Olen miettinyt, mitä tehdään suomalaisille, jotka menettävät kansalaisuutensa. Heitähän tulee olemaan tuhansia, jos hallituksen kaavailut onnistuvat. Siis sellaisia, jotka ovat tehneet törkeitä raiskauksia.
Nythän ajatus on sellainen, että kansalaisuuden voisi menettää vain, jos henkilöllä on kaksoiskansalaisuus. Tällä on tietysti pyritty siihen, että päästään kurittamaan kovemmin epäinhimillisiä, tuskin edes täysin ihmisiä, jotka ovat tunkeutuneet maahamme muukalaismaista.
Hallitus on kuitenkin unohtanut, että todella monet jalosuomalaiset muuttavat nykyään muutamiksi vuosiksi muukalaismaihin töihin ja ottavat – vilpillisesti – toisen maan kansalaisuudenkin. Myös nämä ihmiset raiskailevat ja tekevät muita törkeitä rikoksia.
On tietysti väärin niitä jalosuomalaisia kohtaan, joilla ei ole kutsumusta muuttaa raukkamaisesti merten taa, että heillä ei tule olemaan oikeutta menettää kansalaisuuttaan. Tasa-arvo ei tässäkään toteutuisi.
Koska nyt kuitenkin kovasti näyttää siltä, että osalla suomalaisista tämä kohtalo tulee toteutumaan, on alettava suunnitella heidän loppusijoitustaan. Minne karkotetaan, kun ei ole olemassa toista kotimaata?
Ehdotan, että nämä tapaukset palautetaan Afganistaniin. Sinne Suomen viranomaisilla on jo selkeät rutiinit lähettää ihmisiä, jotka eivät ole maata nähneetkään ja se on hallituksemme mukaan turvallinen maa elää ja rakentaa uutta tulevaisuutta.
Kirjoitin kansallisen televisioyhtiömme harjoittamasta mielipiteenmuokkauksesta ensimmäisen kerran lokakuussa 2016. Nyt olen entistä huolestuneempi Ylen toimittajien tasapuolisuudesta ja yhtäläisen ihmisarvon kunnioittamisesta.
Yle on saanut aktiivisilta kansalaisilta paljon huomautuksia rasististen ja syrjivien termien toistuvasta käytöstä. Oikaisuja on pyydetty, ja saatukin, mutta sama meno tuntuu jatkuvan.
Vielä vuonna 2015 Välimereen hukkuneet tai pelastetut ihmiset olivat Ylen mielestä pakolaisia. Satunnaisesti vielä alkuvuonna 2016 saatiin pelastettua turvapaikanhakijoita. Loppuvuodesta he olivat vaihtuneet siirtolaisiin.
Tänä vuonna termi ”laittomat maahanmuuttajat” on yleistynyt pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevassa uutisoinnissa. Kun toimittajat vain sokeasti toistavat sanoja, joita poliitikot meillä ja maailmalla viljelevät, ei ole mikään ihme, että termit vaihtuvat, puheet kovenevat ja mielipideilmasto kylmenee. Suurinta meteliä pitävät rasistiset, äärioikeistolaiset toimijat ja mediassa tuntuu pääsevän esille se, joka huutaa suurimmalla äänellä. Hallituksen äänitorvena toimiminen näyttää myös olevan vallitseva käytäntö.
Toimittajilla on vastuunsa demokratian säilymisestä ja yhtäläisen ihmisarvon kunnioittamisesta. Kun kaikki puheet ihmistenlajittelusta kuitataan sellaisinaan ilman pienintäkään kommenttia, analyysia tai historiaan sitomista ja kun kuin käskystä otsikoidaan ihmisten leirittäminen termillä ”turvapaikanhakijoiden käsittelykeskus”, ollaan jo siirrytty puhtaaseen natsitermistöön.
Yle helmikuussa 2015
Yle tammikuussa 2016
Yle lokakuussa 2016
Yle kesäkuussa 2018. Välimerestä poimitaan hukkuvia, luultavimmin turvapaikanhakijoita. Ylelle he eivät nyt ole edes siirtolaisia, vaan laittomia siirtolaisia. Ei siis ihan enää ihmisiä.
Valtioneuvoston virallisilla nettisivuilla kerrotaan näin:
”Tasavallan presidentti nimitti 29. toukokuuta 2015 pääministeri Juha Sipilän hallituksen, joka on itsenäisen Suomen 74. hallitus. Hallituksen muodostavat Suomen Keskusta, Sininen tulevaisuus ja Kansallinen Kokoomus. Sipilän hallituksessa on 17 ministeriä.”
Koska valtioneuvoston tiedottajalle on tuossa sattunut pieni virhe, ajattelin palauttaa mieliin vain vuoden takaisia tapahtumia. Jotta kansa ei unohtaisi.
Toukokuussa 2015 hallitusta oli Keskustan ja Kokoomuksen kanssa muodostamassa Perussuomalaiset rp. Valitettavasti.
Juha Sipilä & kumpp. ajattelivat kai silloin, että rasistisimman eduskuntapuolueen johtoon ja joukkoon ovat ajautuneet kansakunnan parhaat kyvyt. Ehkäpä sellainenkin seikka käväisi mielessä, että viha ja muukalaispelko aatteina ovat niitä kaikkein nostavimpia, jos ajatellaan kansallista menestystä ja hyvinvointia. Voimapolitiikkaa!
Ministereiksi saatiin sitten taitajia, joiden mielessä naisten palauttaminen hellaruotuun, ruotsin kielen opiskelun vaikeuttaminen ja Karjalan palauttaminen ovat tehtävistä tärkeimpiä ja joitakuita, joilla asioiden hallitseminen ja julkinen esiintyminen ovat vieneet paljon energiaa, mutta koska hallituksella ei oikeastaan ole muuta tekemistä ollut, kuin soten rustaaminen, niin siihen on ollut varaa.
Olihan se selvää, että vihapuhe puolueen käyttövoimana johtaa myös puolueen sisällä vihapuheeseen, riitaisuuteen ja kyvyttömyyteen hoitaa yhteisiä asioita. Mutta se on myös miehekästä!
Keväällä 2017 Suomessa olikin sitten jännittävä tilanne, kun hallituspuolue Perussuomalaiset rp. hajosi vihaansa. Hallitukseen ei ollut demokraattisella tavalla löydettävissä osaavia ministereitä eduskuntapuolueista. Kaikeksi onneksi ministerit Sipilä ja Orpo keksivät uuden vaihtoehdon: ainahan on mahdollista pestata puolueiden ulkopuolelta henkilöitä, joilla on oman hallintoalansa suurin osaaminen, lahjakkuus ja edustavuus.
Googlaamalla löydettiin tuoreet ja raikkaat ministerit, joista naisellisinkin osaa sentään humaltua kunnolla tanssimatta pöydillä.
Kun ulkomaalaislaki uudistettiin vuonna 2004, alkuun kirjattiin lain tarkoituksesta tähän tapaan:
1 § Lain tarkoitus
Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset.
Tästä voi saada sen käsityksen, että on pyritty siirtymään uuteen aikaan, jossa ”ulkomaalainen” ei enää ole pelottava muukalainen, ”alien” tai rajan tälle puolelle salaa pudotettu desantti.
Luulisi asian olevankin niin, että Suomen kannattaa suhtautua muunmaalaiseen ihmisenä, joka voi, jos sattuu Suomeen tykästymään, jäädä tänne pysyvästi elämään ja rakentamaan yhteiskuntaa. Ja juuri siksi myös Suomeen saapumista pitäisi edistää ja auttaa niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman juohevasti ja miellyttävästi. Suomalaisittain.
Lakia ei tarvitse kuitenkaan lukea kuin viidenteen pykälään, kun synkkä totuus selviää: kysymys on muukalaista estävästä ja rankaisevasta laista:
5 § Ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittaminen
Lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.
Kuudennessa pykälässä sitten aletaankin jo setviä oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia iän selvittämiseksi.
Hyvästä alusta huolimatta lain henki on se, että muukalaiset pyrkivät tänne petollisin mielin tai ovat joka tapauksessa haitaksi. Lain tarkoitus on tarkoin määritellä, kuinka heidän saapumistaan vaikeutetaan ja ennen kaikkea se, millä konstein heidät saadaan nopeasti ulos maasta. Enkä nyt puhu ainoastaan pakolaisista, vaan kaikista ihmisistä, jotka yrittävät livahtaa Suomeen. Naimaan, laskemaan lapsiaan, töitä tekemään, opiskelemaan tai lomailemaan.
Johtuuko lain hengestä se, että ulkomaalaispoliisi on rankaiseva, kyttäävä ja pelkäävä instituutio? Usein rynnäkkövarusteissa. Miksi muuten meidän poliisimme kohtelisi pakolaisiakin niin epäkunnioittavasti ja suorastaan raa’asti, kuin tässä Suomen Kuvalehden artikkelissakin kerrotaan? Suu tukkoon tyynyllä ja me toimimme, kuten laki sanoo.
Onko pakolaisnainen eläin, kuin kanarialintu, jonka häkin päälle voidaan heittää huivi, jotta hän vaikenisi?
Missä viipyy lain tarkoituksen mukainen maahanmuuton edistäminen ja kansainvälisen suojelun antaminen ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen?
Kotimaahansa pakkoavioliittoon pakkopalautettava nainen Metsälän säilössä v. 2017. Kuva: Turun Sanomat
Olisikohan mitenkään mahdollista saada syntymään suomalaisissakin sellainen asennemuutos, että ihminen on ihminen, vaikka voissa paistaisi? Se voi olla hidasta, kun ministereitä ja maan korkeimpaa johtoa myöten meillä on kiihottajia, joille muunmaalainen ei oikein ole samanarvoinen. Mahdotonta se ei ole.
Voisimme aloittaa siitä, että edes yhteiset palvelijamme, viranomaiset, toimivat ulkomaalaislain mukaan. Se tarkoittaa siis tässä tapauksessa, että he noudattavat lakia myös hyvissä asioissa ihan kirjaimellisesti, jos ei rohkeus ja sivistys vielä riitä lain 1. pykälän määrittämään lain henkeen.
Toisin sanoen: ulkomaalaisen kohtelussa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Pitäköön siis sisäministeriö näin alkuun huolta siitä, että
🙂 ulkomaalainen saa soittaa läheisilleen tai avustajilleen
🙂 ulkomaalaista ei kohdella väkivaltaisesti tai halventavasti
🙂 pakolaisena maahan saapunutta ei kohdella rikollisena, ei edes maasta
poistettaessa
🙂 ihmistä ei lähtökohtaisesti pidetä epäilyttävänä tai vaarallisena. Ei, vaikka hän olisi ulkomaalainen, eikä poliisinkaan taholta.
Seuraava harjoittelun vaihe voisi sitten olla se, että lopetetaan tahdonvastaiset palautukset epäinhimillisiin oloihin. Sekin asia on perustuslaissamme säädetty.
Ehdotan, että tiedusteluoikeuksien nopeutettu lisääminen ja terroristien jahtaaminen jätetään hetkeksi vähemmälle huomiolle ja valtakunnan johto ja poliisi keskittyvät kotimaisessa turvallisuudessa ilmenneisiin puutteisiin:
1. Poliisi hoitaa huolellisesti loppuun saakka etenkin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa internet- ja sähköpostihäirintää ja uhkailua koskevat ilmoitukset. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun nainen tekee uhkailusta rikosilmoituksen, poliisi ei ilmoita, että rikoksen tutkimista ei jatketa, koska siitä määrättävä rangaistus olisi niin vähäinen.
2. Poliisi ei kehota ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä olemaan osallistumatta julkisiin tilaisuuksiin ”oman turvallisuutensa takia”. Suomessa on jokaisella asukkaalla oltava oikeus liikkua vapaasti ja kaiken näköisillä on oltava koskemattomuus esim. kirkon järjestämissä muistotilaisuuksissa. Myös ulkomaalaisen näköisten ihmisten kantasuomalaisilla ystävillä on oltava oikeus näyttäytyä turvallisesti ja pelkäämättä heidän seurassaan jokaisessa tilaisuudessa. Turvapaikanhakijoilla on myös oltava oikeus näyttää tunteitaan ja osallistua yhteiseen suruun ja iloon. Rasistisen uhkailun ei pidä vaikuttaa siten, että muiden asukkaiden oikeuksia rajoitetaan.
Muistotilaisuus Turussa elokuussa 2017 (kuva: Turu kaupunki/Olli Sulin)
3. Poliisin pitää uskaltaa ottaa vastuu rasistien valvonnasta pakottamatta naisia ja tyttöjä apuun. Esimerkiksi Rautatientorilla pitkään jatkuneen turvapaikanhakijoiden mielenosoituksen aikana turvapaikanhakijat ja heidän suomalaiset avustajansa velvoitettiin – häpeällistä kyllä – menemään rasistien pitämään leiriin ”neuvottelemaan” mielenosoituksen jatkosta, sijainnista jne. Kaiken lisäksi rasistien sallittiin tuollaisissa ”tapaamisissa” videoida turvapaikanhakijoita ja heidän avustajiaan ja levittää videoita nettiin. Jos poliisin pitää neuvotella äärioikeistolaisten rasistien kanssa, poliisi hoitakoon neuvottelut itse.
Muistotilaisuus Helsingin Rautatientorilla huhtikuussa 2017 (kuva: Outi Popp)
4. Poliisin tulee lakata korostamasta sitä, että he turvaavat tasapuolisesti kaikki mielenosoitukset. Poliisilla on lain mukaan kaikki oikeudet lopettaa rasistiset, kansanryhmää vastaan kiihottavat ja väkivaltaiset tilaisuudet. Nyt tilanne on se, että poliisi edesauttaa rasistisen aatteen levittämistä ja yhteiskuntarauhan häirintää. Rasisteille ei pidä myöskään antaa sellaista käsitystä, että heidän vihanpitonsa on oikeutettua. Maahanmuuttoa voi vastustaa, mutta kenenkään maahanmuuton vastustaminen ei saa vahingoittaa muiden vapautta ja turvallisuutta ja pilata yleistä ilmapiiriä maassamme.
5. Sisäministeri lopettaa kunniallisten kansalaisten uhkailun rankaisemisesta siitä, että he auttavat hädänalaisia. Yhteiskuntarauhan säilyminen edes nykytilassa on pitkälti ollut siitä kiinni, että kiltit, rauhaa ja ihmisiä rakastavat naiset ja miehet ovat jaksaneet pitää huolta turvapaikanhakijoiden ja muiden pakolaisten asioista ja avustaa heitä silloin, kun yhteiskunta on jättänyt heidät heitteille. Vapaaehtoiset, samoin kuin vastaanottokeskusten uuttera väki, ansaitsevat valtiovallalta kiitosta ja tunnustusta. Mitä he nyt saavat? Kyräilyä, mustamaalausta ja vihaa.
Turvapaikanhakijoilla ja heidän avustajillaan on oikeus osoittaa mieltä neuvottelematta siitä rasistien kanssa!
Ystäväni mietiskeli tapaamista nuoren, herkän ihmisen kanssa, jota oltiin pakottamassa palaamaan turvattomaan ja pelottavaan entiseen kotimaahansa. Hänen äitinsä oli saanut oleskeluluvan. Mitä voi sanoa lohduttaakseen tätä ihmistä? Entä hänen äitiänsä, joka joutuu lähettämään lapsensa kuolemanvaaraan ja jää itse turvaan? Kuinka lohduttaa viikko- ja kuukausikaupalla syyttöminä vankilassa istuvia, pakkopalautusta odottavia nuoria? Näin hänen kaverinsa vastailivat:
”Vaikea on mitään neuvoja antaa, itsekin niitä tarvitsisin.Tai sen verran voin sanoa, että olen niissä tilanteissa pysynyt rauhallisena: olen yrittänyt osoittaa nuorelle, että jos hänellä on noin kamala olo ja tilanne, niin kyllä minä kestän kuunnella.”
”Halauksia olen tarjonnut kun muuta ei enää ole ollut.”
”Elämä on niin helvetin epäreilua välillä. Mitä tein että sain onnen syntyä länsimaalaiseksi, valkoihoiseksi. En osaisi kuin halata, silittää kättä ja kuiskata anteeksi.”
”Joskus halaus antaa voimia ja uskoa siitä, että joku välittää, yrittää auttaa ja jaksaa kuunnella. Pienin askelin päivästä toiseen. Voimia ja jaksamista sinulle, tuulta siipiesi alle, lämpöä jaettavaksi muille.”
Pakkopalautettavat ovat hallitukselle numeroita ja prosentteja. Meille tavallisille kansalaisille he ovat hädässä olevia kanssaihmisiä, monille meistä jo ystäviä ja läheisiä.
Lapsi pakolaisleirillä Kabulissa. Kuva: Afghanistan Times
Kun maahanmuuttoviraston toiminta on nyt mennyt sellaiseksi, että saatuaan moitteita ihmisten epäinhimillistämisestä virasto julkaisee lehdistötiedotteen, jossa hätäiltyä, ihmisarvon ja ihmisten suoranaisen hädän sivuuttavaa turvapaikkakäsittelyä ja tukkimiehen kirjanpitoa Kabuliin lennätettävistä lapsista kutsutaan toiminnan virtaviivaistamiseksi, alkaa epätoivo jo raastaa mieliä. Eikö mitään ole enää tehtävissä, onko inhimillinen oikeusvaltio jo menetetty?
Tuore oikeusministeri nosti ensimmäisessä haastattelussaan suurimpana ongelmana esiin sen, että peräti julkisesti on juljettu keskustella kansalaistottelemattomuudesta. Häkkänen viitannee tapaukseen, jossa jokunen pienten lasten äiti, pappi ja tavallinen työtä tekevä ihminen uskalsi hetken seistä poliisiauton edessä vastustamassa lapsiperheen käännytystä hengenvaaraan. Tämä ministeri kuuluu siihen samaan hallitukseen, joka elää onnellisessa liitossa rasistipuolueen kanssa, on jo vuosia sallinut väkivaltaisten rasistijengien virkapukuiset pelottelupartiot kaduilla ja vastaanottokeskusten pihoilla ja joka ei ole kyennyt lakkauttamaan rikollista natsijärjestöä, vaikka sen tilillä on lukuisia pahoinpitelyjä ja jopa yksi kuolema. Hävettää uuden ministerin ja koko hallituksen puolesta!
Jotta viimeinenkin toivo menisi, tasavaltamme presidentti, uudestaan samaa pestiä hamuava kannatusäänten keräilijä, kehtasi Kirkkopäivillä moittia pappeja siitä, että he haluavat auttaa hädänalaisia, jotkut jopa majoittaa heitä omassa kodissaan. Presidenttimme tietää vallan mainiosti, että meillä on paperittomien pakolaisten joukko, joka on ajettu talven selkään kadulle eikä heitä voida palauttaa mihinkään maahan. Sellaisia ihmisiä ei sitten saisi auttaa kovin pitkään, ettei Suomi tuntuisi liian helpolta paikalta elää. Alkaa presidentillinen retoriikka mennä jo käsittämättömäksi. Vaikka ihmisellä itsellään olisi ”pahat mielessä”, voisi sentään kuvitella, että hän valtion päämiehen virassa toimiessaan sallisi muiden ihmisten ja etenkin seurakuntien tehdä hyvää.
Mitä meillä on tässä maassa jäljellä, jos kaikki hyvät ihmiset luopuvat viimeisestäkin toivosta? Kuvitteleeko Suomen hallitus todellakin, että tässä maassa voi elää, jos ihmisten ja heidän läheistensä ihmisarvolla ja edes hengellä ei ole enää mitään sijaa hallituksen kylmien laskelmien joukossa? Itselleen ja omaisuudelleen heillä tietysti on taivaspaikka paratiisisaarelle varattuna.
Ennen ihminen uhrasi jumalalleen lampaan tai vuohen. Nyt näyttäisivät ihmisuhrit olevan käytössä.
Eikö kansan ja kirkonkaan vetoomuksilla ole mitään merkitystä?
Haluamme, että ihmisiä Suomessa, oikeusvaltiossa, kohdellaan ihmisinä, ei viivoina viraston fläppitaululla. Haluamme, että yhteiskunnan sivulliset, lapset, sairaat, työttömät, vanhukset ja pakolaiset, se ”heikompi aines”, johon meistä jokainen jossain elämänsä vaiheessa kuuluu, saa arvokkaan ja oikeamielisen kohtelun, heidän asioihinsa paneudutaan ja ne hoidetaan hätäilemättä ja niin hyvin, kuin laki sallii – ei missään tapauksessa sellaisella tasolla, mihin ihmisen paha tahto venyy.
Laillistettu julmuus ei milloinkaan ole hyvän hallinnon merkki, eikä siitä seuraa mitään hyvää, ei henkistä eikä taloudellista. Siitä seuraa luimisteleva kansa, joka ei enää saa itsestään mitään irti. Pelko ja kauna toimivat hengennostattajina ainoastaan alamaailman joukoille.
Miten lohdutamme ihmisiä, jotka hyvästelevät ystävänsä Kabulin lennolle, eivätkä itsekään enää löydä lähtevälle mitään lohdun sanoja? Toivoakaan kun ei oikein enää ole.
Viime maanantaina Turun meripelastusseurasta kerrottiin, että sieltä on viimeksi aamuneljältä oltu yhteydessä suomalaisiin, Hongkongissa asuviin purjehtijoihin, jotka ovat joutuneet kovan merenkäynnin johdosta ajelehtimaan Etelä-Kiinan merellä.
Koko Suomen huoli on tietysti suuri, onhan 13-metrisessä teräsrunkoisessa avomeripurjeveneessä mukana kaksi kouluikäistä lastakin. Helsingin Sanomat ja muu lehdet seuraavat tilannetta kokosivun artikkeleilla. Meripelastuskeskus on yhteydessä Pekingin ja Hongkongin meripelastusten kanssa. Tiivistä yhteyttä pidetään myös merellä uupuvaan perheeseen, lukipa jossain, että peräti kahden tunnin välein otetaan yhteys huviveneen päällikköön. Meripelastusjohtaja kertoo: ”He eivät ole välittömässä hengenvaarassa, eikä sieltä ole tullut hätäkutsua.” Suomi pitää huolen omistaan, siihen meillä on varaa. Aikamoinen haloo varmasti nousisi, ellei pitäisi.
Kun viime kesänä nousi pieni kohu siitä, että Suomi on palauttanut Nigeriaan ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia ja heidän lapsiaan, ministeri Paula Risikko totesi kylmästi vain: ”Minä luotan siihen, että Migri tekee lain pohjalta sellaisia ratkaisuja kuin pitääkin”.
Sellaisia ratkaisuja kuin pitää? Laki antaa erikseen mainiten mahdollisuuden myöntää oleskeluluvan erityisen haavoittuvassa asemassa olevalle ihmiskaupan uhrille. Miksi ei pidä tehdä sellaisia ratkaisuja?
Risikko vetäytyi täysin vastuusta myös siinä, mitä näille naisille tapahtuu, kun he joutuvat palaamaan tyhjän päälle: ”Meillä ei ole edes mahdollisuuksia seurata sitä, mitä kullekin yksilölle siellä tapahtuu, valitettavasti. Siihen ei ole resursseja eikä oikeuksiakaan seurata ihmisten yksityiselämää. Ei siihen ole mahdollisuuksia, ihminen tekee erilaisia valintoja elämässään.” Onhan se tietysti aivan sietämätöntä, että jotkut valitsevat joutua ihmiskaupan uhreiksi.
Viime viikonloppuna humaanit kansalaiset havahtuivat: Afganistanin sekavaan tilanteeseen ja jälleen vahvistuvan Talebanin armoille ollaan lähettämässä raskaana oleva nainen lapsineen. Perhe väisti pakkolennon aktiivisten auttajien ansiosta, mutta ilmeisesti vain toistaiseksi. Helsingin Sanomien haastattelussa ministeri Risikko ylpeili olleensa itse viime vuonna allekirjoittamassa palautussopimusta Afganistanin kanssa ja laittaneensa asiat järjestykseen: ”Henkilöt jotka sinne tulevat, heistä otetaan koppi, viranomaiset ja IOM ovat auttamassa”. Mahtavaa, heitetään Afganistaniin naiset ja lapset, ja Taleban ottaa kopin!
Naisia Afganistanissa. Lähde: Foreign Policy
Risikko ei ota kantaa Helsingin Sanomien kysymykseen, onko Afganistaniin turvallista palauttaa ihmisiä. Miksi ei ota? Eikö ole ilmiselvää, että Afganistan on turvallinen, koska meillä vuokraillaan yksityiskoneita viemään sinne kymmenen henkilöä kerrallaan lähes yhtä monen saattajan kera?
Samaisessa haastattelussa Risikko sanoi Demokraatti-lehdelle, että laki EI ESTÄ palauttamasta naisia ja lapsia. Kun mietitään ihmisten palauttamista niinkin hurjaan paikkaan, kuin Afganistan tai Irak tällä hetkellä ovat, eikö pitäisi ajatella asiaa kokonaan toiselta kantilta: antaako laki MAHDOLLISUUDEN pelastaa naiset ja lapset? Laki antaa, juuri siksi meillä ovat laissa turvapaikat ja kansainvälinen suojelu.
Naisia Afganistanissa. Lähde: Al Jazeera
Nyt jätetään säännönmukaisesti käyttämättä lain suomaa mahdollisuutta antaa hädänalaisille suojaa ja itse asiassa rikotaan lakia, kun palautetaan ihmisiä vastoin tahtoaan sellaisiin maihin, joissa he joutuvat suureen vaaraan ja ahdinkoon. Syyksi ei kelpaa se, että jos jollekin annetaan lupa jäädä, sadat tuhannet muut tulevat. Nämä ihmiset ovat täällä nyt.
Tässä koko selkkauksessa on unohtunut sellainenkin seikka, että ne ihmiset, jotka ovat asuneet puolitoista vuotta vastaanottokeskuksissa tai jo omissa asunnoissaan, ovat omia. He ovat päässeet pakoon, tehneet pitkän ja vaikean matkan, eivät yleensä huviveneissä, vaan kumiveneissä, kävellen ja salakuljettajien autoissa. He ovat saaneet mahdollisuuden hakea meiltä kansainvälistä suojelua ja ovat nyt Suomen asukkaita ja Suomen valtion vastuulla. Ei heitä saa noin vain heittää Talebanin tai Isiksen kynsiin. Suomihan pitää huolen omistaan. Naisista, miehistä ja lapsista. Vai pitääkö?
Näin niiden poliisien kasvot, ei se ollut helppo tehtävä heillekään. Miksi Suomen hallitus tekee virkamiehistään pahantekijöitä? Millainen syyllisyys painaa koko loppuelämän niitä ihmisiä, jotka poliitikkojen painostuksesta joutuvat tekemään omantuntonsa vastaisia tekoja? Vastaanottokeskuksissa, maahanmuuttovirastossa, poliisissa. Eikä kysymys ole ihan pikkujutuista, vaan ihmisten lähettämisestä heidän tahtonsa vastaisesti takaisin maahan, jossa kaikki tietävät asioiden olevan kaameassa tilassa. Ihmisiä myös ihan kirjaimellisesti lähetetään kuolemaan tai kidutettavaksi. Sylilapset kannetaan mukaan todistamaan isän ja äidin kohtaloa.
Pakolaisleirillä Kabulissa helmikuussa 2017
Millaisen kansan Suomen hallitus on meistä tekemässä? Onko meillä inhimillisyys enää ollenkaan sallittua?
Usealta eri paikkakunnalta on nyt tullut tietoa siitä, että afganistalaisia perheitä ja yksittäisiä henkilöitä on tultu hakemaan. He tulevat sunnuntaina, jolloin asianajajaa ei saada kiinni. He tulevat hyvin aikaisin aamulla tai iltamyöhällä, poliisikoiran kanssa aivan kuin pidättämään vaarallista rikollisjoukkiota. He pyrkivät luomaan pelkoa ja hämmennystä ja estämään noudettavia toimimasta rationaalisesti. Puhelimet otetaan pois, passit on otettu jo aiemmin. Heille näytetään dokumentteja, jotka ovat vain suomen kielellä. Tulkkeja ei ole. Ja sitten heitä viedään. Kukaan ei tiedä, minne. Kenellekään ei myöskään kerrota, milloin heidät viedään väkisin koneeseen ja laitetaan lennolle Kabuliin. Huhut, pelko ja kauhu moninkertaistuvat. Monet näistä ihmisistä ovat olleet Suomessa jo pitkästi yli vuoden. Heillä on suomalaisia ystäviä ja rakkaita. Yhtäkkiä heidät repäistään irti ja viedään kuin koirat, koirien saattamana.
Pakolaisellakin on Suomessa ihmisoikeudet. Häntä koskevat myös kansainväliset lait ja Suomen sitoumukset. Hänellä on oikeus asua Suomessa niin kauan kunnes hänen oleskelulupa-asiansa on loppuun saakka käsitelty. Hänellä on oikeus siihen, että häntä koskevat asiat käsitellään siten, että hän ymmärtää, mitä sanotaan ja mitä tapahtuu. Kolmannenkin kiellon jälkeen hänellä on mahdollisuus hakea uutta turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.
Todella monessa oleskelulupakäsittelyssä on tehty virheitä tai hakijan suojelun tarvetta ei ole otettu tosissaan – luultavasti siksi, että pakolaisten tavallista suuremman määrän vuoksi hallituksella on tarve käännyttää suurempi osuus pakolaisista. Inhimillinen ihminen ymmärtää, että pakolaisten suurempi määrä johtuu siitä, että hätä ja turvan tarve on suurempi. Prosenttien palauttaminen johtaa kauhutekoihin, kun kysymys on pakoon lähteneiden ihmisten palauttamisesta murhaajiensa armoille.
Pakistanista palautettuja pakolaisia Kabulissa helmikuussa 2017
Teidän pitäisi myös ymmärtää, Paula Risikko ja Juha Sipilä, että me tavalliset ihmiset emme halua katsella verta käsissänne. Emmekä halua, että tahritte sillä meidät, vilpittömät ihmiset, jotka haluamme auttaa hädässä olevaa. Nyt se olisi sitä paitsi helppoa, kun he ovat tehneet pitkän ja raskaan taipaleensa tänne saakka. Ei tarvitse muuta kuin noudattaa Suomen perustuslakia.
Turvapaikanhakijoiden kamppailu on tullut näkyväksi. Mielenosoitus Helsingin Rautatientorilla on tuonut vastaanottokeskuksista keskelle Helsingin arkea ihmiset, jotka ovat epätoivoisia ja anovat mahdollisuutta saada elää. Mielenosoitusta sävyttää jokaöinen häirintä ja viime yönä murhapolttoyritys.
Turvapaikanhakijoiden telttaan heitetty palava kanisteri sai aikaan rumaa jälkeä. Kuvakaappaus Facebookin Stop Deportations -sivulta
Nyt vaaditaan tekoja. Perustuslain noudattaminen ja ihmisten pelastaminen kuolemalta ei ole mikään opposition juttu. Hallituksella ei ole mitään mahdollisuutta pelastaa kasvojaan sillä, että se tekee tästä vasemmisto vastaan oikeisto –jutun ja sanoo toteuttavansa kansan mandaatilla luotua hallitusohjelmaa. Suomen kansa ei halua olla murhaajakansa.
Hallituksen ääripääretoriikka alkaa mennä aika oudoksi. Näin sanotaan nyt sisäministeriön sivuilla: ”Äärimmäiset mielipiteet suuntaan ja toiseen ovat saaneet huomattavasti enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta, kuin mitä niiden suhteellinen osuus kansasta antaisi odottaa.” Mitä ovat ne äärimmäiset mielipiteet, joilla vastustetaan rasismia ja puolustetaan syrjimättömyyttä ja yhtäläistä ihmisarvoa? Tai perustuslain ja kansainvälisten sitoumusten noudattamista? Tai vastustetaan palavan kanisterin heittämistä mielenosoittajien telttaan?
Ymmärrän kyllä, että hallitus mielellään pitäisikin keskustelun sillä mallilla, että rasistit sopivan törkeästi ärsyttävät ja vain ne, jotka uskaltavat, nostavat esille heidän rasistista politiikkaansa ja puolustavat tasa-arvoa, yhtäläistä ihmisarvoa ja laillisuutta. Sillä välin, kun ”ääripäät” taistelevat, hallitus pääsee kuin huomaamatta toteuttamaan perustuslain vastaista politiikkaansa ja lähettämään ihmisiä takaisin sekasortoisiin kotimaihinsa, epäinhimillisiin oloihin ja kuolemaan.
Sallitko sinä sen, että turvapaikanhakijalle annetaan oikeus elää? Kuva: Outi Neuvonen
Juuri siksi kaikkien ihmisten pitää nyt herätä. Unohtaa ääripäät ja ryhtyä ihmisiksi. Nyt alkaa olla hätä. Jo nyt meiltä on palautettu lukemattomia tuvapaikanhakijoita olosuhteisiin, joihin yksikään ihminen ei vapaaehtoisesti menisi. Karkotettu siskolta veli, äidiltä poika tai tytär. Oletko sinä se henkilö, jonka nimissä näitä tekoja tehdään? Kuinka monta ruumista, kidutusta ja lapsen raiskausta kirjataan sinun nimiisi? Ketä poliitikkoa äänestät? Millaiselle politiikalle sinä annat siunauksesi?
Asia ei mene niin, että kun meillä nyt laki sallii, niin lähetetään ne pois ja päästään vaivasta. Perustuslaki määrää, että ”ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu”. Mikään muu laki ei ylitä perustuslakia. Ei edes hallituksen vilpitön tahto.
Mitä jää Irakin ja Afganistanin pakolaisista jäljelle – tuulessa liehuva toiveko? Kuva: Brad Howard
Kaiken maailman kansalaiset 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.