Kokoomuksen valtuustoryhmässä Helsingissä on rasisteja

Helsingin kaupunginvaltuustossa on 21 kokoomuksen edustajaa. Heistä kolmannekselta löysin nopealla googlauksella rasistisia kommentteja. Listaan niitä tähän satunnaisessa järjestyksessä ja kommentoin sellaisia, joiden sisältämä rasismi ei ehkä kaikille heti aukea.

”Suomeen on rantautunut kaksi vierasta alkuperää olevaa haitallista ideologiaa: humanitaaristen maahanmuuttajien mukanaan Lähi-idästä tuoma islamismi ja Amerikasta sellaisenaan kopioitu woke. Nämä ideologiat ovat perusteiltaan monessa mielessä vastakkaiset, woke esimerkiksi kanonisoi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä, islamismi sortaa heitä, mutta molempia yhdistää länsimaisen yhteiskunnan vastustaminen. Meidän on uskallettava puolustaa suomalaista ja eurooppalaista kulttuuria näitä haitallisia, vierasperäisiä vaikutuksia vastaan.”

”Haluan kiristää Suomen turvapaikkapolitiikkaa. Maahanmuuton ongelmista ja täytyy voida puhua. Auttaminen täytyy siirtää lähemmäs kriisialueita ja kohdistaa enemmän naisiin ja lapsiin. Meidän täytyy torjua sekä terrorismia että muita rikoksia nykyistä tehokkaammin. Laittomasti maassa oleskelevat pitää poistaa maasta ja rikoksia tehneet täytyy karkottaa. Täällä jo olevia maahanmuuttajia täytyy kotouttaa tehokkaammin yhteiskunnan nettoveronmaksajiksi.”

    Tässä kokoomuslainen on käyttänyt yleisiä persufraaseja häveliäästi kokoomuslaisen verhon takaa. Käännän persuksi tai selitän, mitä kokoomuslainen tarkoittanee: Maahanmuuton ongelmista ei muka saa puhua (pitäisi saada vihapuhua). ”Auttaminen täytyy siirtää” = tänne ei pitäisi päästää väärän värisiä. ”Meidän täytyy torjua terrorismia” = maahanmuuttajat ovat terroristeja. ”Laittomasti maassa oleskelevat” = paperittomat pakolaiset, jolla ei ole maata, mihin palata. ”Täytyy kotouttaa tehokkaammin nettoveronmaksajiksi” = maahanmuuttajat eivät halua tehdä töitä ja ovat tulleet tänne vain nauttimaan sosiaaliturvasta.

    ”Monta vuotta rikosasioita hoitaneena asianajajana on pakko todeta, että käräjäoikeuden ilmoitustaululla musliminimet Ali, Muhammad ja Ahmed ovat suhteessa paljon yleisempiä kuin Risto, Pekka tai Jussi. Fakta on, että valitettavasti muslimit ovat yliedustettuina rikostilastoissa.”

    Tämä on rasistien tyypillinen tapa yrittää antaa ymmärtää, että muualta muuttaneet tekevät maassa syntyneitä enemmän rikoksia. ”Suhteellisuutta” ei kirjoittaja itse tai hänen yleisönsä ymmärrä tai halua muistaa.

    ”Olisin kriittinen ja varovainen siinä, ettei Pohjois-Afrikasta ja Lähi-idästä tuotaisi lyhyessä ajassa kovin paljoa muslimitaustaisia maahanmuuttajia. Näemme, millainen tilanne on esimerkiksi Ruotsissa. Meidän pitää uskaltaa puolustaa vapautta, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta korostavaa kulttuuriamme kaikkea muuta vastaan ja tarjota sitä samaa muille samoilla oikeuksilla.”

    Maahanmuuttokeskustelu on taas ihan hakoteillä. Puolueet ovat muka ’kiristämässä’ asennettaan asiaan, kansalaiset puolestaan ovat aika lailla yhtenä miehenä etuisuushakuista maahanmuuttoa vastaan. Hesarissa on ollut useita juttuja joissa kvasi-asiantuntijat ovat mm tulijoiden ihmisoikeuksista kovasti huolissaan. Kukaan ei näytä olevan huolissaan taloustaantumassa olevan Suomen edellytyksistä elättää yhä uusia tulijoita, kerjäläiset ja mummot mukaan lukien. Suomessa asuvista ulkomaalaisista merkittävä osa on kuitenkin kelpo väkeä; maista joiden kultturi- ja arvopohja on lähellä pohjoismaista. Valitettavan paljon on sitten niitä muitakin.

    Tietääkseni Kokoomuksessa ei ole rasisteja. Voin kuitenkin vakuuttaa, että maahanmuuttokriittisiä ja suorastaan vastustavia voimia on paljon. Kannattajia en ole juurikaan löytänyt. Ne, jotka haluavat olla näissä globaaleissa elättitalkoissa mukana voisivat ilmoittautua omalla nimellään.”

    Kysymys: ”Jos maahanmuuttaja syyllistyy rikokseen Suomessa, pitäisikö hänet automaattisesti karkottaa?”

    Kokoomuslaisen vastaus: ”Vakavien rikosten kohdalla ihminen tavallaan osoittaa, ettei halua olla osa suomalaista yhteiskuntaa ja toimia sen pelisääntöjen mukaan. Silloin karkotus on mielestäni perusteltua”, hän kertoo. Tässä asetetaan rasistisesti muualta muuttanut rikollinen eri asemaan Suomessa syntyneiden rikollisten kanssa.

    Myös suurin osa kokoomuksen niistä valtuutetuista, jotka harvemmin esiintyvät julkisuudessa rasistisesti, näyttää hyväksyvän sen, että osa puolueveljistä ja -sisarista hoitaa tuon ikävän homman yhdessä persujen kanssa. Ei kokoomuslaisille muuten niin hyvin maistuisi uusfasistisen, rasistisen hallituksen tukeminen ja esiintyminen kokoomuksen nimissä.

    Kirjoitin vuonna 2023 siitä, kuinka hyvin kokoomus sopii yhteistyöhön perussuomalaisten kanssa ja listasin rasistiset kansanedustajat, ryhmän selvän enemmistön. Se lista on täällä:

    Kokoomuksen äänestäjä hyväksyy puolueen rasistisen toiminnan. Kokoomuksen äänestäjä on siis rasisti. Ja sehän on kansallinen häpeä.

    Persuvapaita valtuustoja, ihanaa!

    Ajatelkaapa, Suomessa on nyt 52 kuntaa, joiden valtuustoissa ei ole yhtään julkipersua. Onneksi olkoon

    Enonkoski, Halsua, Hirvensalmi, Juva, Kaavi, Kannonkoski, Karkkila, Keminmaa, Kemiönsaari, Kinnula, Kivijärvi, Kolari, Konnevesi, Korsnäs, Kristiinankaupunki, Kruunupyy, Kustavi, Lestijärvi, Loviisa, Luhanka, Loviisa, Luhanka, Lumijoki, Luoto, Maalahti, Marttila, Merikarvia, Miehikkälä, Muonio, Myrskylä, Närpiö, Paltamo, Parikkala, Pedersören kunta, Pelkosenniemi, Pukkila, Puolanka, Raasepori, Ranua, Rautavaara, Reisjärvi, Savukoski, Sulkava, Taipalsaari, Tervola, Tohmajärvi, Toholampi, Utsjoki, Vesanto, Vimpeli, Vöyri ja Ylitornio.

    Ei voi tietenkään olla varma siitä, että nuo kunnat olisivat mitään varsinaisia onneloita, ainakaan kaikille asukkailleen. Voi hyvinkin olla, että kokkarit ja RKP jakavat kunnan varat sulle-mulle -periaatteella ja  KD:lle luvataan, että suvivirttä saa kyllä veisata. Muut koittavat sitten selviytyä tai ovat jo muuttaneet muualle.

    Kuudentoista kunnan vaaleissa ei ollut ainoatakaan persuehdokasta. Nämä kaukaa viisaat kunnat olivat

    Enonkoski, Halsua, Hirvensalmi, Kivijärvi, Kolari, Korsnäs, Kruunupyy, Maalahti, Myrskylä, Närpiö, Pedersören kunta, Pelkosenniemi, Pukkila, Raasepori, Vesanto ja Vöyri.

    Osa paikkansa jättäneistä persuista lienee ymmärtänyt, että ”riikan” joukot eivät aja tavallisen ihmisen asiaa. Jotkut ovat kenties nähneet ruohon aidan takana – mutta yhtä kaikki, persuista ovat lähteneet ja se on aina parempaan päin. Korsnäsissä, Närpiössä ja Pedersören kunnassa ei ollut persuehdokkaita edellisissäkään kunnallisvaaleissa. Siellä ovat monet rasistiset kärhämät jääneet väliin.

    Kymmenessä kunnassa oli valittavana vain yksi perussuomalaisten ehdokas. Niistä kahdeksan, Juva, Kannonkoski, Karkkila, Ranua, Rautavaara, Tohmajärvi, Utsjoki ja Ylitornio jättivät viisaasti tuon mahdollisuuden käyttämättä.   

    Paljon oli sellaisiakin kuntia, joissa valtuustoon livahti vain yksi persu. Niitä ei tässä luetella, eiväthän ne kuulu onnenkylien joukkoon. Joku voisi ajatella, että yksi persu ei pahaa tee, mutta se ei pidä paikkaansa. Yksikin persu voi saada kunnassa paljon harmia aikaan, jos haluaa ihan vain persuillakseen vastustaa ja tehtailla valituksia valituksen perään. Taantumuksen edustaja ja rasisti ei edistä tavallisten kansalaisten asiaa.

    Vaalitappion jälkeen paikkansa säilyttäneet persuharvinaisuudet saattavat toimia kuin perseeseen ammutut mesimäyrät ja pilata ilman valtuustosalissa. Kokoomuspersujen kohdalla on vielä onnettomampaa se, että he tekevät tuon suuren puolueen maineen ja omaisuuden suojissa.

    Oma lukunsa ovat tietysti erilaiset ”meidän kunnan puolesta” -ryhmittymät, joista osaan on siirtynyt persuja. Nähtäväksi jää, millaista omien kuntalaisten puolesta toimiminen on ilman persulippalakkia.

    Suomessa on 308 kuntaa. 52 kuntaa on siitä noin 17 prosenttia. Vielä on siis työtä tehtävänä, jotta saadaan hyvinvointia ja hyvää hallintotapaa lisättyä tässä maassa.

    Minä onnekas olen asunut noista 52 persuvapaasta kunnasta neljässä ja niistä yhdessä peräti syntynyt. Ottakaapa te muut nämä nyt matkailukohteiksi!

    Linkki HS:n ennen vaaleja julkaisemaan juttuun persuehdokkaista:

    Alue- ja kuntavaalit | Näistä kunnista perussuomalaisten ehdokkaat katosivat kokonaan

    Miksi kokoomus porskuttaa, vaikka tekee persupolitiikkaa?

    Vasemmisto sai vaaleissa selvän voiton, mutta vain persut pantiin kunnolla kärsimään hallituksen harjoittamasta rasistisesta, syrjivästä ja ainoastaan omien edut huomioon ottavasta politiikasta.

    Se johtuu varmasti suurelta osin siitä, mistä Petteri Orpo sanookin sen johtuvan: kokoomuslaiset äänestävät aina kokoomusta.

    Kokoomuksen äänestäjät ovat joko julkisesti tai salaa täysin samaa mieltä persujen kanssa tarpeesta pitää Suomi valkoisena, ja uskovat persujen tavoin meille muista maista muuttaneiden olevan laiskoja  sosiaaliturvan hyödyntäjiä ja väärän uskonnon tunnustajia. Eli kokoomuslaisten suuri enemmistö näyttäisi olevan rasisteja ja tukevan siksi hyvin omatunnoin kokoomuksen rasistista ja syrjivää politiikkaa.

    Persuista kokoomus eroaa siten, että kokoomuslaiset ajattelevat myös syntyperältään suomalaisten, siis muiden kuin kokoomuslaisten, olevat enimmäkseen kokoomusväkeä laiskempia ja kyvyttömämpiä. Siksi muita saakin kohdella kaltoin. Omalle väelle löytyy aina hyvävelijärjestelmän osoittamia töitä, työpaikkaterveydenhoito ja isin ja äidin aloittama sijoitussalkku.

    Persujen kannattajat taas ovat viimeisten parin vuoden aikana ymmärtäneet, että maahanmuuttajien kyykyttäminen osuu aivan samalla lailla myös peruspäivärahapersuihin, eikä kukaan ole auttamassa, jos sairaus, nälkä tai yksinäisyys yllättää. Heitä on huijattu ja se näkyi kannatuskatona.

    Suomalaiselta medialta ei voi odottaa, että se paljastaisi kokoomuksen kaksinaamaisuuden. Pienessä maassa yritysten, eli rahoittajien ja mainostajien, valta korostuu ja media on varovainen tai jopa löysä tehtävässään toimia vallan vahtikoirana. Oletteko vielä kuulleet median mainitsevan, että Petteri Orpo johtaa rasisti- tai fasistihallitusta? Muualla maailmassa näin uutisoidaan.

    Kokoomuslaisille sopii hyvin myös julkisten terveyspalvelujen kuihduttaminen, sillä he kuvittelevat kaiken sujuvan yksityisellä paremmin. Vähissä on heillä ymmärrys siitä, miten tärkeää ja hienoa on ollut se, että yhteiskunta on luonut järjestelmän, jossa vaikeatkin pitkäaikaissairaudet hoidetaan kohtuukustannuksin ja alan uusimmalla tiedolla ja osaamisella. Lyhytnäköisesti kuvitellaan, että itsellä on aina pätäkkää, kaiken kattavat vakuutukset ja varma työpaikka. Muista ei välitetä. Työttömyyskään kun ei kokoomuslaista kunnolla kirpaise, niin he ilmeisesti katselevat ihan tyynesti sivusta, kun perheet joutuvat kadulle.

    Onneksi vasemmisto voitti. Vielä ei Suomessa olla siinä tilanteessa, että hienosto rakentaa omat yksityiset asuinalueensa, aitaa ne ja palkkaa aseistetut vartijat portille, koska joutuvat pelkäämään nälkäisen kansan vihaa. Nyt on vasemmistopuolueilla mahdollisuus jarruttaa köyhän kansan nöyryyttämistä ja hoitaa maan taloutta ja säästää järkevästi ja harkiten.

    Vielä kun saadaan sama tahti seuraaviin eduskuntavaaleihin, niin hyvinvointi-Suomi on yhä pelastettavissa.

    Rakkaat kokoomuslaiset

    Presidentti Stubbin uudenvuodenpuheen jälkeen on herännyt keskustelua siitä, kenelle rakkailleen hän oikein puhui, kun kehotti kunnioittamaan kanssaihmisiä.

    Erityisesti perussuomalaisilla ja kokoomuslaisilla tuo meni tunteisiin. Eihän nyt ihan kaikkia voi kunnioittaa, nehän haluavat syleillä koko maailmaa ja viedä meidän veronalennukset.

    Kokoomuslaisen presidentin puheen liturgia-osuus oli suoraan puolueohjelmasta, josta lainaus:

    ”Tämän päivän suomalaisuus on luonteeltaan avointa ja mukaan ottavaa. Isänmaallisuus, joka ilmenee kiintymyksenä kotimaahan, on myönteinen voima. Se vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja turvallisuuden tunnetta. Suomi pysyy rauhallisena, turvallisena ja vakaana yhteiskuntana, jos jokainen täällä asuva haluaa omalla panoksellaan rakentaa sitä kotimaanaan. Se vaatii kohtuullisuuden ja välittämisen arvojen hengen ylläpitämistä niin poliittisessa toiminnassa kuin kunkin omassa arkielämässä”.

    ”Välittämisen arvon henkeä” ylläpidetään. Jopa repivän ja rikkovan hallitusohjelman nimessä on ”välittävä Suomi”. Todellisuus on karu. Emme siis voi olettaa presidentin puheen toimivan kansakuntaa yhdistävänä ohjenuorana.

    Melko monella kokoomuslaisella on kyky mekaanisesti toistaa samat hyvät asiat. Useilla lienee vilpitön halu myös toimia hyvin ja oikein. Valitettavasti esiintyminen julkisuudessa kauniisti ja omien totuuksien paljastaminen vain sisäpiireissä on johtanut siihen, että kokoomuksen politiikka on kuin sirkusnäytös, jossa pellet pukeutuvan teeman mukaisesti. Oranssia laitetaan päälle naisiin kohdistettua väkivaltaa vastustavana vuosipäivänä, mutta kartetaan ryhtymästä toimiin, joissa kokoomus saattaisi näyttää jotenkin vasemmistolaiselta.

    Ukrainan sotaa vastustetaan urheasti sinisiin pukeutuen, mutta Israelin sallitaan säälimättä jatkaa Gazan lapsimurhaa.

    Pride-kulkueessa heilutellaan kokoomusnuorison lippuja, jotta näytettäisiin hyvältä nuorison silmissä ja konservatiivitkin voivat pelleilyn jotenkin sietää, mutta eduskunnassa äänestetään sitten vahvasti ja välittävästi sukupuolten tasa-arvoa vastaan. Tyttöjen seksuaalista ahdistelua ei TIETENKÄÄN, missään nimessä hyväksytä, mutta oman puolueen edustajaa tai kokoomuksellista vaikuttajaa ei asiasta tuomita, ellei julkinen paine käy liian kovaksi.

    Hyväntekeväisyyskampanjoissa on syytä näyttäytyä, sillä se näyttää hyväntekeväiseltä. Joulun alla uskalletaan jopa pukeutua kommunistin punaisiin, sillä joulupukki tykkää siitä.

    Sama sirkus toimii hallitustyöskentelyssä. Petteri Orpo hokee jokaisessa rasismiin liittyvässä haastattelussa naama peruslukemilla jakamattoman ihmisarvon kunnioitusta. Hän toteuttaa kuitenkin silmää räpäyttämättä kaikki perussuomalaisten (ja kokoomuksen rasistisiiven) vaatimat, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia rapauttavat toimet.

    Hallitus on saanut edetä tähän saakka siksikin, että media toistaa papukaijana kokoomuslaisten lausumat ja asia on sillä selvä. Hyvä hallitusohjelma on ja ihmisoikeuksista pidetään kiinni. Petteri arveli muinoin, että perussuomalaisten suunnasta ”voi jotain tulla”, mutta onhan meillä nyt myös hyvä rasismin vastainen ohjelma. Aivan kuin uudenvuodenpuhetta ennakoiden ”riikka” puhalsi koirapilliin julkaisten heti joulunpyhien jälkeen omillensa vahvistuksen siitä, että rasistihomma jatkuu, sanoo pressa mitä sanoo.

    Loputtomiin näin valheellinen politiikka ei voi jatkua. Demokratiassa kansalla on asiaan sanomista. Hallituksen taktiikka laittaa köyhä kansa järjestykseen nälällä ja toivottomuudella ja luopua hyvinvointivaltion sosiaaliturvasta on saanut kansan jaloilleen. Sen ovat sirkuspelletkin jo havainneet. Pelko on pöksyissä.

    Jenni Haukion kirja kertoo kokoomuksen hiljaisesta rasismista

    Varsin vähäiselle huomiolle jäi viime vuonna Porvoon entisen piispan, Björn Vikströmin, 17.7.2023 Hufvudstadsbladetissa julkaisema valistunut arvio siitä, kuinka presidentti Niinistön puolison, Jenni Haukion muistelmakirja ”Sinun tähtesi täällä” saattaa selittää Petteri Orvon ajattelua ja politiikkaa. Ruotsin kieli liittynee artikkelin saamaan vähäiseen huomioon, mutta myöskin se merkillinen, palvottu asema, joka Niinistölle oli luotu. Eihän häntä ja hänen vaimoaan sopinut arvostella tai liittää kyseenalaisiin asioihin. Niinistön jatkuva puuttuminen päivän politiikkaan kokoomuslaisen konservatiivin etunojalla, usein rasistisestikin, tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Ei liene kumma sekään, että vakka on tässäkin liitossa kantensa valinnut.

    Vikström aloittaa artikkelin kertomalla, kuinka kohutut paljastukset Vilhelm Junnilan ja Riikka Purran rasistisista kirjoituksista ovat herättäneet kysymyksen, missä kokoomuksella menee nationalismin ja rasismin raja. Myös hallitusohjelma näyttää rajaavan oikeusturvan vain Suomessa syntyneisiin ja nyt kysellään, miksi kokoomus on hylännyt moraalinsa.

    Vastauksen kysymykseen Vikström arvelee löytyvän Haukion kirjasta, joka paljastaa sen, miten Orpo ajattelee ja miten suomalaisuus laajemminkin kokoomuksessa ymmärretään. Vikström valaisee Haukion isänmaallista paatosta, joka muuttuu täysin kritiikittömäksi, kun hän kirjoittaa sotaveteraaneista ja lotista ja idealisoi heidän haluaan uhrata itsensä maansa puolesta.

    Vikströmin mukaan kirjassa ei lainkaan mainita – ukrainalaisia pakolaisia lukuunottamatta – suomalaisia, joiden juuret ovat muissa maissa. Tuo on mielestäni hieno ilmaisu nykyään kirosanan lailla käytetyn ”maahanmuuttaja” tilalle: ”suomalainen, jonka juuret ovat muissa maissa”, ”finländare som har sina rötter i andra länder”. Haukion kirjassa maan historia on ”Kalevalasta suora linja Jääkärimarssin ja sotaveteraanien kautta nykypäivän Suomeen”. Kaikki mahdolliset ristiriidat (työväenliike, sisällissota, kielitaistelu, saamelaisten sortaminen ym.) on kokonaan unohdettu. Jää  vain ahkera, itsensä uhraava kansa.

    Haukio kuuluu Vikströmin mielestä isänmaallisuudessaan konservatiivien leiriin, mutta on eettisissä kysymyksissä sosiaaliliberaali ja puolustaa myös erilaisia perhemalleja korostaen kaikkien samanarvoisuutta ja sitä, että ketään ei saa jättää ulkopuolelle – vaikka jättää uussuomalaiset huomiotta.

    Vikström kysyy: ”Miten on mahdollista, että Haukion yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö voi antaa näin kapean kuvan tämän päivän Suomen arjen haasteista? Jos se on virhe, se on noloa sekä hänelle itselleen että kirjan toimittajille. Jos se on tietoinen valinta, koska maahanmuuttokysymys koetaan liian polarisoiduksi, se on pelottavaa”.

    Ihmettelen, että tunnetun kirkonmiehen noin suora kysymys ei ole herättänyt mitään vastakaikua ja kysymyksiä suomenkielisessä mediassa.

    Tässä kohtaa Vikström mainitsee Orvon kömpelyyden. Muista kulttuureista tulevia ei suoranaisesti haluta sulkea pois tai heitä vähätellä, mutta siinä, kuinka kokoomuslaiset näkevät ”suomalaisuuden”, ei ole sijaa muualta muuttaneilla. Tämän seikan olen minäkin tunnistanut lukemattomissa kokoomuslaisissa ja muissakin hyvinvoivissa suomalaisperheissä. Halutaan olla siveästi vaikenevia ”tolkun ihmisiä” ja suoranainen rasismi on hys-hys, mutta somali- tai arabilapsia ei vain satu kuulumaan lasten kaveripiiriin. Hiljaista rasismia.

    Vikström peräänkuuluttaa myös sitä, että Haukio, joka puhuu myönteisesti saamelaiskulttuurista ja suomenruotsalaisista, puhuisi myös siitä, kuinka nämä vähemmistöt voisivat edistää suomalaista  identiteettiä ja isänmaallisuutta. Muut kansalliset vähemmistöt, kuten romanit, juutalaiset ja tataarit, eivät esiinny Haukion kirjassa ollenkaan. Vikström toteaa, että Haukion kyvyttömyydessä antaa vähemmistöille rakentava rooli on samaa kuin konservatiivisten sosiaalianalyytikkojen, Francis Fukuyaman ja Samuel Huntingtonin näkemyksissä. Nämä väittävät, että vähemmistöjen taistelu oikeuksistaan uhkaa kansakunnan yhtenäisyyttä. Vikström kirjoittaa:

    ”Vähemmistöjen kokemusten tekeminen näkyväksi voisi johtaa kulttuuriperinnöstä ja historiasta luodun idealisoidun kuvan rikkoutumiseen”.

    Vikström kuvaa mielenkiintoisesti Haukion aatemaailmaa:

    ”Hänen näkemyksessään Suomesta on yhtäläisyyksiä sen kanssa, miten populistiset nationalistit maalaavat omaa maataan ja sen menneisyyttä. Tämä sisältää eräänlaisen esi-isien sekä maan kulttuurin, historian ja luonnon sakralisoitumisen, joiden kaikkien sanotaan edustavan jotain pysyvää ja melkein pyhää.

    Tarkoitukseni ei ole väheksyä kiitollisuutta isänmaasta ja vanhempien sukupolvien ponnisteluista. Se on perintöä, joka on välitetty kansankoulujen ja kansanopistojen, kotikaupunkijuhlien ja kansallisten juhlapäivien kautta. Mutta tuo Suomea koskeva kertomus uhkaa tulla ideologisesti kapeaksi, ja sillä näyttää olevan suuria vaikeuksia ottaa mukaan vähemmistöt ja uudet suomalaiset. Miten uusi tulokas voisi rakentaa suomalaista identiteettiään Haukion tapaan suomalaisen kulttuurin ja kielen sekä veteraanisukupolven uhrauksien kunnioittamisen varaan?”

    Artikkeli päättyy: ”Elävän suomalaisen yhteiskunnan tulee tiedostaa historialliset juurensa, mutta tarvitaan myös erilaisuudelle avointa suomalaisuutta, jota jokaisella on taustastaan riippumatta mahdollisuus rikastuttaa ja viedä eteenpäin”.

    Tähän tekee mieli kommentoida presidentti Niinistön tavoin: ”Tästähän me kaikki olemme samaa mieltä”.

    Millainen on presidentti Stubbin suhde rasismiin? Hän ei ole malttanut pitää suutansa kiinni päivän politiikassa, vaan pyrki ohjailemaan äänestystä eduskunnassa. Mutta onko mitään jäljellä siitä rasisminvastaisuudesta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jota hän silloin tällöin on vaalien välissä poliittisissa avauksissaan vilautellut? Vai sulkeeko hänkin suunsa ja antaa kokoomuslaisen hiljaisen rasismin vallita?

    https://www.hbl.fi/artikel/f6182fcd-8d5b-4de8-a9e6-ce1987841bf7

    https://www.kyrkpressen.fi/nyheter/61850-bjorn-vikstrom-pekar-pa-den-tysta-rasism-som-ser-forbi.html Kyrkpressen: Presidentfruns bok: Björn Vikström utmanar den tysta rasism som ”ser förbi” RASISM. Recenserade presidentfrun Jenni Haukios memoarbok som ”förvånansvärt smal” i invandrarfrågan.

    https://research.abo.fi/sv/publications/hur-f%C3%B6rst%C3%A5-petteri-orpos-agerande-svaret-finns-i-jenni-haukios-bo

    https://www.hbl.fi/artikel/f6182fcd-8d5b-4de8-a9e6-ce1987841bf7

    file:///C:/Users/Omistaja/Downloads/Orpo_och_Haukio_17.7.2023(3).pdf

    Orvon nimi on Orpo

    On tuo Petteri Orpo vähän nolo tyyppi, kun ei sukunimi Orpo alkuperäisessä merkityksessään hänelle kelpaa. Hänen isoisänsä, vuonna 1888 syntynyt Matti Selim Grönholm jäi orvoksi, kun vanhemmat kuolivat kulkutautiin. 1900-luvun alussa, jolloin suomalaisuus nousi arvossa, Matti vaihtoi sukunimensä suomenkieliseksi ja hänestä tuli Orpo. Petteriä tuo on harmittanut niin, että on sanonut isoisänsä olleen huono ruotsissa, kun tuolla lailla on Grönholmin kääntänyt. Ei mies sen vertaa kunnioita orvon isoisän kohtaloa ja sitä, kuinka kauniisti hän on menetyksensä muistoksi Orpo-nimen ottanut.

    Politiikassa, niin kuin muutenkin elämässä mies menestyy nimestään riippumatta – jos nyt ei aivan orpo piru ole. Orpo on kuitenkin niin kovasti ajatellut nimen miestä pahentavan, että lähetti v. 2013 medialle tiedotteen, jossa esitti toiveen, että sukunimi taivutettaisiin genetiivissä hänen sukunsa yli satavuotisen käytännön mukaisesti ”Orpon”. Petteri vetosi muka vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaan nimi taivutetaan niin kuin nimenhaltija haluaa. On sitä voitu Turun murteella niin taivuttaakin, turkulaiset taivuttavat isoisää tarkoittavan pappa-sanankin ”pappan”, ”pappalle”.

    Orvon mainitsemaa käytäntöä ei kuitenkaan ole. Kotimaisten kielten keskus kertoo, että nimet taivutetaan niin kuin sanat muutenkin taivutetaan, eikä nimenhaltijan toivomusta koskaan tarvitse julkisessa viestinnässä noudattaa, vaan suomen kieliopin mukainen taivutus on aina korrekti.

    Vuonna 2013 Orpo oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana jo sen verran iso kiho, että osa mediasta taipui käyttämään Turun murretta. Vielä v. 2016 Aamulehden Jussi Tuulensuu kuitenkin kirjoitti pääkirjoituspalstalla suoraselkäisen isänmaallisesti näin:  

    ”Miksi Aamulehti taivuttaa kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orvon sukunimen Orvon eikä Orpon? Lyhyt vastaus: Aamulehdessä noudatamme mahdollisimman tarkkaan suomen kielen virallisia suosituksia. Tämä on yksinkertaista ja johdonmukaista.” Armon vuonna 2024 Aamulehdessä on kuitenkin paljon ”Orpon”-taivutuksia. Suomen Tietotoimisto sinnitteli pitkään, mutta ilmoitti sekin vuonna 2016 liehittelevänsä sisäministeriä ja taipuvansa taivuttamaan suomea virheellisesti.

    Molempia taivutuksia mediassa yhä näkyy, onhan suomen kielen oikeellisuus monelle toimittajalle tärkeää. Tiedä sitten, kuinka selkärankainen Petteri Orpo itse on taivutuksissaan: mahtaako kirjoittaa ja lausua esim. poikansa ja hänen kaimojensa nimet säännönmukaisesti ”Pekkan” ja ”Pekkalle”. Tai – niin kuin eräs vääräleuka huomautti – taipuuko kyrpäkin sitten ”kyrpän”?

    Jos Orpo todella haluaa, että hänen nimensä taivutetaan mediassa aina ”Orpon”, hänen olisi syytä vaihtaa sukunimensä muotoon ”Orppo”. Tosin Petteri itse ja hänen sukulaisensa taivuttaisivat silloin ”Orppon”, mutta Petteri ei varmastikaan alkaisi vaatia medialta samaa, koska kummastakaan ei syntyisi mielleyhtymiä orpo poika poloiseen.

    Sikäli kyllä ymmärrän Petterin epätoivon, että hänen sukunimeään voidaan oikein taivutettuna käyttää näinkin ärsyttävästi: ”Miltä tuntuu Suomi ilman Marinia?” ”Orvolta”.

    Natsismin vastustaminen ei ole anarkiaa

    Vaikka Suomen nykyinen hallitus ja poliisi niin antavat ymmärtää, natsististen itsenäisyyspäivän marssien vastustaminen ei ole laitonta tai kyseenalaista. Jos haluamme puolustaa Suomen demokratiaa ja estää äärioikeiston nousua, se on suorastaan kansalaisvelvollisuus.

    Joka vuosi näihin aikoihin nousevat vällyn alta myös ihmiset, jotka ajattelevat olevansa demokratian puolella ja rientävät nettipalstoille voivottelemaan, kuinka kauheata on osallistua natseja vastustavaan mielenosoitukseen. Natsien vastustaminen kuulemma kääntyy tuolla tavoin itseään vastaan. Nämä lienevät niitä ”tolkun ihmisiä”, joiden kuuluu vain kauniisti katsella vierestä, kun demokratian perustan murtajat pyrkivät valtaan. Nettiryhmässä voi toki sanoa sanottavansa, mutta niin, ettei vain loukkaa natseja, persuja ja kokoomuslaisia.

    Olemme uusfasismin etenemisessä Suomessa jo niin pitkällä, että rasistien ”mestari” pääsee eduskunnan puhemiehen asemasta suomaan suosionsa natsimarssille. Sieltä hän myös tyrkkii mediaa ja väittää sen valehdelleen, että hän, viaton ”mestari”, olisi osallistunut natsimarssille v. 2018, kun hän vain kävi Töölöntorilla kuuntelemassa puheet. Tuolla eleellä ja kaikella muulla tekemisellä viimeisten 20 vuoden ajan Halla-aho ei tietysti mitenkään ole osoittanut edustavansa suomalaista uusfasistista, rasistista liikettä, jonka tarkoituksena on, niin kuin Halla-aho on julistanut: ”Suomen islamisaation estäminen” ja jonka yksi tavoite on Riikka Purran viimeksi vaaleissa mainostama ”nolla turvapaikanhakijaa”. Tällä ei luonnollisesti tarkoiteta vaikkapa ukrainalaisia, joita suurin osa Purran ja Halla-ahon aatetovereista ei heidän ihonvärinsä vuoksi vielä laske ”haitallisiin ihmisiin”.

    Niin kuin kerran ennenkin, maahanmuuttajista se alkoi ja nyt ollaan siirrytty seuraaviin halveksuttuihin vähemmistöryhmiin. Hallitus pitää tarkasti huolta siitä, että talouden leikkaukset osuvat kipeimmin maahanmuuttajiin, vammaisiin, sairaisiin ja sellaiseen kulttuuriin, jota kansallismielinen valtiovarainministeri pitää alamaiskansalle turhana, elitistisenä palveluna. Tässä toki on takana sekin, että kulttuurin tuottajina on paljon vasemmistolaisesti ajattelevia ihmisiä. Siis sellaisia, jotka haluavat muille hyvää. Heidät sinimusta hallitus lukee vihollisiin.

    Mielen osoittaminen uusfasisteja ja rasisteja vastaan ei ole anarkiaa, kommunismia eikä islamismia. Ei riitä myöskään se, että mennään ja marssitaan kauniisti vastaan. On tarpeen käyttää myös passiivista vastarintaa, jos poliisi osoittaa turvaavansa vain natsien oikeuden mielen osoittamiseen, aitaa heille Töölöntorin, riistää vastamielenosoittajilta lippuja ja heittää ne aidan toiselle puolelle natsien poltettaviksi. Helsingin poliisi on itsevaltaisesti suonut natseille oikeuden varata Töölöntorin omaan käyttöönsä itsenäisyyspäivinä hamaan tulevaisuuteen. Vastamielenosoittajiin poliisi suhtautuu karsaasti ja on osoittanut neuvotteluissa järjestäjien kanssa ylimielisyyttä ja halveksuntaa. Siksi on tullut tarpeelliseksi yhä enemmän harjoittaa kansalaistottelemattomuutta. Ei ole oikein, että poliisi kehottaa kunniallisia ihmisiä poistumaan turvatakseen natseille leveämmät oltavat Helsingin kaduilla. Ymmärrän, että väkivallan uhka on selvä, jos natsijoukkiot kohtaavat vastamielenosoittajat kadulla, ja toisella puolellakin on tappeluhalukkaita. Siksi poliisin läsnäolo on tarpeen, niin kuin yleensä mielenosoituksessa.

    Valtaisa enemmistö tavallisen kansan mielenosoittajista on täysin rauhallista, Suomen tulevaisuudesta huolestunutta väkeä. Natsien puolustelijat sanovat, että he taas ovat rauhallisia kansallismielisiä ja korostavat heidän sananvapauttaan. ”Kansallismielinen” tarkoittaa perussuomalaisten ja kokoomuksen äärilaidan nykykielessä samaa kuin rasisti, fasisti ja natsi. Demokratian tulee taistella rasisteja, fasisteja ja natseja vastaan.  

    On tarpeellista näyttää, että vastustusta on. On tärkeää saada muutkin huomaamaan, mitä Suomessa on meneillään. On saatava myös Suomen media puhumaan asioista niiden oikeilla nimillä, ei riitä, että Saksassa, Ranskassa ja Espanjassa ollaan huolissaan Suomen äärioikeistolaistumisesta. Olen itse osallistunut Helsinki ilman natseja -mielenosoitukseen kahdesti ja Turku ilman natseja -mielenosoitukseen kolme kertaa. Tavallinen sitoutumaton eläkeläistäti Hyvinkäältä satojen ja tuhansien samanmielisten joukossa. Tunnelma on korkealla ja tulee hyvä mieli, kun edes yrittää jotain.

    Älä sinäkään jätä asioita sille tolalle, että natsit saavat vapaasti marssia Suomen kaupunkien kaduilla.

    Luotaantyöntävä linnanjuhla

    Itsenäisyyspäivän perinteisestä juhlasta Presidentinlinnassa on mennyt maku. Ei tuosta spektaakkelista mitenkään voi enää ajatella Petteri Orvon tavoin: ”Teemana oli ”yhdessä”. Niin me olemme pärjänneet ennenkin ja pärjäämme jatkossakin. Isänmaa on me suomalaiset täällä. Mitäs jos sietäisimme toisiamme, arvostaisimme toisiamme, kunnioittaisin toistemme mielipiteitä?”

    Samaan aikaan, kun gaalapukuväki aloitteli juhlaansa, poliisille oli annettu täysi valta häiritä ja estää tavallista kansaa, joka yrittää vuodesta toiseen vastustaa äärioikeistojoukkiolle annettua etusijaa valita Töölöntori natsimarssin kokoontumista varten. Jos ei tori enää ole Suomen itsenäisyyspäivänä kunniallisten kansalaisten käytettävissä, olisi sen nimi vaihdettava. Adolf Hitlerin tori olisi sopiva vaihtoehto.

    Tänä vuonna natsimarssin puhujana ja kunniaköntystäjänä nähtiin kaiken lisäksi hallituspuolueen kansanedustaja, jonka käytöstä eduskunnan tunnetuin rasisti, Halla-aho, ja samanmieliset ministerit voimakkaasti tukivat. Tuntui siltä, että viimeinenkin vähäinen sivistys ja demokratian puolustaminen on unohdettu. Sekä median että hallituksen ulostuloissa oli nähtävissä pyrkimys esittää natsimarssi arvokkaana, isänmaallisena tapahtumana. Vastamielenosoitus arvioitiin jo etukäteen väkivaltaiseksi. ”riikan” sanoin: ”…vastamielenosoituksen vahvuus ja aggressio tulevat todennäköisesti olemaan poikkeuksellisen suurta”.

    Petteri Orvon väistely asiassa oli typerää. Hän oli nyt, vuosikausien natsimarssien jälkeen, yhteydessä suojelupoliisiin ja kertoi saaneensa tietää, että ”kulkueeseen todennäköisesti osallistuu todennäköisesti äärioikeistolaisia toimijoita”. Viime vuonnahan Orpo ei ollut kuullut edes sitä, että Suomessa on äärioikeistolaisia, vaikka hän juuri oli perustanut äärioikeistolaisen hallituksen, jonka natsimielisyydestä otsikoitiin pitkin Eurooppaa. Purra komppasi hienosti ja piti HS:n mukaan selvänä, että marssille osallistuu poikkeuksellisen julkisuuden vuoksi erityisen paljon ”kyseenalaisellekin asialleen julkisuutta hakevia tahoja, kuten äärioikeistoa”. Hehe, äärioikeistolainen, kyseenalaisten asioiden ministeri syyttää ”tahoja” äärioikeistolaisuudesta ja media menee suopeasti jekkuun mukaan. Presidentti Stubb oli – valitettavasti – aivan yhtä viaton ja tietämätön äärioikeiston perinteistä.

    Ennen Stubbin tukijoiden linnanjuhlia järjestettiin sotaveteraanien omat juhlat. Erillisen juhlan ajatus on oikea, kun kunniavieraat ikääntyvät. Makaaberia oli kuitenkin esim. valtiovarainministerin suhtautuminen juhlaan – varsinkin kun ero Stubbijuhliin oli niin silmäänpistävä. Veteraaneja varten ei rouva ollut viitsinyt edes tukkaansa pestä.

    Itsenäisyyspäivän Stubbijuhlien vierasjoukko näytti koostuvan lähinnä presidentin henkilökohtaisista kannattajista, kävely-, pyöräily-, uinti- ja sormenkoukistusvalmentajista ja vaalitukien maksajista. Jopa veteraanien juhlassa Stubbin ”riipaiseva” puhe käsitteli lähinnä häntä itseään: Ilman teitä ei olisi minua, Cai-Göran Alexandra Stubbia, sillä isoisäni tapasi lottansa sotasairaalassa.

    Koska linnanjuhlia ei mitenkään voi enää pitää ylevänä, yhteisenä itsenäisyyspäivän huipentumana, vaan se on lähinnä äärioikeiston irvokas propagandanäytös, ehdotan, että linnanjuhlien televisiointi lopetetaan. Tilalle tuotetaan yhteishenkeä nostattavaa, kultturellia, iloisen juhlavaa ohjelmaa. Stubb ottakoon mallia Sanna Marinista ja järjestäköön yksityisbileensä omassa rauhassa.

    Ei kai se niin ole, että Ylen pitää pokkuroida Stubbin hovia, jotta ei menettäisi tukiaan?

    Onko maamme johdossa älyä?

     

    Maailman väki tyhmenee. Syy on selvittämättä, mutta trendi on selvä. Suomessa kansakunnan tyhmentyminen on alkanut näkyä 1980-luvun lopulla. Vuonna 1993 varusmiesten selviäminen ongelmanratkaisutehtävissä oli jo selvästi vanhempia polvia heikompaa.

    Suomen poliitikkojen keskuudessa älykkyyden laskua näyttäisi tapahtuneen. On ehkä niin, että kansakunnan parhaimmisto ei aina ajaudu politiikkaan eikä ainakaan oikeistopuolueisiin, siksi ilmiö näkyy niissä muita jyrkemmin. Omaa etua tavoittelevat liikemiestyypit kiihottuvat kokoomuksesta, perussuomalaisiin ihastuvat rikastumaan pyrkivät rasistiset löyhäsuut. Älyä ei kaivata, röyhkeys ja pyrkyryys ovat valttia.

    Oikeistopuolueiden kansanedustajaksi näyttää pääsevän osaamalla elävästi kertoa ”yön timoista” Espoon kaduilla. Vertaamalla naispuolisia muslimeita Tove Janssonin Muumi-tarinoiden mörköön saattaa edetä eduskunnan puhemieheksi ja heitä jätesäkeiksi kutsuvan avut ovat juuri sopivat valtiovarainministerin tehtävään. Kädestä pitäen on tätä väkeä saateltu maistereiksi, vaikka jotkut eivät oikein osaa edes kirjoittaa. Alaikäisten tyttölasten vikittely on järkytys, jos sitä harrastaa muualta muuttanut. Porvaripuolueen tosisuomalaiselle se on meriitti ja riittää ministerin pestiin.

    Nykyhallitus, kauhukabinetti haittaministereineen on ehkä osoitus siitä, että penaalin tylsimmät kynät valikoituvat kokoomuksen, perussuomalaisten, RKP:n ja KD:n jäseniksi. Ei viisas ihminen ajattele, että vihaamalla ja köyhiä kyykyttämällä parannetaan maan taloutta. Kokoomuslaisilla on vähän enemmän varaa ostella vaateparsia ja käydä kampaajalla ja siten näyttää pintasilatuilta, mutta suun auetessa karu totuus paljastuu. Perussuomalaisissa on riittänyt, että on sopivan rivosuinen ja tunnustaa Halla-ahon mestariksi ja ”riikan” blondisöpöliiniksi, älyä rasismin edistämiseen ei tarvita.

    Yhteistä kokoomuksen ja persujen äänestäjille ja äänestettäville näyttäisi nykyään olevan alemmuuden tunne: pitäisi olla niin pystyviä ja tietäväisiä, mutta kun ei ole kapasiteettia. Tämä johtaa tarpeeseen potkia itseä heikompia: köyhintä väestönosaa ja oleskeluaan ja elintasoaan vasta vakiinnuttavia muualta muuttaneita.

    Tämän vuoden toukokuussa julkaistun tutkimuksen mukaan tyypillinen perussuomalaisten kannattaja on alle eläkeikäinen, ei suurituloinen mies, jolla on perusasteen koulutus. Persu karsastaa monikulttuurisuutta ja ympäristönsuojelua – ymmärrys ei kai riitä muuhun. Tämä on juuri sitä porukkaa, jonka rasisti ”riikka” on saanut uskomaan, että rikastuminen on seurauksena, jos ensin kituutetaan niin kauan, että saadaan ajettua maahanmuuttajat ulos. Eivät olisi 1980-luvun varusmiehet menneet moiseen vipuun.

    Kokoomuksen kannattajille tärkeitä identiteettikysymyksiä ovat koulutus, ammatti, tulotaso, yhteiskuntaluokka ja kansainvälisyys. Evan teettämän tutkimuksen yksi loppupäätelmä oli, että kokoomus on Suomen ainoa luokkapuolue.  Nykyhallituksesta näkyy, että tuon identiteetin ylläpito on erittäin tärkeää ja siksi alaspäin potkiminen on koventunut – ja viholliset ovat yhä näkyvämmin samat kuin perussuomalaisilla. Liittoutuminen persujunttien kanssa siis sopii, vaikka tiettyä hajurakoa luonnollisesti pidetään yksityis- ja seuraelämässä.

    Kuinka saamme Suomeen älykkäämpää, itsevarmempaa politiikkaa? Äänestämällä vasemmistopuolueita. Intellektuellit ovat aina olleet leimallisesti vasemmistolaisia ja vihreitä. Näkyihän se Sanna Marinin hallituksen aikana. Älykäs nuori nainen johti maata vaikean pandemian aikana siihen malliin, että työllisyys koheni ja yleinen ilmapiiri ja luottamus nousivat. Pelkurimainen kauhukabinetti on nyt romuttanut kaiken. Valitettavasti seuraavan hallituksen työstä suuri osa menee jälkien paikkaamiseen. Mutta sitten noustaan taas!

    Perussuomalaisia ja kokoomuslaisia koskevat tiedot on poimittu artikkeleista:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Perussuomalaiset

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansallinen_Kokoomus

    Vihapuhemies vastaanotti Vietnamin valtion virallisen valtuuskunnan

    Varmuuden vuoksi vihapuhemies seisoi Putinin tapaan yksin suuren pöydän toisella puolella turvamiehen varmistaessa selustan ja pelottavat kommunistit seisoivat pelottavasti rajan toisella puolella. 

    Aluksi Jussi läksytti vietnamilaiset siitä, että he ovat tekopyhästi olleet tuomitsematta Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan, vaikka he ovat itse suuresti kärsineet imperialismin ja sorron vuoksi. Me suomalaiset ymmärrämme asian paremmin, sillä me olemme kärsineet Venäjän imperialismista. 

    Sitten Jussi antoi alentuvaa, rasistista kiitosta maamme vietnamilaisperäiselle väestölle. He kun tekevät kovasti töitä, noudattavat lakia ja ovat kohteliaita, vaikka ovat kommunistisia, ei-eurooppalaisia ulukomaalaisia. Luikauttipa Jussi siihen vielä päälle  rasistisia ennakkoluuloja, joita hän on tottunut jo vuosikymmenet kylvämään. Valtakunnan kaapin päältä pääsee luontevasti vähän salaa kusaisemaan sellaisten ihmisten päälle, jotka eivät kumarra Jussille nöyrästi. 

    Näin juhlisti vihapuhemies 50-vuotisia diplomaattisuhteita. Onneksi rouva Mailla on parempi sivistys ja diplomaatin käytöstavat, hän jätti asiaan kuuluvan vastakutsun Suomen parlamentin puhemiehelle. Toivottavasti tehtävän hoitaja on silloin jo vaihtunut.

    ”I hosted, I noted, I pointed out, I emphasized, I added, I also told”. Ja kaikki tämä minä, minä, minä vain korostamaan omaa pikkusieluisuutta ja pelkuruutta ja suomalaisjunttien   noloa kömpelyyttä ja ylemmyydentunnetta. Maallemme suureksi vahingoksi, mutta minkäs teet – eduskunnan enemmistö, myös sellaiset kansanedustajat, jotka eivät julkisesti hyväksy rasismia, valitsivat juuri tämän suomalaisen korostamaan typeryyttämme koko maailmalle. 

    Vihapuhemiehen Twitter-päivitys 8.11.2023

    Today, I hosted a Vietnamese delegation led by Mrs Truong Thi Mai, Permanent Member of the Secretariat of the Communist Party of Vietnam.

    Vietnam is our most important trade partner in the region. This year, we mark the 50th anniversary of our diplomatic relations.

    Among other things, I noted that we have been victims of Russian imperialism, and therefore we value our independence and identify strongly with the Ukrainians who are now fighting for their national freedom.

    The West is sometimes accused of hypocrisy for paying so much attention to Ukraine and less to all other conflicts in the world. It is, however, also hypocritical to blame the West for colonial attitudes and at the same time not condemn the Russian colonial aggression.

    I pointed out to the guests that Vietnam itself has suffered greatly from imperialism and oppression. Therefore it is our hope that they show understanding to another victim of the same evils, Ukraine. 

    I emphasized that the global energy and food crisis, from which the Global South suffers the most, is caused not by Western sanctions but by Russia using energy and food as weapons.

    I added that the Vietnamese are one of the oldest immigrant communities in Finland. They are well integrated, unlike some others, and are generally known as hard-working, law-abiding and polite people.

    I also told the guests about the political situation and the most important points of debate in our country.

    Mrs Mai invited me for an official visit to Vietnam which I gratefully accepted. The Vietnamese speaker visited Finland in 2021.