Konservatiivi ei aina ole rasisti

Politiikassa käytetään usein sateenvarjotermejä, joiden alle kerätään tiettyjä ilmiöitä. Monesti ne ovat esim. median käyttäminä varovaisen neutraaleja sanoja, joilla ei haluta liikaa kategorisoida tai osoittaa. Suomessa esim. populisti-sanaa ovat alkaneet innolla käyttää populistit itse, koska kansan korvissa se kuulostaa ihan kivalta sanalta, suositulta, kuin popmusiikki.

Uusvanha politiikan peitesana on nyt konservatiivisuus. Kansanedustaja Laura Huhtasaari yrittää puolustella rasistisia ulostuloja huudellen: ”Katsokaa nyt, konservatiiveilla ei enää ole sananvapautta.” Tällä hän itse asiassa korostaa sitä, että koko konservatiivikenttä jo tasapainottelee hyvän ja pahan välillä ja usein horjahtelee ja ottaa pitkiä askelia pahan puolella. Konservatiivi ei kuitenkaan määritelmällisesti ole rasisti, eikä vanhan säilyttäjä koskaan ole hyvä poliitikko, jos hän ei ymmärrä päästää irti väärästä ja vinosta.

Perinteisiin arvoihin luottaminen ja varovaisuus uuden omaksumisessa eivät sinänsä ole ongelma. Yhteiskunnan kehittämisestä keskusteltaessa on joskus hyväkin, että muistetaan, mikä on toiminut hyvin ja jarrutellaan liiallista uusiutumisvauhtia. Konservatiivisuuden ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että ihminen on seniili ja oppimiskyvyn menettänyt.

Kokoomuslaisten vanhemman polven poliitikkojen hölmöilyjä vähätellään ja peitellään sillä, että he ovat konservatiiveja. Heilläkään ei ole oikeutta pyrkiä rajoittamaan toisten ihmisarvoa sillä perusteella, että meillä ei ennenkään ole ollut niin paljon muhamettilaisia.

Ylen uutislähetyksessä arvioitiin virolaisten uuden suosikkipuolueen edustajien konservatismia, jonka kerrottiin olevan paljon konservatiivisempaa, kuin puolueen ohjelmatkaan. Jos konservatiivisuus tuossakin oli peitesana rasismille, niin se kuvasi hyvin myös kotimaisia konservatiivipuolueita. ”Koti, uskonto, isänmaa” alkavat jo pitää sisällään merkityksiä ”valkoiset, luterilaiset, rajat kiinni”.

Moni puolustelee omien vanhempiensa tökeröitä puheita seksuaalivähemmistöistä sillä, että ne nyt ovat niin konservatiivisia, ei niiden mieltä enää voi muuttaa ja niiden pitää saada pitää mielipiteensä. Ikään kuin kaikki itseä vanhemmat olisivat menettäneet mahdollisuutensa omaksua ja ymmärtää uusia asioita ja tieteellisen tiedon lisääntyessä luopua virheellisistä käsityksistä.

Etenkin silloin on osattava luopua vanhasta, kun on kysymys ennakkoluuloista, jotka ovat ohjanneet suhtautumistamme lähimmäiseen ja antaneet huonoa itsetuntoaan parantelevalle mahdollisuuden löytää toisia, joihin voi huoletta suhtautua alentuvasti. Nykyiset vanhemmat kun elävät vielä niin pitkään, että he ehtivät tuoda julki vastenmielisyytensä homoja kohtaan vielä monta sukupolvea eteenpäin.

Politiikassa ja mediapelissä pitäisi pahuuden rajan ylittyessä oppia puhumaan avoimesti rasistisesta, ihmisvastaisesta, vieraspelkoisesta ja äärioikeistolaisesta politiikasta. Kaikki me olemme huomanneet, millä vauhdilla rasismi leviää Suomessa. On se huomattu maailmallakin. Peittely ja rasistien keräily konservatiivi- ja populistisateenvarjojen alle ei paranna maailmaa, politiikkaa eikä ihmisten rauhanomaista yhteiseloa konservatiivisessa isänmaassamme.

konservatiivi
Konservatiivisen politiikan toteuttajia 1940-luvun Saksassa

Onko normiraiskaaja parempi, kuin mamuraiskaaja?

sira moksi tph pakenee (2)
Maahanmuuttokeskustelussa vähän väliä ja etenkin silloin, kun kuulemme turvapaikanhakijoihin liittyvistä ikävistä uutisista, heidän tekemistään tai heitä kohtaan tehdyistä rikoksista, kansanedustajasedät ja -tädit puolueista riippumatta esittävät ratkaisuksi sen, että tuodaan tänne naisia ja lapsia. Tällä viitataan kiintiöpakolaisiin ja mahdollisuuteen lähettää oikeita suomalaisia leireille valitsemaan sopivan näköisiä lapsia äiteineen Suomeen hoitoon ja poseeraamaan mediassa, jotta suomalaiset hyväntekijät saisivat hyvän mielen.

Tässä toiminnassa on sellainen ongelma, että määrät ovat niin pienet, että se jää lähinnä kuvaamani kaltaiseksi  turvapaikkaturismiksi. Kiintiön kasvattamisesta keskustellaan vuodesta toiseen, joidenkin satojen lisäyskin tehdään ja joidenkin poliitikkojen omatunto tyydyttyy. Pakolaisten hädän helpottamisessa sillä on hyvin vähäinen merkitys. Määrien pitäisi olla kymmenkertaiset ja saman tien, kun tänne on saatu äiti ja lapset, olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta puoliso ja isä pääsisi myös turvaan. Näissä tapauksissahan on – niin ainakin tätä käytäntöä suomalaispoliitikot puolustavat – jo valmiiksi selvitetty oikeus pakolaisstatukseen ja harva perhe lienee omaa puolisoa ja isää paossa.

Tuollainen tapa pelastaa ihmisiä on kuitenkin hidas ja kallis. Paljon järkevämpää olisi ollut alkaa urakalla pelastaa niitä hädänalaisia, joita tuli tänne 30.000 vuonna 2015. Sen sijaan, että olisimme alkaneet heitä nopeasti kotouttaa, järjestää asuntoa ja elantoa ja sitten auttaa heitä kutsumaan tänne äidit ja isät, puolisot ja lapset, aloimmekin säilyttää heitä neljän kerrossängyn bunkkereissa, toimettomina ja toivoa vailla. Valtiovalta julisti heti kättelyssä tavoitteen: 65 % ulos niin nopeasti kuin mahdollista.

Poliitikot kiihottivat väkeä pakolaisia vastaan kaikin mahdollisin keinoin: presidentti totesi, että ne tulevat pahat mielessä ja pääministeri väitti vielä kolme vuotta myöhemmin, että suurin osa tuli vilpillisin mielin, taloudellisessa tarkoituksessa. Turvapaikanhakijoita, perheitäkin pienten lasten kanssa, alettiin rahdata säilöönottokeskuksiin, joskus jopa kuukausiksi odottamaan pakkopalautusta. Usein turhaan, sillä monia on mahdoton palauttaa.

Sydän syrjällään koko yhteisö odottaa, vuodesta toiseen, milloin ovi yöllä kolahtaa ja poliisi astuu susikoirien kanssa sisään. Kotoutuneita, täällä elämään asettuneita ihmisiä haetaan vuosien oleskelunkin jälkeen töistä ja lapsia koulun penkiltä. Jotkut rahdataan yksityiskoneilla Irakiin ja kohta samalla koneella takaisin, kun pakolla palautettavia ei suostuta vastaanottamaan. Osa pelotellusta ja kiihotetusta kantaväestöstä suhtautuu vihan sekaisin tuntein moisiin rikollisiin. Suomalaisten rasistien määrä mitataan Euroopan suurimmaksi.

Tätä se Suomen ”maahanmuuttopolitiikka” on, parhaimmillaankin sosiaalipornoa, normimallissaan kyykyttämistä, pelottelua ja pelkäämistä. Maastapoisto on tämän päivän virkavallan keskeinen tehtävä, vaikka väki vähenee. Nyt, kun lasten seksuaalisten hyväksikäyttäjien keskuudesta nostettiin esiin ”ulkomaalaistaustaisia”, ollaan tuollaiseen normikyykyttämiseen kilvan etsimässä lisäkeinoja. Jopa kansalaisuus halutaan anastaa niiltä ”ulkomaalaistaustaisilta”, jotka ovat syyllistyneet samaan rikokseen, johon vuosittain syyllistyvät tuhannet ”oikeat suomalaiset”. Normiraiskaus on siis parempi, kuin mamuraiskaus. Pakolaisena maahan tullut ei oikein tunnu kelpaavan suomalaisen yhteiskunnan jäseneksi.

#suomionrasistinen

sira moksi tph pakenee (2)

Toiminta ilman rasismia ja rasismia vastaan ei ole demonisointia

BEF8EDA0-969A-4A8B-9070-34D0A3FC04C8
Olen katsellut vähän kummissani oppositiopuolueiden reaktioita yksinkertaiseen kysymykseen: ”Oletteko valmiita yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa.”

Ei ole perussuomalaisten demonisointia, jos sanotaan, että puolueen ohjelma sekä esiintyminen eduskunnassa ja mediassa ovat olleet selkeän rasistisia, muukalaispelkoisia, syrjiviä ja kansanryhmää vastaan kiihottavia. On osattava sanoa selvästi, haluaako vai eikö oma puolue tehdä yhteistyötä tällaisen puolueen kanssa.

On myös uskallettava sanoa se tosiasia, että Jussi Halla-aho ei edelleenkään, toimittuaan yli seitsemän vuotta kansanedustajana, euroedustajana ja nyt viimeiset kuukaudet puoluejohtajana, ole tuonut politiikkaan juuri muuta kuin omien äänestäjiensä kiihottamista kansanryhmää vastaan ja pelonsekaisia puheita raiskausrikoksia hyväksi käyttäen. Lisäksi hän on toiminut hyödyllisenä idioottina Soinille, Kokoomuksen kiihkokansallismieliselle ja rasistiselle sektiolle ja Keskustan junttirasisteille.

Muistutan vielä, kuinka Jussi Halla-aho hillitsi kiihkeimpiä saunan taakse viejiä aloittaessaan kansanedustajana v. 2011:

”Kansalaisvaikuttamisessa, kuten verkkokirjoittelussa, vallitsevat omat, usein hieman karnevalistiset lainalaisuutensa. Siinä pyritään ”viihdyttämään” yleisöä ja herättämään huomiota. Poliittisessa päätöksenteossa, etenkin korkeimmalla tasolla eli hallituksessa ja eduskunnassa, tämä ei välttämättä ole tehokkain tapa. Vaikuttaminen edellyttää suhteiden ylläpitoa etenkin virkakuntaan ja muihin poliitikkoihin, ja päätöksenteko tapahtuu suurelta osin kulisseissa, kahvipöydissä ja kuluaareissa. Poliittinen päätöksenteko ei ole viihteellistä eikä läpinäkyvää, ja tässä suhteessa lusikka on otettava kauniiseen käteen. Politiikassa asioita edistetään hivuttamalla, ei räjäyttämällä.”

Tämähän on onnistunut mainiosti. Halla-aho on syrjäyttänyt samanmielisen, homojen suhteen reippaasti, mutta mustien suhteen liian hillitysti esiintyneen puoluejohtajan ja puolueen perustajan, luonut hyvät suhteet Kokoomuksen ja Keskustan johtoon ja jatkaa hivuttamista.

Vaalien taas lähestyessä oppositiopuolueiden edustajatkin näyttävät jälleen lähtevän piirileikkiin. Ymmärrän, että politiikka vaatii malttia ja yhteistyökykyä. Kiehnääminen rasismin kanssa ei kuitenkaan ole sitä. Puoluejohtajat, kansanedustajat ja muut poliittiset toimijat, jotka eivät yksiselitteisesti osaa sanoa, että eivät halua tehdä yhteistyötä rasistisen, natsismin kanssa flirttailevan puolueen kanssa, jatkavat Soinin aloittamaa rasismin saattelua suomalaiseen hallintoon ja pitävät yllä Suomen asemaa EU:n rasistisimpana maana.

Äänten nälkä on kova. Meille on jo ehtinyt syntyä tapa hyväksyä hiljaa vaalikampanjoinnin aikainen kaksilla rattailla ratsastaminen. Jokaiseen puolueeseen ilmestyy perussuomalaisten äänestäjien kalastaja. Ja heitäkö ei enää ole mahdollista muuten houkutella ja viihdyttää, kuin rasistisilla puheilla? Pelkästään tämän pitäisi olla selvä hälytysmerkki jokaiselle kunnialliselle, yhtäläistä ihmisarvoa kunnioittavalle puolueelle ja poliitikolle.

Meidän äänestäjien tehtävä on, hivuttamalla tai räjäyttämällä, aloittaa Suomen maineen palautus äänestämällä eduskuntaan taitavia ja rehtejä kansalaisia.

A10F7080-9F51-4954-A6AD-C975F1DD270F

Haluan kuulla positiivisia asioita turvapaikanhakijoista!

Suomessa on jo pitkään ollut esillä turvapaikanhakijoiden arveluttava kohtelu. Pakkopalautuksia tehdään maihin, joihin kansainväliset pakolaisjärjestöt eivät suosittele ketään palauttamaan. Turvapaikanhakijoiden hakemusten käsittelyssä on paljastunut suuri määrä epäselvyyksiä, heikkoa käännöstyötä, loukkaavaa ja välinpitämätöntä kohtelua haastattelijoiden ja oikeusavustajien taholta, lastenkin vangitsemista odottamaan palautusta epäinhimillisiin oloihin. Osa virheistä ja huonosta kohtelusta on johtunut poliittisesta tahdosta: on haluttu saada vieras väki ulos maasta niin pian kuin mahdollista, keinolla millä hyvänsä.

Pakolaisten tyly kohtelu on joidenkin poliitikoiden mukaan hyvä tapa viestittää, että meille ei kannata tulla. Minun mielestäni sellaista viestiä ei kannata lähettää. Haluan, että minun kotimaastani leviää kaikkialle maailmaan sellainen viesti, kuin aikaisemminkin: suomalaiset ovat rehellisiä, ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Tuollaisilla vetovoimatekijöillä kun ei houkutella pakolaisia, vaan lahjakkaita nuoria työntekijöitä ja varakkaita investoijia. Pakolaiset taas lähtevät liikkeelle pakosta, ei houkutellen.

Myös oman maan asukkaille olisi tärkeää saada neutraalia ja positiivista tietoa pakolaisista. Nyt meillä on tilanne se, että poliisi tiedottaa, kuinka monesta vaarallisesta olennosta ollaan nyt päästy eroon ja sisäministeri muistuttaa, kuinka monesta turvallisuusuhasta vielä pitäisi päästä.

14460333-BFAB-4DBF-BB66-7A9DBCCAA6B1

Se, mitä tarvitsemme rasismin sijaan on tiedottamista siitä, kuinka moni turvapaikkaa hakenut on saanut turvapaikan tai oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella, kuinka moni on päässyt töihin tai koulutukseen ja saanut sen vuoksi oleskeluluvan, kuinka monta turvapaikkaa hakenutta lasta on koulussa tai päiväkodissa, kuinka monta avioliittoa on solmittu ja kuinka monta uutta suomalaista on syntynyt.

Ehdotankin, että sisäministeriö keskittyy vastedes antamaan reaaliaikaista, positiivista tietoa
turvapaikanhakijoista. Näin poliisin jatkuvat ilmoitukset onnistuneista yksityislennoista Kabuliin eivät lävähtäisi verkkokalvoillemme niin kylminä ja ikävinä, ainoina tiedonmurusina meille ja maailmalle, kuinka me pakolaisia kohtelemme ja kuinka he ovat onnistuneet aloittamaan integroitumisen yhteiskuntaamme.

Ajatelkaapa, mikä ihana, positiivinen ruiske se olisi väestöllemme ja rauhanomaiselle rinnakkainelolle, jos sisäministerimme tiedottaisi Twitterissä vaikkapa tähän tyyliin:

376B88A2-1DD8-4EEC-B0C1-C742FA3DB430
Kuva Yle/Sedat Suna/EPA

Minne entiset Suomen kansalaiset karkotetaan?

Olen miettinyt, mitä tehdään suomalaisille, jotka menettävät kansalaisuutensa. Heitähän tulee olemaan tuhansia, jos hallituksen kaavailut onnistuvat. Siis sellaisia, jotka ovat tehneet törkeitä raiskauksia.

Nythän ajatus on sellainen, että kansalaisuuden voisi menettää vain, jos henkilöllä on kaksoiskansalaisuus. Tällä on tietysti pyritty siihen, että päästään kurittamaan kovemmin epäinhimillisiä, tuskin edes täysin ihmisiä, jotka ovat tunkeutuneet maahamme muukalaismaista.

Hallitus on kuitenkin unohtanut, että todella monet jalosuomalaiset muuttavat nykyään muutamiksi vuosiksi muukalaismaihin töihin ja ottavat – vilpillisesti – toisen maan kansalaisuudenkin. Myös nämä ihmiset raiskailevat ja tekevät muita törkeitä rikoksia.

On tietysti väärin niitä jalosuomalaisia kohtaan, joilla ei ole kutsumusta muuttaa raukkamaisesti merten taa, että heillä ei tule olemaan oikeutta menettää kansalaisuuttaan. Tasa-arvo ei tässäkään toteutuisi.

Koska nyt kuitenkin kovasti näyttää siltä, että osalla suomalaisista tämä kohtalo tulee toteutumaan, on alettava suunnitella heidän loppusijoitustaan. Minne karkotetaan, kun ei ole olemassa toista kotimaata?

Ehdotan, että nämä tapaukset palautetaan Afganistaniin. Sinne Suomen viranomaisilla on jo selkeät rutiinit lähettää ihmisiä, jotka eivät ole maata nähneetkään ja se on hallituksemme mukaan turvallinen maa elää ja rakentaa uutta tulevaisuutta. 20775B44-EED6-49D9-8237-04FB308930FD

Pakolaisista tulee Suomessa rikollisia ilman tehtyä rikosta

Kun pakolainen on Suomessa vastaanottokeskuksessa, hän on vielä tavallinen pakolainen muiden pakolaisten joukossa. Häntä pidetään pelossa ja epävarmuudessa, monesti vuosia, mutta hän saa sen verran ruokaa ja avustusta, että pysyy fyysisesti kohtuukunnossa.

Kun pakolainen on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseen, eikä häntä voida jostain syystä poistaa maasta, hänestä tulee laiton. Hänet potkaistaan kadulle kyselemättä, onko hänelle vokissa muiden hädänalaisten joukossa syntynyt turvaverkko, joka auttaisi häntä eteenpäin.              perustuslaki

Jos pakolainen järjestää kohtelustaan mielenilmauksen, hänestä tulee anarkisti ja yhteiskunnan vihollinen. Samoin käy suomalaisille vapaaehtoisille, joilla vielä on rakkautta ja myötätuntoa. He  koittavat auttaa kunnon ihmisiä, joilla ei näytä olevan tulevaisuutta tai edes elämää. Ministerit ehdottavat lakia, jonka nojalla auttaminen kielletään. 

Nelli Kenttä.jpg

Inhimillisyytensä säilyttäneiden ihmisten avulla pakolainen kuitenkin saa joskus jonkinlaisen otteen elämään: saa ystäviä, pääsee töihin, suomen kielen taito lisääntyy. He ovat ahkeria ja tekevät kaikkensa, siksi he edistyvät nopeasti. Heillä on vielä hiukan toivoa ihan tavallisesta elämästä.

Kun pakolainen sitten päätetään pakkopalauttaa, vokista tai yksityismajoituksesta, töistä tai koulusta, hänestä tulee vaarallinen rikollinen. Kolmea tavallista nuorta miestä palauttamaan tarvitaan yksityislentokone ja viisitoista poliisia. Viimeksi tällä viikolla tehtiin yksi sellainen lento. Kabuliin, Afganistaniin, jonne ei nyt pitäisi palauttaa ketään, ei etenkään hazara-vähemmistön jäseniä,  joita Taleban vainoaa systemaattisesti. 

Ulkomaalaislaki

Saatuaan tällaisen urhoollisen sankarimatkan suoritettua Suomen poliisi laittaa aina voitonmerkin Twitteriin. ”Tolkun ihmiset” ja rasistit käyvät kiittämässä. Pahoja tekoja on aina eräs osa kansasta puolustelemassa lailla, järjestyksellä ja turvallisuudella. Niin taas tässäkin maassa, vaikka kovin kauhistelemme rautasaappaiden kopinaa muissa maissa.

14460333-BFAB-4DBF-BB66-7A9DBCCAA6B1

Nelli Kenttä.jpg

Hurmaavat ”leskimiehet” pyrkivät Facebookissa naisten kavereiksi

Kaikki saavat Facebookissa silloin tällöin outoja kaveripyyntöjä. Miehiä koittavat pyydystää vähäpukeiset, hemaisevat tyttöset – tai sellaisten kuvia hyödyntävät kanaljat. Meihin naisiin yrittävät usein vedota uniformuasuiset tai työpaikakseen USA:n armeijan ilmoittavat harmaaohimoiset herrasmiehet. Yleensä siviilisäädyksi ilmoitetaan leskeys ja profiilin uskottavuutta koitetaan lisätä söpöillä lapsi- ja koirakuvilla, komeilla taloilla ja paratiisimaisemilla. Ajattelevatko ne tosiaan meidän uskovan, että kaikilta upporikkailta  jenkkisotilailta on vaimo kuollut, mutta he itse ovat säilyneet sotatantereilla hengissä?

Koskaan näillä herroilla ei ole ollut kanssani yhteisiä kavereita tai edes muita suomalaisia, usein ei kavereita ollenkaan ja profiili on eilen perustettu. Ja kas, sieltä jostain eetteristä lennähdetään pyytämään juuri minua ihka ensimmäiseksi kaveriksi, olen minä melkoinen leskimagneetti. Minä ja monet muut naiset. Julkkikset saattavat saada monta tällaista kaveripyyntöä päivässä, meikäläisen kaltainen tavis pääsee valitsemaan muutamasta kuvasta kuukaudessa.

Ei voi kuin ihmetellä, mitä kaikkia noiden pyyntöjen taakse auervaaramaisten petosyritysten lisäksi kätkeytyy. Erästä FB-tuttavaa lähestyi vastikään leskiupseeri, jonka profiilikuvassa komeili Petteri Orpo.

Aloin vähän aikaa sitten ennen kaveripyynnön poistoa  tallentaa noiden tyrkkyjen kuvia. Ajattelin, että galleriasta saattaisi muodostua kiinnostava kokonaisuus ja muutkin saattaisivat löytää näistä tuttuja kasvoja. En näytä nimiä, koska joku ihan oikea ihminen saattaisi tulla väärin yhdistetyksi FB-huijareihin. Näiden minulle lähetettyjen  nimi- ja kuvayhdistelmien osalta olen kuitenkin selvittänyt sen, että oikeasta profiilista ei ole kysymys. Suuri osa on jo kadonnut Facebookista, moni varmasti ilmiantojen johdosta.

Tässä siis tyyppejä, joiden arvellaan vetoavan vanhempaan suomalaisrouvaan. Retkahtaisitko?