Pakolainen on päästettävä pannasta

Ukrainalaisia pakolaisia, Beregsurany, Unkari, 24.2.2022. REUTERS/Bernadett Szabo

Suomen rasistisella kansalla on suuria vaikeuksia sanojen kanssa. Yle vaihtoi jo kauan sitten termin  ”pakolainen” termiin ”siirtolainen”. Tällä pyritään etäännyttämään kansalaisia ihmisten hädästä ja ajattelemaan, niin kuin korkein valtionjohto toivoo: heillä saattaa olla ”pahat mielessä” tai niin kuin tasavallan presidentti puheessaan valtiopäivien avajaisissa ilmaisi:

”Viime vuosina turvallisuusympäristössä on nähty uusia ilmiöitä, jotka antavat aihetta valmiutemme tarkasteluun. Laajamittainen, vihamielisten ulkopuolisten tahojen organisoima maahantulo on tästä yksi esimerkki.”

Olen vuodesta toiseen odottanut, että presidenttimme joskus sanoisi hyvän sanan maassamme turvapaikan saaneille pakolaisille. Sitä ei ole kuulunut. Sen sijaa saamme useaan kertaan vuodessa tuollaisia pieniä heittoja, jotka pahantahtoiset ihmiset tulkitsevat siten, että maassa oleskelevat, valtaväestöstä ulkonäöltään poikkeavat ihmiset ovat vaarallista väkeä.

Tästäkö mahtaa johtua sekin, että kuusi vuotta maassamme eläneet, paperittomiksi ja oikeudettomiksi jääneet ihmiset, jotka eivät uskalla palata entisiin kotimaihinsa, eivät saa mitään ratkaisua tilanteeseensa? Hyvin suuri osa kansasta, ehkä jopa niin suuri, joka on Niinistöä presidentiksi äänestänyt, ei oikein tahdo tuntea myötätuntoa kaiken menettäneitä kanssaihmisiä kohtaan.

Nyt näyttää kuitenkin paremmalta, kun Ukraina on ahdingossa, niin surullista kuin se onkin. Konservatiivipoliitikot Petteri Orpoa myöten pitävät eduskunnassa puheita Ukrainan puolesta, itku kurkussa ja suurta myötätuntoa osoittaen. En ole koskaan kuullut moista intohimoa vaikkapa Irakin tai Syyrian lasten puolesta.

Toivomme siis nyt, että jos ja kun Ukrainan sota eskaloituu niin pahaksi, että ukrainalaiset pakenevat sadoin tuhansin, pakolaisleirit naapurimaissa täyttyvät tai olot niissä ovat kohtuuttomia ja pakolaiset lähtevät eteenpäin ja saapuvat Suomenkin rajoille, niin vastaanotto on huomaavainen ja osaaottava. En nyt jaksa surra edes sitä, että heidät hyväksytään paremmin pakolaisiksi, eikä ”elintasopakolaisiksi”, koska heidän ihonsa väri on vaalea eivätkä he muutenkaan ulkonäöltään juuri poikkea suomalaisista.

Mutta sitä perään, että näitä ihmisiä pitää saada kutsua pakolaisiksi. Siirtolaisia tai maahanmuuttajia he eivät ole, he eivät ole lähteneet matkaan etsimään parempaa elintasoa tai työpaikkoja. He ovat lähteneet sotaa pakoon ja he tarvitsevat suojelua. Turvapaikanhakijoita heistä lienee vain osa, enimmäkseen on kysymys tavallisista perheistä, jotka eivät halua jäädä pommitusten uhreiksi. Pakolais-sanaa kielletään käyttämästä ja perustellaan sitä sillä, että pakolainen tarkoittaa pakolaisstatuksen saanutta ihmistä, so. henkilöä, joka on henkilökohtaisen vainon nojalla saanut turvapaikan. Käytettäköön suurista pakolaisjoukoista ja yksittäisistä pakolaisista kuitenkin sitä sanaa, mikä meillä suomen kielessä heitä varten on ja mitä heistä maailmallakin käytetään: ”refugee” eli ”pakolainen”, ja kutsuttakoon huomattavasti pienempää joukkoa pitemmin termein: ”Suomessa turvapaikan saanut”, ”Suomessa pakolaisstatuksen saanut” jne.

Veikkaan nimittäin, että pakolaisia saattaa tulla meillekin taas suuria määriä ja kun suomalaisrasistien silmiin osuu liian monta ”ulkomaalaisen näköistä” ja heille lahjoitetaan ilmaiseksi vanhoja vaatteita, alkaa taas tuttu kateus ja tylytys, media alkaa laulaa elintasopakolaisista ja poliittiset päättäjät ihmisten ymmärrettävistä peloista.

Suru, pelko, uhka ja onneton kohtalo ovat pakolaisten osa, ei pakolaisten vastaanottajien.

Miksi Ukrainan lähettilään tweettiin ei vastattu?

Ukrainan Suomen suurlähettiläs Olga Dibrova tweettasi 8.2.2022 kommentin Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Ukrainaa koskevista tweeteistä ulkoministeri Pekka Haavistolle, tasavallan presidentin kanslialle ja eduskunnan puhemiehelle, Matti Vanhaselle.

Kukaan viestin saaneista ei vastannut. Heidän tileillään ei myöskään ole mitään mainintaa aiheesta.

Onko nyt niin, että presidentti Niinistö, Pekka Haavisto ja Matti Vanhanen sopivat yksissä tuumin, että pannaan Jussi Halla-aho vastaamaan? Kun Jussi Halla-aho seuraavana päivänä luikautti vastauksensa suurlähettiläälle, he eivät ainakaan millään lailla noteeranneet asiaa.

Onko Ukraina tässä kriisinkin keskellä sittenkin niin mitätön maa, että sen suurlähettiläälle ei tarvitse vastata? Riittääkö, että uusfasistisen äärioikeistopuolueen hurmoshenkinen rivikansanedustaja vastaa koko eduskunnan puolesta? Suurlähettläs vastasi korrektisti, mutta näinkö se menee, että äärioikeiston peräkammarin kautta kulkee diplomatia tuollaisten reunavaltioiden kanssa?

Matti Vanhanen ei ole käyttänyt tiliään sitten v. 2020, jolloin hän retweettasi keskustan tweetin koronapandemiasta. Suosittelen Vanhasta joko sulkemaan tilin tai antamaan sen hallinnan avustajan tehtäväksi. Jos on tili Twitterissä, oletus on, että tilin omistaja on saanut itselleen osoitetun viestin.

Pekka Haavistolla on yli 172.000 seuraajaa. Olisi suonut hänen reagoivan ahdingossa olevan pienen maan (vaikka eihän Ukraina pieni ole, mutta poliittisesti pikkutekijä) suurlähettilään viestiin.

Sauli Niinistölle osoitettu viesti lähetettiin hänen kansliaansa. Hyväksyikö kanslia Jussi Halla-ahon vastauksen omanaan? Saiko tasavallan presidentti tiedon viestistä? Miksi siihen ei vastattu?

Asiassa ei voi vedota diplomatiaan, kriisin tulenarkuuteen tai asian käsittelyyn muilla areenoilla. Politiikkaa tehdään nykyään myös Twitterissä. Valtionpäämiehillä, ministereillä ja kansanedustajilla on kaikilla oma tilinsä, joita käytetään vilkkaasti tiedottamiseen, keskusteluun, ajatusten vaihtoon ja yhteydenpitoon kansalaisiin. Jos Suomessa oleva diplomaatti ottaa Suomen poliittiseen johtoon yhteyden Twitterissä, vastaamista ei pidä jättää äärioikeistopuolueen haltuun. Se ei ole oikein Suomen eikä Ukrainan kansaa kohtaan.

Jussi Halla-aho viihtyy salarakkaansa helmoissa – onko se Suomen etu?

Jussi Halla-aho, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja

Vuonna 2019 ihmeteltiin, miksi perussuomalaiset ovat europarlamentissa liittoutumassa Venäjä-mielisten äärioikeistopuolueiden kanssa. Isänmaallisuus, joka persuilla on arkihokema, on Suomessa tavannut tarkoittaa melko nihkeää suhtautumista itäiseen naapuriin. Jopa perussuomalaisten veljespuolue Ruotsissa, Sverige Demokrater, piti persuvalintoja kummallisina.

Aihetta käsittelevässä artikkelissaan Ilta-Sanomissa 16.5.2019 toimittaja Arja Paananen kuvasi perussuomalaisten ”joustavaa valmiutta hyväksyä Venäjän tapa selittää omaa toimintaansa – olivatpa nämä toimet länsimaisen demokratian tai kansanvälisen yhteisön säätöjen näkökulmasta kuinka ristiriitaisia tai aggressiivisia tahansa”. Tämän kaltainen Venäjän nuoleskelu ja suoranainen ihailu on ollut hyvin näkyvää useissa perussuomalaisissa poliitikoissa ja myös kannattajissa. Hommaforumilla kävi ennen ”jytkyä” selväksi, että Venäjää ihannoidaan etenkin siksi, että siellä on muslimit laitettu kunnolla kyykkyyn eikä turvapaikanhakijoita ”hyysätä”.

Tästä rintamasta hiukan erillään on ollut puolueen entinen puheenjohtaja, jonka salarakas on Ukraina, oma entinen asuin-, työ- ja opiskelumaa, jossa hän on oppinut kielenkin ja kenties saanut janoamaansa  tunnustusta ja ihailua.

Tästä rakkaudesta luultavasti johtui sekin, että Halla-aho riensi kirjoittamaan koko eduskunnan nimissä tweetin Ukrainan suurlähettiläälle, kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikko joutui eroamaan ulkopoliittisesti arveluttavan lausuntonsa vuoksi. Hän halusi jonkun merkittävän eurooppalaisen johtajan ilmoittavan Ukrainalle, että maalla ei ole asiaa Natoon. Näin Niikko ilmeisesti ajatteli hyvittelevänsä sotaisan Venäjän ja saattavansa Euroopan jälleen rauhan tilaan. Niinhän se on ennenkin mennyt, pienet maat sulkekoot suunsa ja antakoot suurvalloille sen mikä suurvalloille kuuluu. Niikko, tuon Venäjän ystävä, puhui niin kuin suomettuneessa Suomessa tavattiin puhua.

Se, että Halla-aho, rivikansanedustaja, oitis tweettasi Ukrainalle viestin: ”Eduskunta, mukaan lukien perussuomalaiset, tukee yksiselitteisesti a) Ukrainan alueellista eheyttä ja itsenäisyyttä; b) Ukrainan oikeutta itsepuolustukseen sisäisiä ja ulkoisia hyökkääjiä vastaan; c) sen oikeutta päättää liittyäkö tai olla liittymättä kansainvälisiin järjestöihin” olikin sitten mielenkiintoinen toimi. Näinhän Suomi varmasti ajattelee, mutta ajatelkaapa, jos vaikkapa pääministeri Sanna Marin olisi tällaisen tempun tehnyt! Jopa olisi äläkkä noussut: menee ohittamaan presidentin valtioiden välisessä diplomatiassa! Nyt nousi vain ihaileva huokailu: ”Ooo, Halla-aho kirjoitti ukrainan kielellä, ihmeellinen mies!”

Tämä tapahtui 9.2.2022. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi Halla-aho valittiin 16.2. – eikä hän siinäkään asemassa ole siirtynyt Suomi-Venäjä-Ukraina -diplomatian johtoon. Ulkopolitiikasta vastaavat tasavallan presidentti ja pääministeri.

Kun Jussi Halla-aho nyt tasapainoilee puolueensa tietyn fraktion Venäjä-mielisyyden ja oman Ukraina-rakkautensa välillä, olisi Suomen kansan oltava valppaana. Kaikki me ymmärrämme Ukrainan ahdingon, mutta nyt pitää osata valita sanansa. Miestä, joka on voimakkaasti omien viettiensä vietävissä, ei ollut  turvallista päästää puheenjohtajaksi valiokuntaan, jossa ollaan paljon tekemisissä myös ulkomaiden edustajien kanssa. Jos Halla-ahon toimintaa ohjaavat, kuten tähän saakka, lähinnä pelko, muukalaisviha ja narsistinen omahyväisyys, on vaikea uskoa, että hänen toimistaan mitään hyvää seuraisi. Kansainvälisen, hyvin tulenaran kriisin ollessa päällä ei myöskään näytä lupaavalta, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja heiluu siellä ja täällä jakamassa lausuntojaan Venäjästä.

Ulkoasiainvaliokunta käsittelee eduskunnan päätöksentekoon liittyviä asioita, jotka koskevat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ulkomaankauppapolitiikkaa, kehitysyhteistyötä ja kansainvälisiin järjestöihin liittyviä asioita. Valiokunta antaa näistä lausuntonsa, ei tee niistä päätöksiä. Nyt on pidettävä tarkka huoli siitä, että lausuntoja varten kuullaan kaikkia tarvittavia tahoja ja että Suomen perustuslakia ja muita lakeja varmasti noudatetaan vaikkapa kehitysyhteistyöhön ja kansainvälisiin järjestöihin liittyvissä asioissa ja että yhtäläinen ihmisarvo ja ihmisoikeudet aina otetaan huomioon Suomen eduskunnan valiokunnan lausunnoissa. Onhan siellä viisaitakin miehiä ja naisia asioita käsittelemässä, mutta ketku puheenjohtaja voi haitata asioita monenlaisilla viivyttelyillä, harhautuksilla ja ohituksilla.

On myös aika erikoista, kuinka paljon mahlaa vuodatetaan Halla-ahon suusta valahtavien sanojen vuoksi, kun hän nyt puheenjohtajan ominaisuudessa on onnistunut julkisuudessa toistamaan Suomen ulkopolitiikan perusarvot ja käytännöt koko lailla oppikirjan mukaan.  Vaikkapa näin Suomen Uutisissa 19.2.2022, tätähän emme ole koskaan kuulleetkaan: ”Halla-aho arvioi, että jos Venäjä hyökkäisi Ukrainaan, seuraukset olisivat Suomelle todennäköisimmin taloudellisia ja kaupallisia, mikä puolestaan johtuisi EU:n pakotepolitiikasta Venäjää kohtaan.” (Aplodismenty, burnie aplodismenty!)

Näillä avuillako nyt yhtäkkiä Halla-aho, viha-agendan syövyttämä siviilipalvelusmies, on Suomen korkein sotilasasiantuntija? Mikä on se pelko, joka saa koko muun eduskunnankin kumartamaan, kun Halla-aho joskus, mielistelyn halussa ja omaa asemaansa parantaakseen, onnistuu sanomaan jotakin oikein?

Miksi Halla-aho muuten tässä kansainvälisessä tilanteessa ilmoittaa ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana, että Suomen pitäisi nyt toimittaa aseita Ukrainaan? Onko tällainen asia eduskunnassa käsitelty ja tullut sieltä valiokuntaan lausuntoa varten?

Siviilipalveluksen yrittäjäkoulutuksessa Halla-aho laati suunnitelman pornokaupan perustamisesta Joensuuhun. Ehkäpä meidän kansanedustuslaitoksemme nyt ajattelee Halla-ahon avulla tällä keinoin pitävänsä venäläiset housuissaan.

Bidee, biudeetti, bjödee

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on biaudet-halla-aho.png
Kuva: Heikki Saukkomaa, Lehtikuva

Presidentinvaalien alla v. 2012 RKP:n ehdokkaan nimen kirjoittaminen oli somen kielikriittisille lähes mahdoton tehtävä. Osa virheistä meni painovirheiden ja huolimattomuuden piikkiin – Biudet, Biadet. Sekään ei tietysti ollut kovin kohteliasta, kun puhutaan yhden poliittisen puolueen ja siis yhden kansanosan valitsemasta ehdokkaasta maan korkeimpaan virkaan – nimi pitäisi tietysti aina pyrkiä kirjoittamaan oikein. En oikein ymmärrä myöskään sukupuoleen ja ulkonäköön liittyvää lällättelyä kun oli kysymys presidenttiehdokkaasta:

”Biudet kertoo Kalevan mukaan kutsuvansa Immosen vierailulle toimistoonsa. Hurmaako kaunokainen Immosen ja pelastaa määrärahansa, jää nähtäväksi.”

Oma tarinansa ovat naisvihaajien, ruotsinkielisvihaajien ja muukalaisvihaajien porukka, jotka säännönmukaisesti vääntelevät kansanedustajan nimeä milloin mihinkin muotoon. Olipa tuolloin vaalien alla esillä tällainenkin tilasto:

”Nuorisovaalien ensimmäisen kierroksen  äänet jakautuivat seuraavasti: Niinistö 36,1%, Soini 20,3%, Haavisto 16,2%, Arhinmäki 7,9%, Väyrynen 7,4%, Lipponen 5,3%, Biudetti 4,5% ja Essayah 2,4%.”

Monella nimenmuunnokset näyttivät viittaavan siihen, että on jotenkin hienoa olla juntti ja tahvo, kansanmies tai -nainen, jonka suuhun vieraskielinen nimi ei taivu, vaikka käsisuihkulla osoitettaisiin:

”Eva Biaudet (lausutaan eeva bjödee)”

”Biudeetti vastustaa demokratiaa ja haluaisi omasta näkökulmastaan epämieluisat demokraattisesti valitut kansanedustajat pois eduskunnasta. Ei ehkä ihan tervettä touhua, sanon minä.”

Joillakin ruotsinkielisten viha johti tarkoitukselliseen loukkaamiseen myös nimenmuunnoksen avuin:

”Bidee on huonolla ruotsilla kerrottu väljähtänyt vitsi. Kolmen prosentin äänisaalis olisi RKP:n falskille helmikanalle jo valtava torjuntavoitto.”

toiset taas olivat liittyneet koulukiusaajiin ja innoissaan vieneet alapesuallasta tarkoittavaa sanaa vielä vähän pitemmälle

”Katsokaa nyt vaikka pönttö-bideen hovia; oikein YLItarkastajaa täynnä koko vetämistä vaille oleva pönttö…”

Nyt helmikuussa 2022, kun Eva Biaudet jälleen osoitti selkärankaisuutta ja rohkeutta seisomalla hyvien arvojen, jakamattoman ihmisarvon ja rasisminvastaisuuden takana, eikä halunnut äänestää ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi uusfasistia, tuo samaa bidee-lätinä on taas alkanut opposition kannattajien keskuudessa.  

Ihmisillä on tietysti pelkonsa. Vieraita kieliä osaamattomilla ihmisillä voi olla vaikeuksia muistaa, kuinka Biaudet äännetään tai kirjoitetaan. Pelottaa, että vaikuttaa tyhmältä, jos ei osaa. Mutta siihenkin apu on niin helposti saatavilla: google. Ja toisaalta: Eva Biaudet on ollut julkisuudessa vuosikaudet ja hänen nimensä on nähty ja kuultu satoja kertoja. Jotain voisi ehkä oppiakin.

Suurin osa bideettäjistä on kuitenkin naisvihaajia, ruotsinkielispelkoisia ja perussuomalaisia, jotka eivät voi sietää sitä, että ruotsinkielinen nainen puolustaa vähemmistöjen oikeuksia. Ei voi kuin toivoa, että äidit ja isät kasvattavat nykyisten ja tulevien sukupolvien pojat ja tytötkin vähän paremmin.

Olemme eläneet ruotsinkielisten rinnalla koko ikämme ja jo monta sukupolvea. Maahanmuutto on lisääntynyt ja toivottavasti lisääntymään päin ja jokaisen on opittava elämään muidenkin, kuin kotikylän tutun väen kanssa. Eiköhän olisi jo aika ymmärtää, että kaikilla on oikeus omaan kieleensä ja nimeensä.

Kirjoitus on julkaistu vähän toisen muotoisena Uuden Suomen Puheenvuorossa tammikuussa 2012.