Politiikka

Mikä kumman maahanmuuttokysymys?

~ Reija Härkönen

Suomen politiikassa on viime vuosina vakiintunut käsitys, että meillä olisi joku erillinen maahanmuuttokysymys, joka olisi ratkaistava. Termi on rasististen oikeistopuolueiden lanseeraama ja media on tarttunut siihen hanakasti.

Meillä on tahoja, jotka pelkäävät suomalaisten ”sekoittuvan” muihin ”rotuihin” ja menettävän kansalliset erikoispiirteet. Tämän nojalla halutaan estää maahanmuutto sellaisista maista, joiden väestö eroaa ulkonäöltään ”perinteisistä suomalaisista”. Erottelua perustellaan kulttuuri- ja tapakysymyksillä sekä kustannuksilla – jopa pakolaisten maahantulo halutaan estää sillä perusteella, että heidän vastaanottamisensa maksaa. Monille myös ”väärä” uskonto on syynä syrjintään. Taustalla on aina vieraanpelko ja ehta, inha rasismi.  

Maahanmuutosta pitää toki keskustella. Keskustelkaamme siitä, kuinka maahanmuutto hoidetaan siten, että tulijoiden on helppo päästä Suomeen ja hankkia töitä ja elanto, ilman liiallista byrokratiaa ja asioiden vaikeuttamista. Siitä, kuinka hoidetaan ihmisarvoa kunnioittaen ja oikeudenmukaisesti myös pakolaisina maahan saapuvien asiat. Ja tietysti myös siitä, kuinka pidetään rajojen ylittäminen hallittuna ja saadaan estettyä kansainvälisten rikollisliigojen vapaa liikkuminen.

Kun Jussi Halla-aho ilmoittautui kisaamaan Helsingin pormestarin virasta, vastuuton media lähti innolla rummuttamaan hänen puolestaan. Oikeammin: perussuomalaisten puolesta Helsingin kunnallisvaaleissa. Helsingin Sanomat tarjoili Halla-ahoa varteenotettavaksi vaihtoehdoksi kokoomuksen ehdokkaalle. Muutama päivä myöhemmin Iltalehden pääkirjoitus otsikoitiin: ”Halla-aho haluaa pormestarivaalista äänestyksen maahanmuutosta”. Itse artikkelissa ei ollenkaan käsitelty sitä, mistä oikeastaan äänestettäisiin. Sitä ei Jussi Halla-aholta koskaan suoraan kysytä.

Mikä sitten on tuo ratkaistava ”maahanmuuttokysymys”? Se on rasistipoliitikkojen tapa esittää, että meidän tulee keskustella siitä, päästämmekö Suomen rajojen sisäpuolelle ja tänne vakituisesti asumaan ihmisiä, joilla on erilainen hiusten ja ihon väri tai köyhempi kotimaa kuin suomalaisilla. Ja toimittajat toistavat kuuliaisesti: ”Maahanmuuttokysymys”.

”Maahanmuuttokysymys” terminä on ydinsisällöltään sama kuin ”Judenfrage” 1940-luvun Saksassa. Ei sellaista poliittista kysymystä ole maassa, joka ei tahdo harjoittaa rasistista politiikkaa.

On tietysti selvää, että aina tulee olemaan pelkureita, vihaajia ja erilaisia reppanoita, jotka on helppo houkutella rasistipoliitikkojen ajatusten taakse. Mutta onko rasistien ehdotuksista todellakin tullut joku ”kysymys”, jota pidetään oleellisena poliittisen keskustelun teemana? Julkirasisteja ei pitäisi koskaan hyväksyä tasavertaisiksi keskustelijoiksi sivistysvaltion politiikassa.

Kansanedustajat, olette suurelta osin vastuussa siitä, saako rasismi edetä Suomessa

~ Reija Härkönen

Rasismin vastustaminen ja maahanmuuttajavähemmistöjen puolustaminen tuntuu käytännön tasolla jäävän kansalaisten ja järjestöjen tehtäväksi.

Perussuomalaisten noustua suurella rasistijoukkiolla eduskuntaan vuonna 2011 kansalaisyhteiskunta heräsi. Lukemattomat netti- ja reaalimaailman yhteisöt nostavat esiin yhteiskuntamme ikävää lieveilmiötä ja yrittävät keksiä, kuinka rasismia vähennetään ja kuinka saadaan ihmiset luopumaan syrjivistä asenteistaan.

On vaikea sanoa, olemmeko loppujen lopuksi saaneet paljonkaan aikaisiksi, mutta ainakin olemme voimaannuttaneet toisiamme. Yhä useampi kansalainen uskaltaa nousta vastustamaan rasismia ja sanoa sanottavansa nettikeskusteluissa – ehkäpä naamatustenkin. Se on kuitenkin vain alku.

Nykyinen eduskunnan puhemiehistö.
Varapuhemies Eerolan viesti kansanedustajan ominaisuudessa äärioikeistolaiselle joukkiolle, jotka pyrkivät kirjanjulkistamistilaisuuteen Jyväskylässä ja puukottivat järjestysmiestä.

Rasismi ei vähene, jos sen lisäämistä johdetaan Suomen eduskunnasta. Eivät kansanedustajat ja kunnanvaltuutetutkaan taida arjessa juuri puuttua poliitikkotovereiden rasismiin. Tai eduskunnan puhemiehet – pysäyttävätkö he riittävän napakasti rasistisen puheen eduskunnan istunnoissa?

Jos puuttumattomuus johtuu pelosta, tilanne alkaa olla jo vaarallinen demokratian kannalta ja asiaan olisi tartuttava nopeasti. Jos taas on kysymys siitä, että halutaan pikkuisen sallia kansanryhmää vastaan kiihottamista, olisi demokratian säilymistä kannattavan osan kansanedustajista noustava esiin ja painokkaasti tuotava esille se seikka, että rasismia ei Suomen eduskunnassa harjoiteta. Mutta turha taitaa tällainen toive olla, valitsevathan puolueet yhteistuumin, lähes ilman soraääniä, jokaisen uuden vaalikauden aluksi ainakin yhden julkirasistisen puhemiehen.

Eduskunnan puhemiehistö v. 2015.
Sisäministeri Risikon peukutus äärioikeistolaiselle mielenosoitukselle Helsingissä 2017. Puhemies Maria Lohelan ennustus perussuomalaisen puolueen ratsastamisesta raiskausten turvin vaalimenestykseen vaaleissa 2019.

Usein tuottavat antirasisteiksikin ilmoittautuneet poliitikot pettymyksen kannattajilleen. Vain aniharva on uskaltanut (tai halunnut) asettua julkisesti tukemaan maahan saapuneita pakolaisia. Suuri joukko poliitikkojakin louskutti hätäänsä ja raivoansa Oulun raiskausten takia – ihan vain siksi, että tekijät eivät olleet supisuomalaisia.

Kuinka helppoa olikaan poliitikoiden julkaista syvä paheksuntansa, kun rasistien inhoama tummaihoinen poliitikko teki virheen ja valheellisesti suurenteli taksikuskien kohtaamasta rasismista kertovaa tarinaansa. Huomasitteko, kuinka moni rasismin vastustaja haistoi juuri silloin sopivan hetken osoittaa omaa poliittista moraaliaan? Ja kuinka monelta heistä se ei koskaan onnistu silloin, kun joku tuttu kansanedustaja heittäytyy rasistiseksi. He sanovat: ”Ollaan ihan hiljaa vaan, tehdään omaa politiikkaa, ei kannata tuomita muita”. Mutta Abdirahimin, valehtelijan, he haluavat erottaa puolueesta, riippumatta siitä, mitä puoluetta itse edustavat tai kannattavat.

Näin he ovat jälleen tehneet tutun tempun: muualta muuttaneelta vaaditaan täydellistä nuhteettomuutta, omat saavat kaikessa rauhassa tehdä umpirasistista politiikkaa, valehdella ja rötöstellä. Emme me silloin ole vielä kovinkaan pitkällä rasismin tuomitsemisessa tai vähentämisessä. Nollalinjaa vaadimme muilta kuin itseltämme ja piilorasismi luikahtaa esiin aina sopivan tilaisuuden tullen.

Politiikka on toki luovimista ja diplomatiaa. Poliitikon tekee mieli vaieta ikävistä asioista, jos siitä voi seurata häirintää ja kenties omienkin tuen menettämistä. Mutta millainen poliitikko on se, jonka ”omat” eivät hyväksy rasismin vastustamista ja syrjimättömyyden vaatimista? Syrjimättömään, tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ei milloinkaan päästä, jos rasismin vastustaminen on vain sitä, että pidetään muodon vuoksi puheita, mutta ei puututa kaverin rasismiin eduskunnan puhujapöntössä.

Politiikassa on usein myös kysymys kaupankäynnistä. Eduskunnassakin tärkeistä, näkyvistä tehtävistä ja päätöksistä tehdään kauppaa: teidän puolueenne saa sitä, jos meidän puolueemme saa tätä. Tämä on tietysti ihan niin kuin pitääkin niin kauan kuin kaupankäynnin välineeksi ei kelpaa järjestelmäämme rapauttava toiminta ja yhteistyötä ei suostuta tekemään rasistien, fasistien ja uusnatsien kanssa.

Onhan se vastuu meillä äänestäjillä, ja olemmehan me äänestäneetkin eduskuntaan suuren joukon arvoiltaan rehtejä ja hyvää tarkoittavia edustajia. Jostain vain pitäisi saada heihin hiukan lisää potkua ja rohkeutta ja ymmärrystä siitä, että esikuvistamme on moni asia kiinni.

Eduskunnan puhujapöntöstä saattaa lähteä kipinä koulukiusaamiseen ja maahanmuuttajalapsen tölvimiseen. Sieltä voi lähteä myös sellainen ymmärrys, että meillä ei rasismia hyväksytä.

Maria Lohelan, perussuomalaisten äärioikeistolaisen fraktion jäsenen tekstiä vaalien alla v. 2011. Liittyminen Jussi Halla-ahon joukkoihin takasi tuolloin pääsyn eduskuntaan ja myöhemmin urkeni ura puhemiehen pallille.

Perussuomalaiset on vaarallinen äärioikeistopuolue

~ Reija Härkönen

Perussuomalaisten jytkyn jälkeen v. 2011 kerroin blogissani kylmistä väreistä, jotka sain lukiessani Helsingin Sanomien julkaiseman artikkelin Hitlerin varhaisesta kirjeestä. Kolmekymppinen tuleva hirmuhallitsija ilmaisi suhtautumisensa juutalaisiin näin:

”Vastenmielisyyden aiheuttajana on enimmäkseen henkilökohtainen kontakti ja vaikutelma, jonka yksittäinen juutalainen aiheuttaa – ja joka on lähes aina epäsuotuisa”

Juuri samalla tavalla argumentoi tuolloin vasta valittu kansanedustaja, Jussi Halla-aho, mm. kirjoituksessaan ”Mistä somalivitsit tulevat.”

”Vitseissä esiintyy laiska ja seksihullu neekeri…”

”Keskeistä on, että ”rasistinen vitsi” toimii (eli naurattaa) vain, jos kuulijoilla on jokin oletus puheena olevan ryhmän keskimääräisistä ominaisuuksista, ja jos tämä oletus on suurin piirtein jaettu. Oletukset ovat yleistäviä ja liioiteltuja, kyllä, mutta eivät ne tyhjän päällä lepää.”

Kirjoitus päättyy: ”Mitä enemmän kosketusta tulee, sitä enemmän kerrotaan vitsejä. Mitä kielteisempiä nämä kosketukset ovat, sitä ilkeämpiä ovat myös vitsit.”

Useimmat Halla-ahon tuolloiset blogikirjoitukset, nykyiset twiitit ja Facebook-merkinnät toimivat samalla kaavalla: niljakasta vihjailua kuvitellusta vihollisesta. Halla-aho syöttää laumansa susille jatkuvasti pieniä haukkapaloja, ilmaisee inhonsa tiettyä poliittista ryhmää, aatetta tai henkilöä kohtaan.

Usein on kiinnitetty huomiota siihen, että perussuomalaiset eivät oikeastaan kannata mitään, räyhäävät vain eduskunnassa esiin tulevia asioita vastaan. Puolue ei ole ryhmänä sitoutunut ajamaan mitään muuta, kuin tiettyjen maahanmuuttajaryhmien maahanmuuton estämistä, Suomen pitämistä valkoisena ja elämän tekemistä vaikeaksi maassa eläville muualta tulleille.

Koska nämä ovat kaikki rasistisia teemoja ja osa kannatuksesta ja ympäristön hyväksynnästä on pitänyt hankkia näistä liian selvästi ääneen puhumatta, puolueen ohjelma on laadittu miellyttämään katkeroituneita, elämästään epävarmoja kansalaisia. Jokunen kuuliainen kansanedustaja nostaa eduskunnassakin esiin hoitoalan asioita ja syrjäytymistä. Sisäpiirin päämääränä on kansan totuttaminen pikkuhiljaa puolueen käyttämään kovaan, rasistiseen kieleen ja epäluulojen ja vihan herättäminen maahanmuuttajia vastaan. Ja kaikkia heitä tukevia tai normaalia, suvaitsevaa käytöstä vaativia vastaan.

Lopullisena tavoitteena on yksinkertainen enemmistö eduskunnassa ja sen jälkeen kunnon puhdistukset. Tämä nousee vähän väliä esiin puolueen suorasukaisemman väen julkituloissa, kaikki kun eivät osaa harjoittaa halla-aholaista, median salonkikelpoiseksi kutsumaa  puheenpartta.

Populismi on termi, jolla perussuomalainen politiikka yleensä kuitataan ja pidetään keinotekoisesti erillään muista äärioikeistolaisista liikkeistä. Persupolitiikassa ei kuitenkaan ole kysymys pelkästä populismista, turvautumisesta kansaa kiihottaviin, tunteisiin vetoaviin teemoihin. Heillä on pyrkimyksenä erotteleva, syrjivä ja vihan hallitsema yhteiskunta.

Miksi sitten tuollainen törkeä aate saa jalansijaa Suomenkin politiikassa?

Ahneus ja kateus kuuluvat ihmisen voimakkaimpiin tunteisiin. Tyytyväisyys omaan mukavaan olotilaan saa monet hyvätkin ihmiset passiivisiksi ja vähät välittämään, vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuu kovemmaksi, jopa rasistiseksi.

On heitäkin, jotka pitävät tilannetta hyvänä omaa taloudellista etua ajatellen. Oikeisto kuin oikeisto, ei se nyt haittaa, jos on vähän ääri. Monella on sellainen luulo, että omaisuuden kartuttaminen onnistuu vain oikeistohallituksen ollessa vallassa.

Sivistysporvariston katoaminen on yksi syy siihen, että äärioikeistolainen ajattelu pääsee leviämään. Ajatellaan yhä enemmän omaa menestystä, pääsyä paratiisisaarelaisten kunnioitettuun joukkoon. Muut ihmiset nähdään tuotannontekijöinä, hoitajina ja siivoojina. Ei enää tasavertaisina hyvin voivan yhteiskunnan jäseninä, joista pidetään huolta vaikeinakin aikoina.

Pelko leimautumisesta vasemmistolaiseksi on yksi vahva syy, miksi moni ei nouse vastustamaan väkivaltaistakaan äärioikeistolaista retoriikkaa. Natsimieliset käyttävät tätä taitavasti hyväkseen, kommunisti ja kulttuurimarxisti kuulee olevansa lähes jokainen, joka uskaltautuu kommentoimaan perussuomalaisia tai äärikokoomuslaisia vastaan.

Väkivallan pelko on myös ihan perusteltu syy pysyä hiljaa. Vasarapersujen myötä yhä ajankohtaisempi.

Puhutaan äärioikeiston soluttautumisesta perussuomalaisiin. Se on virheellinen ilmaisu, Perussuomalaiset r.p. kannattajineen on osa äärioikeistoa. Puolueeseen pääsy on estetty vain kaikkein julkeimmilta saunan taakse kuljettajilta, jos heiltäkään. Timo Soini imaisi törkeimmätkin rasistit puolueeseen lisä-ääniä ahnehtiessaan. Halla-ahon kaudella tuo joukkio on ehkä hieman vielä lisännyt älämölöään, mutta ei kovin paljon – Soinin aikana siihen vain suhtauduttiin lempeästi ja media toitotti, että täytyyhän pienen ihmisen äänen kuulua, vieraanpelko on ymmärrettävää eivätkä kaikki osaa punoa sanojansa yhtä taitavasti.

Pehmeä, äärioikeistoa salaa tai avoimen ihailevasti käsittelevä media onkin yksi suuri syy perussuomalaisten nousuun. Ruotsin media on jo kauan puhunut perussuomalaisista äärioikeistolaisena puolueena. Vuonna 2011, kun Halla-aho tuli valituksi eduskuntaan, kansainväliset tutkijat puhuivat hänestä uusfasistina. Meillä tämä ei vieläkään onnistu toimittajilta, ei sitten millään. Etenkin vaalien alla ollaan hipihiljaa Jussin & kumpp. rasismista. Vaalien jälkeen sitten analysoidaan ja ihmetellään, löydetään Halla-ahon vanhat fasistiset ja rasistiset kirjoitukset ja kysellään niistä, mutta koitetaan olla suututtamatta Jussia liiaksi, onhan hän niin suosittu poliitikko.  

Mietityttää, kuinka paljon tosipersujen lisäksi on heitä, jotka salaa jakavat Halla-ahon ajatusmaailman ja ovat sitä mieltä, että on ihan hyvä, kun joku koittaa pitää muukalaiset muualla.

Onko Helsingin Sanomien ja muiden oikeistohenkisten lehtien pehmeys ja jopa persumielisyys nähtävä niin, että kauhistuttavan sosialidemokraattisen hallinnon pelossa ja oman puolueen äärilaidan tyydyttämiseksi on pidettävä yllä suhteita uusfasisteihin ja toivottava, että seuraavissa vaaleissa päästään taas hallitusneuvotteluihin?

Jääkää hyvästi, paikallislehdet!

~ Reija Härkönen ~ 2 kommenttia

Kuulun sukupolveen, jolle paperinen sanomalehti on ollut aamuinen riitti. Paikallislehteäkin on tilattu sen vuoksi, että saamme tietoa oman kylän tapahtumista ja voimme tallettaa pikkumainoksia puiden kaatajista ja halkojen myyjistä. Jos sekin vähä sisältö alkaa olla rasististen ennakkoluulojen kirjomaa ja jauhelihamainosten lisäksi ei oikein muuta asiallista luettavaa ole, alkaa tilausmaksukin tuntua kohtuuttomalta.
aamuposti
Viimeinen niitti Aamupostin tilauksen lopettamiseen oli pakolaiskeskusta vastustava adressi, jota lehti mainosti sivuillaan 27.8.2015. Adressin koko teksti on kuvassa, siteeraan sisältöä tähän. Kirjoitusvirheet ovat adressin laatijan:

”Vieressä kouluja, uimala! Alueella ei tämän jälkeen voi ilman vartioita asuakkaan. Usa tuhosi pohjoisafrikan toimivat keskiaikaiset heimoyhteiskunnat-diktatuurit. Nyt anarkia tilalle.Suomenn ei islmisti pakolaisia. Sodan avulla levittävät asiaansa. Naisen asema kammottava. Somalaleistakin 70 % työttömänä. Eivät kotoudu ikinä.”
Aamuposti Adressin teksti
Aamun lehdet luettuani lähetin tuolloin sähköpostin päätoimittajalle, Laura Liskille:

”Onko tämä todellakin toimituksenne linja? Haluatteko edesauttaa maahanmuuttajavastaisten rasistien toimia ja kertoa lehtenne sivuilla, missä noita kammottavia pakolaisrikollisia pääsee vastustamaan?”

Liski vastasi: ”Aamupostin linja on kertoa asioista kuten ne ovat. Uutisoimme säännöllisesti erilaisista vireille pannuista adresseista ja tyypillistä on, että kerromme myös linkin josta adressin löytää. Niin tässäkin tapauksessa.”

Lähetin jatkokysymyksiä, joihin en koskaan saanut vastausta: ”Onko mitään asiaa, missä lehtenne haluaa osoittaa eettistä ja moraalista linjaansa ja ehkä jopa jättää julkaisematta koko asian tai jos julkaisee, kertoo lehden linjan ja tuomitsee arveluttavan tai vastenmielisen toiminnan? Itse en halua tilata sanomalehteä, joka ikään kuin tasapuolisuuden nimissä mainostaa rasistien agendaa vain kertomalla siitä ”kuten se on”.

Tuohon kirjeenvaihtoon päättyi Aamupostin tilauksemme. Lehden linjaa seurasimme vielä jonkin aikaa mieheni työpaikkaan tilatun lehden avulla. Muutosta parempaan ei tapahtunut, pikemminkin päinvastoin.

Aamuposti 301015
Aamuposti 30.10.2015

Nettikeskusteluista olen huomannut, että sama ilmiö on kulkenut läpi koko paikallislehdistön. Lukijoiden viestien osuus on valtavasti kasvanut ja toimituksissa nostetaan esiin ja kuvitetaan selkeästi rasistisia viestejä.

Jos paikallislehtien taso on tämä, on selvää, että tilaajat vähenevät. Kun lisätilaajia havitellaan rasistisella sisällöllä, lienee alamäki yhä selvempi. Paikallisesti voi toki syntyä sellainen harha, että perussuomalaiset ovat voitolla ja heidän laulujaan on hyvä laulaa. Mutta koko Suomi ei vielä ole niin syvällä, eikä toivottavasti uppoakaan.

Paikallislehdillä on paljon valtaa. Suurin osa lehtiä lukevasta väestä on aina joskus jollain lailla julkisuuden tarpeessa: halutaan saada julkisuutta oman yhdistyksen toiminnalle, kivalle hyväntekeväisyystapahtumalle, omalle pienyritykselle. Ei haluta suututtaa toimittajia. Ja ollaan siis hiljaa, vaikka lehti luisuu vastenmielisyyksiin.

Pikkukylien ihmisille paikallislehti on usein ollut TV-uutisten lisäksi ainoa tietolähde maailman tapahtumista. Monille se lienee sitä edelleen, ehkä jopa ainoa luotettavan tuntuinen uutisoija nykymaailman tietotulvassa. Onko tässä yksi syy äärioikeistolaisen, fasistisen politiikan nousuun?

Kun paikallislehdistö ei ole pysynyt asiallisella, sivistyneellä linjalla, onko ajateltava niin, että on vain hyvä, että paperiset rasismin levittäjät kaatuvat talousvaikeuksiin?

Rasistit kiikkiin!

~ Reija Härkönen

Perussuomalaiset ja kokoomuksen laitaväki ovat nyt yhdeksän vuotta käytännössä esteittä edistäneet muukalaisvihaa, koulukiusaamista ja ulkomaisten työntekijöiden riistoa. Kun suosio välillä hiipuu, paukut kovenevat ja lähes jokainen persu-ulostulo on ilkeän vihamielinen, fasistinen tai natsistinen. Olisiko aika tehdä jotain?

Ei riitä se, että paljastetaan ja tyrmistellään persujen kamalia puheita. Niillä on oltava käytännön merkitys siihen, kuinka heihin suhtaudutaan eduskunnassa, kansanedustajien ja äänestäjien keskuudessa ja mediassa.

Jokaisen poliittisessa keskustelussa mukana olevan olisi aina nähtävä se vaiva, että tuo selkeästi, julkisesti ja päin naamaa esille vihapolitiikan synkeyden ja vahingollisuuden. Jokaiselle sellaisen politiikan harjoittajalle on osoitettava, että hänen toimintansa on häpeällistä. Jokainen lainvastainen puhe on tuomittava oikeudessa ja eettisesti ja moraalisesti kelvoton toimija on saatettava häpeään. Liiallisesta kohteliaisuudesta on luovuttava. Pelko pois! Rasisti saadaan kyllä oikeusvaltiossa tuomiolle hänen ihmisoikeuksiaan kunnioittaen, hänen halveksittavien tekojensa uhri harvoin saa oikeutta.

3175A18C-F401-4702-8BA4-CD77F5293EDD
Kun puoluejohtaja julkeasti toistaa ministereiden törkeän nimittelyn, hänen pitäisi joutua vastuuseen.

Tolkun ihmisen velvollisuus on olla äänestämättä rasistipuolueita, rasistisia ehdokkaita tai poliitikkoja, jotka ovat ilmaisseet halunsa toimia yhteistyössä rasistisen puolueen kanssa, jos sillä keinoin päästään hallitukseen.

Kaikki nämä yhdeksän vuotta, jotka olen ollut mukana kommentoimassa poliittista siirtymää äärioikealle, olen saanut kuulla kymmeniä kertoja asian vähättelyä ja väitteitä, että ei ole mitään syytä verrata tätä aikaa natsi-Saksaan. Ja kuitenkin polku poliittisen elämän kovenemiseen, vihaan ja siitä johtuvaan pahoinvointiin ja lopulta jopa kansanmurhiin on aina sama: aletaan rummuttaa ylenkatsontaa ja vihaa yhtä kansanryhmää kohtaan ja tehdä julkeata propagandaa heitä ja heidän puolustajiaan vastaan.

Toistolla on voimaa. Kun ollaan tarpeeksi pitkälle edetty, ei ole enää kysymys siitä, että rasistien äänestäjien joukossa oltaisiin huolissaan omasta tai läheisten pärjäämisestä ja kateellisia siitä, että sotaa ja vainoa paennut saa asunnon ja avustuksia. Valta kiihottaa, politiikassa edenneistä sukulaisista tai tuttavista ollaan ylpeitä ja silmät ja korvat suljetaan kauheuksilta, joita he tekevät. Viha myös kiihottaa ja yhdistää, on voimaannuttavaa vihata porukalla sota-alueelta perheensä kanssa paennutta tummempi-ihoista lasta.

Propagandan ei edes tarvitse johtaa fyysiseen väkivaltaan ollakseen vahingollista. On riittävän pahaa se, että maahan muuttaneiden elämää kenties useassa sukupolvessa vaikeutetaan, heitä ja heidän lapsiaan pidetään kakkosluokan kansalaisina, kiusataan, orjuutetaan ja nöyryytetään. Maassa, joka pitää itseään sivistysmaana ja esimerkkinä muille.

Politiikan pitäisi luoda yhteistä hyvää ja yhdistää ihmisiä, ei jakaa heitä vihattaviin ja hyväksyttäviin. Kenenkään ei tule hyväksyä politiikkaa tai poliitikkoa, joka tähtää yhtäläisen, luovuttamattoman ihmisarvon riistoon ja omaan poliittiseen nousuun vihaa nostattamalla.

Keskustelu, vitsailu ja herjaaminen tunnustavan rasistin somesivulla johtaa vain naakkaparven kerääntymiseen ja sulkien lisääntymiseen moukan hatussa. Media, huomion toivossa tai omaa agendaa edistäen, asettuu yllättävän usein äärioikeiston puolelle tai ainakin kylmästi, joskus ehkä tiedostamattaan, välittää kansalle heidän sanomansa.

Ajatus, että jokaisessa on jotain hyvää ja kaikkien pitää saada sanoa sanottavansa ei toimi silloin, kun aikuinen, täysvaltainen ihminen valitaan kansanedustajaksi edistämään ihmisvastaista politiikkaa, rajojen sulkemista väärän värisiltä ja maassa olevien vierasmaalaisten elämän tekemistä mahdollisimman ikäväksi.

00EB0CDD-AEA6-4621-8AA9-FD0751D5457D
Kun häntä on tulessa, rasistit väittävät taas olevansa kansan tunteiden tulkkeja. Tämä on valhe, ei Suomen kansa ole rasistikansa.

Pakolaisista tulee Suomessa rikollisia ilman tehtyä rikosta

~ Reija Härkönen

Kun pakolainen on Suomessa vastaanottokeskuksessa, hän on vielä tavallinen pakolainen muiden pakolaisten joukossa. Häntä pidetään pelossa ja epävarmuudessa, monesti vuosia, mutta hän saa sen verran ruokaa ja avustusta, että pysyy fyysisesti kohtuukunnossa.

Kun pakolainen on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseen, eikä häntä voida jostain syystä poistaa maasta, hänestä tulee laiton. Hänet potkaistaan kadulle kyselemättä, onko hänelle vokissa muiden hädänalaisten joukossa syntynyt turvaverkko, joka auttaisi häntä eteenpäin.              perustuslaki

Jos pakolainen järjestää kohtelustaan mielenilmauksen, hänestä tulee anarkisti ja yhteiskunnan vihollinen. Samoin käy suomalaisille vapaaehtoisille, joilla vielä on rakkautta ja myötätuntoa. He  koittavat auttaa kunnon ihmisiä, joilla ei näytä olevan tulevaisuutta tai edes elämää. Ministerit ehdottavat lakia, jonka nojalla auttaminen kielletään. 

Nelli Kenttä.jpg

Inhimillisyytensä säilyttäneiden ihmisten avulla pakolainen kuitenkin saa joskus jonkinlaisen otteen elämään: saa ystäviä, pääsee töihin, suomen kielen taito lisääntyy. He ovat ahkeria ja tekevät kaikkensa, siksi he edistyvät nopeasti. Heillä on vielä hiukan toivoa ihan tavallisesta elämästä.

Kun pakolainen sitten päätetään pakkopalauttaa, vokista tai yksityismajoituksesta, töistä tai koulusta, hänestä tulee vaarallinen rikollinen. Kolmea tavallista nuorta miestä palauttamaan tarvitaan yksityislentokone ja viisitoista poliisia. Viimeksi tällä viikolla tehtiin yksi sellainen lento. Kabuliin, Afganistaniin, jonne ei nyt pitäisi palauttaa ketään, ei etenkään hazara-vähemmistön jäseniä,  joita Taleban vainoaa systemaattisesti. 

Ulkomaalaislaki

Saatuaan tällaisen urhoollisen sankarimatkan suoritettua Suomen poliisi laittaa aina voitonmerkin Twitteriin. ”Tolkun ihmiset” ja rasistit käyvät kiittämässä. Pahoja tekoja on aina eräs osa kansasta puolustelemassa lailla, järjestyksellä ja turvallisuudella. Niin taas tässäkin maassa, vaikka kovin kauhistelemme rautasaappaiden kopinaa muissa maissa.

14460333-BFAB-4DBF-BB66-7A9DBCCAA6B1

Nelli Kenttä.jpg

Virkamiesten turvapaikanhakijavastainen politikointi on sietämätöntä

~ Reija Härkönen

Viranomaisen ja virkamiehen on oltava tekemissään päätöksissä puolueeton. Poliittinen jakautuminen hallitukseen ja oppositioon vaikuttaa toki painotuksiin hallinnossa, mutta hallintokoneisto palvelee aina koko maata ja koko kansaa. Näin todetaan virkamiesetiikasta Minilexissä: 

”Virkamiesten tehtävä on käyttää julkista valtaa ja palvella kansalaisia. Koska julkinen toiminta on pohjimmiltaan toimimista kansalaisten valtuutuksella, kansalaisten varoilla ja kansalaisten eduksi, on aiheellista edellyttää virkamiehiltä voimakkaampaa sitoutumista tiettyihin arvoihin kuin mitä tavalliselta ammatinharjoittajalta tai työntekijältä edellytetään.”

”Virkamiesetiikkaan kuuluvia arvoja ovat esimerkiksi avoimuus, puolueettomuus ja riippumattomuus.”

Nämä seikat virkamiesetiikasta esitettyäni asetan nähtäväksenne sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston virkamiesten julkisia ulostuloja Twitterissä kuluneena vuonna. Tuovatko nämä mielestänne julki puolueettomuutta viranomaisten ajattelutavassa ja päätöksissä? Onko todellakin niin, että lasten olisi juuri nyt parempi käydä koulua Kabulissa? Onko tanskalainen äärioikeistolainen maahanmuuttopolitiikka oikea suomalaisen politiikan malli? Saako valtion virkamies viesti viestin perään yrittää todistaa, että turvapaikanhakija ylittää rajan rikollisesti? Onko eettistä nautiskella julkisesti nimenomaan kielteisillä päätöksillä? Kuulostaako tasapuoliselta se, että yksittäinen viranomainen nostaa kymmenien tuhansien hakijoiden joukosta julkisuuteen juuri ne pari rötöstelijää?

270A3858-8D92-41BE-9819-3E13CCB793E1

850D2AC2-56C2-438D-BC2E-0C3A8F383591

736C9207-87A9-4AA8-AE97-F872C83FF067

EF23E360-6706-4F14-85AA-1AF93AEEC42D

9EDDAEED-C088-41F2-801C-50B613E5A22D

Aiemminkin on kiinnitetty huomiota siihen, että virkamiehiä käytetään poliittiseen ohjaukseen ikään kuin puolueettomina asiantuntijoina. Esimerkiksi Heikki Patomäki pohdiskeli blogissaan maaliskuussa 2015, kuinka virkamiehet pääsevät esittämään julkisuudessa poliittisia mielipiteitään ikään kuin heidän tietonsa olisi ihan neutraalia virkamiestietoa.

Tuolloin kysymyksessä oli talousvaikuttaminen ja poliittisen vallan kahmiminen. On kuitenkin mielestäni paljon raskauttavampaa, jos virkamiehiä käytetään tehtävässään tai jos heidän sallitaan käyttää omaa asemaansa rasistisen, ihmisvastaisen tai uusfasistisen agendan edistämiseen. Eli suoraan sanoen: käyttämään kansan maksamaa työaikaa siihen, että kaivetaan maata huolella rakennetun kansanvaltaisen järjestelmän alta. 

Kun on vielä kysymyksessä sellainen vaativa ja herkkä asia kuin pakolaisen kohtalon ratkaiseminen, lähes aina elämän ja kuoleman kysymykset, olisi tarkasti pidettävä huolta siitä, että ministeriössä ja virastossa on tolkullista väkeä, joka pystyy objektiiviseen ajatteluun ja työskentelyyn ja joka ei ole altista ääriryhmien harjoittamalle kiihotukselle. 

On tavallaan ymmärrettävää, että virkamiehetkin laulavat sen lauluja jonka leipää syövät. Eli ovat hallitusvallassa olevien alaisia. Rasistisen agendan kohdalla se ei kuitenkaan saa olla näin. Rasismi ei ole politiikkaa eikä rasismi kuulu demokraattisen valtion hallintoon ja käytäntöihin. Virkamiesten harjoittamaa julkista muukalaisvastaista agitointia ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. 

Voisikin siksi olettaa, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa vuonna 2018 pääministeri, sisäministeri, oikeusministeri, ulkomisteri ja kumpp. pitävät huolta siitä, että ministeriöiden ja valtion virastoiden ja laitosten arvot edes perustavaa laatua olevissa asioissa – elämää, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa koskevissa – ovat kohdallaan.  

 

Twitter-julkaisut:

Kalle Kekomäki, neuvotteleva virkamies, sisäministeriön kansainvälisten asioiden yksikkö, kansainvälisten ja EU-asioiden yhteensovittaminen.

Juha Similä, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja. 

 

 

 

 

Suomi voisi, jos haluaisi, olla Kanadaa parempi

~ Reija Härkönen

Tunnen ison joukon ihmisiä, jotka täysin pyyteettömästi, omaa vapaa-aikaansa uhraten tekevät töitä paremman Suomen puolesta. Moderoivat FB-ryhmiä, laativat aloitteita ja tiedotteita, kirjoittavat postia kansanedustajille, virastoihin, mediaan. Olen ihaillen seurannut myös sitä, millainen upea organisaatio on syntynyt virallisten toimijoiden rinnalle pitämään huolta turvapaikanhakijoista. Eikä vain kutomaan villasukkia, vaan kotouttamaan, opettamaan kieltä ja tapoja, kuuntelemaan ja seisomaan rinnalla heidän vaikeassa ja ahdistavassa tilanteessaan.

Tämän vuoden alussa luotiin vain muutamien päivien aikana valtava verkosto tukemaan turvapaikanhakijoiden mielenilmausta Helsingissä ja muissa vastaanottokeskuskaupungeissa. Käännökset arabiaksi, darin ja pashtun kielille, englanniksi ja ruotsiksi ja näistä suomeksi syntyivät kuin taiottuina ja samalla tavalla järjestyivät lehdistötiedotteet, poliitikkojen lobbaus, ohjelmalliset tapahtumat, yhteistyö eri tahojen kanssa, terveydenhoito, kokkaus, kerjäys, korjaus, kuljetus ja kalkatus. Ilman rahaa, ilman pomoja, ilman isompia kahnauksia. Aivan hetkessä jo sadat ihmiset olivat työn touhussa – korvauksetta.

Mikä mieletön voima ja into tuollaisissa ihmisissä on, ja mikä hyvyys!

En voi käsittää, miksi valtiovalta Suomessa ei näe näitä ihmisiä voimavarana. Miksi heidän työnsä on muuttunut melkein kuin taisteluksi valtiovaltaa vastaan? Maamme johto voisi käyttää heidän energiaansa yhteiseksi hyödyksi. Heitä pitäisi nostaa esille esimerkkeinä siitä, millaista väkeä tämä synkkä, pohjoinen maa on synnyttänyt ja kertoa kaikesta sitä hyvästä, mitä näiden ihmisten työ tuottaa: rakkautta, välittämistä, itsensä uhraamista toisten eteen. Ja myös tietoa, ymmärrystä, älyä ja tunnetta.

Canada's PM Trudeau shakes hands with a Syrian refugee during Canada Day celebrations on Parliament Hill in Ottawa
Kanadan pääministeri Justin Trudeau tervehtii sydämellisesti maahan saapuvia pakolaisia. Kuva: Chris Wattie, Reuters

Miksi emme kaikki yhdessä nauti noista positiivisista tunteista ja pyri tekemään Suomen pakolaispolitiikasta sellaista, että se olisi muidenkin kansojen katseen kestävää ja sellaista, josta voisimme olle ylpeitä? Miksi maamme johto on nuivaa ja epäluuloista ja varpaillaan muutaman tuhannen kovasanaisen rasistin vuoksi? Olen varma, että joukossa on kuitenkin enemmistö sellaisia ihmisiä, joille yhtäläisellä ihmisarvolla on merkitystä ja jotka mieluummin näkevät Suomen toivon ja rauhan airueena, kuin äärioikeistolaisuuden ja fasistisen politiikan hyväksyjinä ja esiin marssittajina. Miksi katsomme kaihoten ja ihaillen Kanadaan päin, kun meillä itsellä on pienessä, joustavassa maassa mahdollisuus tehdä kaikki paljon heitäkin paremmin?

IMG_7606
Kanadan pääministeri Justin Trudeau halaa pikkuista Omar Ahmadia kuin omaansa. Kuva: Melinda Cheevers

Oletteko huomanneet, päättäjät, millaisia rinkejä on syntynyt, kun ihmiset haluavat työllistää edes yhden hyvän tyypin vuorollaan ja järjestää mahdollisimman monelle mahdollisuuden jäädä maahan ja välttää kauhulla odotetun pakkopalautuksen? Oletteko ottaneet oppia siitä, valtiojohto, kuinka vaikeasti työllistyvät työllistetään?

Yhteisöllisyys on avainsana. Vähän tarvitaan myös uutta ajattelua, tai oikeastaan vanhan palauttamista ja vaikkapa sen hyväksymistä, että maahanmuuttaja joutuu alkuun tekemään sellaista työtä, joka ei vastaa hänen koulutustaan. Pitäisi hyväksyä ja ottaa mahdollisuutena sekin ajatus, että meillä on nyt maassa ihmisiä, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan työn kuin työn pystyäkseen hankkimaan elannon itselleen ja perheelleen. Eikä tämä tarkoita orjatyötä, armas vasemmisto, joskus täytyy ottaa huomioon sekin, että työ itsessään on se, mitä ihmisen on hyvä päästä tekemään siihen saakka, että kotoutuu ja saa kaikki voimavaransa käyttöön.

Kielitaidon ja yhteiskunnan tuntemuksen myötä pakolaisena maahan tulleella on sitten mahdollisuus kehittää itseään, opiskella tai hankkia mieluisampia töitä. Pienyritysten ja osuuskuntien kautta he pystyisivät lähes heti maahan saavuttuaan tarjoamaan monenlaisia palveluja: siivousta, remonttitöitä, pyykkäystä, kokkausta, leipomista, puutarhanhoitoa, metsänhoitoa, lastenhoitoa, vanhustenhoitoa, seuranpitoa, kuljetusta. Eikä sitä pitäisi pitää mahdottomana ajatuksena myöskään kouluttamattomalle suomalaiselle. Moni työtön voisi sitä paitsi saada toimen samanlaisessa avustavassa työssä, jota nyt tehdään vapaaehtoistyönä: kotouttamisessa, ohjauksessa, sparrauksessa ja tukihenkilönä.

IMG_7608
Kanadan pääministeri Justin Trudeau arvostaa myös huivipäisiä kannattajia. Kuva: Sean Kilpatrick, Canadian Press

Kaikesta tästä seuraisi se, että tekemättömät työt löytäisivät tekijänsä, pienyrittäjyys löytäisi uusia uria, ihmisten toimeliaisuus lisääntyisi – ja sitä myötä hyvinvointi. Ei pidä ajatella niin, että heti on oltava kultasuonessa kiinni ja päästävä kunnon palkoille, jos aikoo jäädä maahan. Ei pakolainen ole hetkessä siinä tilanteessa, mutta työn ja tuen avulla hän pääsee kiinni elämään ja yhteiskuntaan.

Suomi ei ole saanut vasta kuin pienen tuntuman pakolaisista. Heistäkin ollaan jo lähes kotoutuneita pakkopalauttamassa. Uusia kuitenkin tulee, ja paljon. Toivottavasti heidän kohdallaan jo keksitään jotain muutakin tekemistä, kuin istuttamista vuositolkulla kasarmeissa jännittämässä oleskelulupaa. Sen voisi takuulla järjestää huomattavasti nykyistä nopeammin ja muutenkin alkaa suhtautua positiivisemmin siihen, että uudet kansalaiset ovat hiukan eri näköisiä kuin entiset.

Muuten tässä käy pian niin, että kaikkien 70-vuotiaiden on ryhdyttävä synnytystalkoisiin.

 

 

 

Poliisi noudattakoon lakia

~ Reija Härkönen ~ 2 kommenttia

Nainen lintuhäkissä

Kun ulkomaalaislaki uudistettiin vuonna 2004, alkuun kirjattiin lain tarkoituksesta tähän tapaan:

1 § Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset.

Tästä voi saada sen käsityksen, että on pyritty siirtymään uuteen aikaan, jossa ”ulkomaalainen” ei enää ole pelottava muukalainen, ”alien” tai rajan tälle puolelle salaa pudotettu desantti.

Luulisi asian olevankin niin, että Suomen kannattaa suhtautua muunmaalaiseen ihmisenä, joka voi, jos sattuu Suomeen tykästymään, jäädä tänne pysyvästi elämään ja rakentamaan yhteiskuntaa. Ja juuri siksi myös Suomeen saapumista pitäisi edistää ja auttaa niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman juohevasti ja miellyttävästi. Suomalaisittain.

Lakia ei tarvitse kuitenkaan lukea kuin viidenteen pykälään, kun synkkä totuus selviää: kysymys on muukalaista estävästä ja rankaisevasta laista:

5 §  Ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittaminen

Lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Kuudennessa pykälässä sitten aletaankin jo setviä oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia iän selvittämiseksi.

Hyvästä alusta huolimatta lain henki on se, että muukalaiset pyrkivät tänne petollisin mielin tai ovat joka tapauksessa haitaksi. Lain tarkoitus on tarkoin määritellä, kuinka heidän saapumistaan vaikeutetaan ja ennen kaikkea se, millä konstein heidät saadaan nopeasti ulos maasta. Enkä nyt puhu ainoastaan pakolaisista, vaan kaikista ihmisistä, jotka yrittävät livahtaa Suomeen. Naimaan, laskemaan lapsiaan, töitä tekemään, opiskelemaan tai lomailemaan.

Johtuuko lain hengestä se, että ulkomaalaispoliisi on rankaiseva, kyttäävä ja pelkäävä instituutio? Usein rynnäkkövarusteissa. Miksi muuten meidän poliisimme kohtelisi pakolaisiakin niin epäkunnioittavasti ja suorastaan raa’asti, kuin tässä Suomen Kuvalehden artikkelissakin kerrotaan? Suu tukkoon tyynyllä ja me toimimme, kuten laki sanoo.

Onko pakolaisnainen eläin, kuin kanarialintu, jonka häkin päälle voidaan heittää huivi, jotta hän vaikenisi?

Missä viipyy lain tarkoituksen mukainen maahanmuuton edistäminen ja kansainvälisen suojelun antaminen ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen?

Lara pakkoavioliitto
Kotimaahansa pakkoavioliittoon pakkopalautettava nainen Metsälän säilössä v. 2017.            Kuva: Turun Sanomat

Olisikohan mitenkään mahdollista saada syntymään suomalaisissakin sellainen asennemuutos, että ihminen on ihminen, vaikka voissa paistaisi? Se voi olla hidasta, kun ministereitä ja maan korkeimpaa johtoa myöten meillä on kiihottajia, joille muunmaalainen ei oikein ole samanarvoinen. Mahdotonta se ei ole.

Voisimme aloittaa siitä, että edes yhteiset palvelijamme, viranomaiset, toimivat ulkomaalaislain mukaan. Se tarkoittaa siis tässä tapauksessa, että he noudattavat lakia myös hyvissä asioissa ihan kirjaimellisesti, jos ei rohkeus ja sivistys vielä riitä lain 1. pykälän määrittämään lain henkeen.

Toisin sanoen: ulkomaalaisen kohtelussa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Pitäköön siis sisäministeriö näin alkuun huolta siitä, että

🙂 ulkomaalainen saa soittaa läheisilleen tai avustajilleen

🙂 ulkomaalaista ei kohdella väkivaltaisesti tai halventavasti

🙂 pakolaisena maahan saapunutta ei kohdella rikollisena, ei edes maasta
poistettaessa

🙂 ihmistä ei lähtökohtaisesti pidetä epäilyttävänä tai vaarallisena. Ei, vaikka hän olisi ulkomaalainen, eikä poliisinkaan taholta.

Seuraava harjoittelun vaihe voisi sitten olla se, että lopetetaan tahdonvastaiset palautukset epäinhimillisiin oloihin. Sekin asia on perustuslaissamme säädetty.

 

Ihmisellä on oikeus olla ihminen

~ Reija Härkönen ~ 2 kommenttia

Vielä tänään minulla on oikeus:

olla kaveri sen kanssa, kenen kanssa haluan olla

olla ystävällinen myös tuntemattomalle ihmiselle

kutsua ihminen kotiin, syöttää ja juottaa ja vaikka antaa jäädä yöksi, nukkua puhtailla lakanoilla, minkä värisillä hyvänsä

olla ilmoittamatta poliisille, jos joku syö, juo, laulaa tai nukkuu luonani

IMG_7198

ottaa luokseni ihminen yöpymään esimerkiksi internetin Flee b&b -järjestelmän kautta

päästää lapseni kaveri yökylään. Jopa, jos kaveri sattuisi olemaan kiharatukkainen

puuttua vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen

puolustaa ystävääni hädässä niillä keinoin, jotka ovat lain rajoissa eivätkä vahingoita muita ihmisiä.

Nämä oikeuteni kieltävä laki on suunnitteilla, mutta ajattelen, että nyt vielä on mahdollisuus estää tuonkaltaiset toimet.

IMG_7199
Kuvat: Alexander Popkov Photography