Häkkänen

Suomella ei ole droonitorjuntajärjestelmää

~ Reija Härkönen ~ 1 kommentti

Eilen asiantuntija kertoi radiossa, ettei Suomen droonitorjuntajärjestelmä ole vielä ole valmis.

Tänään kokoomuksen kansanedustaja Jarmo Limnelliltä kysyttiin, onko sitä kykyä vai eikö ole. Limnell sanoi orpomaisen topakasti, että puolustusvoimat ei voi kertoa kaikkea. Asioita on pidettävä vihamielisiltä voimilta salassa.

Uskokoon ken tahtoo. Suomi kertoo innoissaan koko maailmalle hävittäjätilausten määrät ja saapumisaikataulut. Maailman paras ohjusten torjuntajärjestelmä, pyhä israelilainen Daavidin linko on julkisesti ylpeillen tilattu, eikä tilausta kansanmurhaajavaltiolta vieläkään peruttu, vaikka se taas seitsemän päivää sitten petti Israelin omassakin ohjustorjunnassa.

Suomella ei ole valmista droonitorjuntaa. Kansalle kerrottiin, että itärajalle tulleita ei viitsitty torjua, ettei aiheutettaisi asukkaille vahinkoa. Tietävät kai puolustusvoimissa ihan kokemuksesta, että droonin torjunta tuottaa enemmän haittaa kuin sen osuminen kohteeseen.

Vakava asiahan tämä on. Mutta naurattaa.

Ukraina on jo kolme vuotta näyttänyt mallia, kuinka droonit tuhotaan. Ruotsi on merkittävästi kehittänyt järjestelmää, jossa käytetään elektronista häirintää. Yhteistyössä mm. Saabin kanssa on kehitetty ohjelmisto, jolla voi ohjata sadan droonin parvea. Siellä on myös otettu käyttöön järjestelmiä, joilla kansalaisten tekemät droonihavainnot voidaan hyödyntää torjunnassa. Ajattele, jos Suomi olisi keksinyt kehitellä yhdessä Ruotsin kanssa. Nyt kun naapuruuden lisäksi ollaan myös Nato-veljiä.

Suomessa on tomerasti rakennettu aitaa itärajalle, etteivät tummaihoiset pakolaiset pääsisi maahan. Kokoomuksen ja perussuomalaisten kansanedustajat käyttävät vuorotellen veronmaksajien maksamaa aikaa käymällä poseeraamassa valmiin aidanpätkän edessä. Suuret maanpuolustajat.

Hallitus palauttaa jalkaväkimiinat ja tapattaa sudet ja hanhet. Esimerkiksi kokoomuksen ryhmäjohtajalla jalkaväkimiinat ovat olleet vaalikampanjoiden kantava teema jo vuosien ajan. Se luo äänestäjiin turvallisuuden tunnetta.

Petteri Orpo ja Antti Häkkänen Uutisvuoksin artikkelissa 23.8.2022 kiirehtimässä raja-aidan rakentamista. Tummaihoisia pakolaisia oli jo tullut rajan takaa ja uhka oli suuri.

Väki on saatu riittävästi pelkäämään. Valtion varat voidaan nyt sijoittaa isänmaallisesti. Heikompilahjaisia ei kannata liikaa kouluttaa, riittää, että kokoomusvesat menevät yliopistoon. Köyhien hyysääminen on jo lopetettu.

Nukutko rauhassa, suomalainen?

Minusta näyttää siltä, että hallitus on tässä maassa se ensimmäinen torjuttava.

Haluavatko suomalaiset sotaa?

~ Reija Härkönen ~ 1 kommentti

Amerikan Yhdysvalloissa Jesse Ventura, entinen Minnesotan kuvernööri, ammattipainija ja Vietnamin sodan veteraani esitti maansa johdolle kiusallisen ajatuksen:

”Sota on oikeutettu vain silloin, jos olet valmis lähettämään omat lapsesi sotimaan”.

Hän myös haastoi Donald Trumpin nuorimman pojan, Barron Trumpin: ”Tee jotain, mihin isälläsi ei ole ollut rohkeutta.” Trumpin suvussa ei Venturan mukaan kukaan ole suorittanut asepalvelusta sataan vuoteen. Venturan omassa perheessä sen on tehnyt jokainen mies.

Tämän ajatuksen soisi Suomessakin sisäistävän kaikkien niiden, jotka sota- ja Nato-kiimassaan nyt näyttävät suorastaan toivovan sotaa. Eduskunnassa tunnutaan ajattelevan, että siitä seuraisi heille vain jännittävä evakuonti bunkkeriin Kauhajoelle, josta he sitten monitoreistaan ohjaisivat peliä ja sievät Lotat kantaisivat kahvia ja karjalanpiirakoita. Jotkut ovat jo kuukausia touhukkaina toistelleet, että Suomi on nyt sodassa.

Kun tarpeeksi himotaan sotaa, uhotaan sodalla ja varoitetaan sodasta, sota tulee.

Kaikkien tuohon tyyliin toimivien tulisi pysähtyä ja miettiä, mitä siitä seuraisi itselle, perheelle ja ystäville. Isänmaalle.

Poliittisessa johdossamme on myös henkilöitä, jotka puhuvat tunteella ja paasaten siitä, kuinka tukemme Ukrainalle on vankka. Ukrainaan matkustavat kaikki kynnelle kykenevät tullakseen kuvatuksi yhdessä suuren sotasankarin, Volodymyr Zelenskyin, kanssa ja saadakseen siten poliittista nostetta kotimaassa. Sota on kiehtovaa. Samaan aikaan näille maamme johtajille ei merkitse mitään tuhansien lapsien yhä jatkuva teurastaminen Palestiinassa. Se sota ei ole ”meidän sotamme”, sillä siellä tapetaan ”vääräuskoisia” ja ”liian nopeasti sikiäviä”. Kaikki tuollainenkin terminologia kääntyy vielä jonain päivänä sanojaansa vastaan. Sotaa ei saa pitää oikeutettuna, vaikka sen aloittajana olisi henkilön ihailema Ameriikan ihmemaa ja ”mahdollisuuksien tasa-arvon” entinen esikuva.

Miettikää, keitä ovat ne, jotka kantavat harteillaan sodan kustannukset ja seuraukset ja keitä ovat ne, jotka vain puhuvat niistä ja pelottelevat niillä. Ketkä haaveilevat sotateollisuusosakkeidensa arvonnoususta tai yrittävät lisätä ääniään seuraavissa vaaleissa Sodan Suuren Uhan varjolla.

Jos se sota sitten joskus tulee, pidettäköön huolta siitä, että maamme johdon jälkeläiset ovat ensimmäisinä ilmoittautumassa vapaaehtoisiksi. Tässä kohtaa ei pidä paikkaansa väite, että lasten ei pidä joutua kärsimään vanhempiensa teoista. Sota on sotaa ja vastuunkannon on lähdettävä sen aloittajista. Eikä auta sekään, jos presidenttimme sanoisi, että jättäkää lapsemme rauhaan. Suomen lähtö sotaan on oikeutettu vain, jos maamme johto lähettää eturintamalle omat lapsensa.  

Sadan vuoden väli, mutta Venäjän ja Suomen johdolla samoja elkeitä

~ Reija Härkönen

Vladimir Leninin johdolla bolševikit nousivat valtaan Venäjällä vuoden 1917 lokakuun vallankumouksessa.

Lenin halveksi parlamentaarista edustuksellista demokratiaa ja kannatti neuvostovaltaa. Neuvostojen kautta vallan piti olla suoraan työväenluokan edustajilla ilman perustuslaillisia esteitä, jotka suojelivat  porvaristoa.

Jatkossa nähtiin, että valta keskittyi hyvin pienelle väkivaltaiselle piirille. Työläiset elivät seuraavat vuosikymmenet jatkuvan valvonnan alla niukasti ja ahtaasti. Vodkaa oli tarjolla riittävästi, ruokaa ei niinkään.

Oikeusministeriksi nouseva kansanedustaja Antti Häkkänen taas sanoi Suomessa v. 2017, että ”vaaleilla valituilla kansanedustajilla pitää olla kansan tahdon mukaisesti oikeus viedä perinteisiä ja tavallisia poliittisia asioita eteenpäin yhden vaalikauden aikana ilman perustuslain esteitä”.

Leninin vaatima väkivaltainen vallankumous ei kokoomuksen joukkiolla luonnollisesti ole ollut mielessä, kun vallan voi saada suurella rahalla ja suuryritysten tuella ja valtaa voi sitten käytellä, niin kuin huvittaa.

Neuvostoliiton ja Suomen valtiot ja hallintotavat ovat toki olleet monella tavalla kaukana toisistaan.  Vallanhimo ja tarve käyttää valtaa turhia lakeja noudattamatta on kuitenkin Leninin ja Orvon puolueille yhteistä. Ja monen diktatuurin johtajille ennen ja nyt. Tänä päivänä fasistinen diktaattori hallitsee myös Amerikan Yhdysvalloissa. Toivotaan, että Suomella on vielä toivoa – jotain muuta kuin se Orvon kokoomuksen ”toivo”, ja palaamme demokraattiseen hallintoon.

Sipilän hallituksen kaudella (v. 2015 – 2019) Häkkäsen tullessa oikeusministeriksi meillä oli vielä perustuslakivaliokunta, joka aidosti valvoi hallituksen esitysten perustuslainmukaisuutta. Tiedustelulainsäädännön uudistustarpeesta oli riittävä yksimielisyys ja perustuslakia muutettiin uudistukset sallivaksi. Kaikki meni laillisesti ja demokraattisessa järjestyksessä.

Kun kokoomus yhden vaalikauden surkeilun ja vollotuksen jälkeen pääsi jälleen valtaan, alkoi fasistinen meno. Kaikki temput tehdään, että demokratia ja kansan mielipiteet eivät olisi tiellä. Perustuslakia ja kansainvälisiä sitoumuksiamme on rikottu jo moneen kertaan. Demokraattinen päätöksenteko on turhaa, kun suuret johtajamme ensin pelottelevat tulevalla sodalla, sulkevat rajat ja valmistelevat piilossa lakiehdotusta ydinaseiden sijoittamiseksi maahamme.

Valitettavasti opposition politikointi on myös edistänyt fasismin, stalinismin – tai miksi sitä halutaan sanoa – lisääntymistä. On olemassa punaista ja mustaa fasismia. Mielestäni nyt on vallalla se musta.  SDP haaveilee pääministeriydestä ensi vaalikaudella ja lähtee suosion menetyksen pelossa mukaan populistisiin, maahanmuuttajia ja pakolaisia leimaaviin hankkeisiin ja lakimuutoksiin. Fasismin vasallit.

Muistutan teitä vielä Jason Stanleyn luettelemista askelmerkeistä fasismiin. Kuten huomaatte, olemme saaneet kokoomus- ja persujohdossa käydä läpi kaikki rastit.

Karismaattinen johtaja meiltä puuttuu, mutta hallituspuolueet tuntuvat tyytyvän myös vähemmän karismaattisiin.

·  Menneisyyden myytin ihannointi: Kulttuurin palauttaminen entiseen loistoon.

·  Karismaattinen johtaja: Johtaja on kansakunnan tahto.

·  Sisäiset viholliset: Vähemmistöjen tai vastustajien syyttäminen ongelmista.

·  Anti-intellektualismi: Tieto ja asiantuntemus kyseenalaistetaan.

·  Hierarkia: Ihmisten jakaminen arvokkaisiin ja arvottomiin.

·  Kansallinen uhriutuminen: Väitetään, että oma ryhmä on uhattuna.

·  Sotilaallisuus: Voimankäytön ja aggressiivisuuden ihannointi.

·  Sukupuoliroolien korostaminen: Perinteisten roolien korostaminen.

·  Kansallismielisyys: ”Me” vastaan ”he” -ajattelu.

·  Lain ja järjestyksen vaatiminen: Kovien otteiden kannattaminen.