Ei armoa, ei edes naisille ja lapsille

Tuon nyt luettavaksenne kirjeen, jonka Kaarina Heiskanen kirjoitti ministeri Paula Risikolle. Kaarina oli ilmaissut ministerille huolensa Maahanmuuttoviraston tekemistä virheistä ja meneillään olevista järkyttävistä pakkopalautuksista. Viimeisessä suurta surua herättäneessä tapauksessa ollaan lähettämässä isän ja militian armoille 24-vuotiasta, nykyaikaista nuorta naista, joka ei halua alistua ääri-islamistien pakkovaltaan. Ministeri lähetti vastaukseksi saman monistetun kirjeen, jonka kaikki häneltä saavat: hakemukset käsitellään yksilöllisesti, puolueetonta harkintaa käytetään, oikeus valittaa oikeuslaitoksiin, en voi ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin, palauttaminen pyritään tekemään niin humaanisti ja inhimillisesti arvokkaalla tavalla kuin mahdollista.
Lara
Näin Kaarina vastasi:
Kiitos vastauksestanne. Lara on tällä hetkellä Metsälässä, sillä ensimmäinen palautusyritys epäonnistui. Kuusi poliisia piteli häntä, neljä istui humaanisti hänen käsiensä ja jalkojensa päällä, yksi löi. Irakissa häntä odottaa ehkä kunniamurha, lievemmässä tapauksessa pakkoavioliitto.

Tavallisen kansalaisen korviin ei kuulosta vakuuttavalta se pallottelu, jota viranomainen (maahanmuuttovirasto) ja poliitikot (esimerkiksi te) käytte: Maahanmuuttovirasto vetoaa poliittisiin päättäjiin, te vetoatte heidän tekemiinsä päätöksiin. Tätä keskustelua seurasin hämmentyneenä viime keväänä.

Larasta seuraavaan tapau
kseen. Yksi äskettäin Irakiin palautettu mies joutui pian paluunsa jälkeen pahoinpidellyksi. Jälki oli rumaa, henki sentään säilyi. Sairaalaan asti hän sai uhkauksia: jos kerrot poliisille, tapamme sinut. Ruotsalainen Expressen-lehteen kirjoittava toimittaja Magda Gad kertoo, kuinka Irakin viranomaiset – poliisijoukkoja vastaavat todennäköisesti – katkovat kauloja ihmisiltä, joiden he ARVELEVAT olleen Isiksen joukoissa. Näin summittaisesti ja raa’asti toimivat joukot eivät todellakaan kykene huolehtimaan Suomen pakkopalauttamista turvapaikanhakijoista. Voin ihan sataprosenttisella varmuudella sanoa, että tämän miehen turvapaikka-arvioinnissa maahanmuuttovirasto on tehnyt traagisen virheen. Eikä se todellakaan ole ainoa virhe.

Arvoisa ministeri: me turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt seuraamme heidän kohtaloitaan päivittäin. Me näemme, miten Suomi on luisunut oikeusvaltiosta johonkin, jota kuvaamaan minulla ei ole sanoja. Se syö meidän kaikkien luottamusta tähän valtioon. Jos ihmistä – olipa hän sitten irakilainen, afgaani, somali, muslimi, hindu, ateisti – voi luvan kanssa kohdella noin, niin mihin me tavan suomalaisetkaan voimme enää luottaa?
Emme ainakaan oikeudenmukaisuuteen.

Lisäksi uusin tieto Afganistanista kertoo maan pakolaisministerien vetoomuksesta eurooppalaisille maille. – Älkää lähettäkö ihmisiä takaisin Afganistaniin, vetoaa kaksi ministeri
ä, jotka vastaavat pakolaisasioista Afganistanissa. He kohdistavat vetoomuksen eurooppalaisille suurlähetystöille, jotta maat lopettaisivat pakkopalautukset maahan. Samanaikaisesti YK:n pakolaisjärjestö UNHCR varoittaa kaaoksesta. Afganistanilla ei ole nyt kapasiteettia huolehtia palautettavista pakolaisista humaaneilla tavoilla. Maahan tulee koko ajan suuria määriä pakolaisia Pakistanista ja Iranista. Afganistanin hallituksen antaman tiedon mukaan naapurimaista on tullut 6. – 12. toukokuuta peräti 15 000 afgaanipakolaista.

Turvallisuustilanne on muuttunut maassa nopeasti, ja ne alueet, joiden on sanottu olevan turvallisia palautettaville turvapaikanhakijoille, eivät sitä enää ole. Valtio on nyt sodassa 20 terroristiryhmän kanssa. Erityisesti nuorten palautusuhan alaisten tilanne on hankala. He ovat tulleet Eurooppaan Iranista, jossa heidän perheensä ja sukunsa on edelleen, ja heillä ei ole mitään verkostoja eikä tukea Afganistanissa.

 

Tietoa Laran tapauksesta:

Kaarina Heiskasen blogissa on kirjoituksia hänen vapaaehtoistyöstään pakolaisten parissa: http://kaahei.blogspot.fi/2017/06/
#StopDeportations #RightToLive

Kun säilön ovi kalahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa?

Ystäväni mietiskeli tapaamista nuoren, herkän ihmisen kanssa, jota oltiin pakottamassa palaamaan turvattomaan ja pelottavaan entiseen kotimaahansa. Hänen äitinsä oli saanut oleskeluluvan. Mitä voi sanoa lohduttaakseen tätä ihmistä? Entä hänen äitiänsä, joka joutuu lähettämään lapsensa kuolemanvaaraan ja jää itse turvaan? Kuinka lohduttaa viikko- ja kuukausikaupalla syyttöminä vankilassa istuvia, pakkopalautusta odottavia nuoria? Näin hänen kaverinsa vastailivat:

”Vaikea on mitään neuvoja antaa, itsekin niitä tarvitsisin.Tai sen verran voin sanoa, että olen niissä tilanteissa pysynyt rauhallisena: olen yrittänyt osoittaa nuorelle, että jos hänellä on noin kamala olo ja tilanne, niin kyllä minä kestän kuunnella.”

”Halauksia olen tarjonnut kun muuta ei enää ole ollut.”

”Elämä on niin helvetin epäreilua välillä. Mitä tein että sain onnen syntyä länsimaalaiseksi, valkoihoiseksi. En osaisi kuin halata, silittää kättä ja kuiskata anteeksi.”

”Joskus halaus antaa voimia ja uskoa siitä, että joku välittää, yrittää auttaa ja jaksaa kuunnella. Pienin askelin päivästä toiseen. Voimia ja jaksamista sinulle, tuulta siipiesi alle, lämpöä jaettavaksi muille.”

Pakkopalautettavat ovat hallitukselle numeroita ja prosentteja. Meille tavallisille kansalaisille he ovat hädässä olevia kanssaihmisiä, monille meistä jo ystäviä ja läheisiä.

afghanistan times
Lapsi pakolaisleirillä Kabulissa. Kuva: Afghanistan Times

Kun maahanmuuttoviraston toiminta on nyt mennyt sellaiseksi, että saatuaan moitteita ihmisten epäinhimillistämisestä virasto julkaisee lehdistötiedotteen, jossa hätäiltyä, ihmisarvon ja ihmisten suoranaisen hädän sivuuttavaa turvapaikkakäsittelyä ja tukkimiehen kirjanpitoa Kabuliin lennätettävistä lapsista kutsutaan toiminnan virtaviivaistamiseksi, alkaa epätoivo jo raastaa mieliä. Eikö mitään ole enää tehtävissä, onko inhimillinen oikeusvaltio jo menetetty?

Tuore oikeusministeri nosti ensimmäisessä haastattelussaan suurimpana ongelmana esiin sen, että peräti julkisesti on juljettu keskustella kansalaistottelemattomuudesta. Häkkänen viitannee tapaukseen, jossa jokunen pienten lasten äiti, pappi ja tavallinen työtä tekevä ihminen uskalsi hetken seistä poliisiauton edessä vastustamassa lapsiperheen käännytystä hengenvaaraan. Tämä ministeri kuuluu siihen samaan hallitukseen, joka elää onnellisessa liitossa rasistipuolueen kanssa, on jo vuosia sallinut väkivaltaisten rasistijengien virkapukuiset pelottelupartiot kaduilla ja vastaanottokeskusten pihoilla ja joka ei ole kyennyt lakkauttamaan rikollista natsijärjestöä, vaikka sen tilillä on lukuisia pahoinpitelyjä ja jopa yksi kuolema. Hävettää uuden ministerin ja koko hallituksen puolesta!

Vihapuhe ja rasismi ovat meillä levinneet niin voimakkaasti, että Suomi sai YK:lta moitteet puuttumattomuudesta. Puutupa siihen, kun Suomen valtuuskuntaa seurantatilaisuudessa johtaa rasistihallituksen rasistiministeri.

Jotta viimeinenkin toivo menisi, tasavaltamme presidentti, uudestaan samaa pestiä hamuava kannatusäänten keräilijä, kehtasi Kirkkopäivillä moittia pappeja siitä, että he haluavat auttaa hädänalaisia, jotkut jopa majoittaa heitä omassa kodissaan. Presidenttimme tietää vallan mainiosti, että meillä on paperittomien pakolaisten joukko, joka on ajettu talven selkään kadulle eikä heitä voida palauttaa mihinkään maahan. Sellaisia ihmisiä ei sitten saisi auttaa kovin pitkään, ettei Suomi tuntuisi liian helpolta paikalta elää. Alkaa presidentillinen retoriikka mennä jo käsittämättömäksi. Vaikka ihmisellä itsellään olisi ”pahat mielessä”, voisi sentään kuvitella, että hän valtion päämiehen virassa toimiessaan sallisi muiden ihmisten ja etenkin seurakuntien tehdä hyvää.

Mitä meillä on tässä maassa jäljellä, jos kaikki hyvät ihmiset luopuvat viimeisestäkin toivosta? Kuvitteleeko Suomen hallitus todellakin, että tässä maassa voi elää, jos ihmisten ja heidän läheistensä ihmisarvolla ja edes hengellä ei ole enää mitään sijaa hallituksen kylmien laskelmien joukossa? Itselleen ja omaisuudelleen heillä tietysti on taivaspaikka paratiisisaarelle varattuna.

Ennen ihminen uhrasi jumalalleen lampaan tai vuohen. Nyt näyttäisivät ihmisuhrit olevan käytössä.

Eikö kansan ja kirkonkaan vetoomuksilla ole mitään merkitystä?

Haluamme, että ihmisiä Suomessa, oikeusvaltiossa, kohdellaan ihmisinä, ei viivoina viraston fläppitaululla. Haluamme, että yhteiskunnan sivulliset, lapset, sairaat, työttömät, vanhukset ja pakolaiset, se ”heikompi aines”, johon meistä jokainen jossain elämänsä vaiheessa kuuluu, saa arvokkaan ja oikeamielisen kohtelun, heidän asioihinsa paneudutaan ja ne hoidetaan hätäilemättä  ja niin hyvin, kuin laki sallii – ei missään tapauksessa sellaisella tasolla, mihin ihmisen paha tahto venyy.

Laillistettu julmuus ei milloinkaan ole hyvän hallinnon merkki, eikä siitä seuraa mitään hyvää, ei henkistä eikä taloudellista. Siitä seuraa luimisteleva kansa, joka ei enää saa itsestään mitään irti. Pelko ja kauna toimivat hengennostattajina ainoastaan alamaailman joukoille.

Miten lohdutamme ihmisiä, jotka hyvästelevät ystävänsä Kabulin lennolle, eivätkä itsekään enää löydä lähtevälle mitään lohdun sanoja? Toivoakaan kun ei oikein enää ole.

Suomi pitää huolen omistaan

Viime maanantaina Turun meripelastusseurasta kerrottiin, että sieltä on viimeksi aamuneljältä oltu yhteydessä suomalaisiin, Hongkongissa asuviin purjehtijoihin, jotka ovat joutuneet kovan merenkäynnin johdosta ajelehtimaan Etelä-Kiinan merellä.

Koko Suomen huoli on tietysti suuri, onhan 13-metrisessä teräsrunkoisessa avomeripurjeveneessä mukana kaksi kouluikäistä lastakin. Helsingin Sanomat ja muu lehdet seuraavat tilannetta kokosivun artikkeleilla. Meripelastuskeskus on yhteydessä Pekingin ja Hongkongin meripelastusten kanssa. Tiivistä yhteyttä pidetään myös merellä uupuvaan perheeseen, lukipa jossain, että peräti kahden tunnin välein otetaan yhteys huviveneen päällikköön. Meripelastusjohtaja kertoo: ”He eivät ole välittömässä hengenvaarassa, eikä sieltä ole tullut hätäkutsua.” Suomi pitää huolen omistaan, siihen meillä on varaa. Aikamoinen haloo varmasti nousisi, ellei pitäisi.

Kun viime kesänä nousi pieni kohu siitä, että Suomi on palauttanut Nigeriaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia ja heidän lapsiaan, ministeri Paula Risikko totesi kylmästi vain: ”Minä luotan siihen, että Migri tekee lain pohjalta sellaisia ratkaisuja kuin pitääkin”.
Sellaisia ratkaisuja kuin pitää? Laki antaa erikseen mainiten mahdollisuuden myöntää oleskeluluvan erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiskaupan uhrille. Miksi ei pidä tehdä sellaisia ratkaisuja?

Risikko vetäytyi täysin vastuusta myös siinä, mitä näille naisille tapahtuu, kun he joutuvat palaamaan tyhjän päälle: ”Meillä ei ole edes mahdollisuuksia seurata sitä, mitä kullekin yksilölle siellä tapahtuu, valitettavasti. Siihen ei ole resursseja eikä oikeuksiakaan seurata ihmisten yksityiselämää. Ei siihen ole mahdollisuuksia, ihminen tekee erilaisia valintoja elämässään.” Onhan se tietysti aivan sietämätöntä, että jotkut valitsevat joutua ihmiskaupan uhreiksi.

Viime viikonloppuna humaanit kansalaiset havahtuivat: Afganistanin sekavaan tilanteeseen ja jälleen vahvistuvan Talebanin armoille ollaan lähettämässä raskaana oleva nainen lapsineen. Perhe väisti pakkolennon aktiivisten auttajien ansiosta, mutta ilmeisesti vain toistaiseksi. Helsingin Sanomien haastattelussa ministeri Risikko ylpeili olleensa itse viime vuonna allekirjoittamassa palautussopimusta Afganistanin kanssa ja laittaneensa asiat järjestykseen: ”Henkilöt jotka sinne tulevat, heistä otetaan koppi, viranomaiset ja IOM ovat auttamassa”. Mahtavaa, heitetään Afganistaniin naiset ja lapset, ja Taleban ottaa kopin!

Afganistanin naiset 3 Foreign Policy
Naisia Afganistanissa. Lähde: Foreign Policy

Risikko ei ota kantaa Helsingin Sanomien kysymykseen, onko Afganistaniin turvallista palauttaa ihmisiä. Miksi ei ota? Eikö ole ilmiselvää, että Afganistan on turvallinen, koska meillä vuokraillaan yksityiskoneita viemään sinne kymmenen henkilöä kerrallaan lähes yhtä monen saattajan kera?

Samaisessa haastattelussa Risikko sanoi Demokraatti-lehdelle, että laki EI ESTÄ palauttamasta naisia ja lapsia. Kun mietitään ihmisten palauttamista niinkin hurjaan paikkaan, kuin Afganistan tai Irak tällä hetkellä ovat, eikö pitäisi ajatella asiaa kokonaan toiselta kantilta: antaako laki MAHDOLLISUUDEN pelastaa naiset ja lapset? Laki antaa, juuri siksi meillä ovat laissa turvapaikat ja kansainvälinen suojelu.

Afganistanin naiset Al Jazeera
Naisia Afganistanissa. Lähde: Al Jazeera

Nyt jätetään säännönmukaisesti käyttämättä lain suomaa mahdollisuutta antaa hädänalaisille suojaa ja itse asiassa rikotaan lakia, kun palautetaan ihmisiä vastoin tahtoaan sellaisiin maihin, joissa he joutuvat suureen vaaraan ja ahdinkoon. Syyksi ei kelpaa se, että jos jollekin annetaan lupa jäädä, sadat tuhannet muut tulevat. Nämä ihmiset ovat täällä nyt.

Tässä koko selkkauksessa on unohtunut sellainenkin seikka, että ne ihmiset, jotka ovat asuneet puolitoista vuotta vastaanottokeskuksissa tai jo omissa asunnoissaan, ovat omia. He ovat päässeet pakoon, tehneet pitkän ja vaikean matkan, eivät yleensä huviveneissä, vaan kumiveneissä, kävellen ja salakuljettajien autoissa. He ovat saaneet mahdollisuuden hakea meiltä kansainvälistä suojelua ja ovat nyt Suomen asukkaita ja Suomen valtion vastuulla. Ei heitä saa noin vain heittää Talebanin tai Isiksen kynsiin. Suomihan pitää huolen omistaan. Naisista, miehistä ja lapsista. Vai pitääkö?

Gestapo tuli viime yönä

Näin niiden poliisien kasvot, ei se ollut helppo tehtävä heillekään. Miksi Suomen hallitus tekee virkamiehistään pahantekijöitä? Millainen syyllisyys painaa koko loppuelämän niitä ihmisiä, jotka poliitikkojen painostuksesta joutuvat tekemään omantuntonsa vastaisia tekoja? Vastaanottokeskuksissa, maahanmuuttovirastossa, poliisissa. Eikä kysymys ole ihan pikkujutuista, vaan ihmisten lähettämisestä heidän tahtonsa vastaisesti takaisin maahan, jossa kaikki tietävät asioiden olevan kaameassa tilassa. Ihmisiä myös ihan kirjaimellisesti lähetetään kuolemaan tai kidutettavaksi. Sylilapset kannetaan mukaan todistamaan isän ja äidin kohtaloa.

AFP2
Pakolaisleirillä Kabulissa helmikuussa 2017

Millaisen kansan Suomen hallitus on meistä tekemässä? Onko meillä inhimillisyys enää ollenkaan sallittua?

Usealta eri paikkakunnalta on nyt tullut tietoa siitä, että afganistalaisia perheitä ja yksittäisiä henkilöitä on tultu hakemaan. He tulevat sunnuntaina, jolloin asianajajaa ei saada kiinni. He tulevat hyvin aikaisin aamulla tai iltamyöhällä, poliisikoiran kanssa aivan kuin pidättämään vaarallista rikollisjoukkiota. He pyrkivät luomaan pelkoa ja hämmennystä ja estämään noudettavia toimimasta rationaalisesti. Puhelimet otetaan pois, passit on otettu jo aiemmin. Heille näytetään dokumentteja, jotka ovat vain suomen kielellä. Tulkkeja ei ole. Ja sitten heitä viedään. Kukaan ei tiedä, minne. Kenellekään ei myöskään kerrota, milloin heidät viedään väkisin koneeseen ja laitetaan lennolle Kabuliin. Huhut, pelko ja kauhu moninkertaistuvat. Monet näistä ihmisistä ovat olleet Suomessa jo pitkästi yli vuoden. Heillä on suomalaisia ystäviä ja rakkaita. Yhtäkkiä heidät repäistään irti ja viedään kuin koirat, koirien saattamana.

Pakolaisellakin on Suomessa ihmisoikeudet. Häntä koskevat myös kansainväliset lait ja Suomen sitoumukset. Hänellä on oikeus asua Suomessa niin kauan kunnes hänen oleskelulupa-asiansa on loppuun saakka käsitelty. Hänellä on oikeus siihen, että häntä koskevat asiat käsitellään siten, että hän ymmärtää, mitä sanotaan ja mitä tapahtuu. Kolmannenkin kiellon jälkeen hänellä on mahdollisuus hakea uutta turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.

Todella monessa oleskelulupakäsittelyssä on tehty virheitä tai hakijan suojelun tarvetta ei ole otettu tosissaan – luultavasti siksi, että pakolaisten tavallista suuremman määrän vuoksi hallituksella on tarve käännyttää suurempi osuus pakolaisista. Inhimillinen ihminen ymmärtää, että pakolaisten suurempi määrä johtuu siitä, että hätä ja turvan tarve on suurempi. Prosenttien palauttaminen johtaa kauhutekoihin, kun kysymys on pakoon lähteneiden ihmisten palauttamisesta murhaajiensa armoille.

AFP
Pakistanista palautettuja pakolaisia Kabulissa helmikuussa 2017

Teidän pitäisi myös ymmärtää, Paula Risikko ja Juha Sipilä, että me tavalliset ihmiset emme halua katsella verta käsissänne. Emmekä halua, että tahritte sillä meidät, vilpittömät ihmiset, jotka haluamme auttaa hädässä olevaa. Nyt se olisi sitä paitsi helppoa, kun he ovat tehneet pitkän ja raskaan taipaleensa tänne saakka. Ei tarvitse muuta kuin noudattaa Suomen perustuslakia.

Haluatko sinä lähettää ihmisen kuolemaan?

Turvapaikanhakijoiden kamppailu on tullut näkyväksi. Mielenosoitus Helsingin Rautatientorilla on tuonut vastaanottokeskuksista keskelle Helsingin arkea ihmiset, jotka ovat epätoivoisia ja anovat mahdollisuutta saada elää. Mielenosoitusta sävyttää jokaöinen häirintä ja viime yönä murhapolttoyritys.

Murhapolttoyritys
Turvapaikanhakijoiden telttaan heitetty palava kanisteri sai aikaan rumaa jälkeä. Kuvakaappaus Facebookin Stop Deportations -sivulta

Nyt vaaditaan tekoja. Perustuslain noudattaminen ja ihmisten pelastaminen kuolemalta ei ole mikään opposition juttu. Hallituksella ei ole mitään mahdollisuutta pelastaa kasvojaan sillä, että se tekee tästä vasemmisto vastaan oikeisto –jutun ja sanoo toteuttavansa kansan mandaatilla luotua hallitusohjelmaa. Suomen kansa ei halua olla murhaajakansa.

Hallituksen ääripääretoriikka alkaa mennä aika oudoksi. Näin sanotaan nyt sisäministeriön sivuilla: ”Äärimmäiset mielipiteet suuntaan ja toiseen ovat saaneet huomattavasti enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta, kuin mitä niiden suhteellinen osuus kansasta antaisi odottaa.” Mitä ovat ne äärimmäiset mielipiteet, joilla vastustetaan rasismia ja puolustetaan syrjimättömyyttä ja yhtäläistä ihmisarvoa? Tai perustuslain ja kansainvälisten sitoumusten noudattamista? Tai vastustetaan palavan kanisterin heittämistä mielenosoittajien telttaan?

Ymmärrän kyllä, että hallitus mielellään pitäisikin keskustelun sillä mallilla, että rasistit sopivan törkeästi ärsyttävät ja vain ne, jotka uskaltavat, nostavat esille heidän rasistista politiikkaansa ja puolustavat tasa-arvoa, yhtäläistä ihmisarvoa ja laillisuutta. Sillä välin, kun ”ääripäät” taistelevat, hallitus pääsee kuin huomaamatta toteuttamaan perustuslain vastaista politiikkaansa ja lähettämään ihmisiä takaisin sekasortoisiin kotimaihinsa, epäinhimillisiin oloihin ja kuolemaan.

Outi Neuvonen 1
Sallitko sinä sen, että turvapaikanhakijalle annetaan oikeus elää? Kuva: Outi Neuvonen

Juuri siksi kaikkien ihmisten pitää nyt herätä. Unohtaa ääripäät ja ryhtyä ihmisiksi. Nyt alkaa olla hätä. Jo nyt meiltä on palautettu lukemattomia tuvapaikanhakijoita olosuhteisiin, joihin yksikään ihminen ei vapaaehtoisesti menisi. Karkotettu siskolta veli, äidiltä poika tai tytär. Oletko sinä se henkilö, jonka nimissä näitä tekoja tehdään? Kuinka monta ruumista, kidutusta ja lapsen raiskausta kirjataan sinun nimiisi? Ketä poliitikkoa äänestät? Millaiselle politiikalle sinä annat siunauksesi?

Asia ei mene niin, että kun meillä nyt laki sallii, niin lähetetään ne pois ja päästään vaivasta. Perustuslaki määrää, että ”ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu”. Mikään muu laki ei ylitä perustuslakia. Ei edes hallituksen vilpitön tahto.

Brad Howard 3
Mitä jää Irakin ja Afganistanin pakolaisista jäljelle – tuulessa liehuva toiveko? Kuva: Brad Howard

Etsitään yhdessä positiivinen ratkaisu pakolaisten tilanteeseen

demo-6-lukas-rusk
Kuva: Lukas Rusk

Kävimme eilen illalla irakilaisten ja afganilaisten turvapaikanhakijoiden pakkopalautuksia vastustavassa mielenosoituksessa Helsingin Rautatientorilla. Väkeä oli paikalla paljon.Toiset seisoivat pienissä ryhmissä keskustellen, jotkut istuivat kylki kyljessä pallogrillin ääressä lämmittelemässä.

Hiilet hehkuvat lämpöä, mutta kuinka on suomalaisten sydänten kanssa? Juttelimme sympaattisten, kohteliaiden ja avointen nuorten miesten kanssa. Kerroimme heille olevamme heidän puolellaan ja toivovamme, että Suomen hallitus saa heidän kohtelunsa jotenkin inhimillisemmälle tolalle. Kerroimme, että suurin osa Suomen kansasta ei ole rasisteja ja suhtautuu sotaa ja vainoa pakoon lähteneisiin ihmisiin myötätuntoisesti. He selvästi uskoivat asian olevan niin ja olivat vilpittömästi iloisia vierailustamme.

demo-7-lukas-rusk
Kuva: Lukas Rusk

Kun tulijoiden määrä on suuri ja yllättää viranomaiset ja vapaaehtoiset, myös toimenpiteiden pitää olla uusia. Ei pidä mennä samalla kaavalla, kuin on ennenkin tehty, pitää hakea ratkaisuja, luoda uutta. Akuutein tilanne on nyt rauhoittunut. Nyt on se hetki, kun voimme pysähtyä ja katsoa, mitä olemme tekemässä ihmisille, jotka ovat saapuneet maahamme rankkojen taivalten takaa.

Tällä hetkellä ratkaisumalli pakolaisten tuloon näyttäisi olevan se, että pitää päästä eroon pakolaisista. Eroon silläkin hinnalla, että heitä odottaa kotimaassa kidutus ja kuolema, vähintään sekasortoinen, toimimaton yhteiskunta, jossa heillä ei ole tulevaisuutta. Tai vuosien oleskelu loputtomissa telttariveissä naapurimaissa.

Ja kuitenkin jokaisen hyvän ihmisen ajatus on, että on pidettävä huolta ihmisistä, jotka ovat jättäneet kaiken ja lähteneet pakomatkalle. Nykyisessä ilmapiirissä tällainen puhe on melkein kuin kiellettyä. Kun kirjoitan näin, saan pian yksityisen postilaatikkoni täyteen viestejä siitä, kuinka kiihkeästi haluan mustaa miestä ja kuinka pihalla voikaan suvakkiämmä olla.

Mistä tällainen ilmapiiri on tullut? Pelokkaiden puskajunttien parahduksista, peräkammareiden poikien hanureista? Onko heitä meillä niin paljon, että koko Suomen pitää pyöriä heidän pillinsä mukaan? Onko heidän vaikutuksensa niin mahtava, että poliitikot laativat ohjelmansa heidän pelkojensa perusteella? Ovatko poliitikot itse enimmäkseen samaa sakkia? Onko meillä vielä mahdolisuus ajatella toisinkin?

demo-2-helmikuu-17
Kuva: NoUr M Jamal Right to Live-sivustolla

Annetaan maahan tulleille nuorille miehille mahdollisuus. Ei mennä tavallisia byrokratian polkuja, vaan kotoutetaan heitä ihmisten, ei koneiston avulla. Meitä on vaikka kuinka paljon tavallisia perheitä, jotka ovat valmiita ottamaan vastuuta jostakusta nuoresta miehestä. Ottamaan vaikka kotiinsa asumaan ensihätään, lähettämään kielikursseille ja opettamaan heille tärkeitä sanoja ja asioita. Saattelemaan elämän alkuun ja toimimaan perheen ja suvun korvikkeina myöhemminkin. Meitä on vaikka kuinka paljon ihmisiä, joilla on tähän resursseja ja halua. Aikuisten ihmisten kyseessä ollen ei tarvita kovin paljon byrokratiaa ja valvontaa, voidaan vain saattaa ihmisiä yhteen ja antaa elämän ja hyvän tahdon viedä.

Työpaikkojen järjestämisessäkin on paljon käyttämättömiä mahdollisuuksia. Maahanmuuttajien omat osuuskuntatyyliset yritykset voisivat olla yksi ratkaisu. Niiden työntekijät voisivat tarjota palveluja siellä, mistä meillä Suomessa on palvelusta puute: talonmiehinä, apumiehinä, puutarha- ja pihatöissä, lumitöissä, pienissä remonttihommissa, putkitöissä, sähkötöissä, pienissä kuljetuksissa, mummon ulkoiluttamisessa, lastenhoidossa. Monissa töissä ei tarvita kummoistakaan kielitaitoa, kunhan joku auttaa alulle osuuskuntaan liittymisessä. Siihen tehtävään voisivat työllistyä myös kantasuomalaiset. Kielen ja kulttuurin oppiminenkin voisi tulla osaksi näitä työyhteisöjä ja suomalaiset työttömät tai uuden työn tarvitsijat voisivat niissä tarjota omaa osaamistaan.

Vastaanottokeskuksissa vuosikausia piilossa istuttaminen, elämästä irti pitäminen ja sitten raunioituneeseen kotimaahan palauttaminen ilman mitään toivoa paremmasta ei ole mikään ratkaisu. Se ei ole inhimillinen eikä oikeudenmukainen teko, kun nuo nuoret ihmiset ovat jo kerran luopuneet kaikesta ja lähteneet pakoon. Lähettäisitkö oman poikasi sellaiselle matkalle?

Palaaville pakolaisille suomalaista saattohoitoa

oikeus-elaa
Turvapaikanhakijat osoittavat mieltä oikeudenmukaisen kohtelun puolesta Helsingin Rautatientorilla helmikuussa 2017.     Kuva: Right to Live – Oikeus elää

Meillä on alettu karkottaa pakolaisia takaisin maihin, joissa heillä on ilmeinen vaara tulla tapetuiksi, kidutetuiksi tai kohdelluiksi ihmisarvoa loukkaavalla tavalla.

Tällaista ei saa tapahtua. Suomen perustuslain yhdeksäs pykälä on laadittu noudatettavaksi:

”Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”

Jotta viranomaisten ja poliittisten päättäjien toimiin tulisi lisää huolellisuutta ja vilpitöntä halua hoitaa asia lain ja oikeuden mukaan, ehdotan, että jokaiseen turvalliseksi luokiteltuun maahan, johon pakolaisia pakkopalautetaan, lähetetään hallituksen edustajat varmistamaan, että asuminen kyseisessä maassa on riittävän turvallista ja ihmisarvoinen elämä mahdollista.

Tämän voisi toteuttaa siten, että hallituksen komitea kokoontuu pitkäaikaiselle turvallisuus- ja yhteistyöleirille jokaisessa maassa, johon pakolaisten palautus on päätetty aloittaa. Samalla voitaisiin luoda yhteisiä projekteja maan jälleenrakentamisessa. Nykytekniikalla tämä ei olisi juuri sen kummempaa, kuin europarlamentikkojen sukkulointi Brysselissä. Mitään erityisiä turvatoimia ei turvallisiksi todetuissa maissa tarvittaisi. Myös komitean jäsenten perheet voisivat matkustaa mukaan, lapsille ja nuorille voitaisiin järjestää kansainvälisiä leirikouluja ja avustusprojekteja.

iraq_erbil_unhcr_2016
Pakolaisia Baharkan pakolaisleirillä Irakin Erbilissä v. 2016. Kuva UNHCR

Käytäntö avaisi uusia markkinoita, loisi uudenlaisia yhteyksiä ja ideoita ja kehittäisi maailman yhteenkuuluvuutta. Tällä hetkellä tilanne on se, että sysäämme ihmiset kauas pois, jotta he katoaisivat silmistämme ja saisimme unohtaa heidät. Kenties lähettää vähän kehitysapua perässä.

Se on väärin tehty ihmisille, jotka ovat tehneet äärimmäisiä uhrauksia päästäkseen maahamme turvaan ja etsimään uusia elämisen mahdollisuuksia. Silloin jätetään myöskin ottamatta huomioon maahan saapuneiden tuomat uudet yhteydet, uusi näkökulma johonkin maailmankolkkaan, joka on ollut meille aikaisemmin paljon vieraampi. Palaavien pakolaisten kautta syntyisi uusia siltoja ja heidän kotimaistaan tulisi vähän kuin meidänkin maitamme, samaan tapaan, kuin Namibia tuli meille Martti Ahtisaaren työn myötä ikään kuin sukulaisvaltioksi.

risikon_vierailu-telttaleirissa
Sisäministeri Risikko vieraili lehtitietojen mukaan vaivihkaa turvapaikanhakijoiden mielenosoituksessa. Miksi vaivihkaa, sisäministeri on juuri sellainen henkilö, jonka vastuualueeseen turvapaikanhakijoiden oikeuksista huolehtiminen kuuluu ?                   Kuva: Sana-lehti

Suomen aloitteesta tästä voisi syntyä Euroopan laajuinen käytäntö. Ennustettu ja jo alkanut kansainvaellus ei ole yhdensuuntainen asia, Euroopan kauhu ja muiden ongelma. Globalisaatio ei tarkoita vain sitä, että poimitaan halpa työ, tavarat, huvitukset ja rantaelämä sieltä, missä milloinkin vallitsee rauhan tila ja sopiva ilmasto. On kannettava myös vastuu yhteisestä maailmasta. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että ihmiset, jotka tänne hädässään saapuvat, tulevat jostain kaukaa ja tuntemattomasta ja tuupataan sinne mahdollisimman nopeasti takaisin. Takaisin väärään kulttuuriin. Toinen on tilanne silloin, kun suljetaan tehdas Suomessa ja pistetään iloisesti uusi pystyyn toiselle puolelle maapalloa.

unhcr_un_refugee_agency_winter_syria_h2
Pakolaislapsi leirillä Syyrian ja Turkin rajalla. Kuva: UNHCR

Meille saapunut pakolainen on rajan ylitettyään meidän asukkaamme ja ansaitsee saman kunnioituksen ja huolenpidon, kuin muutkin ihmiset. Pakolainen ei oleskele maassamme laittomasti. Ihmisen lähettäminen kuolemaan ja kidutukseen sen sijaan on vastoin kaikkia lakeja ja inhimillisyyttä. Saattohoidosta on ainakin huolehdittava.