Suomi voisi, jos haluaisi, olla Kanadaa parempi

Tunnen ison joukon ihmisiä, jotka täysin pyyteettömästi, omaa vapaa-aikaansa uhraten tekevät töitä paremman Suomen puolesta. Moderoivat FB-ryhmiä, laativat aloitteita ja tiedotteita, kirjoittavat postia kansanedustajille, virastoihin, mediaan. Olen ihaillen seurannut myös sitä, millainen upea organisaatio on syntynyt virallisten toimijoiden rinnalle pitämään huolta turvapaikanhakijoista. Eikä vain kutomaan villasukkia, vaan kotouttamaan, opettamaan kieltä ja tapoja, kuuntelemaan ja seisomaan rinnalla heidän vaikeassa ja ahdistavassa tilanteessaan.

Tämän vuoden alussa luotiin vain muutamien päivien aikana valtava verkosto tukemaan turvapaikanhakijoiden mielenilmausta Helsingissä ja muissa vastaanottokeskuskaupungeissa. Käännökset arabiaksi, darin ja pashtun kielille, englanniksi ja ruotsiksi ja näistä suomeksi syntyivät kuin taiottuina ja samalla tavalla järjestyivät lehdistötiedotteet, poliitikkojen lobbaus, ohjelmalliset tapahtumat, yhteistyö eri tahojen kanssa, terveydenhoito, kokkaus, kerjäys, korjaus, kuljetus ja kalkatus. Ilman rahaa, ilman pomoja, ilman isompia kahnauksia. Aivan hetkessä jo sadat ihmiset olivat työn touhussa – korvauksetta.

Mikä mieletön voima ja into tuollaisissa ihmisissä on, ja mikä hyvyys!

En voi käsittää, miksi valtiovalta Suomessa ei näe näitä ihmisiä voimavarana. Miksi heidän työnsä on muuttunut melkein kuin taisteluksi valtiovaltaa vastaan? Maamme johto voisi käyttää heidän energiaansa yhteiseksi hyödyksi. Heitä pitäisi nostaa esille esimerkkeinä siitä, millaista väkeä tämä synkkä, pohjoinen maa on synnyttänyt ja kertoa kaikesta sitä hyvästä, mitä näiden ihmisten työ tuottaa: rakkautta, välittämistä, itsensä uhraamista toisten eteen. Ja myös tietoa, ymmärrystä, älyä ja tunnetta.

Canada's PM Trudeau shakes hands with a Syrian refugee during Canada Day celebrations on Parliament Hill in Ottawa
Kanadan pääministeri Justin Trudeau tervehtii sydämellisesti maahan saapuvia pakolaisia. Kuva: Chris Wattie, Reuters

Miksi emme kaikki yhdessä nauti noista positiivisista tunteista ja pyri tekemään Suomen pakolaispolitiikasta sellaista, että se olisi muidenkin kansojen katseen kestävää ja sellaista, josta voisimme olle ylpeitä? Miksi maamme johto on nuivaa ja epäluuloista ja varpaillaan muutaman tuhannen kovasanaisen rasistin vuoksi? Olen varma, että joukossa on kuitenkin enemmistö sellaisia ihmisiä, joille yhtäläisellä ihmisarvolla on merkitystä ja jotka mieluummin näkevät Suomen toivon ja rauhan airueena, kuin äärioikeistolaisuuden ja fasistisen politiikan hyväksyjinä ja esiin marssittajina. Miksi katsomme kaihoten ja ihaillen Kanadaan päin, kun meillä itsellä on pienessä, joustavassa maassa mahdollisuus tehdä kaikki paljon heitäkin paremmin?

IMG_7606
Kanadan pääministeri Justin Trudeau halaa pikkuista Omar Ahmadia kuin omaansa. Kuva: Melinda Cheevers

Oletteko huomanneet, päättäjät, millaisia rinkejä on syntynyt, kun ihmiset haluavat työllistää edes yhden hyvän tyypin vuorollaan ja järjestää mahdollisimman monelle mahdollisuuden jäädä maahan ja välttää kauhulla odotetun pakkopalautuksen? Oletteko ottaneet oppia siitä, valtiojohto, kuinka vaikeasti työllistyvät työllistetään?

Yhteisöllisyys on avainsana. Vähän tarvitaan myös uutta ajattelua, tai oikeastaan vanhan palauttamista ja vaikkapa sen hyväksymistä, että maahanmuuttaja joutuu alkuun tekemään sellaista työtä, joka ei vastaa hänen koulutustaan. Pitäisi hyväksyä ja ottaa mahdollisuutena sekin ajatus, että meillä on nyt maassa ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan työn kuin työn pystyäkseen hankkimaan elannon itselleen ja perheelleen. Eikä tämä tarkoita orjatyötä, armas vasemmisto, joskus täytyy ottaa huomioon sekin, että työ itsessään on se, mitä ihmisen on hyvä päästä tekemään siihen saakka, että kotoutuu ja saa kaikki voimavaransa käyttöön.

Kielitaidon ja yhteiskunnan tuntemuksen myötä pakolaisena maahan tulleella on sitten mahdollisuus kehittää itseään, opiskella tai hankkia mieluisampia töitä. Pienyritysten ja osuuskuntien kautta he pystyisivät lähes heti maahan saavuttuaan tarjoamaan monenlaisia palveluja: siivousta, remonttitöitä, pyykkäystä, kokkausta, leipomista, puutarhanhoitoa, metsänhoitoa, lastenhoitoa, vanhustenhoitoa, seuranpitoa, kuljetusta. Eikä sitä pitäisi pitää mahdottomana ajatuksena myöskään kouluttamattomalle suomalaiselle. Moni työtön voisi sitä paitsi saada toimen samanlaisessa avustavassa työssä, jota nyt tehdään vapaaehtoistyönä: kotouttamisessa, ohjauksessa, sparrauksessa ja tukihenkilönä.

IMG_7608
Kanadan pääministeri Justin Trudeau arvostaa myös huivipäisiä kannattajia. Kuva: Sean Kilpatrick, Canadian Press

Kaikesta tästä seuraisi se, että tekemättömät työt löytäisivät tekijänsä, pienyrittäjyys löytäisi uusia uria, ihmisten toimeliaisuus lisääntyisi – ja sitä myötä hyvinvointi. Ei pidä ajatella niin, että heti on oltava kultasuonessa kiinni ja päästävä kunnon palkoille, jos aikoo jäädä maahan. Ei pakolainen ole hetkessä siinä tilanteessa, mutta työn ja tuen avulla hän pääsee kiinni elämään ja yhteiskuntaan.

Suomi ei ole saanut vasta kuin pienen tuntuman pakolaisista. Heistäkin ollaan jo lähes kotoutuneita pakkopalauttamassa. Uusia kuitenkin tulee, ja paljon. Toivottavasti heidän kohdallaan jo keksitään jotain muutakin tekemistä, kuin istuttamista vuositolkulla kasarmeissa jännittämässä oleskelulupaa. Sen voisi takuulla järjestää huomattavasti nykyistä nopeammin ja muutenkin alkaa suhtautua positiivisemmin siihen, että uudet kansalaiset ovat hiukan eri näköisiä kuin entiset.

Muuten tässä käy pian niin, että kaikkien 70-vuotiaiden on ryhdyttävä synnytystalkoisiin.

 

 

 

Mainokset

Poliisi noudattakoon lakia

Nainen lintuhäkissä

Kun ulkomaalaislaki uudistettiin vuonna 2004, alkuun kirjattiin lain tarkoituksesta tähän tapaan:

1 § Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset.

Tästä voi saada sen käsityksen, että on pyritty siirtymään uuteen aikaan, jossa ”ulkomaalainen” ei enää ole pelottava muukalainen, ”alien” tai rajan tälle puolelle salaa pudotettu desantti.

Luulisi asian olevankin niin, että Suomen kannattaa suhtautua muunmaalaiseen ihmisenä, joka voi, jos sattuu Suomeen tykästymään, jäädä tänne pysyvästi elämään ja rakentamaan yhteiskuntaa. Ja juuri siksi myös Suomeen saapumista pitäisi edistää ja auttaa niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman juohevasti ja miellyttävästi. Suomalaisittain.

Lakia ei tarvitse kuitenkaan lukea kuin viidenteen pykälään, kun synkkä totuus selviää: kysymys on muukalaista estävästä ja rankaisevasta laista:

5 §  Ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittaminen

Lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Kuudennessa pykälässä sitten aletaankin jo setviä oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia iän selvittämiseksi.

Hyvästä alusta huolimatta lain henki on se, että muukalaiset pyrkivät tänne petollisin mielin tai ovat joka tapauksessa haitaksi. Lain tarkoitus on tarkoin määritellä, kuinka heidän saapumistaan vaikeutetaan ja ennen kaikkea se, millä konstein heidät saadaan nopeasti ulos maasta. Enkä nyt puhu ainoastaan pakolaisista, vaan kaikista ihmisistä, jotka yrittävät livahtaa Suomeen. Naimaan, laskemaan lapsiaan, töitä tekemään, opiskelemaan tai lomailemaan.

Johtuuko lain hengestä se, että ulkomaalaispoliisi on rankaiseva, kyttäävä ja pelkäävä instituutio? Usein rynnäkkövarusteissa. Miksi muuten meidän poliisimme kohtelisi pakolaisiakin niin epäkunnioittavasti ja suorastaan raa’asti, kuin tässä Suomen Kuvalehden artikkelissakin kerrotaan? Suu tukkoon tyynyllä ja me toimimme, kuten laki sanoo.

Onko pakolaisnainen eläin, kuin kanarialintu, jonka häkin päälle voidaan heittää huivi, jotta hän vaikenisi?

Missä viipyy lain tarkoituksen mukainen maahanmuuton edistäminen ja kansainvälisen suojelun antaminen ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen?

Lara pakkoavioliitto
Kotimaahansa pakkoavioliittoon pakkopalautettava nainen Metsälän säilössä v. 2017.            Kuva: Turun Sanomat

Olisikohan mitenkään mahdollista saada syntymään suomalaisissakin sellainen asennemuutos, että ihminen on ihminen, vaikka voissa paistaisi? Se voi olla hidasta, kun ministereitä ja maan korkeimpaa johtoa myöten meillä on kiihottajia, joille muunmaalainen ei oikein ole samanarvoinen. Mahdotonta se ei ole.

Voisimme aloittaa siitä, että edes yhteiset palvelijamme, viranomaiset, toimivat ulkomaalaislain mukaan. Se tarkoittaa siis tässä tapauksessa, että he noudattavat lakia myös hyvissä asioissa ihan kirjaimellisesti, jos ei rohkeus ja sivistys vielä riitä lain 1. pykälän määrittämään lain henkeen.

Toisin sanoen: ulkomaalaisen kohtelussa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Pitäköön siis sisäministeriö näin alkuun huolta siitä, että

🙂 ulkomaalainen saa soittaa läheisilleen tai avustajilleen

🙂 ulkomaalaista ei kohdella väkivaltaisesti tai halventavasti

🙂 pakolaisena maahan saapunutta ei kohdella rikollisena, ei edes maasta
poistettaessa

🙂 ihmistä ei lähtökohtaisesti pidetä epäilyttävänä tai vaarallisena. Ei, vaikka hän olisi ulkomaalainen, eikä poliisinkaan taholta.

Seuraava harjoittelun vaihe voisi sitten olla se, että lopetetaan tahdonvastaiset palautukset epäinhimillisiin oloihin. Sekin asia on perustuslaissamme säädetty.

 

Ihmisellä on oikeus olla ihminen

Vielä tänään minulla on oikeus:

olla kaveri sen kanssa, kenen kanssa haluan olla

olla ystävällinen myös tuntemattomalle ihmiselle

kutsua ihminen kotiin, syöttää ja juottaa ja vaikka antaa jäädä yöksi, nukkua puhtailla lakanoilla, minkä värisillä hyvänsä

olla ilmoittamatta poliisille, jos joku syö, juo, laulaa tai nukkuu luonani

IMG_7198

ottaa luokseni ihminen yöpymään esimerkiksi internetin Flee b&b -järjestelmän kautta

päästää lapseni kaveri yökylään. Jopa, jos kaveri sattuisi olemaan kiharatukkainen

puuttua vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen

puolustaa ystävääni hädässä niillä keinoin, jotka ovat lain rajoissa eivätkä vahingoita muita ihmisiä.

Nämä oikeuteni kieltävä laki on suunnitteilla, mutta ajattelen, että nyt vielä on mahdollisuus estää tuonkaltaiset toimet.

IMG_7199
Kuvat: Alexander Popkov Photography

Suomi pitää huolen omistaan

Viime maanantaina Turun meripelastusseurasta kerrottiin, että sieltä on viimeksi aamuneljältä oltu yhteydessä suomalaisiin, Hongkongissa asuviin purjehtijoihin, jotka ovat joutuneet kovan merenkäynnin johdosta ajelehtimaan Etelä-Kiinan merellä.

Koko Suomen huoli on tietysti suuri, onhan 13-metrisessä teräsrunkoisessa avomeripurjeveneessä mukana kaksi kouluikäistä lastakin. Helsingin Sanomat ja muu lehdet seuraavat tilannetta kokosivun artikkeleilla. Meripelastuskeskus on yhteydessä Pekingin ja Hongkongin meripelastusten kanssa. Tiivistä yhteyttä pidetään myös merellä uupuvaan perheeseen, lukipa jossain, että peräti kahden tunnin välein otetaan yhteys huviveneen päällikköön. Meripelastusjohtaja kertoo: ”He eivät ole välittömässä hengenvaarassa, eikä sieltä ole tullut hätäkutsua.” Suomi pitää huolen omistaan, siihen meillä on varaa. Aikamoinen haloo varmasti nousisi, ellei pitäisi.

Kun viime kesänä nousi pieni kohu siitä, että Suomi on palauttanut Nigeriaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia ja heidän lapsiaan, ministeri Paula Risikko totesi kylmästi vain: ”Minä luotan siihen, että Migri tekee lain pohjalta sellaisia ratkaisuja kuin pitääkin”.
Sellaisia ratkaisuja kuin pitää? Laki antaa erikseen mainiten mahdollisuuden myöntää oleskeluluvan erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiskaupan uhrille. Miksi ei pidä tehdä sellaisia ratkaisuja?

Risikko vetäytyi täysin vastuusta myös siinä, mitä näille naisille tapahtuu, kun he joutuvat palaamaan tyhjän päälle: ”Meillä ei ole edes mahdollisuuksia seurata sitä, mitä kullekin yksilölle siellä tapahtuu, valitettavasti. Siihen ei ole resursseja eikä oikeuksiakaan seurata ihmisten yksityiselämää. Ei siihen ole mahdollisuuksia, ihminen tekee erilaisia valintoja elämässään.” Onhan se tietysti aivan sietämätöntä, että jotkut valitsevat joutua ihmiskaupan uhreiksi.

Viime viikonloppuna humaanit kansalaiset havahtuivat: Afganistanin sekavaan tilanteeseen ja jälleen vahvistuvan Talebanin armoille ollaan lähettämässä raskaana oleva nainen lapsineen. Perhe väisti pakkolennon aktiivisten auttajien ansiosta, mutta ilmeisesti vain toistaiseksi. Helsingin Sanomien haastattelussa ministeri Risikko ylpeili olleensa itse viime vuonna allekirjoittamassa palautussopimusta Afganistanin kanssa ja laittaneensa asiat järjestykseen: ”Henkilöt jotka sinne tulevat, heistä otetaan koppi, viranomaiset ja IOM ovat auttamassa”. Mahtavaa, heitetään Afganistaniin naiset ja lapset, ja Taleban ottaa kopin!

Afganistanin naiset 3 Foreign Policy
Naisia Afganistanissa. Lähde: Foreign Policy

Risikko ei ota kantaa Helsingin Sanomien kysymykseen, onko Afganistaniin turvallista palauttaa ihmisiä. Miksi ei ota? Eikö ole ilmiselvää, että Afganistan on turvallinen, koska meillä vuokraillaan yksityiskoneita viemään sinne kymmenen henkilöä kerrallaan lähes yhtä monen saattajan kera?

Samaisessa haastattelussa Risikko sanoi Demokraatti-lehdelle, että laki EI ESTÄ palauttamasta naisia ja lapsia. Kun mietitään ihmisten palauttamista niinkin hurjaan paikkaan, kuin Afganistan tai Irak tällä hetkellä ovat, eikö pitäisi ajatella asiaa kokonaan toiselta kantilta: antaako laki MAHDOLLISUUDEN pelastaa naiset ja lapset? Laki antaa, juuri siksi meillä ovat laissa turvapaikat ja kansainvälinen suojelu.

Afganistanin naiset Al Jazeera
Naisia Afganistanissa. Lähde: Al Jazeera

Nyt jätetään säännönmukaisesti käyttämättä lain suomaa mahdollisuutta antaa hädänalaisille suojaa ja itse asiassa rikotaan lakia, kun palautetaan ihmisiä vastoin tahtoaan sellaisiin maihin, joissa he joutuvat suureen vaaraan ja ahdinkoon. Syyksi ei kelpaa se, että jos jollekin annetaan lupa jäädä, sadat tuhannet muut tulevat. Nämä ihmiset ovat täällä nyt.

Tässä koko selkkauksessa on unohtunut sellainenkin seikka, että ne ihmiset, jotka ovat asuneet puolitoista vuotta vastaanottokeskuksissa tai jo omissa asunnoissaan, ovat omia. He ovat päässeet pakoon, tehneet pitkän ja vaikean matkan, eivät yleensä huviveneissä, vaan kumiveneissä, kävellen ja salakuljettajien autoissa. He ovat saaneet mahdollisuuden hakea meiltä kansainvälistä suojelua ja ovat nyt Suomen asukkaita ja Suomen valtion vastuulla. Ei heitä saa noin vain heittää Talebanin tai Isiksen kynsiin. Suomihan pitää huolen omistaan. Naisista, miehistä ja lapsista. Vai pitääkö?

Jussi Niinistön kiihkon ei saa antaa runnella uskoa ihmiseen ja ihmisyyteen

Lapsuuden kirkonkylässä asui ”herrojen Eeva”, vuokrahuoneessa Kuokkasen kauppaa vastapäätä. Koskelan Baari oli ihan vieressä, sieltä oli hyvä rohkaisuryypyn jälkeen pistäytyä päiväkahvilla. Kun Eeva tuli raskaaksi ja sai lapsen, sille etsittiin elättäjää. Ruokkomaksuille joutui kylällä tuttu mies, perheenisä, maanviljelijä ja luotettu kunnallispoliitikko. Skandaali oli tietysti tuohon aikaan 3000 asukkaan kylässä suuri, niin kuin aina näissä sukupuoliasioissa, mutta se asettui ja kylä jatkoi elämäänsä.

Pitäisikö sitten tuollaisten tapausten varalta olla luottamatta ihmiseen, menemättä naimisiin ja hankkimatta lapsia? Ovatko kaikki miehet ja naiset petollisia huijareita? Tuskinpa vain, joitakin vietti vie ja aviolupaus unohtuu, toiset eivät siitä kovin paljon perusta alunperinkään.

Ihmisten välisissä suhteissa pitäisi kuitenkin aina perustaa tekonsa ja toimensa siihen, että luotetaan toiseen ihmiseen, hänen hyväntahtoisuuteensa ja rehellisyyteensä. Avioliitossa ja muissa suhteissa sitten katsotaan, että itse toimitaan avoimesti ja hyvässä hengessä ja että toinenkin tekee niin. Jos on syytä epäillä, että toinen on täysi lurkki, niin olisi ehkä syytä olla solmimatta sitoumuksia.

Sama koskee mielestäni kansalaisia. Jos Suomen valtio ottaa ihmisen hakemuksesta kansalaiseksi, valtio luottaa tällöin henkilön hyväntahtoisuuteen ja haluun asua ja elää kunniallisena, luotettavana kansalaisena. Muussa tapauksessa kansalaisuutta ei myönnetä. Näinhän lakikin sanoo.

kansalaisuuslaki
Kansalaisuuslaki, 13. pykälän loppu

Suomalaisista monet tuntevat epäluottamusta venäläisiä naapureita kohtaan. Myös niitä venäläissyntyisiä ihmisiä kyräillään, jotka ovat muuttaneet Suomeen, asettuneet elämään ja hakeneet ja saaneet kansalaisuuden. Pitkät sodat, sukulaisten kaatumiset, karjalaiset evakot ja ryssä viholaisena ovat vielä muistissa, ja itsenäisyyspäivinä muistutellaan. Vanhempien ihmisten tuntema kauna on vielä melko luonnollista, vaikkakin turhaa, mutta nuoremmalla polvella – jo minunkin ikäisilläni kohta kuusikymppisillä – tämä on usutettua ennakkoluuloa, josta olisi jo aika kasvaa irti. Hyvä yhteiselo sekä omien että naapureiden kesken perustuu aina luottamukseen ja turhista ennakkoluuloista vapautumiseen.

Suomessa, niin kuin muuallakin maailmassa, on nousussa yleisiä kansalaisoikeuksia ja moniarvoisuutta vastustava, äärikansallismielinen tapa harjoittaa politiikkaa. Meillä on suuri määrä poliitikkoja, jotka mielellään hyödyntävät pienenkin vihan ja epäluulon, jota joku kansanosa tuntee toista kohtaan, herättelevät sitä ja työntelevät sytykkeitä liekkeihin.

Tällä kertaa liikkeellä on uusfasistinen puolustusministeri Jussi Niinistö, joka on keksinyt, että venäläiset kaksoiskansalaiset ovat uhka maallemme. Puolustuvoimista on valunut tietoa siitä, että heidät on asetettu erityistarkkailuun. Niinistö itse käsittelee samanaikaisessa blogikirjoituksessaan venäläisiä nimellä ”vihreät miehet”. Tämä on luonnollisesti vain tapa kertoa, että venäläiset noin ylipäätään ovat epäluotettavia, eikä heitä pitäisi päästää maahan ollenkaan, mutta jostainhan on aloitettava. Puolustusministerin virkaan päässeellä on oiva tilaisuus tarttua nimenomaan armeijan virkoihin ja julistaa diskriminoivaa agendaansa julkisesti mahdollisimman monella foorumilla ilman, että kukaan voi estää tai edes pahemmin paheksua. Puolustajien joukko on heti suuri. Jopa osa venäläisestä vähemmistöstä on huolissaan putinilaisesta vaikutuksesta – ehkä syystäkin, mutta unohtaen sen, että ihmiset ja kansalaiset, myös venäläiset, ovat yksilöitä ja oikeutettuja yksilölliseen, mutta aina yhtäläiseen kohteluun kansalaisina.

Kun puhutaan puolustusvoimien asioista ja etenkin SALAISUUKSISTA, on todella helppoa kiihottaa kansanryhmää vastaan. Johtavassa asemassa olevalla henkilöllä onkin siksi erityisen tärkeä tehtävä keskustella tuollaisista asioista riittävän diskreetisti asianosaisten kanssa. Tarpeellisten toimenpiteiden kriisien aikana tai niihin valmistautuessa on oltava nopeita, täsmällisiä ja vain pienten piirien tiedossa. Rajat kiinni –joukkojen älämölöä tuskin tarvitaan vahvistamaan päätöksentekoa. Tiedustelutehtävät ovat salaisia, vakoojia on ja tulee aina olemaan sekä valtion laitoksissa että yksityisissä yrityksissä. Kaikki ovat yksityistapauksia ja sellaisina käsiteltävä. Mikään kansa, venäläisetkään, ei ole kokonaisuutena paha tai pelättävä.

Sama koskee pakolaisina maahan muuttaneita ihmisiä. Voi olla inhimillistä, että presidentti juhlapuheissaan osoittaa tietämyksensä: salaista tiedustelutietoa on luovutettu minulle, johtajalle, ja siksi voin kertoa, että jotkut tulevat pahat mielessä. Ehkä tuolla oli tarkoitus myös myöntää lupa hermostuksen vuoksi käydä häiritsemässä saapuneita pahoja. Taitava johtaja, empaattinen ja rauhantahtoinen, olisi kuitenkin todennut vain sen tosiasian, että maahamme on saapunut ihmisiä, jotka ovat tulleet tänne hyvät mielessä: etsimään turvaa, kotoutumaan, opiskelemaan kielen, tekemään työtä ja rakentamaan maata. Osa kotoutuu, saa työpaikan ja jää pysyvästi asumaan, mikä olisi maamme kannalta toivottavaa.

Oli ihminen lähtenyt maastaan sodan ja vainon, tai työ- ja perheasioiden vuoksi, häntä on arvostettava ihmisenä ja kansalaisuuden saatuaan kohdeltava kansalaisena. Kansainvälisesti epävarmoina aikoina emme saa antaa pelkureiden ja pyrkyreiden liikaa vaikuttaa valtakunnan politiikkaan.

Yksi Putin ja perussuomalainen hallitus eivät saa määritellä sitä, mikä on Suomen suhde demokratiaan, tasa-arvoon ja yhtäläiseen ihmisarvoon nyt ja kaukana tulevaisuudessa.

Kirjoituksen linkit helpommin klikattavina:

Yle: Puolustusvoimat laittoi Venäjän kaksoiskansalaiset erityistarkkailuun

Yle: Niinistö: kaksoiskansalaisuuden poissulkemiselle on painavat perusteet

Jussi Niinistö ja vihreät miehet:

Iltalehti: Niinistö kiistää, että puolustusvoimat rajoittaisi Venäjän kaksoiskansalaisten

ottamista töihin

Rehellisyys perus-Suomen perii

Nyt kun ehdokkaita eri tehtäviin perussuomalaisen puolueen organisaatiossa pikkuhiljaa ilmoittautuu, on tarkasteltava vähän tarkemmin porilaista naista, joka on julistanut Jussi Halla-ahon parhaaksi puheenjohtajaehdokkaaksi ja tyrkyttää itseään varapuheenjohtajaksi. Molempien eväissä kun on paljonkin ihmettelemistä.

huhtasaari-kaleva
Kuva: Kaleva

Kansanedustaja Laura Huhtasaari herätti jo kauan sitten huomiotani kirjoitelmillaan Uuden Suomen Puheenvuorossa. Jokainen vähän pidempi teelmä koostui oudoista, yhteensopimattomista kappaleista, jotka oli ikään kuin punottu jonkunlaiseksi kirjoitukseksi koulutytön aineen aloituksen perään. Pikkuisen googlaamalla sitten selvisi, että kirjoitukset oli koostettu tekstivarkauksista, sellaisenaan leikatuista ja liimatuista pätkistä ilman lainausmerkkejä saatikka jotain vihjettä lähteestä.

Kun rouva Huhtasaari nyt yhä ylös yrittää, kurkistin, kuinka hän on kehittynyt tekstivarkaana. Tällaiseen tarkasteluun kannattaa ottaa suoritus, jossa kansanedustaja pyrkii esittämään, että on kiinnostunut muistakin teemoista, kuin muslimien maahanestosta. Tarkastelin siis 14.1.2017 liimailtua kirjoitusta ”Oppisopimus ammatillisen koulutuksen pääväyläksi”.

Seuraavassa Laura Huhtasaaren ”kirjoitus” on lainattu kokonaisuudessaan ja tummennettu. Perässä ovat tekstit siinä muodossa, kuin ne on alun perin kirjoitettu. Kolme lyhyttä lausetta ja lopun silmälasiton visio, jotka kenties ovat Huhtasaaren omasta kynästä, on merkitty kursiivilla. Tekstien varsinaiset kirjoittajat ovat linkkien takana.

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Suomessa peräti 17 prosentilla alle 29-vuotiaista ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Se tarkoittaa noin 116 000 nuorta ilman koulutusta.    

Suomessa peräti 17 prosentilla alle 29-vuotiaista ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Se tarkoittaa noin 116 000 nuorta ilman koulutusta. https://www.yrittajat.fi/sv/node/490783

Meillä on parikymmppisiä nuoria, joilla ei ole lainkaan työkokemusta.

Saksan oppisopimusmalli nostetaan julkisuudessa jatkuvasti esiin hyvänä esimerkkinä työelämän ja koulutuksen välisestä yhteistyöstä.

Saksan oppisopimusmalli nostetaan julkisuudessa jatkuvasti esiin hyvänä esimerkkinä työelämän ja koulutuksen välisestä yhteistyöstä. http://www.tat.fi/oppisopimus-antaa-vapautta-ja-tilaa-kehittya/

Saksalainen oppisopimusmalli toimii erinomaisesti juuri siksi, että niin monelle annetaan mahdollisuus oppia työtä sitä tehdessä. Oppisopimuskoulutuksesta valmistuttuaan 18-vuotias on ollut ”oikeassa työssä” ja oppinut itsenäisyyttä, vastuunkantoa ja ryhmätyötä. Tällaisia taitoja ei opita kirjoista.

Mielestäni saksalainen oppisopimusmalli toimii erinomaisesti juuri siksi, että niin monelle annetaan mahdollisuus oppia työtä sitä tehdessä, ei pelkästään lukemalla asioita kirjoista. Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että oppisopimus on nuorelle loistava keino opetella itsenäisyyttä, vastuunkantoa ja ryhmätyötä sekä päästä työelämään jo opiskelujen lomassa. http://www.tat.fi/oppisopimus-antaa-vapautta-ja-tilaa-kehittya/

Saksan malli on hyvä Saksalle. Suomen yrittäjille Saksan malli kelpaisi Suomeen sovellettuna.

Suomessa ammatillinen koulutus on pitkään perustunut koulunkäyntiin ja sen ohessa työharjoitteluun. Saksassa oppi saadaan töissä ja koulussa käydään hakemassa tarvittavaa lisätietoa. Saksan ja Suomen suurin ero on tällä hetkellä kuitenkin työllisyydessä. Saksassa oppisopimus perustuu keskikokoisten yritysten pulaan työvoimasta, Suomessa töitä ei ole riittävästi.         

Suomessa ammatillinen koulutus on pitkään perustunut koulunkäyntiin ja sen ohessa työharjoitteluun. Saksassa on juuri toisin päin, oppi saadaan töissä ja koulussa käydään hakemassa tarvittavaa lisätietoa. Saksan ja Suomen suurin ero on tällä hetkellä kuitenkin työllisyydessä. Saksassa oppisopimus perustuu keskikokoisten yritysten pulaan työvoimasta. Suomessa töitä ei ole riittävästi. http://yle.fi/uutiset/3-8495564

Suomi on hiukan kuin kilpaurheilija, joka alisuorittaa kansainvälisissä kilpailuissa. ”Ollaan vähän kuin se kaveri, jonka testitulokset ovat maailman kärkeä, mutta joka ei lopulta pääse arvokisoissa finaaliin”, Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen vertaa.

Silti Suomi on hiukan kuin kilpaurheilija, joka alisuorittaa kansainvälisissä kilpailuissa. – Ollaan vähän kuin se kaveri, jonka testisuureet on maailman kärkeä, mutta joka ei lopulta pääse arvokisoissa finaaliin, Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen vertaa.

Ekonomistitohtorit Bengt Holmström, Vesa Vihriälä ja Sixten Korkman kirjoittivat, että me suomalaiset epäilemme omia kykyjämme, kaihdamme riskejä emmekä ymmärrä ottaa oppia muiden kokemuksista.     

Tohtorit sanovat, että me suomalaiset epäilemme omia kykyjämme, kaihdamme riskejä emmekä ymmärrä ottaa oppia muiden kokemuksista. http://www.talouselama.fi/uutiset/suomi-on-taynna-harhoja-kilpailukyvysta-6608473

Hallitus on ottamassa käyttöön koulutussopimuksen ammatillisessa koulutuksessa. Se helpottaa ammattiin opiskelemista, sillä se painottaa työpaikalla oppimista. Oppisopimuskoulutuksen rinnalle tarvitaan uusi vaihtoehto, sillä oppisopimus on yksinyrittäjälle ja pienille työnantajayrityksille liian byrokraattinen ja kallis tapa kouluttaa ja työllistää nuoria.   

Hallitus aikoo ottaa käyttöön koulutussopimuksen ammatillisessa koulutuksessa. Se helpottaa ammattiin opiskelemista painottaen työpaikalla oppimista. Oppisopimuskoulutuksen rinnalle tarvitaan uusi vaihtoehto, sillä oppisopimus on yksinyrittäjälle ja pienille työnantajayrityksille liian byrokraattinen ja kallis tapa kouluttaa ja työllistää nuoria, johtaja Veli-Matti Lamppu Suomen Yrittäjistä sanoo. https://www.yrittajat.fi/sv/node/490783

Koulutussopimuksesta voi joustavasti siirtyä oppisopimuskoulutukseen, kun opiskelijan taidot karttuvat. Tavoitteisiin pääsee askel kerrallaan. Koulutussopimus on yksi askel siihen, että tulevaisuudessa ammatillisen koulutuksen pääväyläksi tulee oppisopimuskoulutus. Päämäärään tarvitaan silmälasien tilalle visio.

<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<<

Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että kansan on hyvä nähdä, kuinka epärehellisin keinoin kansanedustaja tekee työtään. Hän on koulutukseltaan erityisopettaja ja antaa näin myös koululaisille mallia. Uuden Suomen Puheenvuoroon tällaiset sepustukset kelpaavat mainiosti, usein toimitus nostaa nämä erikseen esille, koska rasistikansanedustaja tuo palstalle niin mukavasti lukijoita. Toimitus on kyllä tietoinen Huhtasaaren tavasta varastaa toisten tekstiä.

Varastetuilla eväillä siis pyritään Perussuomalaiset r.p:n varapuheenjohtajaksi.

http://laurahuhtasaari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/229474-oppisopimus-ammatillisen-koulutuksen-paavaylaksi

Ovatko tolkun ihmiset tolkullisesti rasisteja?

Ne ihmiset, jotka sanovat, että syrjäytyneillä, pelokkailla ja kaunaisilla ihmisillä on ihan pikkuisen oikeus olla rasisti, eivät ole mitään tolkun ihmisiä, vaan ehkä ihan pikkuisen rasisteja. He käyttävät hyväkseen toisten ihmisten vihaa, pelkoa ja kateutta ja toivovat, että surkimusten tekemät viharikokset ja kadun rasismi toimisivat niin, että väärää kulttuuria harjoittavia ihmisiä ei enää tulisi maahan ja entisetkin lähtisivät. Että kotimaa säilyisi puhtaan valkoisena ja suomalaisena. Että karjalanpiirakoita ei kukaan väheksyisi.

Jotkut heistä ovat ehkä menneet vipuun ja luulevat vilpittömästi, että rikollisuus on lisääntynyt, kun tuli niin paljon komeita, nuoria arabimiehiä maahan. He saattavat ihan oikeasti olla itsekin vähän pelokkaita ja kateellisia. Mutta heilläkään, vaikka he osaavat esiintyä ja kirjoittaa, ei ole oikeutta ryhtyä syrjimään ja vihaamaan itseään kurjempia. Ei, vaikka he olisivat päässeet toimittajiksi, poliitikoiksi ja presidenteiksi.

Monet rasistisen politiikan tukijat ovat nyt tarttuneet siihen hienoon juttuun, että presidenttimmekin on tolkun ihminen. Hän jopa asettui tukemaan blogikirjoittajaa, joka piti Teemu Selänteen yllättäviä rasistisia purkauksia ja epämääräisten raiskaustietojen levittämistä tolkun ihmisen tekoina. Koskaan ei Selännettä – eikä presidenttiä – kunnolla otettu kiinni tästä jutusta. Kuinka paljon siinä oli ns. vaihtoehtoista faktaa? Miksi lastenklinikoiden kummi käyttää omaa kuuluisuuttaan hyväksi lisätäkseen maahanmuuttajanuoriin kohdistuvaa vihaa?

syyrialaisia-pakolaisia-kanadassa-unicef
Kanadaan turvaan päässeitä syyrialaisia lapsia. Kuva: Unicef

”Tolkun ihmisille” maahanmuuttajat ovat tolkullisia vain silloin, jos he jotenkin nousevat esille massasta, kurjuudesta kuuluisuuteen, eli itse asiassa pärjäävät huomattavasti meikäläisiä paremmin. Presidentti Niinistökin on nostanut esiin joitakin maahanmuuttajia, ehkä kaksi. Toinen heistä oli Makwan Amirkhani, joka vihreälle oksalle päästyään unohti oman lähtökohtansa ja omat vaikeutensa ja hyppäsi tolkun ihmisten kelkkaan. Sieltä hän nyt potkii vähän heikommin pärjänneitä maahanmuuttajanuoria ja kerjää ja saa itselleen kantasuomalaisten ja etenkin äärioikeistolaisten rasistiryhmittymien suosiota.

Toinen tapaus oli itse asiassa hyvin samankaltainen: presidentin lounaspöytiin kivunnut kuuluisien jalkapallonpelaajien sisar, joka avusti Niinistön kampanjassa ja sitten omassa vaalikampanjassaan useammassa blogikirjoituksessa tökki somaleita: älkää siellä nyt somaliperheet opettako nuorillenne väärää kulttuuria, vaan käyttäytykää niin kuin minun perheeni käyttäytyy. Inhimillisiä tapauksiahan nämä sinänsä tässä ilmapiirissä ovat, kun oma lähipiiri ja viiteryhmä tulee koko ajan epäillyksi, syrjityksi ja sadatelluksi vain siksi, että joku maahanmuuttaja jossain on tehnyt rikoksen. Mutta juuri heidän pitäisi ymmärtää, että siirtyminen tyrkkijätolkkujen leiriin on melkein kuin petos, omien hylkääminen.

Ja presidentillisten tahojen tulisi ymmärtää, että niin suomalaisten kuin maahanmuuttajien joukosta syrjäytyneet ovat ihan samaa väkeä. Nuoret ovat yksilöitä, osa heistä pärjää heti omillaan, toiset tarvitsevat enemmän apua. Jos presidentti nostaa mediahuomioon voimalajin edustajan vain siksi, että hän on maahanmuuttaja ja on sanonut muille maahanmuuttajille soo, soo, se tuntuu aika hoopolta. Kaikki tolkulliset ihmiset kasvattavat lapsiaan rakkaudella, parhaiden taitojensa mukaan, yksikään heistä ei kasvata lapsiaan  raiskaajiksi.

Kunniallista politiikkaa ei voi tehdä leikittelemällä vihalla: katsomalla, kuinka paljon yhden ihmisryhmän levittämää vihaa kunnon ihmiset sietävät, kuinka paljon tulee ruumiita vihattujen vähemmistöjen joukossa ja mikä on lopputase, jos poliitikkojen vihaan kiihottamien annetaan syrjäytyä ja vihata rauhassa. Se on raukkamaista toimintaa. Valitsemme poliitikkomme laittamaan syrjäytyneiden asiat kuntoon, ei kiihottamaan heitä toisiaan vastaan. Tolkun ihmisiä eivät äänestäjistäkään ole he, jotka hyväksyvät vihapuheen ja jopa väkivallan – he ovat rasismin ja syrjinnän mahdollistajia ja rasisteja.

 

yle-loldiers
Näinkin hyväntahtoiset tyypit saavat nyky-Suomessa sakkoja rasistisen mielenosoituksen vastustamisesta. Kuva: Yle/Lehtikuva, Kalle Parkkinen

Ei voi myöskään ajatella niin, että jos ihminen on köyhä ja syrjäytynyt, hänellä on valtionjohdon turvaama oikeus käyttäytyä huonosti vielä köyhempiä ja syrjäytyneempiä kohtaan. Rasismi on aina tuomittavaa, olipa rasisti kuinka vihainen tahansa. Ei köyhä edes halua olla paha, mutta paha meissä kaikissa nousee hyvin helposti pinnalle, jos vähän usutetaan.

On täydellistä historiattomuutta toistella, että rasismista olisi vaiettava ja puhuttava vain hyvistä asioista, niin hyvä kertautuu. Tuo ylevä ajatus pitää toki paikkansa yleensä ihmisten kesken, hyvällä saamme aikaiseksi hyvää. Mutta pahassa maailmassa on aina väkeä, joka lähtee huonoille teille. Niin sanotut tolkun ihmiset yrittävät nyt tarttua ihmisten viattomaan pyrkimykseen hyvään ja kieltää rasistipoliitikkojen vastustamisen. Jotkut jopa yrittävät vihjailla, että jotainhan siinä on, kun niin monet heitä äänestävät. Toiset vetoavat sananvapauteen. Tällä kertaa voisimme kuitenkin sallia sen, että rasistien voittokulkuun puututaan, vaikka he herättävätkin kiihkoa ja innostusta.

Ihmisten jakaminen ääripäihin on rasismin vähättelyä ja piilottelua. Ihmiset yritetään saada ajattelemaan, että rasismia vastustavat vain kommunistiset mellakoijat, muut ovat tolkun väkeä. Rasismin torjuntaan on lähdettävä yhdessä, koko kansakunnan. Kaikille, joka ainoalle ihmiselle, on tehtävä selväksi, että ihmisen arvottaminen ihonvärin, uskonnon tai kulttuurin perusteella on väärin ja halveksittavaa.