

Vladimir Leninin johdolla bolševikit nousivat valtaan Venäjällä vuoden 1917 lokakuun vallankumouksessa.
Lenin halveksi parlamentaarista edustuksellista demokratiaa ja kannatti neuvostovaltaa. Neuvostojen kautta vallan piti olla suoraan työväenluokan edustajilla ilman perustuslaillisia esteitä, jotka suojelivat porvaristoa.
Jatkossa nähtiin, että valta keskittyi hyvin pienelle väkivaltaiselle piirille. Työläiset elivät seuraavat vuosikymmenet jatkuvan valvonnan alla niukasti ja ahtaasti. Vodkaa oli tarjolla riittävästi, ruokaa ei niinkään.
Oikeusministeriksi nouseva kansanedustaja Antti Häkkänen taas sanoi Suomessa v. 2017, että ”vaaleilla valituilla kansanedustajilla pitää olla kansan tahdon mukaisesti oikeus viedä perinteisiä ja tavallisia poliittisia asioita eteenpäin yhden vaalikauden aikana ilman perustuslain esteitä”.
Leninin vaatima väkivaltainen vallankumous ei kokoomuksen joukkiolla luonnollisesti ole ollut mielessä, kun vallan voi saada suurella rahalla ja suuryritysten tuella ja valtaa voi sitten käytellä, niin kuin huvittaa.
Neuvostoliiton ja Suomen valtiot ja hallintotavat ovat toki olleet monella tavalla kaukana toisistaan. Vallanhimo ja tarve käyttää valtaa turhia lakeja noudattamatta on kuitenkin Leninin ja Orvon puolueille yhteistä. Ja monen diktatuurin johtajille ennen ja nyt. Tänä päivänä fasistinen diktaattori hallitsee myös Amerikan Yhdysvalloissa. Toivotaan, että Suomella on vielä toivoa – jotain muuta kuin se Orvon kokoomuksen ”toivo”, ja palaamme demokraattiseen hallintoon.
Sipilän hallituksen kaudella (v. 2015 – 2019) Häkkäsen tullessa oikeusministeriksi meillä oli vielä perustuslakivaliokunta, joka aidosti valvoi hallituksen esitysten perustuslainmukaisuutta. Tiedustelulainsäädännön uudistustarpeesta oli riittävä yksimielisyys ja perustuslakia muutettiin uudistukset sallivaksi. Kaikki meni laillisesti ja demokraattisessa järjestyksessä.
Kun kokoomus yhden vaalikauden surkeilun ja vollotuksen jälkeen pääsi jälleen valtaan, alkoi fasistinen meno. Kaikki temput tehdään, että demokratia ja kansan mielipiteet eivät olisi tiellä. Perustuslakia ja kansainvälisiä sitoumuksiamme on rikottu jo moneen kertaan. Demokraattinen päätöksenteko on turhaa, kun suuret johtajamme ensin pelottelevat tulevalla sodalla, sulkevat rajat ja valmistelevat piilossa lakiehdotusta ydinaseiden sijoittamiseksi maahamme.
Valitettavasti opposition politikointi on myös edistänyt fasismin, stalinismin – tai miksi sitä halutaan sanoa – lisääntymistä. On olemassa punaista ja mustaa fasismia. Mielestäni nyt on vallalla se musta. SDP haaveilee pääministeriydestä ensi vaalikaudella ja lähtee suosion menetyksen pelossa mukaan populistisiin, maahanmuuttajia ja pakolaisia leimaaviin hankkeisiin ja lakimuutoksiin. Fasismin vasallit.
Muistutan teitä vielä Jason Stanleyn luettelemista askelmerkeistä fasismiin. Kuten huomaatte, olemme saaneet kokoomus- ja persujohdossa käydä läpi kaikki rastit.
Karismaattinen johtaja meiltä puuttuu, mutta hallituspuolueet tuntuvat tyytyvän myös vähemmän karismaattisiin.
· Menneisyyden myytin ihannointi: Kulttuurin palauttaminen entiseen loistoon.
· Karismaattinen johtaja: Johtaja on kansakunnan tahto.
· Sisäiset viholliset: Vähemmistöjen tai vastustajien syyttäminen ongelmista.
· Anti-intellektualismi: Tieto ja asiantuntemus kyseenalaistetaan.
· Hierarkia: Ihmisten jakaminen arvokkaisiin ja arvottomiin.
· Kansallinen uhriutuminen: Väitetään, että oma ryhmä on uhattuna.
· Sotilaallisuus: Voimankäytön ja aggressiivisuuden ihannointi.
· Sukupuoliroolien korostaminen: Perinteisten roolien korostaminen.
· Kansallismielisyys: ”Me” vastaan ”he” -ajattelu.
· Lain ja järjestyksen vaatiminen: Kovien otteiden kannattaminen.

















































Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.