli vain ilmeisen pahantahtoisia ilmi-antoja. https://yle.fi/a/3-8696033

Kukaan löydetyistä ns. ahdistelluista ei halunnut tehdä rikosilmoituksia, mahdollisia uhreja tai tekijöitä ei löydetty tai jos löydettiin, tekijät eivät olleetkaan niitä ilmoitettuja afrikkalaisen näköisiä. Kokoon kuihtui koko juttu. Kokoomuslaiset eivät luonnollisesti pahoitelleet maahanmuuttajista levittämäänsä perätöntä tietoa. Tuollaisten intohimoa herättävien huhujen avulla on kätevää harjoittaa maahanmuuttajavastaista politiikkaa leimautumatta liian natsistiseksi.

Tuosta kuusi vuotta sitten keräämästäni Rydman-koosteesta muistui valitettavan surullisesti mieleen myös se, kuinka selvästi tasavaltamme presidentti on maahanmuuttoasiassa äärioikeiston linjoilla. Se on pakolaisten kotoutumisen kannalta ollut todella ikävä asia. Ukrainalaisten pakolaisten myötä on edellisen pakolaisjoukon surkea kohtelu tullut ilmi entistä selvemmin. Sotaa ja vainoa pakenevat nuoret ukrainalaismiehet ovat heti saaneet itselleen ja perheelleen oman kodin ja mahdollisuuden työntekoon, kun kielitaitoiset, seitsemän vuotta maassa olleet irakilaisnuorukaiset saavat edelleen odotella omaansa ja monia työllistyneitäkin on karkotettu takaisin vainottaviksi.

Wille sai kenkää, mutta vanha puolue jatkaa ja uusi on entistä terhakkaampi. Kun presidenttimme uusimmassakin puheessaan flirttaili maahanmuuttajavihalla, vaikka ei enää tarvitse lisää kannatusta, voimme vain arvailla, kenen pussiin hän pelaa.

Onko mahdollista väistää äärioikeiston uhkaa?

Me tiedämme nyt, että Venäjän kansaa ei voi syyttää äärioikeistolaisen, demokratian vastaisen hirmuhallituksensa hyökkäyksestä Ukrainaan. Pelko pitää kansan hiljaisena. Vaikka vastustajia olisikin, niin sanotut vaalit ovat jo vuosikymmeniä olleet sellaiset, että oppositiolla ei ole ollut aitoa mahdollisuutta demokraattiseen vallan vaihtoon. Pelko omasta ja omaisten turvallisuudesta pitää suut supussa ja panee jopa puolustamaan hallituksen toimia.

Entäpä me suomalaiset, olemmeko me tänä päivänä missään vastuussa poliittisen ilmapiirin kovenemisesta ja äärioikeiston noususta Suomessa? Kuinka pitkään annamme äärioikeistolaisten öykkäreiden toimia eduskunnassa, kutoa seittejään hallintokoneiston ympärille, hankaloittaa demokraattisten päätösten toteutumista ja halvaannuttaa yhteiskuntaa? Onko äärioikeiston nousu valtaan mahdollista myös Suomessa?

Ilmapiirin koveneminen voi olla kiinni hyvinkin vähäiseltä tuntuvista, lähes huomaamattomista seikoista. Nettikeskustelun sivistymättömät öykkärit ja puolueiden julkirasistit ovat toki näkyviä, mutta heillä ei ole kykyä kääntää koko kansan mieltä. Kerronpa esimerkin isällisestä hivuttamisesta, millä kansakuntaa liikutellaan:

Kansallissankari Teemu Selänne jakoi v. 2016 kaverinsa Aleksi Valavuoren kanssa maahanmuuttajia törkeällä tavalla mustamaalaavaa tekstiä, vaati maahanmuuton rajoittamista ja väittipä maahanmuuttajien joukkoraiskanneen ystävänsä tyttären. Rikosta ei ollut poliisitutkinnassa eikä Selänne suostunut myöhemmin todistamaan väitteitään.  Mitään seuraamuksia tuollaisesta kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ei ollut. ”Tolkun ihmiseksi” presidentti Niinistön suosiollisella avustuksella nostettu Selännehän sai puhua, mitä rasistinen sylki suuhun toi. Aärioikeistolainen väki hurrasi. Kun on rasismin hyväksyvä presidentti kaverina, on lähes koskematon.   

Nyttemmin pakolaisvastaiset, rasistiset puheet ovat nousseet meillä valtavirtaan. Presidentti Niinistön lukuisat lausumat ovat antaneet oikeutuksen ajatella sadoista tuhansista Suomen asukkaista, että heissä voi olla jotain epäilyttävää, vaarallista ja pelottavaa. Presidentin aiempi suhtautuminen korostuu nyt, kun ukrainalaiset turvapaikanhakijat saavatkin asiallisen, jokaiselle pakolaiselle toivottavan ja kuuluvan kohtelun. Presidenttimmekin kertoo laittaneensa vähän omia rahojaan heidän tuekseen. Kun tulijat ehkä Niinistön mielestä ovat lähes oikeauskoisia ja oikean värisiä ihmisiä, onkin suhtautuminen hyvin erilaista. Ja kuitenkin silloin ja nyt on kysymys hätää kärsivistä, sotaa pakenevista ihmisistä ja irakilaisten ja somalien kohdalla vainon ja kidutuksen takia pakenevista – juuri heistä, joille olemme sitoutuneet antamaan kansainvälistä suojelua.

On hienoa, että pakolaiset eivät nyt ole uhka ja maahan saa tulla ilman byrokraattisia viivytyksiä. Joku voisi kysyä, eikö nyt ole mitään vaaraa siitä, että emme ollenkaan tiedä, keitä ja missä kaikki pakolaiset ovat. Tuskin on, niin kuin ei ollut aiemminkaan. Jokaisessa populaatiossa on rikoksen tielle ajautuvia yksilöitä, mutta irakilaiset ja somalit olisivat voineet täsmälleen ukrainalaisten tavoin tulla suljetuiksi kansakunnan syliin ja päästä heti nauttimaan tarvitsemistaan palveluista. Heidän ihmisyytensä vain haluttiin laskea alempaan kastiin ja heidän kohtaamisensa tavallisten suomalaisten kanssa yritettiin rajoittaa minimiin. Ehdotettiinpa kokoomuksesta jopa rangaistusta pakolaisia auttaville yksityisille kansalaisille.

Miksi me sallimme tällaisen rotuerottelun? Miksi valtakunnan korkein johto on siinä yksi sanansaattajista ja hyväksyttäjistä? Kuka on vastuussa siitä, että äärioikeiston valta lisääntyy? Onko demokraattisessa valtiossa mahdollista päättää toisin?

Kyllä on, äänestäjillä on valta. Äänestäjä voi miettiä, kannattaisiko äänestää toisin, kun kokoomuksen siirtymä perussuomalaisten kainaloon on entistä selvempi ja vain vähän aikaa sitten mahdottomana pidetty hallitusyhteistyö tuntuu nyt kovasti kiihottavan. Äärioikeistolainen rasisti ja natsi pääsee valtaan vain, jos äänestät sellaista.

Saako isänmaan nimissä raiskata?

Suuret sankarit isänmaallisesti Mantaa nylkyttämässä. Kuva: Tony Öhberg, Finland Today

Suomen taistelujoukkueen voitettua kanadalaiset ryntäsivät Suomen sankarit torille joukkoraiskaamaan Mantaa. Vanerista rakennettu aita ei urhoollisia suomalaisia estänyt, eikä poliisikaan edes yrittänyt. Olihan SUOMALAISTEN päästävä näyttämään tunteensa ja nylkyttämään naisen patsasta julkisella paikalla.

Sehän on perinteinen tapa osoittaa isänmaallisuutta.

Eivät kuulemma voineet mieltänsä maltaa, vaikka oli rakennettu aita muistuttamaan, että malttaa pitäisi.

Suuret tunteet täytyy päästä purkamaan. Suomihan voitti!

Mantahan on vain patsas, tavara. Kyllä Suomen Miesten täytyy saada tavaralleen tehdä mitä haluavat.

Voiko raiskauksen ja tuhoamisen todellakin perustella suurella tunteella ja isänmaallisuudella. Voisiko Ukrainassakin?

Suurten tunteiden ja aitojen purkamista on mahdotonta estää. Kuva: Tony Öhberg, Finland Today

15 vuotta pelvotonta rasismin vastustamista

Migrant Tales laati juhlajulkaisun, jonne sain kunnian kirjoittaa omat terveiseni. Julkaisen kirjoituksen täällä omassa blogissani ja toivotan Migrant Talesille pitkää ikää ja peräänantamattomuutta!

Migrant Tales – 15 vuotta suoraselkäistä, peräänantamatonta aktivismia

Migrant Tales täyttää 15 vuotta. Mieleen nousevat oman kansalaisaktivismin alkuajat, kun rasismin syöpyminen suomalaiseen poliittiseen elämään paljastui järkyttävällä tavalla: uusfasistit saivat v. 2011 eduskuntavaaleissa suuren joukkion kansanedustajia ja Hommaforumilla arveltiin, että nyt päästään eteenpäin muslimimaahanmuuttajien alistamisessa, kun Halla-aholla on ”asema”. Oman sukulaismiehenkin häpeällinen esiintyminen samassa joukkiossa mietitytti: Kuinka kertoa, millaisin ansioin nyt noustaan eduskuntaan? Riittääkö, että osaa vihjailla ”yön Timoista” sosiaalisessa mediassa? Koko juttu tuntui suurelta loukkaukselta: kuinka voi minun isänmaassani tapahtua niin, että natsiaate jälleen nousee ja vieläpä kertarysäyksellä eduskuntaan?

Rasismista puhuivat tavalliset kansalaiset julkisesti todella vähän. Helsingin Sanomien kommenttiosioista poistettiin välittömästi mielipiteet, joissa mainittiin Jussi Halla-aho tai joku muu rasistipoliitikko nimeltä. Päätimme, että jotain on meidän tavallisten, sitoutumattomien kansalaistenkin yritettävä tehdä, hiljaisuus on myöntymistä. Avasimme tilimme Uuden Suomen Puheenvuoroon ja julkaisimme ensimmäiset kirjoituksemme. Kommenttipalstat täyttyivät ällistyneistä rasisteista.

Puheenvuorossa tulivat myös tutuiksi Migrant Tales ja Enrique Tessierin kirjoitukset. Tuntui hienolta, että joku julkaisi säännöllisesti ammattimaiseen tyyliin englanniksi rasisminvastaisia artikkeleita ja tietoa yhteiskunnan rakenteellisesta rasismista. Vasta vähän aikaa maassa asuneetkin saivat ajankohtaista tietoa.

Migrant Talesin sivuilta olen vuonna 2012 tallentanut tämän kommentin.

April 11, 2012 at 5:39 am

”Kunniotus Reija Härköselle siitä että taistelee rasismia vastaan, monilta Suomalaisilta ei löydy saman kaltaista uskallusta. We need more people like Reija Härkönen, she’s a good example of a true Finn who seeks righteousness and equality humanrights for everyone, despite color or ethnicity.”

Muistan vieläkin, kuinka hyvältä tuo tuntui! Unohtuivat kaikki solvaukset ja niljakkaat yksityisviestit. Olin varma, että jaksan, jos yksikin ihminen, joka ehkä itsekin on suomalaisen rasismin kohde, ajattelee, että minusta on apua. Kiitos, sinä tuntematon!

Seuraavana vuonna Migrant Tales alkoi julkaista rasisminvastaisia blogitekstejäni. Olin ylpeä kun sain omalta pieneltä osaltani olla mukana tärkeässä julkaisussa. Siitä lähtien olemme tehneet Enrique Tessierin kanssa yhteistyötä. Kiitän lämpimästi merkityksellisestä tuesta ja  ajatusten vaihdosta ja onnittelen rasisminvastaisen Suomen edelläkävijää, Migrant Talesia ja Enrique Tessieriä!

Linkki juhlajulkaisuun:

Törmäily kuuluu vappuun!

Iloisia vapputerveisiä Yleisradiolta!

Mies törmäsi autoihin Pohjois-Esplanadilla, mutta se ei ollut tahallista. Poliisi yritti kyllä pysäyttää auton, mutta olihan se sentään varastamaton musta Mercedes. Ja autossakin oli kyydissä nainen.

Poliisi epäilee, että kuljettaja törmäsi jalankulkijaa jalkaan. Jalankulkija lensi auton konepellin kautta maahan. Hetken kuluttua epäilty törmäsi onneksi vain autoihin, joista yksi liikahti ja törmäsi jalankulkijaan. Jalankulkija lensi kahvilan ikkunasta läpi.

Ymmärrämme yleisön huolen, mutta epäilty kaahailija ei ollut maahanmuuttotaustainen. Videosta näkyi, että hän oli perussuomalaistaustainen, neuvotteleva virkamies Valtiovarainministeriöstä. Epäillyn käyttämä auto oli hänen, mutta poliisi ei vahvista, että hän ajoi sitä.

Neljän poliisin maahan taltuttama rattijuopumuksesta epäilty huuteli, mutta ei mitään muslimitaustaista, kristillistaustaisesta huutelusta emme tässä vaiheessa kerro enempää.

Rattijuopumuksesta epäilty ei missään vaiheessa ole ollut poliisin hallussa. Poliisi ei ajanut häntä takaa.

Mitäpäs sitä, kunniallista perussuomalaista miestä, jonka vappuajelulla ei ollut ideologista taustaa. Poliisia hän ei tahallaan nimitellyt saatanaksi, se lienee hänen uskonnollinen vakaumuksensa.  

Ideologistaustaisen referaattini lähde:

https://yle.fi/uutiset/3-12425490