Pakolaisista tulee Suomessa rikollisia ilman tehtyä rikosta

Kun pakolainen on Suomessa vastaanottokeskuksessa, hän on vielä tavallinen pakolainen muiden pakolaisten joukossa. Häntä pidetään pelossa ja epävarmuudessa, monesti vuosia, mutta hän saa sen verran ruokaa ja avustusta, että pysyy fyysisesti kohtuukunnossa.

Kun pakolainen on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseen, eikä häntä voida jostain syystä poistaa maasta, hänestä tulee laiton. Hänet potkaistaan kadulle kyselemättä, onko hänelle vokissa muiden hädänalaisten joukossa syntynyt turvaverkko, joka auttaisi häntä eteenpäin.              perustuslaki

Jos pakolainen järjestää kohtelustaan mielenilmauksen, hänestä tulee anarkisti ja yhteiskunnan vihollinen. Samoin käy suomalaisille vapaaehtoisille, joilla vielä on rakkautta ja myötätuntoa. He  koittavat auttaa kunnon ihmisiä, joilla ei näytä olevan tulevaisuutta tai edes elämää. Ministerit ehdottavat lakia, jonka nojalla auttaminen kielletään. 

Nelli Kenttä.jpg

Inhimillisyytensä säilyttäneiden ihmisten avulla pakolainen kuitenkin saa joskus jonkinlaisen otteen elämään: saa ystäviä, pääsee töihin, suomen kielen taito lisääntyy. He ovat ahkeria ja tekevät kaikkensa, siksi he edistyvät nopeasti. Heillä on vielä hiukan toivoa ihan tavallisesta elämästä.

Kun pakolainen sitten päätetään pakkopalauttaa, vokista tai yksityismajoituksesta, töistä tai koulusta, hänestä tulee vaarallinen rikollinen. Kolmea tavallista nuorta miestä palauttamaan tarvitaan yksityislentokone ja viisitoista poliisia. Viimeksi tällä viikolla tehtiin yksi sellainen lento. Kabuliin, Afganistaniin, jonne ei nyt pitäisi palauttaa ketään, ei etenkään hazara-vähemmistön jäseniä,  joita Taleban vainoaa systemaattisesti. 

Ulkomaalaislaki

Saatuaan tällaisen urhoollisen sankarimatkan suoritettua Suomen poliisi laittaa aina voitonmerkin Twitteriin. ”Tolkun ihmiset” ja rasistit käyvät kiittämässä. Pahoja tekoja on aina eräs osa kansasta puolustelemassa lailla, järjestyksellä ja turvallisuudella. Niin taas tässäkin maassa, vaikka kovin kauhistelemme rautasaappaiden kopinaa muissa maissa.

14460333-BFAB-4DBF-BB66-7A9DBCCAA6B1

Nelli Kenttä.jpg

Mainokset

Hurmaavat ”leskimiehet” pyrkivät Facebookissa naisten kavereiksi

Kaikki saavat Facebookissa silloin tällöin outoja kaveripyyntöjä. Miehiä koittavat pyydystää vähäpukeiset, hemaisevat tyttöset – tai sellaisten kuvia hyödyntävät kanaljat. Meihin naisiin yrittävät usein vedota uniformuasuiset tai työpaikakseen USA:n armeijan ilmoittavat harmaaohimoiset herrasmiehet. Yleensä siviilisäädyksi ilmoitetaan leskeys ja profiilin uskottavuutta koitetaan lisätä söpöillä lapsi- ja koirakuvilla, komeilla taloilla ja paratiisimaisemilla. Ajattelevatko ne tosiaan meidän uskovan, että kaikilta upporikkailta  jenkkisotilailta on vaimo kuollut, mutta he itse ovat säilyneet sotatantereilla hengissä?

Koskaan näillä herroilla ei ole ollut kanssani yhteisiä kavereita tai edes muita suomalaisia, usein ei kavereita ollenkaan ja profiili on eilen perustettu. Ja kas, sieltä jostain eetteristä lennähdetään pyytämään juuri minua ihka ensimmäiseksi kaveriksi, olen minä melkoinen leskimagneetti. Minä ja monet muut naiset. Julkkikset saattavat saada monta tällaista kaveripyyntöä päivässä, meikäläisen kaltainen tavis pääsee valitsemaan muutamasta kuvasta kuukaudessa.

Ei voi kuin ihmetellä, mitä kaikkia noiden pyyntöjen taakse auervaaramaisten petosyritysten lisäksi kätkeytyy. Erästä FB-tuttavaa lähestyi vastikään leskiupseeri, jonka profiilikuvassa komeili Petteri Orpo.

Aloin vähän aikaa sitten ennen kaveripyynnön poistoa  tallentaa noiden tyrkkyjen kuvia. Ajattelin, että galleriasta saattaisi muodostua kiinnostava kokonaisuus ja muutkin saattaisivat löytää näistä tuttuja kasvoja. En näytä nimiä, koska joku ihan oikea ihminen saattaisi tulla väärin yhdistetyksi FB-huijareihin. Näiden minulle lähetettyjen  nimi- ja kuvayhdistelmien osalta olen kuitenkin selvittänyt sen, että oikeasta profiilista ei ole kysymys. Suuri osa on jo kadonnut Facebookista, moni varmasti ilmiantojen johdosta.

Tässä siis tyyppejä, joiden arvellaan vetoavan vanhempaan suomalaisrouvaan. Retkahtaisitko?

Tiesitkö, että äänestäjät voivat vaikuttaa kirkolliskokouksen päätöksiin?

En ole koskaan äänestänyt seurakuntavaaleissa. Olen aina ajatellut – ehkä vähän tyhmästi – että äänestäkööt ne, joita seurakunnan asiat ja hallinto kiinnostavat. Olen kuitenkin luterilaisen kirkon jäsen ja arvostan kirkkoa yhteiskuntamme yhtenä instituutiona, hengellisen voiman antajana heille, jotka sitä uskonnon kautta saavat, hyvää tekevänä toimijana ihmisten arjessa, vanhus- ja nuorisotyössä, lasten päiväkerhotoiminnassa, päihdetyössä. 

Aivan erityisesti olen arvostanut kirkon näkyvää ja rohkeaa toimintaa turvapaikanhakijoiden auttamisessa ja seurakuntalaisten rohkaisemisessa kohtaamaan hätää kärsivät ihmisinä, samaan aikaan kun maallinen hallinto on noudattanut sydäntäsärkevän kylmää ja kansainvälisistä sitoumuksistamme viisveisaavaa politiikkaa. 

Tällä kertaa aion äänestää seurakuntavaaleissa ja kehotan kaikkia kaltaisiani äänestämään. Nyt on nimittäin mahdollisuus vaikuttaa siihen, että kirkko etenee nopeammin hyvään suuntaan myös seksuaalivähemmistöjen kohtelussa. 

Jotta samaa sukupuolta olevat henkilöt voidaan vihkiä kirkolliseen avioliittoon, kirkolliskokouksen on tehtävä esitys kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muuttamisesta. 

Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Sillä on oikeus tehdä esityksiä kirkkolain muuttamiseksi. Eduskunta voi ainoastaan hyväksyä tai hylätä esityksen. Se ei voi muuttaa sen sisältöä.

Meillä kaikilla kirkon jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaiset henkilöt ovat valitsemassa kirkolliskokousedustajia vuosille 2021 – 2024.

Kirkolliskokoukseen valitaan vaaleilla 64 maallikkoedustajaa. Äänioikeutettuja ovat kirkkovaltuustojen ja seurakuntaneuvostojen jäsenet – juuri ne luottamushenkilöt, jotka nyt seurakuntavaaleissa valitaan. Maallikkoedustajien lisäksi papisto valitsee kirkolliskokoukseen 32 pappia. Kokousedustajina ovat myös kaikki 9 piispaa, 1 saamelaiskäräjien edustaja ja 1 valtioneuvoston edustaja. 

Seurakuntavaalit järjestetään 18.11. Äänestää voi oman seurakunnan kirkossa tai muussa vaalihuoneessa. Ennakkoäänestys on 6. – 10.11. Ennakkoon voit käydä äänestämässä missä tahansa ennakkoäänestyspaikassa ympäri maan, mukaan tarvitaan vain henkilöllisyystodistus. 

Vaalikoneesta näet helposti, kuka oman seurakuntasi ehdokkaista on tasa-arvon kannalla. Ei ole yhdentekevää, millaiset maallikot seurakunnissa puuhaavat. Me voimme kaikki vaikuttaa siihen, onko tulevan kirkolliskokouksen maallikkojäsenten enemmistö aikaansa seuraavaa, lähimmäisiään tasa-arvoisina pitävää väkeä.

Mene ja äänestä!

AF3AA7B8-5768-409A-A579-53554EC3EB95
Kuva: Kirkko ja kaupunki- lehti