Kuukausi: marraskuu 2020

Mikä kumman maahanmuuttokysymys?

~ Reija Härkönen

Suomen politiikassa on viime vuosina vakiintunut käsitys, että meillä olisi joku erillinen maahanmuuttokysymys, joka olisi ratkaistava. Termi on rasististen oikeistopuolueiden lanseeraama ja media on tarttunut siihen hanakasti.

Meillä on tahoja, jotka pelkäävät suomalaisten ”sekoittuvan” muihin ”rotuihin” ja menettävän kansalliset erikoispiirteet. Tämän nojalla halutaan estää maahanmuutto sellaisista maista, joiden väestö eroaa ulkonäöltään ”perinteisistä suomalaisista”. Erottelua perustellaan kulttuuri- ja tapakysymyksillä sekä kustannuksilla – jopa pakolaisten maahantulo halutaan estää sillä perusteella, että heidän vastaanottamisensa maksaa. Monille myös ”väärä” uskonto on syynä syrjintään. Taustalla on aina vieraanpelko ja ehta, inha rasismi.  

Maahanmuutosta pitää toki keskustella. Keskustelkaamme siitä, kuinka maahanmuutto hoidetaan siten, että tulijoiden on helppo päästä Suomeen ja hankkia töitä ja elanto, ilman liiallista byrokratiaa ja asioiden vaikeuttamista. Siitä, kuinka hoidetaan ihmisarvoa kunnioittaen ja oikeudenmukaisesti myös pakolaisina maahan saapuvien asiat. Ja tietysti myös siitä, kuinka pidetään rajojen ylittäminen hallittuna ja saadaan estettyä kansainvälisten rikollisliigojen vapaa liikkuminen.

Kun Jussi Halla-aho ilmoittautui kisaamaan Helsingin pormestarin virasta, vastuuton media lähti innolla rummuttamaan hänen puolestaan. Oikeammin: perussuomalaisten puolesta Helsingin kunnallisvaaleissa. Helsingin Sanomat tarjoili Halla-ahoa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi kokoomuksen ehdokkaalle. Muutama päivä myöhemmin Iltalehden pääkirjoitus otsikoitiin: ”Halla-aho haluaa pormestarivaalista äänestyksen maahanmuutosta”. Itse artikkelissa ei ollenkaan käsitelty sitä, mistä oikeastaan äänestettäisiin. Sitä ei Jussi Halla-aholta koskaan suoraan kysytä.

Mikä sitten on tuo ratkaistava ”maahanmuuttokysymys”? Se on rasistipoliitikkojen tapa esittää, että meidän tulee keskustella siitä, päästämmekö Suomen rajojen sisäpuolelle ja tänne vakituisesti asumaan ihmisiä, joilla on erilainen hiusten ja ihon väri tai köyhempi kotimaa kuin suomalaisilla. Ja toimittajat toistavat kuuliaisesti: ”Maahanmuuttokysymys”.

”Maahanmuuttokysymys” terminä on ydinsisällöltään sama kuin ”Judenfrage” 1940-luvun Saksassa. Ei sellaista poliittista kysymystä ole maassa, joka ei tahdo harjoittaa rasistista politiikkaa.

On tietysti selvää, että aina tulee olemaan pelkureita, vihaajia ja erilaisia reppanoita, jotka on helppo houkutella rasistipoliitikkojen ajatusten taakse. Mutta onko rasistien ehdotuksista todellakin tullut joku ”kysymys”, jota pidetään oleellisena poliittisen keskustelun teemana? Julkirasisteja ei pitäisi koskaan hyväksyä tasavertaisiksi keskustelijoiksi sivistysvaltion politiikassa.

Miksi paha leviää niin helposti?

~ Reija Härkönen

Pohjanmaalaiset kauppiaat saavat vuosikausia rauhassa levittää juutalaisvihaa.  He saavat kunnan ja kauppakamarin huomionosoituksia ja heitä juhlitaan kunniakansalaisina, koska he tekevät paljon rahaa ja tuovat kuntaan veroeuroja.

Natsituotteiden kauppaajat palkitaan vientipalkinnoilla ja kutsutaan itsenäisyyspäivänä linnan juhliin, koska heillä on niin onnistunut konsepti.

Pahan levittäminen onnistuu monella tavalla rahan varjossa. Menestyneillä yrittäjillä on paljon tuttavia, jotka mielellään viittaavat kintaalla pienille tahroille ystävänsä julkisuuskuvassa, ”kun se muuten on niin hyvä tyyppi”. Hyvä natsityypit saavat vaalirahoituksensa yritysmaailmasta. Hyvä veli -järjestelmä pitää yllä myös pedofiilirinkejä.

Muukalaisvihaa levittävät poliitikot pääsevät usein ns. vastuullisessa mediassa julkisuuteen ja vuodesta toiseen yhä paremmassa valossa. Kaupallinen yhteisö, kauppakamarit ja herraklubit lienevät huomanneet, että taustalla liikkuu iso raha. Media taas kerää klikkauksia ja niiden myötä mainostuloja – ja omia palkkojaan. Moraalilla tai eettisesti hyvällä toimittamisella ei silloin ole merkitystä.

Tällaiseen ajattelutapaan sopii hyvin myös se, että ulkomaalaiset rikoksentekijät tuomitaan suuriäänisesti ja heidät ollaan heti lahtaamassa tai vähintään poistamassa maasta. He tai heidän vanhempansa eivät ole kenenkään liikekumppaneita. Heillä on väärä ulkomuoto ja ihonväri, heitä ja heikäläisiä kohtaan sopii kiinnittää kielteistä huomiota.

Omista rikollisista toki pidetään huolta, rikosten teko johtuu omien kohdalla vain huonosta tuurista.

Ilmapiiri raaistuu, pakolainen on yhä useamman mielestä jotain muuta, kuin suojelua tarvitseva kanssaihminen. Edes pakolaislasten kärsimykset eivät enää hetkauta.

Kuva Sputnik News, Syyrian pakolaiset

Tällä menolla ei kestä kauankaan, kun suurimmat pelkomme jälleen toteutuvat.

Iloinen itsenäisyyspäivä kaikille Suomen kansalaisille

~ Reija Härkönen

Nyt kun itsenäisyyspäivän juhlaa vietetään vähän eri tavalla ja tasavallan presidentin kanslia on julistanut, että itsenäisyyspäivää viettää koko Suomi yhdessä, voisiko se tarkoittaa myös sitä, että uudet kansalaiset huomioitaisiin jotenkin juuri itsenäisyyspäivänä? Meillä ei Suomessa ole kansalaisuuden saamisen yhteydessä mitään erityisiä juhlallisuuksia. Itsenäisyyspäivä olisi hyvä päivä kerran vuodessa juhlistaa myös uusia suomalaisia.

Presidentti Niinistö piti tänään itsenäisyyspäivän juhlan järjestelyistä puheen, josta hän nosti Twitterissä esiin lauseen:  ”Poikkeuksellisissa oloissa voimme välittää tunnelmaa, jota kuvaisin sanoilla katsotaan Suomea silmiin. Kokea kansakunnan ainutlaatuinen menestystarina ja tunnistaa ne vahvuudet, joilla kaikki vaikeudet on voitettu ja tullaan voittamaan.”

Tämä olisi mielestäni hyvä sanoma myös pakolaisina maahan saapuneille ja nyt kansalaisuuden saaneille henkilöille. Voisimme television välityksellä katsoa myös heitä silmiin. Monet meistä ovat todella iloisia siitä, että he ovat päässeet elämässään uuteen alkuun ja että he ovat tulleet juuri meidän maahamme turvaa hakemaan.

Maahanmuuttovirasto kertoi tällä viikolla iloisen uutisen, että v. 2015 syksyllä Suomeen saapuneet, kansainvälistä suojelua saaneet turvapaikanhakijat hakevat nyt runsaasti kansalaisuutta. Vaikeuksien kautta he ovat saavuttaneet voiton, johon kaikki eivät pysty: selvinneet raskaasta pakomatkasta ja monesti vähän tylystä kohtelussa uudessa, vieraassa asuinpaikassa. Kaiken menettäneinä ja traumatisoituina he ovat pystyneet nousemaan, opiskelemaan, hankkimaan elannon itselleen ja kenties myös perheelle. Heillä ja Suomella on syytä juhlaan.

Kansainvälistä suojelua saaneen täytyy asua maassamme neljä vuotta ennen kuin hän voi saada Suomen kansalaisuuden. Hänellä on oltava vähintään tyydyttävä suomen tai ruotsin kielen taito ja hänen tulee osoittaa, että hän on elänyt nuhteettomasti ja että hänellä on toimeentulo ja hän pystyy huolehtimaan maksuvelvollisuuksistaan. Eli kansalaisuutta hakevat ovat siis täysin kotoutuneet ja saamme heistä kelpo kansalaisia. Heillä ja Suomella on syytä juhlaan.

Presidentti Niinistö kertoi myös, että tänä vuonna on tarkoitus perinteiden vaalimisen lisäksi tuoda esiin myös nuorten mielipiteitä. Uusista suomalaisista todella moni on Irakista lähtöisin oleva nuori mies. Myös Somaliasta on tullut turvapaikahakijoina paljon nuoria. Heille kaikille soisi sen, että heidätkin huomioidaan ja heidän mielipiteensä ovat yhtä tärkeitä, kuin muidenkin kansalaisten. He ovat meidän nuoriamme ja heillä on samat oikeudet ja velvollisuudet, kuin muillakin.

Myös uusille suomalaisille maamme puolustaminen ulkoista uhkaa vastaan on tärkeää. Kuva puolustuvoimien julkaisusta ”Eri tausta, sama tahti –monimuotoisuus puolustusvoimissa”.

Me olemme usein kohdelleet muualta muuttaneita vähän toissijaisina suomalaisina. On aika ottaa heidät mukaan myös yhteisiin juhliin, myös niihin, joiden perinteenä on sotiemme muistelu ja kiitollisuus veteraaneille. Toivoisi, että tämä voisi tapahtua jo Niinistön ollessa Suomen presidenttinä.