Virkamiesten turvapaikanhakijavastainen politikointi on sietämätöntä

Viranomaisen ja virkamiehen on oltava tekemissään päätöksissä puolueeton. Poliittinen jakautuminen hallitukseen ja oppositioon vaikuttaa toki painotuksiin hallinnossa, mutta hallintokoneisto palvelee aina koko maata ja koko kansaa. Näin todetaan virkamiesetiikasta Minilexissä: 

”Virkamiesten tehtävä on käyttää julkista valtaa ja palvella kansalaisia. Koska julkinen toiminta on pohjimmiltaan toimimista kansalaisten valtuutuksella, kansalaisten varoilla ja kansalaisten eduksi, on aiheellista edellyttää virkamiehiltä voimakkaampaa sitoutumista tiettyihin arvoihin kuin mitä tavalliselta ammatinharjoittajalta tai työntekijältä edellytetään.”

”Virkamiesetiikkaan kuuluvia arvoja ovat esimerkiksi avoimuus, puolueettomuus ja riippumattomuus.”

Nämä seikat virkamiesetiikasta esitettyäni asetan nähtäväksenne sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston virkamiesten julkisia ulostuloja Twitterissä kuluneena vuonna. Tuovatko nämä mielestänne julki puolueettomuutta viranomaisten ajattelutavassa ja päätöksissä? Onko todellakin niin, että lasten olisi juuri nyt parempi käydä koulua Kabulissa? Onko tanskalainen äärioikeistolainen maahanmuuttopolitiikka oikea suomalaisen politiikan malli? Saako valtion virkamies viesti viestin perään yrittää todistaa, että turvapaikanhakija ylittää rajan rikollisesti? Onko eettistä nautiskella julkisesti nimenomaan kielteisillä päätöksillä? Kuulostaako tasapuoliselta se, että yksittäinen viranomainen nostaa kymmenien tuhansien hakijoiden joukosta julkisuuteen juuri ne pari rötöstelijää?

270A3858-8D92-41BE-9819-3E13CCB793E1

850D2AC2-56C2-438D-BC2E-0C3A8F383591

736C9207-87A9-4AA8-AE97-F872C83FF067

EF23E360-6706-4F14-85AA-1AF93AEEC42D

9EDDAEED-C088-41F2-801C-50B613E5A22D

Aiemminkin on kiinnitetty huomiota siihen, että virkamiehiä käytetään poliittiseen ohjaukseen ikään kuin puolueettomina asiantuntijoina. Esimerkiksi Heikki Patomäki pohdiskeli blogissaan maaliskuussa 2015, kuinka virkamiehet pääsevät esittämään julkisuudessa poliittisia mielipiteitään ikään kuin heidän tietonsa olisi ihan neutraalia virkamiestietoa.

Tuolloin kysymyksessä oli talousvaikuttaminen ja poliittisen vallan kahmiminen. On kuitenkin mielestäni paljon raskauttavampaa, jos virkamiehiä käytetään tehtävässään tai jos heidän sallitaan käyttää omaa asemaansa rasistisen, ihmisvastaisen tai uusfasistisen agendan edistämiseen. Eli suoraan sanoen: käyttämään kansan maksamaa työaikaa siihen, että kaivetaan maata huolella rakennetun kansanvaltaisen järjestelmän alta. 

Kun on vielä kysymyksessä sellainen vaativa ja herkkä asia kuin pakolaisen kohtalon ratkaiseminen, lähes aina elämän ja kuoleman kysymykset, olisi tarkasti pidettävä huolta siitä, että ministeriössä ja virastossa on tolkullista väkeä, joka pystyy objektiiviseen ajatteluun ja työskentelyyn ja joka ei ole altista ääriryhmien harjoittamalle kiihotukselle. 

On tavallaan ymmärrettävää, että virkamiehetkin laulavat sen lauluja jonka leipää syövät. Eli ovat hallitusvallassa olevien alaisia. Rasistisen agendan kohdalla se ei kuitenkaan saa olla näin. Rasismi ei ole politiikkaa eikä rasismi kuulu demokraattisen valtion hallintoon ja käytäntöihin. Virkamiesten harjoittamaa julkista muukalaisvastaista agitointia ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. 

Voisikin siksi olettaa, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa vuonna 2018 pääministeri, sisäministeri, oikeusministeri, ulkomisteri ja kumpp. pitävät huolta siitä, että ministeriöiden ja valtion virastoiden ja laitosten arvot edes perustavaa laatua olevissa asioissa – elämää, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa koskevissa – ovat kohdallaan.  

 

Twitter-julkaisut:

Kalle Kekomäki, neuvotteleva virkamies, sisäministeriön kansainvälisten asioiden yksikkö, kansainvälisten ja EU-asioiden yhteensovittaminen.

Juha Similä, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja. 

 

 

 

 

Mainokset

Jussi Niinistön kiihkon ei saa antaa runnella uskoa ihmiseen ja ihmisyyteen

Lapsuuden kirkonkylässä asui ”herrojen Eeva”, vuokrahuoneessa Kuokkasen kauppaa vastapäätä. Koskelan Baari oli ihan vieressä, sieltä oli hyvä rohkaisuryypyn jälkeen pistäytyä päiväkahvilla. Kun Eeva tuli raskaaksi ja sai lapsen, sille etsittiin elättäjää. Ruokkomaksuille joutui kylällä tuttu mies, perheenisä, maanviljelijä ja luotettu kunnallispoliitikko. Skandaali oli tietysti tuohon aikaan 3000 asukkaan kylässä suuri, niin kuin aina näissä sukupuoliasioissa, mutta se asettui ja kylä jatkoi elämäänsä.

Pitäisikö sitten tuollaisten tapausten varalta olla luottamatta ihmiseen, menemättä naimisiin ja hankkimatta lapsia? Ovatko kaikki miehet ja naiset petollisia huijareita? Tuskinpa vain, joitakin vietti vie ja aviolupaus unohtuu, toiset eivät siitä kovin paljon perusta alunperinkään.

Ihmisten välisissä suhteissa pitäisi kuitenkin aina perustaa tekonsa ja toimensa siihen, että luotetaan toiseen ihmiseen, hänen hyväntahtoisuuteensa ja rehellisyyteensä. Avioliitossa ja muissa suhteissa sitten katsotaan, että itse toimitaan avoimesti ja hyvässä hengessä ja että toinenkin tekee niin. Jos on syytä epäillä, että toinen on täysi lurkki, niin olisi ehkä syytä olla solmimatta sitoumuksia.

Sama koskee mielestäni kansalaisia. Jos Suomen valtio ottaa ihmisen hakemuksesta kansalaiseksi, valtio luottaa tällöin henkilön hyväntahtoisuuteen ja haluun asua ja elää kunniallisena, luotettavana kansalaisena. Muussa tapauksessa kansalaisuutta ei myönnetä. Näinhän lakikin sanoo.

kansalaisuuslaki
Kansalaisuuslaki, 13. pykälän loppu

Suomalaisista monet tuntevat epäluottamusta venäläisiä naapureita kohtaan. Myös niitä venäläissyntyisiä ihmisiä kyräillään, jotka ovat muuttaneet Suomeen, asettuneet elämään ja hakeneet ja saaneet kansalaisuuden. Pitkät sodat, sukulaisten kaatumiset, karjalaiset evakot ja ryssä viholaisena ovat vielä muistissa, ja itsenäisyyspäivinä muistutellaan. Vanhempien ihmisten tuntema kauna on vielä melko luonnollista, vaikkakin turhaa, mutta nuoremmalla polvella – jo minunkin ikäisilläni kohta kuusikymppisillä – tämä on usutettua ennakkoluuloa, josta olisi jo aika kasvaa irti. Hyvä yhteiselo sekä omien että naapureiden kesken perustuu aina luottamukseen ja turhista ennakkoluuloista vapautumiseen.

Suomessa, niin kuin muuallakin maailmassa, on nousussa yleisiä kansalaisoikeuksia ja moniarvoisuutta vastustava, äärikansallismielinen tapa harjoittaa politiikkaa. Meillä on suuri määrä poliitikkoja, jotka mielellään hyödyntävät pienenkin vihan ja epäluulon, jota joku kansanosa tuntee toista kohtaan, herättelevät sitä ja työntelevät sytykkeitä liekkeihin.

Tällä kertaa liikkeellä on uusfasistinen puolustusministeri Jussi Niinistö, joka on keksinyt, että venäläiset kaksoiskansalaiset ovat uhka maallemme. Puolustuvoimista on valunut tietoa siitä, että heidät on asetettu erityistarkkailuun. Niinistö itse käsittelee samanaikaisessa blogikirjoituksessaan venäläisiä nimellä ”vihreät miehet”. Tämä on luonnollisesti vain tapa kertoa, että venäläiset noin ylipäätään ovat epäluotettavia, eikä heitä pitäisi päästää maahan ollenkaan, mutta jostainhan on aloitettava. Puolustusministerin virkaan päässeellä on oiva tilaisuus tarttua nimenomaan armeijan virkoihin ja julistaa diskriminoivaa agendaansa julkisesti mahdollisimman monella foorumilla ilman, että kukaan voi estää tai edes pahemmin paheksua. Puolustajien joukko on heti suuri. Jopa osa venäläisestä vähemmistöstä on huolissaan putinilaisesta vaikutuksesta – ehkä syystäkin, mutta unohtaen sen, että ihmiset ja kansalaiset, myös venäläiset, ovat yksilöitä ja oikeutettuja yksilölliseen, mutta aina yhtäläiseen kohteluun kansalaisina.

Kun puhutaan puolustusvoimien asioista ja etenkin SALAISUUKSISTA, on todella helppoa kiihottaa kansanryhmää vastaan. Johtavassa asemassa olevalla henkilöllä onkin siksi erityisen tärkeä tehtävä keskustella tuollaisista asioista riittävän diskreetisti asianosaisten kanssa. Tarpeellisten toimenpiteiden kriisien aikana tai niihin valmistautuessa on oltava nopeita, täsmällisiä ja vain pienten piirien tiedossa. Rajat kiinni –joukkojen älämölöä tuskin tarvitaan vahvistamaan päätöksentekoa. Tiedustelutehtävät ovat salaisia, vakoojia on ja tulee aina olemaan sekä valtion laitoksissa että yksityisissä yrityksissä. Kaikki ovat yksityistapauksia ja sellaisina käsiteltävä. Mikään kansa, venäläisetkään, ei ole kokonaisuutena paha tai pelättävä.

Sama koskee pakolaisina maahan muuttaneita ihmisiä. Voi olla inhimillistä, että presidentti juhlapuheissaan osoittaa tietämyksensä: salaista tiedustelutietoa on luovutettu minulle, johtajalle, ja siksi voin kertoa, että jotkut tulevat pahat mielessä. Ehkä tuolla oli tarkoitus myös myöntää lupa hermostuksen vuoksi käydä häiritsemässä saapuneita pahoja. Taitava johtaja, empaattinen ja rauhantahtoinen, olisi kuitenkin todennut vain sen tosiasian, että maahamme on saapunut ihmisiä, jotka ovat tulleet tänne hyvät mielessä: etsimään turvaa, kotoutumaan, opiskelemaan kielen, tekemään työtä ja rakentamaan maata. Osa kotoutuu, saa työpaikan ja jää pysyvästi asumaan, mikä olisi maamme kannalta toivottavaa.

Oli ihminen lähtenyt maastaan sodan ja vainon, tai työ- ja perheasioiden vuoksi, häntä on arvostettava ihmisenä ja kansalaisuuden saatuaan kohdeltava kansalaisena. Kansainvälisesti epävarmoina aikoina emme saa antaa pelkureiden ja pyrkyreiden liikaa vaikuttaa valtakunnan politiikkaan.

Yksi Putin ja perussuomalainen hallitus eivät saa määritellä sitä, mikä on Suomen suhde demokratiaan, tasa-arvoon ja yhtäläiseen ihmisarvoon nyt ja kaukana tulevaisuudessa.

Kirjoituksen linkit helpommin klikattavina:

Yle: Puolustusvoimat laittoi Venäjän kaksoiskansalaiset erityistarkkailuun

Yle: Niinistö: kaksoiskansalaisuuden poissulkemiselle on painavat perusteet

Jussi Niinistö ja vihreät miehet:

Iltalehti: Niinistö kiistää, että puolustusvoimat rajoittaisi Venäjän kaksoiskansalaisten

ottamista töihin