Ei armoa, ei edes naisille ja lapsille

Tuon nyt luettavaksenne kirjeen, jonka Kaarina Heiskanen kirjoitti ministeri Paula Risikolle. Kaarina oli ilmaissut ministerille huolensa Maahanmuuttoviraston tekemistä virheistä ja meneillään olevista järkyttävistä pakkopalautuksista. Viimeisessä suurta surua herättäneessä tapauksessa ollaan lähettämässä isän ja militian armoille 24-vuotiasta, nykyaikaista nuorta naista, joka ei halua alistua ääri-islamistien pakkovaltaan. Ministeri lähetti vastaukseksi saman monistetun kirjeen, jonka kaikki häneltä saavat: hakemukset käsitellään yksilöllisesti, puolueetonta harkintaa käytetään, oikeus valittaa oikeuslaitoksiin, en voi ottaa kantaa yksittäisiin tapauksiin, palauttaminen pyritään tekemään niin humaanisti ja inhimillisesti arvokkaalla tavalla kuin mahdollista.
Lara
Näin Kaarina vastasi:
Kiitos vastauksestanne. Lara on tällä hetkellä Metsälässä, sillä ensimmäinen palautusyritys epäonnistui. Kuusi poliisia piteli häntä, neljä istui humaanisti hänen käsiensä ja jalkojensa päällä, yksi löi. Irakissa häntä odottaa ehkä kunniamurha, lievemmässä tapauksessa pakkoavioliitto.

Tavallisen kansalaisen korviin ei kuulosta vakuuttavalta se pallottelu, jota viranomainen (maahanmuuttovirasto) ja poliitikot (esimerkiksi te) käytte: Maahanmuuttovirasto vetoaa poliittisiin päättäjiin, te vetoatte heidän tekemiinsä päätöksiin. Tätä keskustelua seurasin hämmentyneenä viime keväänä.

Larasta seuraavaan tapau
kseen. Yksi äskettäin Irakiin palautettu mies joutui pian paluunsa jälkeen pahoinpidellyksi. Jälki oli rumaa, henki sentään säilyi. Sairaalaan asti hän sai uhkauksia: jos kerrot poliisille, tapamme sinut. Ruotsalainen Expressen-lehteen kirjoittava toimittaja Magda Gad kertoo, kuinka Irakin viranomaiset – poliisijoukkoja vastaavat todennäköisesti – katkovat kauloja ihmisiltä, joiden he ARVELEVAT olleen Isiksen joukoissa. Näin summittaisesti ja raa’asti toimivat joukot eivät todellakaan kykene huolehtimaan Suomen pakkopalauttamista turvapaikanhakijoista. Voin ihan sataprosenttisella varmuudella sanoa, että tämän miehen turvapaikka-arvioinnissa maahanmuuttovirasto on tehnyt traagisen virheen. Eikä se todellakaan ole ainoa virhe.

Arvoisa ministeri: me turvapaikanhakijoiden tukihenkilöt seuraamme heidän kohtaloitaan päivittäin. Me näemme, miten Suomi on luisunut oikeusvaltiosta johonkin, jota kuvaamaan minulla ei ole sanoja. Se syö meidän kaikkien luottamusta tähän valtioon. Jos ihmistä – olipa hän sitten irakilainen, afgaani, somali, muslimi, hindu, ateisti – voi luvan kanssa kohdella noin, niin mihin me tavan suomalaisetkaan voimme enää luottaa?
Emme ainakaan oikeudenmukaisuuteen.

Lisäksi uusin tieto Afganistanista kertoo maan pakolaisministerien vetoomuksesta eurooppalaisille maille. – Älkää lähettäkö ihmisiä takaisin Afganistaniin, vetoaa kaksi ministeri
ä, jotka vastaavat pakolaisasioista Afganistanissa. He kohdistavat vetoomuksen eurooppalaisille suurlähetystöille, jotta maat lopettaisivat pakkopalautukset maahan. Samanaikaisesti YK:n pakolaisjärjestö UNHCR varoittaa kaaoksesta. Afganistanilla ei ole nyt kapasiteettia huolehtia palautettavista pakolaisista humaaneilla tavoilla. Maahan tulee koko ajan suuria määriä pakolaisia Pakistanista ja Iranista. Afganistanin hallituksen antaman tiedon mukaan naapurimaista on tullut 6. – 12. toukokuuta peräti 15 000 afgaanipakolaista.

Turvallisuustilanne on muuttunut maassa nopeasti, ja ne alueet, joiden on sanottu olevan turvallisia palautettaville turvapaikanhakijoille, eivät sitä enää ole. Valtio on nyt sodassa 20 terroristiryhmän kanssa. Erityisesti nuorten palautusuhan alaisten tilanne on hankala. He ovat tulleet Eurooppaan Iranista, jossa heidän perheensä ja sukunsa on edelleen, ja heillä ei ole mitään verkostoja eikä tukea Afganistanissa.

 

Tietoa Laran tapauksesta:

Kaarina Heiskasen blogissa on kirjoituksia hänen vapaaehtoistyöstään pakolaisten parissa: http://kaahei.blogspot.fi/2017/06/
#StopDeportations #RightToLive
Mainokset

Kun säilön ovi kalahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa?

Ystäväni mietiskeli tapaamista nuoren, herkän ihmisen kanssa, jota oltiin pakottamassa palaamaan turvattomaan ja pelottavaan entiseen kotimaahansa. Hänen äitinsä oli saanut oleskeluluvan. Mitä voi sanoa lohduttaakseen tätä ihmistä? Entä hänen äitiänsä, joka joutuu lähettämään lapsensa kuolemanvaaraan ja jää itse turvaan? Kuinka lohduttaa viikko- ja kuukausikaupalla syyttöminä vankilassa istuvia, pakkopalautusta odottavia nuoria? Näin hänen kaverinsa vastailivat:

”Vaikea on mitään neuvoja antaa, itsekin niitä tarvitsisin.Tai sen verran voin sanoa, että olen niissä tilanteissa pysynyt rauhallisena: olen yrittänyt osoittaa nuorelle, että jos hänellä on noin kamala olo ja tilanne, niin kyllä minä kestän kuunnella.”

”Halauksia olen tarjonnut kun muuta ei enää ole ollut.”

”Elämä on niin helvetin epäreilua välillä. Mitä tein että sain onnen syntyä länsimaalaiseksi, valkoihoiseksi. En osaisi kuin halata, silittää kättä ja kuiskata anteeksi.”

”Joskus halaus antaa voimia ja uskoa siitä, että joku välittää, yrittää auttaa ja jaksaa kuunnella. Pienin askelin päivästä toiseen. Voimia ja jaksamista sinulle, tuulta siipiesi alle, lämpöä jaettavaksi muille.”

Pakkopalautettavat ovat hallitukselle numeroita ja prosentteja. Meille tavallisille kansalaisille he ovat hädässä olevia kanssaihmisiä, monille meistä jo ystäviä ja läheisiä.

afghanistan times
Lapsi pakolaisleirillä Kabulissa. Kuva: Afghanistan Times

Kun maahanmuuttoviraston toiminta on nyt mennyt sellaiseksi, että saatuaan moitteita ihmisten epäinhimillistämisestä virasto julkaisee lehdistötiedotteen, jossa hätäiltyä, ihmisarvon ja ihmisten suoranaisen hädän sivuuttavaa turvapaikkakäsittelyä ja tukkimiehen kirjanpitoa Kabuliin lennätettävistä lapsista kutsutaan toiminnan virtaviivaistamiseksi, alkaa epätoivo jo raastaa mieliä. Eikö mitään ole enää tehtävissä, onko inhimillinen oikeusvaltio jo menetetty?

Tuore oikeusministeri nosti ensimmäisessä haastattelussaan suurimpana ongelmana esiin sen, että peräti julkisesti on juljettu keskustella kansalaistottelemattomuudesta. Häkkänen viitannee tapaukseen, jossa jokunen pienten lasten äiti, pappi ja tavallinen työtä tekevä ihminen uskalsi hetken seistä poliisiauton edessä vastustamassa lapsiperheen käännytystä hengenvaaraan. Tämä ministeri kuuluu siihen samaan hallitukseen, joka elää onnellisessa liitossa rasistipuolueen kanssa, on jo vuosia sallinut väkivaltaisten rasistijengien virkapukuiset pelottelupartiot kaduilla ja vastaanottokeskusten pihoilla ja joka ei ole kyennyt lakkauttamaan rikollista natsijärjestöä, vaikka sen tilillä on lukuisia pahoinpitelyjä ja jopa yksi kuolema. Hävettää uuden ministerin ja koko hallituksen puolesta!

Vihapuhe ja rasismi ovat meillä levinneet niin voimakkaasti, että Suomi sai YK:lta moitteet puuttumattomuudesta. Puutupa siihen, kun Suomen valtuuskuntaa seurantatilaisuudessa johtaa rasistihallituksen rasistiministeri.

Jotta viimeinenkin toivo menisi, tasavaltamme presidentti, uudestaan samaa pestiä hamuava kannatusäänten keräilijä, kehtasi Kirkkopäivillä moittia pappeja siitä, että he haluavat auttaa hädänalaisia, jotkut jopa majoittaa heitä omassa kodissaan. Presidenttimme tietää vallan mainiosti, että meillä on paperittomien pakolaisten joukko, joka on ajettu talven selkään kadulle eikä heitä voida palauttaa mihinkään maahan. Sellaisia ihmisiä ei sitten saisi auttaa kovin pitkään, ettei Suomi tuntuisi liian helpolta paikalta elää. Alkaa presidentillinen retoriikka mennä jo käsittämättömäksi. Vaikka ihmisellä itsellään olisi ”pahat mielessä”, voisi sentään kuvitella, että hän valtion päämiehen virassa toimiessaan sallisi muiden ihmisten ja etenkin seurakuntien tehdä hyvää.

Mitä meillä on tässä maassa jäljellä, jos kaikki hyvät ihmiset luopuvat viimeisestäkin toivosta? Kuvitteleeko Suomen hallitus todellakin, että tässä maassa voi elää, jos ihmisten ja heidän läheistensä ihmisarvolla ja edes hengellä ei ole enää mitään sijaa hallituksen kylmien laskelmien joukossa? Itselleen ja omaisuudelleen heillä tietysti on taivaspaikka paratiisisaarelle varattuna.

Ennen ihminen uhrasi jumalalleen lampaan tai vuohen. Nyt näyttäisivät ihmisuhrit olevan käytössä.

Eikö kansan ja kirkonkaan vetoomuksilla ole mitään merkitystä?

Haluamme, että ihmisiä Suomessa, oikeusvaltiossa, kohdellaan ihmisinä, ei viivoina viraston fläppitaululla. Haluamme, että yhteiskunnan sivulliset, lapset, sairaat, työttömät, vanhukset ja pakolaiset, se ”heikompi aines”, johon meistä jokainen jossain elämänsä vaiheessa kuuluu, saa arvokkaan ja oikeamielisen kohtelun, heidän asioihinsa paneudutaan ja ne hoidetaan hätäilemättä  ja niin hyvin, kuin laki sallii – ei missään tapauksessa sellaisella tasolla, mihin ihmisen paha tahto venyy.

Laillistettu julmuus ei milloinkaan ole hyvän hallinnon merkki, eikä siitä seuraa mitään hyvää, ei henkistä eikä taloudellista. Siitä seuraa luimisteleva kansa, joka ei enää saa itsestään mitään irti. Pelko ja kauna toimivat hengennostattajina ainoastaan alamaailman joukoille.

Miten lohdutamme ihmisiä, jotka hyvästelevät ystävänsä Kabulin lennolle, eivätkä itsekään enää löydä lähtevälle mitään lohdun sanoja? Toivoakaan kun ei oikein enää ole.

Gestapo tuli viime yönä

Näin niiden poliisien kasvot, ei se ollut helppo tehtävä heillekään. Miksi Suomen hallitus tekee virkamiehistään pahantekijöitä? Millainen syyllisyys painaa koko loppuelämän niitä ihmisiä, jotka poliitikkojen painostuksesta joutuvat tekemään omantuntonsa vastaisia tekoja? Vastaanottokeskuksissa, maahanmuuttovirastossa, poliisissa. Eikä kysymys ole ihan pikkujutuista, vaan ihmisten lähettämisestä heidän tahtonsa vastaisesti takaisin maahan, jossa kaikki tietävät asioiden olevan kaameassa tilassa. Ihmisiä myös ihan kirjaimellisesti lähetetään kuolemaan tai kidutettavaksi. Sylilapset kannetaan mukaan todistamaan isän ja äidin kohtaloa.

AFP2
Pakolaisleirillä Kabulissa helmikuussa 2017

Millaisen kansan Suomen hallitus on meistä tekemässä? Onko meillä inhimillisyys enää ollenkaan sallittua?

Usealta eri paikkakunnalta on nyt tullut tietoa siitä, että afganistalaisia perheitä ja yksittäisiä henkilöitä on tultu hakemaan. He tulevat sunnuntaina, jolloin asianajajaa ei saada kiinni. He tulevat hyvin aikaisin aamulla tai iltamyöhällä, poliisikoiran kanssa aivan kuin pidättämään vaarallista rikollisjoukkiota. He pyrkivät luomaan pelkoa ja hämmennystä ja estämään noudettavia toimimasta rationaalisesti. Puhelimet otetaan pois, passit on otettu jo aiemmin. Heille näytetään dokumentteja, jotka ovat vain suomen kielellä. Tulkkeja ei ole. Ja sitten heitä viedään. Kukaan ei tiedä, minne. Kenellekään ei myöskään kerrota, milloin heidät viedään väkisin koneeseen ja laitetaan lennolle Kabuliin. Huhut, pelko ja kauhu moninkertaistuvat. Monet näistä ihmisistä ovat olleet Suomessa jo pitkästi yli vuoden. Heillä on suomalaisia ystäviä ja rakkaita. Yhtäkkiä heidät repäistään irti ja viedään kuin koirat, koirien saattamana.

Pakolaisellakin on Suomessa ihmisoikeudet. Häntä koskevat myös kansainväliset lait ja Suomen sitoumukset. Hänellä on oikeus asua Suomessa niin kauan kunnes hänen oleskelulupa-asiansa on loppuun saakka käsitelty. Hänellä on oikeus siihen, että häntä koskevat asiat käsitellään siten, että hän ymmärtää, mitä sanotaan ja mitä tapahtuu. Kolmannenkin kiellon jälkeen hänellä on mahdollisuus hakea uutta turvapaikkaa tai oleskelulupaa toissijaisen suojelun perusteella.

Todella monessa oleskelulupakäsittelyssä on tehty virheitä tai hakijan suojelun tarvetta ei ole otettu tosissaan – luultavasti siksi, että pakolaisten tavallista suuremman määrän vuoksi hallituksella on tarve käännyttää suurempi osuus pakolaisista. Inhimillinen ihminen ymmärtää, että pakolaisten suurempi määrä johtuu siitä, että hätä ja turvan tarve on suurempi. Prosenttien palauttaminen johtaa kauhutekoihin, kun kysymys on pakoon lähteneiden ihmisten palauttamisesta murhaajiensa armoille.

AFP
Pakistanista palautettuja pakolaisia Kabulissa helmikuussa 2017

Teidän pitäisi myös ymmärtää, Paula Risikko ja Juha Sipilä, että me tavalliset ihmiset emme halua katsella verta käsissänne. Emmekä halua, että tahritte sillä meidät, vilpittömät ihmiset, jotka haluamme auttaa hädässä olevaa. Nyt se olisi sitä paitsi helppoa, kun he ovat tehneet pitkän ja raskaan taipaleensa tänne saakka. Ei tarvitse muuta kuin noudattaa Suomen perustuslakia.

Haluatko sinä lähettää ihmisen kuolemaan?

Turvapaikanhakijoiden kamppailu on tullut näkyväksi. Mielenosoitus Helsingin Rautatientorilla on tuonut vastaanottokeskuksista keskelle Helsingin arkea ihmiset, jotka ovat epätoivoisia ja anovat mahdollisuutta saada elää. Mielenosoitusta sävyttää jokaöinen häirintä ja viime yönä murhapolttoyritys.

Murhapolttoyritys
Turvapaikanhakijoiden telttaan heitetty palava kanisteri sai aikaan rumaa jälkeä. Kuvakaappaus Facebookin Stop Deportations -sivulta

Nyt vaaditaan tekoja. Perustuslain noudattaminen ja ihmisten pelastaminen kuolemalta ei ole mikään opposition juttu. Hallituksella ei ole mitään mahdollisuutta pelastaa kasvojaan sillä, että se tekee tästä vasemmisto vastaan oikeisto –jutun ja sanoo toteuttavansa kansan mandaatilla luotua hallitusohjelmaa. Suomen kansa ei halua olla murhaajakansa.

Hallituksen ääripääretoriikka alkaa mennä aika oudoksi. Näin sanotaan nyt sisäministeriön sivuilla: ”Äärimmäiset mielipiteet suuntaan ja toiseen ovat saaneet huomattavasti enemmän näkyvyyttä ja kuuluvuutta, kuin mitä niiden suhteellinen osuus kansasta antaisi odottaa.” Mitä ovat ne äärimmäiset mielipiteet, joilla vastustetaan rasismia ja puolustetaan syrjimättömyyttä ja yhtäläistä ihmisarvoa? Tai perustuslain ja kansainvälisten sitoumusten noudattamista? Tai vastustetaan palavan kanisterin heittämistä mielenosoittajien telttaan?

Ymmärrän kyllä, että hallitus mielellään pitäisikin keskustelun sillä mallilla, että rasistit sopivan törkeästi ärsyttävät ja vain ne, jotka uskaltavat, nostavat esille heidän rasistista politiikkaansa ja puolustavat tasa-arvoa, yhtäläistä ihmisarvoa ja laillisuutta. Sillä välin, kun ”ääripäät” taistelevat, hallitus pääsee kuin huomaamatta toteuttamaan perustuslain vastaista politiikkaansa ja lähettämään ihmisiä takaisin sekasortoisiin kotimaihinsa, epäinhimillisiin oloihin ja kuolemaan.

Outi Neuvonen 1
Sallitko sinä sen, että turvapaikanhakijalle annetaan oikeus elää? Kuva: Outi Neuvonen

Juuri siksi kaikkien ihmisten pitää nyt herätä. Unohtaa ääripäät ja ryhtyä ihmisiksi. Nyt alkaa olla hätä. Jo nyt meiltä on palautettu lukemattomia tuvapaikanhakijoita olosuhteisiin, joihin yksikään ihminen ei vapaaehtoisesti menisi. Karkotettu siskolta veli, äidiltä poika tai tytär. Oletko sinä se henkilö, jonka nimissä näitä tekoja tehdään? Kuinka monta ruumista, kidutusta ja lapsen raiskausta kirjataan sinun nimiisi? Ketä poliitikkoa äänestät? Millaiselle politiikalle sinä annat siunauksesi?

Asia ei mene niin, että kun meillä nyt laki sallii, niin lähetetään ne pois ja päästään vaivasta. Perustuslaki määrää, että ”ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu”. Mikään muu laki ei ylitä perustuslakia. Ei edes hallituksen vilpitön tahto.

Brad Howard 3
Mitä jää Irakin ja Afganistanin pakolaisista jäljelle – tuulessa liehuva toiveko? Kuva: Brad Howard

Pakolaisflipperi on peliä ihmishengillä

Kotimaa, isänmaa, synnyinmaa on lähes jokaiselle ihmiselle se maa, jossa hän haluaa elää ja lapsensa kasvattaa. Siellä on suku ja heimo, siellä ovat juuret. Neuvostoliiton hajotessa Suomessa oli suuri pelko, että miljoonat venäläiset alkavat valua rajan yli, lähteä Venäjän kurjista oloista hyötymään maamme rikkauksista. Eivät alkaneet, eivätkä ala, ihmiset elävät vaatimattomissakin oloissa, kunhan saavat elää kotonaan.

Pakolaiset Ilta-Sanomat Bernardette Szabo
Suomalaiset ”isänmaan puolustajat” nimittävät näitä ihmisiä turisteiksi. Pakolaisia rautatieasemalla Unkarissa. Kuva: Iltasanomat: Bernardett Szabo

Ihan sama koskee irakilaisia ja somalialaisia. Se, että sieltä juuri nyt lähdetään suurin joukoin, ei takuulla johdu mistään sellaisesta seikasta, että väki on kuullut, että Suomessa saa sosiaaliturvaa. Ihmiset lähtevät liikkeelle viimeisessä hädässä, kun mitään muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Perheet lähettävät ensimmäisenä turvaan suurimmat toivonsa, esikoisensa, nuoret miehet, jotka ehkä selviävät vaarallisesta matkasta, pärjäävät ja voivat sitten auttaa muitakin.

Pakolaisflipperi on peliä ihmishengillä. Kuva: ”Syyrialaiset pakolaiset leikkasivat kesäkuun puolivälissä raja-aitaan reiän päästäkseen Turkin puolelle.” Helsingin Sanomat Lefteris Pitarakis AP

Se, että eurooppalaiset johtajat nyt tässä tilanteessa keksivät, että muutetaanpas asetuksia, päätetään, että Irakissa ja Somaliassa onkin juuri nyt turvallisempaa, kuin tähän saakka, on osoitus häpeällisestä kaksinaismoralismista.

Tämä on kuin peliä: Suomessakin on kuulemma ministeriö laittanut maksullisen arabiankielisen ilmoituksen Internettiin kertoakseen, että älkää vaan pakolaiset tänne tulko, meillä on muutettu suhtautumista hädänalaisten vastaanottoon. Sitten tarkkaillaan, kuinka nappulat toimivat, vaihtaako flipperipallo suuntaa ja putoaa taas kilahtaen Ruotsin aukkoon. Tomerina tehdään tilastoja, kurkitaan monitoreihin ja vertaillaan: tänään tuli viisikymmentä oliota vähemmän kuin eilen, olisivatko ne nähneet ilmoituksemme?

Ihmisellä ja hänen hädällään ei ole merkitystä, hyvinvoivien maiden vastuulla epäinhimillisistä oloista saapuvista ei senkään vertaa. Nuokin pelaajat ja tilastonikkarit voitaisiin lähettää vastaanottokeskuksiin jakamaan ihmisille vaippoja ja vaatteita.

Mikäli tosiaan on niin, että Irakiin ja Somaliaan on nyt rauha palannut, lähetettäköön sinne meiltä pelinappuloiden mukana myös pelaajia. Tehdään sellainen tietokonepeli, jossa rakennetaan kukoistava kulttuuri tuhkakasan päälle ja Angry Birdsit hoitelevat taistelut vihollisnappuloita vastaan. Eikö se niin ollut, että avustetaan paikan päällä?

Toimikaa päättäjät nyt sitten niin, että lähetätte esikoisenne noihin maihin opiskelemaan ja menestymään, kun täällä kotimaassa ei nyt ole mahdollisuutta elättää omia eikä vieraita. Siellähän on jälleenrakentamisen ja kasvun ja kukoistuksen aika, siellä riittää työtä reippaille nuorille miehille ja naisille.

Suomen puolustajat taistelivat aikanaan henkensä uhalla aseistettua vihollista vastaan. Nyt ”Suomen puolustajat” taistelevat propagandan keinoin ja pelejä pelaamalla pelokkaita, väsyneitä, kaiken menettäneitä rääsyläisiä vastaan.