Pohjanmaalaiset kauppiaat saavat vuosikausia rauhassa levittää juutalaisvihaa. He saavat kunnan ja kauppakamarin huomionosoituksia ja heitä juhlitaan kunniakansalaisina, koska he tekevät paljon rahaa ja tuovat kuntaan veroeuroja.
Natsituotteiden kauppaajat palkitaan vientipalkinnoilla ja kutsutaan itsenäisyyspäivänä linnan juhliin, koska heillä on niin onnistunut konsepti.
Pahan levittäminen onnistuu monella tavalla rahan varjossa. Menestyneillä yrittäjillä on paljon tuttavia, jotka mielellään viittaavat kintaalla pienille tahroille ystävänsä julkisuuskuvassa, ”kun se muuten on niin hyvä tyyppi”. Hyvä natsityypit saavat vaalirahoituksensa yritysmaailmasta. Hyvä veli -järjestelmä pitää yllä myös pedofiilirinkejä.
Muukalaisvihaa levittävät poliitikot pääsevät usein ns. vastuullisessa mediassa julkisuuteen ja vuodesta toiseen yhä paremmassa valossa. Kaupallinen yhteisö, kauppakamarit ja herraklubit lienevät huomanneet, että taustalla liikkuu iso raha. Media taas kerää klikkauksia ja niiden myötä mainostuloja – ja omia palkkojaan. Moraalilla tai eettisesti hyvällä toimittamisella ei silloin ole merkitystä.
Tällaiseen ajattelutapaan sopii hyvin myös se, että ulkomaalaiset rikoksentekijät tuomitaan suuriäänisesti ja heidät ollaan heti lahtaamassa tai vähintään poistamassa maasta. He tai heidän vanhempansa eivät ole kenenkään liikekumppaneita. Heillä on väärä ulkomuoto ja ihonväri, heitä ja heikäläisiä kohtaan sopii kiinnittää kielteistä huomiota.
Omista rikollisista toki pidetään huolta, rikosten teko johtuu omien kohdalla vain huonosta tuurista.
Ilmapiiri raaistuu, pakolainen on yhä useamman mielestä jotain muuta, kuin suojelua tarvitseva kanssaihminen. Edes pakolaislasten kärsimykset eivät enää hetkauta.
Kuva Sputnik News, Syyrian pakolaiset
Tällä menolla ei kestä kauankaan, kun suurimmat pelkomme jälleen toteutuvat.
Perussuomalaisten jytkyn jälkeen v. 2011 kerroin blogissani kylmistä väreistä, jotka sain lukiessani Helsingin Sanomien julkaiseman artikkelin Hitlerin varhaisesta kirjeestä. Kolmekymppinen tuleva hirmuhallitsija ilmaisi suhtautumisensa juutalaisiin näin:
”Vastenmielisyyden aiheuttajana on enimmäkseen henkilökohtainen kontakti ja vaikutelma, jonka yksittäinen juutalainen aiheuttaa – ja joka on lähes aina epäsuotuisa”
Juuri samalla tavalla argumentoi tuolloin vasta valittu kansanedustaja, Jussi Halla-aho, mm. kirjoituksessaan ”Mistä somalivitsit tulevat.”
”Vitseissä esiintyy laiska ja seksihullu neekeri…”
”Keskeistä on, että ”rasistinen vitsi” toimii (eli naurattaa) vain, jos kuulijoilla on jokin oletus puheena olevan ryhmän keskimääräisistä ominaisuuksista, ja jos tämä oletus on suurin piirtein jaettu. Oletukset ovat yleistäviä ja liioiteltuja, kyllä, mutta eivät ne tyhjän päällä lepää.”
Kirjoitus päättyy: ”Mitä enemmän kosketusta tulee, sitä enemmän kerrotaan vitsejä. Mitä kielteisempiä nämä kosketukset ovat, sitä ilkeämpiä ovat myös vitsit.”
Useimmat Halla-ahon tuolloiset blogikirjoitukset, nykyiset twiitit ja Facebook-merkinnät toimivat samalla kaavalla: niljakasta vihjailua kuvitellusta vihollisesta. Halla-aho syöttää laumansa susille jatkuvasti pieniä haukkapaloja, ilmaisee inhonsa tiettyä poliittista ryhmää, aatetta tai henkilöä kohtaan.
Usein on kiinnitetty huomiota siihen, että perussuomalaiset eivät oikeastaan kannata mitään, räyhäävät vain eduskunnassa esiin tulevia asioita vastaan. Puolue ei ole ryhmänä sitoutunut ajamaan mitään muuta, kuin tiettyjen maahanmuuttajaryhmien maahanmuuton estämistä, Suomen pitämistä valkoisena ja elämän tekemistä vaikeaksi maassa eläville muualta tulleille.
Koska nämä ovat kaikki rasistisia teemoja ja osa kannatuksesta ja ympäristön hyväksynnästä on pitänyt hankkia näistä liian selvästi ääneen puhumatta, puolueen ohjelma on laadittu miellyttämään katkeroituneita, elämästään epävarmoja kansalaisia. Jokunen kuuliainen kansanedustaja nostaa eduskunnassakin esiin hoitoalan asioita ja syrjäytymistä. Sisäpiirin päämääränä on kansan totuttaminen pikkuhiljaa puolueen käyttämään kovaan, rasistiseen kieleen ja epäluulojen ja vihan herättäminen maahanmuuttajia vastaan. Ja kaikkia heitä tukevia tai normaalia, suvaitsevaa käytöstä vaativia vastaan.
Lopullisena tavoitteena on yksinkertainen enemmistö eduskunnassa ja sen jälkeen kunnon puhdistukset. Tämä nousee vähän väliä esiin puolueen suorasukaisemman väen julkituloissa, kaikki kun eivät osaa harjoittaa halla-aholaista, median salonkikelpoiseksi kutsumaa puheenpartta.
Populismi on termi, jolla perussuomalainen politiikka yleensä kuitataan ja pidetään keinotekoisesti erillään muista äärioikeistolaisista liikkeistä. Persupolitiikassa ei kuitenkaan ole kysymys pelkästä populismista, turvautumisesta kansaa kiihottaviin, tunteisiin vetoaviin teemoihin. Heillä on pyrkimyksenä erotteleva, syrjivä ja vihan hallitsema yhteiskunta.
Miksi sitten tuollainen törkeä aate saa jalansijaa Suomenkin politiikassa?
Ahneus ja kateus kuuluvat ihmisen voimakkaimpiin tunteisiin. Tyytyväisyys omaan mukavaan olotilaan saa monet hyvätkin ihmiset passiivisiksi ja vähät välittämään, vaikka yhteiskunta ympärillä muuttuu kovemmaksi, jopa rasistiseksi.
On heitäkin, jotka pitävät tilannetta hyvänä omaa taloudellista etua ajatellen. Oikeisto kuin oikeisto, ei se nyt haittaa, jos on vähän ääri. Monella on sellainen luulo, että omaisuuden kartuttaminen onnistuu vain oikeistohallituksen ollessa vallassa.
Sivistysporvariston katoaminen on yksi syy siihen, että äärioikeistolainen ajattelu pääsee leviämään. Ajatellaan yhä enemmän omaa menestystä, pääsyä paratiisisaarelaisten kunnioitettuun joukkoon. Muut ihmiset nähdään tuotannontekijöinä, hoitajina ja siivoojina. Ei enää tasavertaisina hyvin voivan yhteiskunnan jäseninä, joista pidetään huolta vaikeinakin aikoina.
Pelko leimautumisesta vasemmistolaiseksi on yksi vahva syy, miksi moni ei nouse vastustamaan väkivaltaistakaan äärioikeistolaista retoriikkaa. Natsimieliset käyttävät tätä taitavasti hyväkseen, kommunisti ja kulttuurimarxisti kuulee olevansa lähes jokainen, joka uskaltautuu kommentoimaan perussuomalaisia tai äärikokoomuslaisia vastaan.
Väkivallan pelko on myös ihan perusteltu syy pysyä hiljaa. Vasarapersujen myötä yhä ajankohtaisempi.
Puhutaan äärioikeiston soluttautumisesta perussuomalaisiin. Se on virheellinen ilmaisu, Perussuomalaiset r.p. kannattajineen on osa äärioikeistoa. Puolueeseen pääsy on estetty vain kaikkein julkeimmilta saunan taakse kuljettajilta, jos heiltäkään. Timo Soini imaisi törkeimmätkin rasistit puolueeseen lisä-ääniä ahnehtiessaan. Halla-ahon kaudella tuo joukkio on ehkä hieman vielä lisännyt älämölöään, mutta ei kovin paljon – Soinin aikana siihen vain suhtauduttiin lempeästi ja media toitotti, että täytyyhän pienen ihmisen äänen kuulua, vieraanpelko on ymmärrettävää eivätkä kaikki osaa punoa sanojansa yhtä taitavasti.
Pehmeä, äärioikeistoa salaa tai avoimen ihailevasti käsittelevä media onkin yksi suuri syy perussuomalaisten nousuun. Ruotsin media on jo kauan puhunut perussuomalaisista äärioikeistolaisena puolueena. Vuonna 2011, kun Halla-aho tuli valituksi eduskuntaan, kansainväliset tutkijat puhuivat hänestä uusfasistina. Meillä tämä ei vieläkään onnistu toimittajilta, ei sitten millään. Etenkin vaalien alla ollaan hipihiljaa Jussin & kumpp. rasismista. Vaalien jälkeen sitten analysoidaan ja ihmetellään, löydetään Halla-ahon vanhat fasistiset ja rasistiset kirjoitukset ja kysellään niistä, mutta koitetaan olla suututtamatta Jussia liiaksi, onhan hän niin suosittu poliitikko.
Mietityttää, kuinka paljon tosipersujen lisäksi on heitä, jotka salaa jakavat Halla-ahon ajatusmaailman ja ovat sitä mieltä, että on ihan hyvä, kun joku koittaa pitää muukalaiset muualla.
Onko Helsingin Sanomien ja muiden oikeistohenkisten lehtien pehmeys ja jopa persumielisyys nähtävä niin, että kauhistuttavan sosialidemokraattisen hallinnon pelossa ja oman puolueen äärilaidan tyydyttämiseksi on pidettävä yllä suhteita uusfasisteihin ja toivottava, että seuraavissa vaaleissa päästään taas hallitusneuvotteluihin?
Kuulun sukupolveen, jolle paperinen sanomalehti on ollut aamuinen riitti. Paikallislehteäkin on tilattu sen vuoksi, että saamme tietoa oman kylän tapahtumista ja voimme tallettaa pikkumainoksia puiden kaatajista ja halkojen myyjistä. Jos sekin vähä sisältö alkaa olla rasististen ennakkoluulojen kirjomaa ja jauhelihamainosten lisäksi ei oikein muuta asiallista luettavaa ole, alkaa tilausmaksukin tuntua kohtuuttomalta.
Viimeinen niitti Aamupostin tilauksen lopettamiseen oli pakolaiskeskusta vastustava adressi, jota lehti mainosti sivuillaan 27.8.2015. Adressin koko teksti on kuvassa, siteeraan sisältöä tähän. Kirjoitusvirheet ovat adressin laatijan:
”Vieressä kouluja, uimala! Alueella ei tämän jälkeen voi ilman vartioita asuakkaan. Usa tuhosi pohjoisafrikan toimivat keskiaikaiset heimoyhteiskunnat-diktatuurit. Nyt anarkia tilalle.Suomenn ei islmisti pakolaisia. Sodan avulla levittävät asiaansa. Naisen asema kammottava. Somalaleistakin 70 % työttömänä. Eivät kotoudu ikinä.”
Aamun lehdet luettuani lähetin tuolloin sähköpostin päätoimittajalle, Laura Liskille:
”Onko tämä todellakin toimituksenne linja? Haluatteko edesauttaa maahanmuuttajavastaisten rasistien toimia ja kertoa lehtenne sivuilla, missä noita kammottavia pakolaisrikollisia pääsee vastustamaan?”
Liski vastasi: ”Aamupostin linja on kertoa asioista kuten ne ovat. Uutisoimme säännöllisesti erilaisista vireille pannuista adresseista ja tyypillistä on, että kerromme myös linkin josta adressin löytää. Niin tässäkin tapauksessa.”
Lähetin jatkokysymyksiä, joihin en koskaan saanut vastausta: ”Onko mitään asiaa, missä lehtenne haluaa osoittaa eettistä ja moraalista linjaansa ja ehkä jopa jättää julkaisematta koko asian tai jos julkaisee, kertoo lehden linjan ja tuomitsee arveluttavan tai vastenmielisen toiminnan? Itse en halua tilata sanomalehteä, joka ikään kuin tasapuolisuuden nimissä mainostaa rasistien agendaa vain kertomalla siitä ”kuten se on”.
Tuohon kirjeenvaihtoon päättyi Aamupostin tilauksemme. Lehden linjaa seurasimme vielä jonkin aikaa mieheni työpaikkaan tilatun lehden avulla. Muutosta parempaan ei tapahtunut, pikemminkin päinvastoin.
Aamuposti 30.10.2015
Nettikeskusteluista olen huomannut, että sama ilmiö on kulkenut läpi koko paikallislehdistön. Lukijoiden viestien osuus on valtavasti kasvanut ja toimituksissa nostetaan esiin ja kuvitetaan selkeästi rasistisia viestejä.
Jos paikallislehtien taso on tämä, on selvää, että tilaajat vähenevät. Kun lisätilaajia havitellaan rasistisella sisällöllä, lienee alamäki yhä selvempi. Paikallisesti voi toki syntyä sellainen harha, että perussuomalaiset ovat voitolla ja heidän laulujaan on hyvä laulaa. Mutta koko Suomi ei vielä ole niin syvällä, eikä toivottavasti uppoakaan.
Paikallislehdillä on paljon valtaa. Suurin osa lehtiä lukevasta väestä on aina joskus jollain lailla julkisuuden tarpeessa: halutaan saada julkisuutta oman yhdistyksen toiminnalle, kivalle hyväntekeväisyystapahtumalle, omalle pienyritykselle. Ei haluta suututtaa toimittajia. Ja ollaan siis hiljaa, vaikka lehti luisuu vastenmielisyyksiin.
Pikkukylien ihmisille paikallislehti on usein ollut TV-uutisten lisäksi ainoa tietolähde maailman tapahtumista. Monille se lienee sitä edelleen, ehkä jopa ainoa luotettavan tuntuinen uutisoija nykymaailman tietotulvassa. Onko tässä yksi syy äärioikeistolaisen, fasistisen politiikan nousuun?
Kun paikallislehdistö ei ole pysynyt asiallisella, sivistyneellä linjalla, onko ajateltava niin, että on vain hyvä, että paperiset rasismin levittäjät kaatuvat talousvaikeuksiin?
Perussuomalaiset ja kokoomuksen laitaväki ovat nyt yhdeksän vuotta käytännössä esteittä edistäneet muukalaisvihaa, koulukiusaamista ja ulkomaisten työntekijöiden riistoa. Kun suosio välillä hiipuu, paukut kovenevat ja lähes jokainen persu-ulostulo on ilkeän vihamielinen, fasistinen tai natsistinen. Olisiko aika tehdä jotain?
Ei riitä se, että paljastetaan ja tyrmistellään persujen kamalia puheita. Niillä on oltava käytännön merkitys siihen, kuinka heihin suhtaudutaan eduskunnassa, kansanedustajien ja äänestäjien keskuudessa ja mediassa.
Jokaisen poliittisessa keskustelussa mukana olevan olisi aina nähtävä se vaiva, että tuo selkeästi, julkisesti ja päin naamaa esille vihapolitiikan synkeyden ja vahingollisuuden. Jokaiselle sellaisen politiikan harjoittajalle on osoitettava, että hänen toimintansa on häpeällistä. Jokainen lainvastainen puhe on tuomittava oikeudessa ja eettisesti ja moraalisesti kelvoton toimija on saatettava häpeään. Liiallisesta kohteliaisuudesta on luovuttava. Pelko pois! Rasisti saadaan kyllä oikeusvaltiossa tuomiolle hänen ihmisoikeuksiaan kunnioittaen, hänen halveksittavien tekojensa uhri harvoin saa oikeutta.
Kun puoluejohtaja julkeasti toistaa ministereiden törkeän nimittelyn, hänen pitäisi joutua vastuuseen.
Tolkun ihmisen velvollisuus on olla äänestämättä rasistipuolueita, rasistisia ehdokkaita tai poliitikkoja, jotka ovat ilmaisseet halunsa toimia yhteistyössä rasistisen puolueen kanssa, jos sillä keinoin päästään hallitukseen.
Kaikki nämä yhdeksän vuotta, jotka olen ollut mukana kommentoimassa poliittista siirtymää äärioikealle, olen saanut kuulla kymmeniä kertoja asian vähättelyä ja väitteitä, että ei ole mitään syytä verrata tätä aikaa natsi-Saksaan. Ja kuitenkin polku poliittisen elämän kovenemiseen, vihaan ja siitä johtuvaan pahoinvointiin ja lopulta jopa kansanmurhiin on aina sama: aletaan rummuttaa ylenkatsontaa ja vihaa yhtä kansanryhmää kohtaan ja tehdä julkeata propagandaa heitä ja heidän puolustajiaan vastaan.
Toistolla on voimaa. Kun ollaan tarpeeksi pitkälle edetty, ei ole enää kysymys siitä, että rasistien äänestäjien joukossa oltaisiin huolissaan omasta tai läheisten pärjäämisestä ja kateellisia siitä, että sotaa ja vainoa paennut saa asunnon ja avustuksia. Valta kiihottaa, politiikassa edenneistä sukulaisista tai tuttavista ollaan ylpeitä ja silmät ja korvat suljetaan kauheuksilta, joita he tekevät. Viha myös kiihottaa ja yhdistää, on voimaannuttavaa vihata porukalla sota-alueelta perheensä kanssa paennutta tummempi-ihoista lasta.
Propagandan ei edes tarvitse johtaa fyysiseen väkivaltaan ollakseen vahingollista. On riittävän pahaa se, että maahan muuttaneiden elämää kenties useassa sukupolvessa vaikeutetaan, heitä ja heidän lapsiaan pidetään kakkosluokan kansalaisina, kiusataan, orjuutetaan ja nöyryytetään. Maassa, joka pitää itseään sivistysmaana ja esimerkkinä muille.
Politiikan pitäisi luoda yhteistä hyvää ja yhdistää ihmisiä, ei jakaa heitä vihattaviin ja hyväksyttäviin. Kenenkään ei tule hyväksyä politiikkaa tai poliitikkoa, joka tähtää yhtäläisen, luovuttamattoman ihmisarvon riistoon ja omaan poliittiseen nousuun vihaa nostattamalla.
Keskustelu, vitsailu ja herjaaminen tunnustavan rasistin somesivulla johtaa vain naakkaparven kerääntymiseen ja sulkien lisääntymiseen moukan hatussa. Media, huomion toivossa tai omaa agendaa edistäen, asettuu yllättävän usein äärioikeiston puolelle tai ainakin kylmästi, joskus ehkä tiedostamattaan, välittää kansalle heidän sanomansa.
Ajatus, että jokaisessa on jotain hyvää ja kaikkien pitää saada sanoa sanottavansa ei toimi silloin, kun aikuinen, täysvaltainen ihminen valitaan kansanedustajaksi edistämään ihmisvastaista politiikkaa, rajojen sulkemista väärän värisiltä ja maassa olevien vierasmaalaisten elämän tekemistä mahdollisimman ikäväksi.
Kun häntä on tulessa, rasistit väittävät taas olevansa kansan tunteiden tulkkeja. Tämä on valhe, ei Suomen kansa ole rasistikansa.
Suomessa keskustellaan, onko kansanedustajalla eduskunnassa oikeus ilman laissa säädettyä rangaistusta halujensa ja kykyjensä mukaan solvata maahanmuuttajia ja kiihottaa kannattajiaan kansanryhmää vastaan. Yllätys tällainen keskustelu ei ole, onhan rasismille näkyvästi tasoiteltu tietä Suomen eduskuntaan jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei yllätys, mutta suuri kauhistus. Ei tämä ole Suomi, pohjoismainen, sivistynyt oikeusvaltio.
Enää ei voi ajatella, että laki kiihottamisesta kansanryhmää vastaan olisi tarkoitettu vain vähän suitsimaan sivistymättömimpien törkimyksien kielenkäyttöä. Tällä lailla on tarkoitus estää yhteiskunnan luisuminen rasismiin ja rasististen, fasististen joukkojen terrorisoimaksi. Ei ole enää mitenkää selvää, että ihmiset olisivat oppineet toisen maailmansodan kauheuksista ja hyvät voimat pysyvät automaattisesti vallassa. Eivät ne pysy.
Vihapuhe ja rasismi on pidettävä kurissa demokraattisen valtion suomin keinoin. Lainsäädäntö ja lakien oikeudenmukaisuus ja niiden soveltamisen järjellisyys ja kohtuus ovat tärkeä osa tätä työtä. Jos rasistisesta vihapuheesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan ei saa sen kummempaa rangaistusta, kuin vaikkapa ylinopeudesta, ne eivät kansalaisten mielestä ole kuin pikkurikkeitä. Ja kuitenkin on kysymys raskaista ihmisoikeusrikoksista.
Tällä hetkellä tilanne on se, että kiihottamisesta kansanryhmää vastaan saatu rangaistus on äärioikeistolaisille poliitikoille vain hyödyksi. Nimi pysyy kansan mielessä, maine nousee ja sakkorahoja vääryyttä kärsineelle kerätään porukalla.
Kun Jussi Halla-aho vuonna 2011 sai tuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, hänet määrättiin poistamaan rasistisesta kirjoituksestaan osia. Kansallissankari ”poisti” kohdat korostamalla ne punaisella ja toistamalla, millaisen tekstin oikeus on määrännyt poistamaan. Kirjoitus liputtaa Halla-ahon blogissa yhä rasistijoukkioiden riemuvoittoa. Oikeuslaitos oli mukamas voimaton ja sankarin sädekehä kasvoi. Media oli onnessaan tilaisuudesta klikkiotsikointiin. Helsingin Sanomat kirjoitti, että maallikon on vaikea ymmärtää Halla-ahon saamaa rangaistusta. Näin sekä oikeuslaitos että arvostettu valtamedia edistivät rasistipuolueen etenemistä. Maallikon oli ja on vaikea ymmärtää kansanedustuslaitoksen harjoittamaa oikeuslaitoksen halventamista.
Rasismi ja fasismi etenevät maassamme myös siksi, että on niin helppoa olla rasisti ja nousta jopa kansanedustajaksi, ministeriksi ja eduskunnan puhemieheksi. Mitään muuta ei tarvitse osata, kuin puhua sopivasti rumia maahanmuuttajista. On olemassa kansanosa, joita tällaiset puheet mukavasti kutkuttelevat ja jotka ovat aina valmiita äänestämään öykkäriä. Myös kokoomuslaista tai kristillisdemokraattista öykkäriä. Ahneus valtaa mielet ja puolueiden ehdokkaiksi hyväksytään jokainen, joka osaa hankkia äänestäjiä, keinoista viis. Pikkuisen kun osaa rääväsuisuuttaan moderoida median mukaan, on jo puoluejohdon suosikki.
Pitäisikö siis rangaistusten olla kovempia? Olisiko vankeusrangaistus aina paikallaan henkilölle, joka kiistää toisen ihmisen yhtäläisen arvon tai juonittelee kannattajansa vihaan ja vimmaan, jos jollain sattuu olemaan vähän tummempi hipiä?
Sellaisten ihmisten, jotka ymmärtävät, millaisia kauheuksia on maassamme meneillään, pitäisi ainakin olla tiukempia ja tarttua rasismiin aina kun sitä huomaavat. Myös eduskunnassa. Kaikilla yhteiskunnan tasoilla olisi selvästi osoitettava, että rasismia ei hyväksytä. Tunnustuksellinen rasisti, rasistisen puolueen jäsen ja äänestäjä joutaa menettämään kunniansa, työpaikkansa ja ystävänsä.
Kukaan kunniallinen ihminen ei lähde marssille fasistin kanssa.
Kokoomuslainen sisäministeri on tänään järjestänyt tiedotustilaisuuden, jossa kerrotaan, kuinka seksuaalirikoksia ja maahanmuuttoa aletaan tomerasti käsitellä, jos Kokoomus on vaalien jälkeen hallituksessa. Maahanmuutto ja seksuaalirikokset kun ovat itse asiassa ihan sama asia. Rajat auki ja seksuaalirikollinen puikahtaa sisään.
Kokoomuksen, Keskustan ja muuntopersujen ehdotukset ovat kuitenkin täysin vaillinaisia ja Jussi Halla-ahonkin mielestä vain yritys näin vaalien alla kalastella äänestäjiä hänen kustannuksellaan, onhan hän sentään jo vuosia osannut puhua maahanmuuttajataustaisten taipumuksista selvästi suoremmin sanoin. Suorat sanat ovat nyt valttia, Ylekin on jo alkanut puhua selkein sanoin maahanmuuttajavaarasta: seksuaalista uhkaa aiheuttavat nopeasti säilöön!
Median ja poliitikkojen luoma uhka näkyy selvästi, kun kirjoittaa Googleen hakusanan: ”Oulun raiskaukset”
Näillä toimilla maahan jäisivät edelleen lähes kaikki maahanmuuttajataustaiset ihmiset, ja sehän se juuri on hallituksen mukaan uhka sisäiselle turvallisuudelle.
Minulla on briljantti ehdotus Kokoomukselle ja muillekin hallituspuolueille: aina, kun suomalainen tekee seksuaalirikoksen, lähetetään Suomesta pois yksi maahanmuuttajataustainen. Heidän mukanaan saadaan suomalaisten arvojen vastainen kulttuuri ulos Suomesta. Vähä vähältä, mies kerrallaan.
Nyt suomalaisten tekemiä seksuaalirikoksia tulee julki noin 1000 vuodessa, mutta raiskaustukikeskukset ovat kertoneet, että raiskausten määrä on jopa kymmenkertainen. Kun peruskansa huomaa, että tällä konstilla saadaan melko nopeasti kaikki muukalaiset ulos, myös raiskauksista poliisille tehdyt ilmoitukset lisääntyvät.
Maahanmuuttovirastokin voidaan pian lakkauttaa, koska maahan saapuneet turvapaikanhakijat voidaan välittömästi keskittää hallituksen jo rakennuttamiin säilöihin odottamaan raiskauspalautusta. Turvapaikkahakemusten käsittely on uudessa järjestelmässä ajanhukkaa. Vastaanottokeskukset onkin jo kaukokatseisesti lähes lakkautettu ja Kokoomushan on jälleen ehdottanut uusien säilytysleirien rakentamista Eurooppaan. Tärkeintä onkin saada palautettavat nopeasti pois Suomen rajojen sisäpuolelta, jottei kulttuuri ehtisi tarttua.
Kun turvapaikanhakijat ovat loppuneet, voidaan alkaa palauttaa muita vääryydellä rajan ylittäneitä seksuaalivaaroja. Ehkä ensimmäiseksi palautetaan IT-hommiin tulleet naimattomat nuoret miehet, sillä heidän raiskaustaipumuksensa on ilmeinen ja se juuri on omiaan aiheuttamaan oikeutettua pelkoa kunnollisissa suomalaisen kulttuurin miehissä ja ministereissä.
Olen miettinyt, mitä tehdään suomalaisille, jotka menettävät kansalaisuutensa. Heitähän tulee olemaan tuhansia, jos hallituksen kaavailut onnistuvat. Siis sellaisia, jotka ovat tehneet törkeitä raiskauksia.
Nythän ajatus on sellainen, että kansalaisuuden voisi menettää vain, jos henkilöllä on kaksoiskansalaisuus. Tällä on tietysti pyritty siihen, että päästään kurittamaan kovemmin epäinhimillisiä, tuskin edes täysin ihmisiä, jotka ovat tunkeutuneet maahamme muukalaismaista.
Hallitus on kuitenkin unohtanut, että todella monet jalosuomalaiset muuttavat nykyään muutamiksi vuosiksi muukalaismaihin töihin ja ottavat – vilpillisesti – toisen maan kansalaisuudenkin. Myös nämä ihmiset raiskailevat ja tekevät muita törkeitä rikoksia.
On tietysti väärin niitä jalosuomalaisia kohtaan, joilla ei ole kutsumusta muuttaa raukkamaisesti merten taa, että heillä ei tule olemaan oikeutta menettää kansalaisuuttaan. Tasa-arvo ei tässäkään toteutuisi.
Koska nyt kuitenkin kovasti näyttää siltä, että osalla suomalaisista tämä kohtalo tulee toteutumaan, on alettava suunnitella heidän loppusijoitustaan. Minne karkotetaan, kun ei ole olemassa toista kotimaata?
Ehdotan, että nämä tapaukset palautetaan Afganistaniin. Sinne Suomen viranomaisilla on jo selkeät rutiinit lähettää ihmisiä, jotka eivät ole maata nähneetkään ja se on hallituksemme mukaan turvallinen maa elää ja rakentaa uutta tulevaisuutta.
Kun pakolainen on Suomessa vastaanottokeskuksessa, hän on vielä tavallinen pakolainen muiden pakolaisten joukossa. Häntä pidetään pelossa ja epävarmuudessa, monesti vuosia, mutta hän saa sen verran ruokaa ja avustusta, että pysyy fyysisesti kohtuukunnossa.
Kun pakolainen on saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseen, eikä häntä voida jostain syystä poistaa maasta, hänestä tulee laiton. Hänet potkaistaan kadulle kyselemättä, onko hänelle vokissa muiden hädänalaisten joukossa syntynyt turvaverkko, joka auttaisi häntä eteenpäin.
Jos pakolainen järjestää kohtelustaan mielenilmauksen, hänestä tulee anarkisti ja yhteiskunnan vihollinen. Samoin käy suomalaisille vapaaehtoisille, joilla vielä on rakkautta ja myötätuntoa. Hekoittavat auttaa kunnon ihmisiä, joilla ei näytä olevan tulevaisuutta tai edes elämää. Ministerit ehdottavat lakia, jonka nojalla auttaminen kielletään.
Inhimillisyytensä säilyttäneiden ihmisten avulla pakolainen kuitenkin saa joskus jonkinlaisen otteen elämään: saa ystäviä, pääsee töihin, suomen kielen taito lisääntyy. He ovat ahkeria ja tekevät kaikkensa, siksi he edistyvät nopeasti. Heillä on vielä hiukan toivoa ihan tavallisesta elämästä.
Kun pakolainen sitten päätetään pakkopalauttaa, vokista tai yksityismajoituksesta, töistä tai koulusta, hänestä tulee vaarallinen rikollinen. Kolmea tavallista nuorta miestä palauttamaan tarvitaan yksityislentokone ja viisitoista poliisia. Viimeksi tällä viikolla tehtiin yksi sellainen lento. Kabuliin, Afganistaniin, jonne ei nyt pitäisi palauttaa ketään, ei etenkään hazara-vähemmistön jäseniä, joita Taleban vainoaa systemaattisesti.
Saatuaan tällaisen urhoollisen sankarimatkan suoritettua Suomen poliisi laittaa aina voitonmerkin Twitteriin. ”Tolkun ihmiset” ja rasistit käyvät kiittämässä. Pahoja tekoja on aina eräs osa kansasta puolustelemassa lailla, järjestyksellä ja turvallisuudella. Niin taas tässäkin maassa, vaikka kovin kauhistelemme rautasaappaiden kopinaa muissa maissa.
Viranomaisen ja virkamiehen on oltava tekemissään päätöksissä puolueeton. Poliittinen jakautuminen hallitukseen ja oppositioon vaikuttaa toki painotuksiin hallinnossa, mutta hallintokoneisto palvelee aina koko maata ja koko kansaa. Näin todetaan virkamiesetiikasta Minilexissä:
”Virkamiesten tehtävä on käyttää julkista valtaa ja palvella kansalaisia. Koska julkinen toiminta on pohjimmiltaan toimimista kansalaisten valtuutuksella, kansalaisten varoilla ja kansalaisten eduksi, on aiheellista edellyttää virkamiehiltä voimakkaampaa sitoutumista tiettyihin arvoihin kuin mitä tavalliselta ammatinharjoittajalta tai työntekijältä edellytetään.”
”Virkamiesetiikkaan kuuluvia arvoja ovat esimerkiksi avoimuus, puolueettomuus ja riippumattomuus.”
Nämä seikat virkamiesetiikasta esitettyäni asetan nähtäväksenne sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston virkamiesten julkisia ulostuloja Twitterissä kuluneena vuonna. Tuovatko nämä mielestänne julki puolueettomuutta viranomaisten ajattelutavassa ja päätöksissä? Onko todellakin niin, että lasten olisi juuri nyt parempi käydä koulua Kabulissa? Onko tanskalainen äärioikeistolainen maahanmuuttopolitiikka oikea suomalaisen politiikan malli? Saako valtion virkamies viesti viestin perään yrittää todistaa, että turvapaikanhakija ylittää rajan rikollisesti? Onko eettistä nautiskella julkisesti nimenomaan kielteisillä päätöksillä? Kuulostaako tasapuoliselta se, että yksittäinen viranomainen nostaa kymmenien tuhansien hakijoiden joukosta julkisuuteen juuri ne pari rötöstelijää?
Aiemminkin on kiinnitetty huomiota siihen, että virkamiehiä käytetään poliittiseen ohjaukseen ikään kuin puolueettomina asiantuntijoina. Esimerkiksi Heikki Patomäki pohdiskeli blogissaan maaliskuussa 2015, kuinka virkamiehet pääsevät esittämään julkisuudessa poliittisia mielipiteitään ikään kuin heidän tietonsa olisi ihan neutraalia virkamiestietoa.
Tuolloin kysymyksessä oli talousvaikuttaminen ja poliittisen vallan kahmiminen.On kuitenkin mielestäni paljon raskauttavampaa, jos virkamiehiä käytetään tehtävässään tai jos heidän sallitaan käyttää omaa asemaansa rasistisen, ihmisvastaisen tai uusfasistisen agendan edistämiseen. Eli suoraan sanoen: käyttämään kansan maksamaa työaikaa siihen, että kaivetaan maata huolella rakennetun kansanvaltaisen järjestelmän alta.
Kun on vielä kysymyksessä sellainen vaativa ja herkkä asia kuin pakolaisen kohtalon ratkaiseminen, lähes aina elämän ja kuoleman kysymykset, olisi tarkasti pidettävä huolta siitä, että ministeriössä ja virastossa on tolkullista väkeä, joka pystyy objektiiviseen ajatteluun ja työskentelyyn ja joka ei ole altista ääriryhmien harjoittamalle kiihotukselle.
On tavallaan ymmärrettävää, että virkamiehetkin laulavat sen lauluja jonka leipää syövät. Eli ovat hallitusvallassa olevien alaisia. Rasistisen agendan kohdalla se ei kuitenkaan saa olla näin. Rasismi ei ole politiikkaa eikä rasismi kuulu demokraattisen valtion hallintoon ja käytäntöihin. Virkamiesten harjoittamaa julkista muukalaisvastaista agitointia ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä.
Voisikin siksi olettaa, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa vuonna 2018 pääministeri, sisäministeri, oikeusministeri, ulkomisteri ja kumpp. pitävät huolta siitä, että ministeriöiden ja valtion virastoiden ja laitosten arvot edes perustavaa laatua olevissa asioissa – elämää, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa koskevissa – ovat kohdallaan.
Twitter-julkaisut:
Kalle Kekomäki, neuvotteleva virkamies,sisäministeriön kansainvälisten asioiden yksikkö, kansainvälisten ja EU-asioiden yhteensovittaminen.
Juha Similä, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja.
Kirjoitin kansallisen televisioyhtiömme harjoittamasta mielipiteenmuokkauksesta ensimmäisen kerran lokakuussa 2016. Nyt olen entistä huolestuneempi Ylen toimittajien tasapuolisuudesta ja yhtäläisen ihmisarvon kunnioittamisesta.
Yle on saanut aktiivisilta kansalaisilta paljon huomautuksia rasististen ja syrjivien termien toistuvasta käytöstä. Oikaisuja on pyydetty, ja saatukin, mutta sama meno tuntuu jatkuvan.
Vielä vuonna 2015 Välimereen hukkuneet tai pelastetut ihmiset olivat Ylen mielestä pakolaisia. Satunnaisesti vielä alkuvuonna 2016 saatiin pelastettua turvapaikanhakijoita. Loppuvuodesta he olivat vaihtuneet siirtolaisiin.
Tänä vuonna termi ”laittomat maahanmuuttajat” on yleistynyt pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevassa uutisoinnissa. Kun toimittajat vain sokeasti toistavat sanoja, joita poliitikot meillä ja maailmalla viljelevät, ei ole mikään ihme, että termit vaihtuvat, puheet kovenevat ja mielipideilmasto kylmenee. Suurinta meteliä pitävät rasistiset, äärioikeistolaiset toimijat ja mediassa tuntuu pääsevän esille se, joka huutaa suurimmalla äänellä. Hallituksen äänitorvena toimiminen näyttää myös olevan vallitseva käytäntö.
Toimittajilla on vastuunsa demokratian säilymisestä ja yhtäläisen ihmisarvon kunnioittamisesta. Kun kaikki puheet ihmistenlajittelusta kuitataan sellaisinaan ilman pienintäkään kommenttia, analyysia tai historiaan sitomista ja kun kuin käskystä otsikoidaan ihmisten leirittäminen termillä ”turvapaikanhakijoiden käsittelykeskus”, ollaan jo siirrytty puhtaaseen natsitermistöön.
Yle helmikuussa 2015
Yle tammikuussa 2016
Yle lokakuussa 2016
Yle kesäkuussa 2018. Välimerestä poimitaan hukkuvia, luultavimmin turvapaikanhakijoita. Ylelle he eivät nyt ole edes siirtolaisia, vaan laittomia siirtolaisia. Ei siis ihan enää ihmisiä.
Kaiken maailman kansalaiset 
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.