Minne entiset Suomen kansalaiset karkotetaan?

Olen miettinyt, mitä tehdään suomalaisille, jotka menettävät kansalaisuutensa. Heitähän tulee olemaan tuhansia, jos hallituksen kaavailut onnistuvat. Siis sellaisia, jotka ovat tehneet törkeitä raiskauksia.

Nythän ajatus on sellainen, että kansalaisuuden voisi menettää vain, jos henkilöllä on kaksoiskansalaisuus. Tällä on tietysti pyritty siihen, että päästään kurittamaan kovemmin epäinhimillisiä, tuskin edes täysin ihmisiä, jotka ovat tunkeutuneet maahamme muukalaismaista.

Hallitus on kuitenkin unohtanut, että todella monet jalosuomalaiset muuttavat nykyään muutamiksi vuosiksi muukalaismaihin töihin ja ottavat – vilpillisesti – toisen maan kansalaisuudenkin. Myös nämä ihmiset raiskailevat ja tekevät muita törkeitä rikoksia.

On tietysti väärin niitä jalosuomalaisia kohtaan, joilla ei ole kutsumusta muuttaa raukkamaisesti merten taa, että heillä ei tule olemaan oikeutta menettää kansalaisuuttaan. Tasa-arvo ei tässäkään toteutuisi.

Koska nyt kuitenkin kovasti näyttää siltä, että osalla suomalaisista tämä kohtalo tulee toteutumaan, on alettava suunnitella heidän loppusijoitustaan. Minne karkotetaan, kun ei ole olemassa toista kotimaata?

Ehdotan, että nämä tapaukset palautetaan Afganistaniin. Sinne Suomen viranomaisilla on jo selkeät rutiinit lähettää ihmisiä, jotka eivät ole maata nähneetkään ja se on hallituksemme mukaan turvallinen maa elää ja rakentaa uutta tulevaisuutta. 20775B44-EED6-49D9-8237-04FB308930FD

Mainokset

Ylen poliittinen kehitys

Kirjoitin kansallisen televisioyhtiömme harjoittamasta mielipiteenmuokkauksesta ensimmäisen kerran lokakuussa 2016. Nyt olen entistä huolestuneempi Ylen toimittajien tasapuolisuudesta ja yhtäläisen ihmisarvon kunnioittamisesta.

Yle on saanut aktiivisilta kansalaisilta paljon huomautuksia rasististen ja syrjivien termien toistuvasta käytöstä. Oikaisuja on pyydetty, ja saatukin, mutta sama meno tuntuu jatkuvan.

Vielä vuonna 2015 Välimereen hukkuneet tai pelastetut ihmiset olivat Ylen mielestä pakolaisia. Satunnaisesti vielä alkuvuonna 2016 saatiin pelastettua turvapaikanhakijoita. Loppuvuodesta he olivat vaihtuneet siirtolaisiin.

Tänä vuonna termi ”laittomat maahanmuuttajat” on yleistynyt pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevassa uutisoinnissa. Kun toimittajat vain sokeasti toistavat sanoja, joita poliitikot meillä ja maailmalla viljelevät, ei ole mikään ihme, että termit vaihtuvat, puheet kovenevat ja mielipideilmasto kylmenee. Suurinta meteliä pitävät rasistiset, äärioikeistolaiset toimijat ja mediassa tuntuu pääsevän esille se, joka huutaa suurimmalla äänellä. Hallituksen äänitorvena toimiminen näyttää myös olevan vallitseva käytäntö.

Toimittajilla on vastuunsa demokratian säilymisestä ja yhtäläisen ihmisarvon kunnioittamisesta. Kun kaikki puheet ihmisten lajittelusta kuitataan sellaisinaan ilman pienintäkään kommenttia, analyysia tai historiaan sitomista ja kun kuin käskystä otsikoidaan ihmisten leirittäminen termillä ”turvapaikanhakijoiden käsittelykeskus”, ollaan jo siirrytty puhtaaseen natsitermistöön.

Yle helmikuussa 2015

Yle ja siirtolaiset 1

Yle tammikuussa 2016

Yle siirtolaiset 3

Yle lokakuussa 2016Yle ja siirtolaiset 2

Yle kesäkuussa 2018. Välimerestä poimitaan hukkuvia, luultavimmin turvapaikanhakijoita. Ylelle he eivät nyt ole edes siirtolaisia, vaan laittomia siirtolaisia. Ei siis ihan enää ihmisiä. Yle laittomat siirtolaiset

 

Sinister Ministers

Valtioneuvoston virallisilla nettisivuilla kerrotaan näin:

”Tasavallan presidentti nimitti 29. toukokuuta 2015 pääministeri Juha Sipilän hallituksen, joka on itsenäisen Suomen 74. hallitus. Hallituksen muodostavat Suomen Keskusta, Sininen tulevaisuus ja Kansallinen Kokoomus. Sipilän hallituksessa on 17 ministeriä.”

Koska valtioneuvoston tiedottajalle on tuossa sattunut pieni virhe, ajattelin palauttaa mieliin vain vuoden takaisia tapahtumia. Jotta kansa ei unohtaisi.

Toukokuussa 2015 hallitusta oli Keskustan ja Kokoomuksen kanssa muodostamassa Perussuomalaiset rp. Valitettavasti.

Juha Sipilä & kumpp. ajattelivat kai silloin, että rasistisimman eduskuntapuolueen johtoon ja joukkoon ovat ajautuneet kansakunnan parhaat kyvyt. Ehkäpä sellainenkin seikka käväisi mielessä, että viha ja muukalaispelko aatteina ovat niitä kaikkein nostavimpia, jos ajatellaan kansallista menestystä ja hyvinvointia. Voimapolitiikkaa!

Ministereiksi saatiin sitten taitajia, joiden mielessä naisten palauttaminen hellaruotuun, ruotsin kielen opiskelun vaikeuttaminen ja Karjalan palauttaminen ovat tehtävistä tärkeimpiä ja joitakuita, joilla asioiden hallitseminen ja julkinen esiintyminen ovat vieneet paljon energiaa, mutta koska hallituksella ei oikeastaan ole muuta tekemistä ollut, kuin soten rustaaminen, niin siihen on ollut varaa.

Olihan se selvää, että vihapuhe puolueen käyttövoimana johtaa myös puolueen sisällä vihapuheeseen, riitaisuuteen ja kyvyttömyyteen hoitaa yhteisiä asioita. Mutta se on myös miehekästä!

Keväällä 2017 Suomessa olikin sitten jännittävä tilanne, kun hallituspuolue Perussuomalaiset rp. hajosi vihaansa. Hallitukseen ei ollut demokraattisella tavalla löydettävissä osaavia ministereitä eduskuntapuolueista. Kaikeksi onneksi ministerit Sipilä ja Orpo keksivät uuden vaihtoehdon: ainahan on mahdollista pestata puolueiden ulkopuolelta henkilöitä, joilla on oman hallintoalansa suurin osaaminen, lahjakkuus ja edustavuus.

Googlaamalla löydettiin tuoreet ja raikkaat ministerit, joista naisellisinkin osaa sentään humaltua kunnolla tanssimatta pöydillä.

Sinister Ministers

Poliisi noudattakoon lakia

Nainen lintuhäkissä

Kun ulkomaalaislaki uudistettiin vuonna 2004, alkuun kirjattiin lain tarkoituksesta tähän tapaan:

1 § Lain tarkoitus

Tämän lain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on lisäksi edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen sekä ottaen huomioon Suomea velvoittavat kansainväliset sopimukset.

Tästä voi saada sen käsityksen, että on pyritty siirtymään uuteen aikaan, jossa ”ulkomaalainen” ei enää ole pelottava muukalainen, ”alien” tai rajan tälle puolelle salaa pudotettu desantti.

Luulisi asian olevankin niin, että Suomen kannattaa suhtautua muunmaalaiseen ihmisenä, joka voi, jos sattuu Suomeen tykästymään, jäädä tänne pysyvästi elämään ja rakentamaan yhteiskuntaa. Ja juuri siksi myös Suomeen saapumista pitäisi edistää ja auttaa niin, että kaikki sujuisi mahdollisimman juohevasti ja miellyttävästi. Suomalaisittain.

Lakia ei tarvitse kuitenkaan lukea kuin viidenteen pykälään, kun synkkä totuus selviää: kysymys on muukalaista estävästä ja rankaisevasta laista:

5 §  Ulkomaalaisen oikeuksien kunnioittaminen

Lakia sovellettaessa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä.

Kuudennessa pykälässä sitten aletaankin jo setviä oikeuslääketieteellisiä tutkimuksia iän selvittämiseksi.

Hyvästä alusta huolimatta lain henki on se, että muukalaiset pyrkivät tänne petollisin mielin tai ovat joka tapauksessa haitaksi. Lain tarkoitus on tarkoin määritellä, kuinka heidän saapumistaan vaikeutetaan ja ennen kaikkea se, millä konstein heidät saadaan nopeasti ulos maasta. Enkä nyt puhu ainoastaan pakolaisista, vaan kaikista ihmisistä, jotka yrittävät livahtaa Suomeen. Naimaan, laskemaan lapsiaan, töitä tekemään, opiskelemaan tai lomailemaan.

Johtuuko lain hengestä se, että ulkomaalaispoliisi on rankaiseva, kyttäävä ja pelkäävä instituutio? Usein rynnäkkövarusteissa. Miksi muuten meidän poliisimme kohtelisi pakolaisiakin niin epäkunnioittavasti ja suorastaan raa’asti, kuin tässä Suomen Kuvalehden artikkelissakin kerrotaan? Suu tukkoon tyynyllä ja me toimimme, kuten laki sanoo.

Onko pakolaisnainen eläin, kuin kanarialintu, jonka häkin päälle voidaan heittää huivi, jotta hän vaikenisi?

Missä viipyy lain tarkoituksen mukainen maahanmuuton edistäminen ja kansainvälisen suojelun antaminen ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen?

Lara pakkoavioliitto
Kotimaahansa pakkoavioliittoon pakkopalautettava nainen Metsälän säilössä v. 2017.            Kuva: Turun Sanomat

Olisikohan mitenkään mahdollista saada syntymään suomalaisissakin sellainen asennemuutos, että ihminen on ihminen, vaikka voissa paistaisi? Se voi olla hidasta, kun ministereitä ja maan korkeimpaa johtoa myöten meillä on kiihottajia, joille muunmaalainen ei oikein ole samanarvoinen. Mahdotonta se ei ole.

Voisimme aloittaa siitä, että edes yhteiset palvelijamme, viranomaiset, toimivat ulkomaalaislain mukaan. Se tarkoittaa siis tässä tapauksessa, että he noudattavat lakia myös hyvissä asioissa ihan kirjaimellisesti, jos ei rohkeus ja sivistys vielä riitä lain 1. pykälän määrittämään lain henkeen.

Toisin sanoen: ulkomaalaisen kohtelussa ei ulkomaalaisen oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin on välttämätöntä. Pitäköön siis sisäministeriö näin alkuun huolta siitä, että

🙂 ulkomaalainen saa soittaa läheisilleen tai avustajilleen

🙂 ulkomaalaista ei kohdella väkivaltaisesti tai halventavasti

🙂 pakolaisena maahan saapunutta ei kohdella rikollisena, ei edes maasta
poistettaessa

🙂 ihmistä ei lähtökohtaisesti pidetä epäilyttävänä tai vaarallisena. Ei, vaikka hän olisi ulkomaalainen, eikä poliisinkaan taholta.

Seuraava harjoittelun vaihe voisi sitten olla se, että lopetetaan tahdonvastaiset palautukset epäinhimillisiin oloihin. Sekin asia on perustuslaissamme säädetty.

 

Ihmisellä on oikeus olla ihminen

Vielä tänään minulla on oikeus:

olla kaveri sen kanssa, kenen kanssa haluan olla

olla ystävällinen myös tuntemattomalle ihmiselle

kutsua ihminen kotiin, syöttää ja juottaa ja vaikka antaa jäädä yöksi, nukkua puhtailla lakanoilla, minkä värisillä hyvänsä

olla ilmoittamatta poliisille, jos joku syö, juo, laulaa tai nukkuu luonani

IMG_7198

ottaa luokseni ihminen yöpymään esimerkiksi internetin Flee b&b -järjestelmän kautta

päästää lapseni kaveri yökylään. Jopa, jos kaveri sattuisi olemaan kiharatukkainen

puuttua vääryyteen ja epäoikeudenmukaisuuteen

puolustaa ystävääni hädässä niillä keinoin, jotka ovat lain rajoissa eivätkä vahingoita muita ihmisiä.

Nämä oikeuteni kieltävä laki on suunnitteilla, mutta ajattelen, että nyt vielä on mahdollisuus estää tuonkaltaiset toimet.

IMG_7199
Kuvat: Alexander Popkov Photography

Kilteillä tädeillä ja turvapaikanhakijoilla on oikeus turvaan

Ehdotan, että tiedusteluoikeuksien nopeutettu lisääminen ja terroristien jahtaaminen jätetään hetkeksi vähemmälle huomiolle ja valtakunnan johto ja poliisi keskittyvät kotimaisessa turvallisuudessa ilmenneisiin puutteisiin:

1. Poliisi hoitaa huolellisesti loppuun saakka etenkin naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa internet- ja sähköpostihäirintää ja uhkailua koskevat ilmoitukset. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kun nainen tekee uhkailusta rikosilmoituksen, poliisi ei ilmoita, että rikoksen tutkimista ei jatketa, koska siitä määrättävä rangaistus olisi niin vähäinen.

2. Poliisi ei kehota ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä olemaan osallistumatta julkisiin tilaisuuksiin ”oman turvallisuutensa takia”. Suomessa on jokaisella asukkaalla oltava oikeus liikkua vapaasti ja kaiken näköisillä on oltava koskemattomuus esim. kirkon järjestämissä muistotilaisuuksissa. Myös ulkomaalaisen näköisten ihmisten kantasuomalaisilla ystävillä on oltava oikeus näyttäytyä turvallisesti ja pelkäämättä heidän seurassaan jokaisessa tilaisuudessa. Turvapaikanhakijoilla on myös oltava oikeus näyttää tunteitaan ja osallistua yhteiseen suruun ja iloon. Rasistisen uhkailun ei pidä vaikuttaa siten, että muiden asukkaiden oikeuksia rajoitetaan.

muistotilaisuus-kauppatorilla-olli-sulin-02-550x500.jpg
Muistotilaisuus Turussa elokuussa 2017 (kuva: Turu kaupunki/Olli Sulin)

3. Poliisin pitää uskaltaa ottaa vastuu rasistien valvonnasta pakottamatta naisia ja tyttöjä apuun. Esimerkiksi Rautatientorilla pitkään jatkuneen turvapaikanhakijoiden mielenosoituksen aikana turvapaikanhakijat ja heidän suomalaiset avustajansa velvoitettiin – häpeällistä kyllä – menemään rasistien pitämään leiriin ”neuvottelemaan” mielenosoituksen jatkosta, sijainnista jne. Kaiken lisäksi rasistien sallittiin tuollaisissa ”tapaamisissa” videoida turvapaikanhakijoita ja heidän avustajiaan ja levittää videoita nettiin. Jos poliisin pitää neuvotella äärioikeistolaisten rasistien kanssa, poliisi hoitakoon neuvottelut itse.

Muistotilaisuus Tukholma Outi Popp 1
Muistotilaisuus Helsingin Rautatientorilla huhtikuussa 2017 (kuva: Outi Popp)

4. Poliisin tulee lakata korostamasta sitä, että he turvaavat tasapuolisesti kaikki mielenosoitukset. Poliisilla on lain mukaan kaikki oikeudet lopettaa rasistiset, kansanryhmää vastaan kiihottavat ja väkivaltaiset tilaisuudet. Nyt tilanne on se, että poliisi edesauttaa rasistisen aatteen levittämistä ja yhteiskuntarauhan häirintää. Rasisteille ei pidä myöskään antaa sellaista käsitystä, että heidän vihanpitonsa on oikeutettua. Maahanmuuttoa voi vastustaa, mutta kenenkään maahanmuuton vastustaminen ei saa vahingoittaa muiden vapautta ja turvallisuutta ja pilata yleistä ilmapiiriä maassamme.

5. Sisäministeri lopettaa kunniallisten kansalaisten uhkailun rankaisemisesta siitä, että he auttavat hädänalaisia. Yhteiskuntarauhan säilyminen edes nykytilassa on pitkälti ollut siitä kiinni, että kiltit, rauhaa ja ihmisiä rakastavat naiset ja miehet ovat jaksaneet pitää huolta turvapaikanhakijoiden ja muiden pakolaisten asioista ja avustaa heitä silloin, kun yhteiskunta on jättänyt heidät heitteille. Vapaaehtoiset, samoin kuin vastaanottokeskusten uuttera väki, ansaitsevat valtiovallalta kiitosta ja tunnustusta. Mitä he nyt saavat? Kyräilyä, mustamaalausta ja vihaa.

IMG_0032.JPG
Turvapaikanhakijoilla ja heidän avustajillaan on oikeus osoittaa mieltä neuvottelematta siitä rasistien kanssa!

Kun säilön ovi kalahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa?

Ystäväni mietiskeli tapaamista nuoren, herkän ihmisen kanssa, jota oltiin pakottamassa palaamaan turvattomaan ja pelottavaan entiseen kotimaahansa. Hänen äitinsä oli saanut oleskeluluvan. Mitä voi sanoa lohduttaakseen tätä ihmistä? Entä hänen äitiänsä, joka joutuu lähettämään lapsensa kuolemanvaaraan ja jää itse turvaan? Kuinka lohduttaa viikko- ja kuukausikaupalla syyttöminä vankilassa istuvia, pakkopalautusta odottavia nuoria? Näin hänen kaverinsa vastailivat:

”Vaikea on mitään neuvoja antaa, itsekin niitä tarvitsisin.Tai sen verran voin sanoa, että olen niissä tilanteissa pysynyt rauhallisena: olen yrittänyt osoittaa nuorelle, että jos hänellä on noin kamala olo ja tilanne, niin kyllä minä kestän kuunnella.”

”Halauksia olen tarjonnut kun muuta ei enää ole ollut.”

”Elämä on niin helvetin epäreilua välillä. Mitä tein että sain onnen syntyä länsimaalaiseksi, valkoihoiseksi. En osaisi kuin halata, silittää kättä ja kuiskata anteeksi.”

”Joskus halaus antaa voimia ja uskoa siitä, että joku välittää, yrittää auttaa ja jaksaa kuunnella. Pienin askelin päivästä toiseen. Voimia ja jaksamista sinulle, tuulta siipiesi alle, lämpöä jaettavaksi muille.”

Pakkopalautettavat ovat hallitukselle numeroita ja prosentteja. Meille tavallisille kansalaisille he ovat hädässä olevia kanssaihmisiä, monille meistä jo ystäviä ja läheisiä.

afghanistan times
Lapsi pakolaisleirillä Kabulissa. Kuva: Afghanistan Times

Kun maahanmuuttoviraston toiminta on nyt mennyt sellaiseksi, että saatuaan moitteita ihmisten epäinhimillistämisestä virasto julkaisee lehdistötiedotteen, jossa hätäiltyä, ihmisarvon ja ihmisten suoranaisen hädän sivuuttavaa turvapaikkakäsittelyä ja tukkimiehen kirjanpitoa Kabuliin lennätettävistä lapsista kutsutaan toiminnan virtaviivaistamiseksi, alkaa epätoivo jo raastaa mieliä. Eikö mitään ole enää tehtävissä, onko inhimillinen oikeusvaltio jo menetetty?

Tuore oikeusministeri nosti ensimmäisessä haastattelussaan suurimpana ongelmana esiin sen, että peräti julkisesti on juljettu keskustella kansalaistottelemattomuudesta. Häkkänen viitannee tapaukseen, jossa jokunen pienten lasten äiti, pappi ja tavallinen työtä tekevä ihminen uskalsi hetken seistä poliisiauton edessä vastustamassa lapsiperheen käännytystä hengenvaaraan. Tämä ministeri kuuluu siihen samaan hallitukseen, joka elää onnellisessa liitossa rasistipuolueen kanssa, on jo vuosia sallinut väkivaltaisten rasistijengien virkapukuiset pelottelupartiot kaduilla ja vastaanottokeskusten pihoilla ja joka ei ole kyennyt lakkauttamaan rikollista natsijärjestöä, vaikka sen tilillä on lukuisia pahoinpitelyjä ja jopa yksi kuolema. Hävettää uuden ministerin ja koko hallituksen puolesta!

Vihapuhe ja rasismi ovat meillä levinneet niin voimakkaasti, että Suomi sai YK:lta moitteet puuttumattomuudesta. Puutupa siihen, kun Suomen valtuuskuntaa seurantatilaisuudessa johtaa rasistihallituksen rasistiministeri.

Jotta viimeinenkin toivo menisi, tasavaltamme presidentti, uudestaan samaa pestiä hamuava kannatusäänten keräilijä, kehtasi Kirkkopäivillä moittia pappeja siitä, että he haluavat auttaa hädänalaisia, jotkut jopa majoittaa heitä omassa kodissaan. Presidenttimme tietää vallan mainiosti, että meillä on paperittomien pakolaisten joukko, joka on ajettu talven selkään kadulle eikä heitä voida palauttaa mihinkään maahan. Sellaisia ihmisiä ei sitten saisi auttaa kovin pitkään, ettei Suomi tuntuisi liian helpolta paikalta elää. Alkaa presidentillinen retoriikka mennä jo käsittämättömäksi. Vaikka ihmisellä itsellään olisi ”pahat mielessä”, voisi sentään kuvitella, että hän valtion päämiehen virassa toimiessaan sallisi muiden ihmisten ja etenkin seurakuntien tehdä hyvää.

Mitä meillä on tässä maassa jäljellä, jos kaikki hyvät ihmiset luopuvat viimeisestäkin toivosta? Kuvitteleeko Suomen hallitus todellakin, että tässä maassa voi elää, jos ihmisten ja heidän läheistensä ihmisarvolla ja edes hengellä ei ole enää mitään sijaa hallituksen kylmien laskelmien joukossa? Itselleen ja omaisuudelleen heillä tietysti on taivaspaikka paratiisisaarelle varattuna.

Ennen ihminen uhrasi jumalalleen lampaan tai vuohen. Nyt näyttäisivät ihmisuhrit olevan käytössä.

Eikö kansan ja kirkonkaan vetoomuksilla ole mitään merkitystä?

Haluamme, että ihmisiä Suomessa, oikeusvaltiossa, kohdellaan ihmisinä, ei viivoina viraston fläppitaululla. Haluamme, että yhteiskunnan sivulliset, lapset, sairaat, työttömät, vanhukset ja pakolaiset, se ”heikompi aines”, johon meistä jokainen jossain elämänsä vaiheessa kuuluu, saa arvokkaan ja oikeamielisen kohtelun, heidän asioihinsa paneudutaan ja ne hoidetaan hätäilemättä  ja niin hyvin, kuin laki sallii – ei missään tapauksessa sellaisella tasolla, mihin ihmisen paha tahto venyy.

Laillistettu julmuus ei milloinkaan ole hyvän hallinnon merkki, eikä siitä seuraa mitään hyvää, ei henkistä eikä taloudellista. Siitä seuraa luimisteleva kansa, joka ei enää saa itsestään mitään irti. Pelko ja kauna toimivat hengennostattajina ainoastaan alamaailman joukoille.

Miten lohdutamme ihmisiä, jotka hyvästelevät ystävänsä Kabulin lennolle, eivätkä itsekään enää löydä lähtevälle mitään lohdun sanoja? Toivoakaan kun ei oikein enää ole.