Aamulehden nostettua taas keskusteluun vanhan kiistan mies-loppuisista ammattinimikkeistä ajattelin julkaista uudelleen ehdotukseni vanhan, hyvän niekka-päätteen käyttöönotosta.

Karjalan kielessä oli virkamiestä tarkoittava sana virguniekku eli virkaniekka. Tuosta juolahtihe mieleen, että siinäpä olisikin oiva sana korvaamaan suomen kielen ikävästi sukupuolittuneet mies-loppuiset ammattia kuvaavat sanat: virkamies, lakimies, esimies.

 

Ihan ilman ärsyttävää feminismiäkin on selvää, että eduskunnassakin puheet lyhenisivät, jos rouva puhemiehen sijaan voitaisiinkin aina heittää väliin pelkkä kohtelias puheniekka. Samalla päästäisiin muutamasta turhasta ruotsin kielen lainasta, naapurit kun ovat mokomat ombudsman-sanankin myyneet sellaisenaan englannin kieleen.

Jos esimiehestä tulisi esiniekka, johdon arvovalta kasvaisi selvästi. Paljas mies ei kenenkään edessä edusta tietoa ja viisautta, esiniekka sen sijaan tekee sen jo pelkkänä sanana. Jos tiedät ja osaat, voit astua eteemme!

 

Lakiniekka kantaisi jo tittelissään tiiliskiven paksuisten opusten sisältämän kiistämättömän tiedon ja osaamisen. Asianiekan ammattinimi loisi arvostusta: kun noin on niekoittunut, pystyy ajamaan kenen hyvänsä asiaa.

Jos talonniekka tulisi kotipihassa lapsia vastaan, hän ei ehkä enää olisikaan se ilkeä, pelättävä olento, vaan tieto- ja taitoniekka, joka kodin apu ja turva.

Myyntiniekka toimii, paloniekka ja tulliniekka samoin. Peräniekka onkin sitten hiukan ongelmallisempi tapaus. Tittelin sukupuolisuus kyllä katoaa, mutta tästä sanasta ei ehkä edeltävien lailla kajahda ammatin, tässä tapauksessa aluksen ohjaamisen, asiantuntemus – mutta yksi poikkeava toki aina mahtuu joukkoon.

Tasa-arvoisen avioliittolain myötäkään ei olisi tarvetta tarkemmin osoitella kotiin jäävän puolison sukupuolta – pikemminkin päinvastoin. Siksi myös kotirouvan tittelin muuttaminen kotiniekaksi olisi perusteltu teko.