Kehitysapua voi kevyesti leikata. Herrat voivat silti pulskasti ja Suomen kansasta älähtävät vain opposition ikävät, laiskat siipeilijät, opettajat, tutkijat ja apuhoitajat, jotka eivät itse kuitenkaan tee mitään talouden, eivätkä siis myöskään kehitysavun hyväksi.

Kehitysavusta voi huomaamattomasti leikata, koska ne, joille se raha on ennen mennyt tai nyt menisi, eivät koskaan valita, eivätkä osaa edes pyytää sitä. Nälkäisen lapsen kuva ei meitä enää hätkähdytä, niitähän on nähty.

Kehitysavusta on turvallista leikata, koska ei ole mitään pelkoa siitä, että joku nyt nälänhätää kärsivistä seisoisi ikkunan takana katselemassa, kun me pääsiäisen kärsimysjuhlan kunniaksi nautimme raskaan ateriamme jälkiruuaksi rommibabaa, rahkamoussea ja lämmintä passiolientä.

Kehitysavusta on mahdollista leikata, koska hallituspuolueista Kokoomuksen nuorisosiipi,  Perussuomalaiset ja osa Keskustasta on jo pitkään ollut sitä mieltä, että sitä ei pitäisi maksaa ollenkaan.

Kehitysavusta on kiva leikata, koska perussuomalaiset ovat siitä niin riemuissaan. On niin mukava ilahduttaa oikeita, isänmaallisia suomalaisia. Mielenosoituksiakaan ei tule, ja sankarilliset kodinturvajoukot saavat partioida rauhassa.

Kehitysavusta pitääkin leikata, koska kehitysmaiden kansalaisten nälänhädästä voi aina syyttää heitä itseään.

Tämähän juuri on sitä nykyhallituksen luomaa mahdollisuuksien tasa-arvon politiikkaa. Emmehän me halua harjoittaa positiivista syrjintää!