Olen huolissani nykysuomalaisen kielen kehityksestä. Twitterissä ihmisten kyky ilmaista kaikenlaisia tunteita on todella kuivunut ja kaventunut.

Tähän malliin:

Vittu että sattuu!

Voi vittu miten väsyttää!

Vittu tuo mun vaimo on sitten vittu ihana.

Vittu mä rakastan elämää.

Mitä vittua nyt pitäisi tehdä, kun printteristä loppu muste?

Mitä sinä vittu siitä asiasta tiedät?

Sen olen jo oppinut, että tästä asiasta ei saa sanoa ja vielä vähemmän kirjoittaa. Vittu on yhtä kiinteä osa nykyihmistä kuin häntä koiraa. On noloa puuttua toisen pyhään!

Haluan kuitenkin nostaa taas esille vaihtoehtoja, ettei kieli köyhtyisi. Ammennan vanhan kansan ehtymättömästä aarrearkusta. Vitun tilalle voisi joskus nostaa miehen elimen:

Elämäntuskaa ja väsymystä: ”Mull’ on tuska tuhniossa, pakko hännänjuuren alla.”

Rikkinäisestä kotitalouskoneesta: ”Jo sun on housutoukka turmellut.”

Ihastuksesta: ”Voi salamato sentään se Luigi on ihana!”

Jos sen pitää vittu olla, mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska naisen on vahvempi, niin tällainenkin tanakka vaihtoehto olisi: Kalu!

Näin sitä käytti vanha kansa: ”Piika minä olin, kalu mull’ oli; sitä minä annoin mitä mull’ oli.”Ja näin se sopisi nuoren kansan suuhun: ”Voi kalu minkä teki!”. ”Voi kalu kun kaluttaa”. ”Kyllä kalu se tyyppi on sitten namu”.  

Oli miten oli, kieli muuttuu eikä meillä vanhoilla ämmillä ole siihen mitään sanomista ja hiekkaakin on siellä. ”Paikka hempee helman alla” tulkitsee nyt tyttöjen ja poikien tunnot. Pojan suussa se on mahtisana, jota uskaltaa alkaa murrosiän kynnyksellä pikku hiljaa salaa viljellä. Tytöt käyttävät sillä valtaansa poikien ylitse. Se on kuin vanhan ajan harakointi: nainen saattoi paljaalla hävyllään tarpeen mukaan joko kirota tai siunata kohteensa.

Myös sotiin lähteviä miehiä saatettiin harakoida. UIkomaisia kieliäkin kannattaa opetella. Putinin jos haluatte harakoida, niin silloin sanotaan ”Putin huilo”.

Lähde: Vanhan kansan sananlaskuviisaus, koonnut ja järjestänyt Matti Kuusi