Onko mahdollista väistää äärioikeiston uhkaa?

Me tiedämme nyt, että Venäjän kansaa ei voi syyttää äärioikeistolaisen, demokratian vastaisen hirmuhallituksensa hyökkäyksestä Ukrainaan. Pelko pitää kansan hiljaisena. Vaikka vastustajia olisikin, niin sanotut vaalit ovat jo vuosikymmeniä olleet sellaiset, että oppositiolla ei ole ollut aitoa mahdollisuutta demokraattiseen vallan vaihtoon. Pelko omasta ja omaisten turvallisuudesta pitää suut supussa ja panee jopa puolustamaan hallituksen toimia.

Entäpä me suomalaiset, olemmeko me tänä päivänä missään vastuussa poliittisen ilmapiirin kovenemisesta ja äärioikeiston noususta Suomessa? Kuinka pitkään annamme äärioikeistolaisten öykkäreiden toimia eduskunnassa, kutoa seittejään hallintokoneiston ympärille, hankaloittaa demokraattisten päätösten toteutumista ja halvaannuttaa yhteiskuntaa? Onko äärioikeiston nousu valtaan mahdollista myös Suomessa?

Ilmapiirin koveneminen voi olla kiinni hyvinkin vähäiseltä tuntuvista, lähes huomaamattomista seikoista. Nettikeskustelun sivistymättömät öykkärit ja puolueiden julkirasistit ovat toki näkyviä, mutta heillä ei ole kykyä kääntää koko kansan mieltä. Kerronpa esimerkin isällisestä hivuttamisesta, millä kansakuntaa liikutellaan:

Kansallissankari Teemu Selänne jakoi v. 2016 kaverinsa Aleksi Valavuoren kanssa maahanmuuttajia törkeällä tavalla mustamaalaavaa tekstiä, vaati maahanmuuton rajoittamista ja väittipä maahanmuuttajien joukkoraiskanneen ystävänsä tyttären. Rikosta ei ollut poliisitutkinnassa eikä Selänne suostunut myöhemmin todistamaan väitteitään.  Mitään seuraamuksia tuollaisesta kansanryhmää vastaan kiihottamisesta ei ollut. ”Tolkun ihmiseksi” presidentti Niinistön suosiollisella avustuksella nostettu Selännehän sai puhua, mitä rasistinen sylki suuhun toi. Aärioikeistolainen väki hurrasi. Kun on rasismin hyväksyvä presidentti kaverina, on lähes koskematon.   

Nyttemmin pakolaisvastaiset, rasistiset puheet ovat nousseet meillä valtavirtaan. Presidentti Niinistön lukuisat lausumat ovat antaneet oikeutuksen ajatella sadoista tuhansista Suomen asukkaista, että heissä voi olla jotain epäilyttävää, vaarallista ja pelottavaa. Presidentin aiempi suhtautuminen korostuu nyt, kun ukrainalaiset turvapaikanhakijat saavatkin asiallisen, jokaiselle pakolaiselle toivottavan ja kuuluvan kohtelun. Presidenttimmekin kertoo laittaneensa vähän omia rahojaan heidän tuekseen. Kun tulijat ehkä Niinistön mielestä ovat lähes oikeauskoisia ja oikean värisiä ihmisiä, onkin suhtautuminen hyvin erilaista. Ja kuitenkin silloin ja nyt on kysymys hätää kärsivistä, sotaa pakenevista ihmisistä ja irakilaisten ja somalien kohdalla vainon ja kidutuksen takia pakenevista – juuri heistä, joille olemme sitoutuneet antamaan kansainvälistä suojelua.

On hienoa, että pakolaiset eivät nyt ole uhka ja maahan saa tulla ilman byrokraattisia viivytyksiä. Joku voisi kysyä, eikö nyt ole mitään vaaraa siitä, että emme ollenkaan tiedä, keitä ja missä kaikki pakolaiset ovat. Tuskin on, niin kuin ei ollut aiemminkaan. Jokaisessa populaatiossa on rikoksen tielle ajautuvia yksilöitä, mutta irakilaiset ja somalit olisivat voineet täsmälleen ukrainalaisten tavoin tulla suljetuiksi kansakunnan syliin ja päästä heti nauttimaan tarvitsemistaan palveluista. Heidän ihmisyytensä vain haluttiin laskea alempaan kastiin ja heidän kohtaamisensa tavallisten suomalaisten kanssa yritettiin rajoittaa minimiin. Ehdotettiinpa kokoomuksesta jopa rangaistusta pakolaisia auttaville yksityisille kansalaisille.

Miksi me sallimme tällaisen rotuerottelun? Miksi valtakunnan korkein johto on siinä yksi sanansaattajista ja hyväksyttäjistä? Kuka on vastuussa siitä, että äärioikeiston valta lisääntyy? Onko demokraattisessa valtiossa mahdollista päättää toisin?

Kyllä on, äänestäjillä on valta. Äänestäjä voi miettiä, kannattaisiko äänestää toisin, kun kokoomuksen siirtymä perussuomalaisten kainaloon on entistä selvempi ja vain vähän aikaa sitten mahdottomana pidetty hallitusyhteistyö tuntuu nyt kovasti kiihottavan. Äärioikeistolainen rasisti ja natsi pääsee valtaan vain, jos äänestät sellaista.

Milloin kunnialliset puolueet ryhtyvät toimeen?

Muukalaispelkoa ja siitä kehkeytynyttä vihaa lienee aina ollut ja tulee aina olemaan. Mutta milloin siitä tuli hyväksytty tapa tehdä politiikkaa? Milloin pakolaisesta tuli paholainen?

1990-luvulla vaihtaessani työpaikkaa esimieheni sihteeri kertoi, että uusilta työntekijöiltä kysytään heti, mitä mieltä he ovat pakolaisista. Arvaatte varmastikin, mitä mieltä olisi pitänyt olla. Minulle tuota kysymystä ei ollut esitetty ja olin tuon kuullessani niin ällikällä lyöty, että en edes osannut kunnolla reagoida asiaan. Vuoden 2011 vaalien jälkeen ahdistus oli suuri, kun huomasimme, kuinka suureksi viha oli noussut.

Meillä on jo kauan elänyt joukkio, jonka pelkoja ja ennakkoluuloja on onnistuttu kiihottamaan ja jotka ovat valmiit äänestämään ketä tahansa, joka lupaa pitää Suomen valkoisena. Siis rasistinen äänestäjäkunta äänestämässä rasistisia poliitikkoja.

Siinä joukossa ja sen liepeillä on väkeä, joka ei oikein malttaisi odottaa, että kiihottaminen pakolaisia vastaan johtaisi yksinkertaiseen enemmistöön eduskunnassa ja päästäisiin tositoimiin. Jo kymmenen vuotta sitten löydettiin äärioikeiston keräämä lista kansanpettureista, joihin toimenpiteet kohdennettaisiin. Me nettikeskusteluun ahkerasti osallistuvat lienemme kaikki saaneet myös suoraan meille osoitettuja viestejä: ”Sinä tulet olemaan ensimmäisten joukossa”.

Eilen kuulimme, että poliisilla on jälleen tutkinnassa törkeän henkeen ja terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelu. ”Ajatusrikoksia”, huutavat palstoilla äärioikeiston tukijat. Monet ”tolkun ihmisetkin” ovat sitä mieltä, että tyhjästä nostetaan meteli, eiväthän ne toteuttamaan pysty. Jos olisi ollut kysymys muusta kuin oikeiston suunnitelmista, poliisia jo kiiteltäisiin terroristisen teon ehkäisystä.

Kun puolueen tai siksi pyrkivien agenda on niin heikko, että sen tukemiseksi tarvitaan tuollaista kielenkäyttöä ja edes ajatuksia siitä, että muita pitäisi vähän murhata, että päästäisiin elämään herroiksi, on yhteiskunnan syytä reagoida. Olisi tullut tehdä jotain kauan sitten. Rasistien nostaminen tasavertaisiksi kumppaneiksi poliittiseen keskusteluun oli suuri virhe. Eduskunnan häpäisy jatkuvilla rasistisilla puheilla samoin. Suomen kansa ansaitsee demokratiansa. Sen horjuttajia ei pidä kunnioittaa.

Milloin kunnialliset poliittiset puolueet pitävät sen yhteisen palaverin, jossa suunnitellaan, kuinka äärioikeiston uhka ehkäistään? Nyt lähes kaikki puolueet tuntuvat miettivän vain sitä, kuinka perussuomalaisten ääniä saataisiin kalasteltua omaan puolueeseen ja yrittävät salavihkaa heitellä ilmoille kommentteja, joista voi päätellä, ettei meidänkään puolueessa muukalaisia hyysätä. Näin ikään kuin osoitetaan, että perussuomalaisilla on perusteita rasismiinsa. Oikeampi tapa olisi sopia yhdessä ja näyttää koko maailmalle, että äärioikeistoa ei hyysätä eikä rasistien kanssa tehdä yhteistyötä. Nyt tyydytään vain katsomaan, kun perussuomalaiset hokevat: ”Mehän teemme tätä parlamentaarisessa järjestyksessä.”

Entisiä ja nykyisiä perussuomalaisia poliisikansanedustajia