On tuo Petteri Orpo vähän nolo tyyppi, kun ei sukunimi Orpo alkuperäisessä merkityksessään hänelle kelpaa. Hänen isoisänsä, vuonna 1888 syntynyt Matti Selim Grönholm jäi orvoksi, kun vanhemmat kuolivat kulkutautiin. 1900-luvun alussa, jolloin suomalaisuus nousi arvossa, Matti vaihtoi sukunimensä suomenkieliseksi ja hänestä tuli Orpo. Petteriä tuo on harmittanut niin, että on sanonut isoisänsä olleen huono ruotsissa, kun tuolla lailla on Grönholmin kääntänyt. Ei mies sen vertaa kunnioita orvon isoisän kohtaloa ja sitä, kuinka kauniisti hän on menetyksensä muistoksi Orpo-nimen ottanut.
Politiikassa, niin kuin muutenkin elämässä mies menestyy nimestään riippumatta – jos nyt ei aivan orpo piru ole. Orpo on kuitenkin niin kovasti ajatellut nimen miestä pahentavan, että lähetti v. 2013 medialle tiedotteen, jossa esitti toiveen, että sukunimi taivutettaisiin genetiivissä hänen sukunsa yli satavuotisen käytännön mukaisesti ”Orpon”. Petteri vetosi muka vakiintuneeseen käytäntöön, jonka mukaan nimi taivutetaan niin kuin nimenhaltija haluaa. On sitä voitu Turun murteella niin taivuttaakin, turkulaiset taivuttavat isoisää tarkoittavan pappa-sanankin ”pappan”, ”pappalle”.
Orvon mainitsemaa käytäntöä ei kuitenkaan ole. Kotimaisten kielten keskus kertoo, että nimet taivutetaan niin kuin sanat muutenkin taivutetaan, eikä nimenhaltijan toivomusta koskaan tarvitse julkisessa viestinnässä noudattaa, vaan suomen kieliopin mukainen taivutus on aina korrekti.
Vuonna 2013 Orpo oli kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajana jo sen verran iso kiho, että osa mediasta taipui käyttämään Turun murretta. Vielä v. 2016 Aamulehden Jussi Tuulensuu kuitenkin kirjoitti pääkirjoituspalstalla suoraselkäisen isänmaallisesti näin:
”Miksi Aamulehti taivuttaa kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orvon sukunimen Orvon eikä Orpon? Lyhyt vastaus: Aamulehdessä noudatamme mahdollisimman tarkkaan suomen kielen virallisia suosituksia. Tämä on yksinkertaista ja johdonmukaista.” Armon vuonna 2024 Aamulehdessä on kuitenkin paljon ”Orpon”-taivutuksia. Suomen Tietotoimisto sinnitteli pitkään, mutta ilmoitti sekin vuonna 2016 liehittelevänsä sisäministeriä ja taipuvansa taivuttamaan suomea virheellisesti.
Molempia taivutuksia mediassa yhä näkyy, onhan suomen kielen oikeellisuus monelle toimittajalle tärkeää. Tiedä sitten, kuinka selkärankainen Petteri Orpo itse on taivutuksissaan: mahtaako kirjoittaa ja lausua esim. poikansa ja hänen kaimojensa nimet säännönmukaisesti ”Pekkan” ja ”Pekkalle”. Tai – niin kuin eräs vääräleuka huomautti – taipuuko kyrpäkin sitten ”kyrpän”?
Jos Orpo todella haluaa, että hänen nimensä taivutetaan mediassa aina ”Orpon”, hänen olisi syytä vaihtaa sukunimensä muotoon ”Orppo”. Tosin Petteri itse ja hänen sukulaisensa taivuttaisivat silloin ”Orppon”, mutta Petteri ei varmastikaan alkaisi vaatia medialta samaa, koska kummastakaan ei syntyisi mielleyhtymiä orpo poika poloiseen.
Sikäli kyllä ymmärrän Petterin epätoivon, että hänen sukunimeään voidaan oikein taivutettuna käyttää näinkin ärsyttävästi: ”Miltä tuntuu Suomi ilman Marinia?” ”Orvolta”.
Nyt kun ehdokkaita eri tehtäviin perussuomalaisen puolueen organisaatiossa pikkuhiljaa ilmoittautuu, on tarkasteltava vähän tarkemmin porilaista naista, joka on julistanut Jussi Halla-ahon parhaaksi puheenjohtajaehdokkaaksi ja tyrkyttää itseään varapuheenjohtajaksi. Molempien eväissä kun on paljonkin ihmettelemistä.
Kuva: Kaleva
Kansanedustaja Laura Huhtasaari herätti jo kauan sitten huomiotani kirjoitelmillaan Uuden Suomen Puheenvuorossa. Jokainen vähän pidempi teelmä koostui oudoista, yhteensopimattomista kappaleista, jotka oli ikään kuin punottu jonkunlaiseksi kirjoitukseksi koulutytön aineen aloituksen perään. Pikkuisen googlaamalla sitten selvisi, että kirjoitukset oli koostettu tekstivarkauksista, sellaisenaan leikatuista ja liimatuista pätkistä ilman lainausmerkkejä saatikka jotain vihjettä lähteestä.
Kun rouva Huhtasaari nyt yhä ylös yrittää, kurkistin, kuinka hän on kehittynyt tekstivarkaana. Tällaiseen tarkasteluun kannattaa ottaa suoritus, jossa kansanedustaja pyrkii esittämään, että on kiinnostunut muistakin teemoista, kuin muslimien maahanestosta. Tarkastelin siis 14.1.2017 liimailtua kirjoitusta ”Oppisopimus ammatillisen koulutuksen pääväyläksi”.
Seuraavassa Laura Huhtasaaren ”kirjoitus” on lainattu kokonaisuudessaan ja tummennettu. Perässä ovat tekstit siinä muodossa, kuin ne on alun perin kirjoitettu. Kolme lyhyttä lausetta ja lopun silmälasiton visio, jotka kenties ovat Huhtasaaren omasta kynästä, on merkitty kursiivilla. Tekstien varsinaiset kirjoittajat ovat linkkien takana.
Suomessa peräti 17 prosentilla alle 29-vuotiaista ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Se tarkoittaa noin 116 000 nuorta ilman koulutusta.
Suomessa peräti 17 prosentilla alle 29-vuotiaista ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Se tarkoittaa noin 116 000 nuorta ilman koulutusta. https://www.yrittajat.fi/sv/node/490783
Meillä on parikymmppisiä nuoria, joilla ei ole lainkaan työkokemusta.
Saksan oppisopimusmalli nostetaan julkisuudessa jatkuvasti esiin hyvänä esimerkkinä työelämän ja koulutuksen välisestä yhteistyöstä.
Saksalainen oppisopimusmalli toimii erinomaisesti juuri siksi, että niin monelle annetaan mahdollisuus oppia työtä sitä tehdessä. Oppisopimuskoulutuksesta valmistuttuaan 18-vuotias on ollut ”oikeassa työssä” ja oppinut itsenäisyyttä, vastuunkantoa ja ryhmätyötä. Tällaisia taitoja ei opita kirjoista.
Mielestäni saksalainen oppisopimusmalli toimii erinomaisesti juuri siksi, että niin monelle annetaan mahdollisuus oppia työtä sitä tehdessä, ei pelkästään lukemalla asioita kirjoista. Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että oppisopimus on nuorelle loistava keino opetella itsenäisyyttä, vastuunkantoa ja ryhmätyötä sekä päästä työelämään jo opiskelujen lomassa. http://www.tat.fi/oppisopimus-antaa-vapautta-ja-tilaa-kehittya/
Saksan malli on hyvä Saksalle. Suomen yrittäjille Saksan malli kelpaisi Suomeen sovellettuna.
Suomessa ammatillinen koulutus on pitkään perustunut koulunkäyntiin ja sen ohessa työharjoitteluun. Saksassa oppi saadaan töissä ja koulussa käydään hakemassa tarvittavaa lisätietoa. Saksan ja Suomen suurin ero on tällä hetkellä kuitenkin työllisyydessä. Saksassa oppisopimus perustuu keskikokoisten yritysten pulaan työvoimasta, Suomessa töitä ei ole riittävästi.
Suomessa ammatillinen koulutus on pitkään perustunut koulunkäyntiin ja sen ohessa työharjoitteluun. Saksassa on juuri toisin päin, oppi saadaan töissä ja koulussa käydään hakemassa tarvittavaa lisätietoa. Saksan ja Suomen suurin ero on tällä hetkellä kuitenkin työllisyydessä. Saksassa oppisopimus perustuu keskikokoisten yritysten pulaan työvoimasta. Suomessa töitä ei ole riittävästi. http://yle.fi/uutiset/3-8495564
Suomi on hiukan kuin kilpaurheilija, joka alisuorittaa kansainvälisissä kilpailuissa. ”Ollaan vähän kuin se kaveri, jonka testitulokset ovat maailman kärkeä, mutta joka ei lopulta pääse arvokisoissa finaaliin”, Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen vertaa.
Silti Suomi on hiukan kuin kilpaurheilija, joka alisuorittaa kansainvälisissä kilpailuissa. – Ollaan vähän kuin se kaveri, jonka testisuureet on maailman kärkeä, mutta joka ei lopulta pääse arvokisoissa finaaliin, Etlan tutkimusjohtaja Petri Rouvinen vertaa.
Ekonomistitohtorit Bengt Holmström, Vesa Vihriälä ja Sixten Korkman kirjoittivat, että me suomalaiset epäilemme omia kykyjämme, kaihdamme riskejä emmekä ymmärrä ottaa oppia muiden kokemuksista.
Hallitus on ottamassa käyttöön koulutussopimuksen ammatillisessa koulutuksessa. Se helpottaa ammattiin opiskelemista, sillä se painottaa työpaikalla oppimista. Oppisopimuskoulutuksen rinnalle tarvitaan uusi vaihtoehto, sillä oppisopimus on yksinyrittäjälle ja pienille työnantajayrityksille liian byrokraattinen ja kallis tapa kouluttaa ja työllistää nuoria.
Hallitus aikoo ottaa käyttöön koulutussopimuksen ammatillisessa koulutuksessa. Se helpottaa ammattiin opiskelemista painottaen työpaikalla oppimista. Oppisopimuskoulutuksen rinnalle tarvitaan uusi vaihtoehto, sillä oppisopimus on yksinyrittäjälle ja pienille työnantajayrityksille liian byrokraattinen ja kallis tapa kouluttaa ja työllistää nuoria, johtaja Veli-Matti Lamppu Suomen Yrittäjistä sanoo. https://www.yrittajat.fi/sv/node/490783
Koulutussopimuksesta voi joustavasti siirtyä oppisopimuskoulutukseen, kun opiskelijan taidot karttuvat. Tavoitteisiin pääsee askel kerrallaan. Koulutussopimus on yksi askel siihen, että tulevaisuudessa ammatillisen koulutuksen pääväyläksi tulee oppisopimuskoulutus. Päämäärään tarvitaan silmälasien tilalle visio.
Miksi tämä on tärkeää? Siksi, että kansan on hyvä nähdä, kuinka epärehellisin keinoin kansanedustaja tekee työtään. Hän on koulutukseltaan erityisopettaja ja antaa näin myös koululaisille mallia. Uuden Suomen Puheenvuoroon tällaiset sepustukset kelpaavat mainiosti, usein toimitus nostaa nämä erikseen esille, koska rasistikansanedustaja tuo palstalle niin mukavasti lukijoita. Toimitus on kyllä tietoinen Huhtasaaren tavasta varastaa toisten tekstiä.
Varastetuilla eväillä siis pyritään Perussuomalaiset r.p:n varapuheenjohtajaksi.
Kaiken maailman kansalaiset 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.