vastaanottokeskus

Kuka katkaisisi valheiden ja huhujen kierteen?

~ Reija Härkönen ~ 1 kommentti

Suomalaiset ovat aina olleet ylpeitä siitä, että maailmalla meidät tunnetaan rehellisyydestä, vakaudesta ja sisukkuudesta. Mihin nuo kaikki hienot ominaisuudet ovat kaikkoamassa?

Me Naiset -lehti on haastatellut artikkeliinsa 24.9.2015 Poliisihallituksen poliisitarkastaja Timo Kilpeläistä, joka vahvistaa, että vihapuhe ja jopa perättömien tietojen levittäminen on lisääntynyt. Yhtenä esimerkkinä artikkelissa kerrotaan Facebookissa levinneestä tarinasta koulujen lähellä liikkuvista lasten ahdistelijoista, joista julkaistiin jopa valokuvia ja nimiä – täysin syyttömistä ihmisistä.

Artikkelissa mainitaan myös MV-nettisivuston julkaisema tekaistu tarina, jossa väitettiin turvapaikanhakijoiden ahdistelleen nuorta tyttöä Rovaniemellä ja sankarikoira Edin toimineen pelastajana. Sitä ei tapahtunut. Jyväskylässä sen sijaan tapahtui sellaista, että rasistit usuttivat koiran turvapaikanhakijoiden kimppuun.

Myös Imagen bloggaaja, väsymätön valheenpaljastaja Sakari Timonen on kertonut perättömistä, kiihottamistarkoituksessa levitetyistä tarinoista: http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/2015/09/21/suvakin-kaantymys/

Kuinka monen pakolaisen kohdalla oikeus toteutuu ja vääriä huhuja levittäneet joutuvat syytteeseen JA tulevat tuomituiksi? Onko meillä yhtään esimerkkiä siitä, että pakolainen olisi saanut jotain hyvitystä häntä kohdanneesta väärien tietojen levittelystä ja kunnianloukkauksesta?

Jos kaikki nämä perättömät rikosilmoitukset uutisoidaan ja luodaan epäilyksen varjo turvapaikanhakijoiden päälle, yhtä suurin otsikoin olisi julkaistava kaikki valheelliset ja tekaistut raiskaus- ja ahdisteluilmoitukset. Olisi myös kerrottava tarkemmin, millaisia ovat ne tapahtumat, jotka johtavat rikosilmoitusten tekoon ja kirkuviin otsikoihin. Millainen oli esimerkiksi se tytön häirintä Punkalaitumella, kun turvapaikanhakijat seurasivat häntä hyllyjen välissä? Oliko se rikos? Menivätkö turvapaikanhakijat peräti niin pitkälle, että sanoivat tytölle jotakin? Olisiko tapaus julkaistu, jos hyllyn välissä kävelijät olisivat olleet suomalaissyntyisiä miehiä?

Onko nyt niin, että persut pääsevät vihdoinkin tekemään sitä ihan omaa politiikkaa: valehtelemaan, levittämään huhuja ja vääriä tietoja, mustamaalaamaan ja kiihottamaan kansanryhmää vastaan? Puolue on hallituksessa ja toiset kaksi hallituspuoluetta antavat salaa tukensa hallituskumppaninsa ikävälle ihmisvastaiselle politiikalle. Kilvan sitten käydään Twitterissä tuomitsemassa, kun jotain aivan järkyttävää, kuten polttopulloisku pakolaislasten makuuhuoneeseen, tapahtuu. Se nyt vielä puuttuisi, että eivät tuomitsisi. Mutta miksi kiihottaminen jatkuu ja kansaa pidetään kuumana?

Vähän surkuhupaisaksikin touhu välillä menee. Nyt on joku keksinyt pudotella ihmisten postilaatikoista tekaistuja kyselyjä hätämajoituksesta. Millainen maa tämä Suomemme olisikaan, jos kaikki nuo vihassa työteliäät käyttäisivät aikansa ja energiansa johonkin rakentavaan?

Poliisin tiedottamisella on vihapuheiden leviämisessä tai sen estämisessä äärimmäisen tärkeä merkitys. Kun Optula julkaisi tilastonsa poliisin tietoon tulleesta rikollisuudesta, huonon tilastotajun tai riittämättömän ymmärryksen omaavat tai tilastoa tahallaan kiihotustarkoituksessa käyttävät poliitikot saivat hyvän aseen tietämättömän kansan puijaamiseen. Perjantai-iltana perussuomalaisten kansanedustaja Laura Huhtasaari pääsi TV-keskustelussa jälleen kerran muikeasti hymyillen luikauttamaan eetteriin varmaan tiedon maahanmuuttajien 17-kertaisista raiskausrikoksista. Koskaan hän ja hänen kumppaninsa kiihotustoimessa eivät tuo esille sitä, millaisia tuomioita on tuon omaan väestöryhmään suhteutetun luvun takana. Esimerkiksi vuonna 2014 seksuaalirikoksista (Rikoslaki 20:1-5 ja 8-10) tuomittiin Suomessa yhteensä 236 rangaistusta. Irakin kansalaisia, Suomessa tai muualla asuvia, tuomittiin 7 ja Somalian kansalaisia 6. Vuonna 2013 vastaavat luvut olivat 268, irakilaisia 5 ja somalialaisia 5.

Uusin, hyvin ikävä ilmiö ovat rasistien katupartiot. Se on ”sankarien” (lue: pelkurien) tapa osoittaa, että tilanne on vakava, poliisi voimaton ja ssuomalainen miess tarvitaan naistemme avuksi. Pohjolan Sanomat oli haastatellut näitä isänmaan toivoja: ”Kerrot Facebookissa olevasi kansallissosialisti. Onko muilla ryhmänne jäsenillä samanlaista taustaa? – Ajatukseni ja mielipiteeni ovat omiani. Ne eivät liity tähän. Joukossamme on kaikenlaisia ihmisiä, on perheenisiä ja työssäkäyviä, mutta myös työttömiäkin jotka kaipaavat aktiviteettia arkeensa.”

Kun poliisilta kysytään, onko partiointi laillista, rikoskomisario Janne Koskela vastaa: ”Lainsäädäntömme mahdollistaa sen, että jokainen voi puuttua akuuttiin vaaratilanteeseen. Toki pitää muistaa, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu poliisille ja on poliisin tehtävä.”

Onko nyt akuutti vaaratilanne? Onko tilanne sellainen, että kansallissosialistien katupartioita voidaan pitää laillisena puuttumisena akuuttiin vaaratilanteeseen? Ja olisikohan vielä sentään mahdollista, että työttömätkin löytäisivät aktiviteettinsa jostain muualta, kuin pakolaisten selkänahasta?

Suomen poliisilla on ehkä vielä tarvetta kohentaa tiedottamistaan. Mutta rehtiä ja hyvääkin poliisitiedotusta on nähty:

Oulun poliisilaitokselta tuli 15.9.2015 perättömille huhuille selkeä tyrmäys. Poliisilaitoksen alueelle on majoittunut paljon turvapaikanhakijoita, mutta heidän läsnäolonsa ei ole lisännyt ulkomaalaisten aiheuttamia rikos- tai hälytystapauksia.
Apulaispoliisipäällikkö Esa Heikkinen lausui: ”Tiedossa ei ole, mistä huhut ovat saaneet alkunsa, mutta vaikuttaa jopa siltä, että jotkut tahot tarkoituksella yrittävät lietsoa pelkoa, epäluuloa ja suoranaista vihaa ulkomaalaisia kohtaan. Ihmisten ennakkoluuloja ja tietämättömyyttä ulkomaalaisista, heidän elinoloistaan ja eduistaan, turvapaikkaprosessista ja yleensäkin heidän elämästään yritetään käyttää hyväksi pelon lietsonnassa.”

Myös sanomalehti Pohjalainen kertoi 2.10.2015, että pakolaiset eivät rumenna rikostilastoja länsirajalla: ”Niin Torniossa kuin muuallakin maassa on esitetty pelkoja, että turvapaikanhakijoiden lisääntyvä määrä näkyisi rikollisuuden lisääntymisenä. Poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen muistutti jo viime viikolla, että toistaiseksi turvapaikanhakijoiden tulo on aiheuttanut ylilyöntejä ”lähinnä vastaanottokeskusten ulkopuolella ja kantasuomalaisten toimesta”.

Vähän toisenlaista tietoa antoi Iltalehti 30.9. Helsingissä: ”Lisää valvontaa kaduilla, turvapaikanhakijoista useita rikosilmoituksia”.

Helsingin apulaispoliisipäällikkö Ilkka Koskimäki kertoi Iltalehdelle, että ilmiö on ollut havaittavissa viime viikkojen aikana ja tekojen taustalla on ollut kulttuurien yhteentörmäystä ja päihteitä. Hän antaa ymmärtää, että syyllisiä ovat aina turvapaikanhakijat ja uhreina aina nuoret suomalaiset. Apulaispoliisipäällikkö ei kuitenkaan suostu kertomaan asiasta tarkemmin eikä kerro rikosilmoitusten määristä muuta kuin ”kyllä niitä on selvästi enemmän kuin viime vuonna”. Toisaalta hän toteaa: ”Onneksi kaupungilla ei ole sattunut mitään vakavampaa. On päästy väliin.” Miksi näistä siis uutisoidaan tähän tyyliin? Miksi jätetään ilmaan olettamus siitä, että turvapaikanhakijat ovat vaarallisia?

Tällaisina aikoina, kun suomalainen rehellisyys on katoamassa, mediallakin on valtaisa vastuu siitä, mihin suuntaan tämä juttu kääntyy. Haluaako media antaa tapahtumista totuudellisen kuvan? Vai halutaanko livauttaa lehtiin otsikoita, jotka lisäävät klikkauksia ja samalla lisäävät pelkoa ja epäluuloa?

Kuka katkaisee siivet vääriltä huhuilta ja mustamaalaukselta? Onko meillä sellaista arvojohtajaa, joka tunnustaa tosiasiat ja kertoo, että pakolaisilla on oikeus ylittää rajoja ja hakea turvapaikkaa? Olisi jo aika kertoa kansalle sekin, että vaikka turvapaikanhakijoissa on sellaisiakin, joiden henkilökohtainen turvallisuus ei kenties ole välittömästi uhattuna, hekään eivät ole läpeensä pahoja ja rikollisia ihmisiä. Onhan aivan inhimillistä lähteä pakenevien joukkojen mukaan, kun maa on kaaoksessa eikä nuorella miehellä ja hänen perheellään ole toiveita normaalista elämästä omassa kotimaassa. He ansaitsevat asiallisen kohtelun ja hakemuksensa asianmukaisen käsittelyn. Kenelläkään ei ole oikeutta vaikeuttaa näiden ihmisten surullista kohtaloa vielä entisestään.

Passi puuttuu – siis pahat mielessä?

~ Reija Härkönen

”Niillä on merkkifarkut jalassa ja Iphonet kädessä, mutta passi on kaikilta hukassa.” Tuollainen lause toistuu nyt ”maahanmuuttokriitikoiden” nettiagitoinnissa. Passin puuttuminen on heidän mielestään selkeä todiste siitä, että pakolainen on tullut maahan joku salakavala juoni mielessään.

Melkein jokainen täysipäinen ihminen ymmärtää, että kotinsa ja omaisuutensa jättävillä, vuotaviin paatteihin pakkautuvilla ihmisillä on todellinen hätä. Jotkut poliitikot yrittävät saada ihmiset uskomaan, että he olisivat soluttautujia, vihollisia, ja hyvin nopeasti vaaraksi maallemme. Melkoinen usko on heillä vierasmaalaisen vihollisen hoopouteen: että henkensä riskeeraten tultaisiin Suomeen kolmeksikin vuodeksi nyhjöttämään vastaanottokeskukseen, syömään ohrahöttöä ja odottamaan sopivaa tilaisuutta olla vaaraksi maallemme.

Miksi pakolaiselta sitten puuttuu passi? Useimmissa tapauksissa pakolainen lähtee pakoon vainoa, jatkuvia perustelemattomia pidätyksiä ja kidutuksen ja kuoleman vaaraa. Monesti lähtö on hätäinen, eikä pakenija ehdi pakata edes tärkeimpiä esineitä mukaansa. Vaikka aikaakin olisi, oma passi saattaa olla parempi piilottaa tai tuhota ja lähteä liikkeelle ilman asiakirjoja tai väärennetyllä passilla. Näin toimisit itsekin, jos olisit hengenvaarassa.

Joskus väärennetyt passit hävitetään matkan jossain vaiheessa siksi, ettei itselle tai väärän passin hankkineille henkilöille tulisi ongelmia. Passi saattaa olla myös saatu kuljetuksen järjestäjältä, joka vaatii passin itselleen tai tuhottavaksi määränpäässä. On varmasti sellaisiakin ketkuja, jotka ovat keksineet uuden lisämaksun siitä, että jälkikäteen lähettävät pois kerättyjä passeja asiakkailleen, kun osoite uudessa kotimaassa on selvillä.

Ei kaikilla pakoon lähtevillä edes ole passia, on monia epädemokraattisia maita, joissa hallitusta arvosteleva tai muuten epäilyttäväksi katsottu henkilö ei saa passia. Joiltakin passi takavarikoidaan maastalähdön estämiseksi.

Oli miten oli, moni pakolainen saapuu maahan ilman passia tai muuta todistetta henkilöllisyydestään. Se on sallittua, pakolainen ei ole laiton maahantulija, kaikilla vainon kohteeksi joutuneilla on oikeus etsiä kansainvälistä suojelua.

Suomessa siitä passin puutteesta sitten vasta harmi syntyykin. Pakolaisstatuksen saanut saa kyllä aikanaan pakolaisen matkustusasiakirjan, mutta toissijaisen suojelun perusteella oleskeluluvan saaneilla on ongelmia, jos henkilöllisyyttä ei ole pystytty varmentamaan. Kun sinulla ei ole henkilöllisyyttä, et pysty hoitamaan normaaleja asioita. Nuokin asiat kuitenkin yleensä pitemmän päälle järjestyvät, kunhan niitä on riittävästi vatuloitu virastoissamme.

Entä sitten juuri maahan saapuneet, joita byrokratiamme ei ole vielä ehtinyt pyöritellä. Vähän aikaa sitten tuli esille tapaus, jossa ravintola Virgin Oilissa ei päästetty konserttilipun ostaneita keski-ikäisiä turvapaikanhakijoita sisään, koska heillä oli todisteena henkilöllisyydestään vain vastaanottokeskuksen myöntämät kuvalliset henkilökortit. Yhdellä oli passi ja hän oli sitten päässyt konserttiin. Muilla kai sitten oli pahat mielessään. Kunnon suomalaisilta ei tietysti passeja kyselty.

Suurin soppa passin puutteesta syntyi kuitenkin vähän aikaa sitten vantaalaisessa vastaanottokeskuksessa. Irakilainen turvapaikanhakija, kokki ammatiltaan, olisi halunnut ruveta leipomaan sisarilleen ja veljilleen vastaanottokeskuksessa tuttua ja maittavaa irakilaista leipää. Se ei sopinut, koska tuolla hyväkkäällä ei ollut hygieniapassia.