Onko porvariston hillitty rasismi hyväksyttävää?

Timo Soini kirjoitti blogissaan 20.9.2015 otsikon ”Maahanmuuttolinja kiristyy huomattavasti” alle seuraavasti: ”Perussuomalaiset ovat jo vuosia varoittaneet sekä moraalittomasta europolitiikasta ja löperöstä maahanmuuttopolitiikasta Euroopassa, myös Suomessa. Minua, EU-politiikasta ja Jussi Halla-ahoa maahanmuuttopolitiikasta, on arvosteltu rajusti. Vääriksi väitteitämme ei ole todistettu”.

Timo Soini blogissaan 20.9.2015

Tuohon päivään mennessä perussuomalaisten rasistinen ja uusfasistinen henki oli jo moneen kertaan pulpahtanut pintaan, tankit oli lähetetty Kreikan kaduille, rikostutkintoja ja tuomioita kansanryhmää vastaan kiihottamisesta oli ollut useita ja Facebookiin perustettu ryhmä: Perussuomalaisista erotetut. Kaikki me tiesimme, että perussuomalaisista erottaminen tapahtui vain silloin, jos rasistinen möläyttely oli niin törkeää, että siitä nousi sosiaalisessa mediassa riittävän suuri kauhistelu tai perussuomalainen ei osannut tilanteessa olla riittävän nöyrää poikaa johdon suuntaan. Tuomio kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei ole ollut riittävä syy.

Turvapaikanhakijoiden mustamaalaaminen oli ja on määräävä osa perussuomalaisten toimintaa. Se pitää vain osata tehdä riittävän hillitysti.  Riikka Purrakaan ei siihen kykene, vaikka media on hehkuttanut perussuomalaisten nyt hänen johdollaan sopivan entistä paremmin hillittyä rasismia suosivan kokoomuksen hallituskumppaniksi.

Riikka Purra Twitterissä 2.1.2020

Kun nyt turtiaislaiset ovat päässeet median huomion kohteeksi, on syytä muistuttaa, että Ano Turtiainen ja hänen sihteerinsä eduskunnassa, James Hirvisaari, ovat molemmat näitä perussuomalaisista erotettuja tai ”eronneita” ja he jatkavat perussuomalaisen politiikan tekemistä. Hommaforumilla sovittiin jo aikojen alussa, että yhteiselle asialle kelpaavat myös kokoomuslaiset rasistit ja kaikki, jotka ilmaisevat halunsa ”islamin invaasion” estämiseen. Hirvisaari oli Soinin mukaan ”itseohjautuva” ja Turtiainen nousi julkisesti Mestaria vastaan.

Suomalainen media ei vieläkään, toisin kuin vaikkapa ruotsalaiset, pidä perussuomalaista puoluetta rasistisena eikä ota puoluejohtoa kunnolla kiinni puolueessa ilmenevästä rasismista. Törkeimmätkin rasistisen retoriikan käyttäjät ohitetaan olankohautuksella. Ano Turtiaisen hörhöilystä voitiin nyt tehdä kunnon paljastusartikkeli Helsingin Sanomiin, kun siinä ei loukata paria suurta eduskuntapuoluetta, niiden rahoittajia ja vaalikansaa. On muka kysymys pienestä hörhöjoukkiosta, vaarallisesta, mutta ei kunniallisiin rasisteihin kuuluvasta.

Dagens Nyheter ilmaisee 27.8.2015 selkeästi, että Timo Soini välttelee puolueensa rasistisuuden tunnustamista
https://www.dn.se/nyheter/varlden/utrikesminister-soini-valjer-att-ducka-for-rasistiska-utspel/

Kun vain äänestäjät huomaisivat sen, että samalla edistetään Perussuomalaiset rp:n rasistista politiikkaa. Perussuomalaiset ovat Timo Soinin ja Jussi Halla-ahon johdolla jo päässeet ensimmäiseen tavoitteeseensa: rasistinen puhe on arkipäiväistetty. Hyvin nopeasti se johtaa siihen, että se on totta. Siitä ei sitten olekaan enää pitkä matka väkivaltaisuuksiin.

Arkipäivän elämänohjeita avaruusrasisteille

Kuva: Roni Rekomaa / Lehtikuva

Ymmärräthän, että jos joku käyttää rasismin uhreja puolustaessaan sanoja ja ilmaisuja, joita sinä et ymmärrä tai hyväksy, se ei tarkoita sitä, että sinulla on oikeus vastineeksi käyttää vähemmistöä solvaavia sanoja. Näin tapahtui vastikään Ylellä Marja Sannikan juontamassa viihdeohjelmassa.

Turvallinen tila ei ole paikka avaruudessa. Ilmaisulla tarkoitetaan sitä, että muualta muuttaneilla tai täällä syntyneillä, meitä ohutihoisia vähän tummemmilla ihmisillä täytyy olla sama oikeus kuin kaikilla muillakin saapua mihin hyvänsä paikkaan tai seuraan samoin oletuksin ja yhtä tuntemattomana kadun ihmisenä, kuin kaikki muutkin. Ei täräytetä heti päin naamaa kysymyksiä, joita ei kysytä kaikilta muiltakin: ”Puhutko suomea? Mistä olet kotoisin? Asutaanko kotikylässäsi vielä savimajasssa?”

Vastaukset kaikkiin uteliaisuuttasi kiihottaviin kysymyksiin tulevat kyllä esille ihan samalla tavoin kuin muutenkin ihmisten kanssa keskustellessa. Se, onko saunassa syntynyt, kuuluu keskusteluun vasta siinä vaiheessa, kun ollaan jo tuttuja ja ystäviä.

Kotimaata voi kysyä, jos osallistutaan vaikkapa tilaisuuteen, jossa on tarkoitus tutustua kansainvälisen opiskelijaryhmän jäseniin ja heidän kotimaihinsa. Mutta jos missä hyvänsä tavallisessa tilaisuudessa, missä on sinulle vierasta väkeä, menet kysymään kotimaata joukon tummimmalta, se on ihan sama kuin sanoisit suoraan: ”Sinä et kuulu meihin, olet tullut jostakin”. Ilkeimmillä on mielessä ajatus: ”Sosiaaliturvan takiako tulit”. Ja kuitenkin henkilö voi olla monen sukupolven suomalainen ja vaikka ei olisikaan, hänellä on täällä asuessaan ihan samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin. Myös terveyskeskuksen odotustilassa hän istuu ihan saman nuhan kanssa kuin pärskivä kyselijä ja tallasi matkalla samaan kuralätäkköön, kuin sinäkin.

Ajattele, kuinka monta kertaa päivässä, viikossa, kuukaudessa ja vuodessa kaikki he saavat tuon kysymyksen kuulla? Se ei sinusta ehkä ole tuntunut syrjivältä, mutta jos vähän mietit asiaa, opit kyllä olemaan liittymättä kotipaikkatiedustelijoiden laumaan.

Kun sitten television viihdeohjelmassa rasisteja tukeva juontaja johdattelee ja eläkeläistutkija kertoo henkilölle, joka on kutsuttu edustamaan ns. vastapuolta, että kun kerran n…itä on niin heitä pitää saaman n…iksi kutsuman, niin ollaan jo ihan silkan rasismin puolella. Ei kukaan, dementoituneita vanhuksia lukuunottamatta, enää tässä maassa ole epätietoinen siitä, että n-sana on loukkaava ja solvaava ja ihmisten erottelu ja solvaaminen ihonvärin tai syntyperän perusteella on rasistista.

Eikä asia muuksi muutu, vaikka se sana kuinka mukavalta omassa suussa maistuisi ja vaikka sitä on oma mummo käyttänyt, kun sinun synnytystäsi pimeässä saunassa avusti.

Oletko vilpitön demokratian puolustaja?

Jalkapallomaajoukkueen kapteeni sai myös kuraa niskaan, kun asettui näkyvästi rasismia vastaan.

Rasismin vastustaminen ja yhteiskunnan säilyttäminen demokraattisena ja elinkelpoisena onnistuu vasta kun jakamatonta ihmisarvoa ja tasa-arvoa vilpittömästi puolustavat ihmiset lähtevät mukaan.

Aika iso osa suomalaisista suhtautuu rasistisesti maassa oleviin ”ulkomaalaisiin”. Kirjoitin sanan lainausmerkkeihin, sillä eiväthän he ole ulkomaalaisia, jos ovat tähän maahan asumaan asettuneet. Enemmistö suomalaisista tunnistaa jo ongelman yhteiskunnassa, mutta vain harvat haluavat tai uskaltavat kunnolla asettua rasismia vastaan.

Juuri sinun, tavallinen, hyvinvoiva ihminen, jota politiikka ei juuri kiinnosta, mutta joka ymmärrät, kuinka vakavasta asiasta on kysymys, pitäisi olla aktiivinen tässä asiassa. Mukana olon ei tarvitse tarkoittaa lähtöä barrikadeille. Mutta siihen ei myöskään riitä ajattelu: ”Minä en koskaan toimi rasistisesti” tai ”Minulla on vaikka kuinka paljon ulkomaalaisia ystäviä”. Riittää, kun edes joskus painat tykkäyksen jollekin rasisminvastaiselle kirjoitukselle. Jos oma kaverisi jakaa sellaisia, mikä kumma on perustelusi sille, että et koskaan tukisi häntä näin tärkeässä asiassa? Yksityisviestillä, jos pelottaa, mutta mieluummin julkisesti – tykkäyksin, kannustavin tai kantaa ottavin kommentein. Tämä on asia, jota ei vain voi unohtaa ja jättää muiden hoidettavaksi.

Jos ajattelet, että politiikka on politiikkaa ja taloudesta huolehtiminen on järki-ihmisen hommaa, rasismista hölöttäminen vasemmiston ja ämmien touhua, et kuulu järki-ihmisiin. Jos missä, juuri tässä kohtaa on unohdettava jako vasemmistoon ja oikeistoon ja havahduttava vihdoinkin huomaamaan, että jokainen asia, joka liittyy arvoihin ja toisista ihmisistä välittämiseen, ei ole ”vasemmistolaista” eikä mikään sivuseikka, jonka voit tolkun ihmisenä unohtaa.

Jos taas ajattelet, että eihän siinä mitään väärää ole, jos pidetään vähän ”omien puolta” ja heitetään maasta pois väkeä, jolla on väärä kulttuuri, uskonto, sukupuoli tai ulkonäkö, olet jo – ehkä huomaamattasi – aika syvällä rasismin syövereissä.

Sellaisessa yhteiskunnassa, missä tuollainen ajattelu on yhtäkkiä valtavirtaa, ei piankaan ole ”meitä”. On vain toisiaan kyttääviä ryhmittymiä, jotka ilmiantavat toinen toisiaan pysyäkseen suosiossa ja välttääkseen putoamisen hylkiöiden kastiin. Vihapolitiikka johtaa aina siihen, että hyvää ei enää ole, on vain pelko ja ennakkoluulot, jotka pian yltävät kaikkiin läheisimpiinkin. Vihapoliitikko pysyy vallassa vain vihan ja pelon avulla. Vastakkaiset mielipiteet omassa puolueessa vaimennetaan – vaikka väkivalloin.

Kun puolisoni kanssa aikanaan läksimme vastustamaan perussuomalaisten rasistista marssia, persukonstit olivat monet. Puolisoni yritykseen saapui aivan lähipiiristämme kirjeitä, joissa kummasteltiin, kuinka on mahdollista, että yrityksen työntekijä ja tämän vaimo käyvät julkista kampanjaa perussuomalaisia kansanedustajia vastaan. Ajattelivat, onnettomat, pystyvänsä näin vaikeuttamaan puolisoni työuraa. Arvaattekin varmaan, kuinka esimies suhtautui: ”Oikealla asiallahan te olette”. Emme Suomessa vielä ole siinä vaiheessa, että Puolueen vastustajat menettävät työpaikkansa.

Nyt ovat äärioikeistolaiset otteet kuitenkin jo koventuneet. Jatkuvasti ovat uutisissa murhayritykset, henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten suunnittelu, järjestelmällinen pandemian kieltäminen ja ihmisten usuttaminen hallituksen määräämiä toimenpiteitä vastaan. Toimittaja on tuomittu sakkoihin natsin nimittämisestä natsiksi. Tutkijat eivät uskalla tutkia tärkeitä aiheita vihakampanjoiden pelossa. Sekä perussuomalaisten että kokoomuslaisen äärilaidan kommentointi sosiaalisessa mediassa on yhä törkeämpää ja syrjivämpää.

Merkit ovat selvät. Yhteiskunnan koveneminen ja demokratian rapistuminen ovat kuitenkin pysäytettävissä.

Se on kiinni sinusta. Se on kiinni siitä, mille puolueelle äänesi annat, mitä vaadit kansanedustajaltasi ja kunnallisvaltuutetultasi. Kuinka kauan ajattelit sallia sen, että sinun puolueessasi saavat esteettä toimia rikolliset, kansanryhmää vastaan kiihottajat ja laiskat moukat, jotka käyttävät kansanedustaja-aikansa lähes pelkästään rasistiseen trollaukseen ja naisvihamieliseen häirintään sosiaalisessa mediassa? Niin kauan kuin sallit sen, olet yksi heistä.

Mitä äänestät, jos äänestät perussuomalaisia?

Mitä olet saanut, kun olet äänestänyt perussuomalaisia? Kuinka paljon perussuomalaiset ovat tuottaneet onnellisuutta ja hyvinvointia tähän maahan? Kuinka moni vaalilupaus on täyttynyt? Tuskin monikaan ja jos joku onkin, sen lisäksi on tullut niin paljon vääryyttä ja pahaa, että sen tuoma hyvä on jo moneen kertaan kumoutunut. Onko perussuomalaisen antama vastine äänellesi vain se, että saat lukea ja kuunnella rumia? Sillä tapaako ajattelit Suomen muuttuvan lapsillesi paremmaksi paikaksi elää?

Oletko seurannut perussuomalaisten esiintymistä eduskunnassa? Perussuomalaiset räyhäävät, riekkuvat ja pärskäyttelevät käsiteltävään asiaan täysin kuulumattomia, usein rasistisia kommentteja. Kuinka paljon tämä vie aikaa tähdellisistä asioista ja kuinka paljon se kiristää ilmapiiriä ja estää asiallisia kansanedustajia keskittymästä työhönsä?

Vaikka perussuomalaiset kuinka tekisivät kunnanvaltuustoissa ihan normaalejakin avauksia kunnan asioista, kaikki tapahtuu vain oheis- ja peitetoimintana puolueen rasistisen ohjelman edistämiseksi. Jokainen kunniallinen ihminen, joka haluaa edistää kunnan ja kuntalaisten hyvinvointia voi valita puolueekseen jonkun muun kuin perussuomalaiset. Miksi jotkut ihan mukavan tuntuiset tyypit valitsevat rasistipuolueen?

Eivät ole kokoomuslaisetkaan ollenkaan kuivilla tässä asiassa. Katsotaanpa vaikkapa Helsingin kokoomusta. Kun he viimeksi valitsivat omaa pormestariehdokastaan, ehdolla oli vain yksi säällinen ehdokas ja toinen erittäin kyseenalainen, toistuvista rasistisista kommenteistaan tunnettu kansanedustaja. Jälkimmäinen sai peräti 34 % äänistä.

Aina on ollut äänestäjiä, jotka ovat äänestäneet naisen sukuelintä, Aku Ankkaa, Mikki Hiirtä tai Batmania. Monesti tuntuu, että parempi tapa sekin on purkaa pahaa oloa ja pettymystä omaan menestymiseen, kuin äänestää rasistia ja uusfasistia.

Työperäisestä maahanmuutosta puhuvilla on puolueperäinen sairaus

Työperäisiä ihmisiä

Äärioikeistolaiset ja Suomea ”valkoisena” säilyttelevät poliitikot puhuvat usein työperäisestä maahanmuutosta silloin kun haluavat peittää rasisminsa. He ajattelevat, että he ovat hyviä ihmisiä, kun he muistavat mainita, että he hyväksyvät kyllä sellaiset ihmiset, jotka tulevat tänne töitä hakemaan. Tosin tämäkään ei kaikille riitä. Moni ajattelee, että tänne saa tulla vain, jos työpaikka on jo sovittu ja työsopimus allekirjoitettu. Eikä liene suurikaan paljastus se, että suuri osa heistä ajattelee, että tähän pystyy vain valkoisen eurooppalaisen tai amerikkalaisen näköinen ihminen tai että yritysjohto osaa hoitaa asian siihen malliin.

”Työperäisyyden” vaatimisella he siis ajattelevat, että näin estetään etnisistä suomalaisista liikaa poikkeavien maahanpääsy. Ihonväri heitä ei tietysti sinänsä haittaa, hehän ovat lukeneet Wikipediasta, että rasismi on syrjintää rodun tai etnisyyden perusteella ja ihonväriin viittaaminen saattaisi siksi todistetusti olla rasismia. Niinpä he ovat päätelleet, että pitääkin puhua tietyistä kulttuureista tai maista tulevista ihmisistä. Kun siis maahan ei päästetä tietyistä maista tai kulttuureista tulevia ihmisiä, jotka nyt vaan eivät ole työperäisiä, voidaan säilyttää Suomi valkoisena.

On todella hoopo ajatus, että Suomi saisi työteliäitä ja onnellisia uusia kansalaisia vain sillä keinoin, että joku työperäinen nero jossain maassa sattuisi kiinnostumaan tunnetusta suomalaisesta yrityksestä ja hakisi sieltä töitä. Heitä on aika harvassa ja heillä saattaa olla vaimoja ja lapsia, jotka eivät ole alkuunkaan työperäisiä ja saattavat olla vielä väärän värisiäkin ja puhua väärää kieltä. Taas kohdattaisiin rasismia, rasistien koulimat lapset hylkisivät heitä koulun pihalla ja suureksi vartuttuaan he joutuisivat hakeutumaan työperäisiksi muihin maihin, koska väärällä sukunimellä on vaikea saada Suomessa töitä, jos ei asu muualla, ole vaalea nero ja saa työsopimusta ennen maahanmuuttoa.

Suomi saa työteliäitä ja onnellisia kansalaisia ainoastaan sillä keinolla, että Suomi kehittyy avoimeksi ja vastaanottavaksi maaksi, jossa täällä asuvat ja tänne tulevat pystyvät elämään ja tekemään töitä ilman syrjintää ja kiusaamista. Tänne pitää voida tulla katselemaan, harjoittelemaan ja opiskelemaan. Täällä jo olevien on saatava tehdä samoin – ilman tönimistä ja työperättömäksi haukkumista. Pitää saada ihastua ja rakastua maahan tai ihmisiin, löytää kumppani, perustaa perhe. Myös ihan tavallisen, tavallisesti koulutetun ihmisen ilman IT-alan erityistä osaamista. On ihan turha luulla, että ketään työperäistä missään maassa imartelee sellainen, että meillä kytätään kaula kenossa matemaattisia neroja, joille voisimme antaa hyvät pisteet ja jotka tulisivat juuri tähän kylmään maahan tekemään meidät onnellisiksi. Luovuttaisivat lahjakkuutensa meidän hyväksemme, pelastaisivat teollisuutemme ja väestöpyramidimme ja antaisivat meidän keskittyä saunomiseen ja grillaamiseen mökkilaiturilla ja rasvoittuneen, työperäisen takapuolen muotoiluun kuntosalilla.

Ihminen ei kulje pelkästään työn perässä, tänne lähes orjatöihin kuskatuilla köyhien maiden marjanpoimijoillakin on haaveita paremmasta elämästä. Työperäisiä ovat sairaudet. Ihmiset hakevat elämää ja sen osana perhettä, harrastuksia, elämyksiä. Työ on yksi osa elämää, joillekin ehkä se kaikkein tärkein, mutta hyvin suurelle osalle tärkeä siksi, että kaikki muu tulisi mahdolliseksi.

Äärioikeistolla on siis puolueperäinen sairaus: harhaluulo siitä, että maailma olisi mallillaan, jos Suomi saisi jotenkin haalittua meille töihin työperäiset, meitä viisaammat ihmiset, jotka eivät aiheuta kuluja, eivät jää työttömiksi, eivät täytä kauppakeskusten käytäviä, eivät oleskele rautatieasemalla, eivät mongerra vieraita kieliä, eivät mumise väärien uskontojen loitsuja, eivät pidä meteliä itsestään, harrastavat omaa kulttuuriaan vain omassa asunnossaan, eivätkä ole ruskeita. Tuo se on sairaus jos joku. Ja sitä paitsi – kokoomus ja perussuomalaiset, te jalompi väki – miksi ette itse pelasta Suomen teollisuutta?

Työperäisiä ihmisiä?

Trump, suomalaispuolueet ja väkivaltapolitiikka

Trumpin edesottamukset USA:ssa hävittyjen vaalien jälkeen ovat yksi osoitus siitä, kuinka käy, kun valtaan pääsevät öykkärit, jotka käyttävät kaiken tarmonsa kyseenalaisen, rasistisen ja syrjivän agendan edistämiseen. Äänestäjät hankitaan käyttäen hyväksi ihmisten alhaisimpia tuntoja. Äänestäjien antama valta suunnataan omien viettien tyydyttämiseen ja oman ja lähipiirin omaisuuden kartuttamiseen.

Monet ajattelevat, että meillä ei voisi käydä näin, mutta onhan se jo pienemmässä mittakaavassa tapahtunut. Eduskunnassa istuu kansanedustajia, joilla ei ole mitään annettavaa lainsäädäntätyölle. Rasistisia jäseniä haalineet puolueet ovat olleet vuosikausia mukana hallituksessa ja miehittäneet merkittäviä posteja ministeriöissä ja virastoissa itselleen kuuliaisella väellä.

Tämä tuli selkeästi ilmi mm. ulkoministeri Haaviston tapauksessa. Hallitus ei voinutkaan ministerinsä kautta toteuttaa ohjelmaansa ja arvojansa, kun ministeriön palkollinen päätti toisin ja ryhtyi sitten vielä mediajulkisuuden kautta keräämään huutokuuroa taaksensa saattaakseen väärän puolueen ministerin vaikeuksiin.

Valtaisa on se haitta, jota tällainen toiminta aiheuttaa hallitustyölle ja Suomen kansainväliselle toiminnalle. Ja suuri se kimmoke, jonka rasistit saavat omalle kyseenalaiselle toiminnalleen. Ei sovi myöskään unohtaa työmäärää, johon eduskunnan henkilökunta vaikkapa persujen kaltaisen joukkion kanssa joutuu pitääkseen edes jollain lailla ruodussa ja työn touhussa kansanedustajat, joilla ei näytä olevan minkäänlaista käsitystä asiallisesta politiikasta ja jotka eduskunnan täysistunnoissa käyttävät aikansa räävittömyyksien huuteluun ja typerimmän kansanosan vihahermojen hivelemiseen.

Hyvä tuore esimerkki tästä on eduskunnan puhemiehen avulla kehitetty rähinä sen jälkeen, kun Haaviston tapaus oli jo moneen kertaan käsitelty, mutta perussuomalaisten teki mieli vähän vielä jatkaa ilonpitoa. Seuraavassa istunnossa Juho Eerola jakoi heille auliisti puheenvuoroja ja ölähtipä vielä parhaimpien mongerrusten päätteeksi: ”Näin!” Haaviston yli vuoden jatkunut piina on suuri nautinto persuille. Jalkapuussa istuvan päälle on pelkurinkin helppo syljeskellä.

Eduskunnan henkisten muilutusten kanssa samaan aikaan haaveillaan oikeista ja koitetaan nostaa kunniaan vanha lapuanliike.

Perussuomalaisten sivuryhmä saa eduskunnassa vapaasti kiihottaa kansanryhmää vastaan, koronarokotusta vastaan ja demokratiaa vastaan. Onhan kansanedustajaa jo rangaistu sillä, että hänet on erotettu ryhmästä. Nyt hän voi pidäkkeittä pitää tyytyväisenä perussuomalaisten örkkikannatuskuntaa. Halla-aho hoitaa oman tonttinsa ja pitää kannattajat tietoisena aseharrastuksen ja kotien aseistamisen merkityksestä ja siitä, että sosiaalisen median örkkiarmeijan kannattaa pitää sisäministeri varpaisillaan myös aseasioiden kanssa.

Perussuomalaisen kansanedustajan
uudenvuoden tervehdys 2021

Perussuomalaisen kunnallispoliitikon, Piia Kattelus-Kilpeläisen mieltymys väkivaltakuvastoon ja kirveen käyttö vaaliaseena ei toki ole uutta, perussuomalaiset ja kokoomuslaiset poliitikot ovat turvautuneet samankaltaisiin tehokeinoihin aikaisemminkin, on esiinnytty kivääri ojossa vaalimainoksessa ja verikoiran kanssa rajaa vartioimassa. Viime vuonna jouduimme todistamaan perussuomalaisten oman puolueen toimijaan kohdistunutta murhayritystä.

Kaikki me ymmärrämme, että näin ei tehdä politiikkaa. Tämä retoriikka ja nämä kuvastot kuuluvat rikollisuuteen ja terrorismiin. Suloisessa Suomessamme ne valitettavasti kuuluvat myös eduskuntapuolueiden toimintaan. Kuinka kauan ja kenen luvalla?

Oletko rasisti?

”Loldiers of Odin” vastustaa väkivaltaisia, rasistisia katujengejä. Kuva: Yle

Rasismilla tarkoitetaan ihmisryhmän pitämistä muita ihmisiä alempiarvoisena esim. etnisen alkuperän, ihonvärin, kielen, kulttuurin tai uskonnon tai perusteella.

Jos puhut muista ihmisistä rasistisesti, olet rasisti.

Jos käytät rasistista puhetta poliittisiin tarkoituksiin ja hankkiaksesi itsellesi tai viiteryhmällesi kannatusta, olet rasistipoliitikko.

Jos äänestät tietoisesti rasistipoliitikkoa, olet rasisti.

Jos et ymmärrä, että ehdokkaasi puheet ovat rasistisia, olet ehkä harhautettu tai vihaan kiihotettu. Olet siis rasistin uhri ja itsekin rasisti. Sinua pahempia rasismin edistäjiä ovat – rasistipoliitikkojen ohella – kunniallisina pidetyt poliitikot ja yksityishenkilöt, jotka eivät tee selvää pesäeroa rasistien kanssa. He ovat pelkureita, ahneita hyötyjiä ja monet itsekin rasisteja.

Meillä on kaikilla joskus rasistisia tai syrjiviä ajatuksia. Ne on mahdollista oppia tunnistamaan ja niistä voi päästä eroon. Niitä ei pidä koskaan käyttää muita ihmisiä vastaan.

Jos olet tietoisesti rasisti, eli käytät rasistisia ajatuksia saadaksesi itsellesi tai kannattajillesi tyydytystä, olet säälittävä tyyppi, jota perheesi, sukusi ja ystäviesi on syytä hävetä.

Rasismi ei ole politiikkaa. Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Se ei tarkoita laitonta tai eettisesti ja moraalisesti arveluttavaa toimintaa.

Osa poliiseista ja virkamiehistäkin on rasisteja. Osa heidän esimiehistään katsoo asiaa sormiensa lävitse. Se rapauttaa yhteiskuntamme perustavia rakenteita.

Rasistit kiusaavat ja syrjivät muita ihmisiä. Myös koulukiusaaminen ja aikuisten ihmisten harjoittama lasten kiusaaminen johtuvat usein rasismista. Joissakin perheissä lapset kasvatetaan vihaamaan ja kiusaamaan sellaisia lapsia, joita rasistivanhemmat pitävät vastenmielisinä.

Rasismi ei ole mikään pikkujuttu, jota voi vain katsoa sivusta olkiaan kohautellen. Rasismi vähenee vain siten, että sitä ei missään tilanteessa hyväksytä eikä siihen lähdetä mukaan. Rasismiin pitää aina puuttua.

Ylihuomenna alkaa uusi vuosi. Nyt on hyvä hetki tehdä päätös siitä, että pyrit yksityisessä elämässä ja työssäsi irti rasistisista ajatuksista ja opettelet näkemään ihmiset yksilöinä. Silloin muutkin voivat nähdä sinut sellaisena: kunnioitettavana yksilönä, ei säälittävänä rasistijoukkion äänitorvena.

Photo by Priscilla Du Preez on Unsplash

Miksi paha leviää niin helposti?

Pohjanmaalaiset kauppiaat saavat vuosikausia rauhassa levittää juutalaisvihaa.  He saavat kunnan ja kauppakamarin huomionosoituksia ja heitä juhlitaan kunniakansalaisina, koska he tekevät paljon rahaa ja tuovat kuntaan veroeuroja.

Natsituotteiden kauppaajat palkitaan vientipalkinnoilla ja kutsutaan itsenäisyyspäivänä linnan juhliin, koska heillä on niin onnistunut konsepti.

Pahan levittäminen onnistuu monella tavalla rahan varjossa. Menestyneillä yrittäjillä on paljon tuttavia, jotka mielellään viittaavat kintaalla pienille tahroille ystävänsä julkisuuskuvassa, ”kun se muuten on niin hyvä tyyppi”. Hyvä natsityypit saavat vaalirahoituksensa yritysmaailmasta. Hyvä veli -järjestelmä pitää yllä myös pedofiilirinkejä.

Muukalaisvihaa levittävät poliitikot pääsevät usein ns. vastuullisessa mediassa julkisuuteen ja vuodesta toiseen yhä paremmassa valossa. Kaupallinen yhteisö, kauppakamarit ja herraklubit lienevät huomanneet, että taustalla liikkuu iso raha. Media taas kerää klikkauksia ja niiden myötä mainostuloja – ja omia palkkojaan. Moraalilla tai eettisesti hyvällä toimittamisella ei silloin ole merkitystä.

Tällaiseen ajattelutapaan sopii hyvin myös se, että ulkomaalaiset rikoksentekijät tuomitaan suuriäänisesti ja heidät ollaan heti lahtaamassa tai vähintään poistamassa maasta. He tai heidän vanhempansa eivät ole kenenkään liikekumppaneita. Heillä on väärä ulkomuoto ja ihonväri, heitä ja heikäläisiä kohtaan sopii kiinnittää kielteistä huomiota.

Omista rikollisista toki pidetään huolta, rikosten teko johtuu omien kohdalla vain huonosta tuurista.

Ilmapiiri raaistuu, pakolainen on yhä useamman mielestä jotain muuta, kuin suojelua tarvitseva kanssaihminen. Edes pakolaislasten kärsimykset eivät enää hetkauta.

Kuva Sputnik News, Syyrian pakolaiset

Tällä menolla ei kestä kauankaan, kun suurimmat pelkomme jälleen toteutuvat.

Kansanedustajat, olette suurelta osin vastuussa siitä, saako rasismi edetä Suomessa

Rasismin vastustaminen ja maahanmuuttajavähemmistöjen puolustaminen tuntuu käytännön tasolla jäävän kansalaisten ja järjestöjen tehtäväksi.

Perussuomalaisten noustua suurella rasistijoukkiolla eduskuntaan vuonna 2011 kansalaisyhteiskunta heräsi. Lukemattomat netti- ja reaalimaailman yhteisöt nostavat esiin yhteiskuntamme ikävää lieveilmiötä ja yrittävät keksiä, kuinka rasismia vähennetään ja kuinka saadaan ihmiset luopumaan syrjivistä asenteistaan.

On vaikea sanoa, olemmeko loppujen lopuksi saaneet paljonkaan aikaisiksi, mutta ainakin olemme voimaannuttaneet toisiamme. Yhä useampi kansalainen uskaltaa nousta vastustamaan rasismia ja sanoa sanottavansa nettikeskusteluissa – ehkäpä naamatustenkin. Se on kuitenkin vain alku.

Rasismi ei vähene, jos sen lisäämistä johdetaan Suomen eduskunnasta. Eivät kansanedustajat ja kunnanvaltuutetutkaan taida arjessa juuri puuttua poliitikkotovereiden rasismiin. Tai eduskunnan puhemiehet – pysäyttävätkö he riittävän napakasti rasistisen puheen eduskunnan istunnoissa?

Jos puuttumattomuus johtuu pelosta, tilanne alkaa olla jo vaarallinen demokratian kannalta ja asiaan olisi tartuttava nopeasti. Jos taas on kysymys siitä, että halutaan pikkuisen sallia kansanryhmää vastaan kiihottamista, olisi demokratian säilymistä kannattavan osan kansanedustajista noustava esiin ja painokkaasti tuotava esille se seikka, että rasismia ei Suomen eduskunnassa harjoiteta. Mutta turha taitaa tällainen toive olla, valitsevathan puolueet yhteistuumin, lähes ilman soraääniä, jokaisen uuden vaalikauden aluksi ainakin yhden julkirasistisen puhemiehen.

Usein tuottavat antirasisteiksikin ilmoittautuneet poliitikot pettymyksen kannattajilleen. Vain aniharva on uskaltanut (tai halunnut) asettua julkisesti tukemaan maahan saapuneita pakolaisia. Suuri joukko poliitikkojakin louskutti hätäänsä ja raivoansa Oulun raiskausten takia – ihan vain siksi, että tekijät eivät olleet supisuomalaisia.

Kuinka helppoa olikaan poliitikoiden julkaista syvä paheksuntansa, kun rasistien inhoama tummaihoinen poliitikko teki virheen ja valheellisesti suurenteli taksikuskien kohtaamasta rasismista kertovaa tarinaansa. Huomasitteko, kuinka moni rasismin vastustaja haistoi juuri silloin sopivan hetken osoittaa omaa poliittista moraaliaan? Ja kuinka monelta heistä se ei koskaan onnistu silloin, kun joku tuttu kansanedustaja heittäytyy rasistiseksi. He sanovat: ”Ollaan ihan hiljaa vaan, tehdään omaa politiikkaa, ei kannata tuomita muita”. Mutta Abdirahimin, valehtelijan, he haluavat erottaa puolueesta, riippumatta siitä, mitä puoluetta itse edustavat tai kannattavat.

Näin he ovat jälleen tehneet tutun tempun: muualta muuttaneelta vaaditaan täydellistä nuhteettomuutta, omat saavat kaikessa rauhassa tehdä umpirasistista politiikkaa, valehdella ja rötöstellä. Emme me silloin ole vielä kovinkaan pitkällä rasismin tuomitsemisessa tai vähentämisessä. Nollalinjaa vaadimme muilta kuin itseltämme ja piilorasismi luikahtaa esiin aina sopivan tilaisuuden tullen.

Politiikka on toki luovimista ja diplomatiaa. Poliitikon tekee mieli vaieta ikävistä asioista, jos siitä voi seurata häirintää ja kenties omienkin tuen menettämistä. Mutta millainen poliitikko on se, jonka ”omat” eivät hyväksy rasismin vastustamista ja syrjimättömyyden vaatimista? Syrjimättömään, tasa-arvoiseen yhteiskuntaan ei milloinkaan päästä, jos rasismin vastustaminen on vain sitä, että pidetään muodon vuoksi puheita, mutta ei puututa kaverin rasismiin eduskunnan puhujapöntössä.

Politiikassa on usein myös kysymys kaupankäynnistä. Eduskunnassakin tärkeistä, näkyvistä tehtävistä ja päätöksistä tehdään kauppaa: teidän puolueenne saa sitä, jos meidän puolueemme saa tätä. Tämä on tietysti ihan niin kuin pitääkin niin kauan kuin kaupankäynnin välineeksi ei kelpaa järjestelmäämme rapauttava toiminta ja yhteistyötä ei suostuta tekemään rasistien, fasistien ja uusnatsien kanssa.

Onhan se vastuu meillä äänestäjillä, ja olemmehan me äänestäneetkin eduskuntaan suuren joukon arvoiltaan rehtejä ja hyvää tarkoittavia edustajia. Jostain vain pitäisi saada heihin hiukan lisää potkua ja rohkeutta ja ymmärrystä siitä, että esikuvistamme on moni asia kiinni.

Eduskunnan puhujapöntöstä saattaa lähteä kipinä koulukiusaamiseen ja maahanmuuttajalapsen tölvimiseen. Sieltä voi lähteä myös sellainen ymmärrys, että meillä ei rasismia hyväksytä.

Pitäisikö rasistien rangaistuksia koventaa?

Suomessa keskustellaan, onko kansanedustajalla eduskunnassa oikeus ilman laissa säädettyä rangaistusta halujensa ja kykyjensä mukaan solvata maahanmuuttajia ja kiihottaa kannattajiaan kansanryhmää vastaan. Yllätys tällainen keskustelu ei ole, onhan rasismille näkyvästi tasoiteltu tietä Suomen eduskuntaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei yllätys, mutta suuri kauhistus. Ei tämä ole Suomi, pohjoismainen, sivistynyt oikeusvaltio.

Halla-aho juustomaassa

Enää ei voi ajatella, että laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olisi tarkoitettu vain vähän suitsimaan sivistymättömimpien törkimyksien kielenkäyttöä. Tällä lailla on tarkoitus estää yhteiskunnan luisuminen rasismiin ja rasististen, fasististen joukkojen terrorisoimaksi. Ei ole enää mitenkää selvää, että ihmiset olisivat oppineet toisen maailmansodan kauheuksista ja hyvät voimat pysyvät automaattisesti vallassa. Eivät ne pysy.

Vihapuhe ja rasismi on pidettävä kurissa demokraattisen valtion suomin keinoin. Lainsäädäntö ja lakien oikeudenmukaisuus ja niiden soveltamisen järjellisyys ja kohtuus ovat tärkeä osa tätä työtä. Jos rasistisesta vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei saa sen kummempaa rangaistusta, kuin vaikkapa ylinopeudesta, ne eivät kansalaisten mielestä ole kuin pikkurikkeitä. Ja kuitenkin on kysymys raskaista ihmisoikeusrikoksista.

Tällä hetkellä tilanne on se, että kiihottamisesta kansanryhmää vastaan saatu rangaistus on äärioikeistolaisille poliitikoille vain hyödyksi. Nimi pysyy kansan mielessä, maine nousee ja sakkorahoja vääryyttä kärsineelle kerätään porukalla.

IMG_7379

Kun Jussi Halla-aho vuonna 2011 sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hänet määrättiin poistamaan rasistisesta kirjoituksestaan osia. Kansallissankari ”poisti” kohdat korostamalla ne punaisella ja toistamalla, millaisen tekstin oikeus on määrännyt poistamaan. Kirjoitus liputtaa Halla-ahon blogissa yhä rasistijoukkioiden riemuvoittoa. Oikeuslaitos oli mukamas voimaton ja sankarin sädekehä kasvoi. Media oli onnessaan tilaisuudesta klikkiotsikointiin. Helsingin Sanomat kirjoitti, että maallikon on vaikea ymmärtää Halla-ahon saamaa rangaistusta. Näin sekä oikeuslaitos että arvostettu valtamedia edistivät rasistipuolueen etenemistä. Maallikon oli ja on vaikea ymmärtää kansanedustuslaitoksen harjoittamaa oikeuslaitoksen halventamista.

Täky 1täky 2

Rasismi ja fasismi etenevät maassamme myös siksi, että on niin helppoa olla rasisti ja nousta jopa kansanedustajaksi, ministeriksi ja eduskunnan puhemieheksi. Mitään muuta ei tarvitse osata, kuin puhua sopivasti rumia maahanmuuttajista. On olemassa kansanosa, joita tällaiset puheet mukavasti kutkuttelevat ja jotka ovat aina valmiita äänestämään öykkäriä. Myös kokoomuslaista tai kristillisdemokraattista öykkäriä. Ahneus valtaa mielet ja puolueiden ehdokkaiksi hyväksytään jokainen, joka osaa hankkia äänestäjiä, keinoista viis. Pikkuisen kun osaa rääväsuisuuttaan moderoida median mukaan, on jo puoluejohdon suosikki.

Pitäisikö siis rangaistusten olla kovempia? Olisiko vankeusrangaistus aina paikallaan henkilölle, joka kiistää toisen ihmisen yhtäläisen arvon tai juonittelee kannattajansa vihaan ja vimmaan, jos jollain sattuu olemaan vähän tummempi hipiä?

Sellaisten ihmisten, jotka ymmärtävät, millaisia kauheuksia on maassamme meneillään, pitäisi ainakin olla tiukempia ja tarttua rasismiin aina kun sitä huomaavat. Myös eduskunnassa. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla olisi selvästi osoitettava, että rasismia ei hyväksytä. Tunnustuksellinen rasisti, rasistisen puolueen jäsen ja äänestäjä joutaa menettämään kunniansa, työpaikkansa ja ystävänsä.

Kukaan kunniallinen ihminen ei lähde marssille fasistin kanssa.

Fasismi

Poliittiset piirrokset: Sira Moksi