Onko mahdollista väistää äärioikeiston uhkaa?

Me tiedämme nyt, että Venäjän kansaa ei voi syyttää äärioikeistolaisen, demokratian vastaisen hirmuhallituksensa hyökkäyksestä Ukrainaan. Pelko pitää kansan hiljaisena. Vaikka vastustajia olisikin, niin sanotut vaalit ovat jo vuosikymmeniä olleet sellaiset, että oppositiolla ei ole ollut aitoa mahdollisuutta demokraattiseen vallan vaihtoon. Pelko omasta ja omaisten turvallisuudesta pitää suut supussa ja panee jopa puolustamaan hallituksen toimia.

Entäpä me suomalaiset, olemmeko me tänä päivänä missään vastuussa poliittisen ilmapiirin kovenemisesta ja äärioikeiston noususta Suomessa? Kuinka pitkään annamme äärioikeistolaisten öykkäreiden toimia eduskunnassa, kutoa seittejään hallintokoneiston ympärille, hankaloittaa demokraattisten päätösten toteutumista ja halvaannuttaa yhteiskuntaa? Onko äärioikeiston nousu valtaan mahdollista myös Suomessa?

Ilmapiirin koveneminen voi olla kiinni hyvinkin vähäiseltä tuntuvista, lähes huomaamattomista seikoista. Nettikeskustelun sivistymättömät öykkärit ja puolueiden julkirasistit ovat toki näkyviä, mutta heillä ei ole kykyä kääntää koko kansan mieltä. Kerronpa esimerkin isällisestä hivuttamisesta, millä kansakuntaa liikutellaan:

Kansallissankari Teemu Selänne jakoi v. 2016 kaverinsa Aleksi Valavuoren kanssa maahanmuuttajia törkeällä tavalla mustamaalaavaa tekstiä, vaati maahanmuuton rajoittamista ja väittipä maahanmuuttajien joukkoraiskanneen ystävänsä tyttären. Rikosta ei ollut poliisitutkinnassa eikä Selänne suostunut myöhemmin todistamaan väitteitään.  Mitään seuraamuksia tuollaisesta kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ei ollut. ”Tolkun ihmiseksi” presidentti Niinistön suosiollisella avustuksella nostettu Selännehän sai puhua, mitä rasistinen sylki suuhun toi. Aärioikeistolainen väki hurrasi. Kun on rasismin hyväksyvä presidentti kaverina, on lähes koskematon.   

Nyttemmin pakolaisvastaiset, rasistiset puheet ovat nousseet meillä valtavirtaan. Presidentti Niinistön lukuisat lausumat ovat antaneet oikeutuksen ajatella sadoista tuhansista Suomen asukkaista, että heissä voi olla jotain epäilyttävää, vaarallista ja pelottavaa. Presidentin aiempi suhtautuminen korostuu nyt, kun ukrainalaiset turvapaikanhakijat saavatkin asiallisen, jokaiselle pakolaiselle toivottavan ja kuuluvan kohtelun. Presidenttimmekin kertoo laittaneensa vähän omia rahojaan heidän tuekseen. Kun tulijat ehkä Niinistön mielestä ovat lähes oikeauskoisia ja oikean värisiä ihmisiä, onkin suhtautuminen hyvin erilaista. Ja kuitenkin silloin ja nyt on kysymys hätää kärsivistä, sotaa pakenevista ihmisistä ja irakilaisten ja somalien kohdalla vainon ja kidutuksen takia pakenevista – juuri heistä, joille olemme sitoutuneet antamaan kansainvälistä suojelua.

On hienoa, että pakolaiset eivät nyt ole uhka ja maahan saa tulla ilman byrokraattisia viivytyksiä. Joku voisi kysyä, eikö nyt ole mitään vaaraa siitä, että emme ollenkaan tiedä, keitä ja missä kaikki pakolaiset ovat. Tuskin on, niin kuin ei ollut aiemminkaan. Jokaisessa populaatiossa on rikoksen tielle ajautuvia yksilöitä, mutta irakilaiset ja somalit olisivat voineet täsmälleen ukrainalaisten tavoin tulla suljetuiksi kansakunnan syliin ja päästä heti nauttimaan tarvitsemistaan palveluista. Heidän ihmisyytensä vain haluttiin laskea alempaan kastiin ja heidän kohtaamisensa tavallisten suomalaisten kanssa yritettiin rajoittaa minimiin. Ehdotettiinpa kokoomuksesta jopa rangaistusta pakolaisia auttaville yksityisille kansalaisille.

Miksi me sallimme tällaisen rotuerottelun? Miksi valtakunnan korkein johto on siinä yksi sanansaattajista ja hyväksyttäjistä? Kuka on vastuussa siitä, että äärioikeiston valta lisääntyy? Onko demokraattisessa valtiossa mahdollista päättää toisin?

Kyllä on, äänestäjillä on valta. Äänestäjä voi miettiä, kannattaisiko äänestää toisin, kun kokoomuksen siirtymä perussuomalaisten kainaloon on entistä selvempi ja vain vähän aikaa sitten mahdottomana pidetty hallitusyhteistyö tuntuu nyt kovasti kiihottavan. Äärioikeistolainen rasisti ja natsi pääsee valtaan vain, jos äänestät sellaista.

Saako isänmaan nimissä raiskata?

Suuret sankarit isänmaallisesti Mantaa nylkyttämässä. Kuva: Tony Öhberg, Finland Today

Suomen taistelujoukkueen voitettua kanadalaiset ryntäsivät Suomen sankarit torille joukkoraiskaamaan Mantaa. Vanerista rakennettu aita ei urhoollisia suomalaisia estänyt, eikä poliisikaan edes yrittänyt. Olihan SUOMALAISTEN päästävä näyttämään tunteensa ja nylkyttämään naisen patsasta julkisella paikalla.

Sehän on perinteinen tapa osoittaa isänmaallisuutta.

Eivät kuulemma voineet mieltänsä maltaa, vaikka oli rakennettu aita muistuttamaan, että malttaa pitäisi.

Suuret tunteet täytyy päästä purkamaan. Suomihan voitti!

Mantahan on vain patsas, tavara. Kyllä Suomen Miesten täytyy saada tavaralleen tehdä mitä haluavat.

Voiko raiskauksen ja tuhoamisen todellakin perustella suurella tunteella ja isänmaallisuudella. Voisiko Ukrainassakin?

Suurten tunteiden ja aitojen purkamista on mahdotonta estää. Kuva: Tony Öhberg, Finland Today

15 vuotta pelvotonta rasismin vastustamista

Migrant Tales laati juhlajulkaisun, jonne sain kunnian kirjoittaa omat terveiseni. Julkaisen kirjoituksen täällä omassa blogissani ja toivotan Migrant Talesille pitkää ikää ja peräänantamattomuutta!

Migrant Tales – 15 vuotta suoraselkäistä, peräänantamatonta aktivismia

Migrant Tales täyttää 15 vuotta. Mieleen nousevat oman kansalaisaktivismin alkuajat, kun rasismin syöpyminen suomalaiseen poliittiseen elämään paljastui järkyttävällä tavalla: uusfasistit saivat v. 2011 eduskuntavaaleissa suuren joukkion kansanedustajia ja Hommaforumilla arveltiin, että nyt päästään eteenpäin muslimimaahanmuuttajien alistamisessa, kun Halla-aholla on ”asema”. Oman sukulaismiehenkin häpeällinen esiintyminen samassa joukkiossa mietitytti: Kuinka kertoa, millaisin ansioin nyt noustaan eduskuntaan? Riittääkö, että osaa vihjailla ”yön Timoista” sosiaalisessa mediassa? Koko juttu tuntui suurelta loukkaukselta: kuinka voi minun isänmaassani tapahtua niin, että natsiaate jälleen nousee ja vieläpä kertarysäyksellä eduskuntaan?

Rasismista puhuivat tavalliset kansalaiset julkisesti todella vähän. Helsingin Sanomien kommenttiosioista poistettiin välittömästi mielipiteet, joissa mainittiin Jussi Halla-aho tai joku muu rasistipoliitikko nimeltä. Päätimme, että jotain on meidän tavallisten, sitoutumattomien kansalaistenkin yritettävä tehdä, hiljaisuus on myöntymistä. Avasimme tilimme Uuden Suomen Puheenvuoroon ja julkaisimme ensimmäiset kirjoituksemme. Kommenttipalstat täyttyivät ällistyneistä rasisteista.

Puheenvuorossa tulivat myös tutuiksi Migrant Tales ja Enrique Tessierin kirjoitukset. Tuntui hienolta, että joku julkaisi säännöllisesti ammattimaiseen tyyliin englanniksi rasisminvastaisia artikkeleita ja tietoa yhteiskunnan rakenteellisesta rasismista. Vasta vähän aikaa maassa asuneetkin saivat ajankohtaista tietoa.

Migrant Talesin sivuilta olen vuonna 2012 tallentanut tämän kommentin.

April 11, 2012 at 5:39 am

”Kunniotus Reija Härköselle siitä että taistelee rasismia vastaan, monilta Suomalaisilta ei löydy saman kaltaista uskallusta. We need more people like Reija Härkönen, she’s a good example of a true Finn who seeks righteousness and equality humanrights for everyone, despite color or ethnicity.”

Muistan vieläkin, kuinka hyvältä tuo tuntui! Unohtuivat kaikki solvaukset ja niljakkaat yksityisviestit. Olin varma, että jaksan, jos yksikin ihminen, joka ehkä itsekin on suomalaisen rasismin kohde, ajattelee, että minusta on apua. Kiitos, sinä tuntematon!

Seuraavana vuonna Migrant Tales alkoi julkaista rasisminvastaisia blogitekstejäni. Olin ylpeä kun sain omalta pieneltä osaltani olla mukana tärkeässä julkaisussa. Siitä lähtien olemme tehneet Enrique Tessierin kanssa yhteistyötä. Kiitän lämpimästi merkityksellisestä tuesta ja  ajatusten vaihdosta ja onnittelen rasisminvastaisen Suomen edelläkävijää, Migrant Talesia ja Enrique Tessieriä!

Linkki juhlajulkaisuun:

Törmäily kuuluu vappuun!

Iloisia vapputerveisiä Yleisradiolta!

Mies törmäsi autoihin Pohjois-Esplanadilla, mutta se ei ollut tahallista. Poliisi yritti kyllä pysäyttää auton, mutta olihan se sentään varastamaton musta Mercedes. Ja autossakin oli kyydissä nainen.

Poliisi epäilee, että kuljettaja törmäsi jalankulkijaa jalkaan. Jalankulkija lensi auton konepellin kautta maahan. Hetken kuluttua epäilty törmäsi onneksi vain autoihin, joista yksi liikahti ja törmäsi jalankulkijaan. Jalankulkija lensi kahvilan ikkunasta läpi.

Ymmärrämme yleisön huolen, mutta epäilty kaahailija ei ollut maahanmuuttotaustainen. Videosta näkyi, että hän oli perussuomalaistaustainen, neuvotteleva virkamies Valtiovarainministeriöstä. Epäillyn käyttämä auto oli hänen, mutta poliisi ei vahvista, että hän ajoi sitä.

Neljän poliisin maahan taltuttama rattijuopumuksesta epäilty huuteli, mutta ei mitään muslimitaustaista, kristillistaustaisesta huutelusta emme tässä vaiheessa kerro enempää.

Rattijuopumuksesta epäilty ei missään vaiheessa ole ollut poliisin hallussa. Poliisi ei ajanut häntä takaa.

Mitäpäs sitä, kunniallista perussuomalaista miestä, jonka vappuajelulla ei ollut ideologista taustaa. Poliisia hän ei tahallaan nimitellyt saatanaksi, se lienee hänen uskonnollinen vakaumuksensa.  

Ideologistaustaisen referaattini lähde:

https://yle.fi/uutiset/3-12425490

Voi housutoukka, miten väsyttää!

Harakointia Hollywoodin malliin

Olen huolissani nykysuomalaisen kielen kehityksestä. Twitterissä ihmisten kyky ilmaista kaikenlaisia tunteita on todella kuivunut ja kaventunut.

Tähän malliin:

Vittu että sattuu!

Voi vittu miten väsyttää!

Vittu tuo mun vaimo on sitten vittu ihana.

Vittu mä rakastan elämää.

Mitä vittua nyt pitäisi tehdä, kun printteristä loppu muste?

Mitä sinä vittu siitä asiasta tiedät?

Sen olen jo oppinut, että tästä asiasta ei saa sanoa ja vielä vähemmän kirjoittaa. Vittu on yhtä kiinteä osa nykyihmistä kuin häntä koiraa. On noloa puuttua toisen pyhään!

Haluan kuitenkin nostaa taas esille vaihtoehtoja, ettei kieli köyhtyisi. Ammennan vanhan kansan ehtymättömästä aarrearkusta. Vitun tilalle voisi joskus nostaa miehen elimen:

Elämäntuskaa ja väsymystä: ”Mull’ on tuska tuhniossa, pakko hännänjuuren alla.”

Rikkinäisestä kotitalouskoneesta: ”Jo sun on housutoukka turmellut.”

Ihastuksesta: ”Voi salamato sentään se Luigi on ihana!”

Jos sen pitää vittu olla, mikä on sinänsä ymmärrettävää, koska naisen on vahvempi, niin tällainenkin tanakka vaihtoehto olisi: Kalu!

Näin sitä käytti vanha kansa: ”Piika minä olin, kalu mull’ oli; sitä minä annoin mitä mull’ oli.”Ja näin se sopisi nuoren kansan suuhun: ”Voi kalu minkä teki!”. ”Voi kalu kun kaluttaa”. ”Kyllä kalu se tyyppi on sitten namu”.  

Oli miten oli, kieli muuttuu eikä meillä vanhoilla ämmillä ole siihen mitään sanomista ja hiekkaakin on siellä. ”Paikka hempee helman alla” tulkitsee nyt tyttöjen ja poikien tunnot. Pojan suussa se on mahtisana, jota uskaltaa alkaa murrosiän kynnyksellä pikku hiljaa salaa viljellä. Tytöt käyttävät sillä valtaansa poikien ylitse. Se on kuin vanhan ajan harakointi: nainen saattoi paljaalla hävyllään tarpeen mukaan joko kirota tai siunata kohteensa.

Myös sotiin lähteviä miehiä saatettiin harakoida. UIkomaisia kieliäkin kannattaa opetella. Putinin jos haluatte harakoida, niin silloin sanotaan ”Putin huilo”.

Lähde: Vanhan kansan sananlaskuviisaus, koonnut ja järjestänyt Matti Kuusi

Suomen presidentin tehtävistä pitäisi poistaa ulkopolitiikan johtaminen

Ruotsin pääministeri Andersson ja puolustusministeri Hultqvist vierailulla Suomessa 5.3.2022

Suomen perustuslaissa määrätään nyt ulkopolitiikasta seuraavasti:

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta presidentti päättää eduskunnan suostumuksella

Tämä pitäisi muuttaa muotoon:

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa pääministeri yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet ja niiden irtisanomisen sekä päättää kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta siltä osin kuin tässä perustuslaissa säädetään. Sodasta ja rauhasta pääministeri päättää eduskunnan suostumuksella

Suomen turvallisuuspoliittisen aseman muututtua dramaattisesti Venäjän hyökättyä Ukrainaan tasavallan presidentti Sauli Niinistö on hoitanut ulkosuhteitamme rauhallisesti ja maltillisesti. Sanna Marin olisi varmasti tehnyt saman.

Koska presidenttimme valitaan suoralla kansanvaalilla, valintaan saattavat vaikuttaa monet muutkin asiat kuin henkilön pätevyys ulkosuhteiden hoitamisessa. Itse asiassa suurelle enemmistölle äänestäjistä tärkeimpiä äänestyskriteerejä lienevät ehdokkaan ulkonäkö, karisma, henkilöhistoria, perhe ja perhetausta, esiintyminen julkisuudessa, huumori ja samaistuttavuus. Ja merkillisen suurelle osalle nykymaailmassa keskisormen näyttäminen, poliittisen elämän sekoittaminen ja kaaoksen ihannointi.

Voi olla hyvin pienestä kiinni, millainen ”julkkis” presidentiksi valitaan. On täysin mahdollista, että seuraava presidentti on esimerkiksi fasistipuolueen räyhäriitta tai -reino, jonka kyvyt, mielenmaltti ja asiaosaaminen eivät kerta kaikkiaan riitä luotsaamaan kansakuntaa kriisitilanteessa.

Tähän mennessä asia ei ole tuntunut kovin merkitykselliseltä, koska presidentin tehtävä on suurelta osin edustuksellinen ja presidenttimme ovat pitkälti keskittyneet maakuntavierailuihin ja kesäisin Kultarantaan muuttamiseen ja siellä edustamiseen ja kansa on tarkkaillut presidenttien perhe-elämää aivan kuten kansa Ruotsin kuningaskunnassa.

Kriisitilanne itärajan tuntumassa on osoittanut, että tasavaltamme tärkeimpiin kuuluvien tehtävien hoito olisi saatava, niin kuin se Ruotsissakin on, sen poliitikon hoitoon, jonka vastuulla on päivittäisen hallituspolitiikan johto ja jolla on ajantasaisin tieto kaikista oleellisista hallintoon liittyvistä tehtävistä. Politiikan johtamisen yhtäkkinen siirtyminen presidentille, kun jotain tapahtuu ulkomailla, ei ole perusteltua, mutta se voi olla häiritsevää pääministerin toiminnalle.

Presidentti voi nytkin halutessaan jopa häiritä pääministerin työtä, niin kuin koronaepidemian alussa kävi, kun presidenttimme tahtoi nyrkkeillä pääministerin kumoon. Sen tilanteen ja kansakunnan luotsaamisen kahden vaikean vuoden läpi Sanna Marin on hoitanut erinomaisen vakaalla ja hienolla tavalla. Talous on jopa niin hyvässä kunnossa, että juuri minkäänlaisia vastalauseita ei kuulu, vaikka hallitus ja lukemattomat muut tahot ovat ilmoittaneet, että Suomi haluaa vastaanottaa suurenkin määrän Ukrainan ja Venäjän pakolaisia. Kuusi vuotta sittenhän se oli ”köyhälle Suomelle” mahdottomalta tuntunut tilanne.  

Presidentti Niinistön kanssa neuvotellessaan presidentti Biden halusi yllättäen soittaa Ruotsin pääministerille, Magdalena Anderssonille. Hänen kanssaan Biden oli jo tavannut turvallisuuspoliittisissa asioissa ja luvannut Ruotsille ehdotonta tukea. Presidentti Biden halusi ottaa Suomen ja Ruotsin johdon yhdessä turvallisuusyhteistyöneuvotteluihinsa. Sekin oli osoitus siitä, että vähän vanhoillisemmankin maailmanmahdin johto on nykyisin hyvin tietoinen siitä, että kaikki asiat hoidetaan naisjohtajien kanssa siinä missä miestenkin.

HALUATKO AUTTAA UKRAINAA?

Ukraina tarvitsee apua. Monet haluavat auttaa heti ja tuntuu, että se on tehtävä itse, kun järjestöt ja keräykset eivät ole tarpeeksi nopeita. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko esim. Ukrainaan autolla ajaminen se paras tapa saada mahdollisimman suuri määrä apua nopeasti perille ja oikeisiin kohteisiin.

Lue tästä SaferGloben toiminnanjohtajan, Maria Mekrin ohjeet auttamisesta. Mekri on saanut mm. siviilikriisinhallinnan koulutuksen ja hänen erityisasiantuntemustaan ovat hauraat alueet, arviointi, rauhan teknologiat sekä yritystoiminnan ja kehitysavun toteuttaminen kriisialtteilla alueilla.

YLEISESTI:

👉 ÄLÄ LÄHDE Ukrainaan tai lähialueille! Auttamisenhalu on niin käsittämätön, ettei koordinaatio enää kestä, joten aiheuttanet enemmän harmia kuin hyötyä.

👉 anna rahaa isoille (kansainvälisille) apuorganisaatioille

—– kyllä, hallintoon menee rahaa mutta eipä mene sitten korruptioon tai järjestäytyneelle rikollisuudelle—

👉 valmistaudu auttamaan ukrainalaisia perheitä Suomessa kun tarve.

👉 viesti aktiivisesti rauhan puolesta ja osoita tukeasi Ukrainalle. Tämä ei sotatoimia lopeta mutta luo painetta Venäjällä ja antaa jaksamista ukrainalaisille.

👉 vastusta russofobiaa Suomessa ja muuallakin. Tuomitse Putinin Venäjän toimet mutta kunnioita venäläisiä sekä Venäjää ylipäätään. Tässä ei ole ristiriitaa.

•vastusta kaikenlaista yksinkertaistamista eli ”me ” ja ”he” retoriikkaa. Älä tue Putinin kuvaa, että länsimaat vihaavat Venäjää ja venäläisiä.

•pyri siihen, ettei konflikti leviä tänne yksilötasolle. Puutu heti jos kuulet huutelua yms. ja muistuta, että niin pelataan Putinin pussiin.

👉 tue venäläisten vastarintaa Putinia vastaan, jos voit. Erityisesti tarvittaisiin sankaritarinoita venäläisistä, jotka sanovat ”ei” sodalle.

👉 päivitä tietokoneesi ja ole kriittinen. Disinformaatiokampanjat ja kyberhyökkäykset oletettavia täälläkin. Suomessa luultavimmin tarkoituksena jakaa väestöä ja luoda epäluottamusta. Pelataan joukkueena.

👉 tue rauhanrakentamista tekeviä toimijoita Suomessa. Jos sinä tai yrityksesi voi kunnolla tukea, lähetä yv.

JOS TÄMÄ EI RIITÄ:

👉 toimi yhteistyössä niiden toimijoiden/ henkilöiden kanssa, joilla on pitkäaikaisia kontakteja Ukrainaan.

👉 kysy paikallisilta toimijoilta (myös Puolassa, Romaniassa ja muilla lähialueilla) mitä he tarvitsevat, koordinoi muiden kanssa.

👉 jos varoituksista huolimatta lähdet itse paikalle, ota rahaa mukaan, yritä ostaa paikallista, ja toimi koordinaatio-ohjeiden mukaan. Älä itse ala soveltamaan. Ostamalla paikallisesti tuet paikallista taloutta. Kysy paikallisilta erityistarpeista varsinkin liittyen lääkkeisiin ja erityistuotteisiin esim. vammaisille; niistä olla pula.

👉 Ota mieluusri mukaan ainakin joku joka puhuu ukrainaa/ venäjää/puolaa/romaniaa. Englannilla ei pärjää.

👉 muista, että logistiikan pitää jatkua ihan loppukäyttäjälle saakka. Ei riitä, että viet pakullisen tavaraa rajalle, ja oletat, että loppukäyttäjät ne tavarat löytävät, tai että paikallisilla on resursseja alkaa niitä jakamaan.

👉 huomioi Ukrainasta pakenevien haavoittuvuus, ja toimi itse turvallisuutta luoden. Ota selvää paikallisista viranomaistoimijoista, niin, että voit ilmoittaa, jos näet esim. mahdollista ihmiskauppaa.

👉 mikäli luot keräyksen, hanki rahankeräyslupa ja raportoi rahasta läpinäkyvästi. Kriisitilanteet saavat huijarit myös liikkeelle, eli hyvä, läpinäkyvä hallinto on erityisen tärkeää.

👉 mikäli haluat tuoda ukrainalaisia takaisin Suomeen, keskitä resurssit, toimi yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa— ja toimi suomalaisen ohjeistuksen mukaisesti. Pikku-autot täynnä ukrainalaisia voi myös ylikuormittaa Suomen rajalla.

👉 Älä lähde jos et ole fyysisesti ja henkisesti hyvissä voimissa & tule takaisin mikäli et enää kykene kunnolla toimimaan.

👉 Tue kaikkia mukanasi lähteviä myös henkisesti: päivittäiset debriiffaukset ja mahdollista lisäapua Suomessa.

👉 anna rahaa suomalaisille rauhanrakennusta tekeville toimijoille

ÄLÄ VAIKEUTA JO ENNESTÄÄN VAIKEAA TILANNETTA, esim:

– viemällä tavaraa mitä ei haluta (ympäristökatastrofi)

-tukemalla vahingossa paikallista järjestäytynyttä rikollisuutta tai korruptiota

-vaarantamalla lisää siviilejä (itsesi)

– viemällä aseita tai aseisiin verrattavia tarvikkeita (on vientirikos, ja luultavimmin joutuvat väärien ihmisten käsiin).

– ymmärtämättä pakolaisten tilannetta, kuten esimerkiksi pelkoa.

https://saferglobe.fi/

Pakolainen on päästettävä pannasta

Ukrainalaisia pakolaisia, Beregsurany, Unkari, 24.2.2022. REUTERS/Bernadett Szabo

Suomen rasistisella kansalla on suuria vaikeuksia sanojen kanssa. Yle vaihtoi jo kauan sitten termin  ”pakolainen” termiin ”siirtolainen”. Tällä pyritään etäännyttämään kansalaisia ihmisten hädästä ja ajattelemaan, niin kuin korkein valtionjohto toivoo: heillä saattaa olla ”pahat mielessä” tai niin kuin tasavallan presidentti puheessaan valtiopäivien avajaisissa ilmaisi:

”Viime vuosina turvallisuusympäristössä on nähty uusia ilmiöitä, jotka antavat aihetta valmiutemme tarkasteluun. Laajamittainen, vihamielisten ulkopuolisten tahojen organisoima maahantulo on tästä yksi esimerkki.”

Olen vuodesta toiseen odottanut, että presidenttimme joskus sanoisi hyvän sanan maassamme turvapaikan saaneille pakolaisille. Sitä ei ole kuulunut. Sen sijaa saamme useaan kertaan vuodessa tuollaisia pieniä heittoja, jotka pahantahtoiset ihmiset tulkitsevat siten, että maassa oleskelevat, valtaväestöstä ulkonäöltään poikkeavat ihmiset ovat vaarallista väkeä.

Tästäkö mahtaa johtua sekin, että kuusi vuotta maassamme eläneet, paperittomiksi ja oikeudettomiksi jääneet ihmiset, jotka eivät uskalla palata entisiin kotimaihinsa, eivät saa mitään ratkaisua tilanteeseensa? Hyvin suuri osa kansasta, ehkä jopa niin suuri, joka on Niinistöä presidentiksi äänestänyt, ei oikein tahdo tuntea myötätuntoa kaiken menettäneitä kanssaihmisiä kohtaan.

Nyt näyttää kuitenkin paremmalta, kun Ukraina on ahdingossa, niin surullista kuin se onkin. Konservatiivipoliitikot Petteri Orpoa myöten pitävät eduskunnassa puheita Ukrainan puolesta, itku kurkussa ja suurta myötätuntoa osoittaen. En ole koskaan kuullut moista intohimoa vaikkapa Irakin tai Syyrian lasten puolesta.

Toivomme siis nyt, että jos ja kun Ukrainan sota eskaloituu niin pahaksi, että ukrainalaiset pakenevat sadoin tuhansin, pakolaisleirit naapurimaissa täyttyvät tai olot niissä ovat kohtuuttomia ja pakolaiset lähtevät eteenpäin ja saapuvat Suomenkin rajoille, niin vastaanotto on huomaavainen ja osaaottava. En nyt jaksa surra edes sitä, että heidät hyväksytään paremmin pakolaisiksi, eikä ”elintasopakolaisiksi”, koska heidän ihonsa väri on vaalea eivätkä he muutenkaan ulkonäöltään juuri poikkea suomalaisista.

Mutta sitä perään, että näitä ihmisiä pitää saada kutsua pakolaisiksi. Siirtolaisia tai maahanmuuttajia he eivät ole, he eivät ole lähteneet matkaan etsimään parempaa elintasoa tai työpaikkoja. He ovat lähteneet sotaa pakoon ja he tarvitsevat suojelua. Turvapaikanhakijoita heistä lienee vain osa, enimmäkseen on kysymys tavallisista perheistä, jotka eivät halua jäädä pommitusten uhreiksi. Pakolais-sanaa kielletään käyttämästä ja perustellaan sitä sillä, että pakolainen tarkoittaa pakolaisstatuksen saanutta ihmistä, so. henkilöä, joka on henkilökohtaisen vainon nojalla saanut turvapaikan. Käytettäköön suurista pakolaisjoukoista ja yksittäisistä pakolaisista kuitenkin sitä sanaa, mikä meillä suomen kielessä heitä varten on ja mitä heistä maailmallakin käytetään: ”refugee” eli ”pakolainen”, ja kutsuttakoon huomattavasti pienempää joukkoa pitemmin termein: ”Suomessa turvapaikan saanut”, ”Suomessa pakolaisstatuksen saanut” jne.

Veikkaan nimittäin, että pakolaisia saattaa tulla meillekin taas suuria määriä ja kun suomalaisrasistien silmiin osuu liian monta ”ulkomaalaisen näköistä” ja heille lahjoitetaan ilmaiseksi vanhoja vaatteita, alkaa taas tuttu kateus ja tylytys, media alkaa laulaa elintasopakolaisista ja poliittiset päättäjät ihmisten ymmärrettävistä peloista.

Suru, pelko, uhka ja onneton kohtalo ovat pakolaisten osa, ei pakolaisten vastaanottajien.

Miksi Ukrainan lähettilään tweettiin ei vastattu?

Ukrainan Suomen suurlähettiläs Olga Dibrova tweettasi 8.2.2022 kommentin Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Ukrainaa koskevista tweeteistä ulkoministeri Pekka Haavistolle, tasavallan presidentin kanslialle ja eduskunnan puhemiehelle, Matti Vanhaselle.

Kukaan viestin saaneista ei vastannut. Heidän tileillään ei myöskään ole mitään mainintaa aiheesta.

Onko nyt niin, että presidentti Niinistö, Pekka Haavisto ja Matti Vanhanen sopivat yksissä tuumin, että pannaan Jussi Halla-aho vastaamaan? Kun Jussi Halla-aho seuraavana päivänä luikautti vastauksensa suurlähettiläälle, he eivät ainakaan millään lailla noteeranneet asiaa.

Onko Ukraina tässä kriisinkin keskellä sittenkin niin mitätön maa, että sen suurlähettiläälle ei tarvitse vastata? Riittääkö, että uusfasistisen äärioikeistopuolueen hurmoshenkinen rivikansanedustaja vastaa koko eduskunnan puolesta? Suurlähettläs vastasi korrektisti, mutta näinkö se menee, että äärioikeiston peräkammarin kautta kulkee diplomatia tuollaisten reunavaltioiden kanssa?

Matti Vanhanen ei ole käyttänyt tiliään sitten v. 2020, jolloin hän retweettasi keskustan tweetin koronapandemiasta. Suosittelen Vanhasta joko sulkemaan tilin tai antamaan sen hallinnan avustajan tehtäväksi. Jos on tili Twitterissä, oletus on, että tilin omistaja on saanut itselleen osoitetun viestin.

Pekka Haavistolla on yli 172.000 seuraajaa. Olisi suonut hänen reagoivan ahdingossa olevan pienen maan (vaikka eihän Ukraina pieni ole, mutta poliittisesti pikkutekijä) suurlähettilään viestiin.

Sauli Niinistölle osoitettu viesti lähetettiin hänen kansliaansa. Hyväksyikö kanslia Jussi Halla-ahon vastauksen omanaan? Saiko tasavallan presidentti tiedon viestistä? Miksi siihen ei vastattu?

Asiassa ei voi vedota diplomatiaan, kriisin tulenarkuuteen tai asian käsittelyyn muilla areenoilla. Politiikkaa tehdään nykyään myös Twitterissä. Valtionpäämiehillä, ministereillä ja kansanedustajilla on kaikilla oma tilinsä, joita käytetään vilkkaasti tiedottamiseen, keskusteluun, ajatusten vaihtoon ja yhteydenpitoon kansalaisiin. Jos Suomessa oleva diplomaatti ottaa Suomen poliittiseen johtoon yhteyden Twitterissä, vastaamista ei pidä jättää äärioikeistopuolueen haltuun. Se ei ole oikein Suomen eikä Ukrainan kansaa kohtaan.

Jussi Halla-aho viihtyy salarakkaansa helmoissa – onko se Suomen etu?

Jussi Halla-aho, ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja

Vuonna 2019 ihmeteltiin, miksi perussuomalaiset ovat europarlamentissa liittoutumassa Venäjä-mielisten äärioikeistopuolueiden kanssa. Isänmaallisuus, joka persuilla on arkihokema, on Suomessa tavannut tarkoittaa melko nihkeää suhtautumista itäiseen naapuriin. Jopa perussuomalaisten veljespuolue Ruotsissa, Sverige Demokrater, piti persuvalintoja kummallisina.

Aihetta käsittelevässä artikkelissaan Ilta-Sanomissa 16.5.2019 toimittaja Arja Paananen kuvasi perussuomalaisten ”joustavaa valmiutta hyväksyä Venäjän tapa selittää omaa toimintaansa – olivatpa nämä toimet länsimaisen demokratian tai kansanvälisen yhteisön säätöjen näkökulmasta kuinka ristiriitaisia tai aggressiivisia tahansa”. Tämän kaltainen Venäjän nuoleskelu ja suoranainen ihailu on ollut hyvin näkyvää useissa perussuomalaisissa poliitikoissa ja myös kannattajissa. Hommaforumilla kävi ennen ”jytkyä” selväksi, että Venäjää ihannoidaan etenkin siksi, että siellä on muslimit laitettu kunnolla kyykkyyn eikä turvapaikanhakijoita ”hyysätä”.

Tästä rintamasta hiukan erillään on ollut puolueen entinen puheenjohtaja, jonka salarakas on Ukraina, oma entinen asuin-, työ- ja opiskelumaa, jossa hän on oppinut kielenkin ja kenties saanut janoamaansa  tunnustusta ja ihailua.

Tästä rakkaudesta luultavasti johtui sekin, että Halla-aho riensi kirjoittamaan koko eduskunnan nimissä tweetin Ukrainan suurlähettiläälle, kun ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Mika Niikko joutui eroamaan ulkopoliittisesti arveluttavan lausuntonsa vuoksi. Hän halusi jonkun merkittävän eurooppalaisen johtajan ilmoittavan Ukrainalle, että maalla ei ole asiaa Natoon. Näin Niikko ilmeisesti ajatteli hyvittelevänsä sotaisan Venäjän ja saattavansa Euroopan jälleen rauhan tilaan. Niinhän se on ennenkin mennyt, pienet maat sulkekoot suunsa ja antakoot suurvalloille sen mikä suurvalloille kuuluu. Niikko, tuon Venäjän ystävä, puhui niin kuin suomettuneessa Suomessa tavattiin puhua.

Se, että Halla-aho, rivikansanedustaja, oitis tweettasi Ukrainalle viestin: ”Eduskunta, mukaan lukien perussuomalaiset, tukee yksiselitteisesti a) Ukrainan alueellista eheyttä ja itsenäisyyttä; b) Ukrainan oikeutta itsepuolustukseen sisäisiä ja ulkoisia hyökkääjiä vastaan; c) sen oikeutta päättää liittyäkö tai olla liittymättä kansainvälisiin järjestöihin” olikin sitten mielenkiintoinen toimi. Näinhän Suomi varmasti ajattelee, mutta ajatelkaapa, jos vaikkapa pääministeri Sanna Marin olisi tällaisen tempun tehnyt! Jopa olisi äläkkä noussut: menee ohittamaan presidentin valtioiden välisessä diplomatiassa! Nyt nousi vain ihaileva huokailu: ”Ooo, Halla-aho kirjoitti ukrainan kielellä, ihmeellinen mies!”

Tämä tapahtui 9.2.2022. Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajaksi Halla-aho valittiin 16.2. – eikä hän siinäkään asemassa ole siirtynyt Suomi-Venäjä-Ukraina -diplomatian johtoon. Ulkopolitiikasta vastaavat tasavallan presidentti ja pääministeri.

Kun Jussi Halla-aho nyt tasapainoilee puolueensa tietyn fraktion Venäjä-mielisyyden ja oman Ukraina-rakkautensa välillä, olisi Suomen kansan oltava valppaana. Kaikki me ymmärrämme Ukrainan ahdingon, mutta nyt pitää osata valita sanansa. Miestä, joka on voimakkaasti omien viettiensä vietävissä, ei ollut  turvallista päästää puheenjohtajaksi valiokuntaan, jossa ollaan paljon tekemisissä myös ulkomaiden edustajien kanssa. Jos Halla-ahon toimintaa ohjaavat, kuten tähän saakka, lähinnä pelko, muukalaisviha ja narsistinen omahyväisyys, on vaikea uskoa, että hänen toimistaan mitään hyvää seuraisi. Kansainvälisen, hyvin tulenaran kriisin ollessa päällä ei myöskään näytä lupaavalta, että eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja heiluu siellä ja täällä jakamassa lausuntojaan Venäjästä.

Ulkoasiainvaliokunta käsittelee eduskunnan päätöksentekoon liittyviä asioita, jotka koskevat ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ulkomaankauppapolitiikkaa, kehitysyhteistyötä ja kansainvälisiin järjestöihin liittyviä asioita. Valiokunta antaa näistä lausuntonsa, ei tee niistä päätöksiä. Nyt on pidettävä tarkka huoli siitä, että lausuntoja varten kuullaan kaikkia tarvittavia tahoja ja että Suomen perustuslakia ja muita lakeja varmasti noudatetaan vaikkapa kehitysyhteistyöhön ja kansainvälisiin järjestöihin liittyvissä asioissa ja että yhtäläinen ihmisarvo ja ihmisoikeudet aina otetaan huomioon Suomen eduskunnan valiokunnan lausunnoissa. Onhan siellä viisaitakin miehiä ja naisia asioita käsittelemässä, mutta ketku puheenjohtaja voi haitata asioita monenlaisilla viivyttelyillä, harhautuksilla ja ohituksilla.

On myös aika erikoista, kuinka paljon mahlaa vuodatetaan Halla-ahon suusta valahtavien sanojen vuoksi, kun hän nyt puheenjohtajan ominaisuudessa on onnistunut julkisuudessa toistamaan Suomen ulkopolitiikan perusarvot ja käytännöt koko lailla oppikirjan mukaan.  Vaikkapa näin Suomen Uutisissa 19.2.2022, tätähän emme ole koskaan kuulleetkaan: ”Halla-aho arvioi, että jos Venäjä hyökkäisi Ukrainaan, seuraukset olisivat Suomelle todennäköisimmin taloudellisia ja kaupallisia, mikä puolestaan johtuisi EU:n pakotepolitiikasta Venäjää kohtaan.” (Aplodismenty, burnie aplodismenty!)

Näillä avuillako nyt yhtäkkiä Halla-aho, viha-agendan syövyttämä siviilipalvelusmies, on Suomen korkein sotilasasiantuntija? Mikä on se pelko, joka saa koko muun eduskunnankin kumartamaan, kun Halla-aho joskus, mielistelyn halussa ja omaa asemaansa parantaakseen, onnistuu sanomaan jotakin oikein?

Miksi Halla-aho muuten tässä kansainvälisessä tilanteessa ilmoittaa ulkoasianvaliokunnan puheenjohtajana, että Suomen pitäisi nyt toimittaa aseita Ukrainaan? Onko tällainen asia eduskunnassa käsitelty ja tullut sieltä valiokuntaan lausuntoa varten?

Siviilipalveluksen yrittäjäkoulutuksessa Halla-aho laati suunnitelman pornokaupan perustamisesta Joensuuhun. Ehkäpä meidän kansanedustuslaitoksemme nyt ajattelee Halla-ahon avulla tällä keinoin pitävänsä venäläiset housuissaan.