Miksi Suomen hallinto liehittelee fasistijohtajia?

Alexander Stubb, Elina Valtonen ja Antti Häkkänen ovat Suomen valtion nimissä jatkaneet  Yhdysvaltojen fasistihallinnon liehittelyä – vai stalinistiseksiko sitä pitäisi sanoa? Fasismilla ja stalinismilla ei ole juuri eroa. Selvää oli, että oppositiokin siihen puuttui, näin esim. SDP:n Tytti Tuppurainen Helsingin Sanomissa:

”Osa Yhdysvalloista kajahtaneista ja Münchenissä kuulluista viesteistä on Euroopalle hyvin outoja, osittain haitallisiakin. Näin arvioi kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd), kun häneltä kysytään ajatuksia ulkoministeri Marco Rubion puheesta. ”Hän kuvaili maahanmuuttoa sivilisaation rappion näkökulmasta uhkana, julisti ilmastodenialismia, fossiilipopulismia ja moitti meitä kunnianhimoisesta ilmastopolitiikastamme sekä päästöjen vähentämisestä. Tällaiset viestit ovat meille hyvin vieraita”

Marco Rubio sanoi tuossa puheessaan mm. näin:

”Haluamme liittolaisia, jotka voivat puolustaa itseään, jotka ovat ylpeitä kulttuuristaan ja perinnöstään ja jotka yhdessä meidän kanssamme ovat kyvykkäitä ja halukkaita puolustautumaan. Meillä ei ole kiinnostusta olla kohteliaita huolenpitäjiä. Me haluamme vahvan ja rohkean liittouman, joka ei pelkää ilmastonmuutosta eikä mitään muutakaan vaan muovaa omaa kohtaloaan.”

Maahanmuuttajien kulttuuri on siis kauhistus, pakolaisista ei tule pitää huolta, ilmastonmuutos on ihan huuhaa-juttu. Suomen fasistihallituksen ministeri Elina Valtonen oli ihastuksissaan: ”Ikoninen puhe”, ”kädenojennus Euroopalle”. ”hän sanoi, että yhdessä.”

Huvittavalla tavalla tuossa tuli mukaan myös Petteri Orvon ”tehdään yhdessä” -mantra. Kaunis ajatushan se olisi, mutta Suomen muuttamiseen fasistivaltioksi ei ajatteleva ihminen halua osallistua, ei yhdessä eikä erikseen.

Ovatko kokoomuslaiset miettineet, kuinka uskollisuus Trumpille palkitaan, jos valta vaihtuu? Lasken mukaan kokoomuslaisiin myös presidentti Stubbin. Millaisen perinnön hän aikoo jättää seuraavalle, kenties ei-äärioikeistoon kuuluvalle presidentille? Onko tämä nyt sitä Suomen ulkopolitiikan pysyvää, koko eduskunnan hyväksymää linjaa?

Valtonen pääsi aikanaan kansanedustajaksi muslimivihaa lietsomalla. Stubbin äärioikeistolaisuus on tullut selvästi esille hänen presidenttikautensa aikana – tai oikeastaan jo aiemmin. Tultuaan valituksi presidentiksi  Stubb katsoi jo ennen virkaan asettamistaan tarpeelliseksi tavata ensimmäiseksi Jussi Halla-ahon. Näin vahvistettiin äärioikeistolaista joukkuetta.  

Kiehnäys Trumpin ympärillä on tuskin ollut maailman pelastamista hirmuhallitsijalta, vaan, niin kuin Elina Valtonenkin on useaan otteeseen todennut: Suomen hallitus pitää Donald Trumpia tärkeimpänä liittolaisenaan ja on tarkoituksella solminut lämpimät välit äärioikeistolaisen rasistin ja hänen lähimpien vasalliensa kanssa – ei niinkään Yhdysvaltojen republikaanisen puolueen kanssa ja demokraattien kanssa luonnollisesti ei ollenkaan.

Kokoomuslaisen presidentti Niinistön rasistinen maailmankatsomus tuli hyvin selväksi hänen kaudellaan. Liitän tähän linkin kirjoitukseeni, jossa kerron Björn Vikströmin, Porvoon hiippakunnan entisen piispan, ajatuksista siitä, millainen ajatusmaailma konservatiivisilla kokoomuslaisilla – myös Petteri Orvolla  – on ja kuinka kokoomuksen hiljainen rasismi toimii.

Alexander Stubb, Petteri Orpo ja Elina Valtonen ovat hilanneet suomalaista yhteiskuntaa yhä fasistisempaan suuntaan. Se tapahtuu vaivihkaa ja kokoomuslaisittain muka-sivistyneesti. Rasismissa ei ole sivistyksestä tietoakaan. Nyt se on meillä jo niin pitkällä, että Israelin hallinto jatkaa yhä kansanmurhaa Gazassa, eikä ylin johtomme inahdakaan. Trumpin määräyksestä on murhaava  Israel toiseksi tärkein liittolaisemme.

Valtiopäivien avajaiset 4.2.2026 kuulostivat fasistien keskinäisen kehumisen kerholta ja rasistista valtiomieheksi pyrkivä1) Halla-aho käytti eduskunnan puhemiehen puheen suurimmaksi osaksi muukalaisvihan lietsontaan.  

Tämä kaikki tuntuu karmaisevalta. Samantyyppinen kehitys on meneillään myös monessa muussa Euroopan maassa. Fasismiin luisuminen ei kuitenkaan ole mikään voittamaton luonnonilmiö. Jos Yhdysvaltoja johtaisi V.I. Lenin, kumartaisimme varmaan samalla tavoin siihen suuntaan. Vinoutuneen kehityksen pysäyttäminen on kiinni meistä, kansalaisista ja äänestäjistä. Hallitus alas!

Saksassa ovat isoäidit perustaneet liikkeen äärioikeistoa vastaan. He ovat nähneet, mihin nykymeno voi johtaa.

1) Halla-aho on vuodesta 2006 lähtien tehnyt julkisesti rasistista, uusfasista peräkammarin poikia kosiskelevaa persupolitiikka. Herrakerhoon pääsy on maistunut, ja nyt Halla-aho on tehnyt rikosilmoitukset koomikosta ja rivipoliitikosta, jotka ovat maininneet häntä fasistiksi. Suomen ilmapiiriä kuvaa sekin, että poliisi otti asian tutkintaan ja syyttäjälaitos päätti syyttää.

    Jenni Haukion kirja kertoo kokoomuksen hiljaisesta rasismista

    Varsin vähäiselle huomiolle jäi viime vuonna Porvoon entisen piispan, Björn Vikströmin, 17.7.2023 Hufvudstadsbladetissa julkaisema valistunut arvio siitä, kuinka presidentti Niinistön puolison, Jenni Haukion muistelmakirja ”Sinun tähtesi täällä” saattaa selittää Petteri Orvon ajattelua ja politiikkaa. Ruotsin kieli liittynee artikkelin saamaan vähäiseen huomioon, mutta myöskin se merkillinen, palvottu asema, joka Niinistölle oli luotu. Eihän häntä ja hänen vaimoaan sopinut arvostella tai liittää kyseenalaisiin asioihin. Niinistön jatkuva puuttuminen päivän politiikkaan kokoomuslaisen konservatiivin etunojalla, usein rasistisestikin, tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Ei liene kumma sekään, että vakka on tässäkin liitossa kantensa valinnut.

    Vikström aloittaa artikkelin kertomalla, kuinka kohutut paljastukset Vilhelm Junnilan ja Riikka Purran rasistisista kirjoituksista ovat herättäneet kysymyksen, missä kokoomuksella menee nationalismin ja rasismin raja. Myös hallitusohjelma näyttää rajaavan oikeusturvan vain Suomessa syntyneisiin ja nyt kysellään, miksi kokoomus on hylännyt moraalinsa.

    Vastauksen kysymykseen Vikström arvelee löytyvän Haukion kirjasta, joka paljastaa sen, miten Orpo ajattelee ja miten suomalaisuus laajemminkin kokoomuksessa ymmärretään. Vikström valaisee Haukion isänmaallista paatosta, joka muuttuu täysin kritiikittömäksi, kun hän kirjoittaa sotaveteraaneista ja lotista ja idealisoi heidän haluaan uhrata itsensä maansa puolesta.

    Vikströmin mukaan kirjassa ei lainkaan mainita – ukrainalaisia pakolaisia lukuunottamatta – suomalaisia, joiden juuret ovat muissa maissa. Tuo on mielestäni hieno ilmaisu nykyään kirosanan lailla käytetyn ”maahanmuuttaja” tilalle: ”suomalainen, jonka juuret ovat muissa maissa”, ”finländare som har sina rötter i andra länder”. Haukion kirjassa maan historia on ”Kalevalasta suora linja Jääkärimarssin ja sotaveteraanien kautta nykypäivän Suomeen”. Kaikki mahdolliset ristiriidat (työväenliike, sisällissota, kielitaistelu, saamelaisten sortaminen ym.) on kokonaan unohdettu. Jää  vain ahkera, itsensä uhraava kansa.

    Haukio kuuluu Vikströmin mielestä isänmaallisuudessaan konservatiivien leiriin, mutta on eettisissä kysymyksissä sosiaaliliberaali ja puolustaa myös erilaisia perhemalleja korostaen kaikkien samanarvoisuutta ja sitä, että ketään ei saa jättää ulkopuolelle – vaikka jättää uussuomalaiset huomiotta.

    Vikström kysyy: ”Miten on mahdollista, että Haukion yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö voi antaa näin kapean kuvan tämän päivän Suomen arjen haasteista? Jos se on virhe, se on noloa sekä hänelle itselleen että kirjan toimittajille. Jos se on tietoinen valinta, koska maahanmuuttokysymys koetaan liian polarisoiduksi, se on pelottavaa”.

    Ihmettelen, että tunnetun kirkonmiehen noin suora kysymys ei ole herättänyt mitään vastakaikua ja kysymyksiä suomenkielisessä mediassa.

    Tässä kohtaa Vikström mainitsee Orvon kömpelyyden. Muista kulttuureista tulevia ei suoranaisesti haluta sulkea pois tai heitä vähätellä, mutta siinä, kuinka kokoomuslaiset näkevät ”suomalaisuuden”, ei ole sijaa muualta muuttaneilla. Tämän seikan olen minäkin tunnistanut lukemattomissa kokoomuslaisissa ja muissakin hyvinvoivissa suomalaisperheissä. Halutaan olla siveästi vaikenevia ”tolkun ihmisiä” ja suoranainen rasismi on hys-hys, mutta somali- tai arabilapsia ei vain satu kuulumaan lasten kaveripiiriin. Hiljaista rasismia.

    Vikström peräänkuuluttaa myös sitä, että Haukio, joka puhuu myönteisesti saamelaiskulttuurista ja suomenruotsalaisista, puhuisi myös siitä, kuinka nämä vähemmistöt voisivat edistää suomalaista  identiteettiä ja isänmaallisuutta. Muut kansalliset vähemmistöt, kuten romanit, juutalaiset ja tataarit, eivät esiinny Haukion kirjassa ollenkaan. Vikström toteaa, että Haukion kyvyttömyydessä antaa vähemmistöille rakentava rooli on samaa kuin konservatiivisten sosiaalianalyytikkojen, Francis Fukuyaman ja Samuel Huntingtonin näkemyksissä. Nämä väittävät, että vähemmistöjen taistelu oikeuksistaan uhkaa kansakunnan yhtenäisyyttä. Vikström kirjoittaa:

    ”Vähemmistöjen kokemusten tekeminen näkyväksi voisi johtaa kulttuuriperinnöstä ja historiasta luodun idealisoidun kuvan rikkoutumiseen”.

    Vikström kuvaa mielenkiintoisesti Haukion aatemaailmaa:

    ”Hänen näkemyksessään Suomesta on yhtäläisyyksiä sen kanssa, miten populistiset nationalistit maalaavat omaa maataan ja sen menneisyyttä. Tämä sisältää eräänlaisen esi-isien sekä maan kulttuurin, historian ja luonnon sakralisoitumisen, joiden kaikkien sanotaan edustavan jotain pysyvää ja melkein pyhää.

    Tarkoitukseni ei ole väheksyä kiitollisuutta isänmaasta ja vanhempien sukupolvien ponnisteluista. Se on perintöä, joka on välitetty kansankoulujen ja kansanopistojen, kotikaupunkijuhlien ja kansallisten juhlapäivien kautta. Mutta tuo Suomea koskeva kertomus uhkaa tulla ideologisesti kapeaksi, ja sillä näyttää olevan suuria vaikeuksia ottaa mukaan vähemmistöt ja uudet suomalaiset. Miten uusi tulokas voisi rakentaa suomalaista identiteettiään Haukion tapaan suomalaisen kulttuurin ja kielen sekä veteraanisukupolven uhrauksien kunnioittamisen varaan?”

    Artikkeli päättyy: ”Elävän suomalaisen yhteiskunnan tulee tiedostaa historialliset juurensa, mutta tarvitaan myös erilaisuudelle avointa suomalaisuutta, jota jokaisella on taustastaan riippumatta mahdollisuus rikastuttaa ja viedä eteenpäin”.

    Tähän tekee mieli kommentoida presidentti Niinistön tavoin: ”Tästähän me kaikki olemme samaa mieltä”.

    Millainen on presidentti Stubbin suhde rasismiin? Hän ei ole malttanut pitää suutansa kiinni päivän politiikassa, vaan pyrki ohjailemaan äänestystä eduskunnassa. Mutta onko mitään jäljellä siitä rasisminvastaisuudesta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jota hän silloin tällöin on vaalien välissä poliittisissa avauksissaan vilautellut? Vai sulkeeko hänkin suunsa ja antaa kokoomuslaisen hiljaisen rasismin vallita?

    https://www.hbl.fi/artikel/f6182fcd-8d5b-4de8-a9e6-ce1987841bf7

    https://www.kyrkpressen.fi/nyheter/61850-bjorn-vikstrom-pekar-pa-den-tysta-rasism-som-ser-forbi.html Kyrkpressen: Presidentfruns bok: Björn Vikström utmanar den tysta rasism som ”ser förbi” RASISM. Recenserade presidentfrun Jenni Haukios memoarbok som ”förvånansvärt smal” i invandrarfrågan.

    https://research.abo.fi/sv/publications/hur-f%C3%B6rst%C3%A5-petteri-orpos-agerande-svaret-finns-i-jenni-haukios-bo

    https://www.hbl.fi/artikel/f6182fcd-8d5b-4de8-a9e6-ce1987841bf7

    file:///C:/Users/Omistaja/Downloads/Orpo_och_Haukio_17.7.2023(3).pdf