Petteri Orvon ja Riikka Purran johtama rasistihallitus yrittää pelotella kansaa nuorison katujengeillä vihjaillen, että maahanmuutto olisi syynä moiseen törttöilyyn. Kaikki vähänkin elämää nähneet tietävät, että nuoriso oireilee aina siellä, missä on paljon vähävaraista väkeä ja paljon vastikään muuttaneita juurettomia ja itseään etsiviä nuoria, jotka hakevat paikkaansa kulmakunnan hierarkiassa ja koko yhteiskunnassa. 

Lapset ja nuoret eivät meitä pelota, mutta se pelottaa, että hallitus on tahallisesti ja suunnitelmallisesti tekemässä tähän maahan köyhiä lapsiperheitä. Se tulee johtamaan suurempiin levottomuuksiin, mielenterveysongelmiin ja toivottomuuteen. Yhteiskunnan masennustilaa ei paranna se, että rikkain, itsensä ylimystöksi kohottanut ääliöstö riemuitsee veronalennuksilla. 

Hallitus, joka levittää vihaa ja suhtautuu ylimielisesti työväestöön ja itseään vähävaraisempaan kansanosaan, ei sovellu demokratiaan. Hallitus ei herätä luottamusta eikä luo tunnetta siitä, että tämän maan puolesta kannattaa tehdä töitä ja tämän hallituksen toimeenpanemia lakeja noudattaa. Nykyhallitus on suuri turvallisuusuhka. 

Vakavia äärioikeistolaisen hallituksen aiheuttamia uhkia kohdistuu Suomeen myös ulkoa päin. Suomi on nyt monen silmissä virallisesti öykkärimaa, joka pitää monia kansoja ja muiden kuin oman maan uskonnon edustajia alhaisina ja vihattavina. Ruotsissa on jo nähty, kuinka äärioikeistolaistunut hallinto suorastaan kutsuu kaduille koraanin polttajia ja rasistisia solvaajia, jotka tietysti kiihottavat ääriainesta ja tuottavat Ruotsiin kohdistuvaa vihaa maailmalla. Entinen arvostettu hyväntekijä, Svea-mamma, onkin monen silmissä nyt jotain ihan muuta. Meillä Suomessa rasistisakki on tähän mennessäkin ollut näkyvä, mutta ei sentään maatamme virallisesti edustava toimija, kuten Petteri Orvon hallitus. 

Suuri turvallisuusuhka ovat myös ministerit ja hallituspuolueiden edustajat, jotka reissaavat maailmalla Suomea edustamassa. Kun kansanedustajiksi ja ministereiksi on noustu lähes  pelkästään kansanryhmää vastaan kiihottamalla tai nautiskelemalla ajatuksilla köyhien kyykyttämisestä, eikä asiaosaamista tai käytöstapoja ole nimeksikään, on suuri vaara, että poliitikot sortuvat virheisiin. He saattavat syvästi loukata vieraan maan edustajia ja ovat taitavien lobbareiden ja vakoojien helposti johdateltavissa paljastamaan valtionsalaisuuksia – onhan heidän päästävä näyttämään, että kyllä meillä sentään jotain osataan.