Pitäisikö rasistien rangaistuksia koventaa?

Suomessa keskustellaan, onko kansanedustajalla eduskunnassa oikeus ilman laissa säädettyä rangaistusta halujensa ja kykyjensä mukaan solvata maahanmuuttajia ja kiihottaa kannattajiaan kansanryhmää vastaan. Yllätys tällainen keskustelu ei ole, onhan rasismille näkyvästi tasoiteltu tietä Suomen eduskuntaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei yllätys, mutta suuri kauhistus. Ei tämä ole Suomi, pohjoismainen, sivistynyt oikeusvaltio.

Halla-aho juustomaassa

Enää ei voi ajatella, että laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olisi tarkoitettu vain vähän suitsimaan sivistymättömimpien törkimyksien kielenkäyttöä. Tällä lailla on tarkoitus estää yhteiskunnan luisuminen rasismiin ja rasististen, fasististen joukkojen terrorisoimaksi. Ei ole enää mitenkää selvää, että ihmiset olisivat oppineet toisen maailmansodan kauheuksista ja hyvät voimat pysyvät automaattisesti vallassa. Eivät ne pysy.

Vihapuhe ja rasismi on pidettävä kurissa demokraattisen valtion suomin keinoin. Lainsäädäntö ja lakien oikeudenmukaisuus ja niiden soveltamisen järjellisyys ja kohtuus ovat tärkeä osa tätä työtä. Jos rasistisesta vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei saa sen kummempaa rangaistusta, kuin vaikkapa ylinopeudesta, ne eivät kansalaisten mielestä ole kuin pikkurikkeitä. Ja kuitenkin on kysymys raskaista ihmisoikeusrikoksista.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kiihottamisesta kansanryhmää vastaan saatu rangaistus on äärioikeistolaisille poliitikoille vain hyödyksi. Nimi pysyy kansan mielessä, maine nousee ja sakkorahoja vääryyttä kärsineelle kerätään porukalla.

IMG_7379

Kun Jussi Halla-aho vuonna 2011 sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hänet määrättiin poistamaan rasistisesta kirjoituksestaan osia. Kansallissankari ”poisti” kohdat korostamalla ne punaisella ja toistamalla, millaisen tekstin oikeus on määrännyt poistamaan. Kirjoitus liputtaa Halla-ahon blogissa yhä rasistijoukkioiden riemuvoittoa. Oikeuslaitos oli mukamas voimaton ja sankarin sädekehä kasvoi. Media oli onnessaan tilaisuudesta klikkiotsikointiin. Helsingin Sanomat kirjoitti, että maallikon on vaikea ymmärtää Halla-ahon saamaa rangaistusta. Näin sekä oikeuslaitos että arvostettu valtamedia edistivät rasistipuolueen etenemistä. Maallikon oli ja on vaikea ymmärtää kansanedustuslaitoksen harjoittamaa oikeuslaitoksen halventamista.

Täky 1täky 2

Rasismi ja fasismi etenevät maassamme myös siksi, että on niin helppoa olla rasisti ja nousta jopa kansanedustajaksi, ministeriksi ja eduskunnan puhemieheksi. Mitään muuta ei tarvitse osata, kuin puhua sopivasti rumia maahanmuuttajista. On olemassa kansanosa, joita tällaiset puheet mukavasti kutkuttelevat ja jotka ovat aina valmiita äänestämään öykkäriä. Myös kokoomuslaista tai kristillisdemokraattista öykkäriä. Ahneus valtaa mielet ja puolueiden ehdokkaiksi hyväksytään jokainen, joka osaa hankkia äänestäjiä, keinoista viis. Pikkuisen kun osaa rääväsuisuuttaan moderoida median mukaan, on jo puoluejohdon suosikki.

Pitäisikö siis rangaistusten olla kovempia? Olisiko vankeusrangaistus aina paikallaan henkilölle, joka kiistää toisen ihmisen yhtäläisen arvon tai juonittelee kannattajansa vihaan ja vimmaan, jos jollain sattuu olemaan vähän tummempi hipiä?

Sellaisten ihmisten, jotka ymmärtävät, millaisia kauheuksia on maassamme meneillään, pitäisi ainakin olla tiukempia ja tarttua rasismiin aina kun sitä huomaavat. Myös eduskunnassa. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla olisi selvästi osoitettava, että rasismia ei hyväksytä. Tunnustuksellinen rasisti, rasistisen puolueen jäsen ja äänestäjä joutaa menettämään kunniansa, työpaikkansa ja ystävänsä.

Kukaan kunniallinen ihminen ei lähde marssille fasistin kanssa.

Fasismi

Poliittiset piirrokset: Sira Moksi

 

Haluatko rakastaa, tehdä työtä ja elää tavallista perhe-elämää?

Elina Lepomäki 0218 Yle
Kuva: Yle 2/2018

Korona-aika on osoittanut oppositiopuolueiden kykenemättömyyden ajatella kansan hyvinvointia ja ihmisten oikeuksista tärkeintä, oikeutta elämään. Oppositiopoliitikot eivät siksi nyt keksi mitään avauksia, joilla olisi tarkoitus. Kun hallituksen koronapolitiikka on pääosin onnistunutta, on vaikea asiaperusteilla löytää mitään arvosteltavaakaan. Ainoa, mitä oppositiolta päivästä toiseen eduskunnassa kuulemme  on se, että lentokentältä päästettiin ihmiset matkustamaan koteihinsa.

Galluppien myötä herää toivoo, että kokoomus tai edes kokoomuksen äänestäjät huomaisivat, että nykykokoomus on ajautunut väärille teille. Taloudesta huolehtiminen ei ole koskaan hyvinvointivaltiossa merkinnyt pelkästään yritysvaltaa ja laput silmillä omaisuuden haalimista. Mahdollisuuksien tasa-arvo on ennen merkinnyt, että kaikille annetaan, tarvittaessa järjestetään, mahdollisuus.

Kun kokoomus seuraavassa puoluekokouksessaan valitsee puolueelle johdon, olisi tarkkaan katsottava, mitä on tyrkyllä puolueväen nuoremmasta päästä.

Huomasin, että Elina Lepomäki halajaa varapuheenjohtajaksi. Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota Lepomäen rasismia huokuvaan kirjoitukseen vaalien 2011 alla. https://reijaharkonen.com/2016/04/10/kokoomuksen-aatteellinen-hallakausi/

Nyt nostan esille yhden kommentin ja Lepomäen vastauksen siihen tuon kirjoituksen herättämässä keskustelussa Uuden Suomen Puheenvuorossa 27.9.2010.

Petri Kivikangas kyselee Lepomäeltä:

Herääkin  kysymys: mitä pitäisi tehdä?

Käytännössä vaihtoehtoja on kaksi.

  1. Jatketaan entiseen malliin ja ”kuollaan pois” kulttuurillisessa mielessä
  2. Pyritään torjumaan islamisaatio rajoittamalla muslimitaustaisten maahanmuuttoa, ja nostamalla kantaväestön syntyvyyttä.

Euroopan  valtapuolueet ovat tällä hetkellä vielä enimmäkseen vaihtoehto 1:n kannalla, muutamia  harvoja poikkeuksia (esim. Sveitsi) lukuunottamatta. Vaihtoehto 2. on poliittisesti äärimmäisen epäkorrekti, kuten Ruotsinkin vaalit osoittivat. Vaihtoehto 2. on myös erittäin vaikea toteuttaa, sillä syntyvyyden nostaminen ei ole mikään helppo tehtävä. Kylmä fakta kuitenkin on, että vain lisääntymiskykyiset kansat selviävät.

Maahanmuuton   rajoittaminen voi kenties hidastaa länsimaisen sivilisaation tuhoutumista, mutta todellinen muutos edellyttää syntyvyyden nostamista.

ja Lepomäki vastaa:

Kakkoskohtaasi: Mielestäni ensimmäinen teko olisi ainakin alkaa rajoittaa sosiaalivaltiota. Tällä hetkellä länsimaiset valtiot tukevat sekä tyhjäntoimittamista että lisääntymistä erityisesti matalan ansiotason perheissä (oli etninen tausta mikä hyvänsä). Yhteiskunnan pitäisi kannustaa toimeliaisuuteen.

Jos valtion kustannuksella elämisen mahdollisuuksia rajoitettaisiin, se vähentäisi automaattisesti myös sellaisten ihmisten maahanmuuttoa, joilla ei ole aikomustakaan työllistyä ja sitä kautta integroitua uuteen kotimaahansa.

Mielestäni kantaväestön supistuminen ei ole akuutein ongelma – voimme  muokata yhteiskuntarakenteemme (alkaen eläkejärjestelmästä http://elinalepomaki.fi/ajatukset/elakejarjestelma-vaatii-taysremontin-j…) sellaiseksi, ettei se edellytä kaikissa olosuhteissa pyramidin muotoista väestörakennetta. Kansakunnan säilymisen kannalta syntyvyydenkin on toki jollain aikavälillä käännyttävä takaisin edes ”säilyttävälle” tasolle, joka joidenkin arvioiden  mukaan on 2,1 lasta per nainen. Siihen on olemassa eri ratkaisuja ja palaan niihin seuraavassa kirjoituksessa.

Eiväthän nuo Lepomäen ajatukset vähääkään poikkea perussuomalaisesta valtavirrasta. Näiden ajatusten turvin Lepomäki pyrki ja pääsi kansanedustajaksi. Kun nuorisojärjestön varapuheenjohtaja Saul Schubak pari vuotta myöhemmin puhui samasta asiasta samoin ajatuksin käyttäen termiä ”heikompi aines”, hän joutui eroamaan varapuheenjohtajan paikalta, mutta jatkaa edelleen puolueessa.  Elina Lepomäki on saanut jatkaa politiikkaansa ylistettynä nuorisoprinsessana.

Toivottavasti kokoomuslaiset miettivät nyt tarkkaan, mikä on uudessa maailmanjärjestyksessä heidän paikkansa.

Taistelevatko he yhä ankarasti oman viiteryhmänsä varallisuuden keskittämisestä entistä pienemmälle osalle kansasta, rakentavat muurit villojensa ympärille ja jatkavat grillausta Cheekin vanhojen levyjen tahdissa tanssien?

Vai onko sittenkin oikeistopolitiikassakin mahdollista ottaa huomioon ilmastonmuutos, tulevat pandemiat ja vesipula ja keskittyä selviytymiseen yhdessä, myös vähäosaisista huolta pitäen?

Perhe-elämä ja lapset kuuluvat kaikkien tavoiteltaviksi, jos se heistä hyvältä ajatukselta tuntuu. Myös heillä, jotka joskus tulevaisuudessa ehkä joutuvat työttömiksi, sairastuvat tai menettävät puolisonsa, on nyt oikeus unelmoida perheestä, seurustella ja jättää ehkäisy. On yhä lupa rakastua villisti ja haluta lapsi rakastamansa ihmisen kanssa, vaikka omakotitalo Westendissä ei koskaan olisi edes unelmissa. Ja yhä on totta se, että kaikilla meillä ihmisillä on perustavaa laatua oleva tarve pärjätä, elättää itsemme ja perheemme työtä tehden ja ahertaen. Etnisestä taustasta riippumatta, TIETYSTI!

Niitä kokoomuksen kannattajia, jotka ajattelevat, että asia on näin, kehotan harkitsemaan muiden puolueiden äänestämistä.

On väitetty, että meillä ei ole nyt varaa hyvinvointivaltioon. Sodan jälkeen meillä ei ollut mitään, mutta hyvinvointivaltion me yhdessä rakensimme.

Teen ruusutarhaksi tienoon sen, missä jalkasi pieni astuu

IMG_8713
Istumme äidin kanssa hänen sängyllään katselemassa vanhoja valokuva-albumeja. Nousen välillä ylös ja haen hyllystä lisää katsottavaa. Äiti kumartuu työntämään tossujaan syrjään ja sanoo: ”Laitetaan nuo pois, ettet vaan kompastu”. Sitten hän nauraa heleästi ja sanoo: ”Mitenkäs se menikään: teen ruusutarhaksi tienoon sen, missä jalkasi pieni astuu”. Sellaisia ne äidit ovat, aina pitämässä huolta omista lapsistaan. Ja niin me lapsetkin tahtoisimme äideistämme huolta pitää, kun he vanhenevat ja tarvitsevat apua.

Oman äitini kohdalla minun apuni ei enää riittänyt ja hänen ei muistisairaudesta johtuen ollut enää turvallista asua omassa kodissaan. Meitä lykästi, kun äiti pääsi Hyvinkäällä Kultakehrän palvelutaloon, joka tarjoaa ns. tehostettua palveluasumista ja ympärivuorokautista hoitoa kunkin asukkaan tarpeiden mukaan.

Asumisesta ja siihen liittyvistä asioista, kuten siivouksesta, vastaa Attendo. Se puoli on siis yksityisellä, mutta hoidosta vastaa Hyvinkään kunta. Äiti maksaa kaiken omalla, tavallisen ihmisen tavanomaisella eläkkeellään ja saa tietysti normaalit valtion tuet. Talo on hieno, on kuin astuisi eteläeurooppalaiseen hotelliin. Piha on kaunis ruusupuskineen, mansikoineen ja siistine japanilaiseen tyyliin aseteltuine kivineen. Eteisauloissa tulijan ottavat vastaan upeat, monta metriä korkea elävät palmut. Minusta ajatus on hieno: kun ei kerran voida asua kotona, niin asutaan sitten komeasti!

IMG_8717

Alusta lähtien yhteistyö henkilökunnan kanssa on ollut rakentavaa ja antoisaa. Huoneessa oli aluksi metallinen, sairaalasängyn näköinen sänky. Kun kerroin, että äiti luulee koko ajan olevansa sairaalassa, kellarista kaivettiin samana päivänä vanha puurunkoinen sänky tilalle, ja ongelma oli ratkaistu, huone kotoisampi ja sänky melkein  kuin oma oli ollut. Sänkyä lukuun ottamatta jokainen asukas sisustaa vuokra-asuntonsa haluamallaan tavalla ja äitikin on siis ympäröity rakkailla muistoilla. Hoitajat ovat tutustuneet äitiin ja hänen tarpeisiinsa huolellisesti ja ottavat huomioon pieniäkin yksityiskohtia vaikkapa pukeutumisessa. Äiti saa osallistua talon ohjelmaan, jos huvittaa tai viihtyä omissa oloissaan, kun siltä tuntuu. Kahvikin tuodaan huoneeseen, jos ei jaksa seurustella muiden kanssa.

IMG_8786

Hoitohenkilökunta on iloista ja ystävällistä ja suhtautuu asukkaisiin kunnioittavasti ja arvostavasti. Olen joskus ohimennen kuullut, kuinka kärsivällisesti he jaksavat suhtautua myös kiroileviin ja karjuviin asiakkaisiin. Työntekijät tulevat selvästi hyvin toimeen keskenään ja kuulin kerran, kuinka nuori, uusi työntekijä sanoi: ”Täällä on tosi kiva olla töissä, täällä on niin hauskaa!” Alkukangertelun jälkeen äiti sopeutui hyvin nopeasti ja parin kuukauden jälkeen hän sanoi minulle: ”Nyt sinun ei tarvitse enää olla yhtään minusta huolissasi, minulla on täällä hyvä olla”.

Nyt tuntuu ihmeelliseltä, että elämä voi helpottua niin paljon. Sekä äidillä että minulla. Jokapäiväinen huoli ja pelko ovat poissa, samoin tunne omasta riittämättömyydestä. Tiedän, että äiti on turvassa ja saa kaiken tarvitsemansa avun. Ruoka, jota talon oma kokki valmistaa, on terveellistä ja herkullista – kaikki asukkaat todistavat samaa.

Tiedän, että on monenlaisia kertomuksia. Kaikkien kohdalla asiat eivät ehkä ole tuossakaan talossa menneet näin mallikkaasti. Työ on raskasta ja haastavaa, kuten monesti on myös vanhuksen elämä. Mutta äitini asiat ovat nyt hyvin ja tahdoin saattaa tietoonne, että niin ne voivat vanhusten hoidossa olla. Kysymys lienee johtamisesta ja hyvästä ilmapiiristä, mutta ennen kaikkea hyvistä, osaavista ihmisistä. Talo on uusi ja alkukangerteluakin on varmasti ollut, siivous tai joku muu asia ei ehkä aina toimi, niin kuin asukas, omainen tai hoitaja toivoisi – mutta missäpä kaikki olisi aina täydellistä. Odotamme jo ensi kesää ja mansikoita.
Kiitos, Kultakehrä ja kultaiset hoitajat!

IMG_8714

Saako Suomessa ja Silakkaliikkeessä vastustaa rasismia?

IMG_7350

Monet vaativat jälleen, että perussuomalaisia ei saisi sanoa rasisteiksi. Nämä sanojat ovat osittain samoja ”tolkun ihmisiä”, jotka ovat viimeiset kymmenen vuotta tolkuttaneet, että perussuomalaistenkin on saatava sanoa sanottavansa. Ovat saaneet. Maahanmuuttajat kärsivät, Suomi on Euroopan Unionin tutkimuksen rasistisin maa ja keskusteluilmapiiri jopa eduskunnassa on myrkyttynyt.

On vaikea vastustaa rasismia, jos on kiellettyä kertoa, missä sitä esiintyy. Yleinen keskustelu hyvistä tavoista ja yhtäläisestä ihmisarvosta kuulostaa hyvin nopeasti hymistelyltä, jota kukaan ei jaksa lukea. Pitää olla konkretiaa.

Kauniin, hyvätapaisen keskustelun vaatiminen on sinällään hyvä asia. Nämä kauniisti keskustelevat ja hyvätapaiset ovat vain hyvin harvoin sellaisia, jotka alentuvat mukaan nettikeskusteluun rasistiryhmiin tai mihinkään edes oman kunnan ryhmään, jossa keskustelu äityy – niin kuin nykyään tapahtuu lähes jokaisessa nettikeskustelussa – rasistiseksi ja epämiellyttäväksi. On todella helppo olla moraalisesti tällaisen keskustelun yläpuolella, kirjoitella yleviä oman kuplan kesken Twitterissä ja unohtaa ihmiset, jotka ovat vuosia seisoneet vähemmistöjen rinnalla, puolustamassa heitä kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja yrittäneet tuoda esille sitä, millainen rasistinen älämölö Suomessa on käynnissä ja mihin se voi johtaa.

Kaikkein vähimmälle huomiolle jäävät itse uhrit. Rasismin kohteilla ei niinkään ole merkitystä, kunhan me suomalaiset saamme väitellä siitä, mikä on oikea tapa vastustaa rasismia.

Rasismin vastustajilla on ja on ollut myös tiedotustehtävä. On saatava välitettyä kaikille rasististen ja äärioikeistolaisten ehdokkaiden äänestäjille, millä tiellä puolueet ovat ja millaista vahinkoa he maallemme ovat jo nyt aiheuttaneet ja mitkä ovat heidän tavoitteensa. Tavallinen media kaunistelee, hymistelee ja jopa peittelee. On sellaisiakin toimittajia, jotka tahtovat edesauttaa äärioikeiston toimintaa. Twitterin hyvesignaloijat vähättelevät ja osallistuvat siten myös aiheesta kirjoittavien tutkijoiden vähättelyyn.

Poliisin, oikeuslaitoksen, tutkijoiden ja toimittajien maalittaminen, tummaihoisten lasten jatkuva kiusaaminen kouluissa, maahanmuuttajien syrjintä työhönotossa, työpaikoilla, liikennevälineissä – nämä ovat kaikki rasistien ja suurelta osin äärioikeistolaisten aktiivien ja heidän äänestäjiensä aikaansaannoksia. Eivät median nettijulkaisujen kommenttiosioissa ja Facebook ja Twitter-tileillään nimellä tai nimimerkillä järkyttävän rasistisia kommentteja kirjoittavat ihmiset ole tulleet ulkoavaruudesta. Mitä todennäköisimmin iso osa heistä äänestää perussuomalaisia, kokoomusta tai rasistisia pienpuolueita. Heidän joukossaan on paljon sellaisia, jotka eivät ole kuulleetkaan mistään rasismista eivätkä halua ymmärtää, mitä ovat tekemässä.

Tänä päivänä ei ole enää yhtäkään ihmistä, joka asettuu perussuomalaisten ehdokkaaksi tietämättä, että puolueen agendalla kaiken muun ylitse menee maahanmuuton, ja nimenomaan puoluejohdon vastenmielisinä pitämien maahanmuuttajien vastustaminen. Oletko koskaan kuullut yhdenkään perussuomalaisen kansanedustajan tuomitsevan sitä, kun joku toinen puolueen kansanedustaja fanittaa julkisesti kansanryhmää vastaan kiihottamisesta juuri tuomittua henkilöä, halventaa julkisesti poliisia, solvaa ja häiritsee tutkijoita ja toimittajia, kiusaa ja solvaa maahanmuuttajataustaisia henkilöitä? Harvassa ovat puuttumiset, kun taas tällaiset teot ovat jokapäiväisiä.

Miksi poliitikot eivät ole näitä tuominneet? Siksi, että tällaiset teot ovat olennainen osa puolueiden toimintaa ja/tai äänestäjien kalastelua. Ylin johtokaan ei niitä tuomitse, vaan pyrkii näyttämään esimerkkiä, kuinka nämä asiat kerrotaan siten, että vaikutus on yhtä ikävä, mutta syytekynnystä ei ylitetä.

Silakkaliikkeellä on hieno ja ymmärrettävä tarkoitus parantaa keskusteluilmapiiriä, olla leimaamatta ketään ja keskustella kohteliaasti. On kuitenkin suuri vaara, että rasisteja halaamalla tullaankin edistäneeksi rasismin leviämistä. Keskustelu rasisteja tukevien trollien kanssa johtaa nopeasti siihen, että alusta ei ole kaikille keskustelijoille turvallinen.

Suosittelen, että liike keskittyy konkreettiseen hyvän edistämiseen, mutta ei kiellä pahan olemassaoloa eikä jätä käyttämättä tiedotusmahdollisuuttaan. Siksi ehdotan, että hyvän, kohteliaan ja muut keskustelijat huomioivan keskustelun ja ryhmäytymisen ohella aletaan suunnitella ja toteuttaa konkreettisia projekteja, joilla edistetään vähemmistöryhmien tuntemusta ja rauhanomaista rinnakkaineloa. Ne voisivat aivan hyvin olla nettiprojekteja ja tarvittaessa kehittyä kohtaamisiksi myös reaalimaailmassa.

Ehdotuksia:

Rakas maahanmuuttajakaverini – tarinoita voimaannuttavista kohtaamisista uussuomalaisten kanssa.

Työpaikkaprojektit. Mitä jokainen silakka voisi tehdä työpaikallaan, jotta se muuttuisi mukavammaksi paikaksi ja rasismi jäisi pois kahvipöytäkeskusteluista. Tervehtivätkö kaikki siivoojaa ja etenkin somalisiivoojaa?

Suomen- ja ruotsinkielisten yhteiset jutut. Suomalaisten ja somalien yhteiset jutut. Keskustelua siitä, kuinka saatettaisiin koululaisryhmät enemmän puuhaamaan yhdessä.

Ota maahanmuuttaja töihin -kampanja.

Et saa puhua pahaa minun ystävästäni -kampanja.

Hyvänä esimerkkinä aikaisemmasta tällaisesta toiminnasta on nettikampanja, jonka toteutimme v. 2016 ja joka oli osoitus siitä, kuinka tärkeää on, että kovan työn uuteen maahan asettumisessa tehneet ihmiset saavat huomiota ja tunnustusta: https://www.facebook.com/ennenolinpakolainen/.

Missä ovat silakkaliikkeen maahanmuuttajat? Kun seuraavan kerran järjestetään suurtapaaminen, pyydetäänkö myös maahanmuuttajat mukaan?

Toivottavasti Silakoiden keskusteluryhmästä tulee turvallinen paikka nimenomaan maahanmuuttajille keskustella kohtaamastaan rasismista ja siitä, miten sitä saataisiin vähennettyä. Tämä asia on yhteinen ja se on tehtävä yhdessä kaikkien Suomen asukkaiden kanssa.

Mistä on rasistipojat ja Incel-miehet tehty?

Mikä saa monet suomalaiset miehet kuvittelemaan, että riittää, kun he vain ovat miehiä? Kuinka pitkälle kantaa vaikkapa sellainen perussuomalaisuus, että hoohakkaraisena ollaan avustajatätien ohjauksessa Euroopan parlamentissa tai persu penkissä istutaan kunnanvaltuustojen kokouksissa antamatta mitään panosta yhteisten asioiden hoitamiseen? Mistä lähtien suomalaiset ovat alkaneet olla halukkaita jättämään hallinnon ääliöiden käsiin? 

Kovasti ällistyttävät myös nämä ukkelit, joita ei ilmastonmuutos pelota, mutta siihen äärimmäisen hyvin perehtynyt ja koko sielunsa voimalla kamppailuun lähtenyt ruotsalaistyttö pelottaa. 

Naisten johtama hallitus on myös nostanut setämiesten säärikarvat pystyyn. En ole koskaan nähnyt vastaavaa ulinaa heikosta, keskustelukyvyttömästä ja epäpätevästä hallituksesta, kun neljän vuoden hallitustyöstä on tehty pari kuukautta. Hallituksen naisten yhteinen saunominen sattui suomalaiseen sieluun syvälle. Yhden naisministerin englannin kielen ääntämyksen kehuminenkin aiheutti närkästystä, onhan suomalaisten miesten kökköenglanti ihan yhtä tärkeää!  

Näyttäisi myös siltä, että meillä Me too -kampanja aiheuttaa muuta maailmaa enemmän vastareaktioita ja puistatuksia. Asia yritetään painaa villaisella ja unohtaa, ettei miehille vain tulisi paha mieli. Miksi ei keskustella enemmän siitä, miten poikien ja miesten on lupa naisia lähestyä? Luulisi, että tällaiset asiat opitaan jo omissa perheissä, mutta onkohan sitä kaikissa perheissä koskaan opittu ja onko nykyään  niin, että oppi tulee sosiaalisesta mediasta? Pitäisikö peruskouluissa järjestää käytös- ja kosiskelukursseja? 

Monet muistavat Napakymppi nimisen1980-luvulla suositun TV-ohjelman, jossa neiti tai herra X valitsevat itselleen kumppanin palkintomatkalle. Järjestään tuossa ohjelmassa olivat naiset ihan fiksun oloisia, mutta suurin osa miehistä kömpelöitä ja kummallisia. En ollut itse edes tunnistanut tätä asiaa, ennen kuin tuolloinen puolalainen esimieheni kysyi, mistä tämä johtuu. Muualta tullut näki selkeämmin eron muun maailman miehiin. Miksi Suomessa miehet keskimäärin ovat niin paljon naisia hömelömpiä? 

Tähän samaan rytäkkään on vielä nostettava ns. Incel-miehet. Meillä on Hommaforum ja moni muu sosiaalisen median alusta pullollaan miehiä, jotka valittelevat naisettomuuttaan. Väistämättä on syntynyt sellainen vaikutelma, että naiskatkeruuttaan purkavat miehet ovat juuri niitä samoja, jotka vihaavat myös vammaisia, vähemmistöjä, feministejä, ”vasemmistolaisia”, eli lähes kaikkea muuta, kuin itseään. Tai ehkä sittenkin eniten itseään ja sitä peitellään käymällä somessa riekkumassa naisten kirjoitusten kommenttiosioissa ja huutamassa rajoja kiinni, jotta muut miehet eivät saisi meidän naisia. 

Yhtenä mallina nettimouhuajille on toiminut rasistien ”mestari”, joka on kertonut nuoruuden huonosta naismäihästä ja nyt näyttää esimerkkiä, että naisia kyllä piisaa, kun on valtaa ja tunnettuutta. Ja sitä taas saa vähemmälläkin karismalla, kun osaa oikealla tavalla vihata ja kiihottaa muitakin surkimuksia vihaamaan. Kuka kertoisi heille, että sellaisiin  miehiin takertuvat naiset ovat hyvin pieni vähemmistö? Erityisen kiihkeän vihan kohde nettinulikoille ovat vierasmaalaisen miehen valinneet naiset. Tuleeko vihaajille koskaan mieleen, että kohteliaisuus ja toisen huomioon ottaminen ovat saattaneet viedä naiselta jalat alta? 

Miksi meillä ajatellaan, että maaseudun poikien ei tarvitsekaan muuta osata, kuin tarttua pyssyynsä ja luikkia metsään kuuntelemaan korpikuusien kuiskintaa? Miksi juuri meillä murrosikä tarkoittaa sitä, että poikalapsen ei tarvitse tervehtiä, katsoa silmiin tai edes vastata, kun kysytään? Jo valmiiksi umpimielisessä maassa ollaan monessa perheessä vain alistuttu siihen, että nuori tuijottaa tietokoneen ruutua yöt pitkät ja käy yhteisissä tiloissa vain hakemassa virvoitusjuomansa. Pitäisihän olla selvää, että murrosikäiset pojat pidetään mukana perheen ja suvun normaaleissa toimissa ja hyvät käytöstavat kuuluvat etenkin heille, joiden hormonitoiminta vilkastuu. On maita, joissa IT-nörtit ja autonasentajat hallitsevat normaalin kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa ja osaavat vaikkapa kaupassa pyytää anteeksi, jos vahingossa tönäisevät toista ihmistä. 

Mitä meillä on tehty poikien eristäytymiselle? Syrjäytymisen ehkäiseminen oli yksi presidentti Niinistön kampanjan kärjistä jo ensimmäisellä presidenttikaudella. Missä ovat pyhät puheet nyt? On käsketty maahanmuuttajien pitää huolta omistaan. Kuinka on käynyt meidän omille? Nyhjöttävätkö jotkut tietokoneen ääressä peräkammareissa ja vuodattavat naisettomuuden tuskaansa ja vieraanpelkoansa vastaanottavaisille vihakanaville? Sieltäkö tulee se sakki, joka äänestää vaaleissa mahdollisimman törkeää öykkäriä? Miksi he eivät ole mukana yhteiskunnassa oppimassa tavoille? Ei tämä ole rahasta kiinni, vaan välittämisestä.

6D9E9B17-19B3-418E-A973-2101EB2BB957
Hyvien perheiden pojat harrastuksensa parissa? Kuva: Yle

Etelän ja pohjoisen pojat taksikuskeina

Matkustimme viime vuoden marraskuussa vähän ennen puolta yötä Taksi Helsingin taksilla Helsingin Hietalahdesta hotelliin Elielinaukiolle. Hietalahdessa Nosturin luona mainitsin toiselle kyytiläiselle rakennustöistä, jotka ovat jatkuneet jo vuosia ja tehneet ajoreitin vähän sekavaksi. Taksin kuljettaja puuttui keskusteluun ja aloitti vuodatuksen: ”Se on nyt sellaista, että mitkään työt eivät etene, kun nuo etelän pojat ovat tulleet.” Emme tarttuneet aiheeseen, mutta oletus tuntui olevan se, että matkustajat tulevat mielellään viihdytetyiksi kuljettajan rasistisella sadattelulla. Erottajan kohdalla hän osoitti taksitolpalla odottavia takseja ja sanoi vihaisesti: ”Katsokaa nyt, tuollaista se on, etelän pojat ovat tulleet ja vievät meiltä asiakkaat”.

Emme ryhtyneet vihamielisen kuljettajan kanssa asiasta keskustelemaan. Aseman luokse saavuttaessa hän oli sitä mieltä, että hotellin eteen on hankala ajaa ja halusi jättää meidät taksiasemalle. Suostuimme, ja hän pyysi maksukorttia Sokoksen edessä liikennevaloissa, käytti korttia lähimaksuun ja ajoi sitten reuhakkaasti taksijonon ohitse ja eteen päästääkseen meidät nopeasti kyydistä. Kun pyysin kuittia maksustani, pohjoisen poika hämmentyi: ”En olekaan lyönyt sitä vielä sisään”. Aikansa räpellettyään hän sai kuitin tulostettua, poistuimme taksista ja kävelimme hotellille.

Ei ollut tuo taksimatka erityisen miellyttävä. Mainittakoon, että menomatka sujui samaan hintaan, samassa ajassa, kohteliaan ja miellyttävän etelän pojan kyydissä.

Tiedän, että tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Monet tuttavat ovat kertoneet kuljettajan  rasistisesta paasauksesta. Nyt, kun sovelluksia ja appeja on monenlaisia, niin voisikohan mitenkään saada ladattua sellaista, jolla voisi tilata kohteliaan kuskin? Kaupunkituntemus ei sen sijaan ole niin tarkkaa, onhan autoissa nykyään navigaattorit. Useimmat kuljettajat osaavat myös käyttää sujuvasti maksulaitteita. Me matkustajat kuitenkin odotamme kunnioittavaa kohtelua ihmiseltä ihmiselle.

IMG_0055 (3)

Jussi Halla-aho, tavisten maalittaja

sira silakka

Nyt kun Silakka-liikkeessä kovasti pohditaan, saako politiikkaa vastustaa siten, että mainitaan, kuka sitä vastustettavaa politiikkaa tekee, jäin jälleen miettimään sitä, kuinka helpolla meillä media ja poliitikkokollegat päästävät rasistiset tyhjänpuhujat. Suomen media puhuu kyllä suorin sanoin ruotsalaispuolueista ja niiden johtajista rasistisina, mutta Jussi Halla-aho saa lähinnä vain kunnioittavia kyselyitä siitä, kuinka sitä maasta heittämistä sitten oikein pitäisi hoitaa.

Toimittaja Kreeta Karvala kehui kerran televisiokeskustelussa, että Jussi Halla-aho on niin valtiomiesmäinen. Valtiomies – mies jonka poliittinen toiminta perustuu vihapuheeseen ja typeriin heittoihin islamista ja muslimeista! Tällaisille toimijoille pitäisi yhteistuumin osoittaa, että heidän käytöstään ei voi hyväksyä ja heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä. Meidän poliitikkomme tuntuvat vain miettivän, kuinka heidän kanssaan voisi tehdä yhteistyötä niin, että paha menisi heidän piikkiinsä, mutta oma puolue porskuttaisi.

Olimme puolisoni kanssa niitä hyvin harvoja tavallisia kansalaisia, jotka varhaisessa vaiheessa, heti vuoden 2011 ikävän vaalituloksen jälkeen, ryhtyivät julkisesti nostamaan esille Halla-ahon puheiden vahingollisuutta. Helsingin Sanomien ja muun median kommenttiosioista poistettiin kommentti heti, jos uskaltautui rasistista politiikkaa kommentoidessa mainitsemaan Halla-ahon tai Soinin nimeltä. Uuden Suomen Puheenvuorossa ilmestymisemme oli järkytys, siellä oltiin totuttu vapaaseen maahanmuuttajavastaiseen agitointiin. Hyvin pian selvisi, että Halla-aholla ei ollut mitään asiallista sanottavaa oman agendansa puolesta.

Tästä esimerkkinä on kommentti, jonka ”Mestari” kohdisti minuun ja puolisooni eräässä Uuden Suomen Puheenvuoron blogin kommenttiosiossa 28.6.2013. Tarkoitus oli keskustella perussuomalaisen viestinnän ongelmallisuudesta:

”Härköset ovat hupaisa pariskunta. Ajattelen joskus hihitellen heidän perhe-elämäänsä, jossa persut näytellevät melko suurta roolia. Härkösten taistelusta persuja vastaan saisi hyvän sarjakuvan johonkin perhelehteen.”

ja vastaukseni siihen:
”Oooo, itse ”Mestari” valistaa kasvonsa pienen Härkösen pariskunnan päälle ja lausuu julki tuomionsa. Ei kai tästä nyt vain seuraa, että koko hommelifoorumin pikkuväki alkaa syytää samaa persukakkaa päällemme? Odotettavissa lienee myös, että joukko rohkeita vasalleja ilmestyy nimimerkillä suosittelemaan tätä äärimmäisen älykästä kommenttia.”

Halla-aho varmisti, että jotain seuraamuksia tällaisesta röyhkeydestä tulisi:
”Tämä on jännittävä päivä Härkösen perheen muutenkin jännittävässä elämässä. Itse Halla-aho kommentoi samassa ketjussa. Ehkä hommelifoorumilaiset vielä lähettävät illan kuluessa ihan oikean Vihapostin. Huh.”

Tuliko postia? Totta kai tuli, mutta ei me välitetty niistä.

Eeppiseksi kommentointi meni helmikuussa 2014, kun Halla-aho kävi häiritsemässä Abdirahim Husseinia Facebookissa ja ajatteli olevansa kannattajakuntansa tukemana turvassa. Halla-aho joutui kiipeliin ja ihailijan tarjoama apu: ”Reija Härkönen, kiihotutko kovastikin sanoistasi?” siivitti Jussin näinkin lennokkaaseen kommentointiin: ”Taitaa tulla pyykkipäivä Härkösen perheessä.” Sen, mitä siitä sitten seurasi, voit lukea blogistani täältä: Toimittajat, kuka pelkää Halla-ahoa?

Huhtikuussa 2015 osallistuimme tuolloiseen uutuuteen, vaalitenttiin yksityishenkilön, Facebook-tuttavan, kotona Helsingissä. Helsingin Sanomat teki jutun tilaisuudesta ja kas, Halla-aholla oli jälleen tarvetta osoittaa sormella Härkösiä: ”Jorma Härkösen vetämä vaalipaneeli, johon osallistuvat Ozan Yanar, Husu Hussein ja Veronika Honkasalo? Sehän on ihan eeppistä. Reijakin vilahtaa taustalla.”

Halla-aho vaalitentistä 030415 (2)

Poimin tähän kommentteja, joita Jussi sai kannattajistaan kirvoitettua:

”Miten tommosista ”turhakkeista” kuten Härköset tehdään julkkiksia?”

”Härköset tekevät karhunpalveluksen noille ehdokkaille. Ei niitä kukaan enään ota vakavasti jos hengailevat Härkösten kanssa. Jos heitä nyt enään pitkään aikaan kukaan vakavasti on ottanutkaan.”

”Tupailta Härkösillä, Hesarikin paikalla.”

”Koko bändi nimetty yksinkertaisemmin: Yks somali, turkkilainen, pari härköstä ja joku outo nainen jonka ajatusmaailma ei ole tältä planeetalta”

”Siellä on varmasti mukavat rinkirunkaukset 😀 hienoa että suvakit ovat näin ”suvakkeja””

”Minä tässä keväällä hiljensin Reijan Usarissa asiallisella, mutta hapokkaalla asiasisällöllä. Laitoin viestin perään muutaman uutislinkin ja Optulan 501-sivuisen mamututkimuksen sillä seurauksella, että täti ensinnäkin poisti viestini ja parin päivän päästä sain elinikäisen porttikiellon Usariin.

Reija ja Jorma Härkönen ovat pariskunta, joka rajoittelee sananvapautta US-blogeissa, järjestelee bannauksia ja toimivat kuten ainakin kunnon politrukit ennen vanhaan N-liitossa. Haiskahtaa aivan mielipidetukokselta, kun on HS:kin mukana. Jatkakoon vaan kissan silityksiä, jos sillä saadaan Suomen poliittistaloudelliset asiat järjestykseen? – Tuskin.”

Tuleva kansanedustajakin mielistelee mestariaan: Mika Raatikainen: ”Hihhii….kiva poppoo. Nerot koolla.”

Eikö olekin valtiomiesmäistä! Kun Halla-aholla on ollut aikaa tähän tyyliin seurata ja yrittää hiljentää vähäpätöisiä, tuntemattomia, poliittista keskustelua käyviä yksityisiä kansalaisia, se osoittaa, että hän joko ei uskaltaudu kunnolliseen debattiin toisten poliitikoiden kanssa tai toiset poliittiset toimijat eivät uskalla tai halua haastaa häntä. Vaalikeskusteluissa tämä tulee esiin siten, että kun Jussi nieleskelee talouskysymykseen vastaukseksi mediassa jonkun usein toistetun väittämän, vaikkapa että meidän on saatava vientiyritykset kilpailukykyisiksi, orpot ja sipilät toistavat vuorollaan: ”Juuri niin kuin Halla-aho sanoi…”

Ei riitä se, että kansalaisliikkeet ja aktiiviset kansalaiset pitävät esillä fasistisen ja rasistisen politiikan ongelmakohtia ja vuosia jatkuneen agitoinnin vaikutusta maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin integroitua. Se on myös poliitikkojen tehtävä. Myös kokoomuksen kannattajien pitäisi ankarasti miettiä, mitä oikein ovat tekemässä, kun sallivat puolueeltaan flirttailun tällaisten toimijoiden kanssa. Halla-ahon salonkikelpoistaminen ja pystyssä piteleminen, kun esitetään oikeita, oikeaan politiikkaan liittyviä kysymyksiä, johtavat vain siihen, että hän saa vuodesta toiseen jatkaa rasistista toimintaa.

Media ei Halla-ahoa haasta, media kaipaa häneltä vain mahdollisimman törkeitä kommentteja, jotta saadaan lehdykälle näkyvyyttä. Ja sitten on se kiltti media, naistenlehdet, jotka ilmeisesti pyynnöstä tekevät parin vuoden välein artikkelin rakkaudesta ja ydinperheestä, jossa Jussi on isä aurinkoinen ja tiskaa. Tehdäänkö muista poliitikoista tällaisia rakkauden vuosipäivityksiä? Miksi ei?

Positiivisesti, mutta napakasti!

3CED58F4-8277-4D50-A784-8AC339DD7ABAPositiivisen kautta

Yhdessäolon puolesta 

Oman kielen puolesta

Oman kulttuurin harjoittamisen puolesta

Ihmisten puolesta

Vähemmistöjen puolesta

Syrjäytettyjen puolesta

Turvallisen lapsuuden puolesta

Puolesta

Älkää kuitenkaan luulko, että se riittää, että ette sano mitään muita puolueita vastaan. Sanotte te kuitenkin, kun on vaalitaistelu päällä ja keskustellaan taloudesta. Jakautuminen on jo tapahtunut. Ei riitä, että ei ole mitään mieltä. On asetuttava ihmisyyden ja ihmisten puolelle ja osoitettava se sanoin ja teoin. Sitoutumattomankin kuuluu sanoa, että ei hyväksy rasistista kielenkäyttöä. 

Ei riitä se, kun pieniä tummaihoisia lapsia raa’asti kiusataan, että sanotte, että meillä on koulutuslupaus ja kiva koulu -projekti. Meidän on opittava vastaamaan juuri silloin, sillä hetkellä, että tämä lapsi on yksi meistä, yksi minun lapsistani enkä salli sitä, että häntä kohdellaan rasistisesti. Meidän on ymmärrettävä se, että meidän pelkomme siitä, että tuhma rasistisetä tulee ja lähettää meille rumia viestejä, on aivan mitätöntä silloin kun toisaalla on kysymys lapsen koko identiteetistä ja pärjäämisestä tässä somassa maassamme.

Valitettavasti ihmisen vieteistä yksi voimakkaimmista, ahneus, on se, joka rasististakin politiikkaa vie eteenpäin. Keskivertomedia sortuu helposti rasistisen tai rasisteja kutkuttelevan artikkelin tai otsikon väsäämiseen. On paljon mediaseksikkäämpää olla vähän pahis, kuin muistutella yhtäläisestä ihmisarvosta. Tolkun setämiehet Twitterissä sohivat mehiläispesään omilla usutuksillaan, yleensä vain saadakseen vähän huomiota. Ahneutta sekin. 

Ahneutta sekin on, ahneutta osoittaa omaa hyvyyttä, kun kiltit tädit aina ilmestyvät raaintakin rasismia tuomitsevaan keskusteluun sanomaan: ”Voin kuvitella, mitä kaikkea ikävää tuonkin ihmisen elämässä on ollut ja kuinka paha olo hänellä on”. Kyllä, niinhän se voi olla, mutta paha olo ei tee meistä syyntakeettomia. Sosiaalitoimen avun ohjaaminen syrjäytyville on tärkeää, mutta se pitää nostaa esille erikseen. Ihmisen vihaisuuden ja katkeruuden purkamiselle ei pidä antaa hyväksyttyä reittiä muukalaisten mustamaalaamisessa ja pahoinpitelyssä. Ihmisillä ei luonnostaan ole sellaisia viralta pannun pääministerin mainitsemia ”oikeutettuja pelkoja” jotka oikeuttavat ulkomaalaisten, vaan ei kotimaisten raiskausten sairaalloiseen pelkoon. Rasismin ei saa antaa olla keino hankkia kansansuosiota, ei millään poliittisen hierarkian tasolla. 

On tietysti jaloa ajatella, että kun ollaan vaan hyviä toisillemme, niin kaikki on hyvin. Se ei vain toimi silloin, kun on ihmisiä, jotka valitsevat välineekseen pahan ja jotka elävät kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ahneus voittaa tässäkin kohtaa. Ja toisaalta hyvin voivan enemmistön välinpitämättömyys. 

Rasismin vastustaminen on positiivista. Meidän pitää osata sanoa omille poliitikoillemme, että emme halua toisten ihmisten vastustamista, vaan sellaista politiikkaa, joka tuo kaikille ihmisryhmille hyvää.

Nyt kun joukkovoimaa on kertymässä rasismia ja fasismia vastaan, olisi hyvä, että joukot astuisivat esiin mukaan ottavan, ihmistä kunnioittavan politiikan puolesta. Uusi hallitus on jo osin sillä tiellä – annetaan sellaisille pyrkimyksille tukea ja voimaa! Suomen pitää olla turvapaikka meille kaikille.

3CED58F4-8277-4D50-A784-8AC339DD7ABA
Italian Sardiini-liike syntyi protestiksi Matteo Salvinin eriarvoistavaa politiikkaa vastaan 

Persu valehtelee eduskunnan edessä – vaatii muilta puolueilta rehellisyyttä

Perussuomalaiset kertovat tänään vastauksessaan hallitustunnustelijalle, että osallistuvat vain hallitukseen, jossa kaikki puolueet sitoutuvat rehellisyyteen ja vaativat ministereiltä totuudessa pysymistä. Vaatimus on sinänsä hyveellinen ja oikea, mutta muuttuu naurettavaksi kun se tulee puolueelta, jonka politiikka kokonaisuudessaan perustuu valehteluun, huijaukseen ja vääristelyyn.

Otetaanpa esimerkiksi yksi viimeisistä näytöksistä. Perussuomalaiset keksivät kuukausi sitten alkaa tehtailla rikosilmoituksia vanhoista TV-huumorin pätkistä ja elokuvista työllistääkseen ”punavihreää poliisia” ja osoittaakseen, kuinka tyhmä on heidän usein tuomiolla kohtaamansa laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Usutusta asiaan nähtiin persupomon seinällä.

67125BFF-086E-4EAF-A0AC-D96D9CEE8B6E

 

Euroopan parlamentistakin osallistuttiin talkoisiin.

 

B98B51CA-E81F-44FC-8BDA-69E950FB9A18

 

 

 

 

 

C6EF7577-54B9-4366-816A-DB7D896F2A5C

Kansalaisille pyrittiin myös osoittamaan, että huijaus- ja kiusantekomielessä tehdyt tutkintapyynnöt olivat peräisin jostain ihan muualta. Perussuomalainen kansanedustaja ja Ylen hallintoneuvoston jäsen Jari Ronkainen kommentoi 22.11. persujulkaisussa:

”Voi tätä loukkaantumisen määrää! Tuntuu siltä, että tiettyjen ihmisten ja ryhmien sietokyky on hävinnyt kokonaan ja hymy yritetään häivyttää ihmisten kasvoilta”.

701A0208-AE12-48CD-AA58-91B7F1E675A3

Jussi Halla-aho pisti vielä paremmaksi ja käytti tekaistujen tutkintapyyntöjen kampanjaa hyväkseen eduskunnan täysistunnossa 27.11.2019 keskustelussa lakialoitteesta, jolla persut yrittävät jälleen muuttaa lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan:

”Niin poliitikot kuin toimittajat ja oikeusoppineet ovat viime päivinä ihmetelleet kymmeniä vuosia vanhoihin sketsiohjelmiin liittyviä rikostutkintoja. Kuitenkin vielä hetki sitten samat ihmiset olivat sitä mieltä, että kiihottamispykälä on aivan riittävän selkeä. Kuitenkin lakiteksti mahdollistaa juuri tällaiset tulkinnat, jos tulkitsija on riittävän fanaattinen.”

Yle uutisoi 29.11.2019, että poliisi ei, kuten arvata saattoi, aloita esitutkintaa persukampanjan perusteella. Iltalehti kertoi, että ilmoituksia oli tehnyt ainakin yksi persutaustainen mies sekä muita ns. kansallismielisiksi itsensä identifioivia kansalaisia. Toimitukselle kommentteja antamaan kyseisillä isänmaan sankareilla ei ollut uskallusta.

”Kyyninen leikinteko on puolueelle hyvin tyypillinen tapa tehdä politiikkaa”, kommentoi persukampanjasta hyvän jutun kirjoittanut Iltalehden Aleksanteri Pikkarainen. Kyynisyys on kuitenkin lievä ilmaisu, kun puhutaan puolueen johtohahmojen masinoimasta rikosilmoittelukampanjasta, josta sitten valehdellaan eduskunnankin edessä.

Toiset keskittyvät pitämään huolta yhteisistä asioista, kuten poliitikon kuuluu. Haittaisänmaalliset yrittävät kepulikonstein kaivaa kuoppaa demokraattisen järjestelmän alle, säätää omia lakejaan ja häiriköidä siinä, missä vähillä hoksottimillaan pystyvät. Toivotan jaksamista kaikille kunniallisille kansanedustajille ja ministereille!

Perätön rikosilmoitus ei ole rikos. Pitäisikö perättömän poliittisen rikosilmoittelukampanjan olla?