Stalinismi

Sadan vuoden väli, mutta Venäjän ja Suomen johdolla samoja elkeitä

~ Reija Härkönen

Vladimir Leninin johdolla bolševikit nousivat valtaan Venäjällä vuoden 1917 lokakuun vallankumouksessa.

Lenin halveksi parlamentaarista edustuksellista demokratiaa ja kannatti neuvostovaltaa. Neuvostojen kautta vallan piti olla suoraan työväenluokan edustajilla ilman perustuslaillisia esteitä, jotka suojelivat  porvaristoa.

Jatkossa nähtiin, että valta keskittyi hyvin pienelle väkivaltaiselle piirille. Työläiset elivät seuraavat vuosikymmenet jatkuvan valvonnan alla niukasti ja ahtaasti. Vodkaa oli tarjolla riittävästi, ruokaa ei niinkään.

Oikeusministeriksi nouseva kansanedustaja Antti Häkkänen taas sanoi Suomessa v. 2017, että ”vaaleilla valituilla kansanedustajilla pitää olla kansan tahdon mukaisesti oikeus viedä perinteisiä ja tavallisia poliittisia asioita eteenpäin yhden vaalikauden aikana ilman perustuslain esteitä”.

Leninin vaatima väkivaltainen vallankumous ei kokoomuksen joukkiolla luonnollisesti ole ollut mielessä, kun vallan voi saada suurella rahalla ja suuryritysten tuella ja valtaa voi sitten käytellä, niin kuin huvittaa.

Neuvostoliiton ja Suomen valtiot ja hallintotavat ovat toki olleet monella tavalla kaukana toisistaan.  Vallanhimo ja tarve käyttää valtaa turhia lakeja noudattamatta on kuitenkin Leninin ja Orvon puolueille yhteistä. Ja monen diktatuurin johtajille ennen ja nyt. Tänä päivänä fasistinen diktaattori hallitsee myös Amerikan Yhdysvalloissa. Toivotaan, että Suomella on vielä toivoa – jotain muuta kuin se Orvon kokoomuksen ”toivo”, ja palaamme demokraattiseen hallintoon.

Sipilän hallituksen kaudella (v. 2015 – 2019) Häkkäsen tullessa oikeusministeriksi meillä oli vielä perustuslakivaliokunta, joka aidosti valvoi hallituksen esitysten perustuslainmukaisuutta. Tiedustelulainsäädännön uudistustarpeesta oli riittävä yksimielisyys ja perustuslakia muutettiin uudistukset sallivaksi. Kaikki meni laillisesti ja demokraattisessa järjestyksessä.

Kun kokoomus yhden vaalikauden surkeilun ja vollotuksen jälkeen pääsi jälleen valtaan, alkoi fasistinen meno. Kaikki temput tehdään, että demokratia ja kansan mielipiteet eivät olisi tiellä. Perustuslakia ja kansainvälisiä sitoumuksiamme on rikottu jo moneen kertaan. Demokraattinen päätöksenteko on turhaa, kun suuret johtajamme ensin pelottelevat tulevalla sodalla, sulkevat rajat ja valmistelevat piilossa lakiehdotusta ydinaseiden sijoittamiseksi maahamme.

Valitettavasti opposition politikointi on myös edistänyt fasismin, stalinismin – tai miksi sitä halutaan sanoa – lisääntymistä. On olemassa punaista ja mustaa fasismia. Mielestäni nyt on vallalla se musta.  SDP haaveilee pääministeriydestä ensi vaalikaudella ja lähtee suosion menetyksen pelossa mukaan populistisiin, maahanmuuttajia ja pakolaisia leimaaviin hankkeisiin ja lakimuutoksiin. Fasismin vasallit.

Muistutan teitä vielä Jason Stanleyn luettelemista askelmerkeistä fasismiin. Kuten huomaatte, olemme saaneet kokoomus- ja persujohdossa käydä läpi kaikki rastit.

Karismaattinen johtaja meiltä puuttuu, mutta hallituspuolueet tuntuvat tyytyvän myös vähemmän karismaattisiin.

·  Menneisyyden myytin ihannointi: Kulttuurin palauttaminen entiseen loistoon.

·  Karismaattinen johtaja: Johtaja on kansakunnan tahto.

·  Sisäiset viholliset: Vähemmistöjen tai vastustajien syyttäminen ongelmista.

·  Anti-intellektualismi: Tieto ja asiantuntemus kyseenalaistetaan.

·  Hierarkia: Ihmisten jakaminen arvokkaisiin ja arvottomiin.

·  Kansallinen uhriutuminen: Väitetään, että oma ryhmä on uhattuna.

·  Sotilaallisuus: Voimankäytön ja aggressiivisuuden ihannointi.

·  Sukupuoliroolien korostaminen: Perinteisten roolien korostaminen.

·  Kansallismielisyys: ”Me” vastaan ”he” -ajattelu.

·  Lain ja järjestyksen vaatiminen: Kovien otteiden kannattaminen.

Miksi Suomen hallinto liehittelee fasistijohtajia?

~ Reija Härkönen

Alexander Stubb, Elina Valtonen ja Antti Häkkänen ovat Suomen valtion nimissä jatkaneet  Yhdysvaltojen fasistihallinnon liehittelyä – vai stalinistiseksiko sitä pitäisi sanoa? Fasismilla ja stalinismilla ei ole juuri eroa. Selvää oli, että oppositiokin siihen puuttui, näin esim. SDP:n Tytti Tuppurainen Helsingin Sanomissa:

”Osa Yhdysvalloista kajahtaneista ja Münchenissä kuulluista viesteistä on Euroopalle hyvin outoja, osittain haitallisiakin. Näin arvioi kansanedustaja Tytti Tuppurainen (sd), kun häneltä kysytään ajatuksia ulkoministeri Marco Rubion puheesta. ”Hän kuvaili maahanmuuttoa sivilisaation rappion näkökulmasta uhkana, julisti ilmastodenialismia, fossiilipopulismia ja moitti meitä kunnianhimoisesta ilmastopolitiikastamme sekä päästöjen vähentämisestä. Tällaiset viestit ovat meille hyvin vieraita”

Marco Rubio sanoi tuossa puheessaan mm. näin:

”Haluamme liittolaisia, jotka voivat puolustaa itseään, jotka ovat ylpeitä kulttuuristaan ja perinnöstään ja jotka yhdessä meidän kanssamme ovat kyvykkäitä ja halukkaita puolustautumaan. Meillä ei ole kiinnostusta olla kohteliaita huolenpitäjiä. Me haluamme vahvan ja rohkean liittouman, joka ei pelkää ilmastonmuutosta eikä mitään muutakaan vaan muovaa omaa kohtaloaan.”

Maahanmuuttajien kulttuuri on siis kauhistus, pakolaisista ei tule pitää huolta, ilmastonmuutos on ihan huuhaa-juttu. Suomen fasistihallituksen ministeri Elina Valtonen oli ihastuksissaan: ”Ikoninen puhe”, ”kädenojennus Euroopalle”. ”hän sanoi, että yhdessä.”

Huvittavalla tavalla tuossa tuli mukaan myös Petteri Orvon ”tehdään yhdessä” -mantra. Kaunis ajatushan se olisi, mutta Suomen muuttamiseen fasistivaltioksi ei ajatteleva ihminen halua osallistua, ei yhdessä eikä erikseen.

Ovatko kokoomuslaiset miettineet, kuinka uskollisuus Trumpille palkitaan, jos valta vaihtuu? Lasken mukaan kokoomuslaisiin myös presidentti Stubbin. Millaisen perinnön hän aikoo jättää seuraavalle, kenties ei-äärioikeistoon kuuluvalle presidentille? Onko tämä nyt sitä Suomen ulkopolitiikan pysyvää, koko eduskunnan hyväksymää linjaa?

Valtonen pääsi aikanaan kansanedustajaksi muslimivihaa lietsomalla. Stubbin äärioikeistolaisuus on tullut selvästi esille hänen presidenttikautensa aikana – tai oikeastaan jo aiemmin. Tultuaan valituksi presidentiksi  Stubb katsoi jo ennen virkaan asettamistaan tarpeelliseksi tavata ensimmäiseksi Jussi Halla-ahon. Näin vahvistettiin äärioikeistolaista joukkuetta.  

Kiehnäys Trumpin ympärillä on tuskin ollut maailman pelastamista hirmuhallitsijalta, vaan, niin kuin Elina Valtonenkin on useaan otteeseen todennut: Suomen hallitus pitää Donald Trumpia tärkeimpänä liittolaisenaan ja on tarkoituksella solminut lämpimät välit äärioikeistolaisen rasistin ja hänen lähimpien vasalliensa kanssa – ei niinkään Yhdysvaltojen republikaanisen puolueen kanssa ja demokraattien kanssa luonnollisesti ei ollenkaan.

Kokoomuslaisen presidentti Niinistön rasistinen maailmankatsomus tuli hyvin selväksi hänen kaudellaan. Liitän tähän linkin kirjoitukseeni, jossa kerron Björn Vikströmin, Porvoon hiippakunnan entisen piispan, ajatuksista siitä, millainen ajatusmaailma konservatiivisilla kokoomuslaisilla – myös Petteri Orvolla  – on ja kuinka kokoomuksen hiljainen rasismi toimii.

Alexander Stubb, Petteri Orpo ja Elina Valtonen ovat hilanneet suomalaista yhteiskuntaa yhä fasistisempaan suuntaan. Se tapahtuu vaivihkaa ja kokoomuslaisittain muka-sivistyneesti. Rasismissa ei ole sivistyksestä tietoakaan. Nyt se on meillä jo niin pitkällä, että Israelin hallinto jatkaa yhä kansanmurhaa Gazassa, eikä ylin johtomme inahdakaan. Trumpin määräyksestä on murhaava  Israel toiseksi tärkein liittolaisemme.

Valtiopäivien avajaiset 4.2.2026 kuulostivat fasistien keskinäisen kehumisen kerholta ja rasistista valtiomieheksi pyrkivä1) Halla-aho käytti eduskunnan puhemiehen puheen suurimmaksi osaksi muukalaisvihan lietsontaan.  

Tämä kaikki tuntuu karmaisevalta. Samantyyppinen kehitys on meneillään myös monessa muussa Euroopan maassa. Fasismiin luisuminen ei kuitenkaan ole mikään voittamaton luonnonilmiö. Jos Yhdysvaltoja johtaisi V.I. Lenin, kumartaisimme varmaan samalla tavoin siihen suuntaan. Vinoutuneen kehityksen pysäyttäminen on kiinni meistä, kansalaisista ja äänestäjistä. Hallitus alas!

Saksassa ovat isoäidit perustaneet liikkeen äärioikeistoa vastaan. He ovat nähneet, mihin nykymeno voi johtaa.

1) Halla-aho on vuodesta 2006 lähtien tehnyt julkisesti rasistista, uusfasista peräkammarin poikia kosiskelevaa persupolitiikka. Herrakerhoon pääsy on maistunut, ja nyt Halla-aho on tehnyt rikosilmoitukset koomikosta ja rivipoliitikosta, jotka ovat maininneet häntä fasistiksi. Suomen ilmapiiriä kuvaa sekin, että poliisi otti asian tutkintaan ja syyttäjälaitos päätti syyttää.