Ihanaa, nainen pääsi rasistien puheenjohtajaksi!

Jokainen julkinen huomionosoitus lisää rasistipuolueen edustajan uskottavuutta, normalisoi rasistista politiikkaa ja nostaa rasistit muka kunniallisiksi toimijoiksi muiden rinnalle.

Siksi muiden eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ja yhteiskunnallisten vaikuttajien julkiset, lämpimät  Twitter-onnittelut Riikka Purran tultua valituksi rasistipuolueen puheenjohtajaksi ihmetyttävät suuresti.

Mitä korkeamman aseman rasistisesti toimiva poliitikko saavuttaa, sitä enemmän hän saa hännystelijöitä. Kun perussuomalainen Maria Lohela toimi eduskunnan puhemiehenä, jopa vasemmistoliittolaiset naiset kiiruhtivat kehumaan häntä ja pyrkimään lähipiiriin. Naisten kun kuuluu pitää yhtä! Nyt sitten törkypuheiden Riikka Purraa ylistetään lasikaton rikkojaksi.

Juuri näin kansallissosialismi levisi Saksassa ennen toista maailmansotaa. Kansallissosialistit voittivat hiljaa hivuttamalla lisää paikkoja valtiopäivillä. Sosialidemokraatteja piestiin kadulla. Ei mennyt aikaakaan, kun monilla ei-natseillakin oli jo joku sukulainen tärkeissä asemissa ja lähes kaikki lapset kuuluivat Hitler Jugendiin. Epäkohdista vaiettiin ja julmuuksilta suljettiin silmät. Valta-asema ja vauraus peittivät alleen hirmuteot.

Pikkuhiljaa kaikki tottuivat karmeisiin ihmisvastaisiin kannanottoihin ja ohjelmiin. Monille ne olivat mannaa omalle huonolle itsetunnolle ja katkeruudelle. On mukava potkia sellaisia, jotka julkisesti julistetaan alempiarvoisiksi. Tuosta olikin vain tuokio siihen, kun epäkohtien pelkkä mainitseminen vei ihmisen vankilaan, eikä paluuta aina ollut.

Demokratia toki tarkoittaa siitä, että vaaleissa valituiksi tulleet lunastavat paikkansa eduskunnassa ja valtuustoissa ja saavat ajaa ohjelmaansa demokraattisessa järjestyksessä. Mutta se ei tarkoita sitä, että sen jälkeen pitäisi hyväksyä törkeän rasistiset puheet ja demokratian rapauttamisyritykset. Pitää taistella vastaan, pitää jaksaa puuttua uusfasistien jokaiseen yhtäläisen ihmisarvon kieltävään tai syrjivään esitykseen – ei nostaa heitä jalustalle, kiitellä ja kehuskella. On oltava riittävästi selkärankaa pysyä omien arvojen takana ja jättää uusfasistisen poliitikon nuoleskelu silläkin uhalla, että Helsingin Sanomat puuttuu asiaan tai unelma hallitukseen pääsystä vaikeutuu. Käytöstavat, etiketti ja poliittinen korrektius eivät edellytä rasistin onnittelua saavutuksistaan.

Sanotteko te nyt vielä jälkeenkin päin: ”Lämpimät onnittelut noususta valtakunnankansleriksi, herra Hitler, toivottavasti pääsemme hyvään yhteistyöhön”?

Lakatkaa piereksimästä atmosfääriin ja pelastakaa ilmasto!

Kaivopuiston ilmatilassa saa kyllä omalla suulla päristellä!

Ilmastonmuutoksen torjunta alkaa turhista asioista luopumisesta. Se alkaa siten, että maan johto, yritysjohto ja mielipidejohtajat näyttävät esimerkkiä. Paras tulos syntyy sitten, että ajatustapoja muutetaan ja ilmaston huomioon ottaminen näkyy pienissä, triviaalinkin tuntuisissa asioissa.

Johdon tulee näyttää esimerkkiä. Luettelen konkreettisia asioita, joihin olisi pitänyt saada muutos jo vuosia tai vuosikymmeniä sitten. Usein on kysymys vain asenteiden ja ajatusmaailman muutoksesta, jotka pikkuhiljaa johtavat moniin muihin konkreettisiin muutoksiin.

Ei voida vaatia, että nuorempi väki ei enää matkustaisi. Kaikkien pitää saada henkilökohtaisesti kokea maailman ihmeellisyys. Matkustamiselle on vain annettava aikaa ja sitä varten työntekijöiden on saatava pitkiä, yhtäjaksoisia lomia. Kestäviä liikennemuotoja on suosittava verotuksellisesti ja jykevällä tukipolitiikalla.

Isossa osassa ilmastonmuutoksen hillinnässä on yritysjohto. Ja suurin osa syyllisistä sen tuhoon. Ei luulisi, että virtuaalisilla veroparatiiseilla on jotakin tekemistä ilmastonmuutoksen kanssa, mutta nehän ne vasta ovat pahimpia saastuttajia. Maatalousyrittäjienkin on toki päästöjään pidäteltävä, mutta suuryritysten johto päästelee veronkiertotalletuksillaan kaiken aikaa valtaisia lehmänpieruja atmosfääriin, huomattavasti  enemmän kuin kotimaiset lehmämme. Ajatelkaapa, jos kaikki se työntekijöiden selkänahasta revitty raha – siis oikeutettuina veroina kerätty tulo – olisi hallituksen ja kuntien käytössä ilmastonmuutoksen torjunnassa!

Liikematkojen lyhyet lennähdykset on lopetettava. Etäkokouksilla on helppo hoitaa suurin osa kontakteista. Lähikontaktiin voidaan matkustaa pitämällä samalla laiva- ja junapalavereita henkilökunnalle ja sidosryhmille ja lähettämällä työntekijöitä palkintomatkoille tutustumaan tytäryhtiöiden kulttuuriin.

Armeijan lentonäytökset on lopetettava. Oli järkyttävää nähdä, että vieraiden valtioiden päästelijät kutsuttiin oikein joukolla pilaamaan Suomen ilmatilaa huvilennättelyllä. Näinkö puolustusministeriö näyttää esimerkkiä?

Formula ja ralli nykyautoilla on kiellettävä. Onko mikään vähemmän ilmastoystävällistä kuin valtaisan aikuisten leikkiautoarsenaalin lennättäminen ympäri maailmaa kumia polttamaan?

Senaatintoria ei tarvitse muuttaa kantolumella laskettelumäeksi tai kärräyshiekalla motocrossradaksi.

Mielenosoituksia autoilla ja traktoreilla ei tule sallia: jos ei marssiminen onnistu, järjestettäköön pyörätuolikulkue.

Ilotulitukset on lopetettava. Suomalaisilla on muitakin tapoja juhlistaa onnenhetkiään.

Kaduille kuseksimisesta ja roskaamisesta on rangaistava tuntuvasti. Turha katujen pesu syö yhteisiä vesivarantojamme.

Me pienet ihmiset vähennämme lihan syöntiä, kierrätämme, pyöräilemme ja laskeskelemme mahdollisuuksia lämmitysremonttiin. Odotamme, että hallitus tekee puolestamme niitä isoja päätöksiä. Hallitus toisensa jälkeen taas odottaa, että ”kipeitä päätöksiä” olisi konkreettinen pakko tehdä, ettei suosio liikaa putoaisi. Tai että EU tekisi niitä. Tai YK, Nato, Olympiakomitea ja Illuminati.

Vuodet vierivät, Golfvirta pysähtyy nyt.

Nuorison pitää päästä tuntemaan tuuli myös aidoilla palmurannoilla.

Perussuomalainen ei ole suomalainen sana

Perusaatetta viedään Helsingin tuomiokirkkoon

Aivan kuten ajatuksen tasolla ei ole olemassa sellaista olentoa kuin perussuomalainen, ei myöskään ole olemassa suomen kielen sanaa ”perussuomalainen”. Se on täysin tekaistu sana. Koska sitä on nyt jo vuosia suomalaisissa suissa nuljutettu puolueen nimenä ja sen kannattajia kuvaamassa, se on alkanut kuulostaa tutulta. Mutta suomea se ei ole.

Mietipä vaikka ilmaisua perusenglantilainen seksiskandaali. Eihän sellaista ole! Oikea ilmaisu on perienglantilainen seksiskandaali. Millainen on perussuomalainen seksiskandaali? Korkeintaan sellainen, kun persu konttaa vaippasillaan Helsingin tuomiokirkon portaita – ja sekin on korrektisti ilmaistuna perisuomalaista hölmöilyä. Perisuomalainen tarkoittaa puhtaasti suomalaista ja suomalaisille ominaista, supisuomalaista.

Perus-liitettä käytetään aitosuomalaisesti vaikkapa sellaisissa sanoissa kuin perustaso. Sivistyksessä ”perussuomalaiset” eivät vielä ole ihan sille nousseet. Voidaan myös puhua perusaatteesta, jonkun perustana tai tärkeimpänä asiana olevasta. Sitähän ei perusperseily tietenkään voi olla.

Sanan ”perussuomalainen” merkitykseksi on pian puolueen perustamisen jälkeen vakiintunut rasistinen äärioikeistolaisuus.

Onneksi siis perussuomalaiset tekaisivat puolueelleen tuon suomelle vieraan nimen! Eivät päässeet muinaissuomalaisella muukalaispelollaan, naisvihallaan ja seksismillään häpäisemään mitään kunnon perisuomalaista sanaa.

Perussuomalaista ei siis ole. Se on tekaistu sana, joka toivottavasti katoaa historian hämäriin samalla tavoin kuin vaikkapa radiosta ei koskaan tullut sinko, linko, aaltio, kiiri tai sätiö.

Sana ”perussuomalaiset” on jo nyt ehtinyt hajota useaan eri viritelmään: PerusSuomalaisista erotetut, suomi Ensin, Suomalaisten puolue, Suomen Kansa Ensin, siniset, Sininen tulevaisuus, Kansalaispuolue, Sinimusta liike, Valta kuuluu kansalle, Liike Nyt. Suomalaisten enemmistön perustoive on, että seuraavassa puoluekokouksessa kiihkeä uudissanojen kehittely jatkuu.

Hajotkoon tuo sana perusnopeudella taivaan tuuliin – niin kuin sätiöaalto eetteriin tai peruspieru Saharaan!

Onko meillä varaa matkustaa Kreikkaan lomailemaan?

Kuva elokuvasta ”Citizen of Moria”, Ahmad Ebrahimi.

Ylen uutisten alalööpeissä juoksee teksti Kreikan pakolaisleirien surkeista oloista. Mainitaan, jottei väitettäisi, ettei välitetä, mutta luettavaksi uutiseksi tämä ei enää nouse. Eihän sillä niin ole väliä, olemme jo kuulleet asiasta ja nyt on meidän vuoromme matkustaa Kreikan kuumaan, ihanaan kesään. Onko leireistä nyt tulossa turistinähtävyys samalla tavoin kuin kehitysmaiden köyhistä slummeista?

Enää emme ole se kaukainen metsämaa, jonka kimppuun kävivät niin venäläiset kuin saksalaisetkin ja jossa oli juutalaisiakin niin vähän, että muutaman lähettäminen keskitysleireille ei tuntunut niin kovin suurelta synniltä, kun tehtiin, mitä suuri liittolainen käski. Ja olimmehan niin kaukana Pohjolassa, ettei meillä voinut olla ihan tarkkaa tietoa siitä, millaisia hirmutöitä Saksassa ja valloitusmaissa tehtiin. Omia poikiakin lähetettiin Saksaan vain sotasankaruutta oppimaan.

Nyt emme voi vedota tietämättömyyteen, olemme unionissa, Euroopan ytimessä. Silti me vain voivottelemme, kun ne eivät siellä EU:ssa saa siirtolaispolitiikkaansa kuntoon. Etelä-Euroopan ja Turkin leireillä pidämme yhteisestä sopimuksesta ihmisiä keskitysleireillä. Eivät nämä sopimukset jälkeenpäin ole yhtään sen kunniallisempia, kuin saksalaisten kanssa tehdyt juutalaisuuden hävitystoimet. Nyt vain ”estetään islamin invaasiota”.

Itä-Suomessa on terveyskeskuksia kokonaan suljettu lomien ajaksi, kun sijaisia on mahdotonta saada. Samaan aikaan hoitoalankin ihmisiä revitään työpaikoiltaan ja lähetetään väkisin keskelle sota-alueita, usein maihin, joissa he eivät ole koskaan käyneet, mutta jotka virkamiehet ovat määrittäneet heidän ”kotimaikseen”. He saavat asua maassamme vuosia, kotiutua, perustaa perheen ja annamme heille koulutuksen. Heti, kun byrokratia ehtii toimia tai löytää jonkun sopivan porsaanreiän, heidät pakkopalautetaan, sillä se on laki. He ovat hakeneet turvaa, mutta pelko ei ole ollut pykälien mukaan riittävän suuri, eikä heistä kuulemma ole meille hyötyä, koska he ovat ”ulkomaalaistaustaisia”.

Paljon on tehtävissä, vaikka poliitikot pelkäisivätkin räyhäkkää äärioikeistoa. Meillä on nyt osaamista pakolaisten vastaanottoon. Tyhjiä taloja on niin paljon, että hyväkuntoisia rakennuksia puretaan, jotta muiden asuntojen hinnat eivät laskisi. Pakolaisia voitaisiin vuosittain ottaa vastaan yhtä paljon kuin otetaan marjanpoimijoita. Lisää avustusvaroja on suunnattava Kreikkaan, jotta saataisiin pakolaisille, kanssaihmisillemme, edes puoli-inhimilliset olosuhteet ennen heidän pääsyään kunnollisiin oloihin.

Kuinka saamme kaivettua esiin todellisen kunniamme, oikeudenmukaisuuden ja ihmisistä välittämisen? Milloin poliitikot uskaltavat todella toimia, eivätkä vain hoe: ”Meidän on autettava ihmisiä siellä, missä he ovat” ja lähetä uutta vilttikuormaa keskitysleireille?

Kiitos, Mestari!

Kuva: Jussi Nukari/Lehtikuva

Halla-aho, tuo kaukaa viisas ja kaikkivoipa jättää puheenjohtajuuden. Näinä vaikeina aikoina Jussi on Ylen mukaan valottanut tulevaisuuttaan sanomalla, että hän jatkaa kansanedustajana ja Helsingin kaupunginvaltuutettuna. Tämä on huojentava tieto. Onhan Halla-aho jo nyt, kymmenen vuotta pyyteettömästi Helsingin valtuustossa istuttuaan, omia aloitteita tekemättä ja toisten hyviä aloitteita turhan voimakkaasti estelemättä jättänyt ison jäljen Helsingin upeaan monikulttuuriseen kehitykseen ja kaupungissa asuvien pakolaisten hyvinvointiin.

Tänä aikana Helsingin kaupunginvaltuusto on mm. hyväksynyt paperittomien henkilöiden sosiaali- ja terveyspalveluiden laajentamisen. Paperittomilla henkilöillä on nyt Helsingissä kiireellisten terveyspalveluiden ja raskaana olevien naisten ja lasten terveyspalveluiden lisäksi oikeus muun muassa kroonisten sairauksien hoitoon ja rokotuksiin.

Helsingissä on myös Halla-ahon ollessa Helsingin valtuutettuna tehty päätös olla vuokraamatta kaupungin tiloja rasistisille ja väkivaltaa tuottaville toimijoille. Tämä on merkityksellistä, kun Halla-aho kuitenkin itse on johtanut rasistista ja väkivaltaa tuottavaa organisaatiota.

Helsingin väestönkasvu ja työikäisten määrän kasvu ovat vahvasti perustuneet maahanmuuttoon. Vuonna 2018 jo yli 15 % helsinkiläisistä oli vieraskielisiä. Määrän ennustetaan kasvavan 26 %:iin väestöstä vuoteen 2035 mennessä. Kun samaan aikaan syntyperäisten suomalaisten työikäisten määrä vähenee, on hienoa, että Halla-ahon seuraavallakin valtuustokaudella maahanmuuton arvioidaan kasvavan siten, että kokonaisuutena Helsingin työikäisten määrä kasvaa. Vuonna 2030 useamman kuin joka neljännen työikäisen helsinkiläisen ennustetaan olevan vieraskielinen (hel.fi). Maahanmuuttajat rakentavat Helsinkiä ja tekevät helsinkiläistä kulttuuria.

Jussi Halla-ahon valtuustokausien aikana Helsingistä on kehittynyt monikulttuurinen, kansainvälinen kaupunki, jossa värillä ei ole väliä, ihmisillä on vapaus pukeutua haluamallaan tavalla, uimahalleissa naisille voidaan sallia omat uimavuorot ja Helsingin koulujen ruokalistoilta saattaa poimia vaikkapa tällaisia aterioita: Bataatti-kookoskermacurrya, quorn-currykastiketta, maustettua vehnää, timjamilla maustettuja punajuuria, soijabolognese-pastavuoka.  

Voidaankin kysyä, onko perussuomalaisten Suomi takaisin -huuto ollutkin juuri tätä. On haikailtu takaisin vanhan Viipurin monikulttuurista, iloista henkeä, josta Jussi on itsekin todistettavasti nautiskellut:

Tanssia sai siellä aina

Arkena ja sunnuntaina

Kieli vieras taikka tuttu

Laulu oli helppo juttu

Jos vain joku kielsi ’ei ei ei’

Toinen sanoi heti ’hem till mej’

Koronapandemian hellittäessä iloinen, moniarvoinen ja värikäs Helsinki tulee jälleen näkyviin. Perussuomalaiset ovat äänestäneet Suomen takaisin. Onnittelut saavutuksestanne, Jussi Halla-aho ja perussuomalaiset!

Kunnallispolitiikassa piilee persuansa

Kun ehdokkaat vaalien alla hyvän yhteistyön ja oman avaramielisyyden nimissä listaavat julkisesti omat suosikit kilpailevista puolueista, on suuri virhe nimetä myös se ”kiva persu”, jota kannattaisi äänestää. Tämähän juuri on Jussi Halla-ahon taktiikka: kuntien kivojen persujen kautta lisätään tunnettuutta ja valheellista luotettavuuden tunnetta ja pikkuhiljaa kuljetaan kohti tilannetta, jossa puolue voi alkaa tehdä päätöksiä, joilla rajoitetaan vähemmistöjen oikeuksia ja elintilaa.

Oman mukavuuden ja valtuustotyön sujuvuuden kannalta on ymmärrettävää, että koitetaan olla työväleissä kaikkien puolueiden kanssa. Mutta demokratian, tasa-arvon ja yhtäläisen ihmisarvon kannalta se on väärin. Poliitikolla on oltava rohkeutta ja sitkeyttä seistä hyvien arvojen takana ja osoittaa vastenmielisyytensä demokratian murtajia kohtaan. Persupelosta huolimatta.

Meille opetetaan, että on opittava sietämään ilkeitä ja kovia kommentteja. Sen verran siinä on totuutta, että on opittava persujen häiritsevää kommentti- ja viestitulvaa omalla kohdalla sietämään, kunnes pystymme yhdessä osoittamaan, että törkeyksien syytäjien puolue on väärällä asialla ja väärissä tehtävissä eikä sen jäsenillä pitäisi olla oikeutta päättää yhteisistä asioistamme.

Persujen paikkallisjohtajan esimerkki kivapuheesta keväällä 2021

Rehellisellä poliitikolla on oltava sen verran kunniantuntoa ja rohkeutta, että hän seisoo aatteidensa takana myös ristiriitatilanteissa. Perussuomalaisten kanssa ei pitäisi solmia pieniä eikä suuria liittoja. Joka kerran kun kehutaan, että persut ovat tehneet hyvää työtä kunnassa, se tehdään siinä toivossa, että persuista sittenkin tulisi yhteistä hyvää tahtova puolue. Metsään mennään: perussuomalaisten päämäärä on päinvastainen ja jokainen kehu vie siihen suuntaan. Kunnon ihminen voi vaihtaa puoluetta, Perussuomalaiset r.y. ei kehumalla muutu kunnialliseksi puolueeksi.

Ei ole olemassa ”kivaa persua”. Joka ikinen ehdolle asettuva persu tuntee puolueensa agendan ja pysyy puolueen jäsenenä huolimatta rasistiveljien ja -siskojen niljakkaista ulostuloista ja puoluejohdon näkyvästä rasismista. Vaikka persun henkilökohtainen päämäärä olisikin olla mukava ehdokas omassa kunnassa, päästä päättämään kunnan asioista tai nostamaan kokouspalkkioita, hän on kuitenkin mukana tekemässä julman rasistista politiikkaa. Ja niin olette myös te muiden puolueiden edustajat, jotka kaveeraatte perussuomalaisten kanssa. Olette rasismin ja vähemmistöjen syrjinnän edistäjiä.

On eroa myös siinä, millaisella politiikalla noustaan maailman johtavaan mediaan

Poliittiset piirrokset: Sira Moksi

Onko vasemmisto ruma sana?

Sydän sykkii oikealle. Monille kannattajille riittää vain se. Kunhan on oikeistolaista, ettei vain missään tapauksessa vasemmistolaista. Oikeisto käyttää vasemmistolaisuutta pelottavana haukkumasanana. Kun itse aikanaan sitoutumattomana ja epäpoliittisena, mutta ehkä oikeistolaiseksi miellettynä henkilönä liityin rasisminvastaiseen keskusteluun, moni äärioikeistolainen kommentoija arveli pysäyttävänsä minut luokittelemalla minut vasemmistolaiseksi.

Monilla vasemmistolaisilla taas on samankaltainen ajattelutapa oman äänen suuntaamisessa. Kokoomuslaiset ovat yhä lahtareita.  Näyttää myös siltä, että persut haluaisivat olla, mutta eivät vielä ole nousseet samaan kastiin kokoomusherrojen kanssa. Sanon herrojen, sillä nainen mielletään molemmissa oikeistopuolueissa yhä johtajatyypiksi vasta silloin, kun hän miehekkäästi julistaa huutotyyliin puhujapöntöstä vasemmistoa solvaten. Muutenhan naiset ovat vain tukielättejä, tuottamattomissa töissä hoitajina, opettajina ja siivoojina.

Sosiaaliturva on monelle oikeistolaiselle kirosana. Vasemmistolaiseksi mielletään kaikki, mikä merkitsee sitä, että verovaroja käytetään yhteiseksi hyväksi. Vain vaalien alla vanhusten hoitaminen on kokoomuslaista politiikkaa. Jos media kirjoittaa myönteisesti vähemmistöryhmistä tai nostaa esille naisten kokeman väkivallan suomalaisissa perheissä, se julistetaan vasemmistomediaksi.

Perussuomalaiset näyttäytyvät arvokartoissa vasemmistolaisina siksi, että he ohjelmissaan ja vaalityössä nostavat esiin hyviä arvoja ja esiintyvät vanhusten ja lasten puolustajina. Käytännön työssä tämä unohtuu ja persut harppaavat aina sille puolelle, joka syrjii ja estää hyvän tapahtumisen, jos on mahdollista, että hyötyjien seassa on myös maahanmuuttajia.

Viime vuosina ja etenkin nyt kuntavaalien alla on moni miettinyt, haluaako kokoomus nostaa oikeistolaisuutta esiin rakentaakseen siltaa kohti perussuomalaisia. Kokoomuksessa on tapahtunut selvästi näkyvä keikahdus rasistiseen, äärioikeistolaiseen suuntaan. Viimeistään tämänpäiväisessä Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa Petteri Orpo näytti korttinsa. Perussuomalaiset ovat mieluisa kumppani, kunhan näyttää siltä, että herrapuolue on se, joka sallii rasistipuolueen astua hallitukseen.

Kokoomusta ja oikeistolaisuutta monet pitävät hyvänä siksi, että oikeistolaisen politiikan arvellaan pitävän yrityselämän kunnossa. Paha maailma ja pelko siitä, ettei oma vauraus kartukaan toivotulla tavalla saavat ihmiset käpertymään sisään päin. Moni tavis kokoomuksessa miettii, että ehkä persut ovat ihan oikeassa eikä niitä terroristipaikanhakijoita pitäisi päästää tänne, kun ne eivät edes osaa syödä ohrapuuroa. Siksi puoluejohtajan flirttailu perussuomalaisten kanssa herättää myötäkaikua. Moni ei ymmärrä, muista tai välitä siitä, mihin ihmisten jakaminen herrakansaan, tuotannontekijöihin ja ulos ajettavaan roskaväkeen johtaa.

Yhdysvaltojen politiikan luulisi olevan varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos jakaudutaan voimakkaasti kahteen leiriin. Republikaanirasistit ja demokraattikommunistit taistelevat härskisti toisiaan vastaan, viimeksi presidentinvaaleissa jo vammoja ja ruumiita tuottaen. Kansa pakotetaan valitsemaan kahden joukkion välillä. Jos paha kasvattaa lonkeronsa järjestelmään, puolet kansasta tukee sitä, eikä oikeastaan muuta voi, kun vaalikampanjoissa on jo syövytetty mieliin toisen puolen ylimaallinen pahuus ja osaamattomuus.

Toimivassa monipuoluejärjestelmässä vihakin sirpaloituu pienempiin osiin eikä vallan vaihtuessa vaaleissa ole heti tarvetta panna kaikkia edellisen hallituksen tekemiä suuria uudistuksia uusiksi. Syntyy pysyvyyttä. Siksi pitää taistella sen puolesta, että monipuoluejärjestelmä säilyy ja pienilläkin puolueilla on mahdollisuus. Olisikin syytä miettiä vaalijärjestelmään sellaista muutosta, että ihmisillä ja agendoilla on enemmän painoa kuin puolueilla eikä äänestäjän tarvitse pohtia, mitä puoluetta tulee äänestää, jotta estetään perussuomalaisten nousu.

Vaaleissa läpi pitäisi päästä asiaa ajamaan, hyvällä ohjelmalla ja osaamisella, ei siksi, että on päässyt sisälle suureen puolueeseen. Suureen puolueeseen pääsee, kun on riittävän edustavan näköinen ja kuuluu sopiviin herra- ja rouvakerhoihin. Ulkonäöstä ei saisi puhua, mutta miksi se näkyy naamasta, jos poliitikko on kokoomuslainen? Juuri tällaiset asiat johtavat katkeroitumiseen ja perussuomalaisten äänestämiseen. Jos ei ole syntyessään saanut oikeaa oikeistolaista sukua ja ulkonäköä, joutuu tyytymään viljelemään katkeruutta ja kaunaa puolueessa, jossa saa potkia vähäosaisia.

Ei pitäisi jakautua vasemmistoon ja oikeistoon, pitäisi pyrkiä olemaan näkijöitä ja tekijöitä, yhteisten asioiden hoitajia. Sopiva sekoitus aatteita ja asennetta on demokraattisin ja turvallisin ratkaisu.

Olisi annettava kansalaisille mahdollisuus valita aatteiden välillä, eikä tyytyä pysyttelemään hiljaa sen puolueen kyljessä, jolla on kalleimmat mainoskampanjat ja lupaavimmat urapolut. Olisiko jo aika saada vaalimainontaankin jokin tolkku? Sosiaalisen median merkityksen lisääntyessä ei esillepääsyyn enää tarvita suuria rahoja eivätkä yritykset ehkä jatkossa pääse nykyiseen malliin ”ostamaan” itselleen sopivia poliitikkoja. Voisi hyvin tehdä niin, että puoluetuista osittain luovuttaisiin, kaikki vaaleihin osallistuvat saisivat valtiolta saman summan vaalityöhönsä ja lahjoitukset olisivat kiellettyjä.

Miksi persut eivät tee mitään?

”Yksissäkään aiemmissa vaaleissa ei äänestäjällä ole ollut samanlaista mahdollisuutta ottaa kantaa, kuin nyt. Vuosia kestänyt maahanmuuttokriittinen projekti kulminoituu näihin vaaleihin ja se kulminoituu perussuomalaisten maahanmuuttokriittisiin ehdokkaisiin.”

Nämä sanat lausui Jussi Halla-aho vuoden 2011 ”sodan jälkeisen historian tärkeimpien” vaalien alla. Hän oli sitä mieltä, että ellei noissa vaaleissa saataisi muutosta aikaan, kansantaloudelliset seuraukset olisivat ”massiivisia ja peruuttamattomia”. Sitä hän ei kuulijoilleen kertonut, mitä ne seuraukset olisivat, mutta eihän hänen siihen tarvinnut yltää, riitti kun muistutti, että hirmuisen pelottavia maahanmuuttajia on tulollaan.

Sama kaiku on ollut puheilla myös kunnallisvaalien alla 2012, eduskuntavaaleissa 2015, kunnallisvaaleissa 2017, eduskuntavaaleissa 2019 ja sama maahanmuuttajavastainen loilotus kaikuu myös tämän vuoden kunnallisvaaleissa.

Miksi vuodet kuluvat, mutta persut eivät tee mitään, vaikka heidät on tekemään äänestetty?

Maahan muualta muuttaneiden määrä on kasvanut tasaisesti kahden viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 2019 heitä oli 423 494.  Perussuomalaisten harjoittama mustamaalaus ja rasismi eivät onneksi ole toimineet, meille on yhä uskallettu tulla ja jäädä.

Näin Halla-aho vuonna 2011 selitti puolueen rankkaa taivalta maahanmuuton estämisessä:

”Puhun omasta puolestani ja monen muun maahanmuuttokriittisen perussuomalaisen ehdokkaan puolesta. Olemme hakannneet päätämme seinään vuosikymmenen ajan. Emme ole luovuttaneet, vaikka monesti olisi tehnyt mieli. Sillä olemme uskoneet asian tärkeyteen ja siihen, että jonain päivänä pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys palkitaan.”

Miksi perussuomalaiset olivat hakanneet päätänsä seinään kymmenen vuoden ajan ja jatkoivat pään hakkaamista seinään seuraavatkin kymmenen vuotta? Miksi perussuomalaiset eivät vaadi johdoltaan, että puolue tekisi jotain, josta olisi hyötyä puolueen tukijoille ja äänestäjille?

Tämänkin vuoden vaaliteemana on pelkästään maahanmuutto vanhalla Suomi takaisin-vaikeroinnilla. Vaikka nettisivuilla jotain sivuteemoja mainitaan, ei puoluejohto oikeasti ole niistä kiinnostunut. On toki hyvä saada hyväuskoisia persuja kuntiin puuhastelemaan, jotta puolue saa jotain uskottavuutta. Halla-ahokin saattaa taas istua kautensa kunnanvaltuustossa tekemättä ainoatakaan aloitetta – kas kun ei kunta päätä maahanmuutosta.

”Tämä ei ole pelottelua”, Jussi Halla-aho sanoi vuonna 2011. Pelottelua se kuitenkin oli, ja persut olivat narutettavissa. Tässä on vähän listaa asioista, mistä muut ovat sittemmin päättäneet. Persut ovat leikkineet mukana ja pelänneet maahanmuuttoa – kun eivät muuta ole voineet. Poliittisen uskottavuuden keruuta tämäkin.

Eivät perussuomalaiset voi saada mitään tärkeää aikaiseksi, koska persujohdolta puuttuvat kyvyt ja halut poliittiseen toimintaan. Kun pitäisi ajaa omien äänestäjien asioita, he keskittyvät keksimään ikäviä juoruja maahanmuuttajista. Kun pitäisi neuvotella muiden puolueiden kanssa tähdellisistä asioista, he osaavat puhua vain maahanmuutosta.

Suuri enemmistö suomalaisista suhtautuu muualta muuttaneisiin neutraalisti tai positiivisesti, ihan niin kuin muihinkin asukkaisiin. Suurin osa ymmärtää myös, että vaaleissa ja Suomen talouden hoidossa kysymys ei ole maahanmuuton estämisestä. Tämän vuoksi persujohdon missio ja koko perussuomalainen puolue on turha. Maahanmuuton byrokratiakin tulee jatkossa keventymään persujen pullikoinnista riippumatta. Maahanmuutto ja maastamuutto ovat normaali osa yhteiskunnan toimintaa. Rasismi ja vähemmistöjen häirintä eivät ole.

Halla-aho sanoi, etteivät persuja kiinnosta tylsät kaavoitusasiat kunnissa. Pitäisi kiinnostaa, ja pitäisi kiinnostaa myös kuntalaisten hyvinvointi, työllisyys, koulutus ja sivistys. Ei perussuomalaisilla ole mitään tekemistä valtuustoissa. Paitsi hakata päätänsä seinään.

Oletko vilpitön demokratian puolustaja?

Jalkapallomaajoukkueen kapteeni sai myös kuraa niskaan, kun asettui näkyvästi rasismia vastaan.

Rasismin vastustaminen ja yhteiskunnan säilyttäminen demokraattisena ja elinkelpoisena onnistuu vasta kun jakamatonta ihmisarvoa ja tasa-arvoa vilpittömästi puolustavat ihmiset lähtevät mukaan.

Aika iso osa suomalaisista suhtautuu rasistisesti maassa oleviin ”ulkomaalaisiin”. Kirjoitin sanan lainausmerkkeihin, sillä eiväthän he ole ulkomaalaisia, jos ovat tähän maahan asumaan asettuneet. Enemmistö suomalaisista tunnistaa jo ongelman yhteiskunnassa, mutta vain harvat haluavat tai uskaltavat kunnolla asettua rasismia vastaan.

Juuri sinun, tavallinen, hyvinvoiva ihminen, jota politiikka ei juuri kiinnosta, mutta joka ymmärrät, kuinka vakavasta asiasta on kysymys, pitäisi olla aktiivinen tässä asiassa. Mukana olon ei tarvitse tarkoittaa lähtöä barrikadeille. Mutta siihen ei myöskään riitä ajattelu: ”Minä en koskaan toimi rasistisesti” tai ”Minulla on vaikka kuinka paljon ulkomaalaisia ystäviä”. Riittää, kun edes joskus painat tykkäyksen jollekin rasisminvastaiselle kirjoitukselle. Jos oma kaverisi jakaa sellaisia, mikä kumma on perustelusi sille, että et koskaan tukisi häntä näin tärkeässä asiassa? Yksityisviestillä, jos pelottaa, mutta mieluummin julkisesti – tykkäyksin, kannustavin tai kantaa ottavin kommentein. Tämä on asia, jota ei vain voi unohtaa ja jättää muiden hoidettavaksi.

Jos ajattelet, että politiikka on politiikkaa ja taloudesta huolehtiminen on järki-ihmisen hommaa, rasismista hölöttäminen vasemmiston ja ämmien touhua, et kuulu järki-ihmisiin. Jos missä, juuri tässä kohtaa on unohdettava jako vasemmistoon ja oikeistoon ja havahduttava vihdoinkin huomaamaan, että jokainen asia, joka liittyy arvoihin ja toisista ihmisistä välittämiseen, ei ole ”vasemmistolaista” eikä mikään sivuseikka, jonka voit tolkun ihmisenä unohtaa.

Jos taas ajattelet, että eihän siinä mitään väärää ole, jos pidetään vähän ”omien puolta” ja heitetään maasta pois väkeä, jolla on väärä kulttuuri, uskonto, sukupuoli tai ulkonäkö, olet jo – ehkä huomaamattasi – aika syvällä rasismin syövereissä.

Sellaisessa yhteiskunnassa, missä tuollainen ajattelu on yhtäkkiä valtavirtaa, ei piankaan ole ”meitä”. On vain toisiaan kyttääviä ryhmittymiä, jotka ilmiantavat toinen toisiaan pysyäkseen suosiossa ja välttääkseen putoamisen hylkiöiden kastiin. Vihapolitiikka johtaa aina siihen, että hyvää ei enää ole, on vain pelko ja ennakkoluulot, jotka pian yltävät kaikkiin läheisimpiinkin. Vihapoliitikko pysyy vallassa vain vihan ja pelon avulla. Vastakkaiset mielipiteet omassa puolueessa vaimennetaan – vaikka väkivalloin.

Kun puolisoni kanssa aikanaan läksimme vastustamaan perussuomalaisten rasistista marssia, persukonstit olivat monet. Puolisoni yritykseen saapui aivan lähipiiristämme kirjeitä, joissa kummasteltiin, kuinka on mahdollista, että yrityksen työntekijä ja tämän vaimo käyvät julkista kampanjaa perussuomalaisia kansanedustajia vastaan. Ajattelivat, onnettomat, pystyvänsä näin vaikeuttamaan puolisoni työuraa. Arvaattekin varmaan, kuinka esimies suhtautui: ”Oikealla asiallahan te olette”. Emme Suomessa vielä ole siinä vaiheessa, että Puolueen vastustajat menettävät työpaikkansa.

Nyt ovat äärioikeistolaiset otteet kuitenkin jo koventuneet. Jatkuvasti ovat uutisissa murhayritykset, henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten suunnittelu, järjestelmällinen pandemian kieltäminen ja ihmisten usuttaminen hallituksen määräämiä toimenpiteitä vastaan. Toimittaja on tuomittu sakkoihin natsin nimittämisestä natsiksi. Tutkijat eivät uskalla tutkia tärkeitä aiheita vihakampanjoiden pelossa. Sekä perussuomalaisten että kokoomuslaisen äärilaidan kommentointi sosiaalisessa mediassa on yhä törkeämpää ja syrjivämpää.

Merkit ovat selvät. Yhteiskunnan koveneminen ja demokratian rapistuminen ovat kuitenkin pysäytettävissä.

Se on kiinni sinusta. Se on kiinni siitä, mille puolueelle äänesi annat, mitä vaadit kansanedustajaltasi ja kunnallisvaltuutetultasi. Kuinka kauan ajattelit sallia sen, että sinun puolueessasi saavat esteettä toimia rikolliset, kansanryhmää vastaan kiihottajat ja laiskat moukat, jotka käyttävät kansanedustaja-aikansa lähes pelkästään rasistiseen trollaukseen ja naisvihamieliseen häirintään sosiaalisessa mediassa? Niin kauan kuin sallit sen, olet yksi heistä.

Tokkopa pakko on aina pahaksi

Kotoilupakko

Korona on vitsaus, mutta on siitä seurannut jotain hyvääkin: monta kätevää ja uutta luovaa pakkoa.

Maskipakko

Pakko se ei ole ollut, maskin käyttö, mutta mahdollisuus. Maski peittää punaisen nenän ja on todella kätevä asiakastapaamisissa kun leuassa on kraatterimainen, puristeltu aknepatti, jota ei saa piiloon millään meikillä.

Meikittömyys työkohtaamisissa on muutenkin mukava juttu, helpottaa aamunousuja kummasti. Huulipunahallituskin ehkä lakkaa ärsyttämästä miehiä, jotka pitävät oikeutenaan säädellä naisten ehostusta.

Ihmiset ovat nyt tottuneet toiseen ihmiseen, josta näkyvät vain silmät ja huomanneet, että ovat itse ja muut ovat tunnistettavissa eivätkä ollenkaan pelottavia. Tämä lisännee ymmärrystä musliminaisten huivin ja jopa burkan käytölle.

Maski nuorentaa. Minulle on sanottu, että olisipa ollut mukava kurkistaa, millainen dievuska siellä maskin takana oli, äänestä päätellen todella kaunis. Ja autohuoltamolla luultiin, että tulin hakemaan isäni autoa, kun harmaat suortuvatkin olivat pipon peitossa.

Kotoilupakko

Yhtäkkiä ruokaostosten nettitilaaminen on helppoa ja onnistuu pikkukaupungissakin useasta eri paikasta. Ei sellaisen pitänyt olla mahdollista näillä pienillä markkinoilla!

Kotona voi elää kuin pellossa, ketään ei tarvitse päästää sisälle, vaikka vastapaistetun pullan tai juurileivän tuoksu lehahtaisi ulos, kun raappahousuissa kurkistat pyrkijää ovenraosta.

Älä tule meille vaan, vaikka meillä leivotaan!

Metsäpakko

Metsä on noussut aivan uuteen arvoon ja hoitaa sieluja lempeästi. Metsään menot toivottavasti jatkuvat koronan kukistuttuakin. Ei tarvitse enää tössähtää talvihorrokseen, kun tietää, että metsänhenki odottaa.

Väistöpakko

Todella monet ovat huomanneet ihan uudella tavalla, kuinka tärkeitä ovat vanhat vanhemmat, ystävät ja työtoverit. Nopeasti he taas vaipunevat unholaan tai alkavat sopivasti ärsyttää, kun villi vapaus koittaa, mutta ehkä tästäkin havahtumisesta jotain hyvää koituu.

Erakoitumispakko

On ihanaa, kun ei ole pakko mennä minnekään, jos ei satu huvittamaan tai päätä pakottaa. Aina voi vedota hallituksen vetoomukseen.

Metsänhenki odottaa