Oletko rasisti?

”Loldiers of Odin” vastustaa väkivaltaisia, rasistisia katujengejä. Kuva: Yle

Rasismilla tarkoitetaan ihmisryhmän pitämistä muita ihmisiä alempiarvoisena esim. etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, kulttuurin tai uskonnon tai perusteella.

Jos puhut muista ihmisistä rasistisesti, olet rasisti.

Jos käytät rasistista puhetta poliittisiin tarkoituksiin ja hankkiaksesi itsellesi tai viiteryhmällesi kannatusta, olet rasistipoliitikko.

Jos äänestät tietoisesti rasistipoliitikkoa, olet rasisti.

Jos et ymmärrä, että ehdokkaasi puheet ovat rasistisia, olet ehkä harhautettu tai vihaan kiihotettu. Olet siis rasistin uhri ja itsekin rasisti. Sinua pahempia rasismin edistäjiä ovat – rasistipoliitikkojen ohella – kunniallisina pidetyt poliitikot ja yksityishenkilöt, jotka eivät tee selvää pesäeroa rasistien kanssa. He ovat pelkureita, ahneita hyötyjiä ja monet itsekin rasisteja.

Meillä on kaikilla joskus rasistisia tai syrjiviä ajatuksia. Ne on mahdollista oppia tunnistamaan ja niistä voi päästä eroon. Niitä ei pidä koskaan käyttää muita ihmisiä vastaan.

Jos olet tietoisesti rasisti, eli käytät rasistisia ajatuksia saadaksesi itsellesi tai kannattajillesi tyydytystä, olet säälittävä tyyppi, jota perheesi, sukusi ja ystäviesi on syytä hävetä.

Rasismi ei ole politiikkaa. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Se ei tarkoita laitonta tai eettisesti ja moraalisesti arveluttavaa toimintaa.

Osa poliiseista ja virkamiehistäkin on rasisteja. Osa heidän esimiehistään katsoo asiaa sormiensa lävitse. Se rapauttaa yhteiskuntamme perustavia rakenteita.

Rasistit kiusaavat ja syrjivät muita ihmisiä. Myös koulukiusaaminen ja aikuisten ihmisten harjoittama lasten kiusaaminen johtuvat usein rasismista. Joissakin perheissä lapset kasvatetaan vihaamaan ja kiusaamaan sellaisia lapsia, joita rasistivanhemmat pitävät vastenmielisinä.

Rasismi ei ole mikään pikkujuttu, jota voi vain katsoa sivusta olkiaan kohautellen. Rasismi vähenee vain siten, että sitä ei missään tilanteessa hyväksytä eikä siihen lähdetä mukaan. Rasismiin pitää aina puuttua.

Ylihuomenna alkaa uusi vuosi. Nyt on hyvä hetki tehdä päätös siitä, että pyrit yksityisessä elämässä ja työssäsi irti rasistisista ajatuksista ja opettelet näkemään ihmiset yksilöinä. Silloin muutkin voivat nähdä sinut sellaisena: kunnioitettavana yksilönä, ei säälittävänä rasistijoukkion äänitorvena.

Photo by Priscilla Du Preez on Unsplash

Kansanedustajat, olette suurelta osin vastuussa siitä, saako rasismi edetä Suomessa

Rasismin vastustaminen ja maahanmuuttajavähemmistöjen puolustaminen tuntuu käytännön tasolla jäävän kansalaisten ja järjestöjen tehtäväksi.

Perussuomalaisten noustua suurella rasistijoukkiolla eduskuntaan vuonna 2011 kansalaisyhteiskunta heräsi. Lukemattomat netti- ja reaalimaailman yhteisöt nostavat esiin yhteiskuntamme ikävää lieveilmiötä ja yrittävät keksiä, kuinka rasismia vähennetään ja kuinka saadaan ihmiset luopumaan syrjivistä asenteistaan.

On vaikea sanoa, olemmeko loppujen lopuksi saaneet paljonkaan aikaisiksi, mutta ainakin olemme voimaannuttaneet toisiamme. Yhä useampi kansalainen uskaltaa nousta vastustamaan rasismia ja sanoa sanottavansa nettikeskusteluissa – ehkäpä naamatustenkin. Se on kuitenkin vain alku.

Rasismi ei vähene, jos sen lisäämistä johdetaan Suomen eduskunnasta. Eivät kansanedustajat ja kunnanvaltuutetutkaan taida arjessa juuri puuttua poliitikkotovereiden rasismiin. Tai eduskunnan puhemiehet – pysäyttävätkö he riittävän napakasti rasistisen puheen eduskunnan istunnoissa?

Jos puuttumattomuus johtuu pelosta, tilanne alkaa olla jo vaarallinen demokratian kannalta ja asiaan olisi tartuttava nopeasti. Jos taas on kysymys siitä, että halutaan pikkuisen sallia kansanryhmää vastaan kiihottamista, olisi demokratian säilymistä kannattavan osan kansanedustajista noustava esiin ja painokkaasti tuotava esille se seikka, että rasismia ei Suomen eduskunnassa harjoiteta. Mutta turha taitaa tällainen toive olla, valitsevathan puolueet yhteistuumin, lähes ilman soraääniä, jokaisen uuden vaalikauden aluksi ainakin yhden julkirasistisen puhemiehen.

Usein tuottavat antirasisteiksikin ilmoittautuneet poliitikot pettymyksen kannattajilleen. Vain aniharva on uskaltanut (tai halunnut) asettua julkisesti tukemaan maahan saapuneita pakolaisia. Suuri joukko poliitikkojakin louskutti hätäänsä ja raivoansa Oulun raiskausten takia – ihan vain siksi, että tekijät eivät olleet supisuomalaisia.

Kuinka helppoa olikaan poliitikoiden julkaista syvä paheksuntansa, kun rasistien inhoama tummaihoinen poliitikko teki virheen ja valheellisesti suurenteli taksikuskien kohtaamasta rasismista kertovaa tarinaansa. Huomasitteko, kuinka moni rasismin vastustaja haistoi juuri silloin sopivan hetken osoittaa omaa poliittista moraaliaan? Ja kuinka monelta heistä se ei koskaan onnistu silloin, kun joku tuttu kansanedustaja heittäytyy rasistiseksi. He sanovat: ”Ollaan ihan hiljaa vaan, tehdään omaa politiikkaa, ei kannata tuomita muita”. Mutta Abdirahimin, valehtelijan, he haluavat erottaa puolueesta, riippumatta siitä, mitä puoluetta itse edustavat tai kannattavat.

Näin he ovat jälleen tehneet tutun tempun: muualta muuttaneelta vaaditaan täydellistä nuhteettomuutta, omat saavat kaikessa rauhassa tehdä umpirasistista politiikkaa, valehdella ja rötöstellä. Emme me silloin ole vielä kovinkaan pitkällä rasismin tuomitsemisessa tai vähentämisessä. Nollalinjaa vaadimme muilta kuin itseltämme ja piilorasismi luikahtaa esiin aina sopivan tilaisuuden tullen.

Politiikka on toki luovimista ja diplomatiaa. Poliitikon tekee mieli vaieta ikävistä asioista, jos siitä voi seurata häirintää ja kenties omienkin tuen menettämistä. Mutta millainen poliitikko on se, jonka ”omat” eivät hyväksy rasismin vastustamista ja syrjimättömyyden vaatimista? Syrjimättömään, tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ei milloinkaan päästä, jos rasismin vastustaminen on vain sitä, että pidetään muodon vuoksi puheita, mutta ei puututa kaverin rasismiin eduskunnan puhujapöntössä.

Politiikassa on usein myös kysymys kaupankäynnistä. Eduskunnassakin tärkeistä, näkyvistä tehtävistä ja päätöksistä tehdään kauppaa: teidän puolueenne saa sitä, jos meidän puolueemme saa tätä. Tämä on tietysti ihan niin kuin pitääkin niin kauan kuin kaupankäynnin välineeksi ei kelpaa järjestelmäämme rapauttava toiminta ja yhteistyötä ei suostuta tekemään rasistien, fasistien ja uusnatsien kanssa.

Onhan se vastuu meillä äänestäjillä, ja olemmehan me äänestäneetkin eduskuntaan suuren joukon arvoiltaan rehtejä ja hyvää tarkoittavia edustajia. Jostain vain pitäisi saada heihin hiukan lisää potkua ja rohkeutta ja ymmärrystä siitä, että esikuvistamme on moni asia kiinni.

Eduskunnan puhujapöntöstä saattaa lähteä kipinä koulukiusaamiseen ja maahanmuuttajalapsen tölvimiseen. Sieltä voi lähteä myös sellainen ymmärrys, että meillä ei rasismia hyväksytä.