Inkvisitio jälleen käytössä Suomessa

Keskiajalla Espanjanssa käytiin inkvisition voimin viralliseen valtionuskontoon kääntyneiden muslimien ja juutalaisten kimppuun. Inkvisiittorit pyrkivät uskonnollisilla tutkimuksillaan ja kuulusteluillaan varmistamaan, että käännynnäisten veri oli puhdas ja kristinusko oli syrjäyttänyt kerettiläiset ajatukset. Vääräuskoisten tuomiot vaihtelivat katumusharjoituksista mestauksiin.

Inkvisitio 1
Pedro Berruguete, Pyhä Dominicus johtaa autodafeeta, 1475 (Wikipedia)

Samanlaiset kuulustelut ovat nyt käynnissä Suomessa. Virkamiehet käyvät kasteen saaneiden kimppuun omituisin, uskon puhtautta testaavin kysymyksin. Tutkittava ei meillä joudu mestattavaksi, vaikka monen vapisevan kuulusteltavan pelkona kidutus tai kuolema onkin, jos oleskelulupa ei irtoa ja kyyti pakkolennolle odottaa.

Inkvisition oikeuskäytännössä syytetyllä oli vain vähäiset mahdollisuudet puolustautua. Tavallisesti tuomari ja syyttäjä olivat sama henkilö. Niin meilläkin. Vaikka luulisi, että uskonasiat ovat yksityisiä ja korkeintaan uskovan ja hänen seurakuntansa välisiä, niin nyt meillä ovat valtion virkamiehet asettaneet itsensä inkvisiittoreiksi.

Turvapaikkayksikön tulosalueen johtaja Juha Similää haastateltiin Kirkko ja Kaupunki –lehdessä. Hänen mukaansa hakijan uskoa ei arvioida millään tietyillä kysymyksillä, vaan kysymykset muotoillaan ”hakijan tilanteeseen sopiviksi”. Mutta sitten toisaalta:

”Turvapaikkapuhuttelussa ei riitä, että turvapaikanhakija ilmoittaa kääntyneensä kristityksi,vaan hänen on pystyttävä kertomaan lisätietoja asiasta. Kyseessä ei silti ole uskonopillinen kuulustelu, eikä tarkoituksena ei ole määritellä, kuka on oikeanlainen kristitty. Hakijan ei siis odoteta tuntevan kristinuskoa ja uskon harjoittamiseen liittyviä yksityiskohtia täydellisesti.

Hakijan pitäisi kuitenkin pystyä omakohtaisesti kuvailemaan esimerkiksi sitä, millainen merkitys kristinuskolla hänelle on tai miten usko näkyy hänen arjessaan. Jos hakija ei pysty kertomaan riittävästi lisätietoja aiheesta, on viranomaisella aihetta epäillä, onko kääntyminen aitoa.”

Peräti kummallisia ovat myös julki tulleet kysymykset:

Raamattu on iso kirja. Mihin kaikkeen olet tutustunut Raamatussa?
Onko kristinuskossa tai Raamatussa asioita, mitä kyseenalaistat tai mistä olet eri mieltä?
Kerro tarkemmin siitä, mitä Jeesus merkitsee sinulle henkilökohtaisesti omassa uskossasi ja siinä prosessissa, kun olet kääntynyt kristinuskoon.
Kerro tarkemmin rukoilemisestasi.
Olet kääntynyt kristityksi viime vuonna. Miten kristillinen vakaumuksesi on kehittynyt tämän vuoden aikana?

Kuinka uskovainen pitää siis olla saadakseen elää Suomessa? Kenellä on oikeus tivata toisen kääntymisen aitoutta? Mitä Raamatun asioita uskaltaisit kyseenalaistaa Inkvisitiotuomarin edessä?

Mielestäni kastetodistuksen tai rekisteröidyn uskonnollisen yhteisön antaman todistuksen jäseneksi liittämisestä pitää olla riittävä todiste uskonnosta. Maahanmuuttoviraston tiedotteessa kerrotaan, että se on saanut seurakunnilta tietoja siitä, miten ne selvittävät henkilön kääntymistä ennen kastetta ja jäseneksi ottamista. Eikö tämä riitä? Miksi Maahanmuuttovirasto ei luota suomalaisiin seurakuntiin? Onko Maahanmuuttovirastolla joku oma lahkonsa ja puhtaat, uskovaiset haastattelijat, joiden vaatimukset kokelaan on täytettävä?

Uskonnollisella ryhmällä on uskonvapaus ja vapaus kastaa tai jättää kastamatta. On vähintäänkin kyseenalaista, että virkamiehet määrittävät sen, kenen kääntyminen on oikeaa ja aitoa.

Uskolla ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, täyttyvätkö ihmisen oikeudet kansainväliseen suojeluun. Toisaalta ei pitäisi olla mitenkään merkillistä senkään, että osa turvapaikanhakijoista kääntyy parin vuoden oleskelun jälkeen kristinuskoon. Siinä voi olla käytännön syitä: lasten koulunkäynti ja opetus helpottuvat, kun lapset saavat olla samoissa ryhmissä muiden lasten kanssa, kiinnittyminen yhteisöön helpottuu, oma uskonnollisuus voi olla yhtä maallistunutta, kuin suurella osalla suomalaisista ja kuuluminen oleskelumaan valtauskontoon järkiratkaisu. Monelle asia taas on pitkän harkinnan tulos, joillekin vilpitön uskoon tuleminen, joillekin sopivan perustan löytäminen itsensä ja perheensä eettiselle ja moraaliselle kasvamiselle. Syitä on monia, eivätkä maallistuneet suomalaiset ole ainoita, jotka ovat nähneet maailmaa ja havainneet, että monen monia uskontoja seuraten voidaan elää läpi hyvä ja täysi elämä. Ihmisellä on myös oltava oikeus salata uskonsa ihan mistä syystä hyvänsä – myös Suomessa.

Jos uskonnon vaihtaminen on annettu perusteeksi turvapaikalle, virkamiesten tehtävänä on osoittaa, että hakija ei joudu pakkopalautettuna vaaraan uuden uskonsa vuoksi – ei sitä, kuinka syvä ihmisen henkilökohtainen usko on.

Maahanmuuttoviraston lehdistötiedotteessa 12.6.2017 kummasteltiin: ”Viime aikoina on esiintynyt kasvavassa määrin hakemuksia, joissa hakija kertoo pelkäävänsä vainoa kotimaassaan, koska on Suomessa kääntynyt kristityksi. Tällaisia tapauksia on viime aikoina ollut useita satoja. Kristityksi kääntymistä käytetään uutena turvapaikkaperusteena turvapaikkapäätöksestä valitettaessa.”

Onkohan tilastollisesti mahdollista, että jos maahan saapuu 30.000 pakolaista, heistä useampi vaihtaa uskontoa kuin silloin, kun pakolaisia tuli vain 2.500?

Maahanmuuttoviraston turvapaikkayksikön johtaja Esko Repo piti paikallislehdille antamassaan haastattelussa tarpeellisena edelleen muokata yleistä ilmapiiriä siihen suuntaan, että uskonnon vaihdossa olisi yleensä kysymys huijauksesta. Perusteluna hänellä oli se, että asia on tullut esille vasta valitusvaiheessa, kun hakemus tai hakemukset eivät ole johtaneet oleskeluluvan saantiin. ”Hakijan puhuttelussa käydään läpi kaikki perusteet. Kuolemaksenikaan en ymmärrä, miksei se tule mieleen. Että hänellä pitäisi olla juristi muistuttamassa, että kerro uskonnosta.”

Onkohan Esko Revolla mitään käsitystä siitä, kuinka herkkä ja yksityinen asia uskonto monelle on ja kuinka pitkiä kuukausia kääntymistäkin mietitään? Voisiko mitenkään olla niin, että uskontoon liittyvät asiat pidetään piilossa niin pitkään, kuin mahdollista? Olisiko siihen vetoaminen joskus se viimeinen oljenkorsi?

Vastatkaapa kaikki suomalaiset kristityt nyt tähän kysymykseen ja päätelkää sitten itse, läpäisettekö suomalaisen inkvisition ja oletteko oikeutettuja oleskelulupaan: ”Milloin päätit antaa elämäsi Jeesukselle?”

Mainokset