Kunnallispolitiikassa piilee persuansa

Kun ehdokkaat vaalien alla hyvän yhteistyön ja oman avaramielisyyden nimissä listaavat julkisesti omat suosikit kilpailevista puolueista, on suuri virhe nimetä myös se ”kiva persu”, jota kannattaisi äänestää. Tämähän juuri on Jussi Halla-ahon taktiikka: kuntien kivojen persujen kautta lisätään tunnettuutta ja valheellista luotettavuuden tunnetta ja pikkuhiljaa kuljetaan kohti tilannetta, jossa puolue voi alkaa tehdä päätöksiä, joilla rajoitetaan vähemmistöjen oikeuksia ja elintilaa.

Oman mukavuuden ja valtuustotyön sujuvuuden kannalta on ymmärrettävää, että koitetaan olla työväleissä kaikkien puolueiden kanssa. Mutta demokratian, tasa-arvon ja yhtäläisen ihmisarvon kannalta se on väärin. Poliitikolla on oltava rohkeutta ja sitkeyttä seistä hyvien arvojen takana ja osoittaa vastenmielisyytensä demokratian murtajia kohtaan. Persupelosta huolimatta.

Meille opetetaan, että on opittava sietämään ilkeitä ja kovia kommentteja. Sen verran siinä on totuutta, että on opittava persujen häiritsevää kommentti- ja viestitulvaa omalla kohdalla sietämään, kunnes pystymme yhdessä osoittamaan, että törkeyksien syytäjien puolue on väärällä asialla ja väärissä tehtävissä eikä sen jäsenillä pitäisi olla oikeutta päättää yhteisistä asioistamme.

Persujen paikkallisjohtajan esimerkki kivapuheesta keväällä 2021

Rehellisellä poliitikolla on oltava sen verran kunniantuntoa ja rohkeutta, että hän seisoo aatteidensa takana myös ristiriitatilanteissa. Perussuomalaisten kanssa ei pitäisi solmia pieniä eikä suuria liittoja. Joka kerran kun kehutaan, että persut ovat tehneet hyvää työtä kunnassa, se tehdään siinä toivossa, että persuista sittenkin tulisi yhteistä hyvää tahtova puolue. Metsään mennään: perussuomalaisten päämäärä on päinvastainen ja jokainen kehu vie siihen suuntaan. Kunnon ihminen voi vaihtaa puoluetta, Perussuomalaiset r.y. ei kehumalla muutu kunnialliseksi puolueeksi.

Ei ole olemassa ”kivaa persua”. Joka ikinen ehdolle asettuva persu tuntee puolueensa agendan ja pysyy puolueen jäsenenä huolimatta rasistiveljien ja -siskojen niljakkaista ulostuloista ja puoluejohdon näkyvästä rasismista. Vaikka persun henkilökohtainen päämäärä olisikin olla mukava ehdokas omassa kunnassa, päästä päättämään kunnan asioista tai nostamaan kokouspalkkioita, hän on kuitenkin mukana tekemässä julman rasistista politiikkaa. Ja niin olette myös te muiden puolueiden edustajat, jotka kaveeraatte perussuomalaisten kanssa. Olette rasismin ja vähemmistöjen syrjinnän edistäjiä.

On eroa myös siinä, millaisella politiikalla noustaan maailman johtavaan mediaan

Poliittiset piirrokset: Sira Moksi

Onko vasemmisto ruma sana?

Sydän sykkii oikealle. Monille kannattajille riittää vain se. Kunhan on oikeistolaista, ettei vain missään tapauksessa vasemmistolaista. Oikeisto käyttää vasemmistolaisuutta pelottavana haukkumasanana. Kun itse aikanaan sitoutumattomana ja epäpoliittisena, mutta ehkä oikeistolaiseksi miellettynä henkilönä liityin rasisminvastaiseen keskusteluun, moni äärioikeistolainen kommentoija arveli pysäyttävänsä minut luokittelemalla minut vasemmistolaiseksi.

Monilla vasemmistolaisilla taas on samankaltainen ajattelutapa oman äänen suuntaamisessa. Kokoomuslaiset ovat yhä lahtareita.  Näyttää myös siltä, että persut haluaisivat olla, mutta eivät vielä ole nousseet samaan kastiin kokoomusherrojen kanssa. Sanon herrojen, sillä nainen mielletään molemmissa oikeistopuolueissa yhä johtajatyypiksi vasta silloin, kun hän miehekkäästi julistaa huutotyyliin puhujapöntöstä vasemmistoa solvaten. Muutenhan naiset ovat vain tukielättejä, tuottamattomissa töissä hoitajina, opettajina ja siivoojina.

Sosiaaliturva on monelle oikeistolaiselle kirosana. Vasemmistolaiseksi mielletään kaikki, mikä merkitsee sitä, että verovaroja käytetään yhteiseksi hyväksi. Vain vaalien alla vanhusten hoitaminen on kokoomuslaista politiikkaa. Jos media kirjoittaa myönteisesti vähemmistöryhmistä tai nostaa esille naisten kokeman väkivallan suomalaisissa perheissä, se julistetaan vasemmistomediaksi.

Perussuomalaiset näyttäytyvät arvokartoissa vasemmistolaisina siksi, että he ohjelmissaan ja vaalityössä nostavat esiin hyviä arvoja ja esiintyvät vanhusten ja lasten puolustajina. Käytännön työssä tämä unohtuu ja persut harppaavat aina sille puolelle, joka syrjii ja estää hyvän tapahtumisen, jos on mahdollista, että hyötyjien seassa on myös maahanmuuttajia.

Viime vuosina ja etenkin nyt kuntavaalien alla on moni miettinyt, haluaako kokoomus nostaa oikeistolaisuutta esiin rakentaakseen siltaa kohti perussuomalaisia. Kokoomuksessa on tapahtunut selvästi näkyvä keikahdus rasistiseen, äärioikeistolaiseen suuntaan. Viimeistään tämänpäiväisessä Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa Petteri Orpo näytti korttinsa. Perussuomalaiset ovat mieluisa kumppani, kunhan näyttää siltä, että herrapuolue on se, joka sallii rasistipuolueen astua hallitukseen.

Kokoomusta ja oikeistolaisuutta monet pitävät hyvänä siksi, että oikeistolaisen politiikan arvellaan pitävän yrityselämän kunnossa. Paha maailma ja pelko siitä, ettei oma vauraus kartukaan toivotulla tavalla saavat ihmiset käpertymään sisään päin. Moni tavis kokoomuksessa miettii, että ehkä persut ovat ihan oikeassa eikä niitä terroristipaikanhakijoita pitäisi päästää tänne, kun ne eivät edes osaa syödä ohrapuuroa. Siksi puoluejohtajan flirttailu perussuomalaisten kanssa herättää myötäkaikua. Moni ei ymmärrä, muista tai välitä siitä, mihin ihmisten jakaminen herrakansaan, tuotannontekijöihin ja ulos ajettavaan roskaväkeen johtaa.

Yhdysvaltojen politiikan luulisi olevan varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos jakaudutaan voimakkaasti kahteen leiriin. Republikaanirasistit ja demokraattikommunistit taistelevat härskisti toisiaan vastaan, viimeksi presidentinvaaleissa jo vammoja ja ruumiita tuottaen. Kansa pakotetaan valitsemaan kahden joukkion välillä. Jos paha kasvattaa lonkeronsa järjestelmään, puolet kansasta tukee sitä, eikä oikeastaan muuta voi, kun vaalikampanjoissa on jo syövytetty mieliin toisen puolen ylimaallinen pahuus ja osaamattomuus.

Toimivassa monipuoluejärjestelmässä vihakin sirpaloituu pienempiin osiin eikä vallan vaihtuessa vaaleissa ole heti tarvetta panna kaikkia edellisen hallituksen tekemiä suuria uudistuksia uusiksi. Syntyy pysyvyyttä. Siksi pitää taistella sen puolesta, että monipuoluejärjestelmä säilyy ja pienilläkin puolueilla on mahdollisuus. Olisikin syytä miettiä vaalijärjestelmään sellaista muutosta, että ihmisillä ja agendoilla on enemmän painoa kuin puolueilla eikä äänestäjän tarvitse pohtia, mitä puoluetta tulee äänestää, jotta estetään perussuomalaisten nousu.

Vaaleissa läpi pitäisi päästä asiaa ajamaan, hyvällä ohjelmalla ja osaamisella, ei siksi, että on päässyt sisälle suureen puolueeseen. Suureen puolueeseen pääsee, kun on riittävän edustavan näköinen ja kuuluu sopiviin herra- ja rouvakerhoihin. Ulkonäöstä ei saisi puhua, mutta miksi se näkyy naamasta, jos poliitikko on kokoomuslainen? Juuri tällaiset asiat johtavat katkeroitumiseen ja perussuomalaisten äänestämiseen. Jos ei ole syntyessään saanut oikeaa oikeistolaista sukua ja ulkonäköä, joutuu tyytymään viljelemään katkeruutta ja kaunaa puolueessa, jossa saa potkia vähäosaisia.

Ei pitäisi jakautua vasemmistoon ja oikeistoon, pitäisi pyrkiä olemaan näkijöitä ja tekijöitä, yhteisten asioiden hoitajia. Sopiva sekoitus aatteita ja asennetta on demokraattisin ja turvallisin ratkaisu.

Olisi annettava kansalaisille mahdollisuus valita aatteiden välillä, eikä tyytyä pysyttelemään hiljaa sen puolueen kyljessä, jolla on kalleimmat mainoskampanjat ja lupaavimmat urapolut. Olisiko jo aika saada vaalimainontaankin jokin tolkku? Sosiaalisen median merkityksen lisääntyessä ei esillepääsyyn enää tarvita suuria rahoja eivätkä yritykset ehkä jatkossa pääse nykyiseen malliin ”ostamaan” itselleen sopivia poliitikkoja. Voisi hyvin tehdä niin, että puoluetuista osittain luovuttaisiin, kaikki vaaleihin osallistuvat saisivat valtiolta saman summan vaalityöhönsä ja lahjoitukset olisivat kiellettyjä.

Miksi persut eivät tee mitään?

”Yksissäkään aiemmissa vaaleissa ei äänestäjällä ole ollut samanlaista mahdollisuutta ottaa kantaa, kuin nyt. Vuosia kestänyt maahanmuuttokriittinen projekti kulminoituu näihin vaaleihin ja se kulminoituu perussuomalaisten maahanmuuttokriittisiin ehdokkaisiin.”

Nämä sanat lausui Jussi Halla-aho vuoden 2011 ”sodan jälkeisen historian tärkeimpien” vaalien alla. Hän oli sitä mieltä, että ellei noissa vaaleissa saataisi muutosta aikaan, kansantaloudelliset seuraukset olisivat ”massiivisia ja peruuttamattomia”. Sitä hän ei kuulijoilleen kertonut, mitä ne seuraukset olisivat, mutta eihän hänen siihen tarvinnut yltää, riitti kun muistutti, että hirmuisen pelottavia maahanmuuttajia on tulollaan.

Sama kaiku on ollut puheilla myös kunnallisvaalien alla 2012, eduskuntavaaleissa 2015, kunnallisvaaleissa 2017, eduskuntavaaleissa 2019 ja sama maahanmuuttajavastainen loilotus kaikuu myös tämän vuoden kunnallisvaaleissa.

Miksi vuodet kuluvat, mutta persut eivät tee mitään, vaikka heidät on tekemään äänestetty?

Maahan muualta muuttaneiden määrä on kasvanut tasaisesti kahden viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 2019 heitä oli 423 494.  Perussuomalaisten harjoittama mustamaalaus ja rasismi eivät onneksi ole toimineet, meille on yhä uskallettu tulla ja jäädä.

Näin Halla-aho vuonna 2011 selitti puolueen rankkaa taivalta maahanmuuton estämisessä:

”Puhun omasta puolestani ja monen muun maahanmuuttokriittisen perussuomalaisen ehdokkaan puolesta. Olemme hakannneet päätämme seinään vuosikymmenen ajan. Emme ole luovuttaneet, vaikka monesti olisi tehnyt mieli. Sillä olemme uskoneet asian tärkeyteen ja siihen, että jonain päivänä pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys palkitaan.”

Miksi perussuomalaiset olivat hakanneet päätänsä seinään kymmenen vuoden ajan ja jatkoivat pään hakkaamista seinään seuraavatkin kymmenen vuotta? Miksi perussuomalaiset eivät vaadi johdoltaan, että puolue tekisi jotain, josta olisi hyötyä puolueen tukijoille ja äänestäjille?

Tämänkin vuoden vaaliteemana on pelkästään maahanmuutto vanhalla Suomi takaisin-vaikeroinnilla. Vaikka nettisivuilla jotain sivuteemoja mainitaan, ei puoluejohto oikeasti ole niistä kiinnostunut. On toki hyvä saada hyväuskoisia persuja kuntiin puuhastelemaan, jotta puolue saa jotain uskottavuutta. Halla-ahokin saattaa taas istua kautensa kunnanvaltuustossa tekemättä ainoatakaan aloitetta – kas kun ei kunta päätä maahanmuutosta.

”Tämä ei ole pelottelua”, Jussi Halla-aho sanoi vuonna 2011. Pelottelua se kuitenkin oli, ja persut olivat narutettavissa. Tässä on vähän listaa asioista, mistä muut ovat sittemmin päättäneet. Persut ovat leikkineet mukana ja pelänneet maahanmuuttoa – kun eivät muuta ole voineet. Poliittisen uskottavuuden keruuta tämäkin.

Eivät perussuomalaiset voi saada mitään tärkeää aikaiseksi, koska persujohdolta puuttuvat kyvyt ja halut poliittiseen toimintaan. Kun pitäisi ajaa omien äänestäjien asioita, he keskittyvät keksimään ikäviä juoruja maahanmuuttajista. Kun pitäisi neuvotella muiden puolueiden kanssa tähdellisistä asioista, he osaavat puhua vain maahanmuutosta.

Suuri enemmistö suomalaisista suhtautuu muualta muuttaneisiin neutraalisti tai positiivisesti, ihan niin kuin muihinkin asukkaisiin. Suurin osa ymmärtää myös, että vaaleissa ja Suomen talouden hoidossa kysymys ei ole maahanmuuton estämisestä. Tämän vuoksi persujohdon missio ja koko perussuomalainen puolue on turha. Maahanmuuton byrokratiakin tulee jatkossa keventymään persujen pullikoinnista riippumatta. Maahanmuutto ja maastamuutto ovat normaali osa yhteiskunnan toimintaa. Rasismi ja vähemmistöjen häirintä eivät ole.

Halla-aho sanoi, etteivät persuja kiinnosta tylsät kaavoitusasiat kunnissa. Pitäisi kiinnostaa, ja pitäisi kiinnostaa myös kuntalaisten hyvinvointi, työllisyys, koulutus ja sivistys. Ei perussuomalaisilla ole mitään tekemistä valtuustoissa. Paitsi hakata päätänsä seinään.

Oletko vilpitön demokratian puolustaja?

Jalkapallomaajoukkueen kapteeni sai myös kuraa niskaan, kun asettui näkyvästi rasismia vastaan.

Rasismin vastustaminen ja yhteiskunnan säilyttäminen demokraattisena ja elinkelpoisena onnistuu vasta kun jakamatonta ihmisarvoa ja tasa-arvoa vilpittömästi puolustavat ihmiset lähtevät mukaan.

Aika iso osa suomalaisista suhtautuu rasistisesti maassa oleviin ”ulkomaalaisiin”. Kirjoitin sanan lainausmerkkeihin, sillä eiväthän he ole ulkomaalaisia, jos ovat tähän maahan asumaan asettuneet. Enemmistö suomalaisista tunnistaa jo ongelman yhteiskunnassa, mutta vain harvat haluavat tai uskaltavat kunnolla asettua rasismia vastaan.

Juuri sinun, tavallinen, hyvinvoiva ihminen, jota politiikka ei juuri kiinnosta, mutta joka ymmärrät, kuinka vakavasta asiasta on kysymys, pitäisi olla aktiivinen tässä asiassa. Mukana olon ei tarvitse tarkoittaa lähtöä barrikadeille. Mutta siihen ei myöskään riitä ajattelu: ”Minä en koskaan toimi rasistisesti” tai ”Minulla on vaikka kuinka paljon ulkomaalaisia ystäviä”. Riittää, kun edes joskus painat tykkäyksen jollekin rasisminvastaiselle kirjoitukselle. Jos oma kaverisi jakaa sellaisia, mikä kumma on perustelusi sille, että et koskaan tukisi häntä näin tärkeässä asiassa? Yksityisviestillä, jos pelottaa, mutta mieluummin julkisesti – tykkäyksin, kannustavin tai kantaa ottavin kommentein. Tämä on asia, jota ei vain voi unohtaa ja jättää muiden hoidettavaksi.

Jos ajattelet, että politiikka on politiikkaa ja taloudesta huolehtiminen on järki-ihmisen hommaa, rasismista hölöttäminen vasemmiston ja ämmien touhua, et kuulu järki-ihmisiin. Jos missä, juuri tässä kohtaa on unohdettava jako vasemmistoon ja oikeistoon ja havahduttava vihdoinkin huomaamaan, että jokainen asia, joka liittyy arvoihin ja toisista ihmisistä välittämiseen, ei ole ”vasemmistolaista” eikä mikään sivuseikka, jonka voit tolkun ihmisenä unohtaa.

Jos taas ajattelet, että eihän siinä mitään väärää ole, jos pidetään vähän ”omien puolta” ja heitetään maasta pois väkeä, jolla on väärä kulttuuri, uskonto, sukupuoli tai ulkonäkö, olet jo – ehkä huomaamattasi – aika syvällä rasismin syövereissä.

Sellaisessa yhteiskunnassa, missä tuollainen ajattelu on yhtäkkiä valtavirtaa, ei piankaan ole ”meitä”. On vain toisiaan kyttääviä ryhmittymiä, jotka ilmiantavat toinen toisiaan pysyäkseen suosiossa ja välttääkseen putoamisen hylkiöiden kastiin. Vihapolitiikka johtaa aina siihen, että hyvää ei enää ole, on vain pelko ja ennakkoluulot, jotka pian yltävät kaikkiin läheisimpiinkin. Vihapoliitikko pysyy vallassa vain vihan ja pelon avulla. Vastakkaiset mielipiteet omassa puolueessa vaimennetaan – vaikka väkivalloin.

Kun puolisoni kanssa aikanaan läksimme vastustamaan perussuomalaisten rasistista marssia, persukonstit olivat monet. Puolisoni yritykseen saapui aivan lähipiiristämme kirjeitä, joissa kummasteltiin, kuinka on mahdollista, että yrityksen työntekijä ja tämän vaimo käyvät julkista kampanjaa perussuomalaisia kansanedustajia vastaan. Ajattelivat, onnettomat, pystyvänsä näin vaikeuttamaan puolisoni työuraa. Arvaattekin varmaan, kuinka esimies suhtautui: ”Oikealla asiallahan te olette”. Emme Suomessa vielä ole siinä vaiheessa, että Puolueen vastustajat menettävät työpaikkansa.

Nyt ovat äärioikeistolaiset otteet kuitenkin jo koventuneet. Jatkuvasti ovat uutisissa murhayritykset, henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten suunnittelu, järjestelmällinen pandemian kieltäminen ja ihmisten usuttaminen hallituksen määräämiä toimenpiteitä vastaan. Toimittaja on tuomittu sakkoihin natsin nimittämisestä natsiksi. Tutkijat eivät uskalla tutkia tärkeitä aiheita vihakampanjoiden pelossa. Sekä perussuomalaisten että kokoomuslaisen äärilaidan kommentointi sosiaalisessa mediassa on yhä törkeämpää ja syrjivämpää.

Merkit ovat selvät. Yhteiskunnan koveneminen ja demokratian rapistuminen ovat kuitenkin pysäytettävissä.

Se on kiinni sinusta. Se on kiinni siitä, mille puolueelle äänesi annat, mitä vaadit kansanedustajaltasi ja kunnallisvaltuutetultasi. Kuinka kauan ajattelit sallia sen, että sinun puolueessasi saavat esteettä toimia rikolliset, kansanryhmää vastaan kiihottajat ja laiskat moukat, jotka käyttävät kansanedustaja-aikansa lähes pelkästään rasistiseen trollaukseen ja naisvihamieliseen häirintään sosiaalisessa mediassa? Niin kauan kuin sallit sen, olet yksi heistä.

Tokkopa pakko on aina pahaksi

Kotoilupakko

Korona on vitsaus, mutta on siitä seurannut jotain hyvääkin: monta kätevää ja uutta luovaa pakkoa.

Maskipakko

Pakko se ei ole ollut, maskin käyttö, mutta mahdollisuus. Maski peittää punaisen nenän ja on todella kätevä asiakastapaamisissa kun leuassa on kraatterimainen, puristeltu aknepatti, jota ei saa piiloon millään meikillä.

Meikittömyys työkohtaamisissa on muutenkin mukava juttu, helpottaa aamunousuja kummasti. Huulipunahallituskin ehkä lakkaa ärsyttämästä miehiä, jotka pitävät oikeutenaan säädellä naisten ehostusta.

Ihmiset ovat nyt tottuneet toiseen ihmiseen, josta näkyvät vain silmät ja huomanneet, että ovat itse ja muut ovat tunnistettavissa eivätkä ollenkaan pelottavia. Tämä lisännee ymmärrystä musliminaisten huivin ja jopa burkan käytölle.

Maski nuorentaa. Minulle on sanottu, että olisipa ollut mukava kurkistaa, millainen dievuska siellä maskin takana oli, äänestä päätellen todella kaunis. Ja autohuoltamolla luultiin, että tulin hakemaan isäni autoa, kun harmaat suortuvatkin olivat pipon peitossa.

Kotoilupakko

Yhtäkkiä ruokaostosten nettitilaaminen on helppoa ja onnistuu pikkukaupungissakin useasta eri paikasta. Ei sellaisen pitänyt olla mahdollista näillä pienillä markkinoilla!

Kotona voi elää kuin pellossa, ketään ei tarvitse päästää sisälle, vaikka vastapaistetun pullan tai juurileivän tuoksu lehahtaisi ulos, kun raappahousuissa kurkistat pyrkijää ovenraosta.

Älä tule meille vaan, vaikka meillä leivotaan!

Metsäpakko

Metsä on noussut aivan uuteen arvoon ja hoitaa sieluja lempeästi. Metsään menot toivottavasti jatkuvat koronan kukistuttuakin. Ei tarvitse enää tössähtää talvihorrokseen, kun tietää, että metsänhenki odottaa.

Väistöpakko

Todella monet ovat huomanneet ihan uudella tavalla, kuinka tärkeitä ovat vanhat vanhemmat, ystävät ja työtoverit. Nopeasti he taas vaipunevat unholaan tai alkavat sopivasti ärsyttää, kun villi vapaus koittaa, mutta ehkä tästäkin havahtumisesta jotain hyvää koituu.

Erakoitumispakko

On ihanaa, kun ei ole pakko mennä minnekään, jos ei satu huvittamaan tai päätä pakottaa. Aina voi vedota hallituksen vetoomukseen.

Metsänhenki odottaa

Mitä äänestät, jos äänestät perussuomalaisia?

Mitä olet saanut, kun olet äänestänyt perussuomalaisia? Kuinka paljon perussuomalaiset ovat tuottaneet onnellisuutta ja hyvinvointia tähän maahan? Kuinka moni vaalilupaus on täyttynyt? Tuskin monikaan ja jos joku onkin, sen lisäksi on tullut niin paljon vääryyttä ja pahaa, että sen tuoma hyvä on jo moneen kertaan kumoutunut. Onko perussuomalaisen antama vastine äänellesi vain se, että saat lukea ja kuunnella rumia? Sillä tapaako ajattelit Suomen muuttuvan lapsillesi paremmaksi paikaksi elää?

Oletko seurannut perussuomalaisten esiintymistä eduskunnassa? Perussuomalaiset räyhäävät, riekkuvat ja pärskäyttelevät käsiteltävään asiaan täysin kuulumattomia, usein rasistisia kommentteja. Kuinka paljon tämä vie aikaa tähdellisistä asioista ja kuinka paljon se kiristää ilmapiiriä ja estää asiallisia kansanedustajia keskittymästä työhönsä?

Vaikka perussuomalaiset kuinka tekisivät kunnanvaltuustoissa ihan normaalejakin avauksia kunnan asioista, kaikki tapahtuu vain oheis- ja peitetoimintana puolueen rasistisen ohjelman edistämiseksi. Jokainen kunniallinen ihminen, joka haluaa edistää kunnan ja kuntalaisten hyvinvointia voi valita puolueekseen jonkun muun kuin perussuomalaiset. Miksi jotkut ihan mukavan tuntuiset tyypit valitsevat rasistipuolueen?

Eivät ole kokoomuslaisetkaan ollenkaan kuivilla tässä asiassa. Katsotaanpa vaikkapa Helsingin kokoomusta. Kun he viimeksi valitsivat omaa pormestariehdokastaan, ehdolla oli vain yksi säällinen ehdokas ja toinen erittäin kyseenalainen, toistuvista rasistisista kommenteistaan tunnettu kansanedustaja. Jälkimmäinen sai peräti 34 % äänistä.

Aina on ollut äänestäjiä, jotka ovat äänestäneet naisen sukuelintä, Aku Ankkaa, Mikki Hiirtä tai Batmania. Monesti tuntuu, että parempi tapa sekin on purkaa pahaa oloa ja pettymystä omaan menestymiseen, kuin äänestää rasistia ja uusfasistia.

Työperäisestä maahanmuutosta puhuvilla on puolueperäinen sairaus

Työperäisiä ihmisiä

Äärioikeistolaiset ja Suomea ”valkoisena” säilyttelevät poliitikot puhuvat usein työperäisestä maahanmuutosta silloin kun haluavat peittää rasisminsa. He ajattelevat, että he ovat hyviä ihmisiä, kun he muistavat mainita, että he hyväksyvät kyllä sellaiset ihmiset, jotka tulevat tänne töitä hakemaan. Tosin tämäkään ei kaikille riitä. Moni ajattelee, että tänne saa tulla vain, jos työpaikka on jo sovittu ja työsopimus allekirjoitettu. Eikä liene suurikaan paljastus se, että suuri osa heistä ajattelee, että tähän pystyy vain valkoisen eurooppalaisen tai amerikkalaisen näköinen ihminen tai että yritysjohto osaa hoitaa asian siihen malliin.

”Työperäisyyden” vaatimisella he siis ajattelevat, että näin estetään etnisistä suomalaisista liikaa poikkeavien maahanpääsy. Ihonväri heitä ei tietysti sinänsä haittaa, hehän ovat lukeneet Wikipediasta, että rasismi on syrjintää rodun tai etnisyyden perusteella ja ihonväriin viittaaminen saattaisi siksi todistetusti olla rasismia. Niinpä he ovat päätelleet, että pitääkin puhua tietyistä kulttuureista tai maista tulevista ihmisistä. Kun siis maahan ei päästetä tietyistä maista tai kulttuureista tulevia ihmisiä, jotka nyt vaan eivät ole työperäisiä, voidaan säilyttää Suomi valkoisena.

On todella hoopo ajatus, että Suomi saisi työteliäitä ja onnellisia uusia kansalaisia vain sillä keinoin, että joku työperäinen nero jossain maassa sattuisi kiinnostumaan tunnetusta suomalaisesta yrityksestä ja hakisi sieltä töitä. Heitä on aika harvassa ja heillä saattaa olla vaimoja ja lapsia, jotka eivät ole alkuunkaan työperäisiä ja saattavat olla vielä väärän värisiäkin ja puhua väärää kieltä. Taas kohdattaisiin rasismia, rasistien koulimat lapset hylkisivät heitä koulun pihalla ja suureksi vartuttuaan he joutuisivat hakeutumaan työperäisiksi muihin maihin, koska väärällä sukunimellä on vaikea saada Suomessa töitä, jos ei asu muualla, ole vaalea nero ja saa työsopimusta ennen maahanmuuttoa.

Suomi saa työteliäitä ja onnellisia kansalaisia ainoastaan sillä keinolla, että Suomi kehittyy avoimeksi ja vastaanottavaksi maaksi, jossa täällä asuvat ja tänne tulevat pystyvät elämään ja tekemään töitä ilman syrjintää ja kiusaamista. Tänne pitää voida tulla katselemaan, harjoittelemaan ja opiskelemaan. Täällä jo olevien on saatava tehdä samoin – ilman tönimistä ja työperättömäksi haukkumista. Pitää saada ihastua ja rakastua maahan tai ihmisiin, löytää kumppani, perustaa perhe. Myös ihan tavallisen, tavallisesti koulutetun ihmisen ilman IT-alan erityistä osaamista. On ihan turha luulla, että ketään työperäistä missään maassa imartelee sellainen, että meillä kytätään kaula kenossa matemaattisia neroja, joille voisimme antaa hyvät pisteet ja jotka tulisivat juuri tähän kylmään maahan tekemään meidät onnellisiksi. Luovuttaisivat lahjakkuutensa meidän hyväksemme, pelastaisivat teollisuutemme ja väestöpyramidimme ja antaisivat meidän keskittyä saunomiseen ja grillaamiseen mökkilaiturilla ja rasvoittuneen, työperäisen takapuolen muotoiluun kuntosalilla.

Ihminen ei kulje pelkästään työn perässä, tänne lähes orjatöihin kuskatuilla köyhien maiden marjanpoimijoillakin on haaveita paremmasta elämästä. Työperäisiä ovat sairaudet. Ihmiset hakevat elämää ja sen osana perhettä, harrastuksia, elämyksiä. Työ on yksi osa elämää, joillekin ehkä se kaikkein tärkein, mutta hyvin suurelle osalle tärkeä siksi, että kaikki muu tulisi mahdolliseksi.

Äärioikeistolla on siis puolueperäinen sairaus: harhaluulo siitä, että maailma olisi mallillaan, jos Suomi saisi jotenkin haalittua meille töihin työperäiset, meitä viisaammat ihmiset, jotka eivät aiheuta kuluja, eivät jää työttömiksi, eivät täytä kauppakeskusten käytäviä, eivät oleskele rautatieasemalla, eivät mongerra vieraita kieliä, eivät mumise väärien uskontojen loitsuja, eivät pidä meteliä itsestään, harrastavat omaa kulttuuriaan vain omassa asunnossaan, eivätkä ole ruskeita. Tuo se on sairaus jos joku. Ja sitä paitsi – kokoomus ja perussuomalaiset, te jalompi väki – miksi ette itse pelasta Suomen teollisuutta?

Työperäisiä ihmisiä?

Hädänalaisen auttaminen ei ole mediaseksikästä eikä poliittisesti kannattavaa

Kuva: Kaleva, turvapaikanhakijoiden hätämajoitusta tamperelaisessa koulussa

Suomessa poliitikot pystyvät huoletta jättämään sivuun turvapaikanhakijoiden kohteluun liittyvät  ongelmat. Etenkin paperittomien kohteluun ei kannata kajota pikkusormellakaan, niin suuri on heitä kohtaan herätetty viha. Kyllä, tahallaan ja päämäärätietoisesti nostatettu viha. Aivan niin kuin kerran  juutalaisia kohtaan. Turha sanoa, ettei näillä kahdella ryhmällä ole mitään yhteistä. He ovat joutuneet yhteiskunnassa asemaan, jossa heidän auttajiaan pidetään yhteiskunnan vihollisina. Poiskaan heitä ei pystytä lähettämään, mutta heitä pidetään mahdollisimman ikävässä tilanteessa jo toivotaan, että he vain katoavat jonnekin. Terveydenhoitoakaan ei saisi edes raskaana oleville järjestää, jotta luonnollinen valinta tekisi tehtävänsä. Sisäministeriö yritti pari vuotta sitten kokoomuksen johdolla jopa vaatia vankeusrangaistusta paperittomien auttajille.

Näin vaalien alla puolueet haluavat hyvitellä myös rasistisia äänestäjiään. Siksipä SDP:n nettiaviisi nostaa näyttävästi esiin Eveliina Heinäluoman ajatukset paperittomista: ”

”Samalla pidän tärkeänä, että emme sulje silmiämme turvapaikkajärjestelmän hyväksikäytöltä, Heinäluoma painottaa ja viittaa erityisesti keskusteluun laittomasti maassa oleskelevista”. 

Ikäänkuin Heinäluoma ei tietäisi, että nämä ihmiset olisi jo ajat sitten kyyditetty maasta ulos, jos se vain olisi mahdollista. He ovat yleensä ihmisiä, joiden perheet ovat lähteneet pakoon hirmuvallan alta, piileskelleet orjatöissä lähes yhtä levottomissa naapurimaissa ja hankaluuksia kohdatessaan lähteneet jälleen liikkeelle. Jotkut ovat sitten edenneet Suomeen saakka turvapaikkaa etsimään. Kaikki eivät ole saaneet todistettua, että he olisivat välittömässä vainon tai kuoleman vaarassa maassa, josta heidän perheensä on alunperin kotoisin. Sinnepä heidät siis halutaan lähettää, vaikka heillä ei ole maahan muuta yhteyttä, kuin muinaiset sukulaisten tai perheenjäsenten vainot tai murhat. Onneksi maat eivät edes ota vastaan passittomia ihmisiä, turvapaikanhakijalle on jopa parempi roikkua täällä tyhjän päällä kuin palata paperittomana muukalaisena ja täysin ilman turvaverkkoja keskenään taistelevien ryhmittymien keskelle. 

Kukaan suomalainen ei lähettäisi omaa lastaan sellaisiin olosuhteisiin. Eikä ajattelisi, että oma lapsi on ”käyttänyt hyväksi järjestelmää” paetessaan sietämättömiä olosuhteita tai vainoa oleskelumaassaan. Siksi tuntui suorastaan naurettavalta se hätä, joka kansalle nousi, kun 17-vuotias lapsi ei koronarajoitusten vuoksi meinannut heti halutessaan päästä kesken opintojensa lentämään takaisin kotiin. Oppositiopoliitikot  nostivat metelin: ”Suomi on jättänyt alaikäisen lapsen heitteille Englantiin!” Nyt oli ulkoministeri Haaviston nopeasti reagoitava kansan hätään ja heti soitettava tyttelille ja pelastettava hänet tuosta valtavasta ahdingosta.  Ja kuitenkin tuon lapsen olivat varakkaat vanhemmat lähettäneet turvallisesta maasta toiseen turvalliseen maahan hyvän perheen hoiviin nauttimaan ihanasta nuoruudesta.

Ministeri Haavisto ei ole tainnut soittaa turkulaiselle lähihoitajalle tai hänen aiemmille kohtalotovereilleen. Alia ollaan väenväkisin palauttamassa Afganistaniin, jossa hän ei ole koskaan asunut. Hänen perheensä muutti Iraniin ennen Alin syntymää. Suomessa asuessaan hän on opiskellut kielen, kouluttautunut lähihoitajaksi ja saanut vakituisen työpaikan – eli tehnyt kaikkensa, jotta saisi elää turvalliseksi uskomassaan maassa.

Kuntavaalien edellä toistelemme persuille, että maahanmuuttoasioista ei kunnissa päätetä.  Sekin on totta, mutta pitäisi toistella, että maahanmuuttoon liittyvistä asioista päätetään Suomessa ihmisoikeuksia ja kansainvälisiä sitoumuksia noudattaen eikä enää milloinkaan lopullinen ratkaisu mielessä. Tämä pitäisi myös ministereiden ja kansanedustajien ymmärtää, eikä antaa persumielisille sellaista käsitystä, että ne, jotka eniten rääkyvät, pääsevät kyllä aikanaan tekemään maahanmuuttajien elämän maassamme sietämättömäksi. 

Tulisipa vielä sellainen päivä, että olisi poliittisesti kannattavaa nostaa Suomessa meteli hätää kärsivän puolesta, ei häntä vastaan.

Sulkeeko rehti yrittäjä ovet maksavilta asiakkailta?

Kuva: Romano Missio

Romanimiesten pääsy ravintolaan estettiin. Naiset ja 5-vuotias tyttö eivät päässeet kylpylään. Äitiä ja lasta ei päästetty jouluostoksille lelukauppaan. Romaniseurueelle ei ollut sijaa Ruotsin laivalla.  Näitä uutisia julkaistaan tasaiseen tahtiin vuodesta toiseen. Ne ujuvat uutisvirrassa ohi ja unohtuvat, jättäen korkeintaan saman opitun muistijäljen: taas niistä romaneista oli harmia. Ja kuitenkin heitä ei oteta asiakkaiksi vain sen vuoksi, että he ovat romaneja.

Kuinka voi olla, että yli 500 vuotta maassamme asuneet ihmiset ovat yhä rasistisen syrjinnän uhreja? Eivätkö pienen vähemmistön vähän erilaiset tavat ja puvut voisi jo lakata meitä harmittamasta?

Kun romanit 1500-luvulla lähtivät asuinsijoiltaan Intiassa ja etsivät toimeentuloa Keski-Aasian, Lähi-Idän ja Euroopan maista, he kulkivat kylästä kylään tehden töitä, joita saivat ja joista vähän rahaa sai: hevoskauppaa, kaupustelua, eläinten käsittelyä, tanssia ja laulua. Varkauksiakin tehtiin ja tietysti kävi myös niin, että jos jotain oli kadonnut, kiertävää, kylästä jo poistunutta porukkaa oli helppo epäillä. Moldaviassa ja nykyisessä Romaniassa romanit pakotettiin orjuuteen. Itävalta-Unkarissa 1700-luvulla heidät pakkosulautettiin valtaväestöön ja romanilapset riistettiin vanhemmiltaan. Monissa maissa, myös Suomessa, romaneilta kiellettiin kaikki kirkon palvelut, kuten vihkiminen, hautaaminen ja kastaminen.  

Toisen maailmansodan aikainen sorto ja holokausti olivat järkyttävä jatko vuosisatojen vainolle. Vähintään 500 000 romania murhattiin. Sodan jälkeen Itä-Euroopan maissa romanit joutuivat surkeaan asemaan. Heihin kohdistettu syrjintä paljastui kunnolla vasta Neuvostoliiton hajottua. Kovin paljon ei tilanne ole vieläkään parantunut. Muureja on rakennettu erottamaan romanigetot muusta väestöstä. Monet tšekkiläiset romanit ovat 2000-luvulla muuttaneet Kanadaan – siis joutuneet yhä vain kiertolaisiksi. Slovakiassa ja Unkarissa oli 1990-luvulla romaneihin kohdistuva väkivallan aalto. Monissa Itä-Euroopan maissa romanilapsia sijoitetaan automaattisesti erityislasten tai vammaisten kouluihin. Romaninaisten pakkosterilointia tapahtuu vielä nykypäivänäkin. Aivan samaa vainoa toistamme me suomalaiset: porttikiellot lelukauppaan, laivalle tai ravintolaan ovat törkeää erottelua ja rotusyrjintää.

Yhä he kuitenkin hämmästyttävän tyynesti suhtautuvat asiaan ja yrittävät vain luovia ja elää elämäänsä, elättää itsensä ja perheensä. Köyhimpiä eurooppalaisia romaneita saapuu Suomeen istumaan kadulle räntäsateeseen kerjuukupin kanssa. Kärsivällisesti odottamaan pieniä almuja, jotka ovat iso apu perheen elatukseen kotimaan köyhässä getossa. Ja maassa viisisataa vuotta eläneet saavat vartijan rinnallensa, jos uskaltautuvat vaatekauppaan.  Milloin olet kuullut romaniterroristeista?

On selvää, että kiertävä elämä, heikko toimeentulo ja siitä johtuva varastelu ja muu rikollisuus, alituinen halveksituksi tulo, pelko ja pakoilu jättivät leiman ihmisiin. Se myös yhdisti, omat tavat ja kulttuuri tulivat hyvin tärkeiksi eikä mistään omasta hevin haluttu luopua. Vapaus haluttiin säilyttää, viranomaismääräyksiä ei haluttu noudattaa ja alkuun oli vaikeuksia antaa lapsille keskeytymätöntä kouluopetusta. Romanit suhtautuivat usein torjuvasti valtaväestöön ja valtaväestö romaneihin. Muistan itsekin halveksivat mustalaislorut, joita lapsena kylällä opimme lällättelemään.

Maailma on muuttunut. Suomessa romanit eivät enää kymmeniin vuosiin ole viettäneet kiertolaiselämää eikä heitä erota valtaväestöstä oikeastaan muu kuin naisten perinnepukeutuminen. Laki romanien asunto-olojen parantamisesta saatiin v. 1976 (vasta silloin!), minkä ansiosta romaneille myönnettiin kuntien vuokra-asuntoja ja heidän asumisolonsa paranivat. Ja sitä myötä lasten koulunkäynti, nuorten ja aikuisten opiskelu ja työssäkäynti. Romanit toimivat järjestöissä, seurakunnissa ja vapaaehtoistöissä niin kuin muutkin kansalaiset.

Asunnon saannissa ongelmia tuottaa yhä etninen syrjintä. Samoin työpaikan löytymisessä. Aivan samoin kuin maahanmuuttajilla, romanin vähän vieraampi, monesti ruotsinkielinen, mutta romaninimeltä kalskahtava nimi saattaa aiheuttaa sen, että hakemus ei johda haastatteluun. Jotkut pitävät Suomen romaneja yhä outoina ja vieraina ja heidän kulttuuriaan omituisena – suomalainen kulttuuri kun on niin jaloa ja esimerkillistä. Ja kuitenkin romani on naapurina ja työntekijänä ihan samanlainen kuin muutkin naapurit ja työntekijät.

Turussa oli kunnallisvaaliehdokas Paco Diop kiinnittänyt huomiota siihen, että vaaleissa ei näyttäisi olevan ehdokkaana yhtään romania: ”Kyllä täällä ihmettelen miten romaniehdokkaat nyky-Suomessa ovat tällä hetkellä edustettuina kuntavaaleissa, kun puolueet inkluusion nimessä etsii lisää ehdokkaita. Jotain kummallista on kestänyt jo kauan ja siihen pitää puuttua.”

Voin hyvin kuvitella, miltä tuntuu vastikään Suomeen muuttaneesta alkaa rakentaa omaa elämää maassa, jossa viisisataa vuotta sitten saapuneita pidetään vieraina, alempiarvoisina ja kelvottomina elämään tavallista suomalaista elämää.

Lähteet: Lisa Bjurwald, Euroopan häpeä. Rasistien voittokulku, Art House 2011, https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_romanit , http://www.amnesty.fi/tyomme/teemat/romanien-oikeudet/

Vetäkää se poies päästänne!

Joskus tuntuu, että joidenkin pitää sanoa jossain välissä ”vittu”, että yleensä uskaltaa sanoa jotain.

Toisinaan taas tuntuu siltä, että sanotaan ”vittu”, ettei kukaan vaan tulis vittu kommentoimaan. ”Sillä valta jolla vittu”, kuuluu vanha sanontakin.

Välillä näyttää ihan siltä, että se vain nyt on sellainen sana, jota kuuluu käyttää vähintään kerran jokaisessa kommentissa, jokaisessa lauseessa tai sanomisen avaukseksi tai painokkaaksi lopuksi.

Ja joskus, ihan harvoin, kuulostaa siltä, että on osoitettava, että kyllä minäkin tiedän missä se vittu on. Tai siltä, että kun sen riittävän monta kertaa reippaasti ääntää, niin ehkä sitä sitten joskus uskaltaa lähestyä.

Se on harmi. Kieli köyhtyy, jos ei voimakkaita tunteita, intohimoa, suuttumusta ja närää enää osata ilmaista millään muulla kuin naisen sukuelimellä. Vielä ihan vähän aikaa sitten tämä oli vain Korson nuorisomurteeseen kuuluva piirre, nyt se on vallannut koko somen suoliston. Tyylipuhtaimmin törkeimmän laidan äärioikeiston nettijulkaisun nimenä.

Poimin Twitteristä muutaman tvittuilun tutkiskellakseni, onko mitään tehtävissä.

Suuren surun ilmaisu on paljon arvokkaampi ja osaa ottavampi jollakin muulla sanalla vahvistettuna. Jopa kirosanalla. Tai: ”Voi murheen myrkky ja surun suonenisku!” Tai näin: ”Kyllä kuristaa kurkussa ja itku meinaa tulla”.

Tässä on niin hieno mietelmä, että pärjättäisiin vallan hyvin kokonaan ilman vahvistussanaa. Tai sitten tähän tyyliin: Joskus minä jään miettimään et ihmisille annettiin vaan kiviä ja puuta ja me juupeli vieköön tehtiin internet siitä. Aika hurjaa.

Kommentissa olisi ihan asiallista kierrätysinfoa, mutta ajatelkaapa kielen oppijaa. Yhdyssanavirhettä tuskin kukaan huomaa, mutta mitä se vittualumiini oikein on, ei sellaista kierrätysmerkkiä ole olemassa. Jos alumiinia pitää tuossa vahvistaa, niin voi sanoa vaikkapa: ”se on, kuulkaapas partaveitset, alumiinia eikä terästä.

Tässä pitäisi kohdistaa sanat lukijalle, ei hänen tai muiden alapäälle: ”Siis miettikää nyt, Kuubassa on… ”

Joskus voi olla niinkin, että vähän vanhemmat henkilöt tuikkaavat v-sanoja kirjoitettuun puheeseen, jotta kuulostaisivat edes hiukkasen nuoremmilta: ”Mennäänkö vittu tänään ompeluseuraan?”

Joiltakin, etenkin herrashenkilöiltä, taas pitäisi kysäistä sama, minkä eräs äiti kerran kysyi vittua suoltavalta tyttäreltään: ”Omastasiko puhut?”.

Jokainen tietysti puhuu ja kirjoittaa niin kuin haluaa. Esitinpä vain närkästykseni, en ole luvannut vaginaani kenellekään kirosanaksi. Mutta jos ei siitä vitusta nyt millään enää ulos pääse, niin tasa-arvon nimissä pyydän, että edes naiset ja tytöt välillä vaihtavat sen sanaan ”kyrpä”. Me tehtiin kyrpä internet siitä!