Palaaville pakolaisille suomalaista saattohoitoa

oikeus-elaa
Turvapaikanhakijat osoittavat mieltä oikeudenmukaisen kohtelun puolesta Helsingin Rautatientorilla helmikuussa 2017.     Kuva: Right to Live – Oikeus elää

Meillä on alettu karkottaa pakolaisia takaisin maihin, joissa heillä on ilmeinen vaara tulla tapetuiksi, kidutetuiksi tai kohdelluiksi ihmisarvoa loukkaavalla tavalla.

Tällaista ei saa tapahtua. Suomen perustuslain yhdeksäs pykälä on laadittu noudatettavaksi:

”Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”

Jotta viranomaisten ja poliittisten päättäjien toimiin tulisi lisää huolellisuutta ja vilpitöntä halua hoitaa asia lain ja oikeuden mukaan, ehdotan, että jokaiseen turvalliseksi luokiteltuun maahan, johon pakolaisia pakkopalautetaan, lähetetään hallituksen edustajat varmistamaan, että asuminen kyseisessä maassa on riittävän turvallista ja ihmisarvoinen elämä mahdollista.

Tämän voisi toteuttaa siten, että hallituksen komitea kokoontuu pitkäaikaiselle turvallisuus- ja yhteistyöleirille jokaisessa maassa, johon pakolaisten palautus on päätetty aloittaa. Samalla voitaisiin luoda yhteisiä projekteja maan jälleenrakentamisessa. Nykytekniikalla tämä ei olisi juuri sen kummempaa, kuin europarlamentikkojen sukkulointi Brysselissä. Mitään erityisiä turvatoimia ei turvallisiksi todetuissa maissa tarvittaisi. Myös komitean jäsenten perheet voisivat matkustaa mukaan, lapsille ja nuorille voitaisiin järjestää kansainvälisiä leirikouluja ja avustusprojekteja.

iraq_erbil_unhcr_2016
Pakolaisia Baharkan pakolaisleirillä Irakin Erbilissä v. 2016. Kuva UNHCR

Käytäntö avaisi uusia markkinoita, loisi uudenlaisia yhteyksiä ja ideoita ja kehittäisi maailman yhteenkuuluvuutta. Tällä hetkellä tilanne on se, että sysäämme ihmiset kauas pois, jotta he katoaisivat silmistämme ja saisimme unohtaa heidät. Kenties lähettää vähän kehitysapua perässä.

Se on väärin tehty ihmisille, jotka ovat tehneet äärimmäisiä uhrauksia päästäkseen maahamme turvaan ja etsimään uusia elämisen mahdollisuuksia. Silloin jätetään myöskin ottamatta huomioon maahan saapuneiden tuomat uudet yhteydet, uusi näkökulma johonkin maailmankolkkaan, joka on ollut meille aikaisemmin paljon vieraampi. Palaavien pakolaisten kautta syntyisi uusia siltoja ja heidän kotimaistaan tulisi vähän kuin meidänkin maitamme, samaan tapaan, kuin Namibia tuli meille Martti Ahtisaaren työn myötä ikään kuin sukulaisvaltioksi.

risikon_vierailu-telttaleirissa
Sisäministeri Risikko vieraili lehtitietojen mukaan vaivihkaa turvapaikanhakijoiden mielenosoituksessa. Miksi vaivihkaa, sisäministeri on juuri sellainen henkilö, jonka vastuualueeseen turvapaikanhakijoiden oikeuksista huolehtiminen kuuluu ?                   Kuva: Sana-lehti

Suomen aloitteesta tästä voisi syntyä Euroopan laajuinen käytäntö. Ennustettu ja jo alkanut kansainvaellus ei ole yhdensuuntainen asia, Euroopan kauhu ja muiden ongelma. Globalisaatio ei tarkoita vain sitä, että poimitaan halpa työ, tavarat, huvitukset ja rantaelämä sieltä, missä milloinkin vallitsee rauhan tila ja sopiva ilmasto. On kannettava myös vastuu yhteisestä maailmasta. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että ihmiset, jotka tänne hädässään saapuvat, tulevat jostain kaukaa ja tuntemattomasta ja tuupataan sinne mahdollisimman nopeasti takaisin. Takaisin väärään kulttuuriin. Toinen on tilanne silloin, kun suljetaan tehdas Suomessa ja pistetään iloisesti uusi pystyyn toiselle puolelle maapalloa.

unhcr_un_refugee_agency_winter_syria_h2
Pakolaislapsi leirillä Syyrian ja Turkin rajalla. Kuva: UNHCR

Meille saapunut pakolainen on rajan ylitettyään meidän asukkaamme ja ansaitsee saman kunnioituksen ja huolenpidon, kuin muutkin ihmiset. Pakolainen ei oleskele maassamme laittomasti. Ihmisen lähettäminen kuolemaan ja kidutukseen sen sijaan on vastoin kaikkia lakeja ja inhimillisyyttä. Saattohoidosta on ainakin huolehdittava.

Mainokset

Ruotsin kieli on meille suomalaisille rakas

Monilla suomalaisilla on hellä suhde ruotsin kieleen. Miksei olisi – olihan se yli kuuden sadan vuoden ajan maamme hallintokieli. Suurin osa maamme varhaisesta sivistyksestä ja kirjallisesta kulttuurista on luotu ruotsin kielellä. Ruotsi on edelleen pienen vähemmistön äidinkieli ja sitä kuulee ja näkee vähän väliä, vaikka amerikanenglanti on tietokoneistumisen ja popmusiikin ja hollywoodilaisen filmiteollisuuden maailmanvaltauksen myötä tunkeutunut syvälle sieluumme.

Suomi on sekä kirja- että puhekieleen lainannut paljon sanoja ruotsista, enempiä miettimättä mieleen tulevat vaikkapa apina, stadi, baana, huilata, vanttuut, hattu ja hanslankari. Eräs ruotsalainen ystäväni kerran täällä kylttejä katsellessaan totesi, ettei tarvitse kuin laittaa i-kirjain ruotsin sanan perään, niin saadaan suomenkielinen sana: pankki, posti, moottori, kellari.

Suomenkielisillä suomalaisilla on aivan erityinen, lämpimän ironinenkin suhde ruotsin kieleen. Englanti toki alkaa jo hallita vitseissäkin ja käännöskoneilla tehdyt käyttöohjeet netissä ovat jo niin kauan olleet harminamme, että ne ovat melkein jo lakanneet huvittamasta. Mutta ruotsin kielestä ovat edelleen ihmismuistissa säilyneet monet varhain opitut, rakkaudella väännetyt ja elvatolva-luppakorvan ohella suusta suuhun levitetyt kielivitsit, muunnokset ja väännökset. Suomalais-ruotsalaista kansanperinnettä parhaimmillaan.

Aloin muistella kouluajan suullista perintöä ja tällaiset lausahdukset tulivat mieleeni, ensimmäisenä ajankohtaisin:

Mamma, mamma, julsex kommer tillbaka    –    Äiti, äiti joulukuusi palaa!

Sådant är livet.    –    Sellaiset ovat liivit.

Voi, voi teitä!   –     Smör, smör vägar!

Onko sinulla jo jojo?    –     Har du redan redan redan?

Laskekaa Suomen lippu!   –    Räkna finska biljetten.

Viikkokaupalla   –    Veckan vid butiken.

Muistatteko muita?

dsc_0633

Vähän päinvastaista ruotsin kielen rakastelua edustaa tämä teekkareiden vappulehdessä aikanaan julkaistu runoelma:

      Lite kan jag finska tala
      gädon heter haukikala.
      Skeppet heter laiva
              och himmel – det är taiva.

dsc_0589

Eikä tietysti sovi unohtaa kiistämätöntä osoitusta siitä, kuinka mahdottoman rumaa ruotsi on ja kuinka kaunista suomi: käännäpä kansanrunon alku ”Saari, saari, heinäsaari, heinäsaaren neito” ruotsiksi, niin ainoa mahdollinen käännös on tietysti: ”Ö, ö, hö ö; hö ö mö.”

Mitä muuten olikaan paranormaali ruotsiksi? Bara normal. Suomalaisilla on lämmin ja ymmärtäväinen suhde ruotsin kieleen!

Tässä blogissa on tarkoitus keskustella ja nauttia rakkaasta, hauskasta ruotsin kielestä – älä siis suotta kommentoi ”pakkoruotsista” tai muusta sellaisesta turhasta …