Monet vaativat jälleen, että perussuomalaisia ei saisi sanoa rasisteiksi. Nämä sanojat ovat osittain samoja ”tolkun ihmisiä”, jotka ovat viimeiset kymmenen vuotta tolkuttaneet, että perussuomalaistenkin on saatava sanoa sanottavansa. Ovat saaneet. Maahanmuuttajat kärsivät, Suomi on Euroopan Unionin tutkimuksen rasistisin maa ja keskusteluilmapiiri jopa eduskunnassa on myrkyttynyt.

On vaikea vastustaa rasismia, jos on kiellettyä kertoa, missä sitä esiintyy. Yleinen keskustelu hyvistä tavoista ja yhtäläisestä ihmisarvosta kuulostaa hyvin nopeasti hymistelyltä, jota kukaan ei jaksa lukea. Pitää olla konkretiaa.

Kauniin, hyvätapaisen keskustelun vaatiminen on sinällään hyvä asia. Nämä kauniisti keskustelevat ja hyvätapaiset ovat vain hyvin harvoin sellaisia, jotka alentuvat mukaan nettikeskusteluun rasistiryhmiin tai mihinkään edes oman kunnan ryhmään, jossa keskustelu äityy – niin kuin nykyään tapahtuu lähes jokaisessa nettikeskustelussa – rasistiseksi ja epämiellyttäväksi. On todella helppo olla moraalisesti tällaisen keskustelun yläpuolella, kirjoitella yleviä oman kuplan kesken Twitterissä ja unohtaa ihmiset, jotka ovat vuosia seisoneet vähemmistöjen rinnalla, puolustamassa heitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja yrittäneet tuoda esille sitä, millainen rasistinen älämölö Suomessa on käynnissä ja mihin se voi johtaa.

Kaikkein vähimmälle huomiolle jäävät itse uhrit. Rasismin kohteilla ei niinkään ole merkitystä, kunhan me suomalaiset saamme väitellä siitä, mikä on oikea tapa vastustaa rasismia.

Rasismin vastustajilla on ja on ollut myös tiedotustehtävä. On saatava välitettyä kaikille rasististen ja äärioikeistolaisten ehdokkaiden äänestäjille, millä tiellä puolueet ovat ja millaista vahinkoa he maallemme ovat jo nyt aiheuttaneet ja mitkä ovat heidän tavoitteensa. Tavallinen media kaunistelee, hymistelee ja jopa peittelee. On sellaisiakin toimittajia, jotka tahtovat edesauttaa äärioikeiston toimintaa. Twitterin hyvesignaloijat vähättelevät ja osallistuvat siten myös aiheesta kirjoittavien tutkijoiden vähättelyyn.

Poliisin, oikeuslaitoksen, tutkijoiden ja toimittajien maalittaminen, tummaihoisten lasten jatkuva kiusaaminen kouluissa, maahanmuuttajien syrjintä työhönotossa, työpaikoilla, liikennevälineissä – nämä ovat kaikki rasistien ja suurelta osin äärioikeistolaisten aktiivien ja heidän äänestäjiensä aikaansaannoksia. Eivät median nettijulkaisujen kommenttiosioissa ja Facebook ja Twitter-tileillään nimellä tai nimimerkillä järkyttävän rasistisia kommentteja kirjoittavat ihmiset ole tulleet ulkoavaruudesta. Mitä todennäköisimmin iso osa heistä äänestää perussuomalaisia, kokoomusta tai rasistisia pienpuolueita. Heidän joukossaan on paljon sellaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan mistään rasismista eivätkä halua ymmärtää, mitä ovat tekemässä.

Tänä päivänä ei ole enää yhtäkään ihmistä, joka asettuu perussuomalaisten ehdokkaaksi tietämättä, että puolueen agendalla kaiken muun ylitse menee maahanmuuton, ja nimenomaan puoluejohdon vastenmielisinä pitämien maahanmuuttajien vastustaminen. Oletko koskaan kuullut yhdenkään perussuomalaisen kansanedustajan tuomitsevan sitä, kun joku toinen puolueen kansanedustaja fanittaa julkisesti kansanryhmää vastaan kiihottamisesta juuri tuomittua henkilöä, halventaa julkisesti poliisia, solvaa ja häiritsee tutkijoita ja toimittajia, kiusaa ja solvaa maahanmuuttajataustaisia henkilöitä? Harvassa ovat puuttumiset, kun taas tällaiset teot ovat jokapäiväisiä.

Miksi poliitikot eivät ole näitä tuominneet? Siksi, että tällaiset teot ovat olennainen osa puolueiden toimintaa ja/tai äänestäjien kalastelua. Ylin johtokaan ei niitä tuomitse, vaan pyrkii näyttämään esimerkkiä, kuinka nämä asiat kerrotaan siten, että vaikutus on yhtä ikävä, mutta syytekynnystä ei ylitetä.

Silakkaliikkeellä on hieno ja ymmärrettävä tarkoitus parantaa keskusteluilmapiiriä, olla leimaamatta ketään ja keskustella kohteliaasti. On kuitenkin suuri vaara, että rasisteja halaamalla tullaankin edistäneeksi rasismin leviämistä. Keskustelu rasisteja tukevien trollien kanssa johtaa nopeasti siihen, että alusta ei ole kaikille keskustelijoille turvallinen.

Suosittelen, että liike keskittyy konkreettiseen hyvän edistämiseen, mutta ei kiellä pahan olemassaoloa eikä jätä käyttämättä tiedotusmahdollisuuttaan. Siksi ehdotan, että hyvän, kohteliaan ja muut keskustelijat huomioivan keskustelun ja ryhmäytymisen ohella aletaan suunnitella ja toteuttaa konkreettisia projekteja, joilla edistetään vähemmistöryhmien tuntemusta ja rauhanomaista rinnakkaineloa. Ne voisivat aivan hyvin olla nettiprojekteja ja tarvittaessa kehittyä kohtaamisiksi myös reaalimaailmassa.

Ehdotuksia:

Rakas maahanmuuttajakaverini – tarinoita voimaannuttavista kohtaamisista uussuomalaisten kanssa.

Työpaikkaprojektit. Mitä jokainen silakka voisi tehdä työpaikallaan, jotta se muuttuisi mukavammaksi paikaksi ja rasismi jäisi pois kahvipöytäkeskusteluista. Tervehtivätkö kaikki siivoojaa ja etenkin somalisiivoojaa?

Suomen- ja ruotsinkielisten yhteiset jutut. Suomalaisten ja somalien yhteiset jutut. Keskustelua siitä, kuinka saatettaisiin koululaisryhmät enemmän puuhaamaan yhdessä.

Ota maahanmuuttaja töihin -kampanja.

Et saa puhua pahaa minun ystävästäni -kampanja.

Hyvänä esimerkkinä aikaisemmasta tällaisesta toiminnasta on nettikampanja, jonka toteutimme v. 2016 ja joka oli osoitus siitä, kuinka tärkeää on, että kovan työn uuteen maahan asettumisessa tehneet ihmiset saavat huomiota ja tunnustusta: https://www.facebook.com/ennenolinpakolainen/.

Missä ovat silakkaliikkeen maahanmuuttajat? Kun seuraavan kerran järjestetään suurtapaaminen, pyydetäänkö myös maahanmuuttajat mukaan?

Toivottavasti Silakoiden keskusteluryhmästä tulee turvallinen paikka nimenomaan maahanmuuttajille keskustella kohtaamastaan rasismista ja siitä, miten sitä saataisiin vähennettyä. Tämä asia on yhteinen ja se on tehtävä yhdessä kaikkien Suomen asukkaiden kanssa.