Suomen lakia pitäisi muuttaa siten, että ihmisoikeusasioissa joukkokanne olisi mahdollinen. Maamme hallituksella ja hallituspuolueiden kansanedustajilla on meneillään organisoitu, säälimätön kansanryhmää vastaan kiihottaminen.

Kansanedustaja toisensa jälkeen nousee eduskunnan puhujapönttöön suoltamaan rasistista puhetta, jonka tarkoituksena on mustamaalata aasialais- tai afrikkalaistaustaisia maahanmuuttajia ja synnyttää niin suurta vihaa, että saataisiin karkotuksia aikaan.

Ministerit kirjoittavat sosiaalisessa mediassa törkyviestejä samoilla päämäärillä. Pääministeri Petteri Orpo antaa rikolliselle kiihottamiselle hiljaisen suostumuksensa. Presidentti Alexander Stubb oli kyllä pahoillaan, kun ruotsinkielisen väestön instituution, Lucia-neidon, kimppuun käytiin, mutta toimii auliina mailapoikana presidentti Trumpille, joka nimittelee USA:n somaliyhteisön jäseniä ja somalikansanedustajaa roskaksi, pahalta haiseviksi ja syystä kelvottomina pidettäviksi.

Kun maan ylin johto sallii hiljaa rasismin ja puuttuu vain silloin, kun ”omat” kohtaavat syrjintää, he käytännössä tukevat poliittista rasismia. Ja – jos totta puhutaan – johtajan ominaisuudessa osallistuvat siihen itsekin.

Nykyhallituksen ministerit käyttävät rasististen puheiden vapauttamista estoitta hyväkseen. Monet kuluttavat kansan maksamaa työaikaa jatkuvaan rasistiseen agitointiin. Suomen taloutta heidät on valittu hoitamaan, mutta he keskittyvät keskinäisen luottamuksen rapauttamiseen, muukalaisvihan levittämiseen ja ihailun keräämiseen sieltä, mistä sitä on saatavissa: muilta rasisteilta.

Tällaisessa tilanteessa kansalaisilla pitäisi olla keino saattaa maa raiteilleen. On turha sanoa, että odottakaa vaaleja. Kukaan ei ole viime vaaleissa saanut mandaattia muuttaa instituutioitamme rasistisiksi. Pitäisi olla mahdollisuus lain nojalla puuttua ilmiselvään rasistiseen kiihottamiseen jo vaalikauden aikana. Neljässä vuodessa ehtii syntyä paljon pahaa. Sitäkään meillä ei esimerkiksi ole tutkittu, kuinka ministeritätien harjoittama vihapuhe vaikuttaa maahanmuuttajalasten itsearvostukseen ja vaikkapa koulumenestykseen.

Yksittäisistä puheista harva johtaa rangaistukseen, mutta ylhäältä ohjelmoidulla, koordinoidulla puoluekampanjalla on järkyttävä teho. Nykyhallituksen toiminta näkyy jo nyt maamme huolestuttavan heikossa taloustilanteessa. Vihapuheella on maata ja sen kansaa vaikea johtaa. Toivo on katoamassa, apatia valtaa alaa.

Oppositio on rasismin ehkäisyssä kyvytön ja osittain haluton. Vaalit siintävät jo silmissä ja mahdollisten rasistikannattajien äänetkin kelpaisivat. Piilorasisteilla on oma vaikutuksensa kaikissa puolueissa. Joskus käy myös niin, että rohkea kansanedustaja, joka nostaa edustajatovereiden rasismin esille, tulee vain mainostaneeksi puheita, jotka kiihottavat rasistista kansanosaa.

Hiljaisuus ei kuitenkaan ole ratkaisu. Selvästi rikolliseen rasismiin olisi pystyttävä puuttumaan heti: kauppojen kassoilla, busseissa, kouluissa. Poliisi paikalle ja poliisille oikeus ja velvollisuus sakottaa rikoksentekijää paikan päällä. Institutionaaliseen, eduskunnan ja hallituksen harjoittamaan kansanryhmää vastaan kiihottamiseen puuttumisessa kansalaisten nostama joukkokanne voisi olla ratkaisu. Joukkokanne rasistipuoluetta vastaan.

Rasismia pitäisi laissa käsitellä rikoksena ihmisyyttä vastaan – ei vain lievänä yksittäisenä kunnianloukkauksena, niin kuin nyt tehdään. Rasismista tulisi silloin selvästi vakavampi rikos, mikä auttaisi siihen puuttumista päivittäisessä eduskuntatyössä ja saisi kansansa edustajien suuta suikemmalle.

Mikä olisi sopiva rangaistus kansanryhmää vastaan kiihottavalle puolueelle?