Miksi paha leviää niin helposti?

Pohjanmaalaiset kauppiaat saavat vuosikausia rauhassa levittää juutalaisvihaa.  He saavat kunnan ja kauppakamarin huomionosoituksia ja heitä juhlitaan kunniakansalaisina, koska he tekevät paljon rahaa ja tuovat kuntaan veroeuroja.

Natsituotteiden kauppaajat palkitaan vientipalkinnoilla ja kutsutaan itsenäisyyspäivänä linnan juhliin, koska heillä on niin onnistunut konsepti.

Pahan levittäminen onnistuu monella tavalla rahan varjossa. Menestyneillä yrittäjillä on paljon tuttavia, jotka mielellään viittaavat kintaalla pienille tahroille ystävänsä julkisuuskuvassa, ”kun se muuten on niin hyvä tyyppi”. Hyvä natsityypit saavat vaalirahoituksensa yritysmaailmasta. Hyvä veli -järjestelmä pitää yllä myös pedofiilirinkejä.

Muukalaisvihaa levittävät poliitikot pääsevät usein ns. vastuullisessa mediassa julkisuuteen ja vuodesta toiseen yhä paremmassa valossa. Kaupallinen yhteisö, kauppakamarit ja herraklubit lienevät huomanneet, että taustalla liikkuu iso raha. Media taas kerää klikkauksia ja niiden myötä mainostuloja – ja omia palkkojaan. Moraalilla tai eettisesti hyvällä toimittamisella ei silloin ole merkitystä.

Tällaiseen ajattelutapaan sopii hyvin myös se, että ulkomaalaiset rikoksentekijät tuomitaan suuriäänisesti ja heidät ollaan heti lahtaamassa tai vähintään poistamassa maasta. He tai heidän vanhempansa eivät ole kenenkään liikekumppaneita. Heillä on väärä ulkomuoto ja ihonväri, heitä ja heikäläisiä kohtaan sopii kiinnittää kielteistä huomiota.

Omista rikollisista toki pidetään huolta, rikosten teko johtuu omien kohdalla vain huonosta tuurista.

Ilmapiiri raaistuu, pakolainen on yhä useamman mielestä jotain muuta, kuin suojelua tarvitseva kanssaihminen. Edes pakolaislasten kärsimykset eivät enää hetkauta.

Kuva Sputnik News, Syyrian pakolaiset

Tällä menolla ei kestä kauankaan, kun suurimmat pelkomme jälleen toteutuvat.

Kansanedustajat, olette suurelta osin vastuussa siitä, saako rasismi edetä Suomessa

Rasismin vastustaminen ja maahanmuuttajavähemmistöjen puolustaminen tuntuu käytännön tasolla jäävän kansalaisten ja järjestöjen tehtäväksi.

Perussuomalaisten noustua suurella rasistijoukkiolla eduskuntaan vuonna 2011 kansalaisyhteiskunta heräsi. Lukemattomat netti- ja reaalimaailman yhteisöt nostavat esiin yhteiskuntamme ikävää lieveilmiötä ja yrittävät keksiä, kuinka rasismia vähennetään ja kuinka saadaan ihmiset luopumaan syrjivistä asenteistaan.

On vaikea sanoa, olemmeko loppujen lopuksi saaneet paljonkaan aikaisiksi, mutta ainakin olemme voimaannuttaneet toisiamme. Yhä useampi kansalainen uskaltaa nousta vastustamaan rasismia ja sanoa sanottavansa nettikeskusteluissa – ehkäpä naamatustenkin. Se on kuitenkin vain alku.

Rasismi ei vähene, jos sen lisäämistä johdetaan Suomen eduskunnasta. Eivät kansanedustajat ja kunnanvaltuutetutkaan taida arjessa juuri puuttua poliitikkotovereiden rasismiin. Tai eduskunnan puhemiehet – pysäyttävätkö he riittävän napakasti rasistisen puheen eduskunnan istunnoissa?

Jos puuttumattomuus johtuu pelosta, tilanne alkaa olla jo vaarallinen demokratian kannalta ja asiaan olisi tartuttava nopeasti. Jos taas on kysymys siitä, että halutaan pikkuisen sallia kansanryhmää vastaan kiihottamista, olisi demokratian säilymistä kannattavan osan kansanedustajista noustava esiin ja painokkaasti tuotava esille se seikka, että rasismia ei Suomen eduskunnassa harjoiteta. Mutta turha taitaa tällainen toive olla, valitsevathan puolueet yhteistuumin, lähes ilman soraääniä, jokaisen uuden vaalikauden aluksi ainakin yhden julkirasistisen puhemiehen.

Usein tuottavat antirasisteiksikin ilmoittautuneet poliitikot pettymyksen kannattajilleen. Vain aniharva on uskaltanut (tai halunnut) asettua julkisesti tukemaan maahan saapuneita pakolaisia. Suuri joukko poliitikkojakin louskutti hätäänsä ja raivoansa Oulun raiskausten takia – ihan vain siksi, että tekijät eivät olleet supisuomalaisia.

Kuinka helppoa olikaan poliitikoiden julkaista syvä paheksuntansa, kun rasistien inhoama tummaihoinen poliitikko teki virheen ja valheellisesti suurenteli taksikuskien kohtaamasta rasismista kertovaa tarinaansa. Huomasitteko, kuinka moni rasismin vastustaja haistoi juuri silloin sopivan hetken osoittaa omaa poliittista moraaliaan? Ja kuinka monelta heistä se ei koskaan onnistu silloin, kun joku tuttu kansanedustaja heittäytyy rasistiseksi. He sanovat: ”Ollaan ihan hiljaa vaan, tehdään omaa politiikkaa, ei kannata tuomita muita”. Mutta Abdirahimin, valehtelijan, he haluavat erottaa puolueesta, riippumatta siitä, mitä puoluetta itse edustavat tai kannattavat.

Näin he ovat jälleen tehneet tutun tempun: muualta muuttaneelta vaaditaan täydellistä nuhteettomuutta, omat saavat kaikessa rauhassa tehdä umpirasistista politiikkaa, valehdella ja rötöstellä. Emme me silloin ole vielä kovinkaan pitkällä rasismin tuomitsemisessa tai vähentämisessä. Nollalinjaa vaadimme muilta kuin itseltämme ja piilorasismi luikahtaa esiin aina sopivan tilaisuuden tullen.

Politiikka on toki luovimista ja diplomatiaa. Poliitikon tekee mieli vaieta ikävistä asioista, jos siitä voi seurata häirintää ja kenties omienkin tuen menettämistä. Mutta millainen poliitikko on se, jonka ”omat” eivät hyväksy rasismin vastustamista ja syrjimättömyyden vaatimista? Syrjimättömään, tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ei milloinkaan päästä, jos rasismin vastustaminen on vain sitä, että pidetään muodon vuoksi puheita, mutta ei puututa kaverin rasismiin eduskunnan puhujapöntössä.

Politiikassa on usein myös kysymys kaupankäynnistä. Eduskunnassakin tärkeistä, näkyvistä tehtävistä ja päätöksistä tehdään kauppaa: teidän puolueenne saa sitä, jos meidän puolueemme saa tätä. Tämä on tietysti ihan niin kuin pitääkin niin kauan kuin kaupankäynnin välineeksi ei kelpaa järjestelmäämme rapauttava toiminta ja yhteistyötä ei suostuta tekemään rasistien, fasistien ja uusnatsien kanssa.

Onhan se vastuu meillä äänestäjillä, ja olemmehan me äänestäneetkin eduskuntaan suuren joukon arvoiltaan rehtejä ja hyvää tarkoittavia edustajia. Jostain vain pitäisi saada heihin hiukan lisää potkua ja rohkeutta ja ymmärrystä siitä, että esikuvistamme on moni asia kiinni.

Eduskunnan puhujapöntöstä saattaa lähteä kipinä koulukiusaamiseen ja maahanmuuttajalapsen tölvimiseen. Sieltä voi lähteä myös sellainen ymmärrys, että meillä ei rasismia hyväksytä.

Rasistit kiikkiin!

Perussuomalaiset ja kokoomuksen laitaväki ovat nyt yhdeksän vuotta käytännössä esteittä edistäneet muukalaisvihaa, koulukiusaamista ja ulkomaisten työntekijöiden riistoa. Kun suosio välillä hiipuu, paukut kovenevat ja lähes jokainen persu-ulostulo on ilkeän vihamielinen, fasistinen tai natsistinen. Olisiko aika tehdä jotain?

Ei riitä se, että paljastetaan ja tyrmistellään persujen kamalia puheita. Niillä on oltava käytännön merkitys siihen, kuinka heihin suhtaudutaan eduskunnassa, kansanedustajien ja äänestäjien keskuudessa ja mediassa.

Jokaisen poliittisessa keskustelussa mukana olevan olisi aina nähtävä se vaiva, että tuo selkeästi, julkisesti ja päin naamaa esille vihapolitiikan synkeyden ja vahingollisuuden. Jokaiselle sellaisen politiikan harjoittajalle on osoitettava, että hänen toimintansa on häpeällistä. Jokainen lainvastainen puhe on tuomittava oikeudessa ja eettisesti ja moraalisesti kelvoton toimija on saatettava häpeään. Liiallisesta kohteliaisuudesta on luovuttava. Pelko pois! Rasisti saadaan kyllä oikeusvaltiossa tuomiolle hänen ihmisoikeuksiaan kunnioittaen, hänen halveksittavien tekojensa uhri harvoin saa oikeutta.

3175A18C-F401-4702-8BA4-CD77F5293EDD
Kun puoluejohtaja julkeasti toistaa ministereiden törkeän nimittelyn, hänen pitäisi joutua vastuuseen.

Tolkun ihmisen velvollisuus on olla äänestämättä rasistipuolueita, rasistisia ehdokkaita tai poliitikkoja, jotka ovat ilmaisseet halunsa toimia yhteistyössä rasistisen puolueen kanssa, jos sillä keinoin päästään hallitukseen.

Kaikki nämä yhdeksän vuotta, jotka olen ollut mukana kommentoimassa poliittista siirtymää äärioikealle, olen saanut kuulla kymmeniä kertoja asian vähättelyä ja väitteitä, että ei ole mitään syytä verrata tätä aikaa natsi-Saksaan. Ja kuitenkin polku poliittisen elämän kovenemiseen, vihaan ja siitä johtuvaan pahoinvointiin ja lopulta jopa kansanmurhiin on aina sama: aletaan rummuttaa ylenkatsontaa ja vihaa yhtä kansanryhmää kohtaan ja tehdä julkeata propagandaa heitä ja heidän puolustajiaan vastaan.

Toistolla on voimaa. Kun ollaan tarpeeksi pitkälle edetty, ei ole enää kysymys siitä, että rasistien äänestäjien joukossa oltaisiin huolissaan omasta tai läheisten pärjäämisestä ja kateellisia siitä, että sotaa ja vainoa paennut saa asunnon ja avustuksia. Valta kiihottaa, politiikassa edenneistä sukulaisista tai tuttavista ollaan ylpeitä ja silmät ja korvat suljetaan kauheuksilta, joita he tekevät. Viha myös kiihottaa ja yhdistää, on voimaannuttavaa vihata porukalla sota-alueelta perheensä kanssa paennutta tummempi-ihoista lasta.

Propagandan ei edes tarvitse johtaa fyysiseen väkivaltaan ollakseen vahingollista. On riittävän pahaa se, että maahan muuttaneiden elämää kenties useassa sukupolvessa vaikeutetaan, heitä ja heidän lapsiaan pidetään kakkosluokan kansalaisina, kiusataan, orjuutetaan ja nöyryytetään. Maassa, joka pitää itseään sivistysmaana ja esimerkkinä muille.

Politiikan pitäisi luoda yhteistä hyvää ja yhdistää ihmisiä, ei jakaa heitä vihattaviin ja hyväksyttäviin. Kenenkään ei tule hyväksyä politiikkaa tai poliitikkoa, joka tähtää yhtäläisen, luovuttamattoman ihmisarvon riistoon ja omaan poliittiseen nousuun vihaa nostattamalla.

Keskustelu, vitsailu ja herjaaminen tunnustavan rasistin somesivulla johtaa vain naakkaparven kerääntymiseen ja sulkien lisääntymiseen moukan hatussa. Media, huomion toivossa tai omaa agendaa edistäen, asettuu yllättävän usein äärioikeiston puolelle tai ainakin kylmästi, joskus ehkä tiedostamattaan, välittää kansalle heidän sanomansa.

Ajatus, että jokaisessa on jotain hyvää ja kaikkien pitää saada sanoa sanottavansa ei toimi silloin, kun aikuinen, täysvaltainen ihminen valitaan kansanedustajaksi edistämään ihmisvastaista politiikkaa, rajojen sulkemista väärän värisiltä ja maassa olevien vierasmaalaisten elämän tekemistä mahdollisimman ikäväksi.

00EB0CDD-AEA6-4621-8AA9-FD0751D5457D
Kun häntä on tulessa, rasistit väittävät taas olevansa kansan tunteiden tulkkeja. Tämä on valhe, ei Suomen kansa ole rasistikansa.

Pitäisikö rasistien rangaistuksia koventaa?

Suomessa keskustellaan, onko kansanedustajalla eduskunnassa oikeus ilman laissa säädettyä rangaistusta halujensa ja kykyjensä mukaan solvata maahanmuuttajia ja kiihottaa kannattajiaan kansanryhmää vastaan. Yllätys tällainen keskustelu ei ole, onhan rasismille näkyvästi tasoiteltu tietä Suomen eduskuntaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei yllätys, mutta suuri kauhistus. Ei tämä ole Suomi, pohjoismainen, sivistynyt oikeusvaltio.

Halla-aho juustomaassa

Enää ei voi ajatella, että laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olisi tarkoitettu vain vähän suitsimaan sivistymättömimpien törkimyksien kielenkäyttöä. Tällä lailla on tarkoitus estää yhteiskunnan luisuminen rasismiin ja rasististen, fasististen joukkojen terrorisoimaksi. Ei ole enää mitenkää selvää, että ihmiset olisivat oppineet toisen maailmansodan kauheuksista ja hyvät voimat pysyvät automaattisesti vallassa. Eivät ne pysy.

Vihapuhe ja rasismi on pidettävä kurissa demokraattisen valtion suomin keinoin. Lainsäädäntö ja lakien oikeudenmukaisuus ja niiden soveltamisen järjellisyys ja kohtuus ovat tärkeä osa tätä työtä. Jos rasistisesta vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei saa sen kummempaa rangaistusta, kuin vaikkapa ylinopeudesta, ne eivät kansalaisten mielestä ole kuin pikkurikkeitä. Ja kuitenkin on kysymys raskaista ihmisoikeusrikoksista.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kiihottamisesta kansanryhmää vastaan saatu rangaistus on äärioikeistolaisille poliitikoille vain hyödyksi. Nimi pysyy kansan mielessä, maine nousee ja sakkorahoja vääryyttä kärsineelle kerätään porukalla.

IMG_7379

Kun Jussi Halla-aho vuonna 2011 sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hänet määrättiin poistamaan rasistisesta kirjoituksestaan osia. Kansallissankari ”poisti” kohdat korostamalla ne punaisella ja toistamalla, millaisen tekstin oikeus on määrännyt poistamaan. Kirjoitus liputtaa Halla-ahon blogissa yhä rasistijoukkioiden riemuvoittoa. Oikeuslaitos oli mukamas voimaton ja sankarin sädekehä kasvoi. Media oli onnessaan tilaisuudesta klikkiotsikointiin. Helsingin Sanomat kirjoitti, että maallikon on vaikea ymmärtää Halla-ahon saamaa rangaistusta. Näin sekä oikeuslaitos että arvostettu valtamedia edistivät rasistipuolueen etenemistä. Maallikon oli ja on vaikea ymmärtää kansanedustuslaitoksen harjoittamaa oikeuslaitoksen halventamista.

Täky 1täky 2

Rasismi ja fasismi etenevät maassamme myös siksi, että on niin helppoa olla rasisti ja nousta jopa kansanedustajaksi, ministeriksi ja eduskunnan puhemieheksi. Mitään muuta ei tarvitse osata, kuin puhua sopivasti rumia maahanmuuttajista. On olemassa kansanosa, joita tällaiset puheet mukavasti kutkuttelevat ja jotka ovat aina valmiita äänestämään öykkäriä. Myös kokoomuslaista tai kristillisdemokraattista öykkäriä. Ahneus valtaa mielet ja puolueiden ehdokkaiksi hyväksytään jokainen, joka osaa hankkia äänestäjiä, keinoista viis. Pikkuisen kun osaa rääväsuisuuttaan moderoida median mukaan, on jo puoluejohdon suosikki.

Pitäisikö siis rangaistusten olla kovempia? Olisiko vankeusrangaistus aina paikallaan henkilölle, joka kiistää toisen ihmisen yhtäläisen arvon tai juonittelee kannattajansa vihaan ja vimmaan, jos jollain sattuu olemaan vähän tummempi hipiä?

Sellaisten ihmisten, jotka ymmärtävät, millaisia kauheuksia on maassamme meneillään, pitäisi ainakin olla tiukempia ja tarttua rasismiin aina kun sitä huomaavat. Myös eduskunnassa. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla olisi selvästi osoitettava, että rasismia ei hyväksytä. Tunnustuksellinen rasisti, rasistisen puolueen jäsen ja äänestäjä joutaa menettämään kunniansa, työpaikkansa ja ystävänsä.

Kukaan kunniallinen ihminen ei lähde marssille fasistin kanssa.

Fasismi

Poliittiset piirrokset: Sira Moksi