Onko natsitervehdysten jakelija natsipelle?

Aamulehdessä julkaistiin Tuomas Rimpiläisen asiallinen artikkeli tulossa olevasta farssioikeudenkäynnistä, Oulun syyttäjänviraston nostamasta syytteestä toimittaja Johanna Vehkoota vastaan.

Ansioitunut toimittaja Johanna Vehkoo oli sosiaalisen median kirjoituksessa Lokan häirinnästä ärsyyntyneenä kutsunut oululaista Junes Lokkaa natsipelleksi.

Lokka kuuluu äärioikeistolaiseen rähinäremmiin, jonka toimintatavoista Rimpiläinen kertoo artikkelissaan. Muutos-puolueen jäsen on saanut tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Lokka on siis tullut tunnetuksi lähinnä rasistisena nettikeskustelijana ja ikävänä häirikkönä useissa rasisminvastaisissa tilaisuuksissa, mutta myös natsimielisyydellä hän on julkisesti flirttaillut. Muistatte varmasti poliittisen kohutapauksen, kun kansanedustaja Hirvisaari kutsui eduskuntaan tamperelaisen ystävänsä ja kuvasi tätä eri puolella eduskuntataloa natsitervehdystä tekemässä. Potkuthan siitä tuli puolueesta, vaikkakin kansanedustaja sai vielä vaalikauden loppuun jatkaa toimiaan eduskunnassa.

Eipä aikaakaan, kun kansanedustajalla oli jälleen samanmielisiä vieraita, oululainen Muutos-puolueen jäsen Junes Lokka kavereineen. Tällä kertaa kuvaussessioissa käytettiin ns. käännettyä natsitervehdystä, Quenelle-tervehdystä, josta on tullut suosittu uusnatsien joukossa. Ja jälleen levisivät sosiaalisessa mediassa kuvat eduskunnan häpäisystä.

Junes Lokka quenelle

Rasisminvastainen yhteisö tarttui asiaan, eduskunnassa otetuista kuvista lähetettiin kopiot kaikkiin päämedioihin ja myös esim. eduskunnan silloiselle puhemiehelle, Eero Heinäluomalle. Kaikki olivat hiirenhiljaa. Eduskunnan arvovallalla ei niin enää ollut väliä, kun tapauksella ei saatu Soinin silloiseen puolueeseen otetta ja Hirvisaari oli jo poliittisesti unohdettu mies. Media ei enää olisi samasta aiheesta saanut klikkauksia, eikä kukaan kai halunnut uhrata omaa aikaansa ja mainettaan tämän viiteryhmän toilailuun ja jonkun kummallisen tervehdyksen tutkimiseen.

Lokka käytti Quenelle-tervehdystä samaan aikaan myös Facebook-profiilissaan.                                                     Junes Lokka profiilikuva 010414

Myös Twitterissä  kelpasi sama tervehdys poliittiseen toimintaan. Lokka lähetti kuvan elettä käyttäneelle ranskalaiselle poliitikolle, Dieudonné M’bala M’balalle, tunnetulle antisemitistille, joka on saanut rikostuomion mm. holokaustin kieltämisestä.

Junes Lokka quenelle twitter

Vähän kuin pellen tapaan tätäkin viestikapulaa meillä viedään. Huumorilla yritti Hirvisaari Seppo Lehdon ja omaa toimintaansa perustella. Natsismin aatteiden esilläpito ja tukeminen – ja vieläpä poliitikkoina itseään pitäviltä henkilöiltä – ei kuitenkaan ole huumoriksi tulkittavissa. Ei ole ollenkaan merkillistä, että toimittaja Vehkoollekin saattoi olla Lokasta muodostunut mielikuva natsistisen antisemitismin tukijana.

Lisää tietoa Quenelle-tervehdyksestä Wikipediassa: https://en.wikipedia.org/wiki/Quenelle_(gesture)

Quenelle-tervehdyksen käyttäjille sakkotuomio: http://www.worldjewishcongress.org/en/news/france-man-fined-for-doing-nazi-style-quenelle-salute-in-front-of-synagogue

Tunnettu jalkapalloilija saa sakot ja pitkän pelikiellon natsitervehdyksestä pelikentällä: https://www.bbc.com/sport/football/26326484

Quenelle Ranskassa.jpg
Juutalaisvastaisen mielenosoittajan Quenelle-tervehdys Pariisissa 2014. https://www.hate-speech.org/quenelle-fad-jews-beware/

 

Mainokset

Suojeleeko Antti Häkkänen lapsia vai ministerin salkkua?

A57729E1-5CE8-4BE1-89FB-35AB9054F315
Kuva: Yle

Alaikäisten avioliitot kielletään vihdoin Suomessa. Asia on oikea, mutta tapa, jolla oikeusministeri Häkkänen markkinoi lainvalmistelua itselleen vaaliaseeksi, on vastenmielinen.

Kun Häkkänen sopivasti näin vaalien alla kehaisee Twitterissä: ”Aloittaessani oikeusministerinä pöydälleni tuotiin alaikäisten tyttöjen hakemuksia avioliittoon. Pidin tätä maan tapaa vääränä ja käynnistin lainvalmistelun, jolla alaikäisten avioliitot kielletään Suomessa. Lapsia on suojeltava. @kokoomus”, Keskustan Aila Paloniemi käy kuittaamassa; ”Eduskunnassa on toistuvasti nostettu lapsiavioliittojen kieltäminen esille. Hyvä, että olemme voineet olla vauhdittamassa ministeriön lainvalmistelua. Yhteistyöllä syntyvät parhaat tulokset !”

Monet ovatkin pitäneet tätä tärkeää asiaa esillä ja useimmat varmasti vilpittömästi kaikkia lapsia suojellakseen.

Antti Häkkäsen Twitter-seinältä käy ilmi, mille äänestäjäryhmälle asian käsittely ja sen nosto otsikoihin juuri nyt on tarkoitettu:

Lopettakaa näiden laittomien turvapaikanhakijoiden tulo niin loppuu ne anomuksetkin.Menikö jakeluun.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Mutta mitäs jos lapsi lähetetään kotimaahansa avioitumaan, voiko Suomessa tehdä asialle mitään? Kun ympärileikkauksistakin vaietaan rasismin pelossa, ainakin koulujen henkilökunta eli juuri he jotka asiasta voisivat tietää?

Hyvä @anttihakkanen !! Nämä lapsiavioliitot ovat sairasta!

Kuvaavaa on se, että Häkkänen ei millään lailla korjaa sitä käsitystä, että hakemukset tulevat muslimeilta ja nimenomaan pikkutyttöjen naimiseksi.

Onko nyt niin, että Antti on päässyt peräti ministeriksi, mutta ei keksi muita tapoja kuin rasistien kutittelu uusiakseen kansanedustajan mandaattinsa? Vain onko Kokoomuksen sisällä rasistien kilpailu jo niin tiukkaa, että kaikkien pitää näyttää kykynsä tällä alueella pysyäkseen johtoportaan mielessä?

Tunteisiin ja muukalaisvihaan tätäkään asiaa ei tarvitse vaalien alla perustaa. Oikeusministeriössäkin on asiaa tarkasteltu asia- ja tilastopohjalta ja muistio alaikäisavioliittojen sääntelytarpeesta on julkaistu kesäkuussa 2018.

Ministeri Häkkäsen ministerivuosina 2017-18 tehdyistä päätöksistä en löytänyt tietoa tuosta paperista tai muualta. Vuonna 2016 on hakemuksia alle 18- vuotiaiden avioitumisesta jätetty 8 kpl ja lupia myönnetty 5, vuonna 2015 hakemuksia oli 14 ja lupia myönnettiin 8. Kovin suurta anomusnippua ei siis liene Häkkäsen pöydälle laskettu seuraavinakaan vuosina, eikä pikkulasten vuoksi ole herran ihan tarvinnut surusta riutua, kun hakijat lienevät olleet enimmäkseen n. 17-vuotiaita, kuten aiemminkin.

Useimmiten poikkeusluvan myöntämisen perusteena on ollut uskonnollinen vakaumus. Alle 17-vuotiaille on tarvittu perusteeksi raskaus. Vuosien 2010 – 2016 aikana 80 prosentissa tapauksista molemmat hakijat ovat olleet Suomen kansalaisia. Alle 16-vuotias on saanut avioliittoluvan vain yhden ainoan kerran (v. 2012), jolloin poikkeuslupa myönnettiin raskauden perusteella 15-vuotiaalle tytölle ja hänen 18-vuotiaalle puolisolleen.

B5439D1E-5535-401B-93C1-E8C41578BB44
Lupia alaikäisten avioliittoon on viime vuosina haettu hyvin vähän

Häkkänen on sanonut, että uudella lailla varmistetaan, että lapsia ei voida painostaa avioliittoon ja että lapsen uskonnolla tai kulttuurilla ei voi oikeuttaa lapsen suojelusta poikkeamista. Tämäkin on tietysti sinällään oikein, mutta ei pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että nimenomaan suomalaisen yhteisön painostuksen vuoksi avioliittolupia on haettu, ja lain voimaantulon jälkeenkin meidänkin kulttuurissamme lasten seurustelua väärien kandidaattien kanssa rajoitetaan ja vielä aikuisiakin lapsia painostetaan luopumaan ”huonosta” avioliitosta ja perintöjä evätään vanhempien tahtoa uhmaavilta. On siis ministerin aivan turha väittää, että ikävät asiat tulisivat meille muualta, jostain mystisestä ”kulttuurista”. On myös vähän noloa, jos ministeri on huomannut nuorena naimisen kamaluuden vasta nyt, kun rasistijoukkiot ovat alkaneet kohkata muslimien lapsiavioliitoista.

Häkkäsen mukaan poikkeusluvista luopuminen on myös kansainvälinen signaali siitä, että Suomi ei hyväksy alaikäisten avioliittoja. Tuo signaali Suomen olisi toki pitänyt tehdä jo aikoja sitten, mutta ei sillä ajatuksella, että älkää muslimit tulko tänne lapsia naimaan, vaan sillä perusteella, että meillä ajatellaan lapsen parasta, 17-vuotiaskin on vielä liian nuori avioliittoon ja älkää Suomen kristityt uskonnolliset yhdyskunnat kuvitelko, että pikkutytöt ovat teille vapaata riistaa.

 

Ulos Suomesta miesten raiskaustaipumus!

Kokoomuslainen sisäministeri on tänään järjestänyt tiedotustilaisuuden, jossa kerrotaan, kuinka seksuaalirikoksia ja maahanmuuttoa aletaan tomerasti käsitellä, jos Kokoomus on vaalien jälkeen hallituksessa. Maahanmuutto ja seksuaalirikokset kun ovat itse asiassa ihan sama asia. Rajat auki ja seksuaalirikollinen puikahtaa sisään.

Kokoomuksen, Keskustan ja muuntopersujen ehdotukset ovat kuitenkin täysin vaillinaisia ja Jussi Halla-ahonkin mielestä vain yritys näin vaalien alla kalastella äänestäjiä hänen kustannuksellaan, onhan hän sentään jo vuosia osannut puhua maahanmuuttajataustaisten taipumuksista selvästi suoremmin sanoin. Suorat sanat ovat nyt valttia, Ylekin on jo alkanut puhua selkein sanoin maahanmuuttajavaarasta: seksuaalista uhkaa aiheuttavat nopeasti säilöön!

 

Oulun raiskaukset
Median ja poliitikkojen luoma uhka näkyy selvästi, kun kirjoittaa Googleen hakusanan: ”Oulun raiskaukset”

Näillä toimilla maahan jäisivät edelleen lähes kaikki maahanmuuttajataustaiset ihmiset, ja sehän se juuri on hallituksen mukaan uhka sisäiselle turvallisuudelle.

Minulla on briljantti ehdotus Kokoomukselle ja muillekin hallituspuolueille: aina, kun suomalainen tekee seksuaalirikoksen, lähetetään Suomesta pois yksi maahanmuuttajataustainen. Heidän mukanaan saadaan suomalaisten arvojen vastainen kulttuuri ulos Suomesta. Vähä vähältä, mies kerrallaan.

Nyt suomalaisten tekemiä seksuaalirikoksia tulee julki noin 1000 vuodessa, mutta raiskaustukikeskukset ovat kertoneet, että raiskausten määrä on jopa kymmenkertainen. Kun peruskansa huomaa, että tällä konstilla saadaan melko nopeasti kaikki muukalaiset ulos, myös raiskauksista poliisille tehdyt ilmoitukset lisääntyvät.

Maahanmuuttovirastokin voidaan pian lakkauttaa, koska maahan saapuneet turvapaikanhakijat voidaan välittömästi keskittää hallituksen jo rakennuttamiin säilöihin odottamaan raiskauspalautusta. Turvapaikkahakemusten käsittely on uudessa järjestelmässä ajanhukkaa. Vastaanottokeskukset onkin jo kaukokatseisesti lähes lakkautettu ja Kokoomushan on jälleen ehdottanut uusien säilytysleirien rakentamista Eurooppaan. Tärkeintä onkin saada palautettavat nopeasti pois Suomen rajojen sisäpuolelta, jottei kulttuuri ehtisi tarttua.

Kun turvapaikanhakijat ovat loppuneet, voidaan alkaa palauttaa muita vääryydellä rajan ylittäneitä seksuaalivaaroja. Ehkä ensimmäiseksi palautetaan IT-hommiin tulleet naimattomat nuoret miehet, sillä heidän raiskaustaipumuksensa on ilmeinen ja se juuri on omiaan aiheuttamaan oikeutettua pelkoa kunnollisissa suomalaisen kulttuurin miehissä ja ministereissä.

 

 

 

 

 

Konservatiivi ei aina ole rasisti

Politiikassa käytetään usein sateenvarjotermejä, joiden alle kerätään tiettyjä ilmiöitä. Monesti ne ovat esim. median käyttäminä varovaisen neutraaleja sanoja, joilla ei haluta liikaa kategorisoida tai osoittaa. Suomessa esim. populisti-sanaa ovat alkaneet innolla käyttää populistit itse, koska kansan korvissa se kuulostaa ihan kivalta sanalta, suositulta, kuin popmusiikki.

Uusvanha politiikan peitesana on nyt konservatiivisuus. Kansanedustaja Laura Huhtasaari yrittää puolustella rasistisia ulostuloja huudellen: ”Katsokaa nyt, konservatiiveilla ei enää ole sananvapautta.” Tällä hän itse asiassa korostaa sitä, että koko konservatiivikenttä jo tasapainottelee hyvän ja pahan välillä ja usein horjahtelee ja ottaa pitkiä askelia pahan puolella. Konservatiivi ei kuitenkaan määritelmällisesti ole rasisti, eikä vanhan säilyttäjä koskaan ole hyvä poliitikko, jos hän ei ymmärrä päästää irti väärästä ja vinosta.

Perinteisiin arvoihin luottaminen ja varovaisuus uuden omaksumisessa eivät sinänsä ole ongelma. Yhteiskunnan kehittämisestä keskusteltaessa on joskus hyväkin, että muistetaan, mikä on toiminut hyvin ja jarrutellaan liiallista uusiutumisvauhtia. Konservatiivisuuden ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että ihminen on seniili ja oppimiskyvyn menettänyt.

Kokoomuslaisten vanhemman polven poliitikkojen hölmöilyjä vähätellään ja peitellään sillä, että he ovat konservatiiveja. Heilläkään ei ole oikeutta pyrkiä rajoittamaan toisten ihmisarvoa sillä perusteella, että meillä ei ennenkään ole ollut niin paljon muhamettilaisia.

Ylen uutislähetyksessä arvioitiin virolaisten uuden suosikkipuolueen edustajien konservatismia, jonka kerrottiin olevan paljon konservatiivisempaa, kuin puolueen ohjelmatkaan. Jos konservatiivisuus tuossakin oli peitesana rasismille, niin se kuvasi hyvin myös kotimaisia konservatiivipuolueita. ”Koti, uskonto, isänmaa” alkavat jo pitää sisällään merkityksiä ”valkoiset, luterilaiset, rajat kiinni”.

Moni puolustelee omien vanhempiensa tökeröitä puheita seksuaalivähemmistöistä sillä, että ne nyt ovat niin konservatiivisia, ei niiden mieltä enää voi muuttaa ja niiden pitää saada pitää mielipiteensä. Ikään kuin kaikki itseä vanhemmat olisivat menettäneet mahdollisuutensa omaksua ja ymmärtää uusia asioita ja tieteellisen tiedon lisääntyessä luopua virheellisistä käsityksistä.

Etenkin silloin on osattava luopua vanhasta, kun on kysymys ennakkoluuloista, jotka ovat ohjanneet suhtautumistamme lähimmäiseen ja antaneet huonoa itsetuntoaan parantelevalle mahdollisuuden löytää toisia, joihin voi huoletta suhtautua alentuvasti. Nykyiset vanhemmat kun elävät vielä niin pitkään, että he ehtivät tuoda julki vastenmielisyytensä homoja kohtaan vielä monta sukupolvea eteenpäin.

Politiikassa ja mediapelissä pitäisi pahuuden rajan ylittyessä oppia puhumaan avoimesti rasistisesta, ihmisvastaisesta, vieraspelkoisesta ja äärioikeistolaisesta politiikasta. Kaikki me olemme huomanneet, millä vauhdilla rasismi leviää Suomessa. On se huomattu maailmallakin. Peittely ja rasistien keräily konservatiivi- ja populistisateenvarjojen alle ei paranna maailmaa, politiikkaa eikä ihmisten rauhanomaista yhteiseloa konservatiivisessa isänmaassamme.

konservatiivi
Konservatiivisen politiikan toteuttajia 1940-luvun Saksassa

Onko normiraiskaaja parempi, kuin mamuraiskaaja?

sira moksi tph pakenee (2)
Maahanmuuttokeskustelussa vähän väliä ja etenkin silloin, kun kuulemme turvapaikanhakijoihin liittyvistä ikävistä uutisista, heidän tekemistään tai heitä kohtaan tehdyistä rikoksista, kansanedustajasedät ja -tädit puolueista riippumatta esittävät ratkaisuksi sen, että tuodaan tänne naisia ja lapsia. Tällä viitataan kiintiöpakolaisiin ja mahdollisuuteen lähettää oikeita suomalaisia leireille valitsemaan sopivan näköisiä lapsia äiteineen Suomeen hoitoon ja poseeraamaan mediassa, jotta suomalaiset hyväntekijät saisivat hyvän mielen.

Tässä toiminnassa on sellainen ongelma, että määrät ovat niin pienet, että se jää lähinnä kuvaamani kaltaiseksi  turvapaikkaturismiksi. Kiintiön kasvattamisesta keskustellaan vuodesta toiseen, joidenkin satojen lisäyskin tehdään ja joidenkin poliitikkojen omatunto tyydyttyy. Pakolaisten hädän helpottamisessa sillä on hyvin vähäinen merkitys. Määrien pitäisi olla kymmenkertaiset ja saman tien, kun tänne on saatu äiti ja lapset, olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta puoliso ja isä pääsisi myös turvaan. Näissä tapauksissahan on – niin ainakin tätä käytäntöä suomalaispoliitikot puolustavat – jo valmiiksi selvitetty oikeus pakolaisstatukseen ja harva perhe lienee omaa puolisoa ja isää paossa.

Tuollainen tapa pelastaa ihmisiä on kuitenkin hidas ja kallis. Paljon järkevämpää olisi ollut alkaa urakalla pelastaa niitä hädänalaisia, joita tuli tänne 30.000 vuonna 2015. Sen sijaan, että olisimme alkaneet heitä nopeasti kotouttaa, järjestää asuntoa ja elantoa ja sitten auttaa heitä kutsumaan tänne äidit ja isät, puolisot ja lapset, aloimmekin säilyttää heitä neljän kerrossängyn bunkkereissa, toimettomina ja toivoa vailla. Valtiovalta julisti heti kättelyssä tavoitteen: 65 % ulos niin nopeasti kuin mahdollista.

Poliitikot kiihottivat väkeä pakolaisia vastaan kaikin mahdollisin keinoin: presidentti totesi, että ne tulevat pahat mielessä ja pääministeri väitti vielä kolme vuotta myöhemmin, että suurin osa tuli vilpillisin mielin, taloudellisessa tarkoituksessa. Turvapaikanhakijoita, perheitäkin pienten lasten kanssa, alettiin rahdata säilöönottokeskuksiin, joskus jopa kuukausiksi odottamaan pakkopalautusta. Usein turhaan, sillä monia on mahdoton palauttaa.

Sydän syrjällään koko yhteisö odottaa, vuodesta toiseen, milloin ovi yöllä kolahtaa ja poliisi astuu susikoirien kanssa sisään. Kotoutuneita, täällä elämään asettuneita ihmisiä haetaan vuosien oleskelunkin jälkeen töistä ja lapsia koulun penkiltä. Jotkut rahdataan yksityiskoneilla Irakiin ja kohta samalla koneella takaisin, kun pakolla palautettavia ei suostuta vastaanottamaan. Osa pelotellusta ja kiihotetusta kantaväestöstä suhtautuu vihan sekaisin tuntein moisiin rikollisiin. Suomalaisten rasistien määrä mitataan Euroopan suurimmaksi.

Tätä se Suomen ”maahanmuuttopolitiikka” on, parhaimmillaankin sosiaalipornoa, normimallissaan kyykyttämistä, pelottelua ja pelkäämistä. Maastapoisto on tämän päivän virkavallan keskeinen tehtävä, vaikka väki vähenee. Nyt, kun lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien keskuudesta nostettiin esiin ”ulkomaalaistaustaisia”, ollaan tuollaiseen normikyykyttämiseen kilvan etsimässä lisäkeinoja. Jopa kansalaisuus halutaan anastaa niiltä ”ulkomaalaistaustaisilta”, jotka ovat syyllistyneet samaan rikokseen, johon vuosittain syyllistyvät tuhannet ”oikeat suomalaiset”. Normiraiskaus on siis parempi, kuin mamuraiskaus. Pakolaisena maahan tullut ei oikein tunnu kelpaavan suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi.

#suomionrasistinen

sira moksi tph pakenee (2)

Toiminta ilman rasismia ja rasismia vastaan ei ole demonisointia

BEF8EDA0-969A-4A8B-9070-34D0A3FC04C8
Olen katsellut vähän kummissani oppositiopuolueiden reaktioita yksinkertaiseen kysymykseen: ”Oletteko valmiita yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa.”

Ei ole perussuomalaisten demonisointia, jos sanotaan, että puolueen ohjelma sekä esiintyminen eduskunnassa ja mediassa ovat olleet selkeän rasistisia, muukalaispelkoisia, syrjiviä ja kansanryhmää vastaan kiihottavia. On osattava sanoa selvästi, haluaako vai eikö oma puolue tehdä yhteistyötä tällaisen puolueen kanssa.

On myös uskallettava sanoa se tosiasia, että Jussi Halla-aho ei edelleenkään, toimittuaan yli seitsemän vuotta kansanedustajana, euroedustajana ja nyt viimeiset kuukaudet puoluejohtajana, ole tuonut politiikkaan juuri muuta kuin omien äänestäjiensä kiihottamista kansanryhmää vastaan ja pelonsekaisia puheita raiskausrikoksia hyväksi käyttäen. Lisäksi hän on toiminut hyödyllisenä idioottina Soinille, Kokoomuksen kiihkokansallismieliselle ja rasistiselle sektiolle ja Keskustan junttirasisteille.

Muistutan vielä, kuinka Jussi Halla-aho hillitsi kiihkeimpiä saunan taakse viejiä aloittaessaan kansanedustajana v. 2011:

”Kansalaisvaikuttamisessa, kuten verkkokirjoittelussa, vallitsevat omat, usein hieman karnevalistiset lainalaisuutensa. Siinä pyritään ”viihdyttämään” yleisöä ja herättämään huomiota. Poliittisessa päätöksenteossa, etenkin korkeimmalla tasolla eli hallituksessa ja eduskunnassa, tämä ei välttämättä ole tehokkain tapa. Vaikuttaminen edellyttää suhteiden ylläpitoa etenkin virkakuntaan ja muihin poliitikkoihin, ja päätöksenteko tapahtuu suurelta osin kulisseissa, kahvipöydissä ja kuluaareissa. Poliittinen päätöksenteko ei ole viihteellistä eikä läpinäkyvää, ja tässä suhteessa lusikka on otettava kauniiseen käteen. Politiikassa asioita edistetään hivuttamalla, ei räjäyttämällä.”

Tämähän on onnistunut mainiosti. Halla-aho on syrjäyttänyt samanmielisen, homojen suhteen reippaasti, mutta mustien suhteen liian hillitysti esiintyneen puoluejohtajan ja puolueen perustajan, luonut hyvät suhteet Kokoomuksen ja Keskustan johtoon ja jatkaa hivuttamista.

Vaalien taas lähestyessä oppositiopuolueiden edustajatkin näyttävät jälleen lähtevän piirileikkiin. Ymmärrän, että politiikka vaatii malttia ja yhteistyökykyä. Kiehnääminen rasismin kanssa ei kuitenkaan ole sitä. Puoluejohtajat, kansanedustajat ja muut poliittiset toimijat, jotka eivät yksiselitteisesti osaa sanoa, että eivät halua tehdä yhteistyötä rasistisen, natsismin kanssa flirttailevan puolueen kanssa, jatkavat Soinin aloittamaa rasismin saattelua suomalaiseen hallintoon ja pitävät yllä Suomen asemaa EU:n rasistisimpana maana.

Äänten nälkä on kova. Meille on jo ehtinyt syntyä tapa hyväksyä hiljaa vaalikampanjoinnin aikainen kaksilla rattailla ratsastaminen. Jokaiseen puolueeseen ilmestyy perussuomalaisten äänestäjien kalastaja. Ja heitäkö ei enää ole mahdollista muuten houkutella ja viihdyttää, kuin rasistisilla puheilla? Pelkästään tämän pitäisi olla selvä hälytysmerkki jokaiselle kunnialliselle, yhtäläistä ihmisarvoa kunnioittavalle puolueelle ja poliitikolle.

Meidän äänestäjien tehtävä on, hivuttamalla tai räjäyttämällä, aloittaa Suomen maineen palautus äänestämällä eduskuntaan taitavia ja rehtejä kansalaisia.

A10F7080-9F51-4954-A6AD-C975F1DD270F

Haluan kuulla positiivisia asioita turvapaikanhakijoista!

Suomessa on jo pitkään ollut esillä turvapaikanhakijoiden arveluttava kohtelu. Pakkopalautuksia tehdään maihin, joihin kansainväliset pakolaisjärjestöt eivät suosittele ketään palauttamaan. Turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyssä on paljastunut suuri määrä epäselvyyksiä, heikkoa käännöstyötä, loukkaavaa ja välinpitämätöntä kohtelua haastattelijoiden ja oikeusavustajien taholta, lastenkin vangitsemista odottamaan palautusta epäinhimillisiin oloihin. Osa virheistä ja huonosta kohtelusta on johtunut poliittisesta tahdosta: on haluttu saada vieras väki ulos maasta niin pian kuin mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Pakolaisten tyly kohtelu on joidenkin poliitikoiden mukaan hyvä tapa viestittää, että meille ei kannata tulla. Minun mielestäni sellaista viestiä ei kannata lähettää. Haluan, että minun kotimaastani leviää kaikkialle maailmaan sellainen viesti, kuin aikaisemminkin: suomalaiset ovat rehellisiä, ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Tuollaisilla vetovoimatekijöillä kun ei houkutella pakolaisia, vaan lahjakkaita nuoria työntekijöitä ja varakkaita investoijia. Pakolaiset taas lähtevät liikkeelle pakosta, ei houkutellen.

Myös oman maan asukkaille olisi tärkeää saada neutraalia ja positiivista tietoa pakolaisista. Nyt meillä on tilanne se, että poliisi tiedottaa, kuinka monesta vaarallisesta olennosta ollaan nyt päästy eroon ja sisäministeri muistuttaa, kuinka monesta turvallisuusuhasta vielä pitäisi päästä.

14460333-BFAB-4DBF-BB66-7A9DBCCAA6B1

Se, mitä tarvitsemme rasismin sijaan on tiedottamista siitä, kuinka moni turvapaikkaa hakenut on saanut turvapaikan tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, kuinka moni on päässyt töihin tai koulutukseen ja saanut sen vuoksi oleskeluluvan, kuinka monta turvapaikkaa hakenutta lasta on koulussa tai päiväkodissa, kuinka monta avioliittoa on solmittu ja kuinka monta uutta suomalaista on syntynyt.

Ehdotankin, että sisäministeriö keskittyy vastedes antamaan reaaliaikaista, positiivista tietoa
turvapaikanhakijoista. Näin poliisin jatkuvat ilmoitukset onnistuneista yksityislennoista Kabuliin eivät lävähtäisi verkkokalvoillemme niin kylminä ja ikävinä, ainoina tiedonmurusina meille ja maailmalle, kuinka me pakolaisia kohtelemme ja kuinka he ovat onnistuneet aloittamaan integroitumisen yhteiskuntaamme.

Ajatelkaapa, mikä ihana, positiivinen ruiske se olisi väestöllemme ja rauhanomaiselle rinnakkainelolle, jos sisäministerimme tiedottaisi Twitterissä vaikkapa tähän tyyliin:

376B88A2-1DD8-4EEC-B0C1-C742FA3DB430
Kuva Yle/Sedat Suna/EPA