Onko vasemmisto ruma sana?

Sydän sykkii oikealle. Monille kannattajille riittää vain se. Kunhan on oikeistolaista, ettei vain missään tapauksessa vasemmistolaista. Oikeisto käyttää vasemmistolaisuutta pelottavana haukkumasanana. Kun itse aikanaan sitoutumattomana ja epäpoliittisena, mutta ehkä oikeistolaiseksi miellettynä henkilönä liityin rasisminvastaiseen keskusteluun, moni äärioikeistolainen kommentoija arveli pysäyttävänsä minut luokittelemalla minut vasemmistolaiseksi.

Monilla vasemmistolaisilla taas on samankaltainen ajattelutapa oman äänen suuntaamisessa. Kokoomuslaiset ovat yhä lahtareita.  Näyttää myös siltä, että persut haluaisivat olla, mutta eivät vielä ole nousseet samaan kastiin kokoomusherrojen kanssa. Sanon herrojen, sillä nainen mielletään molemmissa oikeistopuolueissa yhä johtajatyypiksi vasta silloin, kun hän miehekkäästi julistaa huutotyyliin puhujapöntöstä vasemmistoa solvaten. Muutenhan naiset ovat vain tukielättejä, tuottamattomissa töissä hoitajina, opettajina ja siivoojina.

Sosiaaliturva on monelle oikeistolaiselle kirosana. Vasemmistolaiseksi mielletään kaikki, mikä merkitsee sitä, että verovaroja käytetään yhteiseksi hyväksi. Vain vaalien alla vanhusten hoitaminen on kokoomuslaista politiikkaa. Jos media kirjoittaa myönteisesti vähemmistöryhmistä tai nostaa esille naisten kokeman väkivallan suomalaisissa perheissä, se julistetaan vasemmistomediaksi.

Perussuomalaiset näyttäytyvät arvokartoissa vasemmistolaisina siksi, että he ohjelmissaan ja vaalityössä nostavat esiin hyviä arvoja ja esiintyvät vanhusten ja lasten puolustajina. Käytännön työssä tämä unohtuu ja persut harppaavat aina sille puolelle, joka syrjii ja estää hyvän tapahtumisen, jos on mahdollista, että hyötyjien seassa on myös maahanmuuttajia.

Viime vuosina ja etenkin nyt kuntavaalien alla on moni miettinyt, haluaako kokoomus nostaa oikeistolaisuutta esiin rakentaakseen siltaa kohti perussuomalaisia. Kokoomuksessa on tapahtunut selvästi näkyvä keikahdus rasistiseen, äärioikeistolaiseen suuntaan. Viimeistään tämänpäiväisessä Maaseudun Tulevaisuuden artikkelissa Petteri Orpo näytti korttinsa. Perussuomalaiset ovat mieluisa kumppani, kunhan näyttää siltä, että herrapuolue on se, joka sallii rasistipuolueen astua hallitukseen.

Kokoomusta ja oikeistolaisuutta monet pitävät hyvänä siksi, että oikeistolaisen politiikan arvellaan pitävän yrityselämän kunnossa. Paha maailma ja pelko siitä, ettei oma vauraus kartukaan toivotulla tavalla saavat ihmiset käpertymään sisään päin. Moni tavis kokoomuksessa miettii, että ehkä persut ovat ihan oikeassa eikä niitä terroristipaikanhakijoita pitäisi päästää tänne, kun ne eivät edes osaa syödä ohrapuuroa. Siksi puoluejohtajan flirttailu perussuomalaisten kanssa herättää myötäkaikua. Moni ei ymmärrä, muista tai välitä siitä, mihin ihmisten jakaminen herrakansaan, tuotannontekijöihin ja ulos ajettavaan roskaväkeen johtaa.

Yhdysvaltojen politiikan luulisi olevan varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos jakaudutaan voimakkaasti kahteen leiriin. Republikaanirasistit ja demokraattikommunistit taistelevat härskisti toisiaan vastaan, viimeksi presidentinvaaleissa jo vammoja ja ruumiita tuottaen. Kansa pakotetaan valitsemaan kahden joukkion välillä. Jos paha kasvattaa lonkeronsa järjestelmään, puolet kansasta tukee sitä, eikä oikeastaan muuta voi, kun vaalikampanjoissa on jo syövytetty mieliin toisen puolen ylimaallinen pahuus ja osaamattomuus.

Toimivassa monipuoluejärjestelmässä vihakin sirpaloituu pienempiin osiin eikä vallan vaihtuessa vaaleissa ole heti tarvetta panna kaikkia edellisen hallituksen tekemiä suuria uudistuksia uusiksi. Syntyy pysyvyyttä. Siksi pitää taistella sen puolesta, että monipuoluejärjestelmä säilyy ja pienilläkin puolueilla on mahdollisuus. Olisikin syytä miettiä vaalijärjestelmään sellaista muutosta, että ihmisillä ja agendoilla on enemmän painoa kuin puolueilla eikä äänestäjän tarvitse pohtia, mitä puoluetta tulee äänestää, jotta estetään perussuomalaisten nousu.

Vaaleissa läpi pitäisi päästä asiaa ajamaan, hyvällä ohjelmalla ja osaamisella, ei siksi, että on päässyt sisälle suureen puolueeseen. Suureen puolueeseen pääsee, kun on riittävän edustavan näköinen ja kuuluu sopiviin herra- ja rouvakerhoihin. Ulkonäöstä ei saisi puhua, mutta miksi se näkyy naamasta, jos poliitikko on kokoomuslainen? Juuri tällaiset asiat johtavat katkeroitumiseen ja perussuomalaisten äänestämiseen. Jos ei ole syntyessään saanut oikeaa oikeistolaista sukua ja ulkonäköä, joutuu tyytymään viljelemään katkeruutta ja kaunaa puolueessa, jossa saa potkia vähäosaisia.

Ei pitäisi jakautua vasemmistoon ja oikeistoon, pitäisi pyrkiä olemaan näkijöitä ja tekijöitä, yhteisten asioiden hoitajia. Sopiva sekoitus aatteita ja asennetta on demokraattisin ja turvallisin ratkaisu.

Olisi annettava kansalaisille mahdollisuus valita aatteiden välillä, eikä tyytyä pysyttelemään hiljaa sen puolueen kyljessä, jolla on kalleimmat mainoskampanjat ja lupaavimmat urapolut. Olisiko jo aika saada vaalimainontaankin jokin tolkku? Sosiaalisen median merkityksen lisääntyessä ei esillepääsyyn enää tarvita suuria rahoja eivätkä yritykset ehkä jatkossa pääse nykyiseen malliin ”ostamaan” itselleen sopivia poliitikkoja. Voisi hyvin tehdä niin, että puoluetuista osittain luovuttaisiin, kaikki vaaleihin osallistuvat saisivat valtiolta saman summan vaalityöhönsä ja lahjoitukset olisivat kiellettyjä.

Ulos Suomesta miesten raiskaustaipumus!

Kokoomuslainen sisäministeri on tänään järjestänyt tiedotustilaisuuden, jossa kerrotaan, kuinka seksuaalirikoksia ja maahanmuuttoa aletaan tomerasti käsitellä, jos Kokoomus on vaalien jälkeen hallituksessa. Maahanmuutto ja seksuaalirikokset kun ovat itse asiassa ihan sama asia. Rajat auki ja seksuaalirikollinen puikahtaa sisään.

Kokoomuksen, Keskustan ja muuntopersujen ehdotukset ovat kuitenkin täysin vaillinaisia ja Jussi Halla-ahonkin mielestä vain yritys näin vaalien alla kalastella äänestäjiä hänen kustannuksellaan, onhan hän sentään jo vuosia osannut puhua maahanmuuttajataustaisten taipumuksista selvästi suoremmin sanoin. Suorat sanat ovat nyt valttia, Ylekin on jo alkanut puhua selkein sanoin maahanmuuttajavaarasta: seksuaalista uhkaa aiheuttavat nopeasti säilöön!

 

Oulun raiskaukset
Median ja poliitikkojen luoma uhka näkyy selvästi, kun kirjoittaa Googleen hakusanan: ”Oulun raiskaukset”

Näillä toimilla maahan jäisivät edelleen lähes kaikki maahanmuuttajataustaiset ihmiset, ja sehän se juuri on hallituksen mukaan uhka sisäiselle turvallisuudelle.

Minulla on briljantti ehdotus Kokoomukselle ja muillekin hallituspuolueille: aina, kun suomalainen tekee seksuaalirikoksen, lähetetään Suomesta pois yksi maahanmuuttajataustainen. Heidän mukanaan saadaan suomalaisten arvojen vastainen kulttuuri ulos Suomesta. Vähä vähältä, mies kerrallaan.

Nyt suomalaisten tekemiä seksuaalirikoksia tulee julki noin 1000 vuodessa, mutta raiskaustukikeskukset ovat kertoneet, että raiskausten määrä on jopa kymmenkertainen. Kun peruskansa huomaa, että tällä konstilla saadaan melko nopeasti kaikki muukalaiset ulos, myös raiskauksista poliisille tehdyt ilmoitukset lisääntyvät.

Maahanmuuttovirastokin voidaan pian lakkauttaa, koska maahan saapuneet turvapaikanhakijat voidaan välittömästi keskittää hallituksen jo rakennuttamiin säilöihin odottamaan raiskauspalautusta. Turvapaikkahakemusten käsittely on uudessa järjestelmässä ajanhukkaa. Vastaanottokeskukset onkin jo kaukokatseisesti lähes lakkautettu ja Kokoomushan on jälleen ehdottanut uusien säilytysleirien rakentamista Eurooppaan. Tärkeintä onkin saada palautettavat nopeasti pois Suomen rajojen sisäpuolelta, jottei kulttuuri ehtisi tarttua.

Kun turvapaikanhakijat ovat loppuneet, voidaan alkaa palauttaa muita vääryydellä rajan ylittäneitä seksuaalivaaroja. Ehkä ensimmäiseksi palautetaan IT-hommiin tulleet naimattomat nuoret miehet, sillä heidän raiskaustaipumuksensa on ilmeinen ja se juuri on omiaan aiheuttamaan oikeutettua pelkoa kunnollisissa suomalaisen kulttuurin miehissä ja ministereissä.

 

 

 

 

 

Sinister Ministers

Valtioneuvoston virallisilla nettisivuilla kerrotaan näin:

”Tasavallan presidentti nimitti 29. toukokuuta 2015 pääministeri Juha Sipilän hallituksen, joka on itsenäisen Suomen 74. hallitus. Hallituksen muodostavat Suomen Keskusta, Sininen tulevaisuus ja Kansallinen Kokoomus. Sipilän hallituksessa on 17 ministeriä.”

Koska valtioneuvoston tiedottajalle on tuossa sattunut pieni virhe, ajattelin palauttaa mieliin vain vuoden takaisia tapahtumia. Jotta kansa ei unohtaisi.

Toukokuussa 2015 hallitusta oli Keskustan ja Kokoomuksen kanssa muodostamassa Perussuomalaiset rp. Valitettavasti.

Juha Sipilä & kumpp. ajattelivat kai silloin, että rasistisimman eduskuntapuolueen johtoon ja joukkoon ovat ajautuneet kansakunnan parhaat kyvyt. Ehkäpä sellainenkin seikka käväisi mielessä, että viha ja muukalaispelko aatteina ovat niitä kaikkein nostavimpia, jos ajatellaan kansallista menestystä ja hyvinvointia. Voimapolitiikkaa!

Ministereiksi saatiin sitten taitajia, joiden mielessä naisten palauttaminen hellaruotuun, ruotsin kielen opiskelun vaikeuttaminen ja Karjalan palauttaminen ovat tehtävistä tärkeimpiä ja joitakuita, joilla asioiden hallitseminen ja julkinen esiintyminen ovat vieneet paljon energiaa, mutta koska hallituksella ei oikeastaan ole muuta tekemistä ollut, kuin soten rustaaminen, niin siihen on ollut varaa.

Olihan se selvää, että vihapuhe puolueen käyttövoimana johtaa myös puolueen sisällä vihapuheeseen, riitaisuuteen ja kyvyttömyyteen hoitaa yhteisiä asioita. Mutta se on myös miehekästä!

Keväällä 2017 Suomessa olikin sitten jännittävä tilanne, kun hallituspuolue Perussuomalaiset rp. hajosi vihaansa. Hallitukseen ei ollut demokraattisella tavalla löydettävissä osaavia ministereitä eduskuntapuolueista. Kaikeksi onneksi ministerit Sipilä ja Orpo keksivät uuden vaihtoehdon: ainahan on mahdollista pestata puolueiden ulkopuolelta henkilöitä, joilla on oman hallintoalansa suurin osaaminen, lahjakkuus ja edustavuus.

Googlaamalla löydettiin tuoreet ja raikkaat ministerit, joista naisellisinkin osaa sentään humaltua kunnolla tanssimatta pöydillä.

Sinister Ministers