Pakolaisista tulee Suomessa rikollisia ilman tehtyä rikosta

Kun pakolainen on Suomessa vastaanottokeskuksessa, hän on vielä tavallinen pakolainen muiden pakolaisten joukossa. Häntä pidetään pelossa ja epävarmuudessa, monesti vuosia, mutta hän saa sen verran ruokaa ja avustusta, että pysyy fyysisesti kohtuukunnossa.

Kun pakolainen on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseen, eikä häntä voida jostain syystä poistaa maasta, hänestä tulee laiton. Hänet potkaistaan kadulle kyselemättä, onko hänelle vokissa muiden hädänalaisten joukossa syntynyt turvaverkko, joka auttaisi häntä eteenpäin.              perustuslaki

Jos pakolainen järjestää kohtelustaan mielenilmauksen, hänestä tulee anarkisti ja yhteiskunnan vihollinen. Samoin käy suomalaisille vapaaehtoisille, joilla vielä on rakkautta ja myötätuntoa. He  koittavat auttaa kunnon ihmisiä, joilla ei näytä olevan tulevaisuutta tai edes elämää. Ministerit ehdottavat lakia, jonka nojalla auttaminen kielletään. 

Nelli Kenttä.jpg

Inhimillisyytensä säilyttäneiden ihmisten avulla pakolainen kuitenkin saa joskus jonkinlaisen otteen elämään: saa ystäviä, pääsee töihin, suomen kielen taito lisääntyy. He ovat ahkeria ja tekevät kaikkensa, siksi he edistyvät nopeasti. Heillä on vielä hiukan toivoa ihan tavallisesta elämästä.

Kun pakolainen sitten päätetään pakkopalauttaa, vokista tai yksityismajoituksesta, töistä tai koulusta, hänestä tulee vaarallinen rikollinen. Kolmea tavallista nuorta miestä palauttamaan tarvitaan yksityislentokone ja viisitoista poliisia. Viimeksi tällä viikolla tehtiin yksi sellainen lento. Kabuliin, Afganistaniin, jonne ei nyt pitäisi palauttaa ketään, ei etenkään hazara-vähemmistön jäseniä,  joita Taleban vainoaa systemaattisesti. 

Ulkomaalaislaki

Saatuaan tällaisen urhoollisen sankarimatkan suoritettua Suomen poliisi laittaa aina voitonmerkin Twitteriin. ”Tolkun ihmiset” ja rasistit käyvät kiittämässä. Pahoja tekoja on aina eräs osa kansasta puolustelemassa lailla, järjestyksellä ja turvallisuudella. Niin taas tässäkin maassa, vaikka kovin kauhistelemme rautasaappaiden kopinaa muissa maissa.

14460333-BFAB-4DBF-BB66-7A9DBCCAA6B1

Nelli Kenttä.jpg

Mainokset

Hurmaavat ”leskimiehet” pyrkivät Facebookissa naisten kavereiksi

Kaikki saavat Facebookissa silloin tällöin outoja kaveripyyntöjä. Miehiä koittavat pyydystää vähäpukeiset, hemaisevat tyttöset – tai sellaisten kuvia hyödyntävät kanaljat. Meihin naisiin yrittävät usein vedota uniformuasuiset tai työpaikakseen USA:n armeijan ilmoittavat harmaaohimoiset herrasmiehet. Yleensä siviilisäädyksi ilmoitetaan leskeys ja profiilin uskottavuutta koitetaan lisätä söpöillä lapsi- ja koirakuvilla, komeilla taloilla ja paratiisimaisemilla. Ajattelevatko ne tosiaan meidän uskovan, että kaikilta upporikkailta  jenkkisotilailta on vaimo kuollut, mutta he itse ovat säilyneet sotatantereilla hengissä?

Koskaan näillä herroilla ei ole ollut kanssani yhteisiä kavereita tai edes muita suomalaisia, usein ei kavereita ollenkaan ja profiili on eilen perustettu. Ja kas, sieltä jostain eetteristä lennähdetään pyytämään juuri minua ihka ensimmäiseksi kaveriksi, olen minä melkoinen leskimagneetti. Minä ja monet muut naiset. Julkkikset saattavat saada monta tällaista kaveripyyntöä päivässä, meikäläisen kaltainen tavis pääsee valitsemaan muutamasta kuvasta kuukaudessa.

Ei voi kuin ihmetellä, mitä kaikkia noiden pyyntöjen taakse auervaaramaisten petosyritysten lisäksi kätkeytyy. Erästä FB-tuttavaa lähestyi vastikään leskiupseeri, jonka profiilikuvassa komeili Petteri Orpo.

Aloin vähän aikaa sitten ennen kaveripyynnön poistoa  tallentaa noiden tyrkkyjen kuvia. Ajattelin, että galleriasta saattaisi muodostua kiinnostava kokonaisuus ja muutkin saattaisivat löytää näistä tuttuja kasvoja. En näytä nimiä, koska joku ihan oikea ihminen saattaisi tulla väärin yhdistetyksi FB-huijareihin. Näiden minulle lähetettyjen  nimi- ja kuvayhdistelmien osalta olen kuitenkin selvittänyt sen, että oikeasta profiilista ei ole kysymys. Suuri osa on jo kadonnut Facebookista, moni varmasti ilmiantojen johdosta.

Tässä siis tyyppejä, joiden arvellaan vetoavan vanhempaan suomalaisrouvaan. Retkahtaisitko?

Tiesitkö, että äänestäjät voivat vaikuttaa kirkolliskokouksen päätöksiin?

En ole koskaan äänestänyt seurakuntavaaleissa. Olen aina ajatellut – ehkä vähän tyhmästi – että äänestäkööt ne, joita seurakunnan asiat ja hallinto kiinnostavat. Olen kuitenkin luterilaisen kirkon jäsen ja arvostan kirkkoa yhteiskuntamme yhtenä instituutiona, hengellisen voiman antajana heille, jotka sitä uskonnon kautta saavat, hyvää tekevänä toimijana ihmisten arjessa, vanhus- ja nuorisotyössä, lasten päiväkerhotoiminnassa, päihdetyössä. 

Aivan erityisesti olen arvostanut kirkon näkyvää ja rohkeaa toimintaa turvapaikanhakijoiden auttamisessa ja seurakuntalaisten rohkaisemisessa kohtaamaan hätää kärsivät ihmisinä, samaan aikaan kun maallinen hallinto on noudattanut sydäntäsärkevän kylmää ja kansainvälisistä sitoumuksistamme viisveisaavaa politiikkaa. 

Tällä kertaa aion äänestää seurakuntavaaleissa ja kehotan kaikkia kaltaisiani äänestämään. Nyt on nimittäin mahdollisuus vaikuttaa siihen, että kirkko etenee nopeammin hyvään suuntaan myös seksuaalivähemmistöjen kohtelussa. 

Jotta samaa sukupuolta olevat henkilöt voidaan vihkiä kirkolliseen avioliittoon, kirkolliskokouksen on tehtävä esitys kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttamisesta. 

Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Sillä on oikeus tehdä esityksiä kirkkolain muuttamiseksi. Eduskunta voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä esityksen. Se ei voi muuttaa sen sisältöä.

Meillä kaikilla kirkon jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiset henkilöt ovat valitsemassa kirkolliskokousedustajia vuosille 2021 – 2024.

Kirkolliskokoukseen valitaan vaaleilla 64 maallikkoedustajaa. Äänioikeutettuja ovat kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen jäsenet – juuri ne luottamushenkilöt, jotka nyt seurakuntavaaleissa valitaan. Maallikkoedustajien lisäksi papisto valitsee kirkolliskokoukseen 32 pappia. Kokousedustajina ovat myös kaikki 9 piispaa, 1 saamelaiskäräjien edustaja ja 1 valtioneuvoston edustaja. 

Seurakuntavaalit järjestetään 18.11. Äänestää voi oman seurakunnan kirkossa tai muussa vaalihuoneessa. Ennakkoäänestys on 6. – 10.11. Ennakkoon voit käydä äänestämässä missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa ympäri maan, mukaan tarvitaan vain henkilöllisyystodistus. 

Vaalikoneesta näet helposti, kuka oman seurakuntasi ehdokkaista on tasa-arvon kannalla. Ei ole yhdentekevää, millaiset maallikot seurakunnissa puuhaavat. Me voimme kaikki vaikuttaa siihen, onko tulevan kirkolliskokouksen maallikkojäsenten enemmistö aikaansa seuraavaa, lähimmäisiään tasa-arvoisina pitävää väkeä.

Mene ja äänestä!

AF3AA7B8-5768-409A-A579-53554EC3EB95
Kuva: Kirkko ja kaupunki- lehti

Virkamiesten turvapaikanhakijavastainen politikointi on sietämätöntä

Viranomaisen ja virkamiehen on oltava tekemissään päätöksissä puolueeton. Poliittinen jakautuminen hallitukseen ja oppositioon vaikuttaa toki painotuksiin hallinnossa, mutta hallintokoneisto palvelee aina koko maata ja koko kansaa. Näin todetaan virkamiesetiikasta Minilexissä: 

”Virkamiesten tehtävä on käyttää julkista valtaa ja palvella kansalaisia. Koska julkinen toiminta on pohjimmiltaan toimimista kansalaisten valtuutuksella, kansalaisten varoilla ja kansalaisten eduksi, on aiheellista edellyttää virkamiehiltä voimakkaampaa sitoutumista tiettyihin arvoihin kuin mitä tavalliselta ammatinharjoittajalta tai työntekijältä edellytetään.”

”Virkamiesetiikkaan kuuluvia arvoja ovat esimerkiksi avoimuus, puolueettomuus ja riippumattomuus.”

Nämä seikat virkamiesetiikasta esitettyäni asetan nähtäväksenne sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston virkamiesten julkisia ulostuloja Twitterissä kuluneena vuonna. Tuovatko nämä mielestänne julki puolueettomuutta viranomaisten ajattelutavassa ja päätöksissä? Onko todellakin niin, että lasten olisi juuri nyt parempi käydä koulua Kabulissa? Onko tanskalainen äärioikeistolainen maahanmuuttopolitiikka oikea suomalaisen politiikan malli? Saako valtion virkamies viesti viestin perään yrittää todistaa, että turvapaikanhakija ylittää rajan rikollisesti? Onko eettistä nautiskella julkisesti nimenomaan kielteisillä päätöksillä? Kuulostaako tasapuoliselta se, että yksittäinen viranomainen nostaa kymmenien tuhansien hakijoiden joukosta julkisuuteen juuri ne pari rötöstelijää?

270A3858-8D92-41BE-9819-3E13CCB793E1

850D2AC2-56C2-438D-BC2E-0C3A8F383591

736C9207-87A9-4AA8-AE97-F872C83FF067

EF23E360-6706-4F14-85AA-1AF93AEEC42D

9EDDAEED-C088-41F2-801C-50B613E5A22D

Aiemminkin on kiinnitetty huomiota siihen, että virkamiehiä käytetään poliittiseen ohjaukseen ikään kuin puolueettomina asiantuntijoina. Esimerkiksi Heikki Patomäki pohdiskeli blogissaan maaliskuussa 2015, kuinka virkamiehet pääsevät esittämään julkisuudessa poliittisia mielipiteitään ikään kuin heidän tietonsa olisi ihan neutraalia virkamiestietoa.

Tuolloin kysymyksessä oli talousvaikuttaminen ja poliittisen vallan kahmiminen. On kuitenkin mielestäni paljon raskauttavampaa, jos virkamiehiä käytetään tehtävässään tai jos heidän sallitaan käyttää omaa asemaansa rasistisen, ihmisvastaisen tai uusfasistisen agendan edistämiseen. Eli suoraan sanoen: käyttämään kansan maksamaa työaikaa siihen, että kaivetaan maata huolella rakennetun kansanvaltaisen järjestelmän alta. 

Kun on vielä kysymyksessä sellainen vaativa ja herkkä asia kuin pakolaisen kohtalon ratkaiseminen, lähes aina elämän ja kuoleman kysymykset, olisi tarkasti pidettävä huolta siitä, että ministeriössä ja virastossa on tolkullista väkeä, joka pystyy objektiiviseen ajatteluun ja työskentelyyn ja joka ei ole altista ääriryhmien harjoittamalle kiihotukselle. 

On tavallaan ymmärrettävää, että virkamiehetkin laulavat sen lauluja jonka leipää syövät. Eli ovat hallitusvallassa olevien alaisia. Rasistisen agendan kohdalla se ei kuitenkaan saa olla näin. Rasismi ei ole politiikkaa eikä rasismi kuulu demokraattisen valtion hallintoon ja käytäntöihin. Virkamiesten harjoittamaa julkista muukalaisvastaista agitointia ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. 

Voisikin siksi olettaa, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa vuonna 2018 pääministeri, sisäministeri, oikeusministeri, ulkomisteri ja kumpp. pitävät huolta siitä, että ministeriöiden ja valtion virastoiden ja laitosten arvot edes perustavaa laatua olevissa asioissa – elämää, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa koskevissa – ovat kohdallaan.  

 

Twitter-julkaisut:

Kalle Kekomäki, neuvotteleva virkamies, sisäministeriön kansainvälisten asioiden yksikkö, kansainvälisten ja EU-asioiden yhteensovittaminen.

Juha Similä, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja. 

 

 

 

 

Politiikan uudistajilla on vallanhalu, mutta ei tähtiaineksia

Jotenkin tuntuu siltä, että kovin valoisat eivät ole näkymät poliittisella puolueella, tai sen yritelmällä, joka ilmoittaa olemassaolonsa tarkoitukseksi sen, että ihmiset ovat kyllästyneet politiikkaan. Lääkkeeksi he väittävät itsellään nyt olevan jotain sellaista, joka ei ole politiikkaa ja jota kukaan muu ei ole keksinyt.

Ei kansa ole kyllästynyt politiikkaan, mutta nämä tyypit ilmeisesti ovat.

Se, että uudistusliikkeillä ei oikein ole sanottavaa eikä edes minkäänlaista ohjelmantynkää, on lähinnä surkuhupaisaa. Vallassa olisi kiva olla, ministerin pallit heille oikeasti kuuluisivat, mutta kun ei ole oikein mitään, mitä antaisi vastineeksi.

Ehkä hupaisinta tässä jutussa on se, että ensimmäisinä nykypolitiikan tyrmääjinä markkinoille tulivat äärioikeistolaiset hörhöt, joiden teelmä on Reformiksi kutsuttu omituinen kampanja ja jonka kannattajista suurin osa on itse asiassa entisiä perussuomalaisia ja varmasti nykyisiäkin perussuomalaisten äänestäjiä. Jatkuvasta riitelystä huolimatta räyhäremmeissä ei ole saatu mitään puolueeseen viittaavaa aikaiseksi. Taustalla on jo vuosia eri kokoonpanoissa jaariteltu vallan palauttamisesta kansalle, kansanäänestyksistä, maahanmuuton estämisestä ja homojen palauttamisesta kaappiin.

Kaksi muuta poliittisen elämän uudistajaa ovat persuja, jotka eivät sinisinäkään muuksi muuttuneet, ei edes ministeriys kadonnut, sekä sekalainen kokoelma tähtiä, jotka eivät ole päässeet vanhassa puolueessaan loistamaan. Vähän kuin Väyrynen, joka ei enää pääse johtotähdeksi edes itse perustamissaan puolueissa. Nämä kaksi liikettä toistelevat nyt paremman puutteessa rasistien ja itsenäisyyden palauttajien mantraa, Liike nyt jopa sanasta sanaan. Hjallis Harkimo panee kai oikein toimeksi ja järjestää kansanäänestyksiä netissä. Ensin pitäisi vain keksiä, mistä äänestetään ja kuka noudattaa äänestystulosta.

Tähdet 3 (2)

Tähdet 1 (2)

Tähdet 2 (2)

Ei kansa halua itse hommia hoidella. Vaikka herravihaan kiihottaminen aina hetken saattaa kolahtaa äreimpään kansanosaan, kunnon kansa haluaa lopulta kuitenkin äänestää johtoon sellaiset poliitikot, joita se voi ihailla ja jotka edes väittävät olevansa kiinnostuneita yhteisten asioiden hoitamisesta. Ja vanhuksista, lapsista, perheistä, sairaista, vähemmistöistä ja valtateistä.

Väyrynenkään ei näköjään pääse eroon liikkeistään. Kun uusimmasta liikkeestä ei ole muuta kerrottavaa kuin se, että nimessä on pantu kahdella tähdellä paremmaksi kuin italialaisessa populistiliikkeessä, voi saada hurrauksia kilpailuhenkisiltä junteilta, mutta maan politiikkaan se ei tuo edes virkistävää uutta tuulahdusta. Kaikkihan sen jo tietävät, että Väyrysen touhuilut eivät muuksi muutu. Tuskin edellä mainitut kolme toivon tähteäkään kauan tuikkivat.

Ylen poliittinen kehitys

Kirjoitin kansallisen televisioyhtiömme harjoittamasta mielipiteenmuokkauksesta ensimmäisen kerran lokakuussa 2016. Nyt olen entistä huolestuneempi Ylen toimittajien tasapuolisuudesta ja yhtäläisen ihmisarvon kunnioittamisesta.

Yle on saanut aktiivisilta kansalaisilta paljon huomautuksia rasististen ja syrjivien termien toistuvasta käytöstä. Oikaisuja on pyydetty, ja saatukin, mutta sama meno tuntuu jatkuvan.

Vielä vuonna 2015 Välimereen hukkuneet tai pelastetut ihmiset olivat Ylen mielestä pakolaisia. Satunnaisesti vielä alkuvuonna 2016 saatiin pelastettua turvapaikanhakijoita. Loppuvuodesta he olivat vaihtuneet siirtolaisiin.

Tänä vuonna termi ”laittomat maahanmuuttajat” on yleistynyt pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevassa uutisoinnissa. Kun toimittajat vain sokeasti toistavat sanoja, joita poliitikot meillä ja maailmalla viljelevät, ei ole mikään ihme, että termit vaihtuvat, puheet kovenevat ja mielipideilmasto kylmenee. Suurinta meteliä pitävät rasistiset, äärioikeistolaiset toimijat ja mediassa tuntuu pääsevän esille se, joka huutaa suurimmalla äänellä. Hallituksen äänitorvena toimiminen näyttää myös olevan vallitseva käytäntö.

Toimittajilla on vastuunsa demokratian säilymisestä ja yhtäläisen ihmisarvon kunnioittamisesta. Kun kaikki puheet ihmisten lajittelusta kuitataan sellaisinaan ilman pienintäkään kommenttia, analyysia tai historiaan sitomista ja kun kuin käskystä otsikoidaan ihmisten leirittäminen termillä ”turvapaikanhakijoiden käsittelykeskus”, ollaan jo siirrytty puhtaaseen natsitermistöön.

Yle helmikuussa 2015

Yle ja siirtolaiset 1

Yle tammikuussa 2016

Yle siirtolaiset 3

Yle lokakuussa 2016Yle ja siirtolaiset 2

Yle kesäkuussa 2018. Välimerestä poimitaan hukkuvia, luultavimmin turvapaikanhakijoita. Ylelle he eivät nyt ole edes siirtolaisia, vaan laittomia siirtolaisia. Ei siis ihan enää ihmisiä. Yle laittomat siirtolaiset

 

Huikea määrä aikaa ja rahaa tuhlattu turhapaikkaprosessissa

Turvapaikkaprosessissa ja sitä sivuavassa politiikassa käytetään aivan liian paljon aikaa ja rahaa vääriin asioihin. Siitä ihan tekemällä tehdään turhapaikkaprosessi.

Määritellään lasten ja nuorten ikää lääketieteellisin tutkimuksin, kun voitaisiin sekin aika käyttää heidän terveytensä edistämiseen ja kotouttamiseen.

Pidetään inkvisition tutkintaelinten kaltaisia istuntoja ihmisten uskovaisuuden syynäämiseksi, vaikka valtio voisi jättää uskovien paimentamisen seurakunnille.

Mennään kommandoasuissa susikoirien kanssa pidättämään lapsiperheitä, vaikka heidät voisi määrätä saapumaan vaadittuihin paikkoihin julkisilla kulkuvälineillä.

Vangitaan turvapaikanhakijoita siinä toivossa, että saataisiin heidät pakkopalautettua. Teetetään vapaaehtoisilla avustajilla valtavasti ympärivuorokautista työtä vainottujen ihmisten pelastamiseksi.

Lennätetään ihmisiä sotatantereille yksityiskoneilla ja suuressa viranomaissaattueessa. Jos palautusmaassa olisi kaikki kunnossa, voitaisiin ihmiset lähettää sinne ihan omin neuvoinensa reittilennoilla.

Käydään Irakissa kokeilemassa, josko Irakin viranomaiset ottaisivat palautettavat vastaan ilman matkustusasiakirjoja. Olisi voinut soittaa ja kysyä.

Suunnitellaan kampanjoita syntyvyyden lisäämiseksi ja samaan aikaan laaditaan hallituksen lisäohjelmia siitä, kuinka saataisiin nopeammin käännytettyä täällä syntyneitä takaisin kaaoksen keskelle.

Laaditaan rasisminvastaisia valtionohjelmia nuorten ja lasten suvaitsevaisuuden lisäämiseksi ja toisella kädellä annetaan lisää tukea rasistisille poliittisille nuorisojärjestöille ja kansanedustajat julistavat malliksi muukalaisvihaa eduskunnan puhujapöntöstä.

Julkaistaan uusi ohjelma työperäisen maahanmuuton lisäämiseksi, mutta pidetään ulkomaisen työvoiman tarveharkinta ennallaan ja tehdään ohjelma maahan saapuneiden koulutettujen nuorten nopeutetusta pakkopalautuksesta.

Koko hommassa on vikana se, että Suomen valtion päämääränä näyttäisi olevan ihmisten maahan saapumisen estäminen ja maahan saapuneiden mahdollisimman nopea poistaminen – ja toisaalta sitten taas toisen näköisten ihmisten maahan houkutteleminen. Ei se niin voi mennä, ei kukaan halua tulla sellaiseen maahan. Ihminen ei ole koskaan työperäinen, ihminen on rakkaus-, perhe- ja elämäperäinen ja työtä tekee kukin sillä energialla, minkä nuo muut perät tuottavat.

Aloitetaan siis pikimmiten hyväksyntäperäinen, positiivinen maahanmuuttopolitiikka, otetaan ihmiset ihmisinä ja annetaan heidän kotiutua ja alkaa pitää huolta itsestään ja perheestään. Jokainen ihminen haluaa pärjätä ja tehdä työtä sen eteen, kunhan hänen asiansa ovat muuten kunnossa ja turvallisuus taattu.

UNHCR
Pakoon lähdetään äärimmäisessä hädässä. Pakoon päässeitä tulee auttaa pysymään turvassa ja pitämään huolta perheestään.