Arkipäivän elämänohjeita avaruusrasisteille

Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Ymmärräthän, että jos joku käyttää rasismin uhreja puolustaessaan sanoja ja ilmaisuja, joita sinä et ymmärrä tai hyväksy, se ei tarkoita sitä, että sinulla on oikeus vastineeksi käyttää vähemmistöä solvaavia sanoja. Näin tapahtui vastikään Ylellä Marja Sannikan juontamassa viihdeohjelmassa.

Turvallinen tila ei ole paikka avaruudessa. Ilmaisulla tarkoitetaan sitä, että muualta muuttaneilla tai täällä syntyneillä, meitä ohutihoisia vähän tummemmilla ihmisillä täytyy olla sama oikeus kuin kaikilla muillakin saapua mihin hyvänsä paikkaan tai seuraan samoin oletuksin ja yhtä tuntemattomana kadun ihmisenä, kuin kaikki muutkin. Ei täräytetä heti päin naamaa kysymyksiä, joita ei kysytä kaikilta muiltakin: ”Puhutko suomea? Mistä olet kotoisin? Asutaanko kotikylässäsi vielä savimajasssa?”

Vastaukset kaikkiin uteliaisuuttasi kiihottaviin kysymyksiin tulevat kyllä esille ihan samalla tavoin kuin muutenkin ihmisten kanssa keskustellessa. Se, onko saunassa syntynyt, kuuluu keskusteluun vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo tuttuja ja ystäviä.

Kotimaata voi kysyä, jos osallistutaan vaikkapa tilaisuuteen, jossa on tarkoitus tutustua kansainvälisen opiskelijaryhmän jäseniin ja heidän kotimaihinsa. Mutta jos missä hyvänsä tavallisessa tilaisuudessa, missä on sinulle vierasta väkeä, menet kysymään kotimaata joukon tummimmalta, se on ihan sama kuin sanoisit suoraan: ”Sinä et kuulu meihin, olet tullut jostakin”. Ilkeimmillä on mielessä ajatus: ”Sosiaaliturvan takiako tulit”. Ja kuitenkin henkilö voi olla monen sukupolven suomalainen ja vaikka ei olisikaan, hänellä on täällä asuessaan ihan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin. Myös terveyskeskuksen odotustilassa hän istuu ihan saman nuhan kanssa kuin pärskivä kyselijä ja tallasi matkalla samaan kuralätäkköön, kuin sinäkin.

Ajattele, kuinka monta kertaa päivässä, viikossa, kuukaudessa ja vuodessa kaikki he saavat tuon kysymyksen kuulla? Se ei sinusta ehkä ole tuntunut syrjivältä, mutta jos vähän mietit asiaa, opit kyllä olemaan liittymättä kotipaikkatiedustelijoiden laumaan.

Kun sitten television viihdeohjelmassa rasisteja tukeva juontaja johdattelee ja eläkeläistutkija kertoo henkilölle, joka on kutsuttu edustamaan ns. vastapuolta, että kun kerran n…itä on niin heitä pitää saaman n…iksi kutsuman, niin ollaan jo ihan silkan rasismin puolella. Ei kukaan, dementoituneita vanhuksia lukuunottamatta, enää tässä maassa ole epätietoinen siitä, että n-sana on loukkaava ja solvaava ja ihmisten erottelu ja solvaaminen ihonvärin tai syntyperän perusteella on rasistista.

Eikä asia muuksi muutu, vaikka se sana kuinka mukavalta omassa suussa maistuisi ja vaikka sitä on oma mummo käyttänyt, kun sinun synnytystäsi pimeässä saunassa avusti.

Lihallisia iloja

Liha on suomalaiselle konservatiivimiehelle sanoista ihanin. Jopa himoittava nainen tai hänen vartalonsa kaarre on saanut lempinimekseen lihallisia sanoja.

”Kinkku” on ihana nainen tai tämän ihana takapuoli. Urbaani sanakirja tiivistää asian näin: ”tuu tänne kemuihin, tääl on herkkui kinkkui”. 

Kun perusmies puhuu piirakasta, niin lörtsystäkö hän silloinkin haaveilee? Onko herkkuperse syötävää? 

Sakkolihasta puhutaan, kun haaveillaan pääsystä nuoren tyttösen kinkkua leikkaamaan, mutta vielä punniskellaan vaaroja. Kun siitä kuitenkin pahimmassakin tapauksessa vain sakoilla selviää, kiusaus on monesti suuri.

Tärkein ilmaisu kuvaamaan konservatiivin mielestä kunnon suomalaista onkin ”lihaa syövä valkoinen mies”. 

Mahtavatko rinnatkin juuri siksi eniten kiinnostaa, kun konservatiivi tietää, että niissä konservoidaan maitoa, tuota lihan jälkeen seuraavaksi tärkeintä elämän eliksiiriä? 

Kun Helsingin kaupunki kertoi lihan jäävän pois kaupungin tarjoiluista, virtuaaliset ulahdukset kajahtivat. Onko tässäkin takana, niin kuin persu-ulinassa niin kovin usein, naisen kaipuu eli lihan himo? 

Kun konservatiivien räksytystä nyt kuuntelee, joutuu miettimään, mitä sinne koiranleukojen väliin Helsingin kaupungin kokkareilla nyt työnnetään, kun lihaa ei voi? Puruluu? Sitä sitten mässyttäkööt, kun seisovat jäykkinä suomalaisringissä vältellen katsekontaktia vierasmaalaisiin ja muihin muukalaisiin. 

Uuden Suomen hengen lentoa

Tein yhteenvedon Uuden Suomen Sanna Marinia käsittelevästä kirjoituksesta, joka on julkaistu 21.10.2021. Yhteenvedossa on lyhennettynä mukana jutun jokainen lause, kappalejako on alkuperäinen. Tällaista se keltaisen lehdistön kirjoittelu tänä päivänä on. Melkein kaiken voisi jättää pois, tyhjää juorun lätinää. Lähteet on tietysti mainittava. Ja siinähän se onkin: jospa edes isommat lehdet hoitaisivat hommansa kunnialla, niin pikku lehdykäisten toimittajilla olisi jotain kunniallista kopioitavaa.

Yle ja IL: Sanna Marinin toiminta puhuttaa sdp:ssä

Kriittistä palautetta on tullut, kertoo Yle.

Pääministeri Sanna Marinin toiminta puhuttaa, kertovat muun muassa Iltalehti ja Yle Uutiset.

Ylen tietojen mukaan viime torstaina sdp:n puheenjohtaja…

Iltalehti kertoi hiljattain, että pääministerin… IL:n mukaan aiemmin Marinin poliittiseen sisäpiiriin luetut demarit…

Sdp:ssä kuohuntaa on herättänyt… edelsi Marinin musiikkialan toimijoille järjestämä illanvietto Kesärannassa.

Marin ja tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen (kesk) mittelivät keskenään julkisesti. Tämä hiertää sdp:n ja keskustan välejä.

LUE MYÖS

Antti Kurvinenkin latoi suorat sanat Sanna Marinista

– Tämä on jotain täysin poikkeuksellista

Ylen mukaan kourallinen hyökkääviä puheenvuoroja…  Kyseessä oli ensimmäinen normaalisti järjestetty ryhmäkokous sitten koronarajoitusten purkamisen, millä lienee oma vaikutuksensa.

Ylen mukaan ryhmässä puhutti… Iltalehti kertoi aiemmin…

LUE MYÖS

Uhkaako Sanna Marinia Antti Rinteen kohtalo?

Tutkija: ”Relevantti vertailukohta”

Täysin poikkeuksellinen ulostulo keskustasta: ”Kauanko tätä Marinin

talouspolitiikkaa vielä pitää kestää?”

IL:n mukaan Marinin kavereissa on useita julkisuudesta tuttuja henkilöitä…

Marinin valinta sdp:n pääministeriehdokkaaksi …

LUE MYÖS

Täysin poikkeuksellinen valtataistelu repesi Marinin ja Lindtmanin välille

– Tämä porukka tekee ensimmäisen ratkaisun Suomen uudesta pääministeristä

Joulukuussa 2020 sdp:n eduskuntaryhmää närästi mediatietojen mukaan…  

Sdp:n sisäisistä ruusujen sodista…

Pääministeri Marinin viesti kansalaisille muuttui radikaalisti kesän 2021 jälkeen. Vielä keväällä 2021 Marin ajoi liikkumisrajoituksia, mutta kesän jälkeen hän antoi kansalle vapauden viestin Ilta-Sanomien haastattelussa. Marin oli myös valmis avaamaan Suomea jo ennen kuin 80 prosentin rokotekattavuus oli saavutettu.

LUE MYÖS:

Ministeriö jatkaa arvostelua: Suomi avattiin ”nopeammin kuin ohjauskirje suosittaa”

Sanna Marin otti riskin, joka tuli jo näpeille – Tehohoidon ”kriittinen piste” alkaa lähestyä

Uuden Suomen agenda on tietysti tuttu, mutta jotain laatua sen esittämiseen toivoisi. Oman aatteen varjelun teki kuitenkin suorastaan hätävarjeluksi se, mitä lehden blogialustalla tapahtui samaan aikaan. Toimitus poisti blogialustaltaan tämän vapaan suomalaisen kirjoittajan satiirin Iltalehden toimittajasta varoittaen KIRJOITTAJAA ASIATTOMUUDESTA: http://www.parakustannus.fi/?fbclid=IwAR2nNqYtkT5GzjFIxEGC_HUKbOZQWTW6-0v_ECHqhPrcALio_gEqa-GmXqw

Jottei plagioinnista syytettäisi, kerrottakoon, että juorut Uuteen Suomeen toimitti Jenni Tamminen. Tässä on linkki alkuperäiseen tekstiin: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/yle-ja-il-sanna-marinin-toiminta-puhuttaa-sdpssa/8f1c3e28-3a5d-4b27-b3b8-32645d0548c8

Persunaiset, nuo siveyden sipulit

Kun Sanna Marin vuosi sitten pääsi Vogueen ja vieläpä kansikuvaan, persunaisten närkästys oli valtaisa. Ei tietenkään siksi, että suomalaispäättäjä, nainen ja pääministeri huomioitiin tunnetussa mediassa. Ei tietenkään, persunaisethan ovat kaikkien naisten puolesta ja haluavat tukea myös naispääministeriä, vaikka hän olisikin kommunisti. Mutta SE PUKEUTUMINEN! Sannalla ei ollut takin alla mitään, EI EDES RINTALIIVEJÄ JA MAHTOIKO OLLA RINTOJAKAAN!                   

Laura Huhtasaari, harras uskovainen, närkästyi eniten suomalaisrintojen puolesta ja organisoi pikaisesti kampanjan, jossa persunaiset näyttivät esimerkkiä, kuinka rintavarustus siveästi peitetään. Kalkkuna Looks olisi, modernia nimeämistä  käyttäen, ehkä parhaiten tuota tyyliä kuvaava ilmaisu.

Kalkkuna Looks

Ihan uteliaisuuttani kurkistin nyt vuoden kierron jälkeen, kuinka hyvin persunaisilta on sujunut siveyden sipuleina esiintyminen ja millaisilla kuvilla naiskansanedustajat ovat tuollaisten epäsiveellisten sijaan vaalisonnikarjaansa kiihottaneet. Ja – oh my God! – siellähän on voitolla Sanna Marin -tyyli ja ehkä jotain vähän antavampaakin. Persunaiset ovat siis sittenkin huomanneet, että tyylikäs vihjailu ei ole naispoliitikollekaan ollenkaan haitaksi.

Mutta hoikkuus ei sitten ole hyväksi, sillä saattaa pääministeri menettää eduskunnan luottamuksen, kuten eräs maineikas persulääkäri keskustalaislehdessä julisti. Pitäkää kiinni läskeistänne, persunaiset, vaikka Riikka Slunga-Poutsalo onkin synnillisesti sanonut, että teissä pitää niitä olla, jotta saisi puristaa!

Luovuttakaa siis, persunaiset, ja olkaa niin kuin oottekin. Politiikan tiedoissa, taidoissa ja osaamisessa ette Sanna Marinille pärjää, se on selvyys. Mutta unohtakaa kateus myös ryntäinrintamilla, ei kaikista naisista millään saa yhtä edustavia kuvia kuin Sanna Marinista.

Voisi sitä paitsi toivoa, että perussuomalaiset, kun puolueensa rakastettu lempinimikin on persu ja politiikkakin on suoraan ahterista, alkaisivat enemmän julkaista Odinin potilaat -henkisiä kuvia. Siis takaapäin ja siveästi mustissa. Kun nuo ryntäät ovat niin läääst siison ja vaalikarjakin on sentään enimmäkseen ihan aikamiehiä eikä mitään tissimaidon lutkuttajia.

Ihanaa, nainen pääsi rasistien puheenjohtajaksi!

Jokainen julkinen huomionosoitus lisää rasistipuolueen edustajan uskottavuutta, normalisoi rasistista politiikkaa ja nostaa rasistit muka kunniallisiksi toimijoiksi muiden rinnalle.

Siksi muiden eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien julkiset, lämpimät  Twitter-onnittelut Riikka Purran tultua valituksi rasistipuolueen puheenjohtajaksi ihmetyttävät suuresti.

Mitä korkeamman aseman rasistisesti toimiva poliitikko saavuttaa, sitä enemmän hän saa hännystelijöitä. Kun perussuomalainen Maria Lohela toimi eduskunnan puhemiehenä, jopa vasemmistoliittolaiset naiset kiiruhtivat kehumaan häntä ja pyrkimään lähipiiriin. Naisten kun kuuluu pitää yhtä! Nyt sitten törkypuheiden Riikka Purraa ylistetään lasikaton rikkojaksi.

Juuri näin kansallissosialismi levisi Saksassa ennen toista maailmansotaa. Kansallissosialistit voittivat hiljaa hivuttamalla lisää paikkoja valtiopäivillä. Sosialidemokraatteja piestiin kadulla. Ei mennyt aikaakaan, kun monilla ei-natseillakin oli jo joku sukulainen tärkeissä asemissa ja lähes kaikki lapset kuuluivat Hitler Jugendiin. Epäkohdista vaiettiin ja julmuuksilta suljettiin silmät. Valta-asema ja vauraus peittivät alleen hirmuteot.

Pikkuhiljaa kaikki tottuivat karmeisiin ihmisvastaisiin kannanottoihin ja ohjelmiin. Monille ne olivat mannaa omalle huonolle itsetunnolle ja katkeruudelle. On mukava potkia sellaisia, jotka julkisesti julistetaan alempiarvoisiksi. Tuosta olikin vain tuokio siihen, kun epäkohtien pelkkä mainitseminen vei ihmisen vankilaan, eikä paluuta aina ollut.

Demokratia toki tarkoittaa siitä, että vaaleissa valituiksi tulleet lunastavat paikkansa eduskunnassa ja valtuustoissa ja saavat ajaa ohjelmaansa demokraattisessa järjestyksessä. Mutta se ei tarkoita sitä, että sen jälkeen pitäisi hyväksyä törkeän rasistiset puheet ja demokratian rapauttamisyritykset. Pitää taistella vastaan, pitää jaksaa puuttua uusfasistien jokaiseen yhtäläisen ihmisarvon kieltävään tai syrjivään esitykseen – ei nostaa heitä jalustalle, kiitellä ja kehuskella. On oltava riittävästi selkärankaa pysyä omien arvojen takana ja jättää uusfasistisen poliitikon nuoleskelu silläkin uhalla, että Helsingin Sanomat puuttuu asiaan tai unelma hallitukseen pääsystä vaikeutuu. Käytöstavat, etiketti ja poliittinen korrektius eivät edellytä rasistin onnittelua saavutuksistaan.

Sanotteko te nyt vielä jälkeenkin päin: ”Lämpimät onnittelut noususta valtakunnankansleriksi, herra Hitler, toivottavasti pääsemme hyvään yhteistyöhön”?

Lakatkaa piereksimästä atmosfääriin ja pelastakaa ilmasto!

Kaivopuiston ilmatilassa saa kyllä omalla suulla päristellä!

Ilmastonmuutoksen torjunta alkaa turhista asioista luopumisesta. Se alkaa siten, että maan johto, yritysjohto ja mielipidejohtajat näyttävät esimerkkiä. Paras tulos syntyy sitten, että ajatustapoja muutetaan ja ilmaston huomioon ottaminen näkyy pienissä, triviaalinkin tuntuisissa asioissa.

Johdon tulee näyttää esimerkkiä. Luettelen konkreettisia asioita, joihin olisi pitänyt saada muutos jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Usein on kysymys vain asenteiden ja ajatusmaailman muutoksesta, jotka pikkuhiljaa johtavat moniin muihin konkreettisiin muutoksiin.

Ei voida vaatia, että nuorempi väki ei enää matkustaisi. Kaikkien pitää saada henkilökohtaisesti kokea maailman ihmeellisyys. Matkustamiselle on vain annettava aikaa ja sitä varten työntekijöiden on saatava pitkiä, yhtäjaksoisia lomia. Kestäviä liikennemuotoja on suosittava verotuksellisesti ja jykevällä tukipolitiikalla.

Isossa osassa ilmastonmuutoksen hillinnässä on yritysjohto. Ja suurin osa syyllisistä sen tuhoon. Ei luulisi, että virtuaalisilla veroparatiiseilla on jotakin tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa, mutta nehän ne vasta ovat pahimpia saastuttajia. Maatalousyrittäjienkin on toki päästöjään pidäteltävä, mutta suuryritysten johto päästelee veronkiertotalletuksillaan kaiken aikaa valtaisia lehmänpieruja atmosfääriin, huomattavasti  enemmän kuin kotimaiset lehmämme. Ajatelkaapa, jos kaikki se työntekijöiden selkänahasta revitty raha – siis oikeutettuina veroina kerätty tulo – olisi hallituksen ja kuntien käytössä ilmastonmuutoksen torjunnassa!

Liikematkojen lyhyet lennähdykset on lopetettava. Etäkokouksilla on helppo hoitaa suurin osa kontakteista. Lähikontaktiin voidaan matkustaa pitämällä samalla laiva- ja junapalavereita henkilökunnalle ja sidosryhmille ja lähettämällä työntekijöitä palkintomatkoille tutustumaan tytäryhtiöiden kulttuuriin.

Armeijan lentonäytökset on lopetettava. Oli järkyttävää nähdä, että vieraiden valtioiden päästelijät kutsuttiin oikein joukolla pilaamaan Suomen ilmatilaa huvilennättelyllä. Näinkö puolustusministeriö näyttää esimerkkiä?

Formula ja ralli nykyautoilla on kiellettävä. Onko mikään vähemmän ilmastoystävällistä kuin valtaisan aikuisten leikkiautoarsenaalin lennättäminen ympäri maailmaa kumia polttamaan?

Senaatintoria ei tarvitse muuttaa kantolumella laskettelumäeksi tai kärräyshiekalla motocrossradaksi.

Mielenosoituksia autoilla ja traktoreilla ei tule sallia: jos ei marssiminen onnistu, järjestettäköön pyörätuolikulkue.

Ilotulitukset on lopetettava. Suomalaisilla on muitakin tapoja juhlistaa onnenhetkiään.

Kaduille kuseksimisesta ja roskaamisesta on rangaistava tuntuvasti. Turha katujen pesu syö yhteisiä vesivarantojamme.

Me pienet ihmiset vähennämme lihan syöntiä, kierrätämme, pyöräilemme ja laskeskelemme mahdollisuuksia lämmitysremonttiin. Odotamme, että hallitus tekee puolestamme niitä isoja päätöksiä. Hallitus toisensa jälkeen taas odottaa, että ”kipeitä päätöksiä” olisi konkreettinen pakko tehdä, ettei suosio liikaa putoaisi. Tai että EU tekisi niitä. Tai YK, Nato, Olympiakomitea ja Illuminati.

Vuodet vierivät, Golfvirta pysähtyy nyt.

Nuorison pitää päästä tuntemaan tuuli myös aidoilla palmurannoilla.

Perussuomalainen ei ole suomalainen sana

Perusaatetta viedään Helsingin tuomiokirkkoon

Aivan kuten ajatuksen tasolla ei ole olemassa sellaista olentoa kuin perussuomalainen, ei myöskään ole olemassa suomen kielen sanaa ”perussuomalainen”. Se on täysin tekaistu sana. Koska sitä on nyt jo vuosia suomalaisissa suissa nuljutettu puolueen nimenä ja sen kannattajia kuvaamassa, se on alkanut kuulostaa tutulta. Mutta suomea se ei ole.

Mietipä vaikka ilmaisua perusenglantilainen seksiskandaali. Eihän sellaista ole! Oikea ilmaisu on perienglantilainen seksiskandaali. Millainen on perussuomalainen seksiskandaali? Korkeintaan sellainen, kun persu konttaa vaippasillaan Helsingin tuomiokirkon portaita – ja sekin on korrektisti ilmaistuna perisuomalaista hölmöilyä. Perisuomalainen tarkoittaa puhtaasti suomalaista ja suomalaisille ominaista, supisuomalaista.

Perus-liitettä käytetään aitosuomalaisesti vaikkapa sellaisissa sanoissa kuin perustaso. Sivistyksessä ”perussuomalaiset” eivät vielä ole ihan sille nousseet. Voidaan myös puhua perusaatteesta, jonkun perustana tai tärkeimpänä asiana olevasta. Sitähän ei perusperseily tietenkään voi olla.

Sanan ”perussuomalainen” merkitykseksi on pian puolueen perustamisen jälkeen vakiintunut rasistinen äärioikeistolaisuus.

Onneksi siis perussuomalaiset tekaisivat puolueelleen tuon suomelle vieraan nimen! Eivät päässeet muinaissuomalaisella muukalaispelollaan, naisvihallaan ja seksismillään häpäisemään mitään kunnon perisuomalaista sanaa.

Perussuomalaista ei siis ole. Se on tekaistu sana, joka toivottavasti katoaa historian hämäriin samalla tavoin kuin vaikkapa radiosta ei koskaan tullut sinko, linko, aaltio, kiiri tai sätiö.

Sana ”perussuomalaiset” on jo nyt ehtinyt hajota useaan eri viritelmään: PerusSuomalaisista erotetut, suomi Ensin, Suomalaisten puolue, Suomen Kansa Ensin, siniset, Sininen tulevaisuus, Kansalaispuolue, Sinimusta liike, Valta kuuluu kansalle, Liike Nyt. Suomalaisten enemmistön perustoive on, että seuraavassa puoluekokouksessa kiihkeä uudissanojen kehittely jatkuu.

Hajotkoon tuo sana perusnopeudella taivaan tuuliin – niin kuin sätiöaalto eetteriin tai peruspieru Saharaan!

Onko meillä varaa matkustaa Kreikkaan lomailemaan?

Kuva elokuvasta ”Citizen of Moria”, Ahmad Ebrahimi.

Ylen uutisten alalööpeissä juoksee teksti Kreikan pakolaisleirien surkeista oloista. Mainitaan, jottei väitettäisi, ettei välitetä, mutta luettavaksi uutiseksi tämä ei enää nouse. Eihän sillä niin ole väliä, olemme jo kuulleet asiasta ja nyt on meidän vuoromme matkustaa Kreikan kuumaan, ihanaan kesään. Onko leireistä nyt tulossa turistinähtävyys samalla tavoin kuin kehitysmaiden köyhistä slummeista?

Enää emme ole se kaukainen metsämaa, jonka kimppuun kävivät niin venäläiset kuin saksalaisetkin ja jossa oli juutalaisiakin niin vähän, että muutaman lähettäminen keskitysleireille ei tuntunut niin kovin suurelta synniltä, kun tehtiin, mitä suuri liittolainen käski. Ja olimmehan niin kaukana Pohjolassa, ettei meillä voinut olla ihan tarkkaa tietoa siitä, millaisia hirmutöitä Saksassa ja valloitusmaissa tehtiin. Omia poikiakin lähetettiin Saksaan vain sotasankaruutta oppimaan.

Nyt emme voi vedota tietämättömyyteen, olemme unionissa, Euroopan ytimessä. Silti me vain voivottelemme, kun ne eivät siellä EU:ssa saa siirtolaispolitiikkaansa kuntoon. Etelä-Euroopan ja Turkin leireillä pidämme yhteisestä sopimuksesta ihmisiä keskitysleireillä. Eivät nämä sopimukset jälkeenpäin ole yhtään sen kunniallisempia, kuin saksalaisten kanssa tehdyt juutalaisuuden hävitystoimet. Nyt vain ”estetään islamin invaasiota”.

Itä-Suomessa on terveyskeskuksia kokonaan suljettu lomien ajaksi, kun sijaisia on mahdotonta saada. Samaan aikaan hoitoalankin ihmisiä revitään työpaikoiltaan ja lähetetään väkisin keskelle sota-alueita, usein maihin, joissa he eivät ole koskaan käyneet, mutta jotka virkamiehet ovat määrittäneet heidän ”kotimaikseen”. He saavat asua maassamme vuosia, kotiutua, perustaa perheen ja annamme heille koulutuksen. Heti, kun byrokratia ehtii toimia tai löytää jonkun sopivan porsaanreiän, heidät pakkopalautetaan, sillä se on laki. He ovat hakeneet turvaa, mutta pelko ei ole ollut pykälien mukaan riittävän suuri, eikä heistä kuulemma ole meille hyötyä, koska he ovat ”ulkomaalaistaustaisia”.

Paljon on tehtävissä, vaikka poliitikot pelkäisivätkin räyhäkkää äärioikeistoa. Meillä on nyt osaamista pakolaisten vastaanottoon. Tyhjiä taloja on niin paljon, että hyväkuntoisia rakennuksia puretaan, jotta muiden asuntojen hinnat eivät laskisi. Pakolaisia voitaisiin vuosittain ottaa vastaan yhtä paljon kuin otetaan marjanpoimijoita. Lisää avustusvaroja on suunnattava Kreikkaan, jotta saataisiin pakolaisille, kanssaihmisillemme, edes puoli-inhimilliset olosuhteet ennen heidän pääsyään kunnollisiin oloihin.

Kuinka saamme kaivettua esiin todellisen kunniamme, oikeudenmukaisuuden ja ihmisistä välittämisen? Milloin poliitikot uskaltavat todella toimia, eivätkä vain hoe: ”Meidän on autettava ihmisiä siellä, missä he ovat” ja lähetä uutta vilttikuormaa keskitysleireille?

Kiitos, Mestari!

Kuva: Jussi Nukari/Lehtikuva

Halla-aho, tuo kaukaa viisas ja kaikkivoipa jättää puheenjohtajuuden. Näinä vaikeina aikoina Jussi on Ylen mukaan valottanut tulevaisuuttaan sanomalla, että hän jatkaa kansanedustajana ja Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Tämä on huojentava tieto. Onhan Halla-aho jo nyt, kymmenen vuotta pyyteettömästi Helsingin valtuustossa istuttuaan, omia aloitteita tekemättä ja toisten hyviä aloitteita turhan voimakkaasti estelemättä jättänyt ison jäljen Helsingin upeaan monikulttuuriseen kehitykseen ja kaupungissa asuvien pakolaisten hyvinvointiin.

Tänä aikana Helsingin kaupunginvaltuusto on mm. hyväksynyt paperittomien henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluiden laajentamisen. Paperittomilla henkilöillä on nyt Helsingissä kiireellisten terveyspalveluiden ja raskaana olevien naisten ja lasten terveyspalveluiden lisäksi oikeus muun muassa kroonisten sairauksien hoitoon ja rokotuksiin.

Helsingissä on myös Halla-ahon ollessa Helsingin valtuutettuna tehty päätös olla vuokraamatta kaupungin tiloja rasistisille ja väkivaltaa tuottaville toimijoille. Tämä on merkityksellistä, kun Halla-aho kuitenkin itse on johtanut rasistista ja väkivaltaa tuottavaa organisaatiota.

Helsingin väestönkasvu ja työikäisten määrän kasvu ovat vahvasti perustuneet maahanmuuttoon. Vuonna 2018 jo yli 15 % helsinkiläisistä oli vieraskielisiä. Määrän ennustetaan kasvavan 26 %:iin väestöstä vuoteen 2035 mennessä. Kun samaan aikaan syntyperäisten suomalaisten työikäisten määrä vähenee, on hienoa, että Halla-ahon seuraavallakin valtuustokaudella maahanmuuton arvioidaan kasvavan siten, että kokonaisuutena Helsingin työikäisten määrä kasvaa. Vuonna 2030 useamman kuin joka neljännen työikäisen helsinkiläisen ennustetaan olevan vieraskielinen (hel.fi). Maahanmuuttajat rakentavat Helsinkiä ja tekevät helsinkiläistä kulttuuria.

Jussi Halla-ahon valtuustokausien aikana Helsingistä on kehittynyt monikulttuurinen, kansainvälinen kaupunki, jossa värillä ei ole väliä, ihmisillä on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, uimahalleissa naisille voidaan sallia omat uimavuorot ja Helsingin koulujen ruokalistoilta saattaa poimia vaikkapa tällaisia aterioita: Bataatti-kookoskermacurrya, quorn-currykastiketta, maustettua vehnää, timjamilla maustettuja punajuuria, soijabolognese-pastavuoka.  

Voidaankin kysyä, onko perussuomalaisten Suomi takaisin -huuto ollutkin juuri tätä. On haikailtu takaisin vanhan Viipurin monikulttuurista, iloista henkeä, josta Jussi on itsekin todistettavasti nautiskellut:

Tanssia sai siellä aina

Arkena ja sunnuntaina

Kieli vieras taikka tuttu

Laulu oli helppo juttu

Jos vain joku kielsi ’ei ei ei’

Toinen sanoi heti ’hem till mej’

Koronapandemian hellittäessä iloinen, moniarvoinen ja värikäs Helsinki tulee jälleen näkyviin. Perussuomalaiset ovat äänestäneet Suomen takaisin. Onnittelut saavutuksestanne, Jussi Halla-aho ja perussuomalaiset!

Kunnallispolitiikassa piilee persuansa

Kun ehdokkaat vaalien alla hyvän yhteistyön ja oman avaramielisyyden nimissä listaavat julkisesti omat suosikit kilpailevista puolueista, on suuri virhe nimetä myös se ”kiva persu”, jota kannattaisi äänestää. Tämähän juuri on Jussi Halla-ahon taktiikka: kuntien kivojen persujen kautta lisätään tunnettuutta ja valheellista luotettavuuden tunnetta ja pikkuhiljaa kuljetaan kohti tilannetta, jossa puolue voi alkaa tehdä päätöksiä, joilla rajoitetaan vähemmistöjen oikeuksia ja elintilaa.

Oman mukavuuden ja valtuustotyön sujuvuuden kannalta on ymmärrettävää, että koitetaan olla työväleissä kaikkien puolueiden kanssa. Mutta demokratian, tasa-arvon ja yhtäläisen ihmisarvon kannalta se on väärin. Poliitikolla on oltava rohkeutta ja sitkeyttä seistä hyvien arvojen takana ja osoittaa vastenmielisyytensä demokratian murtajia kohtaan. Persupelosta huolimatta.

Meille opetetaan, että on opittava sietämään ilkeitä ja kovia kommentteja. Sen verran siinä on totuutta, että on opittava persujen häiritsevää kommentti- ja viestitulvaa omalla kohdalla sietämään, kunnes pystymme yhdessä osoittamaan, että törkeyksien syytäjien puolue on väärällä asialla ja väärissä tehtävissä eikä sen jäsenillä pitäisi olla oikeutta päättää yhteisistä asioistamme.

Persujen paikkallisjohtajan esimerkki kivapuheesta keväällä 2021

Rehellisellä poliitikolla on oltava sen verran kunniantuntoa ja rohkeutta, että hän seisoo aatteidensa takana myös ristiriitatilanteissa. Perussuomalaisten kanssa ei pitäisi solmia pieniä eikä suuria liittoja. Joka kerran kun kehutaan, että persut ovat tehneet hyvää työtä kunnassa, se tehdään siinä toivossa, että persuista sittenkin tulisi yhteistä hyvää tahtova puolue. Metsään mennään: perussuomalaisten päämäärä on päinvastainen ja jokainen kehu vie siihen suuntaan. Kunnon ihminen voi vaihtaa puoluetta, Perussuomalaiset r.y. ei kehumalla muutu kunnialliseksi puolueeksi.

Ei ole olemassa ”kivaa persua”. Joka ikinen ehdolle asettuva persu tuntee puolueensa agendan ja pysyy puolueen jäsenenä huolimatta rasistiveljien ja -siskojen niljakkaista ulostuloista ja puoluejohdon näkyvästä rasismista. Vaikka persun henkilökohtainen päämäärä olisikin olla mukava ehdokas omassa kunnassa, päästä päättämään kunnan asioista tai nostamaan kokouspalkkioita, hän on kuitenkin mukana tekemässä julman rasistista politiikkaa. Ja niin olette myös te muiden puolueiden edustajat, jotka kaveeraatte perussuomalaisten kanssa. Olette rasismin ja vähemmistöjen syrjinnän edistäjiä.

On eroa myös siinä, millaisella politiikalla noustaan maailman johtavaan mediaan

Poliittiset piirrokset: Sira Moksi