Korona

Tokkopa pakko on aina pahaksi

~ Reija Härkönen
Kotoilupakko

Korona on vitsaus, mutta on siitä seurannut jotain hyvääkin: monta kätevää ja uutta luovaa pakkoa.

Maskipakko

Pakko se ei ole ollut, maskin käyttö, mutta mahdollisuus. Maski peittää punaisen nenän ja on todella kätevä asiakastapaamisissa kun leuassa on kraatterimainen, puristeltu aknepatti, jota ei saa piiloon millään meikillä.

Meikittömyys työkohtaamisissa on muutenkin mukava juttu, helpottaa aamunousuja kummasti. Huulipunahallituskin ehkä lakkaa ärsyttämästä miehiä, jotka pitävät oikeutenaan säädellä naisten ehostusta.

Ihmiset ovat nyt tottuneet toiseen ihmiseen, josta näkyvät vain silmät ja huomanneet, että ovat itse ja muut ovat tunnistettavissa eivätkä ollenkaan pelottavia. Tämä lisännee ymmärrystä musliminaisten huivin ja jopa burkan käytölle.

Maski nuorentaa. Minulle on sanottu, että olisipa ollut mukava kurkistaa, millainen dievuska siellä maskin takana oli, äänestä päätellen todella kaunis. Ja autohuoltamolla luultiin, että tulin hakemaan isäni autoa, kun harmaat suortuvatkin olivat pipon peitossa.

Kotoilupakko

Yhtäkkiä ruokaostosten nettitilaaminen on helppoa ja onnistuu pikkukaupungissakin useasta eri paikasta. Ei sellaisen pitänyt olla mahdollista näillä pienillä markkinoilla!

Kotona voi elää kuin pellossa, ketään ei tarvitse päästää sisälle, vaikka vastapaistetun pullan tai juurileivän tuoksu lehahtaisi ulos, kun raappahousuissa kurkistat pyrkijää ovenraosta.

Älä tule meille vaan, vaikka meillä leivotaan!

Metsäpakko

Metsä on noussut aivan uuteen arvoon ja hoitaa sieluja lempeästi. Metsään menot toivottavasti jatkuvat koronan kukistuttuakin. Ei tarvitse enää tössähtää talvihorrokseen, kun tietää, että metsänhenki odottaa.

Väistöpakko

Todella monet ovat huomanneet ihan uudella tavalla, kuinka tärkeitä ovat vanhat vanhemmat, ystävät ja työtoverit. Nopeasti he taas vaipunevat unholaan tai alkavat sopivasti ärsyttää, kun villi vapaus koittaa, mutta ehkä tästäkin havahtumisesta jotain hyvää koituu.

Erakoitumispakko

On ihanaa, kun ei ole pakko mennä minnekään, jos ei satu huvittamaan tai päätä pakottaa. Aina voi vedota hallituksen vetoomukseen.

Metsänhenki odottaa

Mitä pitäisi tehdä helsinkiläisten valtavalle yliedustukselle koronatartunnoissa?

~ Reija Härkönen

Suomen viranomaisilla on nyt erityinen huoli siitä, että ulkomaalaistaustaiset ihmiset sairastuvat koronaan suhteellisesti useammin kuin ns. kantasuomalaiset. Ymmärrän huolen siitä, onko tieto välttämättömistä koronatoimista mennyt perille kaikille heillekin, joiden suomen kielen taito ei ole riittävän hyvä tai joilla ei ole mahdollisuutta tai kykyä seurata julkisia tiedotusvälineitä.

Sitä on kuitenkin vaikea ymmärtää, miksi tällä asialla revitellään, nostetaan maahanmuuttajia jälleen tikunnokkaan, pidetään heitä tartuttajina, syyllisinä ja pahantekijöinä. Voisi luulla, että nykyisessä ilmapiirissä, rasismin noustessa ja maahanmuuttajien kärsiessä jatkuvasta häirinnästä, viranomaiset osaisivat tehdä tarpeelliset toimenpiteet värväämättä rasistiköörejä kyttäämään maahanmuuttajien kasvomaskeja.

Viimeinen osoitus ikävästä viestinnästä oli eilinen A-studio, jossa Annika Damström videoinsertin jälkeen innosta puikeana sanoi: ”…siinä jotkut ulkomaalaistaustaiset totesivat ITSEKIN näin että ehkä heidän yhteisöissään ei oteta vakavasti koronaa ja ollaan ehkä piittaamattomia joskus”. Näin toimittaja niittasi kiinni keskustelun ajatellun lopputuloksen ennen sen alkamista.

Videoinsertissä oli menty itähelsinkiläiseen kauppakeskukseen TV-kameran kanssa syynäämään, ottavatko tavan suomalaista tummemmat ihmiset maskin naamalleen, kun käsketään. ”Maahanmuuttajan näköisen” naisen perässä kuljettiin maski ojossa, vaaleaihoinen suomalaisen näköinen mies jätettiin rauhaan.

Aiheesta TV:ssä keskustelemassa olivat Suomi-Somalia ja Suomi-Syyria -seurojen edustajat. Annettiin jälleen kuva, että jonkun tietyn alueen maahanmuuttajat ovat yhteisö, jonka paneminen ruotuun on heidän yhteinen, sisäinen asiansa. Ystävyysseurat oli tällä kertaa valittu vaarallisten ”yhteisöjen” edustajiksi Suomen televisiossa.

Helsingin osuus Suomen tartunnoista 1.12.2020 oli 7816. Se on 30,7 % koko Suomen tartunnoista. Helsinkiläisten osuus koko Suomen väestöstä on n. 12 %. Helsingillä on siis valtava yliedustus koronatartunnoissa. Pitäisikö nyt kysyä, mitä helsinkiläiset oikein meinaavat tehdä omissa yhteisöissään, jotta tartunnat vähenisivät. Kun ilmaantuvuuslukuja katsotaan, niin suuren ilmaantuvuuden kaupunginosia on ympäri Helsinkiä. Mutta ei – emme me osoita syyttävällä sormella lauttasaarelaisia, kaartinkaupunkilaisia tai länsipasilalaisia. Emme kutsu Suomi-Neuvostoliittoseuraa tekemään tiliä helsinkiläisten käyttäytymisestä. Me olemme tässä yhdessä kaikki ja koronasta selviytyminen on meidän kaikkien vastuulla.

Mamukoronaa ei ole olemassa. Helsingissä on koronatartuntoja kaikissa kaupunginosissa.

Ei ole merkitystä sillä, mitä kieltä ihminen puhuu, kun hän saa koronatartunnan. Usein suuren ilmaantuvuuden alueilla on kysymys sosioekonomisesta asemasta, joka vaikuttaa siihen, mitä työtä tartunnan saanut tekee, pystyykö pitämään etäisyyttä vai onko pakko pysyä töissä, hoitaa perhettä, sukua ja toistenkin lapsia ja kuinka pienet tilat hän jakaa ison porukan kanssa.  Kun ulkomaalaisen perään syljetään, koronaliman siivooja on usein ulkomaalainen.

Monilla meistä on mahdollisuus mennä vaikka mökille tai pienelle hotellilomalle lepuuttamaan koronan kiristämiä hermoja. Kaikilla ei ole. Meillä on hirmuinen huoli siitä, kuinka suomalaislapset jaksavat, kun eivät saa urheilla yhdessä ja tavata kavereitaan. Jo keväällä mediassa kerrottiin faktana, että vanhempien on täysin mahdoton pakottaa teini-ikäisiä lapsiaan pysymään kotona. Ulkomaalaistaustaisten kohdalla tällaista ajatusta ei ole: ulkomaalaistaustaiset teinit, etenkin pakolaisina maahan tulleet, ovat vain kiittämättömiä, välinpitämättömiä ja vastuuttomia. Heidän olisi kestettävä korona mennen tullen, ovathan he sodan kauheudetkin kestäneet.