Miksi Ukrainan lähettilään tweettiin ei vastattu?

Ukrainan Suomen suurlähettiläs Olga Dibrova tweettasi 8.2.2022 kommentin Suomen eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Ukrainaa koskevista tweeteistä ulkoministeri Pekka Haavistolle, tasavallan presidentin kanslialle ja eduskunnan puhemiehelle, Matti Vanhaselle.

Kukaan viestin saaneista ei vastannut. Heidän tileillään ei myöskään ole mitään mainintaa aiheesta.

Onko nyt niin, että presidentti Niinistö, Pekka Haavisto ja Matti Vanhanen sopivat yksissä tuumin, että pannaan Jussi Halla-aho vastaamaan? Kun Jussi Halla-aho seuraavana päivänä luikautti vastauksensa suurlähettiläälle, he eivät ainakaan millään lailla noteeranneet asiaa.

Onko Ukraina tässä kriisinkin keskellä sittenkin niin mitätön maa, että sen suurlähettiläälle ei tarvitse vastata? Riittääkö, että uusfasistisen äärioikeistopuolueen hurmoshenkinen rivikansanedustaja vastaa koko eduskunnan puolesta? Suurlähettläs vastasi korrektisti, mutta näinkö se menee, että äärioikeiston peräkammarin kautta kulkee diplomatia tuollaisten reunavaltioiden kanssa?

Matti Vanhanen ei ole käyttänyt tiliään sitten v. 2020, jolloin hän retweettasi keskustan tweetin koronapandemiasta. Suosittelen Vanhasta joko sulkemaan tilin tai antamaan sen hallinnan avustajan tehtäväksi. Jos on tili Twitterissä, oletus on, että tilin omistaja on saanut itselleen osoitetun viestin.

Pekka Haavistolla on yli 172.000 seuraajaa. Olisi suonut hänen reagoivan ahdingossa olevan pienen maan (vaikka eihän Ukraina pieni ole, mutta poliittisesti pikkutekijä) suurlähettilään viestiin.

Sauli Niinistölle osoitettu viesti lähetettiin hänen kansliaansa. Hyväksyikö kanslia Jussi Halla-ahon vastauksen omanaan? Saiko tasavallan presidentti tiedon viestistä? Miksi siihen ei vastattu?

Asiassa ei voi vedota diplomatiaan, kriisin tulenarkuuteen tai asian käsittelyyn muilla areenoilla. Politiikkaa tehdään nykyään myös Twitterissä. Valtionpäämiehillä, ministereillä ja kansanedustajilla on kaikilla oma tilinsä, joita käytetään vilkkaasti tiedottamiseen, keskusteluun, ajatusten vaihtoon ja yhteydenpitoon kansalaisiin. Jos Suomessa oleva diplomaatti ottaa Suomen poliittiseen johtoon yhteyden Twitterissä, vastaamista ei pidä jättää äärioikeistopuolueen haltuun. Se ei ole oikein Suomen eikä Ukrainan kansaa kohtaan.