Petteri Orvon hallitus velloo rasismin suossa

Petteri Orvon hallituksen viimeisin rasismipläjäys suuntautui uuteen ilmansuuntaan. Aikaisemmin julkinen, törkeä rasismi on kohdistettu Lähi-itään ja Afrikkaan. Vinosilmäjupakan laajetessa Orpo lähetti median kautta Brysselistä hätääntyneen viestin perussuomalaisille: ”Tämä keskustelu pitäisi saada tänään poikki eduskunnassa ja tehdä selväksi, ettei Suomi hyväksy minkäänlaista rasismia ja pahoittelee tapahtunutta.”

Suomen maineesta Aasian maissa oltiin huolissaan. Ei Suomessa vellovasta rasismista. Kotimaahan palattuaan Orpo pyyteli Aasian maiden lähetystöiltä syvästi anteeksi. Anteeksipyyntö oli kuitenkin syvästi valheellinen. Anteeksipyyntö alkoi: ”Pyydän syvästi anteeksi yksittäisten kansanedustajien viimeaikaisia loukkaavia sosiaalisen median julkaisuja…” ja viimeinen, kolmas kappale alkaa ”Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat ovat keskustelleet yksittäisten kansanedustajien toimista”.

Orpo koittaa siis kovasti propagoida, että rasistisesti olisivat toimineet yksittäiset kansanedustajat. Sehän on selvä valhe.

Petteri Orvon hallitustaipaleen aluksi nousivat esiin nykyisten valtiovarainministerin ja sisäministerin  röyhkeän rasistiset kirjoitukset. Valtiovarainministeri oli aluksi uhmakas ja sanoi, että hän ei ajatuksiaan anteeksi pyytele, mutta seisoi parin päivän päästä itkeneen näköisenä pääministeri Orvon kanssa tiedotustilaisuudessa pyytämässä anteeksi.

Hallituksen kaatuminen heti synnyttyään oli lähellä. Sisäministeri Mari Rantanen peljästyi pahasti ja ehti poistaa sosiaalisesta mediasta lähes kaikki vaalien aikaiset päivityksensä. Rasistiset päivitykset – sellaisilla perussuomalaisessa puolueessa ja kokoomuksen johtamassa hallituksessa pääsee parhaisiin asemiin.

Nyt, kun Petteri Orpo on näennäisellä rasisminvastaisella kampanjallaan ja julkilausumillaan saanut normalisoitua hallituksensa rasismin ja kaikkien hallituspuolueiden äänestäjät janoavat maahanmuuttajavastaista politiikkaa, Riikka Purra on jälleen antanut rasisminsa raikua ja todennut medialle, että tuolloinen anteeksipyyntö oli virhe.

Kun kierosilmäkampanja oli meneillään, perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Teemu Keskisarja ja Riikka Purra seisoivat median edessä selittämässä, että kohu oli turha, mitään rasistista siinä ei ollut. Purra ei taaskaan ole suostunut pyytämään anteeksi ja väittää, että persutoiminnalla ei ollut rasistisia tarkoitusperiä. Ja kuitenkin Purra toimi jälleen itsekin rasistisesti väittäessään, että kysymys oli missin puolustamisesta – eli väitti, että missin teossa ei ollut mitään rasistista ja missiorganisaatio toimi väärin häntä rangaistessaan.

Keskisarja puhuu, ”riikka” kuuntelee vaieten vieressä

Tämän vuoden syyskuussa samainen Keskisarja puhui muun muassa ”kehitysmaalaisesta sikalasta” ja ”sadoistatuhansista heikkolaatuisista tulijoista. Riikka Purraa vaadittiin irtisanoutumaan ja rankaisemaan Keskisarjaa – mutta eihän rasisti rasistin silmää noki. Nämäkin ”yksittäiset kansanedustajat” siis julkitoivat jälleen rasisminsa ja täydellisen haluttomuutensa luopua siitä.

Petteri Orvon oma puolue, kokoomus, on vähintään yhtä rasistinen kuin perussuomalaiset. Kokoomuksella on vain kouliintuneempi esiintymistapa. Siinä missä perussuomalainen, kuten sisäministeri Mari Rantanen vaalikampanjassaan, puhuu avoimesti islamin uhasta ja väestönvaihtoteorioista, rivikokoomuslaiset kirjoittavat kuin komennuksesta kukin samojen vaalien alla siitä, kuinka olemme ”epäonnistuneet kotouttamisessa”, kuinka pakolaiset tulevat tänne vain sosiaaliturvan toivossa ja maahanmuuttajat ovat työhaluttomia ja sopeutumattomia.  

Viime vaalien jälkeen selasin kokoomuksen eduskuntaryhmän rasistisia ulostuloja. 48 hengen ryhmästä 29:ltä löytyi niitä vaivatta, joukossa mm. nykyinen pääministeri Petteri Orpo, ulkoministeri Elina Valtonen, puolustusministeri Antti Häkkänen ja sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen. Kokoomuksen eduskuntaryhmässä on lisäksi useita kansanedustajia, jotka ovat rasismissaan yhtä julkisia ja rääväsuisia, kuin perussuomalaiset. Eikä siellä taida montakaan edustajaa olla, joka ei olisi sitoutunut rasistiseen hallitusohjelmaan tai olisi koskaan noussut millään tavoin vastustamaan puolueensa edustajien rasistisia ulostuloja. Sellaiset kummajaiset on jo savustettu ulos puolueesta.

Petteri Orvon hallituksen ei enää pidä antaa ilman sanktioita harjoittaa rasismiaan.

Suomella on rasistinen, uusfasistinen hallitus, jota johtaa Petteri Orpo. Orvon anteeksipyynnöt ja julkilausumat ovat valheellisia ja vailla katetta. Rasismi leviää ja raaistuu niin kauan kuin valta on rasisteilla.

Eduskunnan puhemies, perussuomalaisten entinen puheenjohtaja Jussi Halla-aho on yksi päätekijöistä rasismin kylvössä.

Missä käsissä Suomen tiedustelutoiminta on?

Väestönvaihtoteoriaan liittyvää tekstiä muutettiin Supon uhka-arviossa pian perussuomalaisten syyskuisten rasististen esiintymisten jälkeen. Tuntuu uskomattomalta, että Supossa ei olisi ymmärretty, että joku huomaa, kun tekstiä muutetaan. Tai sitä, millaisen lommon tällainen toiminta aiheuttaa Supon uskottavuudelle. Kansalaiset ovat valppaita, eikä sosiaalinen media unohda.

Ennen muokkauksia suojelupoliisin uhka-arviossa kerrottiin, että väestönvaihtoteoria ja etnonationalismi ovat olleet ”olennainen äärioikeistolaisen väkivallan oikeuttamisen peruste viime vuosina”. Esimerkkinä mainittiin Uudessa-Seelannissa vuonna 2019 tapahtunut Christchurchin moskeijaan kohdistettu terrori-isku, jossa kuoli yli 50 ihmistä.

Tässä tekstikohta nykymuodossa:

”Etnonationalistisessa ajattelussa valkoinen väestö on uhattuna 

Etnonationalismi pohjautuu ajatukseen yhteiskunnan etnisen yhtenäisyyden säilyttämisestä. Etnisten ryhmien sekoittumista halutaan välttää. Ideologian mukaan valkoinen väestö on oikeutettu puolustamaan ja suojelemaan etnistä yhtenäisyyttään. 

Ajattelu on olennaisesti läsnä äärioikeiston korostamassa väestönvaihtoteoriassa, jonka mukaan valkoinen länsimainen väestö pyritään tarkoituksellisesti alistamaan vähemmistöksi ja vähitellen korvaamaan länsimaissa. Osa maailmalla tapahtuneiden terrori-iskujen tekijöistä on perustellut toimintaansa väestövaihtoteorialla.”

Supon viestintä on vakuuttanut STT:lle, ettei Supon näkemys väestönvaihtoteoriasta ole kuitenkaan muuttunut mihinkään.

Supon terrorismin uhka-arvio 2025

Supon näkemys ei kenties ole muuttunut, mutta onkohan mitenkään ajateltavissa, että sisäministeri Mari Rantasen ja valtiovarainministeri Riikka ”riikka” Purran ajatukset tämän ideologian laimennetusta esittämisestä Supon sivuilla ovat päässeet hiukan vaikuttamaan Supon toimihenkilöihin? Miksi tekstiä muuten olisi juuri nyt tuohon tyyliin korjattu?

Supo on toki sisäministeriön alainen. Mutta ei se tarkoita, että Supon tulee esittää asiat sillä tavoin, kuin rasistiset väestönvaihtoteoreetikot haluavat.

Purra ja Rantanen havainnollistavat muslimihuivin pelottavuutta Suomen eduskunnassa

Onko tilanne nyt tulkittava niin, että Supon johto on sisävihaministerin peukalon alla? Mitä ”tiedustelutiedon hankkiminen” nykyään Suomessa tarkoittaa? Vain vaivoin peitellyn vihan kyllästämää rantastietoa ja purratietoa? Petteriltä jos kysytään, hän vastannee taas kerran ihan orpona: ”En ole kuullut tällaisesta asiasta. Aion kyllä perehtyä siihen”.

Tiedusteluvalvontavaliokunta aikoo kuulemma ottaa asian käsittelyyn. Näin valiokunnan tehtävät määritellään:

”Tiedusteluvalvontavaliokunnan tehtävänä on toimia siviili- ja sotilastiedustelutoiminnan parlamentaarisena valvojana. Lisäksi valiokunta toimii suojelupoliisin muun toiminnan parlamentaarisena valvojana. 

Tiedusteluvalvontavaliokunnan tulee parlamentaarista valvontatehtäväänsä hoitaessaan valvoa tiedustelutoiminnan asianmukaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta, seurata ja arvioida tiedustelutoiminnan painopisteitä, seurata ja edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista tiedustelutoiminnassa, käsitellä valmistelevasti tiedusteluvalvontavaltuutetun kertomukset ja käsitellä tiedusteluvalvontavaltuutetun valvontahavainnot.”

Tiedusteluvalvontavaliokunnassa toimii puheenjohtajana Mats Löfström (RKP) ja varapuheenjohtajana Pauli Kiuru (kok). Yhdestätoista jäsenestä viisi on muista kuin hallituspuolueista. Perussuomalaisista valiokunnassa istuvat väestönvaihtoasiantuntijat Sanna Antikainen ja Vilhelm Junnila.   

Supon uhka-arviossa ei ole lainkaan mainittu, että väestönvaihtoteorian levittämistä edistetään nykyään Suomen hallituksesta. Tiedusteluvalvontavaliokunta tuskin on myöskään kiinnittänyt huomiota tähän tosiseikkaan. Siitähän tässäkin tapauksessa oli kysymys: Riikka Purra nosti jälleen kerran pelotteluteorian esiin ja hänen vasallinsa eduskunnan istunnossa kuulutti asiaa törkeän rasistisin sanankääntein. Väestönvaihtoteoreetikot levittävät estoitta rasistista sanomaansa ja kokoomuslaiset, sekä ministerit että rivikansanedustajat, hyväksyvät asian ilman vastalauseita. Terrorismin uhkataso on todellakin nousussa.

Purra ja Rantanen liikuttuivat eduskunnassa itkuun saakka uskoessaan estäneensä ”vääräuskoisten” pääsyn maahamme.

Kuinka Purra ja Orpo keskustelevat maahanmuutosta?

Blogikirjoitukseni alla kommentoitiin jälleen, että siitä maahanmuutosta ei oikein saa keskustella.

”Sehän se vaan on vähän ongelma, kun tuntuu, ettei tänä päivänä voi puhua maahanmuuton ongelmista ilman, että joku kokee sen rasistiseksi.”

Kun tällaista valittajaa sitten pyytää ilman rasismia kertomaan maahanmuuton ongelmista, niin kertomatta jää. Eivät he osaa tai halua keskustella aiheesta asiallisin termein. Osaakohan Petteri Orpo?

Ovatko meidän poliitikkomme niin kyllästettyjä virheellisillä, vieraanpelkoisilla ajatuksilla sopeutumiskyvyttömistä muslimimaahanmuuttajista, että he eivät kerta kaikkiaan saa suustaan ulos sivistyneitä ajatuksia maahanmuutosta?

Mikä siinäkin on, että kun laaja kokoomusjohtoinen pedofiilirinki paljastuu, kokoomuslainen näkee sen onnettomana sattumuksena, mutta muualta muuttanut rikoksentekijä aiheuttaa välittömän tarpeen lopettaa kotouttamisen rahoituksen ja rangaista kaikkia muualta muuttaneita?

Vaalien alla suurin osa kokoomuksen eduskuntaryhmästä katsoo tärkeäksi osallistua keskusteluun maahanmuuton ongelmista. Tein toukokuussa 2023 yhteenvedon ”keskustelusta”. Enemmistö, Petteri Orpo mukaan lukien, kirjoitti rasistien mantraa: kotouttaminen on epäonnistunut, ne tulevat tänne vain sosiaaliturvasta nauttiakseen. https://reijaharkonen.com/2023/05/20/kokoomus-on-sopiva-puolue-persujen-aisapariksi/

Laaditaanko kokoomuksen puoluetoimistossa mallikommentteja, jotka tehokkaasti poimivat ääniä persujen pusseista omiin? Olisiko rasisminvastaisia koulutuksia järjestettävä koko eduskuntaryhmälle ja puoluetoimistolle?

Kysyin aluksi myös, kuinka Purra keskustelee maahanmuutosta. On käynyt selväksi, että Riikka on henkisesti yhä ”riikka”, Jussi Halla-ahon ja Matias Turkkilan rasistikultin uskollinen jäsen, jonka Petteri Orpo on pestannut suomalaista rasismia edistämään.

Jenni Haukion kirja kertoo kokoomuksen hiljaisesta rasismista

Varsin vähäiselle huomiolle jäi viime vuonna Porvoon entisen piispan, Björn Vikströmin, 17.7.2023 Hufvudstadsbladetissa julkaisema valistunut arvio siitä, kuinka presidentti Niinistön puolison, Jenni Haukion muistelmakirja ”Sinun tähtesi täällä” saattaa selittää Petteri Orvon ajattelua ja politiikkaa. Ruotsin kieli liittynee artikkelin saamaan vähäiseen huomioon, mutta myöskin se merkillinen, palvottu asema, joka Niinistölle oli luotu. Eihän häntä ja hänen vaimoaan sopinut arvostella tai liittää kyseenalaisiin asioihin. Niinistön jatkuva puuttuminen päivän politiikkaan kokoomuslaisen konservatiivin etunojalla, usein rasistisestikin, tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Ei liene kumma sekään, että vakka on tässäkin liitossa kantensa valinnut.

Vikström aloittaa artikkelin kertomalla, kuinka kohutut paljastukset Vilhelm Junnilan ja Riikka Purran rasistisista kirjoituksista ovat herättäneet kysymyksen, missä kokoomuksella menee nationalismin ja rasismin raja. Myös hallitusohjelma näyttää rajaavan oikeusturvan vain Suomessa syntyneisiin ja nyt kysellään, miksi kokoomus on hylännyt moraalinsa.

Vastauksen kysymykseen Vikström arvelee löytyvän Haukion kirjasta, joka paljastaa sen, miten Orpo ajattelee ja miten suomalaisuus laajemminkin kokoomuksessa ymmärretään. Vikström valaisee Haukion isänmaallista paatosta, joka muuttuu täysin kritiikittömäksi, kun hän kirjoittaa sotaveteraaneista ja lotista ja idealisoi heidän haluaan uhrata itsensä maansa puolesta.

Vikströmin mukaan kirjassa ei lainkaan mainita – ukrainalaisia pakolaisia lukuunottamatta – suomalaisia, joiden juuret ovat muissa maissa. Tuo on mielestäni hieno ilmaisu nykyään kirosanan lailla käytetyn ”maahanmuuttaja” tilalle: ”suomalainen, jonka juuret ovat muissa maissa”, ”finländare som har sina rötter i andra länder”. Haukion kirjassa maan historia on ”Kalevalasta suora linja Jääkärimarssin ja sotaveteraanien kautta nykypäivän Suomeen”. Kaikki mahdolliset ristiriidat (työväenliike, sisällissota, kielitaistelu, saamelaisten sortaminen ym.) on kokonaan unohdettu. Jää  vain ahkera, itsensä uhraava kansa.

Haukio kuuluu Vikströmin mielestä isänmaallisuudessaan konservatiivien leiriin, mutta on eettisissä kysymyksissä sosiaaliliberaali ja puolustaa myös erilaisia perhemalleja korostaen kaikkien samanarvoisuutta ja sitä, että ketään ei saa jättää ulkopuolelle – vaikka jättää uussuomalaiset huomiotta.

Vikström kysyy: ”Miten on mahdollista, että Haukion yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö voi antaa näin kapean kuvan tämän päivän Suomen arjen haasteista? Jos se on virhe, se on noloa sekä hänelle itselleen että kirjan toimittajille. Jos se on tietoinen valinta, koska maahanmuuttokysymys koetaan liian polarisoiduksi, se on pelottavaa”.

Ihmettelen, että tunnetun kirkonmiehen noin suora kysymys ei ole herättänyt mitään vastakaikua ja kysymyksiä suomenkielisessä mediassa.

Tässä kohtaa Vikström mainitsee Orvon kömpelyyden. Muista kulttuureista tulevia ei suoranaisesti haluta sulkea pois tai heitä vähätellä, mutta siinä, kuinka kokoomuslaiset näkevät ”suomalaisuuden”, ei ole sijaa muualta muuttaneilla. Tämän seikan olen minäkin tunnistanut lukemattomissa kokoomuslaisissa ja muissakin hyvinvoivissa suomalaisperheissä. Halutaan olla siveästi vaikenevia ”tolkun ihmisiä” ja suoranainen rasismi on hys-hys, mutta somali- tai arabilapsia ei vain satu kuulumaan lasten kaveripiiriin. Hiljaista rasismia.

Vikström peräänkuuluttaa myös sitä, että Haukio, joka puhuu myönteisesti saamelaiskulttuurista ja suomenruotsalaisista, puhuisi myös siitä, kuinka nämä vähemmistöt voisivat edistää suomalaista  identiteettiä ja isänmaallisuutta. Muut kansalliset vähemmistöt, kuten romanit, juutalaiset ja tataarit, eivät esiinny Haukion kirjassa ollenkaan. Vikström toteaa, että Haukion kyvyttömyydessä antaa vähemmistöille rakentava rooli on samaa kuin konservatiivisten sosiaalianalyytikkojen, Francis Fukuyaman ja Samuel Huntingtonin näkemyksissä. Nämä väittävät, että vähemmistöjen taistelu oikeuksistaan uhkaa kansakunnan yhtenäisyyttä. Vikström kirjoittaa:

”Vähemmistöjen kokemusten tekeminen näkyväksi voisi johtaa kulttuuriperinnöstä ja historiasta luodun idealisoidun kuvan rikkoutumiseen”.

Vikström kuvaa mielenkiintoisesti Haukion aatemaailmaa:

”Hänen näkemyksessään Suomesta on yhtäläisyyksiä sen kanssa, miten populistiset nationalistit maalaavat omaa maataan ja sen menneisyyttä. Tämä sisältää eräänlaisen esi-isien sekä maan kulttuurin, historian ja luonnon sakralisoitumisen, joiden kaikkien sanotaan edustavan jotain pysyvää ja melkein pyhää.

Tarkoitukseni ei ole väheksyä kiitollisuutta isänmaasta ja vanhempien sukupolvien ponnisteluista. Se on perintöä, joka on välitetty kansankoulujen ja kansanopistojen, kotikaupunkijuhlien ja kansallisten juhlapäivien kautta. Mutta tuo Suomea koskeva kertomus uhkaa tulla ideologisesti kapeaksi, ja sillä näyttää olevan suuria vaikeuksia ottaa mukaan vähemmistöt ja uudet suomalaiset. Miten uusi tulokas voisi rakentaa suomalaista identiteettiään Haukion tapaan suomalaisen kulttuurin ja kielen sekä veteraanisukupolven uhrauksien kunnioittamisen varaan?”

Artikkeli päättyy: ”Elävän suomalaisen yhteiskunnan tulee tiedostaa historialliset juurensa, mutta tarvitaan myös erilaisuudelle avointa suomalaisuutta, jota jokaisella on taustastaan riippumatta mahdollisuus rikastuttaa ja viedä eteenpäin”.

Tähän tekee mieli kommentoida presidentti Niinistön tavoin: ”Tästähän me kaikki olemme samaa mieltä”.

Millainen on presidentti Stubbin suhde rasismiin? Hän ei ole malttanut pitää suutansa kiinni päivän politiikassa, vaan pyrki ohjailemaan äänestystä eduskunnassa. Mutta onko mitään jäljellä siitä rasisminvastaisuudesta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, jota hän silloin tällöin on vaalien välissä poliittisissa avauksissaan vilautellut? Vai sulkeeko hänkin suunsa ja antaa kokoomuslaisen hiljaisen rasismin vallita?

https://www.hbl.fi/artikel/f6182fcd-8d5b-4de8-a9e6-ce1987841bf7

https://www.kyrkpressen.fi/nyheter/61850-bjorn-vikstrom-pekar-pa-den-tysta-rasism-som-ser-forbi.html Kyrkpressen: Presidentfruns bok: Björn Vikström utmanar den tysta rasism som ”ser förbi” RASISM. Recenserade presidentfrun Jenni Haukios memoarbok som ”förvånansvärt smal” i invandrarfrågan.

https://research.abo.fi/sv/publications/hur-f%C3%B6rst%C3%A5-petteri-orpos-agerande-svaret-finns-i-jenni-haukios-bo

https://www.hbl.fi/artikel/f6182fcd-8d5b-4de8-a9e6-ce1987841bf7

file:///C:/Users/Omistaja/Downloads/Orpo_och_Haukio_17.7.2023(3).pdf

Orvon nimi on Orpo

On tuo Petteri Orpo vähän nolo tyyppi, kun ei sukunimi Orpo alkuperäisessä merkityksessään hänelle kelpaa. Hänen isoisänsä, vuonna 1888 syntynyt Matti Selim Grönholm jäi orvoksi, kun vanhemmat kuolivat kulkutautiin. 1900-luvun alussa, jolloin suomalaisuus nousi arvossa, Matti vaihtoi sukunimensä suomenkieliseksi ja hänestä tuli Orpo. Petteriä tuo on harmittanut niin, että on sanonut isoisänsä olleen huono ruotsissa, kun tuolla lailla on Grönholmin kääntänyt. Ei mies sen vertaa kunnioita orvon isoisän kohtaloa ja sitä, kuinka kauniisti hän on menetyksensä muistoksi Orpo-nimen ottanut.

Politiikassa, niin kuin muutenkin elämässä mies menestyy nimestään riippumatta – jos nyt ei aivan orpo piru ole. Orpo on kuitenkin niin kovasti ajatellut nimen miestä pahentavan, että lähetti v. 2013 medialle tiedotteen, jossa esitti toiveen, että sukunimi taivutettaisiin genetiivissä hänen sukunsa yli satavuotisen käytännön mukaisesti ”Orpon”. Petteri vetosi muka vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaan nimi taivutetaan niin kuin nimenhaltija haluaa. On sitä voitu Turun murteella niin taivuttaakin, turkulaiset taivuttavat isoisää tarkoittavan pappa-sanankin ”pappan”, ”pappalle”.

Orvon mainitsemaa käytäntöä ei kuitenkaan ole. Kotimaisten kielten keskus kertoo, että nimet taivutetaan niin kuin sanat muutenkin taivutetaan, eikä nimenhaltijan toivomusta koskaan tarvitse julkisessa viestinnässä noudattaa, vaan suomen kieliopin mukainen taivutus on aina korrekti.

Vuonna 2013 Orpo oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana jo sen verran iso kiho, että osa mediasta taipui käyttämään Turun murretta. Vielä v. 2016 Aamulehden Jussi Tuulensuu kuitenkin kirjoitti pääkirjoituspalstalla suoraselkäisen isänmaallisesti näin:  

”Miksi Aamulehti taivuttaa kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orvon sukunimen Orvon eikä Orpon? Lyhyt vastaus: Aamulehdessä noudatamme mahdollisimman tarkkaan suomen kielen virallisia suosituksia. Tämä on yksinkertaista ja johdonmukaista.” Armon vuonna 2024 Aamulehdessä on kuitenkin paljon ”Orpon”-taivutuksia. Suomen Tietotoimisto sinnitteli pitkään, mutta ilmoitti sekin vuonna 2016 liehittelevänsä sisäministeriä ja taipuvansa taivuttamaan suomea virheellisesti.

Molempia taivutuksia mediassa yhä näkyy, onhan suomen kielen oikeellisuus monelle toimittajalle tärkeää. Tiedä sitten, kuinka selkärankainen Petteri Orpo itse on taivutuksissaan: mahtaako kirjoittaa ja lausua esim. poikansa ja hänen kaimojensa nimet säännönmukaisesti ”Pekkan” ja ”Pekkalle”. Tai – niin kuin eräs vääräleuka huomautti – taipuuko kyrpäkin sitten ”kyrpän”?

Jos Orpo todella haluaa, että hänen nimensä taivutetaan mediassa aina ”Orpon”, hänen olisi syytä vaihtaa sukunimensä muotoon ”Orppo”. Tosin Petteri itse ja hänen sukulaisensa taivuttaisivat silloin ”Orppon”, mutta Petteri ei varmastikaan alkaisi vaatia medialta samaa, koska kummastakaan ei syntyisi mielleyhtymiä orpo poika poloiseen.

Sikäli kyllä ymmärrän Petterin epätoivon, että hänen sukunimeään voidaan oikein taivutettuna käyttää näinkin ärsyttävästi: ”Miltä tuntuu Suomi ilman Marinia?” ”Orvolta”.