Jos olet jonkun puolella, puolustat häntä myös vaikeina hetkinä

Matkustimme 2000-luvun alkupuolella Espoon rannoilta bussilla Helsingin keskustaan. Oli kesä, ilta vielä nuori ja bussi puolillaan noin 14 – 15-vuotiaita ”hyvien perheiden tyttäriä”, jotka joivat näyttävästi keskiolutta ja pitivät ilmatilaa hallussa. Muutama matkustaja yritti heitä toppuutella, mutta sai vain röyhkeää sadattelua vastaukseksi. Matkan lopuksi menin kysymään kuljettajalta, miksi hän ei puuttunut tilanteeseen ja poistanut tyttöjä bussista. Maahanmuuttajakuski kertoi, ettei se ollut mahdollista, sillä jos hän tekisi jotain sellaista, vanhemmat nostaisivat metelin, soittaisivat joukolla bussifirmaan ja haukkuisivat kuljettajan, ja hänelle tulisi vaikeuksia.

Tilanne ei näköjään ole tuosta muuttunut. Nyt kuljettajien rasistinen kohtelu nousi esille Abdirahim Husu Husseinin julkaistua somessa kertomuksen kohtaamastaan rasismista taksikuskin työssä. Husu teki virheen ja kehuskeli poistaneensa rasistisen solvaajan kyydistä, vaikka olikin sitten heltynyt tai nöyrtynyt ja vienyt rasistin pyydettyyn osoitteeseen. Huomionarvoista oli kuitenkin, että hän uskaltautui kertomaan asiasta, harvoin näistä kukaan uskaltaa julkisesti kertoa. Tällä kertaa Husu oli niin ärtynyt ja väsynyt, että lähti taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Eipä siitä hänellekään mitään hyvää seurannut.

Olisi voinut luulla, että Husun kertomus olisi johdatellut yleisön keskustelemaan siitä, kuinka kuljettajille turvattaisiin mahdollisuus työskennellä ilman rasistista häirintää. Sen sijaan persukerho johdatteli aihetta siihen suuntaan, että Husulla olisi jotain tekemistä raiskaajataksin kanssa. Toisaalla alettiin tehdä salapoliisityötä ja etsiä aukkoa Husun hiukan epäloogisessa tarinassa. TaksiHelsinki läksi mukaan ja alkoi keskustella taksinkuljettajan työsuorituksista suuren yleisön ja skandaalimedian kanssa. Lopuksi myös maamme tunnetuin juorulehti, Helsingin Sanomat, liittyi rasistikuoroon ja vahvisti näyttävästi Husun valehtelijaksi.

Aiemmin mainitut asiat eivät ole kovin yllättäviä, media lähtee helposti rasistikelkkaan ja Helsingin Sanomillakin näyttäisi olevan erityisiä toimittajia tämän kaltaisten hykerryttävien tapausten varalle. Hyvin erikoinen oli kuitenkin älämölö, joka nousi Twitterissä poliitikkojen ja puolueaktiivien ja tavallisten kommentoijien taholta. Hyvin monella oli tarve tehdä päivitys, jossa tuomittiin jyrkästi Husun valehtelu ja katsottiin hänen vaikeuttaneen rasisminvastaista työtä ja pilanneen somaliyhteisön maineen. Ja nyt eivät olleet liikkeellä pelkästään rasistit, vaan vasemmistoliittolaiset, vihreät ja tunnetut rasismin vastustajat. Brigita Krasniqi oli yksi harvoista, joka toi selkeästi esille, mistä oli kysymys:

Kun vähemmistön edustaja on pahassa pinteessä, luulisi, että hän saisi edes hiukan tukea. Yllättävän monilla oli tarve edistää omaa poliittista uraansa tuomalla julki paheksuntansa ja ikään kuin poliittista tasapuolisuuttaan: nyt pitää joukolla tuomita, kun kerran valehteli, vaikka on mamu. Harva otti huomioon törkeän rasismin kohteeksi joutuneen piinaavaa tilannetta ja jatkuvaa varpaillaan oloa. Harva käy tuollaisella henkilökohtaisella tavalla Halla-ahon tai kenenkään rasistin kimppuun, vaikka heidän poliittinen nousunsa perustuu lähes pelkästään valehteluun ja rasistiseen kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Vähemmistön edustajaan on helppo iskeä, hänen on nöyrryttävä ja tunnustettava alamaisuutensa. Pieni liioittelu tarinassa ja heti olet petturi ja valehtelija. Valtuustoryhmä kokoontuu ja langettaa tuomionsa luopiolle.

Vieläkään kukaan näistä puhtoisista, valheettomista poliitikoista ei ole nostanut keskustelua jostakin näistä seikoista:

Kuinka saadaan maahanmuuttajakuskien työoloja parannettua? Kenenkään ei pidä noin raskaassa työssä sietää epäasiallista kohtelua.

Miten kuskin kuuluu toimia, jos joutuu rasistisen hyökkäyksen kohteeksi?

Onko asiallista, että työnantajan edustaja levittelee kuskin ajotietoja rasistimedialle?

Tekeekö liioittelu omasta käyttäytymisestä tukalassa tilanteessa ihmisestä huijarin, kun kertomus rasistisesta hyökkäyksestä on muilta osin totta?

Jos suomalainen poliitikko lisää pienen valheen narratiiviinsa, oletko yhtä lailla hänen niskassaan?

Millaiset ovat maahanmuuttajakuskin mahdollisuudet puolustautua, jos koko nettiyhteisö käy joukolla kimppuun?

Olisiko ollut mitenkään mahdollista, että valtuustotoverit olisivat keskustelleet aiheesta Husun kanssa ennen julkista sometuomioistuinkäsittelyä? Olisiko jopa tuomion voinut kertoa hänelle itselleen, eikä julistaa sitä somessa?

Onko SDP:llä mitään intressiä pitää huolta oman puolueen rasismin uhreista?

IMG_0030
Poliitikkoja olohuonetentissä vaalien alla v. 2015

Kuka ohjaa suomalaisia rasisteiksi?

Hannele Luhtasela-el Showk

Viime aikoina on paljon keskusteltu niin sanotuista mikroaggressioista. Ne ovat vähemmistöryhmien edustajiin kohdistuvia, joskus tahattomia, usein opittuja loukkaavia kommentteja tai tekoja, joista paistavat stereotypiat ja ennakkoluulot. Monella ne ovat aivan tavallinen tapa puhua esimerkiksi muualta muuttaneista ihmisistä.

Suomessa tällaiset tyhmät tai tuhmat tavat ovat varsin yleisiä, eikä pelkästään mikroaggressioiden tasolla. Suomi nousi viime vuoden tilastoissa Euroopan unionin rasistisimmaksi maaksi. Tummaihoisten tölviminen on yleistä ja vihapuhe jyllää sosiaalisessa mediassa. Suomen poliittisella johdolla on kuitenkin tapana mennä puheenparressaan vähän mikroaggressioita ja kadun rasismia pitemmälle. Usein luikautetaan ihan normaalinkin puheen keskelle piilorasistisia lauseita, jotka johdattavat kansalaisia uskomaan, että uhka piilee ulkomaalaisessa.

Myös toimissa on eroja riippuen siitä, puututaanko suomalaisen vai muunmaalaisen tekemisiin. Kun Turussa tapahtui tuhoisa puukkoisku, kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan haavoittui, ja murhaaja oli vierasmaalainen, presidentti matkusti heti Turkuun laskemaan kukkia tapahtumapaikalle ja lausui julkisuuteen mm. näin:

”Samalla meidän on nyt kansakuntana mietittävä, miten käsittelemme tämän julman teon. Keskustelumme maahanmuutosta on ollut vaikeaa, melkeinpä mahdotonta jo ennen tätä. Maahanmuutto herättää vahvoja tunteita – puolesta ja vastaan. Asiallista keskustelua on vaikea käydä tunteisiin menevästä aiheesta, mutta meidän on kansana siihen kyettävä.”

Niinistö ja Turun murhat
Presidentti päivitti Twitteriä tohkeissaan Turun puukotuksen johdosta

Kun Kuopiossa vastikään tapahtui suomalaisen nuoren miehen tekemä raaka miekkamurha ja yhdeksän muun henkilön haavoittaminen – enimmäkseen naisten, kuten Turussakin – presidenttiä ei paikalla näkynyt ja hän tyytyi vain esittämään osanottonsa uhrien omaisille. Maamme ei nyt ollut uhattuna, maahanmuutto ei ollut hirmutekoihin syyllinen eikä keskustelun paikkaa ollut. Suomalaisen murhaajan mietteistä emme vielä tarkkaan tiedä, mutta Turun osalta tavan tallaajasta näytti siltä, että tolaltaan mennyt, syrjäytynyt, surkea taparikollinen eteni murhaajaksi, eikä lähellä olevien ihmisten useista huoli-ilmoituksista ollut mitään seurauksia. Presidentti sanoi iskun kohdistuneen hyvyyttä ja inhimillisyyttä vastaan – suomalaisen iskulla ei kai sitten ollut tällaisia tarkoitusperiä.

Jo vuoden 2015 syksyllä, kun Suomeen tuli paljon pakolaisia ja vähän maailmaa nähneillä, nurkkakuntaisilla ja moukkamaisilla suomalaisilla oli pelkojensa kanssa tekemistä, Niinistö meni suurlähettiläiskokouksessa mainitsemaan, että ”Eurooppaan tulijoiden joukossa on valitettavasti joitain niitäkin, joilla on pahat mielessä.” Eipä ollut se kovin rakentava ja kansakuntaa kokoava lausahdus hetkellä, jolloin maan isän olisi pitänyt kehottaa ihmisiä pitämään hyvää huolta maahan saapuneista, kaiken, paitsi elämänsä menettäneistä pakolaisista.

Samaan aikaan, kun presidentti ja ministerit taivastelevat ulukomaalaisten kammottavuutta, suomalaiset miehet hakkaavat surutta vaimojaan ja Suomi pysyy kenenkään asiaan puuttumatta yhtenä eukontapon kärkimaista maailmassa.

Vuoden 2015 lopulla taparikollisten ja väkivaltaisten rasistien muodostamat ”partiot” alkoivat naisten suojelun nimissä kierrellä Suomen kaupunkien kaduilla. Poliittiselta johdolta ei saatu yhdenmukaista, rasistista joukkotoimintaa tuomitsevaa kannanottoa. Oikeusministeri Lindström tokaisi, että ”jokaisella on ihan vapaa oikeus liikkua tuolla ulkona, eihän siinä ole mitään” ja pääministeri Sipilä: ”Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää sen, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin”. Molemmat antoivat hiljaisesti ymmärtää, että suomalaisten pelot ovat oikeutettuja ja katupartiointi ulkomaalaisia vastaan luonnollista. Vaikka Sipilä myöhemmin korjaili sanojaan, vahinko oli jo tapahtunut.

Yksi laajempi asia, joka Suomessa luo epäluuloja ja vihaa ulkomaalaisia kohtaan, on ulkomaalaispoliisin toiminta. Onko pakolaisten palautuksissa kotimaihinsa koskaan kokeiltu, toimisiko asia esim. lapsiperheiden kohdalla niin, että kerrotaan palautuspäivä ja määrätään perhe saapumaan paikalle lentokenttäkyyditystä varten tai sovitaan, milloin taksi noutaa? Onko poliisin aivan pakko mennä noutamaan lapsia vanhempineen gestapo-tyyliin yöllä, kommandovarusteissa ja susikoirien kanssa? Onko ulkomaalaispoliisiin juurtunut pelko ulkomaalaisia kohtaan? Joka tapauksessa tällaisilla manöövereillä luodaan kansalaisten keskuuteen sellainen käsitys, että pakolaisina maahan saapuneet perheet ovat terroristeja.

Yleensäkin poliisin toiminta näyttää usein siltä, että marsilaisia vaanitaan. Jos olet muualta tullut, olet epäilyttävä. Aivan äskettäin tuttava kertoi ystävälleen tapahtuneesta: moottoripyöräpoliisi pysäytti miehen tylysti jalkakäytävällä, vaati papereita nähtäväksi ja KAHLITSI miehen moottoripyöräänsä mennessään paikalle hälytettyyn poliisiautoon selvittämään henkilöllisyyttä. Päästivät kuitenkin mustan miehen menemään, kun ihonvärin lisäksi mitään epäilyttävää ei ollut. Arvatkaapa vain, vahvistuivatko jälleen silminnäkijöiden ennakkoluulot.

Eräs silmiinpistävä piirre suomalaisissa on omien vähemmistöjen syrjintä, josta jälleen selkeä esimerkki oli viime viikolla esiin noussut romanien erittely henkirikostilastoissa. Viisisataa vuotta maassa ei riitä tekemään ihmisestä suomalaista, vaan pelottava ulkomaalaisuus on otsaan tatuoitu.

Jos yritetään aina olla kaikkien kavereita ja sen varjolla käytetään ilmaisuja, jotka eivät rasistejakaan loukkaisi, tullaan hyväksyneeksi rasistinen toiminta ja edistäneeksi syrjivää ilmaisutapaa. Jos tunnettu henkilö puhuu maahanmuutosta rasitteena, se on sitten rasite, vaikka ihmisten saapumisen kylmään, umpimieliseen maahamme voisi vallan hyvin nähdä olevan myös virkiste, voimavara ja iloinen yllätys.

Yhdysvalloissa presidentti Trump puhui siirtolaisten torjuntaan tarvittavan vallihautoja, jotka kuhisevat käärmeitä ja alligaattoreita. Voi olla, että monien mielessä Suomea sellaiset jo ympäröivät. Houkuttele siinä sitten lisää kipeästi kaivattuja maahanmuuttajia.