Perussuomalaiset ja kokoomuksen laitaväki ovat nyt yhdeksän vuotta käytännössä esteittä edistäneet muukalaisvihaa, koulukiusaamista ja ulkomaisten työntekijöiden riistoa. Kun suosio välillä hiipuu, paukut kovenevat ja lähes jokainen persu-ulostulo on ilkeän vihamielinen, fasistinen tai natsistinen. Olisiko aika tehdä jotain?

Ei riitä se, että paljastetaan ja tyrmistellään persujen kamalia puheita. Niillä on oltava käytännön merkitys siihen, kuinka heihin suhtaudutaan eduskunnassa, kansanedustajien ja äänestäjien keskuudessa ja mediassa.

Jokaisen poliittisessa keskustelussa mukana olevan olisi aina nähtävä se vaiva, että tuo selkeästi, julkisesti ja päin naamaa esille vihapolitiikan synkeyden ja vahingollisuuden. Jokaiselle sellaisen politiikan harjoittajalle on osoitettava, että hänen toimintansa on häpeällistä. Jokainen lainvastainen puhe on tuomittava oikeudessa ja eettisesti ja moraalisesti kelvoton toimija on saatettava häpeään. Liiallisesta kohteliaisuudesta on luovuttava. Pelko pois! Rasisti saadaan kyllä oikeusvaltiossa tuomiolle hänen ihmisoikeuksiaan kunnioittaen, hänen halveksittavien tekojensa uhri harvoin saa oikeutta.

Tolkun ihmisen velvollisuus on olla äänestämättä rasistipuolueita, rasistisia ehdokkaita tai poliitikkoja, jotka ovat ilmaisseet halunsa toimia yhteistyössä rasistisen puolueen kanssa, jos sillä keinoin päästään hallitukseen.

Kaikki nämä yhdeksän vuotta, jotka olen ollut mukana kommentoimassa poliittista siirtymää äärioikealle, olen saanut kuulla kymmeniä kertoja asian vähättelyä ja väitteitä, että ei ole mitään syytä verrata tätä aikaa natsi-Saksaan. Ja kuitenkin polku poliittisen elämän kovenemiseen, vihaan ja siitä johtuvaan pahoinvointiin ja lopulta jopa kansanmurhiin on aina sama: aletaan rummuttaa ylenkatsontaa ja vihaa yhtä kansanryhmää kohtaan ja tehdä julkeata propagandaa heitä ja heidän puolustajiaan vastaan.

Toistolla on voimaa. Kun ollaan tarpeeksi pitkälle edetty, ei ole enää kysymys siitä, että rasistien äänestäjien joukossa oltaisiin huolissaan omasta tai läheisten pärjäämisestä ja kateellisia siitä, että sotaa ja vainoa paennut saa asunnon ja avustuksia. Valta kiihottaa, politiikassa edenneistä sukulaisista tai tuttavista ollaan ylpeitä ja silmät ja korvat suljetaan kauheuksilta, joita he tekevät. Viha myös kiihottaa ja yhdistää, on voimaannuttavaa vihata porukalla sota-alueelta perheensä kanssa paennutta tummempi-ihoista lasta.

Propagandan ei edes tarvitse johtaa fyysiseen väkivaltaan ollakseen vahingollista. On riittävän pahaa se, että maahan muuttaneiden elämää kenties useassa sukupolvessa vaikeutetaan, heitä ja heidän lapsiaan pidetään kakkosluokan kansalaisina, kiusataan, orjuutetaan ja nöyryytetään. Maassa, joka pitää itseään sivistysmaana ja esimerkkinä muille.

Politiikan pitäisi luoda yhteistä hyvää ja yhdistää ihmisiä, ei jakaa heitä vihattaviin ja hyväksyttäviin. Kenenkään ei tule hyväksyä politiikkaa tai poliitikkoa, joka tähtää yhtäläisen, luovuttamattoman ihmisarvon riistoon ja omaan poliittiseen nousuun vihaa nostattamalla.

Keskustelu, vitsailu ja herjaaminen tunnustavan rasistin somesivulla johtaa vain naakkaparven kerääntymiseen ja sulkien lisääntymiseen moukan hatussa. Media, huomion toivossa tai omaa agendaa edistäen, asettuu yllättävän usein äärioikeiston puolelle tai ainakin kylmästi, joskus ehkä tiedostamattaan, välittää kansalle heidän sanomansa.

Ajatus, että jokaisessa on jotain hyvää ja kaikkien pitää saada sanoa sanottavansa ei toimi silloin, kun aikuinen, täysvaltainen ihminen valitaan kansanedustajaksi edistämään ihmisvastaista politiikkaa, rajojen sulkemista väärän värisiltä ja maassa olevien vierasmaalaisten elämän tekemistä mahdollisimman ikäväksi.