Kansanedustajat, olette suurelta osin vastuussa siitä, saako rasismi edetä Suomessa

Rasismin vastustaminen ja maahanmuuttajavähemmistöjen puolustaminen tuntuu käytännön tasolla jäävän kansalaisten ja järjestöjen tehtäväksi.

Perussuomalaisten noustua suurella rasistijoukkiolla eduskuntaan vuonna 2011 kansalaisyhteiskunta heräsi. Lukemattomat netti- ja reaalimaailman yhteisöt nostavat esiin yhteiskuntamme ikävää lieveilmiötä ja yrittävät keksiä, kuinka rasismia vähennetään ja kuinka saadaan ihmiset luopumaan syrjivistä asenteistaan.

On vaikea sanoa, olemmeko loppujen lopuksi saaneet paljonkaan aikaisiksi, mutta ainakin olemme voimaannuttaneet toisiamme. Yhä useampi kansalainen uskaltaa nousta vastustamaan rasismia ja sanoa sanottavansa nettikeskusteluissa – ehkäpä naamatustenkin. Se on kuitenkin vain alku.

Rasismi ei vähene, jos sen lisäämistä johdetaan Suomen eduskunnasta. Eivät kansanedustajat ja kunnanvaltuutetutkaan taida arjessa juuri puuttua poliitikkotovereiden rasismiin. Tai eduskunnan puhemiehet – pysäyttävätkö he riittävän napakasti rasistisen puheen eduskunnan istunnoissa?

Jos puuttumattomuus johtuu pelosta, tilanne alkaa olla jo vaarallinen demokratian kannalta ja asiaan olisi tartuttava nopeasti. Jos taas on kysymys siitä, että halutaan pikkuisen sallia kansanryhmää vastaan kiihottamista, olisi demokratian säilymistä kannattavan osan kansanedustajista noustava esiin ja painokkaasti tuotava esille se seikka, että rasismia ei Suomen eduskunnassa harjoiteta. Mutta turha taitaa tällainen toive olla, valitsevathan puolueet yhteistuumin, lähes ilman soraääniä, jokaisen uuden vaalikauden aluksi ainakin yhden julkirasistisen puhemiehen.

Usein tuottavat antirasisteiksikin ilmoittautuneet poliitikot pettymyksen kannattajilleen. Vain aniharva on uskaltanut (tai halunnut) asettua julkisesti tukemaan maahan saapuneita pakolaisia. Suuri joukko poliitikkojakin louskutti hätäänsä ja raivoansa Oulun raiskausten takia – ihan vain siksi, että tekijät eivät olleet supisuomalaisia.

Kuinka helppoa olikaan poliitikoiden julkaista syvä paheksuntansa, kun rasistien inhoama tummaihoinen poliitikko teki virheen ja valheellisesti suurenteli taksikuskien kohtaamasta rasismista kertovaa tarinaansa. Huomasitteko, kuinka moni rasismin vastustaja haistoi juuri silloin sopivan hetken osoittaa omaa poliittista moraaliaan? Ja kuinka monelta heistä se ei koskaan onnistu silloin, kun joku tuttu kansanedustaja heittäytyy rasistiseksi. He sanovat: ”Ollaan ihan hiljaa vaan, tehdään omaa politiikkaa, ei kannata tuomita muita”. Mutta Abdirahimin, valehtelijan, he haluavat erottaa puolueesta, riippumatta siitä, mitä puoluetta itse edustavat tai kannattavat.

Näin he ovat jälleen tehneet tutun tempun: muualta muuttaneelta vaaditaan täydellistä nuhteettomuutta, omat saavat kaikessa rauhassa tehdä umpirasistista politiikkaa, valehdella ja rötöstellä. Emme me silloin ole vielä kovinkaan pitkällä rasismin tuomitsemisessa tai vähentämisessä. Nollalinjaa vaadimme muilta kuin itseltämme ja piilorasismi luikahtaa esiin aina sopivan tilaisuuden tullen.

Politiikka on toki luovimista ja diplomatiaa. Poliitikon tekee mieli vaieta ikävistä asioista, jos siitä voi seurata häirintää ja kenties omienkin tuen menettämistä. Mutta millainen poliitikko on se, jonka ”omat” eivät hyväksy rasismin vastustamista ja syrjimättömyyden vaatimista? Syrjimättömään, tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ei milloinkaan päästä, jos rasismin vastustaminen on vain sitä, että pidetään muodon vuoksi puheita, mutta ei puututa kaverin rasismiin eduskunnan puhujapöntössä.

Politiikassa on usein myös kysymys kaupankäynnistä. Eduskunnassakin tärkeistä, näkyvistä tehtävistä ja päätöksistä tehdään kauppaa: teidän puolueenne saa sitä, jos meidän puolueemme saa tätä. Tämä on tietysti ihan niin kuin pitääkin niin kauan kuin kaupankäynnin välineeksi ei kelpaa järjestelmäämme rapauttava toiminta ja yhteistyötä ei suostuta tekemään rasistien, fasistien ja uusnatsien kanssa.

Onhan se vastuu meillä äänestäjillä, ja olemmehan me äänestäneetkin eduskuntaan suuren joukon arvoiltaan rehtejä ja hyvää tarkoittavia edustajia. Jostain vain pitäisi saada heihin hiukan lisää potkua ja rohkeutta ja ymmärrystä siitä, että esikuvistamme on moni asia kiinni.

Eduskunnan puhujapöntöstä saattaa lähteä kipinä koulukiusaamiseen ja maahanmuuttajalapsen tölvimiseen. Sieltä voi lähteä myös sellainen ymmärrys, että meillä ei rasismia hyväksytä.

Rasistit kiikkiin!

Perussuomalaiset ja kokoomuksen laitaväki ovat nyt yhdeksän vuotta käytännössä esteittä edistäneet muukalaisvihaa, koulukiusaamista ja ulkomaisten työntekijöiden riistoa. Kun suosio välillä hiipuu, paukut kovenevat ja lähes jokainen persu-ulostulo on ilkeän vihamielinen, fasistinen tai natsistinen. Olisiko aika tehdä jotain?

Ei riitä se, että paljastetaan ja tyrmistellään persujen kamalia puheita. Niillä on oltava käytännön merkitys siihen, kuinka heihin suhtaudutaan eduskunnassa, kansanedustajien ja äänestäjien keskuudessa ja mediassa.

Jokaisen poliittisessa keskustelussa mukana olevan olisi aina nähtävä se vaiva, että tuo selkeästi, julkisesti ja päin naamaa esille vihapolitiikan synkeyden ja vahingollisuuden. Jokaiselle sellaisen politiikan harjoittajalle on osoitettava, että hänen toimintansa on häpeällistä. Jokainen lainvastainen puhe on tuomittava oikeudessa ja eettisesti ja moraalisesti kelvoton toimija on saatettava häpeään. Liiallisesta kohteliaisuudesta on luovuttava. Pelko pois! Rasisti saadaan kyllä oikeusvaltiossa tuomiolle hänen ihmisoikeuksiaan kunnioittaen, hänen halveksittavien tekojensa uhri harvoin saa oikeutta.

3175A18C-F401-4702-8BA4-CD77F5293EDD
Kun puoluejohtaja julkeasti toistaa ministereiden törkeän nimittelyn, hänen pitäisi joutua vastuuseen.

Tolkun ihmisen velvollisuus on olla äänestämättä rasistipuolueita, rasistisia ehdokkaita tai poliitikkoja, jotka ovat ilmaisseet halunsa toimia yhteistyössä rasistisen puolueen kanssa, jos sillä keinoin päästään hallitukseen.

Kaikki nämä yhdeksän vuotta, jotka olen ollut mukana kommentoimassa poliittista siirtymää äärioikealle, olen saanut kuulla kymmeniä kertoja asian vähättelyä ja väitteitä, että ei ole mitään syytä verrata tätä aikaa natsi-Saksaan. Ja kuitenkin polku poliittisen elämän kovenemiseen, vihaan ja siitä johtuvaan pahoinvointiin ja lopulta jopa kansanmurhiin on aina sama: aletaan rummuttaa ylenkatsontaa ja vihaa yhtä kansanryhmää kohtaan ja tehdä julkeata propagandaa heitä ja heidän puolustajiaan vastaan.

Toistolla on voimaa. Kun ollaan tarpeeksi pitkälle edetty, ei ole enää kysymys siitä, että rasistien äänestäjien joukossa oltaisiin huolissaan omasta tai läheisten pärjäämisestä ja kateellisia siitä, että sotaa ja vainoa paennut saa asunnon ja avustuksia. Valta kiihottaa, politiikassa edenneistä sukulaisista tai tuttavista ollaan ylpeitä ja silmät ja korvat suljetaan kauheuksilta, joita he tekevät. Viha myös kiihottaa ja yhdistää, on voimaannuttavaa vihata porukalla sota-alueelta perheensä kanssa paennutta tummempi-ihoista lasta.

Propagandan ei edes tarvitse johtaa fyysiseen väkivaltaan ollakseen vahingollista. On riittävän pahaa se, että maahan muuttaneiden elämää kenties useassa sukupolvessa vaikeutetaan, heitä ja heidän lapsiaan pidetään kakkosluokan kansalaisina, kiusataan, orjuutetaan ja nöyryytetään. Maassa, joka pitää itseään sivistysmaana ja esimerkkinä muille.

Politiikan pitäisi luoda yhteistä hyvää ja yhdistää ihmisiä, ei jakaa heitä vihattaviin ja hyväksyttäviin. Kenenkään ei tule hyväksyä politiikkaa tai poliitikkoa, joka tähtää yhtäläisen, luovuttamattoman ihmisarvon riistoon ja omaan poliittiseen nousuun vihaa nostattamalla.

Keskustelu, vitsailu ja herjaaminen tunnustavan rasistin somesivulla johtaa vain naakkaparven kerääntymiseen ja sulkien lisääntymiseen moukan hatussa. Media, huomion toivossa tai omaa agendaa edistäen, asettuu yllättävän usein äärioikeiston puolelle tai ainakin kylmästi, joskus ehkä tiedostamattaan, välittää kansalle heidän sanomansa.

Ajatus, että jokaisessa on jotain hyvää ja kaikkien pitää saada sanoa sanottavansa ei toimi silloin, kun aikuinen, täysvaltainen ihminen valitaan kansanedustajaksi edistämään ihmisvastaista politiikkaa, rajojen sulkemista väärän värisiltä ja maassa olevien vierasmaalaisten elämän tekemistä mahdollisimman ikäväksi.

00EB0CDD-AEA6-4621-8AA9-FD0751D5457D
Kun häntä on tulessa, rasistit väittävät taas olevansa kansan tunteiden tulkkeja. Tämä on valhe, ei Suomen kansa ole rasistikansa.

Pitäisikö rasistien rangaistuksia koventaa?

Suomessa keskustellaan, onko kansanedustajalla eduskunnassa oikeus ilman laissa säädettyä rangaistusta halujensa ja kykyjensä mukaan solvata maahanmuuttajia ja kiihottaa kannattajiaan kansanryhmää vastaan. Yllätys tällainen keskustelu ei ole, onhan rasismille näkyvästi tasoiteltu tietä Suomen eduskuntaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei yllätys, mutta suuri kauhistus. Ei tämä ole Suomi, pohjoismainen, sivistynyt oikeusvaltio.

Halla-aho juustomaassa

Enää ei voi ajatella, että laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olisi tarkoitettu vain vähän suitsimaan sivistymättömimpien törkimyksien kielenkäyttöä. Tällä lailla on tarkoitus estää yhteiskunnan luisuminen rasismiin ja rasististen, fasististen joukkojen terrorisoimaksi. Ei ole enää mitenkää selvää, että ihmiset olisivat oppineet toisen maailmansodan kauheuksista ja hyvät voimat pysyvät automaattisesti vallassa. Eivät ne pysy.

Vihapuhe ja rasismi on pidettävä kurissa demokraattisen valtion suomin keinoin. Lainsäädäntö ja lakien oikeudenmukaisuus ja niiden soveltamisen järjellisyys ja kohtuus ovat tärkeä osa tätä työtä. Jos rasistisesta vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei saa sen kummempaa rangaistusta, kuin vaikkapa ylinopeudesta, ne eivät kansalaisten mielestä ole kuin pikkurikkeitä. Ja kuitenkin on kysymys raskaista ihmisoikeusrikoksista.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kiihottamisesta kansanryhmää vastaan saatu rangaistus on äärioikeistolaisille poliitikoille vain hyödyksi. Nimi pysyy kansan mielessä, maine nousee ja sakkorahoja vääryyttä kärsineelle kerätään porukalla.

IMG_7379

Kun Jussi Halla-aho vuonna 2011 sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hänet määrättiin poistamaan rasistisesta kirjoituksestaan osia. Kansallissankari ”poisti” kohdat korostamalla ne punaisella ja toistamalla, millaisen tekstin oikeus on määrännyt poistamaan. Kirjoitus liputtaa Halla-ahon blogissa yhä rasistijoukkioiden riemuvoittoa. Oikeuslaitos oli mukamas voimaton ja sankarin sädekehä kasvoi. Media oli onnessaan tilaisuudesta klikkiotsikointiin. Helsingin Sanomat kirjoitti, että maallikon on vaikea ymmärtää Halla-ahon saamaa rangaistusta. Näin sekä oikeuslaitos että arvostettu valtamedia edistivät rasistipuolueen etenemistä. Maallikon oli ja on vaikea ymmärtää kansanedustuslaitoksen harjoittamaa oikeuslaitoksen halventamista.

Täky 1täky 2

Rasismi ja fasismi etenevät maassamme myös siksi, että on niin helppoa olla rasisti ja nousta jopa kansanedustajaksi, ministeriksi ja eduskunnan puhemieheksi. Mitään muuta ei tarvitse osata, kuin puhua sopivasti rumia maahanmuuttajista. On olemassa kansanosa, joita tällaiset puheet mukavasti kutkuttelevat ja jotka ovat aina valmiita äänestämään öykkäriä. Myös kokoomuslaista tai kristillisdemokraattista öykkäriä. Ahneus valtaa mielet ja puolueiden ehdokkaiksi hyväksytään jokainen, joka osaa hankkia äänestäjiä, keinoista viis. Pikkuisen kun osaa rääväsuisuuttaan moderoida median mukaan, on jo puoluejohdon suosikki.

Pitäisikö siis rangaistusten olla kovempia? Olisiko vankeusrangaistus aina paikallaan henkilölle, joka kiistää toisen ihmisen yhtäläisen arvon tai juonittelee kannattajansa vihaan ja vimmaan, jos jollain sattuu olemaan vähän tummempi hipiä?

Sellaisten ihmisten, jotka ymmärtävät, millaisia kauheuksia on maassamme meneillään, pitäisi ainakin olla tiukempia ja tarttua rasismiin aina kun sitä huomaavat. Myös eduskunnassa. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla olisi selvästi osoitettava, että rasismia ei hyväksytä. Tunnustuksellinen rasisti, rasistisen puolueen jäsen ja äänestäjä joutaa menettämään kunniansa, työpaikkansa ja ystävänsä.

Kukaan kunniallinen ihminen ei lähde marssille fasistin kanssa.

Fasismi

Poliittiset piirrokset: Sira Moksi

 

Sinister Ministers

Valtioneuvoston virallisilla nettisivuilla kerrotaan näin:

”Tasavallan presidentti nimitti 29. toukokuuta 2015 pääministeri Juha Sipilän hallituksen, joka on itsenäisen Suomen 74. hallitus. Hallituksen muodostavat Suomen Keskusta, Sininen tulevaisuus ja Kansallinen Kokoomus. Sipilän hallituksessa on 17 ministeriä.”

Koska valtioneuvoston tiedottajalle on tuossa sattunut pieni virhe, ajattelin palauttaa mieliin vain vuoden takaisia tapahtumia. Jotta kansa ei unohtaisi.

Toukokuussa 2015 hallitusta oli Keskustan ja Kokoomuksen kanssa muodostamassa Perussuomalaiset rp. Valitettavasti.

Juha Sipilä & kumpp. ajattelivat kai silloin, että rasistisimman eduskuntapuolueen johtoon ja joukkoon ovat ajautuneet kansakunnan parhaat kyvyt. Ehkäpä sellainenkin seikka käväisi mielessä, että viha ja muukalaispelko aatteina ovat niitä kaikkein nostavimpia, jos ajatellaan kansallista menestystä ja hyvinvointia. Voimapolitiikkaa!

Ministereiksi saatiin sitten taitajia, joiden mielessä naisten palauttaminen hellaruotuun, ruotsin kielen opiskelun vaikeuttaminen ja Karjalan palauttaminen ovat tehtävistä tärkeimpiä ja joitakuita, joilla asioiden hallitseminen ja julkinen esiintyminen ovat vieneet paljon energiaa, mutta koska hallituksella ei oikeastaan ole muuta tekemistä ollut, kuin soten rustaaminen, niin siihen on ollut varaa.

Olihan se selvää, että vihapuhe puolueen käyttövoimana johtaa myös puolueen sisällä vihapuheeseen, riitaisuuteen ja kyvyttömyyteen hoitaa yhteisiä asioita. Mutta se on myös miehekästä!

Keväällä 2017 Suomessa olikin sitten jännittävä tilanne, kun hallituspuolue Perussuomalaiset rp. hajosi vihaansa. Hallitukseen ei ollut demokraattisella tavalla löydettävissä osaavia ministereitä eduskuntapuolueista. Kaikeksi onneksi ministerit Sipilä ja Orpo keksivät uuden vaihtoehdon: ainahan on mahdollista pestata puolueiden ulkopuolelta henkilöitä, joilla on oman hallintoalansa suurin osaaminen, lahjakkuus ja edustavuus.

Googlaamalla löydettiin tuoreet ja raikkaat ministerit, joista naisellisinkin osaa sentään humaltua kunnolla tanssimatta pöydillä.

Sinister Ministers

Ihmisellä on oikeus olla ihminen

Vielä tänään minulla on oikeus:

olla kaveri sen kanssa, kenen kanssa haluan olla

olla ystävällinen myös tuntemattomalle ihmiselle

kutsua ihminen kotiin, syöttää ja juottaa ja vaikka antaa jäädä yöksi, nukkua puhtailla lakanoilla, minkä värisillä hyvänsä

olla ilmoittamatta poliisille, jos joku syö, juo, laulaa tai nukkuu luonani

IMG_7198

ottaa luokseni ihminen yöpymään esimerkiksi internetin Flee b&b -järjestelmän kautta

päästää lapseni kaveri yökylään. Jopa, jos kaveri sattuisi olemaan kiharatukkainen

puuttua vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen

puolustaa ystävääni hädässä niillä keinoin, jotka ovat lain rajoissa eivätkä vahingoita muita ihmisiä.

Nämä oikeuteni kieltävä laki on suunnitteilla, mutta ajattelen, että nyt vielä on mahdollisuus estää tuonkaltaiset toimet.

IMG_7199
Kuvat: Alexander Popkov Photography

Haluatko sinä lähettää ihmisen kuolemaan?

Turvapaikanhakijoiden kamppailu on tullut näkyväksi. Mielenosoitus Helsingin Rautatientorilla on tuonut vastaanottokeskuksista keskelle Helsingin arkea ihmiset, jotka ovat epätoivoisia ja anovat mahdollisuutta saada elää. Mielenosoitusta sävyttää jokaöinen häirintä ja viime yönä murhapolttoyritys.

Murhapolttoyritys
Turvapaikanhakijoiden telttaan heitetty palava kanisteri sai aikaan rumaa jälkeä. Kuvakaappaus Facebookin Stop Deportations -sivulta

Nyt vaaditaan tekoja. Perustuslain noudattaminen ja ihmisten pelastaminen kuolemalta ei ole mikään opposition juttu. Hallituksella ei ole mitään mahdollisuutta pelastaa kasvojaan sillä, että se tekee tästä vasemmisto vastaan oikeisto –jutun ja sanoo toteuttavansa kansan mandaatilla luotua hallitusohjelmaa. Suomen kansa ei halua olla murhaajakansa.

Hallituksen ääripääretoriikka alkaa mennä aika oudoksi. Näin sanotaan nyt sisäministeriön sivuilla: ”Äärimmäiset mielipiteet suuntaan ja toiseen ovat saaneet huomattavasti enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta, kuin mitä niiden suhteellinen osuus kansasta antaisi odottaa.” Mitä ovat ne äärimmäiset mielipiteet, joilla vastustetaan rasismia ja puolustetaan syrjimättömyyttä ja yhtäläistä ihmisarvoa? Tai perustuslain ja kansainvälisten sitoumusten noudattamista? Tai vastustetaan palavan kanisterin heittämistä mielenosoittajien telttaan?

Ymmärrän kyllä, että hallitus mielellään pitäisikin keskustelun sillä mallilla, että rasistit sopivan törkeästi ärsyttävät ja vain ne, jotka uskaltavat, nostavat esille heidän rasistista politiikkaansa ja puolustavat tasa-arvoa, yhtäläistä ihmisarvoa ja laillisuutta. Sillä välin, kun ”ääripäät” taistelevat, hallitus pääsee kuin huomaamatta toteuttamaan perustuslain vastaista politiikkaansa ja lähettämään ihmisiä takaisin sekasortoisiin kotimaihinsa, epäinhimillisiin oloihin ja kuolemaan.

Outi Neuvonen 1
Sallitko sinä sen, että turvapaikanhakijalle annetaan oikeus elää? Kuva: Outi Neuvonen

Juuri siksi kaikkien ihmisten pitää nyt herätä. Unohtaa ääripäät ja ryhtyä ihmisiksi. Nyt alkaa olla hätä. Jo nyt meiltä on palautettu lukemattomia tuvapaikanhakijoita olosuhteisiin, joihin yksikään ihminen ei vapaaehtoisesti menisi. Karkotettu siskolta veli, äidiltä poika tai tytär. Oletko sinä se henkilö, jonka nimissä näitä tekoja tehdään? Kuinka monta ruumista, kidutusta ja lapsen raiskausta kirjataan sinun nimiisi? Ketä poliitikkoa äänestät? Millaiselle politiikalle sinä annat siunauksesi?

Asia ei mene niin, että kun meillä nyt laki sallii, niin lähetetään ne pois ja päästään vaivasta. Perustuslaki määrää, että ”ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu”. Mikään muu laki ei ylitä perustuslakia. Ei edes hallituksen vilpitön tahto.

Brad Howard 3
Mitä jää Irakin ja Afganistanin pakolaisista jäljelle – tuulessa liehuva toiveko? Kuva: Brad Howard

Toimittajat, kuka pelkää Halla-ahoa?

Perussuomalaisissa puuhaillaan innolla puheenjohtajan vaihdosta. Kun ehdolle ollaan asettamassa Jussi Halla-ahoa, joka ei omien sanojensa mukaan ollenkaan ole sovelias johtotehtäviin, mutta on nyt todennäköisesti asettumassa ehdokkaaksi, on tarpeen hiukan ihmetellä, millä eväillä.

halla-aho-ja-viinikainen

Rasistien ”Mestarilla” on kova maine. Jotenkin ihmeellisellä tavalla hän on saanut mediankin pelkäämään itseään niin, että hänelle ei koskaan aseteta oikeastaan muita kysymyksiä, kuin sellaisia maahanmuuttoon liittyviä, joihin hän osaa täräyttää oman, jo entuudestaan tiedetyn vastauksensa. Miksi häneltä ei koskaan kysytä nuorisotyöttömyydestä, liikenteestä, taloudesta, vientiteollisuuden vauhdittamisesta ja muista aiheista samoja kysymyksiä, joita muiltakin poliitikoilta tentataan? Aina hänet kuitenkin kutsutaan paikalle, kun on maahanmuutosta kysymys, vaikka asiantuntijoitakin varmasti olisi olemassa.

Sosiaalisessa mediassa Halla-ahoa harvoin näkyy muualla, kuin omalla Facebook-seinällään. Turvatuissa olosuhteissa, joissa korppiparvi nopeasti lehahtaa suojelemaan johtajaansa, jos joku on hänelle tuhma. Halla-aho itse on aika kömpelö ja ennalta-arvattava eikä pärjää ollenkaan nopeassa sanailussa.

Eräs kohtaaminen Jussin kanssa minulla kuitenkin kerran oli Abdirahim Husseinin seinällä. Siellä hän ilmeisesti arveli pärjäävänsä, koska maahanmuuttajan on vieraalla kielellä vaikea pärjätä väittelyssä. Husu oli tehnyt vähän provokatiivisen avauksen, jossa kertoi puhelimitse kehottaneensa Halla-ahoa pyytämään Suomen muslimeilta anteeksi rikostuomioonkin johtaneita pahoja sanojaan, jos haluaa muiden poliitikkojen tavoin saada kutsun tutustumaan moskeijaan. Niinpä korppi lehahti Husun seinälle, narahti käheästi pari kertaa ja – hupsista – kohta oli kokonainen parvi paikalla. Uskolliset apurit rasistisesta pikkupuolueesta, Muutoksesta, sekä Finnish Defence Leaguen aktiivit häärivät koko ajan nokkimassa ympärillä ja yrittävät esittää Husulle mukamas hankalia kysymyksiä islamista.
Näin keskustelu eteni Halla-ahon ja minun välillä:

Reija Härkönen: Ihan oikea päätös. Jussi Halla-aho ei pyydä anteeksi, vaan jatkaa samaa entistä provokatiivisemmin: hän pitää tuomion saanutta kirjoitusta blogissaan ja on korostanut punaisella ne kohdat, mitkä oikeus määräsi poistettaviksi. Perussuomalaisten johtokin tietää ja ilmeisesti hyväksyy tämän.

Jussi Hallaaho: Vakuutan, etten halua, Husu. Ja siitä olen samaa mieltä, että yhdyskunnalla (kuten toivottavasti myös yhteiskunnalla) on oikeus valita vieraansa.

Reija Härkönen: Niin on, Jussi Halla-aho, ja demokraattisessa järjestyksessä myös meidän yhteiskuntamme on valinnut vieraakseen myös pelkäämiäsi mustaihoisia ihmisiä. Sinun olisi ehdottomasti syytä pyytää anteeksi, jotta pääsisit mukaan ja voisit aloittaa pehmeästi, ystävien saattelemana, tutustumisen vieraisiimme, ystäviimme ja kansalaisiimme.

Jussi Halla-aho: Mielestäni on paikallaan arvostella henkilöä, jolla on 8-vuotias vaimo, ja uskontoa, joka pitää kyseisen henkilön kaikkia tekoja ja toimintapoja ikuisen jäljittelyn kohteena. Eipä muuta, Reija.

Reija Härkönen: Älä Jussi höpötä, on kaikille selvää, että kirjoituksillasi pyrit mustamaalaamaan muslimeita ja etenkin mustaihoisia ihmisiä. Lapsellista touhua, omista peloista ja kaunoista pitäisi aikuisen miehen yrittää pyrkiä eroon ihan toisin keinoin.

Jussi Halla-aho: Reija on taas liekeissä.

Ja 38 tykkäystä lävähtää hetkessä tuon hengentuotteen perään!

Reija Härkönen: Jussi Halla-aho kirjoittaa ”Reija taas liekeissä” ja vasallit peukuttavat salamavauhdilla. Mitään muuta Jussi Halla-aholla ei koskaan olekaan sanottavanaan, tyhjiä pilkkalauseita ja lillillieru-sanastoa. Halla-aho ei pysty puolustamaan agendaansa, koska hänen agendansa on vain pikkusieluista vihanlietsontaa eikä oikeita, vedenpitäviä argumentteja ole sille, että sen värinen ihminen, jota Jussi pelkää, pitäisi pitää poissa maasta.

Jussi Hallaaho: Happivajaus aiheuttaa pysyviä aivovaurioita hyvin lyhyessä ajassa, joten kehotan, ettet odotellessasi ainakaan pidättele hengitystä.

Yksi innokas ihailija tahtoo päästää johtajansa pälkähästä: ”Reija Härkönen, kiihotutko kovastikin sanoistasi?” Jussi Halla-aho tarttuu kiitollisena tarjottuun apuun ja tokaisee näppärästi: ”Taitaa tulla pyykkipäivä Härkösen perheessä.”

Halla-ahon seuraava yritys vetoaa hänen tunnettuun älyynsä:
Jussi Halla-aho: Tämä on hieno ketju. Siitä näkee heti, että suvaitsevaiset ihmiset ovat älykkäämpiä.

Reija Härkönen: Jussi Halla-aho pyrkii, pinteeseen jouduttuaan, vetoamaan tohtorin tutkintoon ja suureen älykkyyteen. Rasistikin voi olla älykäs, mutta kun älykäs rasisti alkaa käyttää älyään johdonmukaiseen vähemmistöryhmän mustamaalaamiseen, ei voi kuin ihmetellä. Rasismin käyttäminen poliittisena aseena on törkeää ja myös Halla-ahon tapauksessa se on jo johtanut rikostuomioon. On Suomen kannalta häpeällinen asia, että meillä on tällaisia kansanedustajia.

Tämä tapahtui aamulla kymmeneltä. Poistun välillä keskustelusta, mutta vilkaisen myöhemmin iltapäivällä, että Halla-aho & kumpp. häärivät edelleen Husun kimpussa. Kirjoitan:

Oli ihan pakko vielä pyykkipäivän ja muiden töiden lomassa tulla kommentoimaan: me kansalaiset teemme töitä ja maksamme veroja, jotta saamme esimerkiksi kansanedustajien palkat ja persujen uuden puoluetoimiston maksettua. Tuntuu pahalta, että pitää maksaa palkkaa tyypeille, jotka lorvailevat koko päivän Internetissä ja nyt tässäkin ketjussa rienaavat maamme yhtä vähemmistöryhmää ja muita kansalaisia. On aikoihin eletty!

Jussi Halla-aho: Ethän sinä, Reija, nyt sentään kaikkien kansanedustajien palkkaa yksin maksa. Voit ajatella asian niin, että sinä maksat esim. (twitterissä päivystävän) Jungnerin palkan, ja että hikiset rasistit maksavat minun palkkani.

Jussi Halla-aho: Lisäksi Reija voi rangaista minua lorvailustani mm. siten, ettei äänestäkään minua toukokuussa.

”Reija Härkönen: Kansanedustaja kirjoittelee: ”Ethän sinä, Reija, nyt sentään kaikkien kansanedustajien palkkaa yksin maksa. Voit ajatella asian niin, että sinä maksat esim. (twitterissä päivystävän) Jungnerin palkan, ja että hikiset rasistit maksavat minun palkkani.” Sovitaan näin. Mutta muistathan siinä tapauksessa Jussi jatkossa sen, että minä ja muu kansa maksamme pakolaisten saamat tuet – sinun on siis turha niistä enää jauhaa ja kiertää Itä-Suomen köyhissä kunnissa herättelemässä epäluuloja maahanmuuttajia kohtaan.

halla-aho-jauhot

Tuostahan sitten riemu repesi. Hirmuinen Halla-aho vaikeni. Keskustelupalstoilla ympäri somea riemuittiin, kun rasistien Mestari oli ”saanut jauhot suuhunsa”. Ja noin pienestä se kuitenkin oli kiinni: että yksi pieni kukkahattutäti uskalsi häntä kovistella ja olla vähät välittämättä ympärillä kuhisevasta säksättävästä parvesta. Mitään muuta sanottavaa Halla-aholla ei ollut agendansa puolustukseksi, kuin se, että 600-luvulla jkr eläneellä Muhammedilla oli 8-vuotias vaimo.

Muutenkin olisi syytä ymmärtää se, että tämän tyylilajin poliitikot eivät ole sisimmältään mitään kovin rohkeita urhoja, itse asiassa päinvastoin, he ovat aikamoisia reppanoita. Ei siis toimittajienkaan pitäisi suotta pelätä, vaan tehdä terävää journalismia ja laittaa demokratiamme ja yhtäläisen ihmisarvon kyseenalaistavat kansankiihottajat lujille.

Kansanedustajien avustajat uusiksi

Viime vuosina olemme vähän väliä joutuneet seuraamaan näytelmää, jossa kansanedustajan avustaja ei malta pysyä lestissään, vaan tekee eduskunnasta oman narsisminsa näyttämön, käyttää hyväkseen asemaansa oman julkisuuskuvansa kehittämiseen, alkaa kylvää poliittista tai henkilökohtaista närää tai muuten hakeutuu kyseenalaiseen julkisuuteen.

Jotta tällaiseen tulisi stoppi ja eduskunnan arvovaltaa ei enää enempää myös avustajien toiminnan seurauksena heikennettäisi, ehdotan selkeää muutosta kansanedustajien avustajien palkkaukseen ja toimenkuvaan.

Eduskunnan nettisivuilla kansanedustajan avustajan toimenkuva määritellään näin: ”Työntekijän tehtävänä on avustaa kansanedustajaa valtiopäivätoimintaan liittyvissä valmistelu- ja suunnittelutehtävissä, tausta-aineiston kokoamisessa, viestinnässä, yhteydenpidossa sekä sihteeri- ja toimistotehtävissä. Toimenkuva painottuu kansanedustajan tarpeiden mukaan.”

Kansanedustajat ovat nyt valinneet avustajia kuka mihinkin tarpeeseen: tuomaan pöydälle pikkuporkkanoita, viihdyttämään äänestäjiä eroottisesti latautuneilla nettikirjoituksilla, kiihottamaan kansanryhmää vastaan, muhinoimaan, oppipojiksi ja –tytöiksi. Toiset vain riittävän sieviksi eduskunnassa vierailevien kavereiden saattelijoiksi. Jotkut vanhan tyylin sihteereiksi. Toiset ehkä vain siksi, kun sellainen pitää olla. Suurella osalla toki on tänäänkin pätevä ja asiallinen avustaja.

eduskunta-avustajat-1
Avustajien kelpoisuusehdot vaihtelevat edustajien mukaan.

Julkisuudessa on kuitenkin näkynyt myös eduskunnan kanslian tarve siirtää hankalat avustajat eduskuntaryhmien vastuulle. Sekin olisi ihan mahdollinen ratkaisu, mutta vain siten, että siihen ei liikaa suunnata kansan rahoja, vaan eduskuntaryhmät hoitelisivat tällaisten avustajien palkat puoluetuista.

Kansanedustajilla on nykyään it-järjestelmä ja kätevät taulutietokoneet käytössään. Perinteisen sihteerin tarve on huomattavasti vähäisempi, kuin ennen. Uskon, että ahkerilla, työhönsä asiallisesti ja kunnianhimoisesti suhtautuvilla kansanedustajilla olisi kuitenkin käyttöä avustajille, jotka tekisivät tehtäväkuvauksen mukaista työtä: avustaisivat edustajaa valmistelu- ja suunnittelutehtävissä, tausta-aineiston kokoamisessa ja viestinnässä. Työtehtävien määritelmän perusteella ei olisi ollenkaan tarpeellista palkata avustajiksi esim. blogikirjoittajia tai agitaattoreita – tämä työ, jos kansanedustaja niin haluaa, kuuluu hänelle itselleen.

Edellä mainittuihin avustaviin tehtäviin riviedustajat eivät tarvitse omaa sihteeriä, vaan kanslian palkkaama avustajakunta voi hoitaa tehtäviä keskitetysti. Osaavia avustajia palkkaamalla kulut saataisiin huomattavasti nykyistä systeemiä pienemmiksi. Osa avustajista voisi keskittyä tiedonhakuun ja kirjastovirkailijoiden tavoin hakea ja toimittaa edustajan tarvitsemat tiedot. Pääosin edustaja hoitaisi itse perinteiset sihteerin tehtävät – aivan niin kuin yritysjohtajatkin nykyisin tekevät, kun oman kännykän kalenteri on niin helposti pidettävissä ajan tasalla.

Uudessa järjestelmässä, kun avustajat olisivat eduskunnan vakituisia työntekijöitä, vältyttäisiin osa-aikaisten tai vain vaalikauden kestävien työsuhteiden sopimisesta ja vaikeuksista päättää sopimus, jos avustaja osoittautuu tehtävään kykenemättömäksi. Tai sellaisista tilanteista, että avustaja onkin yhtäkkiä sopimaton, jos edustajan lempi lakkaa leiskuamasta tai avustaja ”ei pysy edustajan tahdissa”.

Millainen edustaja, sellainen avustaja?

Uusi systeemi voisi jopa edesauttaa sitä, että puolueet asettaisivat himpun verran tasokkaampia ehdokkaita vaaleihin. Nythän eduskunnassa on useampi tomppeli, joka ei osaa itse kirjoittaa edes mielipidekirjoituksiaan. Onpa ollut tapauksia, että kansanedustaja on pitänyt avustajaa pääasiallisesti lirkuttelemassa rasistisilla nettisivustoilla ja viihdyttämässä omaa viiteryhmäänsä. Juuri tänään kuulimme, että kansanedustaja ei millään raski luopua rikostuomion saaneesta, sopivan rasistisesta avustajastaan.

Pääperiaatteena pitäisi olla, että jos kansanedustajalla on jotain sanottavaa, hän sanoo sen ihan itse.

Jos sitten puolueet valituttavat kansanedustajiksi henkilöitä, joilta ei kansanedustajan työ käy, puolueet voivat puoluetuellaan kustantaa heille henkilökohtaiset avustajat, jotka ohjailevat edustajan lainsäädäntötyötä ja valiokuntatyöskentelyä, kirjoittavat puheet ja mielipidekirjoitukset ja taluttavat edustajat juhlien jälkeen yöpuulle. Kansan maksama puoluetuki on niin mittava, että puoluetoimiston voisi kuvitella pystyvän antamaan edustajille heidän tarvitseman poliittisen tuen.

Kun avustajat olisivat kanslian valitsemia alansa ammattilaisia, kanslian ei enää tarvitsisi paimentaa kaiken maailman huitukoita ja egomatkalaisia. Eduskunnassa ei ole kanslian työntekijöiden mitään syytä politikoida, vaan, kuten määritelty on, ”luoda eduskunnalle edellytykset hoitaa sille valtioelimenä kuuluvat tehtävät”. Tämä tarkoittaa hallinnollista, avustavaa työtä, ei politiikan tekoa, joka on varattu vaaleilla valituille kansanedustajille.

eduskunta-avustajat-2
Kansanedustajan entinen avustaja käy ohjeistamassa uutta.

Puhtaasti poliittiseen, puolueen propagandatyöhön valjastetut avustajat ja kansanedustajan rinnalla politiikkaan kasvatettavat märkäkorvat puolueet saisivat etsiä ja palkata omin avuin ja kustannuksin.

Terhi Kiemunkia ei voi erottaa

Miksi Terhi Kiemunki pitäisi erottaa? On totta, että hän käyttäytyy rasistisesti ja oli jopa niin röyhkeä, että teki itsestään tutkintapyynnön osoittaakseen, että väitteet hänen rasistisuudestaan ovat vain poliittisten vastustajien solvausyritys. Syytteen hän sitten sai, vaikka luotti poliisin tukeen asiassaan.

Kuljetusten järjestäminen ääriryhmien Rajat kiinni –mielenosoituksiin on ollut yksi toimi, jolla Kiemunki on osoittanut uskollisuuttaan ”maahanmuuttokriittiselle” liikkeelle. Sen hän on tehnyt Tampereen perussuomalaisten puheenjohtajan ominaisuudessa, joten siihenkään ei kansalla ole mitään sanomista. Perussuomalaisten poliittisen toiminnan ydin on maahanmuuttajavastaisuus ja ihmisten kiihottaminen vihaamaan etenkin tummaihoisia ja islaminuskoisia maahanmuuttajia. Luonnollisesti siihen pitää saada käyttää myös puolueen varoja ja valittujen toimihenkilöiden työaikaa. Moni kansanedustajakin on osoittanut varauksettoman tukensa vastaanottokeskusten pihoilla järjestettävälle pakolaisten häirinnälle.

terhi-kiemunki-rajat-kiinni
Terhi Kiemunki Rajat kiinni -mielenosoituksessa. Kuva: MTV

Kondomien ehdottaminen virpomispalkkioiksi lapsille, joiden vanhemmat eivät kuulu perussuomalaisille kelpaaviin ihmisryhmiin, oli sentään eettisesti ja moraalisesti niin arveluttava möläytys, että jopa vähän rasismiin kallellaan olevat ihmiset tajusivat, että joku tolkku olisi sentään oltava ja lapsille sallittava suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuminen ja turvallinen osallistuminen myös perinteisiin virpomistouhuihin.

Jokaisen esiin tulleen uuden Kiemunki-skandaalin jälkeen kansanedustaja Lea Mäkipäältä kysytään, aikooko hän erottaa avustajansa.

Miksi Kiemunki pitäisi erottaa?

Siksikö, että hän on rasisti?

Suuri osa perussuomalaisen puolueen eduskuntaryhmän kansanedustajista on rasisteja.

Siksikö, että hän on vain avustaja?

Helena Eronen pistettiin pihalle kansanedustaja James Hirvisaaren avustajan paikalta muutaman rasistisen typeryyden jälkeen. Hänen tilalleen palkattiin toinen nainen, joka aivan samalla innolla tuki rasistisen päämiehensä agendaa ja käytti kansan maksamaa työaikaa kirjoittamalla aatteen mukaisia mielipidekirjoituksia nettijulkaisuun. Eduskunta maksaa avustajan palkan, mutta kansanedustaja valitsee itse avustajansa, vakka valitsee kantensa.

Siksikö, että hän on nainen?

Myös naispuolisista perussuomalaisten kansanedustajista osa on rasisteja. Nekin, jotka eivät tuo julkisesti rasistisia ajatuksia esille, tukevat varauksetta rasistisimpiakin puoluetovereitaan eivätkä koskaan nosta esille puolueessa jylläävää uusfasismia. Jos Kiemunki saa tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hän nousee puolueensa arvoasteikossa korkeimmalle tasolle.

juvonen-ja-halla-aho
Kansanedustaja Arja Juvonen on profiloitunut tasa-arvoisen avioliittolain kannattajana, mutta puolueen harjoittama muu syrjintä ei näytä häntäkään vaivaavan. Kuvakaappaus Arja Juvosen FB-sivuilta

Siksikö, että olemme jo tottuneet tällaiseen käytökseen?

Rasistinen ja syrjivä puhe on Suomen eduskunnassa tänä päivänä normikäytöstä. Ainoastaan sellainen kansanedustaja, joka näytösluontoisesti toi ystävänsä eduskuntaan tekemään natsitervehdyksiä, sai lähteä perussuomalaisesta puolueesta. Hänen seuraavia vastaavia hölmöilyjään eduskunnan tiloissa ei enää jaksettu noteerata, vaikka kuvia toimitettiin medialle ja myös eduskunnan silloiselle puhemiehelle. Ajateltiinkohan asiaan puuttumisen tuovan liian paljon mainosarvoa ääriryhmille?  Hirvisaarelle kansa ei sentään enää seuraavalla kaudella antanut mandaattia. Hänet ja kaikki muut rasistit puolueeseen tiheällä kammalla valinnut Soini nousi kuitenkin ulkoministeriksi.

orpo-rasismista-2-270916

Siksikö, että me maksamme hänen palkkansa?

Kansa maksaa koko eduskuntalaitoksen. Kansa maksaa myös sen, kun eduskuntaa ja sen arvovaltaa horjutetaan. Kansa on lähettänyt ääriryhmät eduskuntaan tekemään uusfasistista politiikkaa.

Tämä on historian vääjäämätöntä kehityskulkua, johon meillä ei ole mitään sanomista.