Kansanedustajat

Luotaantyöntävä linnanjuhla

~ Reija Härkönen

Itsenäisyyspäivän perinteisestä juhlasta Presidentinlinnassa on mennyt maku. Ei tuosta spektaakkelista mitenkään voi enää ajatella Petteri Orvon tavoin: ”Teemana oli ”yhdessä”. Niin me olemme pärjänneet ennenkin ja pärjäämme jatkossakin. Isänmaa on me suomalaiset täällä. Mitäs jos sietäisimme toisiamme, arvostaisimme toisiamme, kunnioittaisin toistemme mielipiteitä?”

Samaan aikaan, kun gaalapukuväki aloitteli juhlaansa, poliisille oli annettu täysi valta häiritä ja estää tavallista kansaa, joka yrittää vuodesta toiseen vastustaa äärioikeistojoukkiolle annettua etusijaa valita Töölöntori natsimarssin kokoontumista varten. Jos ei tori enää ole Suomen itsenäisyyspäivänä kunniallisten kansalaisten käytettävissä, olisi sen nimi vaihdettava. Adolf Hitlerin tori olisi sopiva vaihtoehto.

Tänä vuonna natsimarssin puhujana ja kunniaköntystäjänä nähtiin kaiken lisäksi hallituspuolueen kansanedustaja, jonka käytöstä eduskunnan tunnetuin rasisti, Halla-aho, ja samanmieliset ministerit voimakkaasti tukivat. Tuntui siltä, että viimeinenkin vähäinen sivistys ja demokratian puolustaminen on unohdettu. Sekä median että hallituksen ulostuloissa oli nähtävissä pyrkimys esittää natsimarssi arvokkaana, isänmaallisena tapahtumana. Vastamielenosoitus arvioitiin jo etukäteen väkivaltaiseksi. ”riikan” sanoin: ”…vastamielenosoituksen vahvuus ja aggressio tulevat todennäköisesti olemaan poikkeuksellisen suurta”.

Petteri Orvon väistely asiassa oli typerää. Hän oli nyt, vuosikausien natsimarssien jälkeen, yhteydessä suojelupoliisiin ja kertoi saaneensa tietää, että ”kulkueeseen todennäköisesti osallistuu todennäköisesti äärioikeistolaisia toimijoita”. Viime vuonnahan Orpo ei ollut kuullut edes sitä, että Suomessa on äärioikeistolaisia, vaikka hän juuri oli perustanut äärioikeistolaisen hallituksen, jonka natsimielisyydestä otsikoitiin pitkin Eurooppaa. Purra komppasi hienosti ja piti HS:n mukaan selvänä, että marssille osallistuu poikkeuksellisen julkisuuden vuoksi erityisen paljon ”kyseenalaisellekin asialleen julkisuutta hakevia tahoja, kuten äärioikeistoa”. Hehe, äärioikeistolainen, kyseenalaisten asioiden ministeri syyttää ”tahoja” äärioikeistolaisuudesta ja media menee suopeasti jekkuun mukaan. Presidentti Stubb oli – valitettavasti – aivan yhtä viaton ja tietämätön äärioikeiston perinteistä.

Ennen Stubbin tukijoiden linnanjuhlia järjestettiin sotaveteraanien omat juhlat. Erillisen juhlan ajatus on oikea, kun kunniavieraat ikääntyvät. Makaaberia oli kuitenkin esim. valtiovarainministerin suhtautuminen juhlaan – varsinkin kun ero Stubbijuhliin oli niin silmäänpistävä. Veteraaneja varten ei rouva ollut viitsinyt edes tukkaansa pestä.

Itsenäisyyspäivän Stubbijuhlien vierasjoukko näytti koostuvan lähinnä presidentin henkilökohtaisista kannattajista, kävely-, pyöräily-, uinti- ja sormenkoukistusvalmentajista ja vaalitukien maksajista. Jopa veteraanien juhlassa Stubbin ”riipaiseva” puhe käsitteli lähinnä häntä itseään: Ilman teitä ei olisi minua, Cai-Göran Alexandra Stubbia, sillä isoisäni tapasi lottansa sotasairaalassa.

Koska linnanjuhlia ei mitenkään voi enää pitää ylevänä, yhteisenä itsenäisyyspäivän huipentumana, vaan se on lähinnä äärioikeiston irvokas propagandanäytös, ehdotan, että linnanjuhlien televisiointi lopetetaan. Tilalle tuotetaan yhteishenkeä nostattavaa, kultturellia, iloisen juhlavaa ohjelmaa. Stubb ottakoon mallia Sanna Marinista ja järjestäköön yksityisbileensä omassa rauhassa.

Ei kai se niin ole, että Ylen pitää pokkuroida Stubbin hovia, jotta ei menettäisi tukiaan?

Kansanedustajat, olette suurelta osin vastuussa siitä, saako rasismi edetä Suomessa

~ Reija Härkönen

Rasismin vastustaminen ja maahanmuuttajavähemmistöjen puolustaminen tuntuu käytännön tasolla jäävän kansalaisten ja järjestöjen tehtäväksi.

Perussuomalaisten noustua suurella rasistijoukkiolla eduskuntaan vuonna 2011 kansalaisyhteiskunta heräsi. Lukemattomat netti- ja reaalimaailman yhteisöt nostavat esiin yhteiskuntamme ikävää lieveilmiötä ja yrittävät keksiä, kuinka rasismia vähennetään ja kuinka saadaan ihmiset luopumaan syrjivistä asenteistaan.

On vaikea sanoa, olemmeko loppujen lopuksi saaneet paljonkaan aikaisiksi, mutta ainakin olemme voimaannuttaneet toisiamme. Yhä useampi kansalainen uskaltaa nousta vastustamaan rasismia ja sanoa sanottavansa nettikeskusteluissa – ehkäpä naamatustenkin. Se on kuitenkin vain alku.

Nykyinen eduskunnan puhemiehistö.
Varapuhemies Eerolan viesti kansanedustajan ominaisuudessa äärioikeistolaiselle joukkiolle, jotka pyrkivät kirjanjulkistamistilaisuuteen Jyväskylässä ja puukottivat järjestysmiestä.

Rasismi ei vähene, jos sen lisäämistä johdetaan Suomen eduskunnasta. Eivät kansanedustajat ja kunnanvaltuutetutkaan taida arjessa juuri puuttua poliitikkotovereiden rasismiin. Tai eduskunnan puhemiehet – pysäyttävätkö he riittävän napakasti rasistisen puheen eduskunnan istunnoissa?

Jos puuttumattomuus johtuu pelosta, tilanne alkaa olla jo vaarallinen demokratian kannalta ja asiaan olisi tartuttava nopeasti. Jos taas on kysymys siitä, että halutaan pikkuisen sallia kansanryhmää vastaan kiihottamista, olisi demokratian säilymistä kannattavan osan kansanedustajista noustava esiin ja painokkaasti tuotava esille se seikka, että rasismia ei Suomen eduskunnassa harjoiteta. Mutta turha taitaa tällainen toive olla, valitsevathan puolueet yhteistuumin, lähes ilman soraääniä, jokaisen uuden vaalikauden aluksi ainakin yhden julkirasistisen puhemiehen.

Eduskunnan puhemiehistö v. 2015.
Sisäministeri Risikon peukutus äärioikeistolaiselle mielenosoitukselle Helsingissä 2017. Puhemies Maria Lohelan ennustus perussuomalaisen puolueen ratsastamisesta raiskausten turvin vaalimenestykseen vaaleissa 2019.

Usein tuottavat antirasisteiksikin ilmoittautuneet poliitikot pettymyksen kannattajilleen. Vain aniharva on uskaltanut (tai halunnut) asettua julkisesti tukemaan maahan saapuneita pakolaisia. Suuri joukko poliitikkojakin louskutti hätäänsä ja raivoansa Oulun raiskausten takia – ihan vain siksi, että tekijät eivät olleet supisuomalaisia.

Kuinka helppoa olikaan poliitikoiden julkaista syvä paheksuntansa, kun rasistien inhoama tummaihoinen poliitikko teki virheen ja valheellisesti suurenteli taksikuskien kohtaamasta rasismista kertovaa tarinaansa. Huomasitteko, kuinka moni rasismin vastustaja haistoi juuri silloin sopivan hetken osoittaa omaa poliittista moraaliaan? Ja kuinka monelta heistä se ei koskaan onnistu silloin, kun joku tuttu kansanedustaja heittäytyy rasistiseksi. He sanovat: ”Ollaan ihan hiljaa vaan, tehdään omaa politiikkaa, ei kannata tuomita muita”. Mutta Abdirahimin, valehtelijan, he haluavat erottaa puolueesta, riippumatta siitä, mitä puoluetta itse edustavat tai kannattavat.

Näin he ovat jälleen tehneet tutun tempun: muualta muuttaneelta vaaditaan täydellistä nuhteettomuutta, omat saavat kaikessa rauhassa tehdä umpirasistista politiikkaa, valehdella ja rötöstellä. Emme me silloin ole vielä kovinkaan pitkällä rasismin tuomitsemisessa tai vähentämisessä. Nollalinjaa vaadimme muilta kuin itseltämme ja piilorasismi luikahtaa esiin aina sopivan tilaisuuden tullen.

Politiikka on toki luovimista ja diplomatiaa. Poliitikon tekee mieli vaieta ikävistä asioista, jos siitä voi seurata häirintää ja kenties omienkin tuen menettämistä. Mutta millainen poliitikko on se, jonka ”omat” eivät hyväksy rasismin vastustamista ja syrjimättömyyden vaatimista? Syrjimättömään, tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ei milloinkaan päästä, jos rasismin vastustaminen on vain sitä, että pidetään muodon vuoksi puheita, mutta ei puututa kaverin rasismiin eduskunnan puhujapöntössä.

Politiikassa on usein myös kysymys kaupankäynnistä. Eduskunnassakin tärkeistä, näkyvistä tehtävistä ja päätöksistä tehdään kauppaa: teidän puolueenne saa sitä, jos meidän puolueemme saa tätä. Tämä on tietysti ihan niin kuin pitääkin niin kauan kuin kaupankäynnin välineeksi ei kelpaa järjestelmäämme rapauttava toiminta ja yhteistyötä ei suostuta tekemään rasistien, fasistien ja uusnatsien kanssa.

Onhan se vastuu meillä äänestäjillä, ja olemmehan me äänestäneetkin eduskuntaan suuren joukon arvoiltaan rehtejä ja hyvää tarkoittavia edustajia. Jostain vain pitäisi saada heihin hiukan lisää potkua ja rohkeutta ja ymmärrystä siitä, että esikuvistamme on moni asia kiinni.

Eduskunnan puhujapöntöstä saattaa lähteä kipinä koulukiusaamiseen ja maahanmuuttajalapsen tölvimiseen. Sieltä voi lähteä myös sellainen ymmärrys, että meillä ei rasismia hyväksytä.

Maria Lohelan, perussuomalaisten äärioikeistolaisen fraktion jäsenen tekstiä vaalien alla v. 2011. Liittyminen Jussi Halla-ahon joukkoihin takasi tuolloin pääsyn eduskuntaan ja myöhemmin urkeni ura puhemiehen pallille.