Kokoomuksen vaalieväät: rasismia ja ruisleipää

Vaalien sinimusta pari taistelee samoista äänestäjistä. Kuva: Iltalehti

Helmikuussa sattui Hyvinkäällä kauppareissulla silmiimme kokoomuksen vaaliteltta. Kauppakeskuksen edessä paistettiin isolla joukolla makkaraa ja jaettiin ruisleipää. Suuri banderolli mainosti julkirasistista ehdokasta. Se oli hätkähdyttävää: onhan se tiedetty, että kokoomus liukuu koko ajan oikeammalle ja rasistiset möläytykset ovat eduskuntaryhmässäkin lisääntyneet, mutta että kuljetaan vaalikampanjassakin isoin satsauksin rasistit edellä.

Puoluetta ei voi pestä rasismista puhtaaksi sillä, että kokoomuslainen sanoo: ”Kyllä minä hyväksyn maahanmuuton, meillehän tarvitaan lähihoitajia” tai ”Kyllä tänne ovat tervetulleita kaikki ne, jotka ovat valmiita töitä tekemään”. Molemmat tokaisut sisältävät rasistien yleisesti rummuttamat valheet, että maahanmuuttajat kelpaavat vain alempien palkkaluokkien töihin ja suurin osa heistäkin yrittää päästä tänne laiskottelemaan sosiaaliturvan varaan.

Kokoomus julkaisi vuoden 2021 heinäkuussa maahanmuutto- ja kotiuttamisohjelman, jossa se ehdotti maahanmuuttajien ja kantasuomalaisten sosiaaliturvan eriyttämistä. Suuri yleisö puuttui  termiin ”kantasuomalainen”, jota pidettiin rasistisena. Termi poistettiin, mutta ohjelma oli ilman sitäkin umpirasistinen. Sehän sisälsi ajatuksen ”meistä kantasuomalaisista” ja niistä muista, jotka eivät ansaitse samaa sosiaaliturvaa, jos jäävät työttömiksi eivätkä heti löydä uutta työpaikkaa. Perustuslain mukaan kaikki asukkaat ovat samanarvoisia.

Maahanmuutto-ohjelman äiti oli Pia Kauma, joka edellisellä vaalikaudella tipahti eduskunnasta kadehdittuaan turhan näkyvästi maahanmuuttajien hankkimia upouusia lastenvaunuja. Tälle kaudelle hän pääsi takaisin ja peräti kolmanneksi varapuheenjohtajaksi touhuamaan vääränlaisten maahanmuuttajien vastustamista.

Kokoomuksen ohjelma oli niinkin selvästi rasistinen, että perussuomalaisten Jussi Halla-aho piti sitä halpahintaisena poliittisena ja populistisena temppuna ja suorastaan varkautena – olihan ehdotetut toimenpiteet Halla-ahon mukaan suurelta osin lainattu perussuomalaisten ohjelmista. Hupaisasti Jussi myöskin mainitsi, että toimista osa ei olisi toteuttamiskelpoisia ilman perustuslain muuttamista. Mutta ovat siis osa perussuomalaisten ohjelmaa. Populistit kisailivat keskenään siitä, kummalla on oikeus olla rasistisempi.

Yle oli tuolloin v. 2021 haastatellut kokoomusväkeä ja tullut siihen tulokseen, että kyseenalaista maahanmuutto-ohjelmaa kannatti suuri osa kokoomuslaisista. Maahanmuuttovastaisuudella eduskuntaan ratsastanut varapuheenjohtaja Elina Valtonen ei halunnut kommentoida. Monet eivät halunneet ottaa kantaa oman ryhmänsä ehdotukseen – joillakin siis ehkä vielä vähän omatunto soimaa – tai oman kannan esille tuominen ei ole omia äänestäjiä ajatellen suotavaa.

Kolmas ryhmäjohdon jäsen, toinen varapuheenjohtaja Jukka Kopra on ilmaissut rasistisen perusvireensä selvästi.  Hän on kertonut suosivansa ”perusporvarihallitusta” ja haluaisi estää  turvapaikan hakemisen Suomen rajalta. Pakolaisista kun suurin osa Kopran mukaan käyttää väärällä tavalla hyväksi järjestelmää. Meillä on paljon yllättävän paljon väkeä, jotka kadehtivat kaiken menettäneiden pakolaisten saamaa tukea, mutta että ihan kokoomuksen ryhmäjohdossa.

Kuka sitten oli tuo kokoomuksen banderollipoika Hyvinkäällä? Tere Sammallahti, vakiovieras Marja Sannikan ja Sanna Ukkolan persumyönteisissä haastatteluohjelmissa. Kokoomuksen rattaille tarvitaan TV:stä tuttuja tekijöitä. Sammallahti on myös yksi Twitterin räyhäkän vihapuhetilin, Päivän Byrokraatin kirjoittajista.

Meille Tere kerskui oleskelleensa Yhdysvalloissa ja siellä huomanneensa, että sosiaaliturvaa ei pidä antaa maahanmuuttajille. Tästä asiasta hän on kirjoittanut blogissaan jo vuonna 2015. Kuvaavaa tuossa kirjoituksessa on Teren ohje, mihin suuntaan maahanmuuttoa olisi vietävä: ”Uudessa systeemissä uusien tulijoiden ensimmäiseksi valintakriteeriksi voitaisiin ottaa perheenyhdistämiset ja toissijaiseksi kriteeriksi esimerkiksi alle 10-vuotiaiden tyttöjen maahan ottaminen.” Rasistien unelmahan on kautta vuosien ollut, että pojat ja nuoret miehet jätettäisiin rajan taa ja maahan ”tuotaisiin” peräkammareiden poikamiehille sopivan nöyrää vaimoväkeä.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo on noteerannut puolueessaan tapahtuneen uusfasistisen ja putinistisen rasismin virtauksen ja pyörtänyt entiset puheensa arvopohjien erilaisuudesta. Nyt ollaan valmiita samaan hallitukseen perussuomalaisten kanssa. Persurasismin Orpo kuittaa näin:

”Minusta yksittäisillä sopimattomilla tai rasistisilla puheenvuoroilla ei voi leimata kaikkia perussuomalaisia ja puolueen äänestäjiä. Arvoihini kuuluu se, että annetaan vaaleissa ihmisten äänestää ja kertoa mielipiteensä ja arvioidaan sen pohjalta, millainen hallitus voi syntyä. Tässä ajassa tarvitaan yhteistyötä, ja minusta on väärin rajata jo etukäteen suurta äänestäjäjoukkoa pois.”

Tuosta äänestäjäjoukosta – rasisteista – suuri osa tulee äänestämään kokoomusta. Eihän heitä toki kannata pois rajata. Demokraattisissa vaaleissa äänestäjillä on mahdollisuus päättää, millainen hallitus maahan voi syntyä. Rasismilla ja ihmisten eriarvoistamisella keinottelijoiden en soisi 2000-luvun Suomessa päätyvän hallituksen muodostajiksi.

Onko Suomi nyt lännessä ja Halla-aho tehnyt parannuksen?

Kun Suomi jätti Nato-hakemuksen, monet riemuitsivat, että Suomi kuuluu vihdoin länteen. Tuollainen riemu oli mielenkiintoista senkin vuoksi, kun edelleen kovasti odotellaan, että Turkin sulho vastaisi myöntävästi kosintaan. Tekeekö liittolaissuhde Turkkiin meistä entistä länsimaalaisempia. Olemmeko nyt lännessä?

Perussuomalaisten Jussi Halla-ahoa haastateltiin elokuussa 2019 hänen suhtautumisestaan siihen, että Unkaria on vaadittu palaamaan ruotuun ja tunnustamaan EU:n yhteiset arvot ja kunnioittamaan länsimaisen demokratian normeja ja standardeja.

Halla-aho oli sitä mieltä, että Unkarin kovistelu liittyy siihen, ettei maa jaa eurooppalaista ”valtavirtanäkemystä maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä”. Toisin sanoen Halla-ahon mielestä Unkarin harjoittama rasismi ja uusfasismi, korruptio, sananvapauden rajoittaminen ja oikeusvaltio-ongelmat ovat juuri oikeanlaista politiikkaa ja Suomen ja EU:n osoittama kritiikki väärin. Perussuomalainen puolue ei siis ainakaan tuolloin tuntunut jakavan läntisiä arvoja.

Olemmeko nyt sitten lännessä? On Jussi Halla-aho muuttunut ja länsimaistunut? Ovatko perussuomalaiset tulleet järkiinsä? Maahan tuleviin vieraisiin miehiin jäniksen kaltaisella pelolla suhtautuva suomalainen lienee lähempänä entisiä metsäläiskansoja kuin edes itäisiä, sotaisia naapureitamme. Itäänhän perussuomalaiset ovat viime vuodet katsoneet suopein silmin, sillä Putinin harjoittama fasistinen kuri, homoviha ja ulkomaalaisten maahantulon estäminen ovat olleet hyvin perussuomalaista politiikkaa.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan tilanne hiukan muuttui. Halla-ahon henkilökohtainen venäläisviha nousi pintaan, ukrainan kielen taito herätti ihastusta ja yhtäkkiä homssuinen kielitieteilijä ja siviilipalvelusmies olikin yksi maamme suurimmista ja median ahkerasti siteeraamista sotataidon asiantuntijoista.

Lähensikö sota Ukrainassa meitä länteen? Se, millaisella innolla mieskansan keskuudessa ruvettiin seuraamaan sotaa ja jokaista tappamisen yksityiskohtaa ja tillittämään videoita hiekkarinteen koloissa lymyilevistä saaliseläimistä, ei vaikuttanut kovin läntiseltä ja rauhaa toivovalta. Vaikutti siltä, että Suomi pelaa sotaisaa tietokonepeliä. Tietokoneen takana kyyristelevät nörtit olivatkin kaikki Halla-ahon ohella arvostettuja sotastrategeja. Läntisemmäksi tämä tuskin on Suomea tehnyt. Amerikkalaisuus, republikaanisuus ja trumpismi ehkä ovat tulleet liki.

Huoli itänaapurin käyttäytymisestä ja mahdollisesta Suomeenkin kohdistuvasta aggressiosta on aiheellinen, mutta sen ei saisi antaa johtaa vihapolitiikan ja fasistisen kukkoilun nousuun oman maan politiikassa.

Nyt on kuitenkin kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo yhtäkkiä kovasti lähentynyt perussuomalaisia.

Kun Jussi Halla-aho v. 2017 valittiin perussuomalaisten puheenjohtajaksi, kokoomus ei saattanut jatkaa hallitusyhteistyötä perussuomalaisten kanssa, koska puolueilla ei ollut sama arvopohja. Orpon mukaan silloin ei arvattu, millaiseksi puolueeksi perussuomalaiset muodostuu. Nyt  perussuomalaisten kanssa voidaankin neuvotella yhteistyöstä. Ovatko perussuomalaiset siis länsimaistuneet, kunnioittavat länsimaisia arvoja ja demokratian perusteita? Tuskinpa. Orpon vallanhimo vain on niin suuri, että millaiset arvot tahansa käyvät, kunhan päästään kaatamaan sote, siirtämään tulovirrat yksityisille toimijoille ja lisäämään oman porukan varallisuutta kansan kurkkua kuristamalla. Näin suurten tavoitteiden vuoksi voidaan vallan hyvin uhrata muutaman väärän näköisen pakolaisen henki ja estää maahanpääsy niistä maista, joiden nuorista miehistä perussuomalaiset eivät tykkää.

Nyt voimme vain toivoa, että enemmistö Suomen äänestysikäisestä kansasta on yhä länsimaisella tiellä ja ymmärtää, että uusfasistien ja rasistien voimin ei demokratia kauan säily. Unkarin ja Puolan kansojen ongelmat ovat kaikuja toisen maailmansodan ajoilta. Perussuomalaisten Riikka Purra toitotti Twitterissä, että puolue ei halua gallupsuosiota, he haluavat valtaa. Sitä ei kerrota, mihin tuo valta aiotaan käyttää. Siltä Petteri Orpokin sulkee silmänsä – tai on sitten asiasta hiljaisesti samoilla linjoilla. Onhan kokoomuksessa vielä Rydmanin poistuttuakin suuri maahanmuuttajavastainen, rasistinen joukkio, joka vesi kielellä odottaa yhteistyötä Jussi Halla-ahon kanssa.

Yllä on jälleen yksi esimerkki Halla-ahon sinnikkäästä myyräntyöstä maahan saapuneiden pakolaisten epäinhimillistämiseksi. Kun on tapahtunut raiskaus, rasistipoliitikko epäilee aina maahanmuuttajaa tekijäksi. Sitä hän ei sano suoraan, sillä hän tietää, että hänen kannattajansa kyllä tietävät, mitä ”mestari” tarkoittaa.

Miksi persut eivät tee mitään?

”Yksissäkään aiemmissa vaaleissa ei äänestäjällä ole ollut samanlaista mahdollisuutta ottaa kantaa, kuin nyt. Vuosia kestänyt maahanmuuttokriittinen projekti kulminoituu näihin vaaleihin ja se kulminoituu perussuomalaisten maahanmuuttokriittisiin ehdokkaisiin.”

Nämä sanat lausui Jussi Halla-aho vuoden 2011 ”sodan jälkeisen historian tärkeimpien” vaalien alla. Hän oli sitä mieltä, että ellei noissa vaaleissa saataisi muutosta aikaan, kansantaloudelliset seuraukset olisivat ”massiivisia ja peruuttamattomia”. Sitä hän ei kuulijoilleen kertonut, mitä ne seuraukset olisivat, mutta eihän hänen siihen tarvinnut yltää, riitti kun muistutti, että hirmuisen pelottavia maahanmuuttajia on tulollaan.

Sama kaiku on ollut puheilla myös kunnallisvaalien alla 2012, eduskuntavaaleissa 2015, kunnallisvaaleissa 2017, eduskuntavaaleissa 2019 ja sama maahanmuuttajavastainen loilotus kaikuu myös tämän vuoden kunnallisvaaleissa.

Miksi vuodet kuluvat, mutta persut eivät tee mitään, vaikka heidät on tekemään äänestetty?

Maahan muualta muuttaneiden määrä on kasvanut tasaisesti kahden viime vuosikymmenen aikana. Vuonna 2019 heitä oli 423 494.  Perussuomalaisten harjoittama mustamaalaus ja rasismi eivät onneksi ole toimineet, meille on yhä uskallettu tulla ja jäädä.

Näin Halla-aho vuonna 2011 selitti puolueen rankkaa taivalta maahanmuuton estämisessä:

”Puhun omasta puolestani ja monen muun maahanmuuttokriittisen perussuomalaisen ehdokkaan puolesta. Olemme hakannneet päätämme seinään vuosikymmenen ajan. Emme ole luovuttaneet, vaikka monesti olisi tehnyt mieli. Sillä olemme uskoneet asian tärkeyteen ja siihen, että jonain päivänä pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys palkitaan.”

Miksi perussuomalaiset olivat hakanneet päätänsä seinään kymmenen vuoden ajan ja jatkoivat pään hakkaamista seinään seuraavatkin kymmenen vuotta? Miksi perussuomalaiset eivät vaadi johdoltaan, että puolue tekisi jotain, josta olisi hyötyä puolueen tukijoille ja äänestäjille?

Tämänkin vuoden vaaliteemana on pelkästään maahanmuutto vanhalla Suomi takaisin-vaikeroinnilla. Vaikka nettisivuilla jotain sivuteemoja mainitaan, ei puoluejohto oikeasti ole niistä kiinnostunut. On toki hyvä saada hyväuskoisia persuja kuntiin puuhastelemaan, jotta puolue saa jotain uskottavuutta. Halla-ahokin saattaa taas istua kautensa kunnanvaltuustossa tekemättä ainoatakaan aloitetta – kas kun ei kunta päätä maahanmuutosta.

”Tämä ei ole pelottelua”, Jussi Halla-aho sanoi vuonna 2011. Pelottelua se kuitenkin oli, ja persut olivat narutettavissa. Tässä on vähän listaa asioista, mistä muut ovat sittemmin päättäneet. Persut ovat leikkineet mukana ja pelänneet maahanmuuttoa – kun eivät muuta ole voineet. Poliittisen uskottavuuden keruuta tämäkin.

Eivät perussuomalaiset voi saada mitään tärkeää aikaiseksi, koska persujohdolta puuttuvat kyvyt ja halut poliittiseen toimintaan. Kun pitäisi ajaa omien äänestäjien asioita, he keskittyvät keksimään ikäviä juoruja maahanmuuttajista. Kun pitäisi neuvotella muiden puolueiden kanssa tähdellisistä asioista, he osaavat puhua vain maahanmuutosta.

Suuri enemmistö suomalaisista suhtautuu muualta muuttaneisiin neutraalisti tai positiivisesti, ihan niin kuin muihinkin asukkaisiin. Suurin osa ymmärtää myös, että vaaleissa ja Suomen talouden hoidossa kysymys ei ole maahanmuuton estämisestä. Tämän vuoksi persujohdon missio ja koko perussuomalainen puolue on turha. Maahanmuuton byrokratiakin tulee jatkossa keventymään persujen pullikoinnista riippumatta. Maahanmuutto ja maastamuutto ovat normaali osa yhteiskunnan toimintaa. Rasismi ja vähemmistöjen häirintä eivät ole.

Halla-aho sanoi, etteivät persuja kiinnosta tylsät kaavoitusasiat kunnissa. Pitäisi kiinnostaa, ja pitäisi kiinnostaa myös kuntalaisten hyvinvointi, työllisyys, koulutus ja sivistys. Ei perussuomalaisilla ole mitään tekemistä valtuustoissa. Paitsi hakata päätänsä seinään.

Virkamiesten turvapaikanhakijavastainen politikointi on sietämätöntä

Viranomaisen ja virkamiehen on oltava tekemissään päätöksissä puolueeton. Poliittinen jakautuminen hallitukseen ja oppositioon vaikuttaa toki painotuksiin hallinnossa, mutta hallintokoneisto palvelee aina koko maata ja koko kansaa. Näin todetaan virkamiesetiikasta Minilexissä: 

”Virkamiesten tehtävä on käyttää julkista valtaa ja palvella kansalaisia. Koska julkinen toiminta on pohjimmiltaan toimimista kansalaisten valtuutuksella, kansalaisten varoilla ja kansalaisten eduksi, on aiheellista edellyttää virkamiehiltä voimakkaampaa sitoutumista tiettyihin arvoihin kuin mitä tavalliselta ammatinharjoittajalta tai työntekijältä edellytetään.”

”Virkamiesetiikkaan kuuluvia arvoja ovat esimerkiksi avoimuus, puolueettomuus ja riippumattomuus.”

Nämä seikat virkamiesetiikasta esitettyäni asetan nähtäväksenne sisäministeriön ja Maahanmuuttoviraston virkamiesten julkisia ulostuloja Twitterissä kuluneena vuonna. Tuovatko nämä mielestänne julki puolueettomuutta viranomaisten ajattelutavassa ja päätöksissä? Onko todellakin niin, että lasten olisi juuri nyt parempi käydä koulua Kabulissa? Onko tanskalainen äärioikeistolainen maahanmuuttopolitiikka oikea suomalaisen politiikan malli? Saako valtion virkamies viesti viestin perään yrittää todistaa, että turvapaikanhakija ylittää rajan rikollisesti? Onko eettistä nautiskella julkisesti nimenomaan kielteisillä päätöksillä? Kuulostaako tasapuoliselta se, että yksittäinen viranomainen nostaa kymmenien tuhansien hakijoiden joukosta julkisuuteen juuri ne pari rötöstelijää?

270A3858-8D92-41BE-9819-3E13CCB793E1

850D2AC2-56C2-438D-BC2E-0C3A8F383591

736C9207-87A9-4AA8-AE97-F872C83FF067

EF23E360-6706-4F14-85AA-1AF93AEEC42D

9EDDAEED-C088-41F2-801C-50B613E5A22D

Aiemminkin on kiinnitetty huomiota siihen, että virkamiehiä käytetään poliittiseen ohjaukseen ikään kuin puolueettomina asiantuntijoina. Esimerkiksi Heikki Patomäki pohdiskeli blogissaan maaliskuussa 2015, kuinka virkamiehet pääsevät esittämään julkisuudessa poliittisia mielipiteitään ikään kuin heidän tietonsa olisi ihan neutraalia virkamiestietoa.

Tuolloin kysymyksessä oli talousvaikuttaminen ja poliittisen vallan kahmiminen. On kuitenkin mielestäni paljon raskauttavampaa, jos virkamiehiä käytetään tehtävässään tai jos heidän sallitaan käyttää omaa asemaansa rasistisen, ihmisvastaisen tai uusfasistisen agendan edistämiseen. Eli suoraan sanoen: käyttämään kansan maksamaa työaikaa siihen, että kaivetaan maata huolella rakennetun kansanvaltaisen järjestelmän alta. 

Kun on vielä kysymyksessä sellainen vaativa ja herkkä asia kuin pakolaisen kohtalon ratkaiseminen, lähes aina elämän ja kuoleman kysymykset, olisi tarkasti pidettävä huolta siitä, että ministeriössä ja virastossa on tolkullista väkeä, joka pystyy objektiiviseen ajatteluun ja työskentelyyn ja joka ei ole altista ääriryhmien harjoittamalle kiihotukselle. 

On tavallaan ymmärrettävää, että virkamiehetkin laulavat sen lauluja jonka leipää syövät. Eli ovat hallitusvallassa olevien alaisia. Rasistisen agendan kohdalla se ei kuitenkaan saa olla näin. Rasismi ei ole politiikkaa eikä rasismi kuulu demokraattisen valtion hallintoon ja käytäntöihin. Virkamiesten harjoittamaa julkista muukalaisvastaista agitointia ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä. 

Voisikin siksi olettaa, että pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa vuonna 2018 pääministeri, sisäministeri, oikeusministeri, ulkomisteri ja kumpp. pitävät huolta siitä, että ministeriöiden ja valtion virastoiden ja laitosten arvot edes perustavaa laatua olevissa asioissa – elämää, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa koskevissa – ovat kohdallaan.  

 

Twitter-julkaisut:

Kalle Kekomäki, neuvotteleva virkamies, sisäministeriön kansainvälisten asioiden yksikkö, kansainvälisten ja EU-asioiden yhteensovittaminen.

Juha Similä, Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja. 

 

 

 

 

Palaaville pakolaisille suomalaista saattohoitoa

oikeus-elaa
Turvapaikanhakijat osoittavat mieltä oikeudenmukaisen kohtelun puolesta Helsingin Rautatientorilla helmikuussa 2017.     Kuva: Right to Live – Oikeus elää

Meillä on alettu karkottaa pakolaisia takaisin maihin, joissa heillä on ilmeinen vaara tulla tapetuiksi, kidutetuiksi tai kohdelluiksi ihmisarvoa loukkaavalla tavalla.

Tällaista ei saa tapahtua. Suomen perustuslain yhdeksäs pykälä on laadittu noudatettavaksi:

”Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu.”

Jotta viranomaisten ja poliittisten päättäjien toimiin tulisi lisää huolellisuutta ja vilpitöntä halua hoitaa asia lain ja oikeuden mukaan, ehdotan, että jokaiseen turvalliseksi luokiteltuun maahan, johon pakolaisia pakkopalautetaan, lähetetään hallituksen edustajat varmistamaan, että asuminen kyseisessä maassa on riittävän turvallista ja ihmisarvoinen elämä mahdollista.

Tämän voisi toteuttaa siten, että hallituksen komitea kokoontuu pitkäaikaiselle turvallisuus- ja yhteistyöleirille jokaisessa maassa, johon pakolaisten palautus on päätetty aloittaa. Samalla voitaisiin luoda yhteisiä projekteja maan jälleenrakentamisessa. Nykytekniikalla tämä ei olisi juuri sen kummempaa, kuin europarlamentaarikkojen sukkulointi Brysselissä. Mitään erityisiä turvatoimia ei turvallisiksi todetuissa maissa tarvittaisi. Myös komitean jäsenten perheet voisivat matkustaa mukaan, lapsille ja nuorille voitaisiin järjestää kansainvälisiä leirikouluja ja avustusprojekteja.

iraq_erbil_unhcr_2016
Pakolaisia Baharkan pakolaisleirillä Irakin Erbilissä v. 2016. Kuva UNHCR

Käytäntö avaisi uusia markkinoita, loisi uudenlaisia yhteyksiä ja ideoita ja kehittäisi maailman yhteenkuuluvuutta. Tällä hetkellä tilanne on se, että sysäämme ihmiset kauas pois, jotta he katoaisivat silmistämme ja saisimme unohtaa heidät. Kenties lähettää vähän kehitysapua perässä.

Se on väärin tehty ihmisille, jotka ovat tehneet äärimmäisiä uhrauksia päästäkseen maahamme turvaan ja etsimään uusia elämisen mahdollisuuksia. Silloin jätetään myöskin ottamatta huomioon maahan saapuneiden tuomat uudet yhteydet, uusi näkökulma johonkin maailmankolkkaan, joka on ollut meille aikaisemmin paljon vieraampi. Palaavien pakolaisten kautta syntyisi uusia siltoja ja heidän kotimaistaan tulisi vähän kuin meidänkin maitamme, samaan tapaan, kuin Namibia tuli meille Martti Ahtisaaren työn myötä ikään kuin sukulaisvaltioksi.

risikon_vierailu-telttaleirissa
Sisäministeri Risikko vieraili lehtitietojen mukaan vaivihkaa turvapaikanhakijoiden mielenosoituksessa. Miksi vaivihkaa, sisäministeri on juuri sellainen henkilö, jonka vastuualueeseen turvapaikanhakijoiden oikeuksista huolehtiminen kuuluu ?                   Kuva: Sana-lehti

Suomen aloitteesta tästä voisi syntyä Euroopan laajuinen käytäntö. Ennustettu ja jo alkanut kansainvaellus ei ole yhdensuuntainen asia, Euroopan kauhu ja muiden ongelma. Globalisaatio ei tarkoita vain sitä, että poimitaan halpa työ, tavarat, huvitukset ja rantaelämä sieltä, missä milloinkin vallitsee rauhan tila ja sopiva ilmasto. On kannettava myös vastuu yhteisestä maailmasta. Jotenkin nyt tuntuu siltä, että ihmiset, jotka tänne hädässään saapuvat, tulevat jostain kaukaa ja tuntemattomasta ja tuupataan sinne mahdollisimman nopeasti takaisin. Takaisin väärään kulttuuriin. Toinen on tilanne silloin, kun suljetaan tehdas Suomessa ja pistetään iloisesti uusi pystyyn toiselle puolelle maapalloa.

unhcr_un_refugee_agency_winter_syria_h2
Pakolaislapsi leirillä Syyrian ja Turkin rajalla. Kuva: UNHCR

Meille saapunut pakolainen on rajan ylitettyään meidän asukkaamme ja ansaitsee saman kunnioituksen ja huolenpidon, kuin muutkin ihmiset. Pakolainen ei oleskele maassamme laittomasti. Ihmisen lähettäminen kuolemaan ja kidutukseen sen sijaan on vastoin kaikkia lakeja ja inhimillisyyttä. Saattohoidosta on ainakin huolehdittava.

Perussuomalaisia toimintatapoja

Eilen kirjoitin perussuomalaisista äärioikeistolaisen, rasistisen toiminnan ohjaajina ja innoittajina käyden läpi nuivan vaalimanifestin allekirjoittajat. Samaan teemaan liittyen esittelen perussuomalaisten maahanmuutto-ohjelman laatijan, Jussi Halla-ahon toimintaa ja yhteyksiä sosiaalisessa mediassa.

vaalimanifesti
Nuivan vaalimanifestin allekirjoittajat yhteiskuvassa v. 2011. Tätä Timo Soini kehuu Peruspomo-kirjassaan erinomaiseksi mainostempuksi.

Vielä Suomessa kansanedustajana ollessaan Jussi Halla-aho oli melko varovainen ja piti mm. Facebook-tilinsä suljettuna, vain omille kavereille tarkoitettuna sivustona. Europarlamenttiin siirryttyään hän muutti sivut julkisiksi ja alkoi entistä häpeämättömämmin kiihdyttää kansaa muslimeja vastaan ja osoittaa sitoutumisensa äärioikeistolaiseen yhteisöön. Tämähän oli Timo Soininkin tarkoitus, Peruspomo-kirjassaan hän kirjoittaa sanoneensa Jussille: ”Jos pysyt holtissasi, niin mene sinne Eurooppaan. Pelastat itsesi, ei sinun siellä tarvitse puolueesta huolehtia mutta pystyt hoitamaan perhe-elämäsi ja muut sinulle tärkeät asiat”.

003
Seppo Lehto, tunnettu äärioikeistolainen solvaaja ja rasisti kuuluu Jussi Halla-ahon tärkeisiin yhteyksiin. Viime vuonna hän käytti pitkään sivustonsa tunnuskuvana Seppo Lehtoa tukevaa ”Je Suis Sepi” -iskulausetta.

halla-aho-je-suis-sepi

halla-aho-ja-viinikainen

Oman puolueen avoimesti fasistiset jäsenet eivät ehkä ole olleet niinkään tärkeitä Halla-aholle, mutta hän on tärkeä heille. Kuvassa puolueesta potkut saanut Jani Viinikainen.

Jussi Halla-ahon lähestulkoon ainoa tapa tehdä politiikkaa on julkaista seinällään linkkejä maahanmuuttajien tekemiin rikoksiin ja keräillä niihin kommentteja luottokannattajilta. Tässä vain poimintoina muutamia.

Jussi Halla-ahon seinällä käydään välillä kiivasta keskustelua ja siellä saavat esiintyä myös kovempia otteita vaativat kannattajat:

halla-aho-kommentit-1

halla-aho-kommentit-3
Kannanotto nuorten pakolaisten asuttamista käsittelevään uutisen Jussi Halla-ahon seinällä syksyllä 2015

halla-ahon-seina-kesa-15
Maahanmuuttopolitiikkaa Halla-ahon seinällä syksyllä 2015

En voi mitenkään ymmärtää, miksi tällaiseen toimintaan ei puututa. Tämä on keskeytyksetöntä, vuodesta toiseen jatkunutta kiihottamista kansanryhmää vastaan. Eikä tämä ole vain Jussi Halla-ahon puuhia, hänen päivityksiään jakelevat ja vastaavia omia päivityksiä tuottavat muut perussuomalaiset  kansanedustajat ja tuhannet äänestäjät.

Näin toimii hallituspuolue Suomessa. Pääministeri sanoi aamu-TV:ssä tänään, että mitään ongelmia ei ole, Soinin kanssa on yhdessä rasismi tuomittu.

halla-aho-160815-why-i-gas-people
Poiminta Jussi Halla-ahon Facebookista kesällä 2015

Rasistisesta solvaamisesta tulisi sakottaa paikan päällä

Kun kaupan kassa, tummaihoinen suomalainen neitokainen, saa asiakkaalta päälleen rasististen solvausten ryöpyn, muut asiakkaat tyytyvät yleensä vain katsomaan vierestä, jotkut ehkä puuttuvat asiaan, mutta solvaaja ei käytöstään muuta. Hänhän on perussuomalaisen nykyopin mukaan oikeassa ja rasismi ei kuulemma ole rikos.

Maissa, joissa rasismia ei suvaita, tällainen tapahtuma aiheuttaa välittömästi sen, että poliisi kutsutaan paikalle ja rasisti saa sakot.

Miksi ei meillä voitaisi toimia samalla tavoin? Rasismi ei ole erikseen rikoslaissa määritelty rikos, mutta toisaalta rasistinen motiivi kunnianloukkauksessa on rangaistuksen koventamisperuste. Solvaaminen ei ole pelkkää huonoa käytöstä. Se voi olla kunnianloukkaus. Se voitaisiin myös käsittää ihmisen vapauden ja kansalaisoikeuksien loukkaukseksi. Jokaisella pitää olla oikeus tehdä työtään sivullisten häiritsemättä ja tummaihoisenkin ihmisen esiintyä julkisesti tuntematta pelkoa. Jatkuvat rasistiset poliittiset puheet ja kirjoitukset myös kiihottavat ihmisiä vihaan vähänkin erinäköisiä ihmisiä kohtaan.

image
Kokoomuksen kansanedustaja levittää väärää tietoa maahanmuuttajista.

Suomen perustuslain nojalla jokaisella on oikeus henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Nuo oikeudet eivät tällä hetkellä täysin toteudu maassa, jossa etenkin perussuomalaiset, mutta myös muiden hallituspuolueiden edustajat, ovat ryhtyneet maahanmuuttajien, erityisesti pakolaisina maahan tulleiden systemaattiseen mustamaalaamiseen ja pelotteluun. Maahanmuuttajien vapaa liikkuvuus ei ole taattu, kun rasistiset joukkiot partioivat kaduilla. Lapsetkin joutuvat jatkuvasti pelkäämään koskemattomuutensa ja turvallisuutensa puolesta.

Tuollaisessa tapauksessa, missä solvaaja ja solvattu ovat paikalla ja todistajia on lukuisia, ei luulisi olevan kummakaan asia todeta, että rikos on tapahtunut ja poliisi voisi sakottaa rikollista heti paikan päällä.

Nyt sellaiset hyökkäykset, joista rikoksen kohde vaivautuu tekemään rikosilmoituksen, venyvät ja vanuvat käsittelyssä ja päätyvät usein siihen, että odotettavissa olevan rangaistuksen vähäisyyden vuoksi ei tutkintaan ryhdytä. Rikollinen jää siihen käsitykseen, että mitään väärää ei tullut tehtyä ja kohde oli tyhmempi kuin hän luulikaan.

Tämä on myös periaateasia. Olemme havainneet, että paikalla sakottaminen onnistuu poliisilta hyvin, jos joku vaikkapa yrittää mennä huutelemaan hävyttömyyksiä äärioikeistolaisille mielenosoittajille. Rasistinen häpäisy ja sen sisältämä väkivallan uhka tuntuu minun oikeuskäsitykseni mukaan huomattavasti rankemmalta rikokselta. Siitä pitäisi saada rangaistus, ja rikosnimike pitäisi ilmaista siten, että kaikille on selvää, että kysymys on nimenomaan rasistisesta rikoksesta, toisen ihmisen loukkaamisesta tai häirinnästä siksi, että hän on tekijän mielestä väärän värinen tai edustaa väärää rotua tai etnisyyttä. Kysymys on pyrkimyksestä kiistää toisen ihmisen yhtäläinen arvo ja ihmisyys. On väärin, että sellaista saa tehdä ilman seuraamuksia.

Suomalaisen perusihmisen mentaliteetti on se, että jos ei rangaistusta tule, teko on sallittu. Kansalaisten kasvattaminen lain avulla tuntuu hassulta, mutta usein on havaittu, että suositukset eivät riitä, vaan tarvitaan laki, ennen kuin suomalainen toimii tavalla, joka on parhaaksi hänelle itselleen ja lähimmäisille. Ja nyt ei edes ole kysymys niin triviaaleista asioista, kuin turvavyöpakko tai pysähtyminen suojatien eteen. Kysymys on yhtäläisestä ihmisarvosta, henkilökohtaisesta koskemattomuudesta ja oikeudesta elää rauhassa, ilman pelkoa ja väkivaltaa.

Ellei Suomen laista löydy valmista säädöstä, jonka perusteella rasistin välitön rankaiseminen olisi mahdollista, niin eikö lakia pitäisi sitten korjata? Jos ylinopeudesta voidaan sakottaa rikospaikalla, miksi sitten ei rasistisesta solvaamisesta? Jos tilanne taas on se, että lainsäädäntö on olemassa ja kysymys on poliisin haluttomuudesta ryhtyä toimeen, niin olisi varmaankin syytä alkaa esittää toivomuksia kansanedustajille ja ministereille, jotta sisäministeriö kehottaisi poliisia muuttamaan käytäntöään.

image
Hallituksen ministerit eivät ole suhtautuneet riittävällä vakavuudella rasistiseen kiihottamiseen ja pelotteluun

Britannian laissa vihapuhe on määritelty laissa rangaistavaksi teoksi. Vihan ilmaiseminen toista ihmistä kohtaan tämän ihonvärin, rodun, kansallisuuden, etnisen alkuperän, uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi on laissa kielletty. Mikä tahansa kanssakäyminen, joka on uhkaavaa tai loukkaavaa ja jonka tarkoituksena on häiritä, pelotella tai ahdistella, on kiellettyä ja voi johtaa sakko- tai vankeusrangaistukseen.

Meillä tällaiseen toimintaan kansalaisia usuttavat hallituspuolueiden edustajat. Muiden puolueiden olisi jo aika ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin systemaattisen rasismiaallon pysäyttämiseksi.

Kokoomuksen aatteellinen hallakausi

Thilo Sarrazin julkaisi v. 2010 Saksassa teoksen Deutschland schafft sich ab (Saksa lopettaa itsensä). Hänen ”yhteiskunta-analyysinsa” sisältää mm. väitteet, että Saksassa on liikaa muslimeja, he kotoutuvat muita tulijoita heikommin ja ovat tyhmempiä kuin saksalaiset. Kirja nousi nopeasti Euroopassa leviävän rasistiliikkeen suosikiksi ja sitä on myyty jo  yli 1,5 miljoonaa kappaletta. Teos on nyt Saksan myydyin ei-kaunokirjallinen teos toisen maailmansodan jälkeen

Suuri lukijamäärä ei ole osoitus minkään teoksen kirjallisesta tai muusta annista. Kerrottakoon, että Hitlerin Mein Kampfia myytiin pelkästään Saksassa melkein 10 miljoonaa kappaletta ja Saksan valtio lahjoitti sitä vihkipareille kuin vihkiraamattua konsanaan. Toisin, kuin Sarrazinilla, Hitlerillä suurimpana huolena eivät olleet muslimit, vaan juutalaiset. Aatteen ja tavoitteiden perusta on kuitenkin täysin sama: ihmisten jaottelu meihin ja muihin ja muiden järjestelmällinen ja kylmä demonisoiminen.

Miksi tuo kirja nyt minua kiinnostaa? Siksi, että Kokoomuksen tuore puheenjohtajaehdokas, Elina Lepomäki, käytti sen sanomaa kylmästi hyväkseen vaalikampanjassaan eduskuntavaaleissa v. 2011.

Elina Lepomäki

Kirjaa ylistävässä ja sen nostattamaa hälyä kummastelevassa blogissaan Lepomäki kirjoitti:

 ”Saksassa toisen maailmansodan jälkeen vallinneeseen poliittisen korrektiuden hyssyttelykulttuuriin oli Sarrazinin virkkeissä muutama epäonninen sanavalinta liikaa. Ehkä ”juutalaisgeeni” ei ollut paras termi, vaikka kauttaaltaan myönteisessä merkityksessä sitä käyttikin. Böömiläisgeenistä puhuminen olisi herättänyt huomattavasti vähemmän kohkaamista skandaalinhakuisessa mediassa.”

Kirjan pääteemaa, saksalaisten ”katoamista”, referoivan blogitekstin väliotsikot kertovat olennaisen teille, jotka ette jaksa lukea koko nuivaa vuodatusta:

Saksalaiset näivettyvät pois

Kulttuuri katoaa

Vähemmän koulutetut lisääntyvät nopeammin

 Johtopäätös

Lepomäen teksti osoittaa, että hän on vilpittömästi sisäistänyt muslimi- ja maahanmuuttovastaisessa, niin sanotussa vastajihadistisessa liikkeessä keskeisen Eurabia-teorian.

Kirjoituksessaan Lepomäki pyrkii Thilo Sarrazinin avulla ikään kuin tilastotieteellisesti osoittamaan, että Saksan tyhmentyminen on väistämättä edessä, koska maahan saapuvien tyhmempien ihmisten sikiävyys on viisaita saksalaisia suurempi. Tähän tapaan:

”90 vuodessa suppenee lisääntymiskykyisten alkuperältään saksalaisten naisten määrä yli 90 prosenttia.”

 ”Muslimit myös säilyttävät hanakasti uskontonsa, ja uskonto määrää kulttuuria. Saksalainen kulttuuri katoaa tässä asetelmassa nopeasti.”

 ”Vähän koulutettujen keskuudessa vaihtuu sukupolvi nopeammin: 68 prosentilla 25-29-vuotiaista vähänkoulutetuilla naisilla on lapsia. Vastaava osuus on koulutetuilla naisilla 15%. Vähänkoulutetut naiset siis lisääntyvät merkittävästi nopeammin kuin hyvinkoulutetut.”

 ”Ihmisten ominaisuudet periytyvät sukupolvelta toiselle geenien myötä. Tarkkoja lukuja kunkin ominaisuuden periytyvyyden osalta ei ole olemassa – esimerkiksi älykkyyden katsotaan olevan 40-80-prosenttisesti perinnöllistä. Sisäsyntyisten ominaisuuksien lisäksi myös opitut ominaisuudet siirtyvät vanhemmilta lapsille. Esimerkiksi koulutustottumukset periytyvät sukupolvelta toisellemyös yhteiskunnissa, joissa koulutus on vapaata kaikille.”

Jouduin kaivamaan Lepomäen kirjoituksen esiin Internetin syövereistä. Hän oli nyt piilottanut kirjoituksen ja muuttanut sen jatko-osan otsikkoa poistamalla ensimmäisen lauseen: Rasismin ja tilastojen ero (osa II): Maahanmuuttoon kurssimuutos.

Jatko-osa on muistutusta edellisestä kirjoituksesta ja siitä, että Lepomäki on Jussi Halla-ahon linjoilla – itse asiassa lauseita ei edes erota perussuomalaisten rasistijoukkion teksteistä muuten kuin ehkä siinä, että laiskoiksi ja tyhmiksi kokoomuslainen Lepomäki nostaa pakolaisten rinnalle suomalaiset sosiaaliturvan saajat, jotka ”maahanmuutto-kriitikoiden kriitikot” ovat pilanneet: ”Sen sijaan tavoitteena tuntuu olevan passivoida ja syrjäyttää paikallisen väestön lisäksi myös tänne muualta eksyvät.” Tilastot ja teoriat ovat nyt selvillä, hiljainen tieto elää kannattajien keskuudessa, ja yhteisesti hyväksyttynä johtopäätöksenä on se, että ne tyhmemmät sikiäjät on pidettävä maan rajojen toisella puolen. ”Autetaan niitä siellä missä ne ovat” –hokema ei Lepomäenkään tapauksessa ollenkaan pehmennä ajatuksen taustalla olevaa rasismia.

Lepomäen ilmiselvä tarkoitus oli noilla kirjoituksillaan saada rasistinen kansanosa huomaamaan, että jos perussuomalainen puolue junttilippiksineen ei ole omaan yhteiskunnalliseen asemaan sopiva, Kokoomuksessa olisi tarjolla tällainen näpsäkkä, varakas nainen. Hommaforumillakin asia heti noteerattiin, kirjoitus julkaistiin juuri vaalien alla v. 2011 etusivulla ja lukijoita muistutettiin keskusteluosiossa, että Jussi Halla-ahoahan voi äänestää vain Helsingissä.

Kokoomuksen kulku kohti äärioikeistoa sekä taloudellisissa että maahanmuuttoon liittyvissä kysymyksissä on ollut jo pitkään selvää. Nuorisojärjestön ohjelmassa vuonna 2013 julkaistussa ohjelmassa oli nähtävissä selvää siirtymistä perussuomalaiseen ja rasistiseen suuntaan. Kunnon kohua asiasta ei noussut muualla kuin mediassa. Jotkut kokoomuslaiset toki ottivat asiallisesti kantaa ja silloinen puheenjohtaja Jyrki Katainen totesi kauniisti, että Kokoomuksen perusarvoja ovat välittäminen ja suvaitsevaisuus.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että kovasti välitettiin rasistienkin äänistä ja suvaittiin sellaisten hankkijoita omassa puolueessa. Nyt Kokoomuksen äärioikeistolaisen linjan edistäjinä eduskunnassa ovat Lepomäen lisäksi ainakin Susanna Koski, jonka johdolla nuorisoliiton kyseenalainen ohjelma syntyi, sekä Wille Rydman, jonka puheenjohtajakauden aikana kokoomuslaisen nuorisojärjestön kasvava rasismi nousi useinkin esille mediassa.

Kokoomusta olen minäkin äänestänyt. Olen saanut kauppatieteellisen koulutuksen ja olen sitä mieltä, että poliittisessa päätöksenteossa on ensi sijassa otettava huomioon terveen talouden rakentaminen ja yritysten mahdollisuudet toimia kannattavasti. Vain silloin on mahdollisuus pitää yllä hyvinvointiyhteiskuntaa. Tämä nykyinen suuntaus, että puolueelle tärkeintä onkin yrittäjien, ja etenkin vauraimpien yrittäjien, yksityinen hyvinvointi ja mahdollisimman suuri henkilökohtaisen omaisuuden kerääminen ja muu kansa, ”heikompi aines”, jätetään tappelemaan mahdollisesti heruvista almuista, on mielestäni kestämätön.

Viime vaaleissa en juuri tästä syystä enää äänestänyt Kokoomusta. Seuraavissa vaaleissa se ei tässä tilanteessa voi olla edes harkinnassa. Tiedän, että puolueessa nyt aatteet kamppailevat, mutta juuri tässä tilanteessa ihmisten yhtäläistä arvoa kunnioittavien kokoomuslaisten olisi uskallettava julkisesti ja selvästi puolustaa hyviä arvoja ja moraalia.

Julkirasismi, hyytävän kylmä politiikka ja elitismi tekevät puolueen kannattamisen mahdottomaksi.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Onko meillä käynnissä sota pakolaisia vastaan?

Onko auttaminen mahdollista vain silloin, kun autettavat eivät liikaa häiritse omaa mukavuutta?

Miksi pakolaisten motiivit kyseenalaistetaan nyt, kun he ovat liikkeellä suurin joukoin? Eikö olisi silloin ollut tarpeellista kyseenalaistaa, kun paljon suurempi osa jäi kotimaihinsa? Eikö silloin ollut suuremmalla todennäköisyydellä niin, että siellä sittenkin pystyi elämään?

Käytän tässä kirjoituksessa sanaa pakolainen kaikista ihmisistä, jotka ovat jättäneet kaiken ja hengenhädässä lähteneet pakoon kodeistaan ja kotimaistaan.

Varsinaisen pakolaisaseman, turvapaikan ja siihen liittyvät edut saavat Suomessa vain tietyt kriteerit täyttävät ihmiset. Vaikka ei saisi turvapaikkaa, voi saada oleskeluluvan, jos ihmistä uhkaa omassa maassa kuolemanrangaistus tai epäinhimillinen kohtelu. Oleskeluluvan voi saada myös, jos ihminen voisi kotimaassaan joutua henkilökohtaiseen vaaraan aseellisen selkkauksen vuoksi. Myös ympäristökatastrofi tai esim. vaikea ihmisoikeustilanne voi oikeuttaa saamaan maassamme oleskeluluvan humanitaarisen suojelun perusteella.

Kun hätä on tarpeeksi suuri, ihmiset lähtevät joka tapauksessa pakoon. Tapa, jolla he nyt ovat paenneet, on jo selvästi osoittanut, että he eivät ole enää nähneet muuta mahdollisuutta. Hukkumalla Välimereen ei ole saavuttanut turvapaikkaa, mutta on ainakin yrittänyt. Heittämällä lapsen raja- aidan ylitse voi saada pienen toivonkipinän, että edes hänet joku löytää ja ottaa hoitoonsa.

Pakolaisia Kreikan ja Makedonian rajalla I. Prickett UNHCR
Pakolaisia Kreikan ja Makedonian rajalla. Kuva: I.Prickett, UNHCR

Suomessa on ollut suuri älämölö siitä, että tulijoista niin suuri osa on miehiä. Nyt, kun äidit ja lapset ovat lähteneet liikkeelle, heidän edestään portit suljetaan kylmästi. Perussuomalaiset ovat jo pitkään toistelleet, että perheiden yhdistäminen on suurin uhka maallemme. Eivät he kustannuksia pelkää, vaan sitä, että täällä jo olevat väärän väriset ihmiset saavat tänne puolisonsa ja lapsensa, perustavat lisää perheitä ja saavat lisää väärän värisiä lapsia. Ja pian käy niin, että Suomen jalkapallomaajoukkue ei – heidän likaisessa mielessään – enää ole valkoinen suomalainen joukkue.

Siksi meillä monet ajattelevat, että leiri mutakentällä on ”niille” sopiva paikka.

Pois silmistä, pois mielestä. Moni miettii, että muualla sijaitsevat pakolaisleirit olisivat sopiva ratkaisu pakolaisongelmaan. Kuinka monia vuosia siihen kuluu, että täysin raunioituneet, ilman järjellistä hallintoa olevat maat taas ovat ihmisen asuinpaikaksi sopivia? Millaista on elämä pakolaisleirillä maassa, joka on käynyt ihmiskauppaa: ostanut itselleen uusia etuuksia eurooppalaisessa yhteisössä ja maksuksi luvannut pysäyttää pakolaiset ja leirittää heitä omassa maassaan. Tämä tapahtuu maissa, joissa ihmiskauppa on jo vuosia saanut rauhassa jatkua ja rahanahneet salakuljettajat ovat käyttäneet pakolaisia monella eri tavalla hyväkseen. Ja kaupan vastapuolena on hyvinvoiva Euroopan eliitti, Suomikin.

Leireillä ihmiset eivät enää ole ihmisiä, vaan käsiteltävää massaa. Tai, niin kuin suomalaiset poliitikot niin kauniisti puhuvat, mutavyöry. Ja nyt sitten eurooppalaisten sivistysvaltioiden välistä kauppatavaraa. Siihenkö tämäkin pian menee, että meillä on kohta pörssissä yhtiöitä, jotka myyvät pakolaiseristä laadittuja sijoitusasiakirjoja, ja niistä laadittuja uusia spekulatiivisia pakolaisosakekirjoja?

Pakolaisia ei voi pestä pestä piiloon eikä sijoittaa veroparatiisiin.

Pakolaiset lepäävät rautatieasemalla Kroatiassa matkalla leirille Zagrebiin I.Pavicevic UNHCR
Pakolaiset lepäävät rautatieasemalla Kroatiassa matkalla leirille Zagrebiin. Kuva: I.Pavicevic, UNHCR

Ei pitäisi keskustella siitä, kuinka saadaan estettyä pakolaisten tulo Eurooppaan tai Suomeen. Pitäisi keskustella siitä, kuinka saadaan liikkeelle lähteneille mahdollisimman turvalliset reitit, heidän asiansa mahdollisimman pikaisesti käsiteltyä ja ihmiset uuden elämän alkuun, olipa se sitten missä tahansa. Pelkkää tekopyhyyttä ovat lausahdukset ”autetaan niitä siellä, missä ne ovat” tai ”pistetään niiden kotimaiden talous kuntoon”.

Leirit ovat tarpeellisia väliaikaisina ratkaisuina, mutta on myös tehtävä päätöksiä siitä, kuinka ihmiset sijoitetaan pois leireiltä. On melko häkellyttävää, että keskustelun ydin on nyt siinä, kuinka ihmiset voidaan pysäyttää ja heidän vyörynsä estää. Emme ole sodassa pakolaisia vastaan, olemme vastaanottamassa hengenhädässä pakoon lähteneitä. Elämme maissa, joilla on kaikki resurssit ja mahdollisuudet ottaa vastaan vielä huomattavasti suuremmat, moninkertaiset määrät pakolaisia.

Miettikää vähän asioiden mittasuhteita ensi kesänä, kun luette lehdestä vinkkejä siitä, kuinka saisitte auton kätevästi pakattua ja kuinka kummassa saatte pieniä pilttejänne viihdytettyä sen kauhean pitkän ja vaikean mökkimatkan aikana. Millaista on sillä pakolaisnaisella, joka kantaa yhtä selässään ja riepottaa kahta vierellään? Ilman mitään kuvaa tulevaisuudesta, ilman yhtään mitään, viimeisetkin mukaan haalitut kolikot ja arvoesineet ryöstettyinä tai matkan maksuihin kuluneina.

Syyrialaiset pakolaiset matkalla Unkarista Serbiaan O. Laban-Mattei UNHCR
Syyrian pakolaisia matkalla Unkarista Serbiaan. Kuva: O.Laban-Mattei, UNHCR

Turvapaikkaturisteja ei ole olemassa. Tuollaista sanaa käyttävät poliitikot ovat härskejä oman edun tavoittelijoita.

Ei pidä antaa nousevan oikeistopopulismin ja uusfasismin sekoittaa päitämme. Jatkuva propaganda islamista, Isiksestä, terroristeista ja Taharrush Gameasta, jota perussuomalaiset ja jotkut kokoomuslaiset poliitikot jakavat, on epäinhimillistä, omaan napaan tuijottavaa vihankylvöä. Ja tyhmää ja lyhytnäköistä politiikkaa, joilla nämä ihmiset saavat hetkeksi ympärilleen vihasta ja kateudesta hyrräävien herhiläisten kannattajalauman, mutta jotka vain ihan vähän pitemmällä tähtäimellä tekevät itselleen ja maallemme suurta vahinkoa.

Luopiot käyttävät aina hyväkseen poikkeuksellisten aikojen mukanaan tuomaa hämmennystä ja epävarmuutta. Tolkun ihmisten on nyt säilytettävä maltti ja hoidettava myös pakolaiskysymys rauhallisesti ja järjestyksessä.

Vielä tähän mennessä Suomen kansa ei ole vanhoja vaatteita ja joitakin urheiluhallivuoroja lukuunottamatta joutunut luopumaan oikeastaan mistään maahamme saapuneiden pakolaisten hyväksi. Mikäli tarve vaatii, myös tätä SPR:n ehdotusta voitaisiin harkita: http://www.talouselama.fi/uutiset/radikaali-esitys-kt-tyhjillaan-olevia-mokkeja-ja-kunnostuksen-tarpeessa-olevia-asuntoja-alettaisiin-ohjata-turvapaikahakijoille-6091777http://www.unhcr.org/pages/49c3646c25d.html#

Muutenkin pitäisi ottaa käsittelyyn monenlaisia uudenlaisia tapoja auttaa ja sijoittaa pakolaisia. Leirejä vastaanottokeskuksetkin ovat ja pakolaisten pitäisi joutua niissä oleskelemaan mahdollisimman lyhyen aikaa. Sen sijaan, että mietitään, kuinka paljon nuoret miehet siellä tappelevat, pitäisi ottaa oppia esim. Kanadan tavasta kotouttaa ja saatella ihmisarvoiseen elämään kymmenet tuhannet vuosittaiset pakolaiset. Ei enää lähettämällä perussuomalaisia rasistikansanedustajia Kanadan matkalle tutustumaan metodeihin, vaan ryhtymällä toimeen täällä Suomessa.

Pakolaisten entistä suurempi määrä ei saa viedä meistä ihmisyyttä. Hätä ei muutu pienemmäksi hädäksi, kun sen kohtaa suurempi joukko ihmisiä.

Miksi Helsingin apulaispoliisijohtaja syyllistää seksuaalirikoksista pelkästään turvapaikanhakijat?

Suomalainen nainen, lähes jokainen ihan tavallinen nainen, joutuu joskus elämässään seksuaalisen häirinnän tai ahdistelun kohteeksi. Näin voinen päätellä siksikin, että minunkin kohdalleni ahdistelua on sattunut jo useamman kerran 57-vuotisen elämäni aikana, vaikka en ole koskaan ollut erityisen hyvännäköinen, seksikäs tai pyrkinyt tekemään lähempää tuttavuutta vieraiden miesten kanssa. Työpaikan juhlissa työkaverit ja jopa esimiehet ovat käyneet kiinni pakaroihin, tanssilattialla suudelleet vastaanpyristelystä ja selkeästä kiellosta huolimatta kiihkeästi kaulalle, tuntematon vastaantulija on työntänyt kadulla käden jalkoväliin.

Kaikille on tuttu asia myös se, että kaduilla ja metsässä on kautta aikojen tapahtunut raiskauksia tai raiskauksen yrityksiä. Lähes jokaisessa kaupungissa on joku kolkka, puistonsyrjä, pururata tai metsäpolku, jota kehotetaan tästä syystä välttämään. Ulkona tapahtuneet raiskaukset saavat aina suurta huomiota, niistä puhutaan pitkään ja ne muistetaan sukupolvesta toiseen.

Suurin osa raiskauksistakin jää kuitenkin ilmoittamatta poliisille, seksuaalisesta ahdistelusta puhumattakaan. Alkaisi varmaankin olla aika ilmoittaa, kun Helsingin poliisin apulaispäällikön tietämys asiasta on sillä tasolla, että naisten häirintä on Suomessa uusi ilmiö, joka liittyy pelkästään maahan viime vuonna tulleisiin turvapaikanhakijoihin. Ja hivenen näyttäisi siltä, että ihmiset on turvapaikanhakijoihin liittyen peloteltu niin syvästi, että vierasmaalaisten miesten toimista tehdään ilmoituksia jopa silloin, kun turvapaikanhakija kaupan hyllyjen välissä etenee kahden metrin etäisyydelle suomalaisesta naisesta.

Tehkäämme siis me naiset selväksi se, että meitä eivät saa seksuaalisesti ahdistella minkään maalaiset miehet, eivät omat eivätkä vieraat. Puhun nyt etenkin sellaisesta ahdistelusta, joka uuden, 1.9.2014 voimaan tulleen lain mukaan on rikos. Laki on niin uusi, että rohkenen epäillä, että vain harvat naiset tietävät, että seksuaalisesta ahdistelusta voi nyt tehdä rikosilmoituksen.

Suomen laki määrittelee seksuaalisen ahdistelun näin:

”Joka koskettelemalla tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi”.

Seksuaalisesta ahdistelusta voidaan tuomita sakkoja tai enintään puoli vuotta vankeutta.

Sanallinen seksuaalinen häirintä ei edelleenkään ole rikoslaissa määritelty seksuaalirikos. Tasa-arvolaissa seksuaalinen häirintä työpaikoilla on kielletty ja vaatii (vaatisi) aina esimiehen puuttumisen asiaan. Siitä voidaan myös tuomita jollain muulla rikosnimikkeellä, esimerkiksi kunnianloukkauksena.

Lokakuun loppuun mennessä v. 2015, siis runsaan vuoden aikana, uuden lain perusteella tehtyjä ilmoituksia seksuaalisesta ahdistelusta oli kirjattu 450, niistä n. 200 kohdistui samaan epäiltyyn. Rikoskomisario Teija Koskenmäki on Helsingin Sanomissa kertonut lain soveltamisesta näin: ”Se tarkoittaa tyypillisesti tapauksia, joissa joku koskettaa toista henkilöä luvatta genitaalialueelle, pakaroihin tai rintoihin niin, että kohdehenkilö kokee teon seksuaalisena”.

Raiskauksista ilmoittaminen on viime vuosina vähän lisääntynyt, mutta aivan liian usein tuttavien tai omien miesten kotona tai kavereiden teinijuhlissa tekemät raiskaukset jätetään ilmoittamatta. Tämä, paitsi että se jättää rikolliset vaille rangaistusta, vääristää tilastoja ja ihmisten tietoisuutta siitä, että raiskauksista Suomessa ovat edelleen suurimmaksi osaksi vastuussa syntyperäiset suomalaiset miehet.

Perussuomalaisen puolueen rasistijoukkion agendalla ovat ulkosalla tapahtuneet raiskaukset olleet vuosikaudet yksi kansanryhmää vastaan kiihottamisen tärkeimmistä osasista. On esimerkiksi yhä uudelleen vedottu Norjan poliisin v. 2010 teettämään tutkimukseen Oslon raiskauksista ja väitetty, että kaikki puskaraiskaukset ovat ulkomaalaissyntyisten tekemiä. Unohdetaan kuitenkin mainita, että tutkimusvuonna syytteen sai vain viisi henkilöä, jotka kaikki kylläkin olivat muualta muuttaneita. Unohdettiin mainita myös se, että Norjan poliisi totesi yksiselitteisesti, että kaikki väitteet siitä, että raiskaajat olisivat pääosin ulkomaalaisia ja lisäksi muslimeja, ovat täysin vailla perää.

Kun meillä nyt Helsingin poliisin korkea-arvoinen johtaja jakelee juuri samankaltaisia, rasistiselta kalskahtavia väitteitä, herää paljonkin kysymyksiä. Onko tosiaan niin, että pääkaupunkimme apulaispoliisijohtajan tittelin on saanut täysin viaton mies, joka ei tiedä, että meillä ovat miehet ahdistelleet naisia? Jos näin ei ole, mikä on poliisijohtajan agenda? Onko tarpeellista herättää kansalaisten kiinnostus nimenomaan muutamaan turvapaikanhakijan tai maahanmuuttajan tekemään ahdisteluun vai olisiko korkea-arvoisen poliisivirkamiehen syytä kiinnittää huomiota naisten ahdisteluun ja kansalaisten turvallisuuteen yleensä? Suurimmassa osassa tapauksistahan tekijöinä ovat kuitenkin suomalaiset miehet, jotka – omien sanojensa mukaan – ovat turvapaikanhakijoita sivistyneempiä ja fiksumpia ja kunnioittavat Suomen lakia ja naisten itsemääräämisoikeutta. Miksi meitä naisia kuitenkin on aina häiritty, ahdisteltu ja raiskattu?

Samaisen apulaisjohtajan erikoisia sanomisia on esitelty myös saksalaislehdessä. Saksassahan Kölnin uudenvuoden ikävät tapahtumat ovat vielä uutiskeskiössä. Onko Suomen poliisi nyt liittynyt eurooppalaiseen muslimivastaiseen kiihotusliikkeeseen, kun se antaa ymmärtää, että Suomessa ovat ensimmäiset naisiin kohdistuneet ahdistelutapaukset yhtäkkiä ilmestyneet kaduille, kun Suomessa on tavallista enemmän pakolaisia? Kuka on antanut Helsingin poliisin apulaisjohtajalle luvan toimia näin? Huomasin, että rasistisivustoilla perätään poliisijohtajalle sananvapautta, mutta eikö ole niin, että poliisin virassa haastattelun antavan poliisin on ehdottomasti pysyttävä asiallisena ja puolueettomana ja – ennen kaikkea – totuudessa?

Kenen vastuulla on se, että Suomen poliisi pysyy rehellisesti asiassa ja tiedottaa lietsomatta muukalaisvihaa? Mihin rasistinen kiihottaminen voi lopulta johtaa, jos jopa poliisi siihen osallistuu?