Julkaisen tässä kokonaisuudessaan Elina Valtosen vaalikampanjakirjoituksen vuodelta 2011. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin, mutta asia ei ole saanut riittävästi huomiota. Rasismin oletetaan Suomessa tulevan perussuomalaisilta. Kun hymyilevät, hyvinhoidetut kokoomusrouvat laukovat rasistisia salaliittoteorioita, sitä ei oikein pidetä totenakaan. Tästäkin Valtonen selvisi jälkeenpäin väitteellä, että eihän se ole minun tekstiäni, vaan Thilo Sarrazinin. Kun se ei enää mennyt läpi, Valtonen keksi väittää, että eihän hän sitä kirjoittanut, mutta hänellä oli vähän kehnot vaaliavustajat. Tällä ja vastaavilla teksteillä Elina Lepomäki/Valtonen on tupsahtanut Suomen nykyisen äärioikeistohallituksen ulkoministeriksi. Kannattaako siis ihmetellä, miksi ulkoministerimme ei oikein ole jaksanut innostua Palestiinan muslimilasten pelastamisesta tai miksi rasismi Suomessa lisääntyy.

Olkaapa hyvät. Ehtaa klassista rasismia, rotugenetiikkaa ja huonolaatuista maahanmuuttoa à la Elina Valtonen. Ja ei, ei Elina ole luopunut höyhenistään, sieltä ne hameen alta pilkistävät, aivan niin kuin ”riikallakin”, joka pyytää käskettäessä anteeksi kielenkäyttöään, mutta nostaa vuoden päästä julkeasti saman salaliittoteorian tapetille – sisarellisesti Valtosenkin puolesta.

Elina Lepomäki Vapaus. Ja miten siihen päästään. Ehdolla eduskuntaan Uudeltamaalta 2011.

Rasismin ja tilastotieteen ero (osa I)

27.9.2010 11:35 Elina Lepomäki sarrazin, thilo, syntyvyys, ikärakenne, muslimit, maahanmuutto, koulutus, Ulkomaat

Bundesbankin johtokunnan jäsen Thilo Sarrazin jätti aikaisemmin tässä kuussa eroanomuksensa. Räväkkänä persoonana tunnettu Sarrazin oli ajatutunut umpikujaan kun hänen elokuun lopussa julkaistua yhteiskunta- ja maahanmuuttokriittistä kirjaa (Deutschland schafft sich ab, ”Saksa lopettaa itsensä”) oli riepoteltu julkisuudessa – jo kauan ennen kirjan julkaisemista. Sarrazinin näkemykset väestön ”muslimisoitumisesta” ja ”tyhmentymisestä” herättivät suuren vastareaktion.

Saksassa toisen maailmansodan jälkeen vallinneeseen poliittisen korrektiuden hyssyttelykulttuuriin oli Sarrazinin virkkeissä muutama epäonninen sanavalinta liikaa. Ehkä ”juutalaisgeeni” ei ollut paras termi, vaikka kauttaaltaan myönteisessä merkityksessä sitä käyttikin. Böömiläisgeenistä puhuminen olisi herättänyt huomattavasti vähemmän kohkaamista skandaalinhakuisessa mediassa.

Oli Sarrazinin persoonasta tai johtopäätöksistä mitä mieltä hyvänsä, tosiasia on että kirjassa on sanomaa ja sellaista faktaa, jolta on hurskastelua kääntää katseensa. Media keskittyi kaikkeen muuhun kuin tämän asiasisällön julkituomiseen ja jo muutaman viime viikon ajan on koko aihe ollut Saksassa taas tabu. Toivottavasti joku toimittaja käyttää tämän hiljaisuuden hyväkseen ja jopa lukee kirjaan.

Tarkastelen tässä tekstissä ainoastaan kirjan pääteemaa ”saksalaisten katoamista”, vaikka kirja tarjoaa valtavasti myös muuta yhteiskuntarakennetta koskevaa tilastotietoa ja analyysiä. Näistä lisää tulevaisuudessa. Keskityn parin mielenkiintoisen faktan erittelemiseen enkä arvota niitä.

Saksalaiset näivettyvät pois

Vuonna 2007 Saksassa asui 15,4 miljoonaa maahanmuuttajataustaista henkilöä, joista 6-7 miljoonan arvioidaan olevan muslimeja. Näiden muslimien alkuperämaat ovat pääsääntöisesti Turkki sekä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maat. Saksan väkiluku on 82 miljoonaa. Saksalaistaustaisten saksalaisten keski-ikä on 45 vuotta ja Saksan muslimien keski-ikä on alle 30. Euroopassa asuu nykyisin 15-20 miljoonaa muslimia.

Laskelmat Saksan ja Euroopan ”islamisoitumisesta” tulevien vuosikymmenten aikana voidaan todentaa siitä huolimatta että tulevaisuuteen kohdistuvat laskelmat aina sisältävät merkittävää epävarmuutta. Olennaista laskelmien kannalta on hedelmällisessä iässä olevan naisväestön osuus ja sen odotettavissa oleva nettolisääntyminen.

Oletetaan, että Saksassa nettomaahanmuutto, ikärakenne sekä syntyvyys/kuolleisuus säilyvät viime vuosien kaltaisena. Syntyvyystilastoja ei ole Saksassa tarkasti eritelty naisen etnisen tai uskonnollisen alkuperän mukaan, mutta vastaavista Ranskan tilastoista voidaan vetää johtopäätöksiä myös Saksaan.

Turkkilais- ja pohjoisafrikkalaistaustaisille naisille syntyy keskimäärin 2,0 lasta ja saksalaisnaisille 1,3 lasta naista kohden. Maahanmuuttajat myös hankkivat lapset keskimäärin nuorempina (eli väestö uusiutuu nopeammin), mutta tämä seikka jätetään näissä laskuissa huomiotta.

Näillä luvuilla päädytään suuntaa-antavaan laskelmaan, jossa vuonna 2100 Saksassa asuu 20 miljoonaa saksalaistaustaista saksalaista ja 35 miljoonaa muslimia. 90 vuodessa suppenee lisääntymiskykyisten alkuperältään saksalaisten naisten määrä yli 90 prosenttia.

On spekulaatiota olettaa, että nettomaahanmuutto ja syntyvyydet säilyvät samanlaisina kuin viimeisen muutaman vuoden aikana, mutta täysin epärealistiseksi tätä laskelmaa on vaikea väittää. Turkin väestömäärä on viimeisen 80 vuoden aikana viisinkertaistunut.

Kulttuuri katoaa

Vuosikymmenten saatossa voidaan olettaa maahanmuuttajien integroituvan paikalliseen kulttuuriin eli saksalaisiksi, jolloin tällaisia laskelmia ei tarvitse harrastaa kuin akateemisessa tai geeniteknisessä mielessä. Osittain näin käykin, mutta huomattavasti vähemmän muslimitaustaisten maahanmuuttajien keskuudessa.

Tänä päivänä (ja Saksassa runsasta maahanmuuttoa on tapahtunut jo vuosikymmenten ajan) jopa 80% Saksassa asuvista nuorista muslimeista kokee itsensä ei-saksalaiseksi. Näistä suuri osa on Saksan kansalaisia. 90% turkkilaistaustaisista maahanmuuttajista menee toisen turkkilaistaustaisen kanssa naimisiin. Muslimit myös säilyttävät hanakasti uskontonsa, ja uskonto määrää kulttuuria. Saksalainen kulttuuri katoaa tässä asetelmassa nopeasti.

Integroitumista perinteisessä merkityksessä haittaa, että 60 prosentilla turkkilaistaustaisista saksalaisista ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta ja työttömyys on yli kaksi kertaa suurempi kuin kantaväestöllä. Turkkilaisten naisten osalta tilanne on itse asiassa 2000-luvulla jopa heikentynyt: kun vuonna 2001 70 prosentilla turkkilaisnaisista ei ollut koulutusta, oli vastaava luku vuonna 2007 76%. Luvut ovat merkittävästi suuremmat kuin muilla (ei-muslimitaustaisilla) maahanmuuttajaryhmillä.

Vähemmän koulutetut lisääntyvät nopeammin

Niin saksalaistaustaiseen kuin maahanmuuttajataustaiseen väestöön pätee, että vähemmän koulutettu väestö hankkii enemmän lapsia kuin koulutettu väestö. Länsisaksalaisilla 40-44 vuotiailla korkeasti koulutetuilla naisilla on keskimäärin 1,23 lasta. 27 prosentilla ei ole lapsia lainkaan. Vähän koulutetuilla vastaava luku on 1,59 (oikea luku on suurempi, sillä tilastossa ei ole eritelty yli kolme lasta synnyttäviä naisia) ja ainoastaan 11-14% jää lapsettomiksi.

Vähän koulutettujen keskuudessa vaihtuu sukupolvi nopeammin: 68 prosentilla 25-29-vuotiaista vähänkoulutetuilla naisilla on lapsia. Vastaava osuus on koulutetuilla naisilla 15%. Vähänkoulutetut naiset siis lisääntyvät merkittävästi nopeammin kuin hyvinkoulutetut.

Ihmisten ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle geenien myötä. Tarkkoja lukuja kunkin ominaisuuden periytyvyyden osalta ei ole olemassa – esimerkiksi älykkyyden katsotaan olevan 40-80-prosenttisesti perinnöllistä. Sisäsyntyisten ominaisuuksien lisäksi myös opitut ominaisuudet siirtyvät vanhemmilta lapsille. Esimerkiksi koulutustottumukset periytyvät sukupolvelta toiselle myös yhteiskunnissa, joissa koulutus on vapaata kaikille.

Johtopäätös

Sarrazinin teeseistä voi olla jokainen mitä mieltä hyvänsä, mutta totuus on, että yhteiskuntarakenne tulee muuttumaan erittäin nopeasti Saksassa ja muissa länsimaissa. Maahanmuutto ei sellaisenaan ole vastaus huoltosuhteen heikkenemiseen.

Länsimainen hyvinvointiyhteiskunta on jo nykyisellään kriisissä eikä tilanne helpotu, jos uudet sukupolvet (oli heidän etninen taustansa mikä hyvänsä) työllistyvät heikosti tai heidän tuottavuutensa on heikko mm. alhaisen koulutuksen vuoksi. Faktaa on myös, että islamilainen kulttuuri valtaa Euroopasta merkittävästi määräävää jalansijaa jo lähivuosien aikana – ihan ilman Turkin EU-jäsenyyttä tai sotia.