Se alkoi jo pari viikkoa ennen joulua ja jatkuu joulunpyhien ajan: kauhea kitinä siitä, kuinka hirveä sukujoulu on ja kuinka hirveää on, että kaikilla ei ole sukujoulua. Itsekkäimmille pitäisi kuulemma jonkun tehdä lyhennetty versio, joka sisältäisi kaikki parhaat palat saunoineen ja lahjoineen. Ja kuinka kammottavan pahoja ovatkaan ananaskonvehdit.
Miksi ihmeessä emme osaa olla onnellisia siitä, että meillä on vapaa maa, jossa saamme vapaasti valita, mitä päiviä juhlistamme ja millä tavoin? Kaikki eivät ole yhtä varakkaita, mutta jokaiselle on kuitenkin syötävää. Leipäjonot ovat kansallinen häpeä, mutta meillä on vapaissa vaaleissa aina mahdollisuus yrittää valita paremmat päättäjät entisten tilalle.
Voitaisiinko seuraavina jouluina tehdä niin, että ne, jotka nyt pelkästään marisevat, jäävät ensi vuonna kiltisti töihin? Aina siellä on jotain tekemistä: mapittamista, siivoamista, suunnittelua, kahvinkeittoa. Olisitte pois joulunviettäjien tieltä.
Ne, joilla ei ole töitä, ja marisevat, kun pitää siitä huolimatta joulua viettää, voisivat ilmoittautua vapaaehtoisvalittajiksi. Mummojen ja vaarien luokse palvelutaloihin narisemaan siitä, kuinka ennen oli paremmin, vankiloihin viemään joulun tuskan sanomaa, sairaaloihin tyhjentämään joulukuikkia.
Ne, joille ei kahdesta ensimmäisestä löydy sopivaa vaihtoehtoa, voitaisiin kyörätä valtion kustantamilla yksityiskoneilla maailman kriisipesäkkeisiin. Sinne on Maahanmuuttoviraston mukaan turvallista muuttaa jopa asumaan ja joulunpyhinä liikennöinti on vilkkaimmillaan. Joulusta ei tarvitsisi välittää ja uuden vuoden ilotulituksetkin korvaisi jokunen hiljainen autopommi.
Hyvää Tapaninpäivää teille, joille joulu on ollut mieluinen pysähdys vuoden pimeimpään aikaan, kun päivien valo taas alkaa lisääntyä!
Luin Twitteristä, kuinka eräs aktivistinainen kertoi jonkun kivan lapsensa tokaiseman asian. En nyt muista tarkemmin, mutta jotain viisasta ja maailmanrauhaan liittyvää se oli. Se, mihin jouduin tarkemmin kiinnittämään huomiota, oli oma ennakkoluuloni. Ensimmäinen ajatukseni oli nimittäin se, että hyvänen aika, onko tuolla naisella lapsia. Ja kuitenkin paljon todennäköisempää on, että on, kuin että ei olisi, nainen hedelmällisessä iässä, viisas ja filmaattinen.
Mistä se sitten tuli se ajatus, että hän ei olisi perheellinen? Vanhoista, pinttyneistä ennakkoluuloista. Vasemmistolainen, tai ainakin anarkistinen, kai, ja aktiivinen vähemmistöjen puolesta taistelija. Eihän niillä ole aikaa miehiin ja lapsiin, ne ovat koko ajan kadulla riehumassa.
Juuri tuo sama ennakkoluulo piti minut pitkään pihdeissään. Vasemmisto-sanalla yritetään tietyissä piireissä tässä maassa pitää kansaa aisoissa. Vasemmisto tarkoittaa silloin suunnilleen samaa kuin kommunisti tai perkele. Minunkin sukuni rasistit riensivät kertomaan isälleni – siis minun, tuolloin 50-vuotiaan rouvan isälle, että tyttärestä on tullut vasemmistolainen. Näin yritettiin hiljentää kokoomuslaisen isän rasismia vastaan astunut tytär. Vähän he tunsivat isääni tai minua! Joku FB-kaveri suvaitsi antaa neuvoja ja poistipa lopulta kavereistaan, kun olin mennyt ottamaan kaveriksi Kansan Uutisten toimittajan, fiksun, nuoren miehen. Ja myönnettävä on, että pitkään sain taistella itseni kanssa, että opin linkittämään myös kyseiseen ”kommunistilehteen” siinä missä Helsingin Sanomiin, jos siellä oli hyvin kirjoitettu, maahanmuuttoon tai rasisminvastaisuuteen liittyvä artikkeli. Usein on, niin kuin Hesarissakin.
Meillä kaikilla on ennakkoluuloja. Vasemmistoon liittyvät ennakkoluulot ovat erityisen haitallisia siksi, että vasemmiston poliitikot ovat lähes ainoita, jotka vilpittömästi kiinnittävät huomiota asioihin, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä meidän jokaisen hyvinvoinnin ja yhteiskuntarauhan kannalta. He jaksavat kantaa huolta vähemmistöjen oikeuksista, pakolaisista, maahanmuuttajista, köyhistä ja sairaista. Oikeisto kiinnittää huomionsa näihin asioihin vaaleissa ja jouluna, ja silloinkin yleensä vain vanhustenhoitoon. Muina aikoina verkostoidutaan ja tehdään sitä oikeata talouspolitiikkaa oman klaanin ja kukkaron hyväksi. Karrikoitua, mutta pitkälti totta.
Valitettavasti tämä on nyt Suomessa johtamassa siihen, että eurooppalainen ja kansainvälinen äärioikeistolainen vihaliike on saanut jalansijaa ehkä jopa enemmän, kuin muissa maissa. Alkuun sitä ei saanut ollenkaan arvostella, eivät edes kansalaiset saaneet, vaan Helsingin Sanomatkin poisti järjestelmällisesti kommentteja, joissa perussuomalaiset vihapoliitikot mainittiin nimeltä. Natsi-sanan käyttö oli pannassa. Kun itse lähdin omien sukulaisten järkyttävän rasismikampanjan havahduttamana mukaan kansalaiskeskusteluun, alku oli hankala. Rasisminvastaiset ihmiset keskustelivat vain piilossa ja rasististen poliitikkojen haastaminen oli turhauttavan vaikeaa. Onneksi yhä useammat ovat nyt heränneet. Itselläni ja todella monilla kavereillani rasisminvastaiset avaukset ovat nyt lähes järjestään julkisia ja monet tunnetut kirjoittajat, toimittajat ja poliitikot ovat alkaneet ottaa julkisesti kantaa rasismin ja uusfasismin nousua vastaan. Heille suurkiitos!
Kauniit sanat kajahtavat joskus puheissa, mutta oikeustaju muuttuu tilanteen mukaan.
Vielä olisi kuitenkin saatava ihan tavallista väkeä, myös minun omia, keskiluokkaisia ystäviäni havahtumaan. He kai pitävät itseään tolkun ihmisinä, eivät ole huomanneet, että heidät ovat valjastaneet vasalleikseen ihmiset, jotka yrittävät ajaa rasistien asiaa sillä keinolla, että estetään ihmisiä puuttumasta poliitikkojen hyvään työhön. He kun tahtovat vain ajaa maasta ulos terroristit. Potentiaalisia terroristeja ovat kaikki, jotka ovat lähteneet kotimaistaan pakoon vainoa ja kaaosta. Ja onhan siellä oikeistopoliitikkojen tukijoissa paljon sellaisiakin, joiden mielestä olisi ihan oikeasti pidettävä Suomi valkoisena, naiset blondeina ja miehet juntteina.
Uskon ja toivon kuitenkin, että vähitellen ymmärretään, että vieraista ihmisistä huolehtiminen ei ole vasemmistolaista, se on inhimillistä, hyvää ja välttämätöntä. Ei vain jouluna, vaan muulloinkin.
Ulkomaalaispoliisin säilöt ovat nyt täynnä nuoria, pelokkaita ihmisiä. Pyhien hiljaisuudessa on helppo raijata ulos terroristeja. Riko pyhää hiljaisuutta edes sen verran, että sallit aktiivisten ihmisten pitää ystäviensä ja rakkaidensa puolta. Laita vaikka joululahjaksi peukku sellaiselle kaverillesi, joka uskaltaa puolustaa yhteiskuntamme kaikkein heikoimpia!
”Tarkoitukseni ei tietenkään ole ollut loukata edustamaani kansanedustuslaitosta”, sanoi Teuvo Hakkarainen anteeksipyynnössään maaliskuussa 2014, kun hän tuli lähettäneeksi helsinkiläisnaiselle lähikuvia sukuelimestään, jota Demokraatti-lehti tuolloin kutsui kannustavasti miehiseksi työvälineeksi.
Kun pääministeri Sipilälle ihmeteltiin, miksi Ruotsissa #metoo-kampanja on saanut aivan erilaiset mittasuhteet kuin Suomessa, Sipilä ei ollut huomannut mitään eroa. Ruotsissa on kuitenkin ollut lukuisia poliisitutkintoja, potkuja on annettu ja raiskauslakiakin on alettu muuttaa siten, että jos suostumus puuttuu, raiskauksen voidaan todeta tapahtuneen.
Sipilän heikko havainnointi johtunee siitä, että hän on tottunut tekemään hallitustyötä järjestelmällistä vihakampanjointia tekevien ja huonosti käyttäytyvien henkilöiden kanssa, tai sitten hänkään ei ole sen kummemmin kiinnittänyt huomiota toimintaan, joka on Suomessa ihan tavallista.
Perussuomalaisten Hakkarainen toi jälleen Sipilää terävämmin julki sen asenteen, mikä useilla suomalaisilla miehillä on asian suhteen: puhuminen seksuaalisesta häirinnästä on pelkkää hömppää, kun eihän siitä jälkeäkään jää. Hakkaraisella on toki asiassa tukijoita myös naisten joukossa, esimerkiksi Uuden Suomen äärioikeistolaisella blogialustalla rouvat ovat jo alkaneet ilmaista huolestumistaan siitä, että liikaa puhutaan nyt naisten häirinnästä. Pelkäävät kenties, että kaikki heidän aikaisempi työnsä muslimimiesten demonisoimiseksi menee hukkaan, ellei keskustelu vähitellen vaimene.
Mutta eihän se vaimene, kun meillä on kansanedustaja Hakkarainen, perussuomalaisen puolueen varapuheenjohtaja, joka tekee jälkiä jättämättömiä tekosiansa tasaisin väliajoin. Viimeisestä tapahtumasta ei ole tarkempaa selostusta siitä, onko huono käytös kohdistunut mieheen vai naiseen, mutta julkisen anteeksipyynnön oletetaan ilmeisesti vaimentavan hälyn alkuunsa. Vaan jäihän siitä taas jälki.
Perussuomalaista mielenmaisemaa kuvaavat hyvin lukuisat kommentit, joita Hakkaraisen FB-sivuille jälleen kerääntyy: eihän se mittään, pikkujouluissa kuuluukin ryypätä ja panna sihteeriä, humalassa kun on ollut, niin pitääkin saada mokailla ja anteeksipyyntö on hieno teko ja korjaa kaiken. Todella kuvaava on tämä joulunaikaan liitetty ajatus, jossa tulee esille perussuomalaisen kristillissosiaalisen, soinilaisen ja halla-aholaisen politiikan koko sisältö:
”Jos tapaus liittyy gei-poikiin ,pakolaasiin tai hualimattomiin naisiin niin ei mitään, mutta jos joulupukkia kähmit niin sitten ainakin koivuniemen herraa persauksille ja jalkapuuhun ainakin pyhien ajaksi !”
Eihän siitä kauan ole, kun Hakkarainen ehdotti eduskunnassa pumpattavien barbaroiden jakamista pakolaisille epäillen, että heidän tulonsa kuntiin, joissa jo valmiiksi on puutteessa elävien miesten enemmistö, johtaa seksuaalirikoksiin.
Pakolaisten tulo ei tuonut suurta raiskausaaltoa, mutta tutkimuksen mukaan suomalaisista on nykyisen hallinnon aikana tullut yksi Euroopan huonoimmin käyttäytyvistä kansoista. Pitäisikö nyt sitten toimia siten, kuin kansanedustaja ehdottaa? Barbarat kainaloon Teuvolle ja muille perussuomalaisen sielun omaaville, miehille ja naisille, kaikissa puolueissa, niin rauhoittuvat ja lakkaavat levittelemästä vihaansa sekä suomalaisia naisia että vierasmaalaisia miehiä kohtaan?
Vai voisiko vieläkin uskoa, että tämä kansa palaa sivistyksen polulle, alkaa käyttäytyä ja äänestää lainlaatijoiksikin edes kohtalaisen sivistyneitä ihmisiä ja puolueita? Sitten ei tarvitsisi kenenkään enää kansanedustuslaitostakaan loukata.
Itsenäisyyspäivänä Ylen toimittajat haastattelivat presidentti Sauli Niinistöä ja Jenni Haukiota. Maahamuuttoon liittyen esitettiin yksi kysymys, ruotsiksi ehkä siksi, että maahanmuuttajien asema ja Suomen kehittäminen monikulttuurisesti kiinnostaa enemmän ruotsinkielisiä.
Vieraalla kielellä vastatessaan ihminen on monesti paljaana edessämme ja joutuu sanoja hakiessaan puhumaan yksinkertaisesti ja selvin sanoin. Silloin paljastuu, mitä hän todella ajattelee.
Näin Jan Andersson kysyi: Finland har under de senaste åren blivit mer mångkulturellt. Nya kulturer, nya traditioner har hittat sin plats här. Vad betyder det för Finlands utveckling i framtiden?
(Suomi on viime vuosina muuttunut monikulttuurisemmaksi. Uudet kulttuurit, uudet perinteet ovat löytäneet paikkansa täällä. Mitä tämä merkitsee Suomen kehitykselle tulevaisuudessa?)
Ja näin Niinistö vastasi: Ja, jag tror nog att Finland blir att få nya färger, kanske också rikare kulturellt, men vi måste ju påminna, att det samhälliska.., samhällssystemet och ordning och våra värdena, dom måste ju stanna därför att det är Finland, ursprungligen demokrati, människorättigheter, allt sådant.
(Joo, minä uskon kyllä että Suomi saa uusia värejä, ehkä myös rikkaampaa kulttuuria, mutta meidän on muistutettava, että yhteiskuntajärjestelmä, ja järjestys ja arvomme, niiden on pysyttävä, koska tämä on Suomi, alunperin demokratia, ihmisoikeudet, kaikki tämä.)
Mitä tästä sanoisi? Ei ehkä paljon muuta kuin sen, että Niinistö jatkoi vanhalla taktiikallaan. Jotain puolipositiivista voi luikauttaa, vanhan vähän höpsön ajatuksen, että saadaanhan niistä sentään vähän lisää väriä ja ehkä erikoisia kulttuurijuttuja. Päällimmäisenä Niinistöllä on aina uhka: yrittävät viedä meidän yhteiskuntajärjestelmämme, rikollisia ovat ja ihmisoikeudetkin menee.
Oliko tämä arvojohtajan vastaus? Olisiko Niinistöllä peräti niin hyvät asemat presidenttikampanjassa, että hän olisi, jos niin ajattelisi, voinut olla lipomatta rasisteja ja muukalaisten mulkoilijoita?
Olisihan istuva presidentti, jos olisi hieno ja sivistystä huokuva valtiomies, voinut itsenäisyyspäivän kunniaksi sanoa vaikka jotain sellaista, että olemme sekä työperäisen maahanmuuton, romanssien että turvapaikanhakijoiden myötä saaneet maahamme suuren joukon uusia asukkaita, jotka toivotamme lämpimästi tervetulleiksi. He ovat tehneet kovasti töitä oppiakseen kielemme ja tapamme, tuoneet mukanaan uusia tuulia, positiivista asennetta ja halua tehdä työtä tämän maan ja perheidensä hyväksi. Heidän kanssaan tulemme viemään yhteiskuntaamme eteenpäin ja yhdessä saamme nyt riemulla viettää tätä juhlapäivää.
Eihän sataa itsenäisyyden vuotta juhlivan demokratian tarvitse olla huolissaan, että muutama maahanmuuttaja kaataa järjestelmämme. Jos maamme johto on positiivista ja osaa ottaa käyttöön kaikkien asukkaiden henkiset resurssit, seuraa hyvää. Mulkoilulla ja epäluuloja herättämällä mennään takapakkia.
Meillä on Suomessa poliittinen joukkio, jonka toiminta perustuu syvään vihaan muita ihmisiä kohtaan. Erikseen mainittuja vihan kohteita ovat pakolaiset, turvapaikanhakijat, paperittomat, seksuaalivähemmistöt, naiset, somalit, juutalaiset, arabit, afrikkalaiset, ruotsinkieliset, romanit, saamelaiset, susien suojelijat, kehitysmaalaiset sekä muut poliittiset puolueet ja ryhmittymät.
Vihajoukkioon kuuluvat hallituspuolueista Sininen tulevaisuus kokonaisuudessaan ja Keskusta ja Kokoomus osittain ja muista eduskuntapuolueista Perussuomalaiset kokonaisuudessaan. Yksittäisiä vihaajia on muissakin puolueissa.
Jotkut näiden ryhmittymien toimijat osaavat hiukan toisia paremmin pidätellä pahimpia asiattomia purkauksia, mutta esim. Timo Soinin Vihreitä demonisoiva asiaton vihapuhe ei millään tavalla eroa Jussi Halla-ahon vastaavasta.
Ulkomaalaisiin kohdistuva syvä pelko on koko joukkiolle yhteinen ja on jo manifestoitunut rasistisessa maahanmuuttopoliittisessa ohjelmassa. Surullisella tavalla se näyttäytyy syvässä hiljaisuudessa, jolla hyväksytään lapsiperheiden pakkopalauttaminen epäinhimillisiin olosuhteisiin.
Vihajoukkion hankkima vaikutusvalta näkyi karulla tavalla itsenäisyyspäivänä, Suomen 100-vuotisjuhlassa. Julkiseen muukalaisvihaan sitoutuneet puolueet ja järjestöt ovat jo useana vuonna marssineet itsenäisyyspäivänä – siis sellaiset ihmiset, jotka haluavat julkisesti näyttää kuuluvansa rasistiseen, uusfasistiseen fraktioon ja jotka hyväksyvät marssivaan joukkoonsa myös avoimesti natsitunnuksin esiintyvät henkilöt. Nyt marssijoiden määrä on noussut jo tuhansiin.
Tässä joukkiossa virtaava viha on niin syvä, että pienimmästäkin syystä se pulpahtaa esille fyysisten väkivaltaisuuksien muodossa. Asiaa yritetään vähätellä pitämällä sakki erikseen muusta kansasta, varaamalla kaupungin keskustasta edustava reitti rasistimarssijoille ja rakentamalla poliisiautojen avulla muureja siten, että rasistien ja tavallisten kansalaisten reitit eivät kohtaa. Natsiväki itse ja osa poliisista kutsuu tätä soihtukulkueen turvaamiseksi.
Kaikesta huolenpidosta huolimatta kävi jälleen kerran niin, että yksi väärän näköinen paita oli liian lähellä, viha kuohahti ja rasistit pahoinpitelivät joukolla nuoren miehen. Poliisit lähettivät valtion turvaamat pahoinpitelijät jatkamaan marssiaan ja siivosivat vaarallisen provokaattorin syrjään.
Näin kertoo Helsingin Uutiset Helsingin poliisin rikoskomisario Hannu Kortelaisen kommentoineen tapahtunutta:
Miehen kimppuun käyneitä henkilöitä poliisi ei kuullut eikä ottanut heidän tietojaan.
– Vaikea sanoa, miltä tilanne on siinä vaiheessa näyttänyt. Poliisi on toiminut harkintansa mukaan, Kortelainen sanoo.
Hän huomauttaa, että pahoinpitelyä edelsi nuoren miehen provokaatio uusnatseja vastaan.
– Provokaatio ei oikeuta pahoinpitelyyn. Mutta ilman provokaatiota ei olisi ollut pahoinpitelyäkään.
Jos ei olisi prosoivia paitoja, ei olisi natseja?
Tämä kaikki menee niin kuin on aiemminkin mennyt. Pikkuhiljaa hivuttamalla ja pelottelemalla. Väkivalta jatkuu sekä puheissa että teoissa, vastustajat yritetään pitää hiljaisina törkypuheilla, hallitus antaa kaiken tapahtua ja vaatii työrauhaa talouden kuntoonsaattamiseen. Poliisi valjastetaan rikollisjoukkioiden näyttävään saattelemiseen ja uusfasismin ja rasismin vastustajat syyllistetään häiriköiksi ja – ulkoministerin termein – kommunisteiksi. Ja niin jatkuu rasismin kierre. Vihamielinen käyttäytyminen kaikkia vähänkin erilaisia kohtaan lisääntyy, myös hallintokoneistossa, ja sitä mukaa kasvaa myös kansan paha olo.
Kiihottajat kertovat, poliisi Kortelaisen logiikalla, että kaikki johtuu siitä, että jotkut tulevat tänne pahat mielessään.
Kaiken maailman kansalaiset 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.