Rasistisesta solvaamisesta tulisi sakottaa paikan päällä

Kun kaupan kassa, tummaihoinen suomalainen neitokainen, saa asiakkaalta päälleen rasististen solvausten ryöpyn, muut asiakkaat tyytyvät yleensä vain katsomaan vierestä, jotkut ehkä puuttuvat asiaan, mutta solvaaja ei käytöstään muuta. Hänhän on perussuomalaisen nykyopin mukaan oikeassa ja rasismi ei kuulemma ole rikos.

Maissa, joissa rasismia ei suvaita, tällainen tapahtuma aiheuttaa välittömästi sen, että poliisi kutsutaan paikalle ja rasisti saa sakot.

Miksi ei meillä voitaisi toimia samalla tavoin? Rasismi ei ole erikseen rikoslaissa määritelty rikos, mutta toisaalta rasistinen motiivi kunnianloukkauksessa on rangaistuksen koventamisperuste. Solvaaminen ei ole pelkkää huonoa käytöstä. Se voi olla kunnianloukkaus. Se voitaisiin myös käsittää ihmisen vapauden ja kansalaisoikeuksien loukkaukseksi. Jokaisella pitää olla oikeus tehdä työtään sivullisten häiritsemättä ja tummaihoisenkin ihmisen esiintyä julkisesti tuntematta pelkoa. Jatkuvat rasistiset poliittiset puheet ja kirjoitukset myös kiihottavat ihmisiä vihaan vähänkin erinäköisiä ihmisiä kohtaan.

image
Kokoomuksen kansanedustaja levittää väärää tietoa maahanmuuttajista.

Suomen perustuslain nojalla jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Nuo oikeudet eivät tällä hetkellä täysin toteudu maassa, jossa etenkin perussuomalaiset, mutta myös muiden hallituspuolueiden edustajat, ovat ryhtyneet maahanmuuttajien, erityisesti pakolaisina maahan tulleiden systemaattiseen mustamaalaamiseen ja pelotteluun. Maahanmuuttajien vapaa liikkuvuus ei ole taattu, kun rasistiset joukkiot partioivat kaduilla. Lapsetkin joutuvat jatkuvasti pelkäämään koskemattomuutensa ja turvallisuutensa puolesta.

Tuollaisessa tapauksessa, missä solvaaja ja solvattu ovat paikalla ja todistajia on lukuisia, ei luulisi olevan kummakaan asia todeta, että rikos on tapahtunut ja poliisi voisi sakottaa rikollista heti paikan päällä.

Nyt sellaiset hyökkäykset, joista rikoksen kohde vaivautuu tekemään rikosilmoituksen, venyvät ja vanuvat käsittelyssä ja päätyvät usein siihen, että odotettavissa olevan rangaistuksen vähäisyyden vuoksi ei tutkintaan ryhdytä. Rikollinen jää siihen käsitykseen, että mitään väärää ei tullut tehtyä ja kohde oli tyhmempi kuin hän luulikaan.

Tämä on myös periaateasia. Olemme havainneet, että paikalla sakottaminen onnistuu poliisilta hyvin, jos joku vaikkapa yrittää mennä huutelemaan hävyttömyyksiä äärioikeistolaisille mielenosoittajille. Rasistinen häpäisy ja sen sisältämä väkivallan uhka tuntuu minun oikeuskäsitykseni mukaan huomattavasti rankemmalta rikokselta. Siitä pitäisi saada rangaistus, ja rikosnimike pitäisi ilmaista siten, että kaikille on selvää, että kysymys on nimenomaan rasistisesta rikoksesta, toisen ihmisen loukkaamisesta tai häirinnästä siksi, että hän on tekijän mielestä väärän värinen tai edustaa väärää rotua tai etnisyyttä. Kysymys on pyrkimyksestä kiistää toisen ihmisen yhtäläinen arvo ja ihmisyys. On väärin, että sellaista saa tehdä ilman seuraamuksia.

Suomalaisen perusihmisen mentaliteetti on se, että jos ei rangaistusta tule, teko on sallittu. Kansalaisten kasvattaminen lain avulla tuntuu hassulta, mutta usein on havaittu, että suositukset eivät riitä, vaan tarvitaan laki, ennen kuin suomalainen toimii tavalla, joka on parhaaksi hänelle itselleen ja lähimmäisille. Ja nyt ei edes ole kysymys niin triviaaleista asioista, kuin turvavyöpakko tai pysähtyminen suojatien eteen. Kysymys on yhtäläisestä ihmisarvosta, henkilökohtaisesta koskemattomuudesta ja oikeudesta elää rauhassa, ilman pelkoa ja väkivaltaa.

Ellei Suomen laista löydy valmista säädöstä, jonka perusteella rasistin välitön rankaiseminen olisi mahdollista, niin eikö lakia pitäisi sitten korjata? Jos ylinopeudesta voidaan sakottaa rikospaikalla, miksi sitten ei rasistisesta solvaamisesta? Jos tilanne taas on se, että lainsäädäntö on olemassa ja kysymys on poliisin haluttomuudesta ryhtyä toimeen, niin olisi varmaankin syytä alkaa esittää toivomuksia kansanedustajille ja ministereille, jotta sisäministeriö kehottaisi poliisia muuttamaan käytäntöään.

image
Hallituksen ministerit eivät ole suhtautuneet riittävällä vakavuudella rasistiseen kiihottamiseen ja pelotteluun

Britannian laissa vihapuhe on määritelty laissa rangaistavaksi teoksi. Vihan ilmaiseminen toista ihmistä kohtaan tämän ihonvärin, rodun, kansallisuuden, etnisen alkuperän, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on laissa kielletty. Mikä tahansa kanssakäyminen, joka on uhkaavaa tai loukkaavaa ja jonka tarkoituksena on häiritä, pelotella tai ahdistella, on kiellettyä ja voi johtaa sakko- tai vankeusrangaistukseen.

Meillä tällaiseen toimintaan kansalaisia usuttavat hallituspuolueiden edustajat. Muiden puolueiden olisi jo aika ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin systemaattisen rasismiaallon pysäyttämiseksi.

Mainokset

Kokoomuksen aatteellinen hallakausi

Thilo Sarrazin julkaisi v. 2010 Saksassa teoksen Deutschland schafft sich ab (Saksa lopettaa itsensä). Hänen ”yhteiskunta-analyysinsa” sisältää mm. väitteet, että Saksassa on liikaa muslimeja, he kotoutuvat muita tulijoita heikommin ja ovat tyhmempiä kuin saksalaiset. Kirja nousi nopeasti Euroopassa leviävän rasistiliikkeen suosikiksi ja sitä on myyty jo  yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Teos on nyt Saksan myydyin ei-kaunokirjallinen teos toisen maailmansodan jälkeen

Suuri lukijamäärä ei ole osoitus minkään teoksen kirjallisesta tai muusta annista. Kerrottakoon, että Hitlerin Mein Kampfia myytiin pelkästään Saksassa melkein 10 miljoonaa kappaletta ja Saksan valtio lahjoitti sitä vihkipareille kuin vihkiraamattua konsanaan. Toisin, kuin Sarrazinilla, Hitlerillä suurimpana huolena eivät olleet muslimit, vaan juutalaiset. Aatteen ja tavoitteiden perusta on kuitenkin täysin sama: ihmisten jaottelu meihin ja muihin ja muiden järjestelmällinen ja kylmä demonisoiminen.

Miksi tuo kirja nyt minua kiinnostaa? Siksi, että Kokoomuksen tuore puheenjohtajaehdokas, Elina Lepomäki, käytti sen sanomaa kylmästi hyväkseen vaalikampanjassaan eduskuntavaaleissa v. 2011.

Elina Lepomäki

Kirjaa ylistävässä ja sen nostattamaa hälyä kummastelevassa blogissaan Lepomäki kirjoitti:

 ”Saksassa toisen maailmansodan jälkeen vallinneeseen poliittisen korrektiuden hyssyttelykulttuuriin oli Sarrazinin virkkeissä muutama epäonninen sanavalinta liikaa. Ehkä ”juutalaisgeeni” ei ollut paras termi, vaikka kauttaaltaan myönteisessä merkityksessä sitä käyttikin. Böömiläisgeenistä puhuminen olisi herättänyt huomattavasti vähemmän kohkaamista skandaalinhakuisessa mediassa.”

Kirjan pääteemaa, saksalaisten ”katoamista”, referoivan blogitekstin väliotsikot kertovat olennaisen teille, jotka ette jaksa lukea koko nuivaa vuodatusta:

Saksalaiset näivettyvät pois

Kulttuuri katoaa

Vähemmän koulutetut lisääntyvät nopeammin

 Johtopäätös

Lepomäen teksti osoittaa, että hän on vilpittömästi sisäistänyt muslimi- ja maahanmuuttovastaisessa, niin sanotussa vastajihadistisessa liikkeessä keskeisen Eurabia-teorian.

Kirjoituksessaan Lepomäki pyrkii Thilo Sarrazinin avulla ikään kuin tilastotieteellisesti osoittamaan, että Saksan tyhmentyminen on väistämättä edessä, koska maahan saapuvien tyhmempien ihmisten sikiävyys on viisaita saksalaisia suurempi. Tähän tapaan:

”90 vuodessa suppenee lisääntymiskykyisten alkuperältään saksalaisten naisten määrä yli 90 prosenttia.”

 ”Muslimit myös säilyttävät hanakasti uskontonsa, ja uskonto määrää kulttuuria. Saksalainen kulttuuri katoaa tässä asetelmassa nopeasti.”

 ”Vähän koulutettujen keskuudessa vaihtuu sukupolvi nopeammin: 68 prosentilla 25-29-vuotiaista vähänkoulutetuilla naisilla on lapsia. Vastaava osuus on koulutetuilla naisilla 15%. Vähänkoulutetut naiset siis lisääntyvät merkittävästi nopeammin kuin hyvinkoulutetut.”

 ”Ihmisten ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle geenien myötä. Tarkkoja lukuja kunkin ominaisuuden periytyvyyden osalta ei ole olemassa – esimerkiksi älykkyyden katsotaan olevan 40-80-prosenttisesti perinnöllistä. Sisäsyntyisten ominaisuuksien lisäksi myös opitut ominaisuudet siirtyvät vanhemmilta lapsille. Esimerkiksi koulutustottumukset periytyvät sukupolvelta toisellemyös yhteiskunnissa, joissa koulutus on vapaata kaikille.”

Jouduin kaivamaan Lepomäen kirjoituksen esiin Internetin syövereistä. Hän oli nyt piilottanut kirjoituksen ja muuttanut sen jatko-osan otsikkoa poistamalla ensimmäisen lauseen: Rasismin ja tilastojen ero (osa II): Maahanmuuttoon kurssimuutos.

Jatko-osa on muistutusta edellisestä kirjoituksesta ja siitä, että Lepomäki on Jussi Halla-ahon linjoilla – itse asiassa lauseita ei edes erota perussuomalaisten rasistijoukkion teksteistä muuten kuin ehkä siinä, että laiskoiksi ja tyhmiksi kokoomuslainen Lepomäki nostaa pakolaisten rinnalle suomalaiset sosiaaliturvan saajat, jotka ”maahanmuutto-kriitikoiden kriitikot” ovat pilanneet: ”Sen sijaan tavoitteena tuntuu olevan passivoida ja syrjäyttää paikallisen väestön lisäksi myös tänne muualta eksyvät.” Tilastot ja teoriat ovat nyt selvillä, hiljainen tieto elää kannattajien keskuudessa, ja yhteisesti hyväksyttynä johtopäätöksenä on se, että ne tyhmemmät sikiäjät on pidettävä maan rajojen toisella puolen. ”Autetaan niitä siellä missä ne ovat” –hokema ei Lepomäenkään tapauksessa ollenkaan pehmennä ajatuksen taustalla olevaa rasismia.

Lepomäen ilmiselvä tarkoitus oli noilla kirjoituksillaan saada rasistinen kansanosa huomaamaan, että jos perussuomalainen puolue junttilippiksineen ei ole omaan yhteiskunnalliseen asemaan sopiva, Kokoomuksessa olisi tarjolla tällainen näpsäkkä, varakas nainen. Hommaforumillakin asia heti noteerattiin, kirjoitus julkaistiin juuri vaalien alla v. 2011 etusivulla ja lukijoita muistutettiin keskusteluosiossa, että Jussi Halla-ahoahan voi äänestää vain Helsingissä.

Kokoomuksen kulku kohti äärioikeistoa sekä taloudellisissa että maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä on ollut jo pitkään selvää. Nuorisojärjestön ohjelmassa vuonna 2013 julkaistussa ohjelmassa oli nähtävissä selvää siirtymistä perussuomalaiseen ja rasistiseen suuntaan. Kunnon kohua asiasta ei noussut muualla kuin mediassa. Jotkut kokoomuslaiset toki ottivat asiallisesti kantaa ja silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen totesi kauniisti, että Kokoomuksen perusarvoja ovat välittäminen ja suvaitsevaisuus.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kovasti välitettiin rasistienkin äänistä ja suvaittiin sellaisten hankkijoita omassa puolueessa. Nyt Kokoomuksen äärioikeistolaisen linjan edistäjinä eduskunnassa ovat Lepomäen lisäksi ainakin Susanna Koski, jonka johdolla nuorisoliiton kyseenalainen ohjelma syntyi, sekä Wille Rydman, jonka puheenjohtajakauden aikana kokoomuslaisen nuorisojärjestön kasvava rasismi nousi useinkin esille mediassa.

Kokoomusta olen minäkin äänestänyt. Olen saanut kauppatieteellisen koulutuksen ja olen sitä mieltä, että poliittisessa päätöksenteossa on ensi sijassa otettava huomioon terveen talouden rakentaminen ja yritysten mahdollisuudet toimia kannattavasti. Vain silloin on mahdollisuus pitää yllä hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä nykyinen suuntaus, että puolueelle tärkeintä onkin yrittäjien, ja etenkin vauraimpien yrittäjien, yksityinen hyvinvointi ja mahdollisimman suuri henkilökohtaisen omaisuuden kerääminen ja muu kansa, ”heikompi aines”, jätetään tappelemaan mahdollisesti heruvista almuista, on mielestäni kestämätön.

Viime vaaleissa en juuri tästä syystä enää äänestänyt Kokoomusta. Seuraavissa vaaleissa se ei tässä tilanteessa voi olla edes harkinnassa. Tiedän, että puolueessa nyt aatteet kamppailevat, mutta juuri tässä tilanteessa ihmisten yhtäläistä arvoa kunnioittavien kokoomuslaisten olisi uskallettava julkisesti ja selvästi puolustaa hyviä arvoja ja moraalia.

Julkirasismi, hyytävän kylmä politiikka ja elitismi tekevät puolueen kannattamisen mahdottomaksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leikatkaa kaikkein köyhimmiltä, se särvittää niin mukavasti!

 

Kehitysapua voi kevyesti leikata. Herrat voivat silti pulskasti ja Suomen kansasta älähtävät vain opposition ikävät, laiskat siipeilijät, opettajat, tutkijat ja apuhoitajat, jotka eivät itse kuitenkaan tee mitään talouden, eivätkä siis myöskään kehitysavun hyväksi.

Kehitysavusta voi huomaamattomasti leikata, koska ne, joille se raha on ennen mennyt tai nyt menisi, eivät koskaan valita, eivätkä osaa edes pyytää sitä. Nälkäisen lapsen kuva ei meitä enää hätkähdytä, niitähän on nähty.

Kehitysavusta on turvallista leikata, koska ei ole mitään pelkoa siitä, että joku nyt nälänhätää kärsivistä seisoisi ikkunan takana katselemassa, kun me pääsiäisen kärsimysjuhlan kunniaksi nautimme raskaan ateriamme jälkiruuaksi rommibabaa, rahkamoussea ja lämmintä passiolientä.

Bremdan Bannon 2
Kuva: UNHCR Brendan Bannon

Kehitysavusta on mahdollista leikata, koska hallituspuolueista Kokoomuksen nuorisosiipi,  Perussuomalaiset ja osa Keskustasta on jo pitkään ollut sitä mieltä, että sitä ei pitäisi maksaa ollenkaan.

Kehitysavusta on kiva leikata, koska perussuomalaiset ovat siitä niin riemuissaan. On niin mukava ilahduttaa oikeita, isänmaallisia suomalaisia. Mielenosoituksiakaan ei tule, ja sankarilliset kodinturvajoukot saavat partioida rauhassa.

Kehitysavusta pitääkin leikata, koska kehitysmaiden kansalaisten nälänhädästä voi aina syyttää heitä itseään.

Tämähän juuri on sitä nykyhallituksen luomaa mahdollisuuksien tasa-arvon politiikkaa. Emmehän me halua harjoittaa positiivista syrjintää!

somali children collect water
Kuva: UNHCR, J. Ose