Mistä on rasistipojat ja Incel-miehet tehty?

Mikä saa monet suomalaiset miehet kuvittelemaan, että riittää, kun he vain ovat miehiä? Kuinka pitkälle kantaa vaikkapa sellainen perussuomalaisuus, että hoohakkaraisena ollaan avustajatätien ohjauksessa Euroopan parlamentissa tai persu penkissä istutaan kunnanvaltuustojen kokouksissa antamatta mitään panosta yhteisten asioiden hoitamiseen? Mistä lähtien suomalaiset ovat alkaneet olla halukkaita jättämään hallinnon ääliöiden käsiin? 

Kovasti ällistyttävät myös nämä ukkelit, joita ei ilmastonmuutos pelota, mutta siihen äärimmäisen hyvin perehtynyt ja koko sielunsa voimalla kamppailuun lähtenyt ruotsalaistyttö pelottaa. 

Naisten johtama hallitus on myös nostanut setämiesten säärikarvat pystyyn. En ole koskaan nähnyt vastaavaa ulinaa heikosta, keskustelukyvyttömästä ja epäpätevästä hallituksesta, kun neljän vuoden hallitustyöstä on tehty pari kuukautta. Hallituksen naisten yhteinen saunominen sattui suomalaiseen sieluun syvälle. Yhden naisministerin englannin kielen ääntämyksen kehuminenkin aiheutti närkästystä, onhan suomalaisten miesten kökköenglanti ihan yhtä tärkeää!  

Näyttäisi myös siltä, että meillä Me too -kampanja aiheuttaa muuta maailmaa enemmän vastareaktioita ja puistatuksia. Asia yritetään painaa villaisella ja unohtaa, ettei miehille vain tulisi paha mieli. Miksi ei keskustella enemmän siitä, miten poikien ja miesten on lupa naisia lähestyä? Luulisi, että tällaiset asiat opitaan jo omissa perheissä, mutta onkohan sitä kaikissa perheissä koskaan opittu ja onko nykyään  niin, että oppi tulee sosiaalisesta mediasta? Pitäisikö peruskouluissa järjestää käytös- ja kosiskelukursseja? 

Monet muistavat Napakymppi nimisen1980-luvulla suositun TV-ohjelman, jossa neiti tai herra X valitsevat itselleen kumppanin palkintomatkalle. Järjestään tuossa ohjelmassa olivat naiset ihan fiksun oloisia, mutta suurin osa miehistä kömpelöitä ja kummallisia. En ollut itse edes tunnistanut tätä asiaa, ennen kuin tuolloinen puolalainen esimieheni kysyi, mistä tämä johtuu. Muualta tullut näki selkeämmin eron muun maailman miehiin. Miksi Suomessa miehet keskimäärin ovat niin paljon naisia hömelömpiä? 

Tähän samaan rytäkkään on vielä nostettava ns. Incel-miehet. Meillä on Hommaforum ja moni muu sosiaalisen median alusta pullollaan miehiä, jotka valittelevat naisettomuuttaan. Väistämättä on syntynyt sellainen vaikutelma, että naiskatkeruuttaan purkavat miehet ovat juuri niitä samoja, jotka vihaavat myös vammaisia, vähemmistöjä, feministejä, ”vasemmistolaisia”, eli lähes kaikkea muuta, kuin itseään. Tai ehkä sittenkin eniten itseään ja sitä peitellään käymällä somessa riekkumassa naisten kirjoitusten kommenttiosioissa ja huutamassa rajoja kiinni, jotta muut miehet eivät saisi meidän naisia. 

Yhtenä mallina nettimouhuajille on toiminut rasistien ”mestari”, joka on kertonut nuoruuden huonosta naismäihästä ja nyt näyttää esimerkkiä, että naisia kyllä piisaa, kun on valtaa ja tunnettuutta. Ja sitä taas saa vähemmälläkin karismalla, kun osaa oikealla tavalla vihata ja kiihottaa muitakin surkimuksia vihaamaan. Kuka kertoisi heille, että sellaisiin  miehiin takertuvat naiset ovat hyvin pieni vähemmistö? Erityisen kiihkeän vihan kohde nettinulikoille ovat vierasmaalaisen miehen valinneet naiset. Tuleeko vihaajille koskaan mieleen, että kohteliaisuus ja toisen huomioon ottaminen ovat saattaneet viedä naiselta jalat alta? 

Miksi meillä ajatellaan, että maaseudun poikien ei tarvitsekaan muuta osata, kuin tarttua pyssyynsä ja luikkia metsään kuuntelemaan korpikuusien kuiskintaa? Miksi juuri meillä murrosikä tarkoittaa sitä, että poikalapsen ei tarvitse tervehtiä, katsoa silmiin tai edes vastata, kun kysytään? Jo valmiiksi umpimielisessä maassa ollaan monessa perheessä vain alistuttu siihen, että nuori tuijottaa tietokoneen ruutua yöt pitkät ja käy yhteisissä tiloissa vain hakemassa virvoitusjuomansa. Pitäisihän olla selvää, että murrosikäiset pojat pidetään mukana perheen ja suvun normaaleissa toimissa ja hyvät käytöstavat kuuluvat etenkin heille, joiden hormonitoiminta vilkastuu. On maita, joissa IT-nörtit ja autonasentajat hallitsevat normaalin kanssakäymisen muiden ihmisten kanssa ja osaavat vaikkapa kaupassa pyytää anteeksi, jos vahingossa tönäisevät toista ihmistä. 

Mitä meillä on tehty poikien eristäytymiselle? Syrjäytymisen ehkäiseminen oli yksi presidentti Niinistön kampanjan kärjistä jo ensimmäisellä presidenttikaudella. Missä ovat pyhät puheet nyt? On käsketty maahanmuuttajien pitää huolta omistaan. Kuinka on käynyt meidän omille? Nyhjöttävätkö jotkut tietokoneen ääressä peräkammareissa ja vuodattavat naisettomuuden tuskaansa ja vieraanpelkoansa vastaanottavaisille vihakanaville? Sieltäkö tulee se sakki, joka äänestää vaaleissa mahdollisimman törkeää öykkäriä? Miksi he eivät ole mukana yhteiskunnassa oppimassa tavoille? Ei tämä ole rahasta kiinni, vaan välittämisestä.

6D9E9B17-19B3-418E-A973-2101EB2BB957
Hyvien perheiden pojat harrastuksensa parissa? Kuva: Yle

Etelän ja pohjoisen pojat taksikuskeina

Matkustimme viime vuoden marraskuussa vähän ennen puolta yötä Taksi Helsingin taksilla Helsingin Hietalahdesta hotelliin Elielinaukiolle. Hietalahdessa Nosturin luona mainitsin toiselle kyytiläiselle rakennustöistä, jotka ovat jatkuneet jo vuosia ja tehneet ajoreitin vähän sekavaksi. Taksin kuljettaja puuttui keskusteluun ja aloitti vuodatuksen: ”Se on nyt sellaista, että mitkään työt eivät etene, kun nuo etelän pojat ovat tulleet.” Emme tarttuneet aiheeseen, mutta oletus tuntui olevan se, että matkustajat tulevat mielellään viihdytetyiksi kuljettajan rasistisella sadattelulla. Erottajan kohdalla hän osoitti taksitolpalla odottavia takseja ja sanoi vihaisesti: ”Katsokaa nyt, tuollaista se on, etelän pojat ovat tulleet ja vievät meiltä asiakkaat”.

Emme ryhtyneet vihamielisen kuljettajan kanssa asiasta keskustelemaan. Aseman luokse saavuttaessa hän oli sitä mieltä, että hotellin eteen on hankala ajaa ja halusi jättää meidät taksiasemalle. Suostuimme, ja hän pyysi maksukorttia Sokoksen edessä liikennevaloissa, käytti korttia lähimaksuun ja ajoi sitten reuhakkaasti taksijonon ohitse ja eteen päästääkseen meidät nopeasti kyydistä. Kun pyysin kuittia maksustani, pohjoisen poika hämmentyi: ”En olekaan lyönyt sitä vielä sisään”. Aikansa räpellettyään hän sai kuitin tulostettua, poistuimme taksista ja kävelimme hotellille.

Ei ollut tuo taksimatka erityisen miellyttävä. Mainittakoon, että menomatka sujui samaan hintaan, samassa ajassa, kohteliaan ja miellyttävän etelän pojan kyydissä.

Tiedän, että tapaus ei ollut ainoa laatuaan. Monet tuttavat ovat kertoneet kuljettajan  rasistisesta paasauksesta. Nyt, kun sovelluksia ja appeja on monenlaisia, niin voisikohan mitenkään saada ladattua sellaista, jolla voisi tilata kohteliaan kuskin? Kaupunkituntemus ei sen sijaan ole niin tarkkaa, onhan autoissa nykyään navigaattorit. Useimmat kuljettajat osaavat myös käyttää sujuvasti maksulaitteita. Me matkustajat kuitenkin odotamme kunnioittavaa kohtelua ihmiseltä ihmiselle.

IMG_0055 (3)

Jussi Halla-aho, tavisten maalittaja

sira silakka

Nyt kun Silakka-liikkeessä kovasti pohditaan, saako politiikkaa vastustaa siten, että mainitaan, kuka sitä vastustettavaa politiikkaa tekee, jäin jälleen miettimään sitä, kuinka helpolla meillä media ja poliitikkokollegat päästävät rasistiset tyhjänpuhujat. Suomen media puhuu kyllä suorin sanoin ruotsalaispuolueista ja niiden johtajista rasistisina, mutta Jussi Halla-aho saa lähinnä vain kunnioittavia kyselyitä siitä, kuinka sitä maasta heittämistä sitten oikein pitäisi hoitaa.

Toimittaja Kreeta Karvala kehui kerran televisiokeskustelussa, että Jussi Halla-aho on niin valtiomiesmäinen. Valtiomies – mies jonka poliittinen toiminta perustuu vihapuheeseen ja typeriin heittoihin islamista ja muslimeista! Tällaisille toimijoille pitäisi yhteistuumin osoittaa, että heidän käytöstään ei voi hyväksyä ja heidän kanssaan ei tehdä yhteistyötä. Meidän poliitikkomme tuntuvat vain miettivän, kuinka heidän kanssaan voisi tehdä yhteistyötä niin, että paha menisi heidän piikkiinsä, mutta oma puolue porskuttaisi.

Olimme puolisoni kanssa niitä hyvin harvoja tavallisia kansalaisia, jotka varhaisessa vaiheessa, heti vuoden 2011 ikävän vaalituloksen jälkeen, ryhtyivät julkisesti nostamaan esille Halla-ahon puheiden vahingollisuutta. Helsingin Sanomien ja muun median kommenttiosioista poistettiin kommentti heti, jos uskaltautui rasistista politiikkaa kommentoidessa mainitsemaan Halla-ahon tai Soinin nimeltä. Uuden Suomen Puheenvuorossa ilmestymisemme oli järkytys, siellä oltiin totuttu vapaaseen maahanmuuttajavastaiseen agitointiin. Hyvin pian selvisi, että Halla-aholla ei ollut mitään asiallista sanottavaa oman agendansa puolesta.

Tästä esimerkkinä on kommentti, jonka ”Mestari” kohdisti minuun ja puolisooni eräässä Uuden Suomen Puheenvuoron blogin kommenttiosiossa 28.6.2013. Tarkoitus oli keskustella perussuomalaisen viestinnän ongelmallisuudesta:

”Härköset ovat hupaisa pariskunta. Ajattelen joskus hihitellen heidän perhe-elämäänsä, jossa persut näytellevät melko suurta roolia. Härkösten taistelusta persuja vastaan saisi hyvän sarjakuvan johonkin perhelehteen.”

ja vastaukseni siihen:
”Oooo, itse ”Mestari” valistaa kasvonsa pienen Härkösen pariskunnan päälle ja lausuu julki tuomionsa. Ei kai tästä nyt vain seuraa, että koko hommelifoorumin pikkuväki alkaa syytää samaa persukakkaa päällemme? Odotettavissa lienee myös, että joukko rohkeita vasalleja ilmestyy nimimerkillä suosittelemaan tätä äärimmäisen älykästä kommenttia.”

Halla-aho varmisti, että jotain seuraamuksia tällaisesta röyhkeydestä tulisi:
”Tämä on jännittävä päivä Härkösen perheen muutenkin jännittävässä elämässä. Itse Halla-aho kommentoi samassa ketjussa. Ehkä hommelifoorumilaiset vielä lähettävät illan kuluessa ihan oikean Vihapostin. Huh.”

Tuliko postia? Totta kai tuli, mutta ei me välitetty niistä.

Eeppiseksi kommentointi meni helmikuussa 2014, kun Halla-aho kävi häiritsemässä Abdirahim Husseinia Facebookissa ja ajatteli olevansa kannattajakuntansa tukemana turvassa. Halla-aho joutui kiipeliin ja ihailijan tarjoama apu: ”Reija Härkönen, kiihotutko kovastikin sanoistasi?” siivitti Jussin näinkin lennokkaaseen kommentointiin: ”Taitaa tulla pyykkipäivä Härkösen perheessä.” Sen, mitä siitä sitten seurasi, voit lukea blogistani täältä: Toimittajat, kuka pelkää Halla-ahoa?

Huhtikuussa 2015 osallistuimme tuolloiseen uutuuteen, vaalitenttiin yksityishenkilön, Facebook-tuttavan, kotona Helsingissä. Helsingin Sanomat teki jutun tilaisuudesta ja kas, Halla-aholla oli jälleen tarvetta osoittaa sormella Härkösiä: ”Jorma Härkösen vetämä vaalipaneeli, johon osallistuvat Ozan Yanar, Husu Hussein ja Veronika Honkasalo? Sehän on ihan eeppistä. Reijakin vilahtaa taustalla.”

Halla-aho vaalitentistä 030415 (2)

Poimin tähän kommentteja, joita Jussi sai kannattajistaan kirvoitettua:

”Miten tommosista ”turhakkeista” kuten Härköset tehdään julkkiksia?”

”Härköset tekevät karhunpalveluksen noille ehdokkaille. Ei niitä kukaan enään ota vakavasti jos hengailevat Härkösten kanssa. Jos heitä nyt enään pitkään aikaan kukaan vakavasti on ottanutkaan.”

”Tupailta Härkösillä, Hesarikin paikalla.”

”Koko bändi nimetty yksinkertaisemmin: Yks somali, turkkilainen, pari härköstä ja joku outo nainen jonka ajatusmaailma ei ole tältä planeetalta”

”Siellä on varmasti mukavat rinkirunkaukset 😀 hienoa että suvakit ovat näin ”suvakkeja””

”Minä tässä keväällä hiljensin Reijan Usarissa asiallisella, mutta hapokkaalla asiasisällöllä. Laitoin viestin perään muutaman uutislinkin ja Optulan 501-sivuisen mamututkimuksen sillä seurauksella, että täti ensinnäkin poisti viestini ja parin päivän päästä sain elinikäisen porttikiellon Usariin.

Reija ja Jorma Härkönen ovat pariskunta, joka rajoittelee sananvapautta US-blogeissa, järjestelee bannauksia ja toimivat kuten ainakin kunnon politrukit ennen vanhaan N-liitossa. Haiskahtaa aivan mielipidetukokselta, kun on HS:kin mukana. Jatkakoon vaan kissan silityksiä, jos sillä saadaan Suomen poliittistaloudelliset asiat järjestykseen? – Tuskin.”

Tuleva kansanedustajakin mielistelee mestariaan: Mika Raatikainen: ”Hihhii….kiva poppoo. Nerot koolla.”

Eikö olekin valtiomiesmäistä! Kun Halla-aholla on ollut aikaa tähän tyyliin seurata ja yrittää hiljentää vähäpätöisiä, tuntemattomia, poliittista keskustelua käyviä yksityisiä kansalaisia, se osoittaa, että hän joko ei uskaltaudu kunnolliseen debattiin toisten poliitikoiden kanssa tai toiset poliittiset toimijat eivät uskalla tai halua haastaa häntä. Vaalikeskusteluissa tämä tulee esiin siten, että kun Jussi nieleskelee talouskysymykseen vastaukseksi mediassa jonkun usein toistetun väittämän, vaikkapa että meidän on saatava vientiyritykset kilpailukykyisiksi, orpot ja sipilät toistavat vuorollaan: ”Juuri niin kuin Halla-aho sanoi…”

Ei riitä se, että kansalaisliikkeet ja aktiiviset kansalaiset pitävät esillä fasistisen ja rasistisen politiikan ongelmakohtia ja vuosia jatkuneen agitoinnin vaikutusta maahanmuuttajalasten ja heidän perheidensä hyvinvointiin ja mahdollisuuksiin integroitua. Se on myös poliitikkojen tehtävä. Myös kokoomuksen kannattajien pitäisi ankarasti miettiä, mitä oikein ovat tekemässä, kun sallivat puolueeltaan flirttailun tällaisten toimijoiden kanssa. Halla-ahon salonkikelpoistaminen ja pystyssä piteleminen, kun esitetään oikeita, oikeaan politiikkaan liittyviä kysymyksiä, johtavat vain siihen, että hän saa vuodesta toiseen jatkaa rasistista toimintaa.

Media ei Halla-ahoa haasta, media kaipaa häneltä vain mahdollisimman törkeitä kommentteja, jotta saadaan lehdykälle näkyvyyttä. Ja sitten on se kiltti media, naistenlehdet, jotka ilmeisesti pyynnöstä tekevät parin vuoden välein artikkelin rakkaudesta ja ydinperheestä, jossa Jussi on isä aurinkoinen ja tiskaa. Tehdäänkö muista poliitikoista tällaisia rakkauden vuosipäivityksiä? Miksi ei?

Positiivisesti, mutta napakasti!

3CED58F4-8277-4D50-A784-8AC339DD7ABAPositiivisen kautta

Yhdessäolon puolesta 

Oman kielen puolesta

Oman kulttuurin harjoittamisen puolesta

Ihmisten puolesta

Vähemmistöjen puolesta

Syrjäytettyjen puolesta

Turvallisen lapsuuden puolesta

Puolesta

Älkää kuitenkaan luulko, että se riittää, että ette sano mitään muita puolueita vastaan. Sanotte te kuitenkin, kun on vaalitaistelu päällä ja keskustellaan taloudesta. Jakautuminen on jo tapahtunut. Ei riitä, että ei ole mitään mieltä. On asetuttava ihmisyyden ja ihmisten puolelle ja osoitettava se sanoin ja teoin. Sitoutumattomankin kuuluu sanoa, että ei hyväksy rasistista kielenkäyttöä. 

Ei riitä se, kun pieniä tummaihoisia lapsia raa’asti kiusataan, että sanotte, että meillä on koulutuslupaus ja kiva koulu -projekti. Meidän on opittava vastaamaan juuri silloin, sillä hetkellä, että tämä lapsi on yksi meistä, yksi minun lapsistani enkä salli sitä, että häntä kohdellaan rasistisesti. Meidän on ymmärrettävä se, että meidän pelkomme siitä, että tuhma rasistisetä tulee ja lähettää meille rumia viestejä, on aivan mitätöntä silloin kun toisaalla on kysymys lapsen koko identiteetistä ja pärjäämisestä tässä somassa maassamme.

Valitettavasti ihmisen vieteistä yksi voimakkaimmista, ahneus, on se, joka rasististakin politiikkaa vie eteenpäin. Keskivertomedia sortuu helposti rasistisen tai rasisteja kutkuttelevan artikkelin tai otsikon väsäämiseen. On paljon mediaseksikkäämpää olla vähän pahis, kuin muistutella yhtäläisestä ihmisarvosta. Tolkun setämiehet Twitterissä sohivat mehiläispesään omilla usutuksillaan, yleensä vain saadakseen vähän huomiota. Ahneutta sekin. 

Ahneutta sekin on, ahneutta osoittaa omaa hyvyyttä, kun kiltit tädit aina ilmestyvät raaintakin rasismia tuomitsevaan keskusteluun sanomaan: ”Voin kuvitella, mitä kaikkea ikävää tuonkin ihmisen elämässä on ollut ja kuinka paha olo hänellä on”. Kyllä, niinhän se voi olla, mutta paha olo ei tee meistä syyntakeettomia. Sosiaalitoimen avun ohjaaminen syrjäytyville on tärkeää, mutta se pitää nostaa esille erikseen. Ihmisen vihaisuuden ja katkeruuden purkamiselle ei pidä antaa hyväksyttyä reittiä muukalaisten mustamaalaamisessa ja pahoinpitelyssä. Ihmisillä ei luonnostaan ole sellaisia viralta pannun pääministerin mainitsemia ”oikeutettuja pelkoja” jotka oikeuttavat ulkomaalaisten, vaan ei kotimaisten raiskausten sairaalloiseen pelkoon. Rasismin ei saa antaa olla keino hankkia kansansuosiota, ei millään poliittisen hierarkian tasolla. 

On tietysti jaloa ajatella, että kun ollaan vaan hyviä toisillemme, niin kaikki on hyvin. Se ei vain toimi silloin, kun on ihmisiä, jotka valitsevat välineekseen pahan ja jotka elävät kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Ahneus voittaa tässäkin kohtaa. Ja toisaalta hyvin voivan enemmistön välinpitämättömyys. 

Rasismin vastustaminen on positiivista. Meidän pitää osata sanoa omille poliitikoillemme, että emme halua toisten ihmisten vastustamista, vaan sellaista politiikkaa, joka tuo kaikille ihmisryhmille hyvää.

Nyt kun joukkovoimaa on kertymässä rasismia ja fasismia vastaan, olisi hyvä, että joukot astuisivat esiin mukaan ottavan, ihmistä kunnioittavan politiikan puolesta. Uusi hallitus on jo osin sillä tiellä – annetaan sellaisille pyrkimyksille tukea ja voimaa! Suomen pitää olla turvapaikka meille kaikille.

3CED58F4-8277-4D50-A784-8AC339DD7ABA
Italian Sardiini-liike syntyi protestiksi Matteo Salvinin eriarvoistavaa politiikkaa vastaan 

Persu valehtelee eduskunnan edessä – vaatii muilta puolueilta rehellisyyttä

Perussuomalaiset kertovat tänään vastauksessaan hallitustunnustelijalle, että osallistuvat vain hallitukseen, jossa kaikki puolueet sitoutuvat rehellisyyteen ja vaativat ministereiltä totuudessa pysymistä. Vaatimus on sinänsä hyveellinen ja oikea, mutta muuttuu naurettavaksi kun se tulee puolueelta, jonka politiikka kokonaisuudessaan perustuu valehteluun, huijaukseen ja vääristelyyn.

Otetaanpa esimerkiksi yksi viimeisistä näytöksistä. Perussuomalaiset keksivät kuukausi sitten alkaa tehtailla rikosilmoituksia vanhoista TV-huumorin pätkistä ja elokuvista työllistääkseen ”punavihreää poliisia” ja osoittaakseen, kuinka tyhmä on heidän usein tuomiolla kohtaamansa laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Usutusta asiaan nähtiin persupomon seinällä.

67125BFF-086E-4EAF-A0AC-D96D9CEE8B6E

 

Euroopan parlamentistakin osallistuttiin talkoisiin.

 

B98B51CA-E81F-44FC-8BDA-69E950FB9A18

 

 

 

 

 

C6EF7577-54B9-4366-816A-DB7D896F2A5C

Kansalaisille pyrittiin myös osoittamaan, että huijaus- ja kiusantekomielessä tehdyt tutkintapyynnöt olivat peräisin jostain ihan muualta. Perussuomalainen kansanedustaja ja Ylen hallintoneuvoston jäsen Jari Ronkainen kommentoi 22.11. persujulkaisussa:

”Voi tätä loukkaantumisen määrää! Tuntuu siltä, että tiettyjen ihmisten ja ryhmien sietokyky on hävinnyt kokonaan ja hymy yritetään häivyttää ihmisten kasvoilta”.

701A0208-AE12-48CD-AA58-91B7F1E675A3

Jussi Halla-aho pisti vielä paremmaksi ja käytti tekaistujen tutkintapyyntöjen kampanjaa hyväkseen eduskunnan täysistunnossa 27.11.2019 keskustelussa lakialoitteesta, jolla persut yrittävät jälleen muuttaa lakia kiihottamisesta kansanryhmää vastaan:

”Niin poliitikot kuin toimittajat ja oikeusoppineet ovat viime päivinä ihmetelleet kymmeniä vuosia vanhoihin sketsiohjelmiin liittyviä rikostutkintoja. Kuitenkin vielä hetki sitten samat ihmiset olivat sitä mieltä, että kiihottamispykälä on aivan riittävän selkeä. Kuitenkin lakiteksti mahdollistaa juuri tällaiset tulkinnat, jos tulkitsija on riittävän fanaattinen.”

Yle uutisoi 29.11.2019, että poliisi ei, kuten arvata saattoi, aloita esitutkintaa persukampanjan perusteella. Iltalehti kertoi, että ilmoituksia oli tehnyt ainakin yksi persutaustainen mies sekä muita ns. kansallismielisiksi itsensä identifioivia kansalaisia. Toimitukselle kommentteja antamaan kyseisillä isänmaan sankareilla ei ollut uskallusta.

”Kyyninen leikinteko on puolueelle hyvin tyypillinen tapa tehdä politiikkaa”, kommentoi persukampanjasta hyvän jutun kirjoittanut Iltalehden Aleksanteri Pikkarainen. Kyynisyys on kuitenkin lievä ilmaisu, kun puhutaan puolueen johtohahmojen masinoimasta rikosilmoittelukampanjasta, josta sitten valehdellaan eduskunnankin edessä.

Toiset keskittyvät pitämään huolta yhteisistä asioista, kuten poliitikon kuuluu. Haittaisänmaalliset yrittävät kepulikonstein kaivaa kuoppaa demokraattisen järjestelmän alle, säätää omia lakejaan ja häiriköidä siinä, missä vähillä hoksottimillaan pystyvät. Toivotan jaksamista kaikille kunniallisille kansanedustajille ja ministereille!

Perätön rikosilmoitus ei ole rikos. Pitäisikö perättömän poliittisen rikosilmoittelukampanjan olla?

Mikä Jussia Husussa niin kovin kiihottaa?

Olen usein miettinyt, mikä siinä Abdirahim Husseinissa oikein on niin ärsyttävää, että Jussi Halla-aho on herkiämättä hänen kimpussaan. Tuskin luuska rakkaudesta tässäkään tapauksessa potkii, mutta mistä syystä?

Jussi on noussut nopeasti politiikan huipulle. Kyseenalaisin keinoin, mutta kuitenkin. Miksi hänelle on niin kammottava ajatus, että myös Abdirahim nousisi?

Abdirahim on tullut Suomeen yksin 15-vuotiaana pakolaisena ja rakastavien ihmisten tukemana pikku hiljaa rakentanut täällä itselleen uuden elämän. Siitä ei Jussin luulisi olevan kateellinen. Timo Soini tosin kertoi kirjassaan, että Jussilla on ollut onneton nuoruus ja siksi hänet oli syytä lähettää Brysseliin kasvamaan. Jussi ei tainnut juuri kasvaa, mutta puolue kasvoi, joten siinäkään ei pitäisi olla Jussilla märehdittävää.

Abdirahimilla on neljä lasta. Vastoin perussuomalaisten väitteitä somaleista hän ei ole moniavioinen eikä ole jättänyt peräänsä ja valtion elätettäviksi joukkoa yksinhuoltajaäitejä, vaan on pysynyt uskollisena kauniille, rakastavalle vaimolleen. Jussilla on viisi lasta, joten tässäkään hänellä ei ole kateuden syytä. Jussi on hankkinut lapsensa kahdessa samanaikaisessa suhteessa, mutta hänen varsinainen vaimonsa ei kuitenkaan ole lopettanut antamasta naistenlehdille lausuntoja siitä, kuinka hyvä ja huolehtiva isä hän on.

Abdirahim voitti Suomen Penin sananvapauspalkinnon. Jussi ei olisi sitä voinut voittaa, sillä hän ei osaa käyttää sananvapauttaan oikein. Hän on jopa tehnyt siinä niin raskauttavia virheitä, että on saanut tuomion hyvin ikävästä rikoksesta, kiihottamisesta kansanryhmää vastaa. Mutta tästäkään ei Jussi liene pahoillaan, sillä hänen toimintansa on ollut suunniteltua.

EC6AFB9B-8ADD-4554-A52D-AAAE8D243444
Hussein tukee nuorta varusmiestä

Taannoin Husu valehteli Twitterissä, että heitti rasistin ulos taksistaan, vaikka ei ollutkaan heittänyt. Halla-ahon ja koko puolueen toiminta perustuu jatkuvaan valehteluun ja liioitteluun. Ei Jussi voinut oikeasti olla sydämistynyt Husun tarinan loppukäänteestä. Tälläkin kertaa hänen kuitenkin oli käytettävä kaikki keinot, jotta sai kiihotettua tarpeeksi väkeä Abdirahimin kimppuun.

Mikä sitä Jussia sitten oikeasti korventaa? Ihonväri, luonnollisesti, sillä Jussihan on vihapuhuja, joka on jatkuvasti pyrkinyt luomaan ns. kolmansista maista tulevista ihmisistä kuvaa sosiaaliturvalla loisivina laiskimuksina. Mutta Abdirahimiin hänellä on selkeästi aivan erityinen, henkilökohtainen vihasuhde, joka pulpahtaa pinnalle milloin omituisina toteemi-lausuntoina, milloin säälittävänä yrityksenä kyykyttää Abdirahimia hänen FB-seinällään.

Kyllä minä luulen, että kysymys on sittenkin rakkaudesta. Ei siitä, että Jussi olisi rakastunut, vaan siitä, että Abdirahimia, muualta tullutta muukalaista, rakastavat vilpittömästi tuhannet suomalaiset. Hänen aitouttaan, ahkeruuttaan, yrittämishaluaan, hyväntuulisuuttaan ja sanavalmiuttaan. Jopa hänen erehtyväisyyttään.
423AC126-D4B3-40F3-97F6-74FC222A700E

Jussi tietää, että se ihailu, mitä hän äänestäjiltään saa, ei ole oikeaa rakkautta. Kiihottamalla ihmisiä vihaan ja katkeruuteen vähemmistöjä vastaan hän on nostanut heissä esiin ihmisten alhaisimpia tunteita. He ovat äänestäneet häntä edustajaksi, joka osaa ihanasti juoruta ja levittää valheellista, vihjailevaa ja vääristelevää tietoa ja limaisia vitsejä. Sellainen johtajuus on katkeavaista, kuin vinkuheinän heilunta tuulessa. Jonain päivänä Jussi tekee raskaan virheen tai tulee joku karismaattisempi vihaaja, jonka nähdessään vasallit siirtyvät hetkessä uuteen leiriin. Vihajoukkion keskuudessa kytee jatkuva sota ja kapinahenki. Pelokas ja vihainen äänestäjä äänestää aina parasta vihaajaa ja pelottelijaa.

359D1BE5-087A-4AB9-B772-69A13888166C
Halla-aho kannattajansa seurassa

Yhteiseen hyvään pyrkivä politiikka on parasta taistelua pahaa vastaan

kansallismuseo

Donald Tusk, joka valittiin Euroopan suurimman puolueen, keskusta-oikeistolaisen EEP:n puheenjohtajaksi, piti toivoa herättävän avauspuheenvuoron taistelusta äärioikeistolaisia voimia vastaan: ”Me emme uhraa arvojamme, ihmisoikeuksia, oikeusvaltioperiaatteita emmekä sivistystä vastalahjaksi turvallisuudesta ja järjestyksestä. Siihen ei ole tarvetta, koska ne eivät sulje toisiaan pois. Se, joka ei voi tätä hyväksyä, ei voi myöskään kuulua tähän perheeseen.”

Toivottavasti EEP löytää keinot tuohon taisteluun. Suomesta on yhdeksi varapuheenjohtajista ehdolla Petteri Orpo. Kokoomuksella ei ole tähän mennessä ollut minkäänlaista näkyvää halua taistella äärioikeistoa vastaan, vaan pikemminkin kohdella hellästi äärioikeistolaista, rasistista osaa puolueesta ja antaa nuorisojärjestön rauhassa kouliutua sellaiseksi, kunhan pitävät puheet sopivasti lain rajoissa. Mutta ehkäpä eurooppalainen isoveli antaa eväitä paluulle kansanvaltaa ja yhtäläistä ihmisarvoa kunnioittavaan politiikkaan.

Taistelu jotain vastaan on aina vaikeaa. Toisen maailmansodan aikaisessa Saksassa sosialidemokraatit yrittivät käydä epätoivoista taistelua natsismia vastaan. Kun katsotte ajan vaalijulisteita, huomaatte, että Hitlerin propaganda osuu ytimeen: kärsivän tai huolissaan olevan kansanosan tunteisiin. Vastapuoli yrittää herättää väkeä huomaamaan, kuinka karmivat ajatukset ja politiikka ovat tuon propagandan taustalla ja mihin ihmisvihaa julistava ja vähemmistöjä halveksiva politiikka tulee johtamaan. Turhaan.


Olkoon siis meilläkin nyt johtoaatteena se, että politiikka tarkoittaa yhteisten asioiden hoitamista. Myös vaaleissa ja vaalien välissä puolueiden tulee tehdä omaa politiikkaansa eikä keskittyä taistelemaan äärioikeistoa ja rasismia vastaan. Rasistien kannatus taittuu helpoimmin siten, että eriarvoisuus vähenee, kateus laimenee ja turvallisuuden tunne lisääntyy.  Helpommin sanottu kuin tehty? Kun kaikki keskittävät voimavaransa ongelmien ratkaisuun, jotain saadaan myös aikaan. Nykyään tuntuu vähän siltä, että meillä on koko ajan vaalikampanja meneillään ja pitää olla varpaillaan ja loukkaamatta edes rasisteja ja kansallissosialisteja.

Tämä ei tarkoita sitä, että rasismia pitäisi piilotella tai rasisteja hyvitellä. Rasistiset valheet on aina tyrmättävä ja äärioikeiston kieroilu nostettava esiin. Toinen suuri virhe, joka natsi-Saksassa tehtiin, oli se, että vanha ja väsynyt presidentti Hindenburg nimitti, vastoin aiempia lupauksiaan, Hitlerin valtakunnankansleriksi. Hän uskoi, että siten Hitler olisi parhaiten kontrolloitavissa. Se puolue, jonka päästätte tuolla periaatteella hallitusvastuuseen, ei ole teidän kontrollissanne, vaan te olette yhdessä puolueen kanssa toteuttamassa juuri sen puolueen politiikkaa. Tästä jäi kouriintuntuva esimerkki edelliseltä hallituskaudelta: turvapaikanhakijoiden epäinhimilliset pakkopalautukset ja jo yksi maamme mainetta lokaava tuomio Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta.

Taistelkaa, mutta taistelkaa oman politiikkanne keinoin, tekemällä hyvää ja eettisesti kestävää politiikkaa yhteisten asioiden hoitamiseksi!

Kirje sometuomioistuimelle

 

Husun kirja

Kunnioitetut somekeskustelijat, poliitikot ja tavallinen kansa, totuuden ystävät.

Jos vaikkapa joku nyt oikeutta käyvistä toimittajista olisi kertonut samanlaisen valkoisen valheen, kuin tuttu taksikuski, ja jäänyt kiinni, olisitteko käyneet samalla tavalla hänen kimppuunsa?

Ette ehkä olisi.

Olisitte ajatelleet, että tuo toimittaja on hyvän asian puolella ja joutunut jo tähän mennessä kestämään valtavasti häirintää. Suvaitsevainen, hyvä ihminen, joka on aina uutterasti tehnyt hyvää työtä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden eteen. Se hyökkäys, mikä häneen somessa kohdistuu, on hirvittävä ja kenelle tahansa täysin kestämätön.

Taksikuskista ette ajattele samoin. Hän on teille vain mamu, joka nyt on pettänyt teistä jokaisen henkilökohtaisesti, kun ei ole pysynyt lestissään teidän mallimamunanne ja toiminut niin, kuin te itse aina toimitte: rehellisesti, ilman minkäänlaista tarinoiden värittelyä. Perheenne, sukunne, ystävienne, koulutovereidenne, työnantajienne ja äänestäjienne tukemana. Taksikuski on teidän lisäksenne pettänyt puolueensa, äänestäjänsä, muut taksikuskit ja kaikki maahanmuuttajat.

Toimittajan kohdalla te olisitte ymmärtäneet, millainen hullunmylly siitä seuraisi ja kuinka paljon apua tämä oman somepiirinne ihminen nyt tarvitsee. Ura, työpaikka, perheen elanto, jopa mielenterveys olisivat voineet olla vaakalaudalla. Olisitte ehkä ymmärtäneet senkin, että hän valtavan paineen alla olisi yrittänyt puolustautua ja pysyä tarinassaan. Olisitte tukeneet häntä kaikkialla, missä häntä solvataan ja lähetelleet tuen ilmauksia ympäriinsä.

Abdirahimin jätitte korppien nokittavaksi. Te kirjoititte vain Facebookiin ja Twitteriin: ”Sehän valehteli, ja rasismista kerrottaessa ei saa valehdella.”

Fiktiivistä tämä mietintä tietysti on, eiväthän nuo tuntemanne ihmiset olisi missään tilanteessa liioitelleet tarinaansa tai käyttäneet valkoistakaan valhetta. Suomalainen ei valehtele.

Husun kirja

Jos olet jonkun puolella, puolustat häntä myös vaikeina hetkinä

Matkustimme 2000-luvun alkupuolella Espoon rannoilta bussilla Helsingin keskustaan. Oli kesä, ilta vielä nuori ja bussi puolillaan noin 14 – 15-vuotiaita ”hyvien perheiden tyttäriä”, jotka joivat näyttävästi keskiolutta ja pitivät ilmatilaa hallussa. Muutama matkustaja yritti heitä toppuutella, mutta sai vain röyhkeää sadattelua vastaukseksi. Matkan lopuksi menin kysymään kuljettajalta, miksi hän ei puuttunut tilanteeseen ja poistanut tyttöjä bussista. Maahanmuuttajakuski kertoi, ettei se ollut mahdollista, sillä jos hän tekisi jotain sellaista, vanhemmat nostaisivat metelin, soittaisivat joukolla bussifirmaan ja haukkuisivat kuljettajan, ja hänelle tulisi vaikeuksia.

Tilanne ei näköjään ole tuosta muuttunut. Nyt kuljettajien rasistinen kohtelu nousi esille Abdirahim Husu Husseinin julkaistua somessa kertomuksen kohtaamastaan rasismista taksikuskin työssä. Husu teki virheen ja kehuskeli poistaneensa rasistisen solvaajan kyydistä, vaikka olikin sitten heltynyt tai nöyrtynyt ja vienyt rasistin pyydettyyn osoitteeseen. Huomionarvoista oli kuitenkin, että hän uskaltautui kertomaan asiasta, harvoin näistä kukaan uskaltaa julkisesti kertoa. Tällä kertaa Husu oli niin ärtynyt ja väsynyt, että lähti taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Eipä siitä hänellekään mitään hyvää seurannut.

Olisi voinut luulla, että Husun kertomus olisi johdatellut yleisön keskustelemaan siitä, kuinka kuljettajille turvattaisiin mahdollisuus työskennellä ilman rasistista häirintää. Sen sijaan persukerho johdatteli aihetta siihen suuntaan, että Husulla olisi jotain tekemistä raiskaajataksin kanssa. Toisaalla alettiin tehdä salapoliisityötä ja etsiä aukkoa Husun hiukan epäloogisessa tarinassa. TaksiHelsinki läksi mukaan ja alkoi keskustella taksinkuljettajan työsuorituksista suuren yleisön ja skandaalimedian kanssa. Lopuksi myös maamme tunnetuin juorulehti, Helsingin Sanomat, liittyi rasistikuoroon ja vahvisti näyttävästi Husun valehtelijaksi.

Aiemmin mainitut asiat eivät ole kovin yllättäviä, media lähtee helposti rasistikelkkaan ja Helsingin Sanomillakin näyttäisi olevan erityisiä toimittajia tämän kaltaisten hykerryttävien tapausten varalle. Hyvin erikoinen oli kuitenkin älämölö, joka nousi Twitterissä poliitikkojen ja puolueaktiivien ja tavallisten kommentoijien taholta. Hyvin monella oli tarve tehdä päivitys, jossa tuomittiin jyrkästi Husun valehtelu ja katsottiin hänen vaikeuttaneen rasisminvastaista työtä ja pilanneen somaliyhteisön maineen. Ja nyt eivät olleet liikkeellä pelkästään rasistit, vaan vasemmistoliittolaiset, vihreät ja tunnetut rasismin vastustajat. Brigita Krasniqi oli yksi harvoista, joka toi selkeästi esille, mistä oli kysymys:

Kun vähemmistön edustaja on pahassa pinteessä, luulisi, että hän saisi edes hiukan tukea. Yllättävän monilla oli tarve edistää omaa poliittista uraansa tuomalla julki paheksuntansa ja ikään kuin poliittista tasapuolisuuttaan: nyt pitää joukolla tuomita, kun kerran valehteli, vaikka on mamu. Harva otti huomioon törkeän rasismin kohteeksi joutuneen piinaavaa tilannetta ja jatkuvaa varpaillaan oloa. Harva käy tuollaisella henkilökohtaisella tavalla Halla-ahon tai kenenkään rasistin kimppuun, vaikka heidän poliittinen nousunsa perustuu lähes pelkästään valehteluun ja rasistiseen kansanryhmää vastaan kiihottamiseen. Vähemmistön edustajaan on helppo iskeä, hänen on nöyrryttävä ja tunnustettava alamaisuutensa. Pieni liioittelu tarinassa ja heti olet petturi ja valehtelija. Valtuustoryhmä kokoontuu ja langettaa tuomionsa luopiolle.

Vieläkään kukaan näistä puhtoisista, valheettomista poliitikoista ei ole nostanut keskustelua jostakin näistä seikoista:

Kuinka saadaan maahanmuuttajakuskien työoloja parannettua? Kenenkään ei pidä noin raskaassa työssä sietää epäasiallista kohtelua.

Miten kuskin kuuluu toimia, jos joutuu rasistisen hyökkäyksen kohteeksi?

Onko asiallista, että työnantajan edustaja levittelee kuskin ajotietoja rasistimedialle?

Tekeekö liioittelu omasta käyttäytymisestä tukalassa tilanteessa ihmisestä huijarin, kun kertomus rasistisesta hyökkäyksestä on muilta osin totta?

Jos suomalainen poliitikko lisää pienen valheen narratiiviinsa, oletko yhtä lailla hänen niskassaan?

Millaiset ovat maahanmuuttajakuskin mahdollisuudet puolustautua, jos koko nettiyhteisö käy joukolla kimppuun?

Olisiko ollut mitenkään mahdollista, että valtuustotoverit olisivat keskustelleet aiheesta Husun kanssa ennen julkista sometuomioistuinkäsittelyä? Olisiko jopa tuomion voinut kertoa hänelle itselleen, eikä julistaa sitä somessa?

Onko SDP:llä mitään intressiä pitää huolta oman puolueen rasismin uhreista?

IMG_0030
Poliitikkoja olohuonetentissä vaalien alla v. 2015

Kuka ohjaa suomalaisia rasisteiksi?

Hannele Luhtasela-el Showk

Viime aikoina on paljon keskusteltu niin sanotuista mikroaggressioista. Ne ovat vähemmistöryhmien edustajiin kohdistuvia, joskus tahattomia, usein opittuja loukkaavia kommentteja tai tekoja, joista paistavat stereotypiat ja ennakkoluulot. Monella ne ovat aivan tavallinen tapa puhua esimerkiksi muualta muuttaneista ihmisistä.

Suomessa tällaiset tyhmät tai tuhmat tavat ovat varsin yleisiä, eikä pelkästään mikroaggressioiden tasolla. Suomi nousi viime vuoden tilastoissa Euroopan unionin rasistisimmaksi maaksi. Tummaihoisten tölviminen on yleistä ja vihapuhe jyllää sosiaalisessa mediassa. Suomen poliittisella johdolla on kuitenkin tapana mennä puheenparressaan vähän mikroaggressioita ja kadun rasismia pitemmälle. Usein luikautetaan ihan normaalinkin puheen keskelle piilorasistisia lauseita, jotka johdattavat kansalaisia uskomaan, että uhka piilee ulkomaalaisessa.

Myös toimissa on eroja riippuen siitä, puututaanko suomalaisen vai muunmaalaisen tekemisiin. Kun Turussa tapahtui tuhoisa puukkoisku, kaksi ihmistä kuoli ja kahdeksan haavoittui, ja murhaaja oli vierasmaalainen, presidentti matkusti heti Turkuun laskemaan kukkia tapahtumapaikalle ja lausui julkisuuteen mm. näin:

”Samalla meidän on nyt kansakuntana mietittävä, miten käsittelemme tämän julman teon. Keskustelumme maahanmuutosta on ollut vaikeaa, melkeinpä mahdotonta jo ennen tätä. Maahanmuutto herättää vahvoja tunteita – puolesta ja vastaan. Asiallista keskustelua on vaikea käydä tunteisiin menevästä aiheesta, mutta meidän on kansana siihen kyettävä.”

Niinistö ja Turun murhat
Presidentti päivitti Twitteriä tohkeissaan Turun puukotuksen johdosta

Kun Kuopiossa vastikään tapahtui suomalaisen nuoren miehen tekemä raaka miekkamurha ja yhdeksän muun henkilön haavoittaminen – enimmäkseen naisten, kuten Turussakin – presidenttiä ei paikalla näkynyt ja hän tyytyi vain esittämään osanottonsa uhrien omaisille. Maamme ei nyt ollut uhattuna, maahanmuutto ei ollut hirmutekoihin syyllinen eikä keskustelun paikkaa ollut. Suomalaisen murhaajan mietteistä emme vielä tarkkaan tiedä, mutta Turun osalta tavan tallaajasta näytti siltä, että tolaltaan mennyt, syrjäytynyt, surkea taparikollinen eteni murhaajaksi, eikä lähellä olevien ihmisten useista huoli-ilmoituksista ollut mitään seurauksia. Presidentti sanoi iskun kohdistuneen hyvyyttä ja inhimillisyyttä vastaan – suomalaisen iskulla ei kai sitten ollut tällaisia tarkoitusperiä.

Jo vuoden 2015 syksyllä, kun Suomeen tuli paljon pakolaisia ja vähän maailmaa nähneillä, nurkkakuntaisilla ja moukkamaisilla suomalaisilla oli pelkojensa kanssa tekemistä, Niinistö meni suurlähettiläiskokouksessa mainitsemaan, että ”Eurooppaan tulijoiden joukossa on valitettavasti joitain niitäkin, joilla on pahat mielessä.” Eipä ollut se kovin rakentava ja kansakuntaa kokoava lausahdus hetkellä, jolloin maan isän olisi pitänyt kehottaa ihmisiä pitämään hyvää huolta maahan saapuneista, kaiken, paitsi elämänsä menettäneistä pakolaisista.

Samaan aikaan, kun presidentti ja ministerit taivastelevat ulukomaalaisten kammottavuutta, suomalaiset miehet hakkaavat surutta vaimojaan ja Suomi pysyy kenenkään asiaan puuttumatta yhtenä eukontapon kärkimaista maailmassa.

Vuoden 2015 lopulla taparikollisten ja väkivaltaisten rasistien muodostamat ”partiot” alkoivat naisten suojelun nimissä kierrellä Suomen kaupunkien kaduilla. Poliittiselta johdolta ei saatu yhdenmukaista, rasistista joukkotoimintaa tuomitsevaa kannanottoa. Oikeusministeri Lindström tokaisi, että ”jokaisella on ihan vapaa oikeus liikkua tuolla ulkona, eihän siinä ole mitään” ja pääministeri Sipilä: ”Kyllähän jokainen arjessa ymmärtää sen, että jos lapsia kuljetetaan harrastuksiin tai kouluun tai niin edespäin”. Molemmat antoivat hiljaisesti ymmärtää, että suomalaisten pelot ovat oikeutettuja ja katupartiointi ulkomaalaisia vastaan luonnollista. Vaikka Sipilä myöhemmin korjaili sanojaan, vahinko oli jo tapahtunut.

Yksi laajempi asia, joka Suomessa luo epäluuloja ja vihaa ulkomaalaisia kohtaan, on ulkomaalaispoliisin toiminta. Onko pakolaisten palautuksissa kotimaihinsa koskaan kokeiltu, toimisiko asia esim. lapsiperheiden kohdalla niin, että kerrotaan palautuspäivä ja määrätään perhe saapumaan paikalle lentokenttäkyyditystä varten tai sovitaan, milloin taksi noutaa? Onko poliisin aivan pakko mennä noutamaan lapsia vanhempineen gestapo-tyyliin yöllä, kommandovarusteissa ja susikoirien kanssa? Onko ulkomaalaispoliisiin juurtunut pelko ulkomaalaisia kohtaan? Joka tapauksessa tällaisilla manöövereillä luodaan kansalaisten keskuuteen sellainen käsitys, että pakolaisina maahan saapuneet perheet ovat terroristeja.

Yleensäkin poliisin toiminta näyttää usein siltä, että marsilaisia vaanitaan. Jos olet muualta tullut, olet epäilyttävä. Aivan äskettäin tuttava kertoi ystävälleen tapahtuneesta: moottoripyöräpoliisi pysäytti miehen tylysti jalkakäytävällä, vaati papereita nähtäväksi ja KAHLITSI miehen moottoripyöräänsä mennessään paikalle hälytettyyn poliisiautoon selvittämään henkilöllisyyttä. Päästivät kuitenkin mustan miehen menemään, kun ihonvärin lisäksi mitään epäilyttävää ei ollut. Arvatkaapa vain, vahvistuivatko jälleen silminnäkijöiden ennakkoluulot.

Eräs silmiinpistävä piirre suomalaisissa on omien vähemmistöjen syrjintä, josta jälleen selkeä esimerkki oli viime viikolla esiin noussut romanien erittely henkirikostilastoissa. Viisisataa vuotta maassa ei riitä tekemään ihmisestä suomalaista, vaan pelottava ulkomaalaisuus on otsaan tatuoitu.

Jos yritetään aina olla kaikkien kavereita ja sen varjolla käytetään ilmaisuja, jotka eivät rasistejakaan loukkaisi, tullaan hyväksyneeksi rasistinen toiminta ja edistäneeksi syrjivää ilmaisutapaa. Jos tunnettu henkilö puhuu maahanmuutosta rasitteena, se on sitten rasite, vaikka ihmisten saapumisen kylmään, umpimieliseen maahamme voisi vallan hyvin nähdä olevan myös virkiste, voimavara ja iloinen yllätys.

Yhdysvalloissa presidentti Trump puhui siirtolaisten torjuntaan tarvittavan vallihautoja, jotka kuhisevat käärmeitä ja alligaattoreita. Voi olla, että monien mielessä Suomea sellaiset jo ympäröivät. Houkuttele siinä sitten lisää kipeästi kaivattuja maahanmuuttajia.